MUSLIM CALLING – LONTOON VIIMEISIN TERRORI-ISKU

Lontoon eilinen islamistinen terrori-isku tuli tuskin kenellekään yllätyksenä, sillä totesihan Lontoon muslimitaustainen pormestari Sadiq Khan jokin aika sitten Twitterissä, että "terrorihyökkäykset ovat osa normaalia suurikaupungin elämää". Ylen yhdestä monista terrori-iskua koskeneessa uutisessa  Pääministeri May syyttää islamisteja Lontoon terroriteosta – Nämä asiat tiedämme nyt tiedetään kertoa, että kymmenestä kuolleesta kolme oli terroristia, jotka poliisit surmasivat noin kahdeksan minuuttia ensimmäisen hälytyspuhelun jälkeen. 

Viimeisimpien self-made terroristi-iskujen jälkeen näyttää siltä, että islamista on tullut ulkomaalaisille uskonto, jonka avulla väkivaltaan taipuvaiset ja eurooppalaisia vihaavat nuoret miehet voivat oikeuttaa itselleen aggression ja antaa ikään kuin Korkeimman luvan silmittömälle väkivallalle.

Samalla uusin isku kertoo karua kieltä siitä, että ns. pehmeitä kohteita vastaan voi harjoittaa terroria kuka tahansa islamisti, koska se ei vaadi muuta kuin keittiöveitsiä ja auton ajotaitoa. Koska iskujen tekeminen on helppoa, muslimeilla ei tarvitse olla suoria yhteyksiä islamistisiin terroristiryhmiin, vaan paikalliset kaverit voivat tehdä hyökkäyksiä vaikka hetken mielijohteesta. Etenkin suurkaupungeissa kansalaisilla ei ole enää sellaista turvallisuutta kuin takavuosina, jolloin siirtolaisten määrä oli vähäisempi ja globaali islamilainen aggressio länsimaissa tuntematonta.

Viimeisimmän Lontoon iskun tapahduttua länsimaiden media ja poliitikot ovat noudattaneet tuttua rituaalia, jossa toistuvat samat kliseet järkytyksestä, tuomitsemisesta ja elämän jatkumisesta samanlaisena. Iso-Britannian pääministeri Theresa May ei sanonut puheessaan mitään sellaista, mitä ei olisi jo kuultu aiemmin. Vaikka äänensävy oli kovempi kuin ennen, sisältö oli sama, joka käy selväksi Yle radion uutislähetyksen näytteestä:

Mayn mielestä terrorismia ei voi kitkeä pelkästään sotilaallisn toimin vaan ajattelun muutoksella. "Se voitetaan vain kääntämällä mielet pois väkivallasta ja sillä että moniarvoiset brittiläiset arvot tunnustetaan kaikkein vahvimmiksi", hän sanoi. Britannian pääminiseri vaati myös muun muassa internetin valvonnan kiristämistä. 

Lyhyessä lainauksessa pääministeri kiteyttää ne valheet ja toimet, joilla 1960-luvun jälkeinen länsimainen poliittinen eliitti on mahdollistanut nykyisen terrorismin. Yksinkertaisesti sanottuna ongelma ei ole kivikautinen islam, vaan monikultturismi, joka on sallinut muukalaisinvaasion islamilaisista maista. May puhuu moniarvoisista brittiläisistä arvoista kuin ne olisivat aina olleet tuon kansankunnan perustava voima, vaikka on yleisesti tunnettua, että vehkeleivät politiikot alkoivat negridisoida ja islamisoida saarivaltakuntaa vasta 1950-luvun jälkeen. Varsinaisesta monikulttuurista alettiin puhua 1990-luvun puolivälin jälkeen, jolloin työväenpuolueen pääministeri Tony Blair avasi massainvaasion helvetin portin täysin selällään turvatakseen puolueensa kuihtuvan kannatuspohjan. 

Aivan samoin internetin tiukentunut valvonta on seurausta monikulttuurista. Pakotettu diversiteetti lisää automaattisesti etnistä kitkaa paikallisväestön ja uusien kolonialistien välillä, joka sitten purkautuu verkossa. Tosin tähän mennessä kiristynyt verkkovalvonta on kohdistunut eniten vain tavallisiin tyytymättömiin alkuperäisasukkaisiin, sillä valvojilla ei riitä resursseja vieraskielisten islamilaisten internetryhmien valvontaan. Sitä paitsi on vaikea kuvitella, miten jo nyt erittäin tiukkaa valvontaa voitaisiin kiristää ellei sitten haluta sulkea tavallisilta kansalaisilta koko verkkoa. 

Ainoa todellinen ratkaisu terrorismin loppumiselle olisi kansalaisten kannattama maahanmuuton lopettaminen ja jo täällä olevien sopeutumattomien etnisten ja uskonnollisten ryhmien karkottamienn hyvässä järjestyksessä takaisin kotimaihinsa. Juuri tätä poliittis-taloudellinen nomenklatuura ei kuitenkaan halua tehdä, sillä se on täysin monikultturistisen syövän rampauttama. 

Monikultturismi on syöpä joka ei lopu koskaan. Kuten amerikkalainen bloggaaja Andrea Ostrov Letania on todennut, se kasvaa aina vain suuremmaksi ja suuremmaksi ja vaati yhteiskunnalta aina vain enemmän diversiteettiä kunnes isäntäpopulaatio on kaluttu kuiviin. Fb-sivunsa analyysissa hän kuvaa poliittista korrektiutta mentaaliseksi virukseksi, joka huijaa kansalaisia uskomaan monikultturismin olevan maaginen parannus, vaikka todellisuudessa se on juuri se syöpä jota vastaan pitäisi taistella. Ne, jotka suhtautuvat monikultturismiin välinpitämättömästi ja pitävät sitä vain pienenä harmina eivät ymmärrä, että kyseessä on vaarallinen radikaali ideologia, jonka tarkoitus on kasvattaa vieraspopulaatioita niin kauan kunnes alkuperäisasukkaat on nitistetty voimattomaksi vähemmistöksi. Andrea Ostrov Letanian mukaan on luonnollista, että yhteiskunnassa on vähemmistöjä eivätkä ne ole sinänsä ongelma. Kuitenkin monikultturismissa ei ole kyse humaanista suvaitsevaisuudesta olemassolevia vähemmistöjä kohtaan. Sen radikalismi vaatii koko ajan lisää vähemmistöjä ja muukalaisia, kunnes alkuperäinen väestö on kutistettu vähemmistöksi ja nöyräksi paariaksi.

Koska hallitseva globalistinen eliitti on ehdottoman sitoutunut monikultturismiin, heidän kanssaan ei voi neuvotella edes silloin kun vihamieliset muukalaiset surmaavat sattumanvaraisesti alkuperäisasukkaita. Hei eivät tule hyväksymään mitään prosentuaalisia rajoituksia vähemmistöille. Jos kansakunta on 99-prosenttisesti valkoinen ja halukas hyväksymään monikultturismin siihen asti että valkoisia on 90 prosenttia väestöstä, monikultturistit tulevat tästä huolimatta vaatimaan lisää diversiteettiä. Monikultturistit eivät ole tyytyväisiä edes silloin kun valkoisen enemmistön määrä asettuu 80 prosenttiin. Ikävä kyllä, mitä enemmän monikultturistien kanssa yrittää neuvotella ja tehdä kompromisseja, sitä ilkeämmiksi he tulevat. Heidän radikalisminsa tulee tyydytetyksi vasta sitten, kun alkuperäistä valkoista väestöä on alle 10 prosenttia. 

Siksi kuvitelma, että muslimiterrorismi saataisiin kuriin muilla kuin perustavanlaatuisilla västöpoliittisilla ratkaisulla on pelkkää haihattelua ja petosta. Päinvastoin, terroriskut tulevat lähivuosina vain lisääntymään niin kauan kuin eurooppalaisia hallitseva poliittinen eliitti kannattaa jääräpäisesti monikultturismia eli muukalaisten määrän loputonta kasvattamista.

Euroopalla on silti vielä mahdollisuus selviytyä. Muslimien kärsimätön ja brutaali väkivalta saattaa olla juuri se laukaiseva tekijä, joka synnyttää eurooppalaisen vastarinnan potkimaan ulos sekä kutsumattomat muukalaiset että heitä hyysäävän monikultturistisen eliitin. Jo nyt on käymässä selväksi, että verorahoin tuettu monikulttuuri- ja suvaitsevaisuuskoulutus on menossa täysin hukkaan. Islamististen terrori-iskujen seurauksena yhä suurempi joukko uskaltaa avata silmänsä monikulttuuriselle todellisuudelle ja on valmis tekemään ainoat oikeat johtopäätökset sen suhteen. 

Kapinan kierrettä ja vastakkainasettelua saattaa kiihdyttää kotimaisten vastajihadistien ilmaantuminen terrorismin näyttämölle. Tämä on vain ajan kysymys samoin kuin turvattomuuden lisääntymisestä seuraava kansalaisten omaehtoinen aseistauminen (mikä onkin suotavaa, koska kansalaisiaan suojaamaan kykenemätön Järjestämä haluaa sinun olevan riippuvainen siitä kuten Varg Vikernes kertoo tuoreessa videossaan). Tämä kaikki on seurausta nykyhallinnon haluttomuudesta ratkaista terrorismiongelman juurisyy, jonka vuoksi sen legitimiteetti tulee isku iskun jälkeen entistä kyseenalaisemmaksi.

                                                      ******************************


Yle TV2, maanantai 5.6.2017 klo 00:00, Reggie Yates: Venäjän nuoret  

1/3. Äärioikeisto. Reggie Yates tutustuu ääriliikkeiden toimintaan Venäjällä. Propagandalla on maassa pitkät perinteet, mutta nyt avuksi on otettu sosiaalinen media. Maahanmuuttajat pelkäävät väkivaltaa Moskovan kaduilla. Ohjelma alkaa heti konsertin jälkeen. HD Äänitekstitys: suomi.

Äärioikeisto ei ole uhka kansalle, koska se tulee kansasta ja puolustaa kansaa. Uhkaavaksi sen kokee vain hallitseva poliittinen hegemonia, joka valtansa säilyttääkseen on valmis vaikka petoksellisiin yhteistyöhän islamilaisen maahamuuttajaväestön kanssa päästämällä sitä lisää maahan ja lupaamalla sille lisää etuisuuksia veronmaksajien selkänahasta.

MUSLIMITERRORIA LONTOOSSA, NATSIVAARA YLE-KOLUMNISSA

Hoh hoijaa, Euroopassa tapahtui pienen tauon jälkeen rauhanuskonnon harjoittajien tekemä terrori-isku. Tällä kertaa muslimi-bingon arpa osui Lontooseen, mistä Yle uutiset kertoo verkkosivujensa jutussa Isku Lontoon ytimeen – neljä kuoli ja 20 loukkaantui. Kuten näiden tapauksien tyyliin kuuluu, teon tekijä edusti niin sanottua rikkaampaa ei-länsimaista kulttuuria ja etniteettiä. Valtamedia ja poliitikot korostivat tietenkin heti iskujen jälkeen, että kyse ei ole ulkomaalaisista eikä islamin uskosta ja se joka tällaista väittää, on pahempi kuin terroristi, ts. kotona näppiksen äärellä oleva valkoinen rasisti.

Edellisiä islamistiterrorismia käsitteleviä uutisia muistelemalla pääsee aika helposti jyvälle siitä, mitä seuraavan parin päivän aikana saamme nähdä facebookissa ja mediassa sekä kuulla poliittikkojen suusta:

KLIKKAA SUUREMMAKSI

                                                     ******************************


Siirtykäämme Lontoon islamistiterroristeista vakavampaan aiheeseen. Yle uutisten verkkosivuille on ilmestynyt uusi kolumnisti. Jälleen kerran kyse on yhteiskunnallisia arvaustieteitä opiskelleesta filosofian ylioppilaasta, jolla on verorahoitteisen Ylen mielestä enemmän rahkeita tulkita lukijoille maailmanmenoa kuin satunnaisella kansalaisella. Juuri valitun kolumnisti Tuija Siltamäen kannalta homman ainoa huono puoli on se, ettei kukaan Ylen työntekijä ole kertonut hänelle, että suomalaisille vittuilusta saattaa päästä seuraavan Yle Watchin jutun aiheeksi. Onnittelut jo tässä vaiheessa!

Peruste Yle-kolumnistin valinnalle ei tietenkään löydy mistään mitattavista ansioista, vaan ainoastaan siitä, että rekrytoijat tietävät Siltamäen olevan uskollinen mediajätin poliittisesti korrektille linjalle. Tällöin hakijan ei ole välttämättä täytynyt kuulua Ylioppilaslehden ja Voiman toimitukseen, joista Yle pääosin värvää runoilijatyttö-kolumnistinsa. Minimivaatimukseksi kun riittää XX-sukupuolikromosomisto ja terveen pään tärvely yliopiston sosialismilla kuten sosiologialla, tiedotusopilla, sukupuolen tutkimuksella, sosiaalipsykologialla, käytännöllisellä filosofialla jne. Kun hakijassa on mukana vielä  aimo annos konformistisen kympin tytön asennetta, niin täytyy suorastaan hämmästellä, miksi henkilöä ei valittaisi Ylen kolumnistin kansansivistävään kunniatehtävään. 

Siltamäki täyttää kaikki nämä vaatimukset, josta todisteena on hänen ikioma ensimmäinen kolumninsa Kuka saa nauraa natseille? Erityismaininnan skribentti saa natsin mainitsemisesta heti otsikossa, koska yleensä tiedostavien jutuissa se maltetaan mainita vasta leipätekstin toisessa virkkeessä.

Toimittelija-avustajan mielipidekirjoitus ei ärsyttänyt hyökkävyydellään Yle Watchia toisin kuin siihen uhrattu aika, koska jutun tiedostavaa nälvintää on tullut luettua jo aiemmin monet kerrat. Sen sijaan asiaan kuuluva vasemmistolainen päteminen ja ylimielisyys jaksavat viihdyttää aina, varsinkin kun kirjoittaja tuskin ymmärtää itse sellaiseen syyllistyvänsä, vaikka jo insertissä kerrotaan, että "tyhmät ihmiset eivät saa pilkata poliitikkoja, sillä he eivät käsitä tekojensa seurauksia". 

Mitähän luonnontieteitä karsastavat numerofoobiset "yhteiskuntatieteilijät" sitten mahtavat pitää älykkäänä? Sössölogian paskateorioiden jauhamista, postmodernien ranskalaisfriikkien name-droppailua ja Anne Frankin päiväkirjojen resitoimista. Ei siis jatkoon, koska nämä hölmöt pitävät jälkimarxismilta haiskahtavien yhteiskuntateorioiden ulkoamuistamista muka merkkinä älykkyydestä, vaikka edesmennyt teoreettisen fysiikan professori ja psykometriikasta (mm. älyykkystutkimuksista) väitellyt maamme maailmanlaajuisesti viitatuin tiedemies, Yrjö Ahmavaara, osoitti jo kirjassaan Hyvinvointivaltion tabut (1998), kuinka "koulutus" ennustaa uralla menestymistä viisi kertaa huonommin kuin mitattu yleisälykkyys. Monissa käytännön ammateissa, joita filosofian ylioppilaat näyttävät pitävän "vähä-älyisinä", tarvitaan paljon sellaista matematiikkaa, joihin numerofoobisten yhteiskuntatieteiljöiden rahkeet eivät riittäisi älykkyysosamäärän perusteella. Silti näillä tasa-arvosta saarnaavilla vasemmistohyväkkäillä on otsaa jakaa kansalaisia "fiksuihin" ja "tyhmiin" vain sen perusteella, että maan suola näkee punaisessa yliopistossa levitettyjen feelgood-satujen kuten sukupuolitutkimuksen gender-blender sössötyksen olevan todellisuudesta vieraantunutta roskaa. 

Omat vasemmistodemoninsa armollisesti unohtava edistyksellinen ehtii kolumninsa puolivälissä manita jo Jytkyyn, Trumpiin ja Hitleriin, jonka jälkeen hän päätyy puoluetta mainitsematta persuja äänestäneisiin "juntteihin":

Supervaalikone myös huolestuttaa, kuten kaikki poliittiset ilmiöt nykyään. Vaaleilla ei saisi vitsailla, koska viime vuosina ihmiset ovat äänestäneet luottamustehtäviin sekopäitä. Mitä useammin väärin on äänestetty, sitä kielteisemmin protestiäänestämiseen on alettu suhtautua.

Todellisuudessa Suomen poliittisesti vaarallisimmat sekopäät löytyvät pilvissä ja pilvessä leijailevista vihreistä kuten kiiluvasilmäisestä huumorintajuttomasta fanaatikosta Ville Niinistöstä ja kaikkia rappioilmiöitä syleilevästä kilarista, Emma Karista. He ovat tulleet maksamaan Suomellle jo nyt kohtuuttomasti, mutta hulluuden alttareille päästäisiin vasta silloin, mikäli nämä vihreät khmerit ovat hallituksessa jakelemassa veronmaksajien rahoja globaalille enemmistölle. 

Systeemin syöttiläille olemattomista natseista jauhaminen kuuluu siihen väsyneeseen narraatioon, jossa syy- ja seraussuhteita ei haluta pohtia kognitiivisen dissonanssin vuoksi. Se, että Suomesta löytyy tätä nykyä jopa joitain avoimesti kansallissosialismin nimeen vannovia henkilöitä, ei johdu mystisen "pahuuden" riivaamiksi joutuneista ihmisistä, jotka ovat nyt ilman sen kummempaa syytä pompahtaneet ylös laatikoistaan kuin aivottomat vieteriukot. Ei, kaikella on syynsä ja Suomessa se on johtava korruptoitunut poliittinen eliitti. Se on sitoutunut enemmän EU:n ideologian ajamiseen kuin oman kansan edun puolustamiseen ja päästänyt kansalta lupaa kysymättä lyhyessä ajassa lähes 40 000 muukalaisparasiittia, joilla ei olisi edes EU:n säädösten perusteella oikeutta olla Suomessa. Silti Siltamäki jaksaa nähdä yhteiskunnallisen reaktion eikä sen aiheuttaneen poliittisen johdon uhkana:

Nykyisessä ilmapiirissä ei enää ole hauska “läppä”, että vitsivaalikone kehottaa äänestämään Hitleriä, koska kuntavaaleissa on ehdolla ihan oikeita natseja ja natsit marssivat kaduilla ja toreilla ja turuilla ja hallituksessa ja niin edelleen.

Pienistä aineksista on Siltamäen natsismi tehty, jos yksi kaikille avoin PVL:n mielenilmaus tarkoittaa alinomaista marssimista kaduilla. Sen sijaan eduskunnan Israel-mielisen Perussuomalaiset-puolueen kansanedustaja Olli Immosen pitäminen "natsina" on jo niin väsynyttä vasemmistovainoharhaa, jossa ei ole enää edes tahattoman huumorin arvoa.

Jollain 1930-luvulla pelottelu on myös niin aikansa elänyttä, että se kertoo vain vasemmiston argumentti-arsenaalin totaalisesta köyhtymisestä. Menneisyyden märehtimisen ainoa käyttötarkoitus lienee vain alibin antaminen vasemmiston entisille ja tuleville rikoksille:

Vaaralliset asiat pelkistyvät vitseiksi, ja niiden kammottavuus unohtuu. Unohtaminen puolestaan mahdollistaa sen, että kammotukset voivat nousta uudelleen valtaan.

Tämän jälkeen kolumnistimme keskittyy pilkkaamaan monen kappaleen verran isänmaallisia suomalaisia duunarimiehiä, joiden anteeksipyytelemättömän karski asenne ja olemus herättävät hienostelevassa punaporvarissa epäuskoista halveksuntaa:

Yhtenä voimannäyttönään he esittävät megafonilla ja erivärisillä pilleillä katkelman siitä ainoasta Richard Wagnerin oopperasta, jonka jokainen landenatsikin tietää. Tulkinta kuulosti siltä, miltä paperimassasta ja kuolasta askarreltu Hitlerin patsas näyttäisi. YouTubeen ladattua videota on mahdoton katsoa vakavalla naamalla. Onko tässä nyt todella se huolestuttava ääriaines, jota pitäisi pelätä?

Ilmeisesti toiseutta palvoville (suomalaiset duunarimiehet ovat vääränlaista toiseutta) nirppanokille kansallismielisten "julkeus" on kuitenkin sen verran traumaattinen kokemus, että siitä pitää kirjoittaa valtamediaan kolumneja kolumnien perään.

Kolumnin sekava loppuosa on kuin lukisi jotain feminististä pseudotieteellistä kurssikirjaa. Kirjoittaja yrittää olla kriittinen myös ironisen Superivaalikoneen tekijöille, vaikka hän epäsuorasti ihasteleekin tekijöiden vinoa huumoria. Moraalisilta seurauksiltaan tuollainen vaalikone on kuitenkin pahapaha, koska se saattaa korruptoida myös tiedostavan Hyvän ihmisen:

Joskus tärkeintä onkin se, että vitsin vastaanottaja saa oikeutettua naurunsa ja vakuutettua itsensä siitä, että kikatti äsken älykkäälle kommentille rasistisesta diskurssista eikä tullut vahingossa normalisoineeksi rasismia. Jos vitsistä puuttuu ajatus, siitä tulee vaarallinen.

Kirjoittaja käyttää jälleen "älykkään" ihmisen kriteerinä epätieteellistä rotudenialismia, jossa pelkän moraalisen närkästyksen perusteella kiistetään eri populaatioiden psykometristen mittausten kiistämättömät tulokset. Näin kolumnisti tulee normalisoineeksi luonnonvastaisen ja kulttuurivihamielisen tasa-arvosuskonnon.

Lopussa toistellaan varmuuden vuoksi lisää vasemmistoliberaalien pakkomielteisiä harhoja Trumpista ja ydinaseista. Please, try harder. Sepustus päättyy sekavaan horinaan natsien vaikutusvaltaisesta salaliitosta ja siihen kuinka punarintama ei vieläkään ole tarpeeksi valpas puolustamaan ihmiskunnan hyväntekijä George Sorosin viittoittamaa Suurta unelmaa.

En jaksa uskoa, että pillipiiparinatsit marssivat kaduilta valtuustosaleihin, jos hörähdämme Hitlerille vaalikoneessa. Mutta jos sinulla on juuri nyt ylimääräistä aikaa huolestua jostain, niin huolestu vaikka siitä, millaisia juonia natsit ehtivät punoa sillä aikaa, kun me oikeamieliset makaamme huolesta halvaantuneina omassa tunnemössössämme.