YLEN SATUSETIEN JA -TÄTIEN ILTASADUT

Yle leipoo ulkomaalaisista sankareita. Iskussa, jossa
ulkomaalainen murhasi kaksi ja haavoitti kahdeksaa.

Eilisessä Yle Watchin päivityksessä ehdittin jo mainita, että ainakin punavihreät poliitikot ovat hehkuttaneet puukotettuja naisia auttamaan tulleita ulkomaalaisia. Heidän tarkoituksenaan on tietenkin kiinnittää huomio muualle samalla kun he yrittävät ulkomaalaisten sanakaritarinoilla pestä puhtaaksi monikulttuurista johtuvaa murhenäytelmää.

Nyt tähän samaan kuoroon on yhtynyt Yle, joka haastatteli tänään tv:n puoli yhdeksän pääuutislähetyksessä kahta turvapaikan hakijaa, jotka yrittivät häiritä hyökkääjää. Tosiasiassa auttajista ja murhaajan jahtaajista ainakin puolet oli suomalaisia, mutta tätä ei mainita yhdessäkään Ylen uutisessa, koska valtion tiedotusmonopoli haluaa luoda mielikuvan, että ulkomaalaiset pelastivat valkoiset naiset sillä aikaa kuin suomalaiset räpläsivät kännyköitään. Ääneen ei ole sanottu sitäkään, että Helsingin tapaan Turun keskustan ovat vallanneet tavallisia veronmaksajia suunnattomasti ärsyttävät ei-eurooppalaiset joutomiehet, joten ei ollut mikään yllätys, että heitä pörräsi tapahtuma-aikana runsaasti Kauppatorilla. MTV 3 oli sentään haastatellut suomalaista Jani Ketolaa jutussaan Turkulainen Jani yritti estää veriteot: "Mies juoksi ja puukotti samalla ihmisiä, me juoksimme perässä". Jutussa käy ilmi, että puolet terroristin jahtaajista oli suomalaisia:

Ketola lähti noin kymmenen miehen porukassa ajamaan takaa puukottajaa. Hänen mukaansa takaa-ajajien joukossa oli viisi ulkomaalaista ja viisi suomalaista. Tavoitteena estää verenvuodatus. Miehen perässä juostiin Brahenkadulle, mutta hän ehti puukottaa ainakin kolmea ihmistä.

Jostain syystä tämä narraatio ei ole tarttunut Ylen uutisointiin eikä vihreiden Ville Niinistön twiitteihin. Turkulaismies kumoaa myös valtamedian luoman myytin siitä, että suomalaiset olisivat ottaneet vain kännykkäkuvia sillä aikaa kun terroristi heilui leipäveitsensä kanssa: "Ketola sanoo, että kännykkäkamerat alkoivat laulaa, kun tilanne oli ohi".

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Jani Ketola on erityisen harmissaan siitä, että juuri ulkomaalaiset on nostettu auttajina näkyvästi esille. Yle Watchin tapaan hänkin näkee tässä poliittisen motiivin:

Ketola haluaa myös korostaa, että ei ole millään tavalla olennaista, ketkä tai minkä maan kansalaiset ovat juosseet puukottajan perässä ja auttaneet uhreja. Hän sanoo huomanneensa vastemielisyyteen saakka, että jotkut aktiivisesti ja näkyvästi politiikassa mukana olevat ovat ottaneet tämän lyömäaseekseen. – Menee poliittiseksi peliksi ennen kuin veriä on lakaistu kadulta. Kyse on kuitenkin terrorismista, joka ei katso ihonväriä. Se on nähty maailmalla. Se on meidän kaikkien yhteinen asia taistella sitä vastaan.

Vasta sen jälkeen kun kansalaisten ensityrmistys on alkanut laantua, Yle on ryhtynyt propagandistiseen vastahyökkäykseen monikultturismin puolesta. Sen verkkosivuilta löytyy ainakin kolme ulkomaalaisen "pelastajan" sankaritarina, mutta ei yhtäkään Jani Ketolan kaltaista juttua, jonka teki MTV3. Ylen verkkosivujen yksi härskeimmistä kultapojutarinoista on eteläafrikkalaisen mustan miehen haastattelu jutussa Video: Pauli Sitoi auttoi yhtä Turun puukotuksen uhreista: "Hain grilliltä paperia ja pidin kättä haavan päällä". Haastattelussa suomalaisten syyllistämistä ja halveksuntaa ei todellakaan pidetä vakan alla:

Etelä-Afrikasta kymmenisen vuotta sitten Suomeen muuttanut Sitoi ei halua lähiaikoina liikkua tapahtumapaikalla oman turvallisuutensa tähden. Hän pelkää, että tekijän ulkomaalaistausta leimaa muutkin maahanmuuttajat.

– Luulen, että keskustassa tulee nyt vain paha olo. En pelkää terroristeja, mutta mietin miten suomalaiset suhtautuvat ulkomaalaisiin. Miten voimme jatkaa tavallista elämää, mennä baariin ja niin edelleen. Toivottavasti ei tule huonoa ilmapiiriä.

Toisin sanoen marokkolaisen turvapaikahakijan tekemän terrori-iskun jälkeen afrikkalaismiehellä on otsaa väittää, että eniten pelättävää on suomalaisissa. Ehkäpä Pauli Sitoin kannattaisi muuttaa rasistien vainoamasta maasta takaisin sinne turvalliseen Etelä-Afrikkaan. 

Kahdessa muussa tarinassa Yle haluaa korostaa tekijöiden suomalaisiin vetoavaa nöyryyttä. Jutussa Turussa puukotettua auttanut Hasan Alazawii: "En voinut kuvitella, että tapahtuma oli totta" haastateltavana ollut maahanmuuttajataustainen mies puhuu "meistä suomalaisista" ja korostaa ettei pidä lähteä "syyttämään kaikkia marokkolaisia tai turvapaikanhakijoita".

Turun puukotuksen uhria auttaneessa kolmannessa kiiltokuvajutussa Hassan Zubier – "En ole sankari, olen lähimmäinen, joka ei kääntänyt päätään pois" vedotaan puolestaan kristilliseen lähimmäisenrakkauteen. Kehitysmaataustaisen ruotsalaisturistin tarinointi sopii ideologisesti täydellisesti juurettomia yksilöatomeja ylistävään liberaalimedian agendaan, sillä hän halusi alleviivata

että tällaisen teon perusteella ei voi leimata koko kansanryhmää. – Tässä on kyse yksilöistä. Yksilö teki tämän, pohtii Zubier liikuttuneena.

Tämä lienee myös Ylen mielipide, sillä näihin sanoihin päättyy toimittaja Minna Rosvallin juttu. Koko viikonlopun ajan Ylen Turku-uutisoinnissa on pidetty huolta siitä, ettei terrori-iskua voida kytkeä vuonna 2015 alkaneeseen ulkomaalaisinvaasioon, vaikka tekijän islamisti-kytkentöjä onkin muutamissa jutuissa pohdittu. Siihen aktiiviseen kansanosaan, joka näkee tämän yhteyden, on kaikissa uutisjutuissa suhtauduttu tuomitsevan puolueellisesti.

Tämä näkyy hyvin lauantain Yle-uutisessa Poliisi eristää antirasistien ja Suomi ensin-ryhmän mielenosoittajia toisistaan Turun torilla, jossa sympatiat ovat hyväosaisten kulttuurimarxilaisten humanistiopiskeilijoiden puolella. Amerikkalaisen liberaalimedian lailla Yle kutsuu vastamielenosoittajia antirasisteiksi, vaikka he ovat ensisijassa äärivasemmistolaista huligaaneja, kulttuurikommunisteja ja anarkofeministejä. Tällä kertaa omahyväisiä lumihiutaleita oli Turun kauppatorille houkutellut kansallismielisen järjestön avoin ja luvallinen tilaisuus. Räyhävasemmistolle on tyypillistä, että se tarttuu heti tilaisuuteen, jossa on mahdollisuus ottaa moraalisen tuomitsijan ylin rooli. 

Kaikkea he eivät narsistisessa perfomanssissaan olleet silti ajatelleet loppuun. On jokseenkin huvittavaa, että moraaliposeeraukseen osallistujista noin 70% näytti olevan nuoria naisia eli sitä samaa ryhmää, johon marokkolainen islamisti kohdisti väkivaltaisen murhaavan vihansa. Vastustaessaan islamisterrorismia vastustavaa Suomi Ensin -ryhmää, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden soturit tulivat puolustaneeksi naisvihamielistä ja rasistista (kaikki uhrit olivat valkoisia) murhaajaa.

Punavihreä toimittaja Tulikukka de Fresnes ei malttanut olla paljastamatta puolueellisuuttaan ja uutisen yhdessä kohdassa hän syyllistyy suoranaiseen valheeseen:

Pian torille kokoontui vastamielenosoittajia, jotka osoittavat mieltään äänettömästi, ja vastustavat kylttien mukaan rasismia ja fasismia.

Vastamielenosoittajia on alle sata. Suomi ensin -mielenosoittajista käytiin toistuvasti huutelemassa vastamielenosoittajille. Tämän jälkeen poliisi siirsi antirasistit kauemmaksi torin keskeltä sekä ajoi kahden mielenosoittajaryhmän välille useita poliisiautoja erottamaan ryhmiä toisistaan.

Äänettömäksi Varis-verkoston yliopistoanarkistien luvatonta mielenilmausta ei voi kutsua, sillä he pyrkivät jatkuvalla kovaäänisellä möykkäämisellään peittämään Suomi ensin -tilaisuuden puhujien puheenvuorot. Tapahtumasta tehdystä videosta näkyy, että anarkomarkojen joukosta valuu Suomi ensin -mielenosoittajien keskuuteen kuvaajia ja provokaattoreita, joihin osa SE-porukasta reagoi ja käy huutelemassa vastamielenosoittajille takaisin. Ainoa todellinen rähinä tapahtuu tilaisuuden lopussa, kun häiriköivä anarkisti yritti puhkoa poliisiauton renkaan, mutta tätähän Yle ei tietenkään kertonut. Videolla näkyvässä pidätyksessä vieressä seisseet naiset eivät kyenneen muuhun kuin hysteeriseen falsettiin nousseeseen kimitykseen kun punatoveria pantiin rautoihin.

                                                   

                                                            **********************

Ylen kuvaukset ulkomaan tapahtumista eivät nekään onnistu ilman pimitystä, kieroilua ja valheita. Uutistoimittajana toimiva satusetä Matti Rönkä kertoi puoli yhdeksän tv-uutisissa, että  Rudolf Hessin muiston kunniaksi järjestetetyssä uusnatsien marssissa pidätettiin 35 äärioikeistolaista samalla kun näytetiin kuvaa noin 30 hengen lyhyttukkaisten nuorten miesten porukasta. Katsojalla jäi mielikuva, että osallistujia oli vain tuon verran ja että niistä kaikki pidätettiin. Jostain kumman syystä Ylen verkkosivuilla, joita demarieläkeläiset eivät seuraa yhtä aktiivisesti kuin televisiota, kerrottiin, että osallistujia oli 500, joka on huomattavasti lähempänä oikeaa lukua 800 kuin satusetä Röngän mainitsema 35. 

Toinen uutinen Amerikasta kertoo, kuinka vasemmisto ja omaa etuaan ajavat värilliset ryhmät haluavat estää ilmaisuvapauden poliittisilta ja rodullisilta vastustajiltaan. Tämä totalitaristen pyrkimys oli kuitenkin käännetty jo Ylen jutun otsikossa Bostonissa tuhannet marssivat vihapuhetta vastaan – kymmeniä pidätetty nurinkurin käytämällä kulttuurimarxilaisten luomaa orwellilaista sanahirviötä vihapuhe. 

Tv-uutisten puolella Matti Rönkä kertoi marssin vastustavan "valkoisen ylivallan kannattajia", vaikka verkkosivujen jutussa kerrottiin puolestaan, että libertaristisen sananvapausjärjestö Free Speechin järjestämä tilaisuus sanoutuu irti uusnatseista ja valkoisen ylivallan kannattajista. Ylipäätään nationalistisissa järjestöissä ei kannateta juuri koskaan valkoista ylivaltaa, mutta liberaalit ja media pitävät oman kotimaan ja etnisen ryhmän itsesäilytystä aina "valkoisena ylivaltana". Kun mustat ja aasialaiset tekevät täysin samaa ja paljon näkyvämmin, heitä ei tuomita "mustan ylivallan" ja "keltaisen ylivallan" kannattamisesta. 

Valkoiset liberaalit saavat täysin vapaasti irtisanoutua valkoisesta identiteetistä, tuhota perimänsä sekaantumalla mustiin ja alistumalla juutalaisten orjiksi pyytämällä heiltä maailman tappiin asti anteeksi. Niin kauan kuin he tekevät näin itselleen ketään ei kiinnosta, mutta siinä vaiheessa kun he alkavat vaatia samaa niiltä valkoisilta, jotka haluavat pitää kiinni identiteetistään, ollaan poliittisen vainon ja kansanmurhan äärellä. Kyse on pahuudesta, jossa halutaan tuhota ne, jotka eivät suostu Jim Jones -lahkon kaltaiseen pakotettuun joukkoitsemurhaan. Bostonin mielenosoitus oli siinä mielessä mielipuolinen ja vaarallinen, koska siinä valkoiset etnomasokistit yhdessä mustien rasistien kanssa vaativat valkoisen identiteetin puolustajia osallistumaan samanlaiseen itsetuhoon kuin valkoiset liberaalit.

SUOMI SAI VASEMMISTOLAISEN EU-MIELISEN HALLITUSPUOLUEEN

Suomalaisen sisäpoliitikan kesäteatterissa tulee joka päivä lisänäytöksiä, joita kansalaiset eivät voi seurata kuin typertyneinä. Perussuomalaisten puoluekokouksesta hallituskriisiin päätynyt puskafarssi sai tänään uuden väliosan, kun hallitukseen kurvanneet loikkarit julistivat perustaneensa uuden puolueen nimeltä Sininen tulevaisuus.

Syy sille, miksi kansallismielisyyden yhdessä yössä hylännyt loikkarijoukko ei mainitse puolueensa nimessä sanaa sinivalkoinen käy selväksi Yle uutisessa Perussuomalaisista irtautuneen Uuden vaihtoehdon nimeksi Sininen tulevaisuus. Euroopan Unionin lipun väriä symboloiva sininen sopiikin uudelle hallituspuolueelle hyvin, koska Suomen lipun värit olisivat olleet liian vahva viittaus Suomen kansaan ja velvollisuuteen puolustaa sitä. Sininen tulevaisuus on ennen kaikkea yhteensopiva Kokoomuksen kanssa, joka on vaivihkaa muuttunut kansallisesta kansainväliseksi punavihertäväksi "arvopuolueeksi". 

Kuin silmänlumeeksi loikkarit väittävät Ylen uutisessa puolustavansa kansallisvaltiota, mutta kovin vaikeaa se on, kun on alentunut EU:n liittovaltiokehitystä kannattavien Kepun ja Kokoomuksen leimasinautomaatiksi:

Tiedotteessaan ryhmä kuvailee muun muassa uudistavansa puolueena Suomea jokaisen ihmisarvoa kunnioittaen. – Uskomme, että valtioiden tulee olla itsenäisiä toimijoita kansainvälisessä maailmassa. Kunnioitamme ihmisoikeuksia, emmekä hyväksy minkäänlaista ihmisvastaisuutta, tiedotteessa kuvaillaan. Ryhmän mukaan nimi Sininen tulevaisuus kuvastaa "vakautta, rauhaa, uudistusmielisyyttä, tuloksellisuutta ja isänmaallisuutta". 

Jostain kumman syystä soinilaiset ovat hallitukseen pääsemisen jälkeen omaksuneet täydellisesti Petteri Orpon ulkokultaisen puheen "universaalista ihmisarvosta" ikään kuin Perussuomalaiset olisivat Jussi Halla-ahon valinnan jälkeen julistaneet olevansa jyrkästi tuota sosiaalista konstruktiota vastaan. Toisaalta on hyvässä muistissa, kuinka jeesusteluun taipuvainen Timo Soini on koko ajan toistanut, että Perussuomalaiset eivät ole "ihmisvastainen puolue", mutta ei ole koskaan täsmentänyt mitä ihmisvastaisuus tarkoittaa. Sitä ei täsmennä myöskään Soinin salaa hallinnoima uusi puolue, mikä on retorisesti järkevää, sillä maassamme polittiseen muotoon puettua ihmisvihaa ovat esittäneet vain Pentti Linkola ja Pekka-Eric Auvinen. Näin sekä loikkarit että koko uusi hallitus voivat käyttää manipuloivaa blankotermiä 'ihmisvastaisuus' aina silloin kun se ei halua vastata Perussuomalaisten esittämään kritiikkiin maahanmuutosta. 

Aivan kuten muutkin EU:n yksivaltaisuuden syvenemisen hyväksyvät länsieurooppalaiset hallituspuolueet, myös Sininen tulevaisuus pelaa kaksilla korteilla kun se väittää ajavansa kansalaisten asiaa, mutta samalla tunnustaa syleilevänsä epämääräisiä "universaaleja oikeuksia", jotka on räätälöity länteen väkisin pyrkivien muukalaisten tarpeita silmällä pitäen. Näin uusi puolue on sitoutunut peliin, jossa poliittinen eliitti noudattaa ilman kansan mandaattia hyväksyttyjä kansainvälisiä sopimuksia viimeistä piirtoa myöten ja aina niin, että valintatilanteessa alkuperäisasukas on häviäjäpuolella.

Jotta eliitin kannattamat universaalit oikeudet toteutuisvat, täytyy rajallisia resursseja ottaa Euroopan työläisiltä ja jakaa ne afrikkalaisille. Kätevimmin tämä 2000-luvun kommunismi onnistuu tuottamalla kehitysmaalaisia Eurooppaan, jossa he voivat elää alemman keskiluokan ja työväenluokan keskuudessa. Poliittis-taloudellinen eliitti voi olla omassa rauhassa, sillä sen esittämä moraalinen vaatimus välittää muukalaislasten tulevaisuudesta enemmän kuin omista koskee ainoastaan verorasituksen alaista tuulipukukansaa.

                                                          **************************


Viime viikonloppuna pidettiin Tampereella kulttuurimaxismin parhaiten sisäistäneen vasemmistopuolueen puoluekokous ja puheenjohtajavaali. Eniten huomiota Vihreiden khmerien kokoontumisessa sai tietenkin puheenjohtajavaali ja siihen liittyneet tekniset kömmähdykset, vaikka valveutuneille kansalaisille olisi ollut paljon tärkeämpää tietää mitä uusia aloitteita puoluekokouksessa tehtiin. Ne ovat jääneet täysin puheenjohtajakisan voittaneen Touko Aallosta kerrottujen uutisjuttujen alle. Punavihreyttä sympatisoivan toimittajaenemmistön hyssyttely asiassa on sikäli ymmärrettävää, koska yleispuolueeksi pyrkivälle Vihreälle liitolle ei ole edullista, että sen kovan linjan totalitaristinen punamädätys tehtäisiin kovin julkiseksi. Puolueen uusista linjanvedoista kertoo verkkolehti Nykysuomi: 

Puoluekokouksessa hyväksyttiin useita aloitteita. Vihreiden puoluekokous hyväksyi aloitteen, jonka mukaan vihreiden on vaadittava järjestäytynyttä rasismia rikoslaissa kiellettäväksi. Vihreiden puoluekokous hyväksyi myös aloitteen, jonka mukaan raiskausrikoksen tunnusmerkistöön seksuaalirikoslainsäädännössä tulee sisältyä uhrin suostumuksen puute. Myös sukupuolineutraalin henkilötunnuksen käyttöönotosta tehtyä aloitetta käsiteltiin vihreiden Tampereen puoluekokouksessa. Esityksen perusteluiden mukaan ”pyrkimyksessä saattaa yksilöt yhdenvertaiseen asemaan lain edessä sukupuolen suhteen on yksi esteistä nykyinen henkilötunnus, joka jaottelee ihmiset syntymästään joko mieheksi tai naiseksi”.

Tällaiset ehdotukset saattavat mennä politiikassa vaivihkaa läpi, kun niiden takana seisoo valtavirtaisena esiintyvä cis-heteromies Touko Aalto eikä fanatisminsa avoimesti paljastava Emma Kari. Siksi Suomen kannalta olisi ollut parempi, että unelmoivan Hallusinaatio-vasemmiston johtoon olisi valittu marginaalista femikommunismia edustava helsinkiläinen. Aallon valinnan myötä vaarana on se, että kulttuurimädätys valtavirtaistuu politiikassa.

Valtamedialle Vihreiden uusi puheenjohtaja on selvästi sen oma lempipoju, jota kohdellaan samanlaisin silkkihansikkain kuin Ranskan tuoretta presidenttiä Emmanuel Macronia. Esimerkiksi Ylen uutisessa Henkilökuvassa Touko Aalto: Koulukiusatusta pojasta vihreiden puheenjohtajaksi näkyy hyvin se, kuinka valtamedia haluaa rakentaa hänestä kuvaa vaikeuksien kautta voittoon nousseena Oikeudenmukaisuuden soturina. Haastattelussa Aalto sanoo joutuneensa yläasteella koulukiusatuksi, mikä on tietenkin kenen tahansa kannalta väärin ja valitettavaa. Ikävä kyllä Aallon motiivi siirtyä lukioaikana vasemmistolaisfeministiseen politiikkaan näyttää olevan sublimoitu kosto entisille maskuliinisillle koulukiusaajille. Tämä tulee esiin hänen valintansa jälkeen Tampereella pitämässään ensimmäisessä tiedotustilaisuudessa, jossa hän kiittelee Ville Niinistöä, joka hylkäsi luonnosuojelun ja toi "vihreisiin" tilalle homoseksualismi-feminismin eräänlaisena marxismi-leninismin mutaationa: 

Ville on ihan oikeassa. Vihreät on feministinen puolue ja olen siitä ylpeä. Minun on ymmärrettävä oma erityisasemani tässä yhteiskunnassa. Olen valkoinen korkeasti koulutettu mies. Pitää pystyä ymmärtämään rakenteet, jotta naisia syrjiviä rakenteita voidaan purkaa.

Touko Aalto voi helposti julistautua profeministiksi, koska se ei kustanna korkean statuksen saavuttaneelle lauman johtajlle mitään. Hyveliputustakin tärkeämpää Aallolle näyttää olevan kosto kaikille maskuliinisille miehille, jota hän voi puheenjohtajan roolissa harjoittaa puolueen feministisen ohjelman avulla. Ei tarvitse olla suuri ennustaja kun sanoo, että jo lähitulevaisuudessa tulemme kuulemaan Vihreiden puheenjohtajalta profeministisiä aloitteita, joiden tarkoitus on vain ärsyttää tavallista suomalaista heteroseksuualista miestä.

Tuo lyhyt lainaus paljastaa myös muita motiiveja ja taustoja, jotka kuvaavat yleisemmin vihreiden besserwisser-mentaliteettia. Esimerkiksi Hiljaista Pohdintaa -blogin ylläpitäjä analysoi toisaalla Aallon lausuntoa: 

- Tuossa on tärkeää kohta, "Olen ... korkeasti koulututettu mies. Pitää pystyä ymmärtämään rakenteet ..." Kyse on suurimmalta osin itsekehusta ja statuskilpailusta, "Minä olen niin älykäs ja sivistynyt, että kuulun siihen pieneen valikoitujen joukkoon, joka ymmärtää tavallisille ihmisille näkymättömät ja liian monimutkaiset syrjivät rakenteet." Todellisuudessa tietysti kyse ei suurimmalta osin ole siitä, etteivätkö muut ihmiset näkisi tai ymmärtäisi sitä todistusaineistoa, jota vihreät esittävät teoriansa tueksi, vaan siitä, että heidän todistusaineistonsa on virheellistä ja suorastaan ärsyttävän väärässä sen takia, että kun räikeät virheet tiedoissa ja teorian loogiset virheet osoitetaan vihreille, he eivät korjaa niitä millään tavalla. Ei-vihreät joutuvat siksi päätymään siihen lopputulokseen, että monet vihreiden opeista ovat tavallaan vääristyneen ateistisen uskon virheellisiä opinkappaleita, joihin uskomalla vihreät osoittavat toisilleen ja yhteiselle ideologialleen uskollisuutta ja lojaalisuutta.

Vihreiden tuore puheenjohtaja on elävä paradoksi, sillä olemalla ohjelmallisesti miessukupuolen aisankannattaja hän saa sillä valtavasti maskuliinista valtaa. Helpoin tapa esiintyä pyyteettömänä kansantribuunina onkin asettautua sorrettujen tai kuten nykyään, kuviteltujen sorrettujen, puolelle. Aalto on osannut tämän toki aiemmin, kun hän harrasti nuoruudessaan äärivasemmistolaista agitaatiota:

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Koska päähallituspuolueet ja loikkarit ovat toimillaan vähentäneet kansalaisten luottamusta, vasemmisto-opposiotiolla kuten Vihreillä on ollut viimeisen viikon aikana mahdollisuus kirkastaa kilpeään. Touko Aalto on puheenjohtajana jo ehtinyt kommentoida asiaa edellä mainitussa Ylen henkilökuvahaastattelussa. Sen perusteella vasemmisto-oppositiostakaan ei ole politiikan puhdistajaksi, koska se näkee tilanteessa vain mahdollisuuden ajaa opportunistisesti omaa agendaansa. Näin tehdessään Vihreät hyväksyvät loikkarien takinkäännön, mikäli se palvelee puolueen ideologiaa: 

Tosin hallituskriisistä voi seurata jotakin hyvääkin vihreille. Aalto toivoo, että hallitus voi nyt löysätä maahanmuuttopolitiikkaansa. – Hallituksen nykyinen maahanmuutto- ja turvapaikkapoliittinen linja on Jussi Halla-ahon kynästä ja entisen sisäministeri Petteri Orpon (kok.) valmistelema. Jos nyt pääministeri Juha Sipilä ja valtiovarainministeri Petteri Orpo antoivat ikään kuin ihmisoikeuslupauksen, niin toivon heidän pitävän kiinni lupauksestaan. Muuten puheet ovat vain puheita.

Aalto moittii hallituksen vallassa pysymistä keinolla millä hyvänsä arvottomaksi näytelmäksi, koska se syö kansalaisten luottamusta politiikkaan. Silti hän olisi mielissään siitä, että hallitus hylkäisi kansalaisten valitsemien perussuomalaisten tekemän hallitusohjelman. Näin Aalto antaa hyväksyntänsä sille, että äänestäjänsä pettäneet loikkarit voivat luopua aiemmin sopimastaan ohjelmasta. Vihreillä ei voi tämän vuoksi olla mitään oikeutta päivitellä kansalaisten luottamuksen vähenemistä politiikkaan.
                                              

                                                      *********************************


Kotimaan uutistapahtumien lisäksi myös ulkomailla on tapahtunut. Tosin Länsirintamalta ei mitään uutta, sillä Lontoossa ja Pariisissa tapahtui tuttuun tapaan pari terroriteon yritelmää. Lontoon tapauksessa uutta oli vain se, että pakettiautolla ihmisjoukkoon ajanut oli valkoinen mies ja haavoittuneet uhrit muslimeja. Asiasta kertoo Ylen uutinen BBC: Lontoon hyökkäyksestä epäilty mies on neljän lapsen isä Cardiffista. Englannin aikaisempiin tapahtumiin verraten tähän on syytä todeta Persujen vaalilauseella: saat mitä tilaat.

Ranskan puolella Pariisissa mentiin sen sijaan vanhan kaavan mukaan, josta kertoo Ylen verkkosivujen juttu Pariisin hyökkääjä oli 31-vuotias mies, hän oli terroritarkkailulistalla. Onnellista tapahtumassa oli se, että vain hyökkääjä kuoli.


                                                       *********************************



Yle TV1, maanantai 19.6.2017 klo 18:30, Suomi on ruotsalainen

6/10. Laki ja demokratia. Suomalaisen demokratian juuret ovat syvällä Ruotsin ajassa: suomalaisilla oli oikeus osallistua Ruotsin kuninkaanvaaleihin jo Moran kivillä. Mukana mm. historioitsija Teemu Keskisarja. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.


Yle TV1, maanantai 19.6.2017 klo 19:00, Hulahula Suomi 

6/6 Hulahula Suomen kunnianhimoinen road trip huipentuu pääkaupunkiin, jossa tavoitteena on valmistella kansa juhannuksen tansseihin hulppean musikaaliesityksen siivittämänä. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.


Yle TV1 Maanantai 19.6.2017 klo 21:00, A-studio 

Uusi oppositio kohtaa vanhan hallituksen. Tentissä myös vihreiden uusi puheenjohtaja. Juontajana Jan Andersson. #yleastudio. HD

HALLITUS HAJOSI, KOSKA KOKOOMUS JA KEPU OVAT PUNAVIHREIDEN, MEDIAN POLITRUKKIEN JA EU:N AISANKANNATTAJIA

Perussuomalaisten sulkeminen hallitusyhteistyöstä ei tullut viikonlopun puoluejohtajavaalien jälkeen yllätyksenä. Olihan punaisen toimittajakoulun vesikauhuiset rakkikoirat vaatineet koko rintamalla Jussi Halla-ahon johtaman puolueen potkimista pois hallituksesta. Erikoisinta tässä näytelmässä oli se, että vainoharhaisimmat raivonpurkaukset kuultiin oikeistolaisina pidetyiltä toimittajilta kuten Uuden Suomen päätoimittaja Markku Huuskolta, joka ei Persujen puheenjohtajavaalituloksen selvittyä osannut muuta kuin toistella vasemmistolta opittuja  kuluneita vertauksia 1930-luvun paluusta. 

Tuon tekstin jälkeen sitä luuli jo nähneensä poliittisen valtavirtajournalismin pohjanoteerauksen, mutta tämäkin rima kyettiin alittamaan toisen oikeistolaisena esiintyvän skribentin, Ilta-Sanomien politiikan toimittaja Timo Haapalan kipuilevassa avautumisessa. Hänen hysteerinen purkauksensa Juha Sipilä, kaada hallituksesi heti – persut tuo jatkossa vain ongelmia, on täynnä tahatonta komiikkaa ja sitä onkin vaikea uskoa terveen aikuisen miehen kirjoittamaksi. Voima-lehden maksullisen version eli Helsingin Sanomien Nyt-liitteen punavihreä toimittajakunta pysyi puolestaan omalla infantiililla tasollaan ja teki tosiuskovaisten tapaan Halla-ahosta manikealaisen vertauksen yhdistämällä hänet Voiman pimeään puoleen. 

Median roolia hallituskriisissä on silti turha korostaa liikaa, vaikka onkin totta, että erityisesti nyky-Kokoomukselle on tärkeämpää se miten asiat näyttävät mediassa kuin mitä ne käytännön politiikassa ovat. Tämä on ollut puolueen vallitseva ajattelutapa Jyrki Kataisen puheenjohtajakaudesta lähtien, sillä hän oli ensimmäinen Kokoomusjohtaja, joka hylkäsi lopullisesti vanhan arvopohjan siirtymällä punavihreiden ja sitä kannattavan median mielistelyyn. Tämä kukservatiivinen aisankannattaja-asenne näkyi myös tänään kuulluissa Petteri Orpon kommenteissa.

Tuoreet Yle uutiset kuten Sipilä aikoo pyytää hallituksen eroa huomenna – toimintakyky haluttiin varmistaa siirtämällä perussuomalaiset sivuun kertovat, että hallitusyhteistyön jatkuminen kariutui yhteisen arvopohjan puuttumiseen Halla-ahon johtaman puolueen kanssa. Pragmaattisena yritysjohtajana tunnettu pääministeri Juha Sipilä olisi voinut kenties jatkaa yhteistyötä Perussuomalaisten kanssa, mutta Kokoomuksen johdossa kulttuurimarxismi on jo niin syvällä, että siellä suunnassa ainoa ulostie oli antautuminen median ja EU-kommission toiveille.

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo sanoi hallituksen tiedotustilaisuudessa, että Perussuomalaiset eivät ole enää se puolue, mitä Soini rakensi 20 vuotta, koska se muuttui Jyväskylän puoluekokouksessa kahdessa päivässä aivan toisenlaiseksi. Tämähän ei pidä paikkaansa, sillä ilman suurta maahanmuutokriittistä äänestäjäkuntaa puolue ei olisi koskaan päässyt hallitukseen. Perussuomalaisista tuli suuri puolue vain siksi että se muista poiketen otti asialistalleen maahanmuuton ja EU-kriittisyyden, joita Timo Soini käytti kyynisesti hyväkseen omassa vallanhimoisessa projektisissaan.

Hallituspuolueista ainoastaan Kokoomus on se, joka on lyhyessä ajassa muuttunut siitä mitä se on perinteisesti edustanut. Vastaavasti Keskustapuolue ei ole muuttunut mitenkään, vaan se toimii edelleen keskivertotaapertajien opportunistisena etujärjestönä, joka on valtansa pönkittämiseksi aina valmis pettämään lupauksensa. Kokoomuksella oli sentään vielä jokin aika sitten arvoja ja periaatteita, joista se ei ollut halukas tinkimään.

Kun puoluetta katsoo tänään, se on täysin eri mitä se oli vielä 1970- ja 80-luvulla puhumattakaan aiemmasta ajasta. EU:n liittymisen jälkeen ruiskukkapuolueen ovat vallanneet internationalistiset kauppakamarinulikat, joille aitokokoomuslaisuus on kirosana ja poliittinen korrektius oiva tapa tehdä Suomesta epäkansallinen monikulttuurivaltio. Tällä hetkellä Kokoomusta voi pitää syystä kulttuurimarxilaisen vihrervasemmiston aisankannattajana, koska se on haluton tekemään politiikkaa, joka olisi Suomen kansan etujen mukaista. Valitettavasti osa kokoomuslaisista ei kykene näkemään rehellisesti puolueensa nykytilaa ja äänestää sitä vanhasta muistista kuvitellen sen olevan yhä Kansallinen Kokoomus, vaikka puolue ei ole käyttänyt tuota etuliitettä enää vuosiin. Kokoomuksen viestinnässä kansallisesta luopuminen onkin harvinaisen rehellistä puoluejohdolta, koska se on myynyt alkuperäiset arvonsa koti, uskonto ja isänmaa eniten tarjoaville globaalimarkkinoille.

Petteri Orpon lausunto yhteisen arvopohjan puuttumisesta on sikäli totta, ettei nyky-Kokoomuksen suomalaisten etnisestä edusta piittamattomalla poltiikalla ole paljoakaan yhteistä kansallismielisiksi julistautuneiden perussuomalaisten kanssa. Se poliitikkaa mikä on ollut Suomen valtion perustana iät ja ajat, suomalaisten etujen ajaminen, onkin nyt kultuurimarxilaisen diskurssin omaksuneen Kokoomuksen mielestä äärinationalistista vihapuhetta ja ihmisoikeuksien loukkaamista. Kun asiaa tarkastelee syvemmin, paljastuu, että tällaisen asenteen taustalla on välinpitämättömyys, jopa halveksunta, suomalaisuuden säilymistä kohtaan. Jos suomalaisten etua eivät aja suomalaiset poliitiikot niin ketkä sitten?

Kokoomuksen punavihreitä nuoleskelevat monikulttuuriset arvot ovat kaikesta humanitääris-sentimentalistisesta kuorrutuksesta paljastettuna myrkkyä etnisen suomalaisuuden säilymiselle. Vakavasti puhuen Kokoomuksen ja Kepun kansan tahdon vastainen liberaali maahanmuuttopolitiikka täyttää YK:n kansanmurhamääritelmän, jonka mukaan ehdot täyttyvät, kun tarkoituksena on tuhota kokonaan tai osittain kansallinen, etninen, rodullinen tai uskonnollinen ryhmä; yhtenä keinoa kansanmurhassa on tahallinen ryhmän elinehtojen huonontaminen, tarkoituksena aikaansaada sen fyysinen häviäminen osittain tai kokonaan. Silti Petteri Orpolla oli tiedotustilaisuudessa otsaa puhua YK:n ihmisoikeusjulistuksesta, vaikka on kannattamallaan loputtomalla maahanmuutolla syrjäyttämässä eli tuhoamassa suomalaista kantaväestöä.

Keskustapuolueen ja Kokoomuksen peräänkuuluttama inhimillinen arvopolitiikka suosimalla monikulttuuria on tarkoittanut käytännössä terrori-iskujen eksponentiaalista kasvua, etnisten ryhmien välistä väkivaltaa, valtion velan kasvamista ja raiskausten moninkertaistumista. Hallituspuolueet eivät halua ymmärtää, että monikulttuurisuus ylipäätään on epäonnistunut yhteiskuntakokeilu, jota harjoittavat enää vain aikamme reaaliteeteista jälkeen jääneet läntiset maat. Kuten Itä-Aasian maiden menestys todistaa, tuleva maailma on vahvojen yhtenäisten etnisten identiteettien varassa. Tämä olisi syytä hyväksyä myös maamme poliittinen johto. 

Yle ja muut valtamediat kannattavat Kepun ja Kokoomuksen narratiivia, jonka mukaan muilla hallituspuolueilla ei ole luottamusta Jussi Halla-ahon johtamaan perussuomalaisiin, vaikka asia voidaan nähdä yhtä hyvin päinvastaisena.  Jussi Halla-aho vaati hallitusneuvotteluissa, että hallitus noudattaisi aiemmin sovittua 80-kohtaista ulkomaalaispolitiikkaa koskevaa ohjelmaa. Tähän Keskusta ja Kokoomus eivät suostuneet, jonka vuoksi on perusteltua sanoa, että Perussuomalaisilla ei ole luottamusta hallitukseen, koska se ei noudata omaa hallitustohjelmaansa maahanmuuttokysymyksessä. Uuden persujohdon kannalta hallituksesta pois lähtö ei olekaan katastrofi, sillä Soinin johtamat Perussuomalaiset eivät saaneet läpi juuri mitään omista tavoitteistaan, mikä näkyi jo syksyllä 2015, kun maahan rynni kymmenen turvalliseen EU-maan kautta yli 30 000 kehitysmaalaista turvapaikkaturistia.

Maahanmuuton ohella toinen kivi vanhan hallituksen kengässä oli EU-kysymys. Tiedotustilaisuudessa Sipilä vaatikin hallitukselta jatkossa EU integraation syventämistä, joka tarkoittaa jäljellä olevan vallan luovuttamista pois Suomen kansalta Brysseliin. Tämä sopii erittäin hyvin Emmanuel Macronin ja Angela Merkelin uuden akselin tavoitteeseen, jossa Euroopasta halutaan tehdä Neuvostoliiton kaltainen keskusjohtoinen liittovaltio. Neuvostoliittoa se muistuttaisi jo siinäkin mielessä, että liittovaltiossa kaikki unionin kritiikki ja vastustaminen tultaisiin kriminalisoimaan "vihapuheena". Todellinen ääriajattelu muhiikin siis hallitsevan EU-eliitin keskuudessa eikä maalaisjärkeä ja kansan tahtoa edustavissa nationalistipuolueissa. Verkkolehti Oikea Media kirjoittaa jutussaan Perussuomalaisten syrjäyttämisen taustalla liittovaltioprosessin kiirehtiminen?:

Presidentti Macronin oman puoluekyhäelmän saaman alustavan parlamenttivaalivoiton myötä EU:n yhdistymisessä koittaa aivan uusi aika. On syntymässä kahden parihevosen johtama valjakko, joka vie Unionin kohti tiukempaa federalisaatiota ja yhdentymistä. Saksa johtaa ja Ranska seuraa kiltisti. Tässä ydinreaktiossa toimitaan päättäväisesti. Uusi Barad-dur on pystytetty", analysoi dosentti Arto Luukkanen (Ps) blogissaan eilen illalla.

"Väärät skeptiset mielipiteet työnnetään marginaaliin - nyt isketään armotta ja suljetaan vääräoppisten suut. Suomen Perussuomalaisten puoluekokouksen henkilövalinnat sattuivat siinä mielessä 'onnekkaasti' ja 'epäonnisesti'. PS:n johto aiotaan syödä eurooppalaisen yhteistahdon ilmauksena - Aamiaiseksi."

Ymmärrettävästi tämän hallitusfarssin seuraaminen on ollut nautinnollista punavihreälle oppositiolle, joka toivoo vesi kielellä yhteistyöneuvotteluiden kariutumista ja uusien vaalien asettamista. Vihreiden Ville Niinistön ja Vasemmistoliiton Li Anderssonin kannat tulevat selväksi Ylen uutisessa Uudet vaalit olisivat reiluin tapa selkiyttää tilannetta. Totta kai median tukemat punavihreät puolueet, jotka ovat lihottaneet kannatustaan oppositiossa, haluaisivat pitää vaalit juuri nyt. Puoluejohtajat tietävät, että realistisesti katsottuna niiden suosio on juuri nyt tapissa ja seuraavan kahden vuoden aikana voi tapahtua mitä tahansa, mikä olisi niiden suosiolle epäedullista. Nykyisessä eurooppalaisessa monikulttuurikaaoksessa on aivan mahdollista, että kahden vuoden sisällä myös Suomessa tapahtuu islamilainen terrori-isku. Se veisi parissa päivässä kummaltakin puolueelta pois puolet kannatuksesta.

Arvojensa puolesta ainakin Kokoomus voisi aivan hyvin lähteä rakentamaan hallitusta Vihreiden ja Vasemmistoliiton kanssa, mutta tämä tuskin sopiii jälkimmäisille, koska ne näkevät sekä pikaisissa vaaleissa että oppositioon jäämisessä paljon suuremman hyödyn. Siksi onkin todennäköisintä, että Kepu-Kokoomus pyytää hallitusneuvotteluihin RKP:n ja Kristillidemokraatit (KD).

Kukservatiivisille porvaripuolueille ei näytä tuottavan ongelmia tehdä yhteistyötä suomalaisvihamielisen rasistipuolueen kanssa, joka valitsi samaan aikaan kuin persujen puoluekokous presidenttiehdokkaakseen entisen taistolaiskommunisti Nils Torvaldsin. Puoluekannan vaihtumisesta huolimatta Torvaldsilla on edelleen marxilaiset ihanteet, jotka hän piilottaa maahanmuuttomyönteiseen monikultturismiin. Tavoite näyttää olevan edelleen sama kuin taistolaisvuosina, jolloin hän halusi alistaa suomalaiset Neuvostoliiton avulla. Nyt sama politiikka toteutuu RKP:n riveissä monikultturismilla ja rajattomalla maahanmuutolla. Valtamedia on muistellut koko viikon Halla-ahon vanhoja blogikirjoituksia, mutta on ollut täysin hiljaa Torvaldsin taistolaisajan möläytyksistä. Verkkolehti Nykysuomi virkistää kansakunnan muistia jutussaan RKP:n presidenttiehdokkaan radikaali nuoruuden-idea: ”Teloitamme jonkun”:

Vastoin laajalle levinnyttä käsitystä, Torvalds ei ehdottanut porvarien teloittamista Vanhan Ylioppilastalon valtauksen yhteydessä v.1968, vaan medialle myöhemmin antamassaan haastattelussa. Muita ”Vanhan valtaukseen” osallistuneita oli mm. Paavo Lipponen, myöhemmin Suomen pääministeri (SDP) ja nyttemmin venäläisen energiayhtiön konsultti.

On selvää, että RKP ja KD vetävät hallitusneuvotteluissa härskit iltalypsyt, koska johtavat hallituspuolueet ovat joutuneet valinnoissaan pakkoraon eteen. Ilman niukkaa 101 eduskuntapaikan tukemaa enemmistöhallitusta edessä on uudet vaalit, eivätkä ne lupaa välttämättä hyvää valtapuolueille. Siksi erityisesti vallanhne RKP voi kiristää uutta hallitusta paljonkin: Vaasan keskusairaalan toiminnan jatkaminen, pakkoruotsin laajentaminen, afrikkalaisten maahanmuuton moninkertaistaminen jne. Vastaavasti KD voi vaatia kolmosolutta takaisin Alkoon ja aborttilainsäädännön uudistamista.

Jo nyt näyttää selvältä, että Kepun ja Kokoomuksen julkisivukeskeinen ratkaisu oli harkitsematon, joka ei johda muuhun kuin tappioihin. Vaikka ne saisivatkin kyhättyä jonkinlaisen enemmistöhallituksen, voi 101 kansanedustajan tukema hallitus kaatua jo ensimmäiseen välikysymykseen. Vaaleissa kansa tulisi muistamaan Persut ulos savustaneiden puoluejohtaijien röyhkeän manööverin. Äänestäjiä siirtyisi Kepusta ja Kokomuukselta melkoisella varmuudella Perussuomalaisiin.

Tilanteen ollessa tämä, hallituksesta putoaminen ei ole nykypersuille mikään yöunien menettämisen paikka. Mikäli uusi hallitus pysyy kitkutellen pystyssä seuraavat kaksi vuotta, se tulee olemaan Halla-aholle ja hänen puolueelleen loistava mahdollisuus uudelle nousulle ja Jytky kolmoselle.

Ansiokkaassa Kansankokonaisuus-blogissa kirjoittaja analysoi terävästi niistä mahdollisuuksista, joita Perussuomalaisilla on lähitulevaisuudessa käytettävänä oppositiossa:

Keskipitkällä tähtäimellä tämä mahdollistaa Tanskan mallin, missä PS on hallituksen ulkopuolella, mutta tekee yhteistoimintaa porvarihallituksen kanssa. Hallituksen on vastapalveluksena suostuttava haittamaahanmuuton voimakkaaseen leikkaamiseen. Tällaisella politiikalla on kansan laaja tuki - enemmistö suomalaisista haluaa haittamaahanmuuton leikkaamista.

                                                      ****************************

Yle TV1, maanantai 12.6.2017 klo 21:00, A-studio  

Haastattelussa tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Hallitus ei jatka entisellä kokoonpanollaan. Yhteistyö Perussuomalaisten kanssa ei onnistunut. Mikä nyt eteen?#yleastudio

Linkki Yle Areenaan.

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

KUNNALLISVAALIT 2017 – PUNAVIHREÄT SAIVAT MOBILISOITUA OMANSA MUTTA SE EI OLE MUUTOS

Espoon valtuuston valittu Habiba Ali lastensa kanssa.

Eiliset kunnallisvaalit eivät olleet tuloksensa yllätys, koska lähes kaikissa vaaleissa oppositio on aina etulyöntiasemassa voidessaan osoittaa hallituksen virheet. Median lempilapsina olevien Vihreiden ja Vasemmistoliiton taisteluhenkeä nosti myös jatkuvasti tapetilla ollut uhkakuva äärioikeistosta, mikä sai todennäköisesti niiden koko äänestyspotentiaalin liikkeelle. Punavihreiden yhteinen ääniosuus 21,2 prosenttia on luultavasti aivan ylärajoilla, koska esimerkiki mielipidemittauksen mukaan 78% kansalaisista kannattaa kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden poistamista maasta, kun taas punavihreät ovat olleet kategorisesti tätä vastaan.

Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistön puheet jostain suuremmasta punavihreästä arvomuutoksesta on syytä jättää omaan arvoonsa. Eivät ihmiset näissä vaaleissa muuttaneet mielipiteitään perusarvoista, vaan ainoastaan aiemmin passiivisina olleet punavihreiden kannattajat intoutuivat äänestämään omiaan. Lisäksi on syytä muistuttaa, että 12,4 prosentin vaalituloksesta huolimatta Vihreät saivat selkeästi Persuja vähemmän paikkoja valtuustoihin. 

Perussuomalaisten laskusuunta johtui pitkälti siitä, että kansallismieliset jäivät puolueen hallituspolitiikkaan pettyneinä koteihinsa ja protestoivat näin koko järjestelmää vastaan. Nukkuvien puolue oli näissäkin vaaleissa jälleen se suurin ryhmä yli 40 prosentin osuudella äänestysoikeutetuista. Nyt tapahtunut äänestysaktiivisuuden puolen prosentin nousu 58,8 prosenttiin on laiha lohtu demokratian uskottavuudelle, sillä vielä 1980-luvulla yli 80% äänestysikäisistä kävi äänestämässä kunnallisvaaleissa. 

Sitä paitsi tuo puolen prosentin nousu selittynee vuoden 2012 jälkeisellä ulkomaalaisinvaasiolla. Suomalaisen vieraskoreuden hölmöyksiin kun kuuluu, että myös ulkomaalaiset aina Afrikkaa myöten saavat äänestää kuntavaaleissa. Varsinkin suurissa kaupungissa punavihreiden ja Kokoomuksen listoilta pääsi entistä enemmän ei-suomalaisia nurkanvaltaajia. Ilmeisesti värillisen ulkomaalaisväestön keskuudessa on ollut valtava hiljainen kampanja äänten keskittämiseksi omille. Tällaisessa etnisessä nollasummapelissä on selvää, että muukalainen ei aja suomalaisten intressiä, vaan puhtaasti oman viiteryhmänsä etua. 

Vai voiko joku väittää vakavalla naamalla, että Espoon valtuustoon demarien listalta päässyt seitsemän lapsen somalialainen yksinhuoltaja Habiba Ali ajaisi missään mielessä suomalaisten asioita. Evankelisluterilaisten suomalaisten kirkollisveroilla työllistetty muslimi Habiba Ali sanookin Helsingin Sanomien haastattelussa, että hänen päämotiivinsa tulla mukaan politiikkaan on pyrkimys hiljentää hänen etniseen ryhmäänsä kohdistuvaa kritiikkiä, jota hän kutsuu "vihapuheeksi".

Jotain pahaenteistä vallan valumista vieraiden käsiin viestittää Turun tilanne, jossa lähes 10 prosenttia valtuutetuista on nyt ulkomaalaistaustaisia. Eritysen paljon Yle uutisten verkkosivujen jutussa Maahanmuuttajataustaisten valtuutettujen määrä liki tuplaantui Turussa – "10 prosenttia tästä kaupungista alkaa herätä" asiantilaa pidetään rivien välistä riemastuttavana. 

Facebook-seinällään Turun kaupunginvaltuustoon päässyt kurditaustainen kokoomuslainen Muhis Azizi riemuitsee aidosti siitä, että valmiiseen pöytään tulleet muukalaishyötyjät vievät valtaa kanta-asukkailta. Kehitysmaalaisten asenne on rehellinen ja terve, sillä he ainakin tunnustavat avoimesti etnisen nollasummapelin toisin kuin suomalaiset moraaliposeeraavat aisankannattajat, kukservatiivit ja punavihreät. Alt Rightin eurooppalainen visionääri Alex Kurtagic kuvaa tällaista luovuttamista lapsenomaiseksi iloksi:

Voit yhä nauttia turvallisesta, rauhallisesta, keskiluokkaisesta elämästä tuplalasitetussa ja keskuslämmitteisessä kodissasi, luottaa että he eivät tyhjennä jääkaappiasi, varasta televisiotasi, joukkoraiskaa vaimoasi, tapa lapsiasi, sytytä sinua tuleen ja sylje päällesi. 

Monien mielestä on mukava ajatella, ettei muurien ylläpitäminen,voimien kehittäminen, eläminen tiettyjen suuruuden ihanteiden mukaan ole välttämätöntä. 

Tällainen romahdus on mahdollinen tapahtuessaan infantiiliksi muuttuneessa ilmapiirissä, jossa ihmiset rakastavat valtansa menettämistä, koska siihen sisältyy vastuun menettäminen. 

Orjuuttaminen käy mahdolliseksi kun ihmiset nauttivat orjuudestaan, joten kuvaava sana tällaiselle romahdukselle on ILO.

Onneksi tuo asenne koskee vain noin 20 prosenttia suomalaisia, joten punavihreiden on turha kuvittella, että heidän projektinsa tuhota suomalaisuus ja samalla läntinen sivilisaatio olisi kirkossa kuulutettu asia. Vaalituloksesta huolimatta ajatus kansallisesta itsesuojelusta ei ole hävinnyt minnekään. Kahden vuoden päästä odottavista eduskuntavaaleista ei välttämättä tule punavihreän hulluuden riemumarssia, koska monikulttuurin luoma yhteiskunnallinen kaaos tulee maahanmuuton jatkumisen myötä vain lisääntymään lisäten samalla kansalaisten inhoa punavihreää ideologiaa kohtaan.

Punavihreät saivat nyt pinnistettyä kaikki joukkonsa liikkeelle, mutta se ei kerro mitään Suomen ja Euroopan suuresta tarinasta, joka on siirtymässä takaisin kohti ikuisia arvoja ja kansojen Eurooppa -ajattelua. Vasemmiston henkinen ja moraalinen konkurssi on kaikkien nähtävillä, vaikka ohut virallinen mediajulkisuus ei sitä uskalla vielä ääneen sanoakaan. On vain ajan kysymys milloin "edistyksellisten" 60-luvun lopulta asti saarnaama itsekäs hedonismi ja sentimentaalinen yleishumanismi lakkaavat hengittämästä. 

Kun vasemmistohumanistien hyvyyttä julistava esirippu valahtaa vihdoin alas ja sen moraalinen pahuus paljastuu kaikille, tulee eurooppalaista ihmistä ja sivilisaatiota puolustavien tervehdyttävien voimien aika astua esiin. Itä-Eroopassa tämä on osin jo tapahtunut, mutta vääjämättä se tulee olemaan myös mantereemme läntisen puolen todellisuutta. Saattaa olla, että jälkijättöisesti Ruotsin mallia seuraava Suomi tulee viimeisenä, mutta toivotaan, että silloin kuin se hetki tulee, monikultturistit eivät ole vielä ehtineet lopullisesti tärvellä maatamme.



                                                ****************************


Yle TV1, maanantai klo 10.4.2017 klo 21:30, Dokumenttiprojekti: Kiehumispiste 

Vihapuhe ja pelko valtasivat suomalaisen keskusteluilmapiirin viime vuonna. Mutta keiden elämässä muuttuneet asenteet näkyvät ja mitä seurauksia niillä on ihmisten arkeen? O: Elina Hirvonen. T: Mouka Filmi HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. K7 (ahdistus)

MUSLIMITERRORIA LONTOOSSA, NATSIVAARA YLE-KOLUMNISSA

Hoh hoijaa, Euroopassa tapahtui pienen tauon jälkeen rauhanuskonnon harjoittajien tekemä terrori-isku. Tällä kertaa muslimi-bingon arpa osui Lontooseen, mistä Yle uutiset kertoo verkkosivujensa jutussa Isku Lontoon ytimeen – neljä kuoli ja 20 loukkaantui. Kuten näiden tapauksien tyyliin kuuluu, teon tekijä edusti niin sanottua rikkaampaa ei-länsimaista kulttuuria ja etniteettiä. Valtamedia ja poliitikot korostivat tietenkin heti iskujen jälkeen, että kyse ei ole ulkomaalaisista eikä islamin uskosta ja se joka tällaista väittää, on pahempi kuin terroristi, ts. kotona näppiksen äärellä oleva valkoinen rasisti.

Edellisiä islamistiterrorismia käsitteleviä uutisia muistelemalla pääsee aika helposti jyvälle siitä, mitä seuraavan parin päivän aikana saamme nähdä facebookissa ja mediassa sekä kuulla poliittikkojen suusta:

KLIKKAA SUUREMMAKSI

                                                     ******************************


Siirtykäämme Lontoon islamistiterroristeista vakavampaan aiheeseen. Yle uutisten verkkosivuille on ilmestynyt uusi kolumnisti. Jälleen kerran kyse on yhteiskunnallisia arvaustieteitä opiskelleesta filosofian ylioppilaasta, jolla on verorahoitteisen Ylen mielestä enemmän rahkeita tulkita lukijoille maailmanmenoa kuin satunnaisella kansalaisella. Juuri valitun kolumnisti Tuija Siltamäen kannalta homman ainoa huono puoli on se, ettei kukaan Ylen työntekijä ole kertonut hänelle, että suomalaisille vittuilusta saattaa päästä seuraavan Yle Watchin jutun aiheeksi. Onnittelut jo tässä vaiheessa!

Peruste Yle-kolumnistin valinnalle ei tietenkään löydy mistään mitattavista ansioista, vaan ainoastaan siitä, että rekrytoijat tietävät Siltamäen olevan uskollinen mediajätin poliittisesti korrektille linjalle. Tällöin hakijan ei ole välttämättä täytynyt kuulua Ylioppilaslehden ja Voiman toimitukseen, joista Yle pääosin värvää runoilijatyttö-kolumnistinsa. Minimivaatimukseksi kun riittää XX-sukupuolikromosomisto ja terveen pään tärvely yliopiston sosialismilla kuten sosiologialla, tiedotusopilla, sukupuolen tutkimuksella, sosiaalipsykologialla, käytännöllisellä filosofialla jne. Kun hakijassa on mukana vielä  aimo annos konformistisen kympin tytön asennetta, niin täytyy suorastaan hämmästellä, miksi henkilöä ei valittaisi Ylen kolumnistin kansansivistävään kunniatehtävään. 

Siltamäki täyttää kaikki nämä vaatimukset, josta todisteena on hänen ikioma ensimmäinen kolumninsa Kuka saa nauraa natseille? Erityismaininnan skribentti saa natsin mainitsemisesta heti otsikossa, koska yleensä tiedostavien jutuissa se maltetaan mainita vasta leipätekstin toisessa virkkeessä.

Toimittelija-avustajan mielipidekirjoitus ei ärsyttänyt hyökkävyydellään Yle Watchia toisin kuin siihen uhrattu aika, koska jutun tiedostavaa nälvintää on tullut luettua jo aiemmin monet kerrat. Sen sijaan asiaan kuuluva vasemmistolainen päteminen ja ylimielisyys jaksavat viihdyttää aina, varsinkin kun kirjoittaja tuskin ymmärtää itse sellaiseen syyllistyvänsä, vaikka jo insertissä kerrotaan, että "tyhmät ihmiset eivät saa pilkata poliitikkoja, sillä he eivät käsitä tekojensa seurauksia". 

Mitähän luonnontieteitä karsastavat numerofoobiset "yhteiskuntatieteilijät" sitten mahtavat pitää älykkäänä? Sössölogian paskateorioiden jauhamista, postmodernien ranskalaisfriikkien name-droppailua ja Anne Frankin päiväkirjojen resitoimista. Ei siis jatkoon, koska nämä hölmöt pitävät jälkimarxismilta haiskahtavien yhteiskuntateorioiden ulkoamuistamista muka merkkinä älykkyydestä, vaikka edesmennyt teoreettisen fysiikan professori ja psykometriikasta (mm. älyykkystutkimuksista) väitellyt maamme maailmanlaajuisesti viitatuin tiedemies, Yrjö Ahmavaara, osoitti jo kirjassaan Hyvinvointivaltion tabut (1998), kuinka "koulutus" ennustaa uralla menestymistä viisi kertaa huonommin kuin mitattu yleisälykkyys. Monissa käytännön ammateissa, joita filosofian ylioppilaat näyttävät pitävän "vähä-älyisinä", tarvitaan paljon sellaista matematiikkaa, joihin numerofoobisten yhteiskuntatieteiljöiden rahkeet eivät riittäisi älykkyysosamäärän perusteella. Silti näillä tasa-arvosta saarnaavilla vasemmistohyväkkäillä on otsaa jakaa kansalaisia "fiksuihin" ja "tyhmiin" vain sen perusteella, että maan suola näkee punaisessa yliopistossa levitettyjen feelgood-satujen kuten sukupuolitutkimuksen gender-blender sössötyksen olevan todellisuudesta vieraantunutta roskaa. 

Omat vasemmistodemoninsa armollisesti unohtava edistyksellinen ehtii kolumninsa puolivälissä manita jo Jytkyyn, Trumpiin ja Hitleriin, jonka jälkeen hän päätyy puoluetta mainitsematta persuja äänestäneisiin "juntteihin":

Supervaalikone myös huolestuttaa, kuten kaikki poliittiset ilmiöt nykyään. Vaaleilla ei saisi vitsailla, koska viime vuosina ihmiset ovat äänestäneet luottamustehtäviin sekopäitä. Mitä useammin väärin on äänestetty, sitä kielteisemmin protestiäänestämiseen on alettu suhtautua.

Todellisuudessa Suomen poliittisesti vaarallisimmat sekopäät löytyvät pilvissä ja pilvessä leijailevista vihreistä kuten kiiluvasilmäisestä huumorintajuttomasta fanaatikosta Ville Niinistöstä ja kaikkia rappioilmiöitä syleilevästä kilarista, Emma Karista. He ovat tulleet maksamaan Suomellle jo nyt kohtuuttomasti, mutta hulluuden alttareille päästäisiin vasta silloin, mikäli nämä vihreät khmerit ovat hallituksessa jakelemassa veronmaksajien rahoja globaalille enemmistölle. 

Systeemin syöttiläille olemattomista natseista jauhaminen kuuluu siihen väsyneeseen narraatioon, jossa syy- ja seraussuhteita ei haluta pohtia kognitiivisen dissonanssin vuoksi. Se, että Suomesta löytyy tätä nykyä jopa joitain avoimesti kansallissosialismin nimeen vannovia henkilöitä, ei johdu mystisen "pahuuden" riivaamiksi joutuneista ihmisistä, jotka ovat nyt ilman sen kummempaa syytä pompahtaneet ylös laatikoistaan kuin aivottomat vieteriukot. Ei, kaikella on syynsä ja Suomessa se on johtava korruptoitunut poliittinen eliitti. Se on sitoutunut enemmän EU:n ideologian ajamiseen kuin oman kansan edun puolustamiseen ja päästänyt kansalta lupaa kysymättä lyhyessä ajassa lähes 40 000 muukalaisparasiittia, joilla ei olisi edes EU:n säädösten perusteella oikeutta olla Suomessa. Silti Siltamäki jaksaa nähdä yhteiskunnallisen reaktion eikä sen aiheuttaneen poliittisen johdon uhkana:

Nykyisessä ilmapiirissä ei enää ole hauska “läppä”, että vitsivaalikone kehottaa äänestämään Hitleriä, koska kuntavaaleissa on ehdolla ihan oikeita natseja ja natsit marssivat kaduilla ja toreilla ja turuilla ja hallituksessa ja niin edelleen.

Pienistä aineksista on Siltamäen natsismi tehty, jos yksi kaikille avoin PVL:n mielenilmaus tarkoittaa alinomaista marssimista kaduilla. Sen sijaan eduskunnan Israel-mielisen Perussuomalaiset-puolueen kansanedustaja Olli Immosen pitäminen "natsina" on jo niin väsynyttä vasemmistovainoharhaa, jossa ei ole enää edes tahattoman huumorin arvoa.

Jollain 1930-luvulla pelottelu on myös niin aikansa elänyttä, että se kertoo vain vasemmiston argumentti-arsenaalin totaalisesta köyhtymisestä. Menneisyyden märehtimisen ainoa käyttötarkoitus lienee vain alibin antaminen vasemmiston entisille ja tuleville rikoksille:

Vaaralliset asiat pelkistyvät vitseiksi, ja niiden kammottavuus unohtuu. Unohtaminen puolestaan mahdollistaa sen, että kammotukset voivat nousta uudelleen valtaan.

Tämän jälkeen kolumnistimme keskittyy pilkkaamaan monen kappaleen verran isänmaallisia suomalaisia duunarimiehiä, joiden anteeksipyytelemättömän karski asenne ja olemus herättävät hienostelevassa punaporvarissa epäuskoista halveksuntaa:

Yhtenä voimannäyttönään he esittävät megafonilla ja erivärisillä pilleillä katkelman siitä ainoasta Richard Wagnerin oopperasta, jonka jokainen landenatsikin tietää. Tulkinta kuulosti siltä, miltä paperimassasta ja kuolasta askarreltu Hitlerin patsas näyttäisi. YouTubeen ladattua videota on mahdoton katsoa vakavalla naamalla. Onko tässä nyt todella se huolestuttava ääriaines, jota pitäisi pelätä?

Ilmeisesti toiseutta palvoville (suomalaiset duunarimiehet ovat vääränlaista toiseutta) nirppanokille kansallismielisten "julkeus" on kuitenkin sen verran traumaattinen kokemus, että siitä pitää kirjoittaa valtamediaan kolumneja kolumnien perään.

Kolumnin sekava loppuosa on kuin lukisi jotain feminististä pseudotieteellistä kurssikirjaa. Kirjoittaja yrittää olla kriittinen myös ironisen Superivaalikoneen tekijöille, vaikka hän epäsuorasti ihasteleekin tekijöiden vinoa huumoria. Moraalisilta seurauksiltaan tuollainen vaalikone on kuitenkin pahapaha, koska se saattaa korruptoida myös tiedostavan Hyvän ihmisen:

Joskus tärkeintä onkin se, että vitsin vastaanottaja saa oikeutettua naurunsa ja vakuutettua itsensä siitä, että kikatti äsken älykkäälle kommentille rasistisesta diskurssista eikä tullut vahingossa normalisoineeksi rasismia. Jos vitsistä puuttuu ajatus, siitä tulee vaarallinen.

Kirjoittaja käyttää jälleen "älykkään" ihmisen kriteerinä epätieteellistä rotudenialismia, jossa pelkän moraalisen närkästyksen perusteella kiistetään eri populaatioiden psykometristen mittausten kiistämättömät tulokset. Näin kolumnisti tulee normalisoineeksi luonnonvastaisen ja kulttuurivihamielisen tasa-arvosuskonnon.

Lopussa toistellaan varmuuden vuoksi lisää vasemmistoliberaalien pakkomielteisiä harhoja Trumpista ja ydinaseista. Please, try harder. Sepustus päättyy sekavaan horinaan natsien vaikutusvaltaisesta salaliitosta ja siihen kuinka punarintama ei vieläkään ole tarpeeksi valpas puolustamaan ihmiskunnan hyväntekijä George Sorosin viittoittamaa Suurta unelmaa.

En jaksa uskoa, että pillipiiparinatsit marssivat kaduilta valtuustosaleihin, jos hörähdämme Hitlerille vaalikoneessa. Mutta jos sinulla on juuri nyt ylimääräistä aikaa huolestua jostain, niin huolestu vaikka siitä, millaisia juonia natsit ehtivät punoa sillä aikaa, kun me oikeamieliset makaamme huolesta halvaantuneina omassa tunnemössössämme.