NUORISSA SUOMILAMPAISSAKO MAAN TULEVAISUUS?

Entisen Kouluhallituksen eli nykyisen Opetushallituksen pääjohtaja,  Kokoomuksen vasemmistolainen aisankannattaja Olli-Pekka Heinonen, on varmaan tyytyväinen Ylen tänään kertomasta kansainvälisestä ICCS 2016 -koulututkimuksesta, joka väittää suomalaisnuorten olevan konformistisia ja pelokkaita nynneröitä. 

Uutisessa Suomalaisnuoret luottavat poliisiin ja puolustusvoimiin – eivät someen tai puolueisiin tuodaan esiin, kuinka 68-sukupolven jälkeiset vanhemmat ja koululaitos ovat menestyksekkäästi siirtäneet lapsilleen vanhentuneen käsityksen poliisin ja armeijan luotettavuudesta. Kenttätyön rivipoliisit ja kantaupseerien kouluttamat varusmiehet herättävät syystäkin luottamusta, mutta valitettavasti koululaisilta puuttuu tietous näiden instanssien ylimmän hallinnon epäisänmaallisesta tominnasta, joka on ratkaisevaa laitosten luottamukselle. Viimeisen vuosikymmenen aikana poliittiseksi poliisiksi ryhtynyt korruptoitunut poliisijohto ja pääsesikunnan vallanneet kansainvälisestä urasta haaveilevat Natomyönteisest homopojat ("West!") kertoo selvää kieltä siitä, että näiden laitosten johdosta ollaan syrjäyttäymässä suomalaismielisiä voimia toden teolla. Täytyy vain toivoa, että mikäli tutkimuksessa olisi kysytty erikseen poliisin ja armeijan johdosta, vastaukset olisivat olleet kriittisempiä.

Niin tai näin, tutkimus kertoo Suomen osalta karua kieltä siitä, että peruskoulussa 1970-luvun esimmäisellä puoliskolla toteutettu  marxilainen opetuskokeilu ei jäänyt silloisen kouluhallituksen pääjohtaja Erkki Ahon (SDP) suojelemaksi yksittäiseksi hankkeeksi, vaan kansallismielisyyden vastainen ideologinen YK-internationalismi tuli koulutusohjelmaan vaivihkaisesti jäädäkseen. Tutkija Jari Leskinen kertoo kirjassaan Pirkkalan peruskoulun marxilainen kokeilu 1973-75, kuinka tuon hankkeen lonkerot johtavat nykypäivään asti – presidentti Tarja Halosen aviomies Pentti Arajärvi oli nuorena virkamiehenä järjestämässä rahoitusta Pirkkalan opetusmenetelmäkokeilulle. Ei ole mikään yllätys, että koululaitoksen viime vuosikymmeninä vallannut 2000-luvun kommunismi eli monikultturismi on näkynyt myös Arajärven viimeisimmissä tehtävissä, sillä esimerkiksi vuonna 2008 hän toimi selvitysmiehenä asiassa, jossa haluttiin selvittää "maahanmuuttajien työllistymistä ja kannustinloukkuja".

Milleniaalisukupolveen (s. 1980-1995) verrattuna tutkimuksen 8-luokkalaisten edustama Z-sukupolvi (1990-luvun puolivälin jälkeen tai 2000-vuosikymmenen alussa syntyeet) ei eroa juurikaan edellisestä. Molemmat ryhmät ovat samaa narsistista lumihiutale-massaa, joilta on jäänyt isäkapina tekemättä, koska he ovat samaistuneet 60-lukulaisten pehmoisiensä kastroituun ja hedonistiseen  elämäntapaan. Vuoden 1968 jälkeen kaikki uusien sukupolvien enemmistöt ovat olleet helposti vieteltävissä globaalikapitalismia ylläpitävään mukavuudenhaluiseen kulutuselämään ja "individualismiin". Jonkinlaisena 60-luvun itsepetoksellisen kapinahengen jatkumona voi nähdä koululaitoksen indoktrinoimat nykyiset kulttuurimarxilaiset muotiaatteet kuten monikultturismin ja lgbt-lobbaukseen samalla kun kokonainen sukupolvi on hyväksynyt mukisematta niihin kytkeytyvän globaalikapitalistisen hengen.

Edes moraaliposeeraavina "kapinallisina" esiintyvien Sosiaalisen Oikeudenmukaisuuden Soturien tavoitteena ei ole loppujen lopuksi muu kuin päästä suhdeverkostonsa avulla korkeapalkkaisiin suojatyöpaikkoihin ja hankkia iso omakotitalo mukavalta punaporvarilliselta alueelta, jossa ei tarvitse oikeasti kohdata monikulttuurista arkea. Silti tutkimuksen suomalainen koordinaattori elättelee toivoa vasemmistonuorison autonomisesta huliganismista, vaikka häntä aivan perustellusti huvittaakin suomalaisnuorten naivi auktoriteettiusko:

Suomalaisnuorista vain kymmenen prosenttia olisi valmis laittomuuksiin, kuten spreijaamaan iskulauseita seiniin, tukkimaan liikenteen tai valtaamaan julkisen rakennuksen. 

– Meillä on sinisilmäinen kansa. On totuttu siihen, että asiat hoituvat, naurahtaa tutkimuksen kansallinen koordinaattori, Jyväskylän yliopiston koulutuksen tutkimuslaitoksen tutkija Jouko Mehtäläinen.

Punaisen yliopiston Mehtäläinen haluaisi, että nuorisosta löytyisi nykyistä suurempi ja aggressiivisempi joukko 60-lukulaisen arvojärjestelmän vahtikoiria, jotka puolustaisivat korruptoituneen demokratiailveilyn "arvopohjaa" vielä kiihkeämmin kuin sen näkyvimmät äänitorvet valtioneuvosto, Yle, HS, koululaitos ja yliopisto. Todelliseen arvokapinaan, jossa vedettäisiin mielenosoituksellisesti päälle musta paita ja irtisanouduttaisiin punaporvarillisesta materialismista, Y- ja Z-sukupolvilla ei riitä rohkeutta eikä halua, koska se tarkoittaisi luopumista tulevilta sukupolvilta varastetusta makeasta elämästä (tasapuolisuuden nimissä sanottakoon, että suurten ikäluokkien eläkeläiset johon kuuluu myös tuhoisa 68-sukupolvi, on varastanut tulevaisuudelta kaikkein eniten). Vasta väistämättömän taloudellisen ja ekologisen kaaoksen seurauksena kolmannen tien ajattelusta alkaa tulla välttämätön hyve ja konkreettinen vastarinnan muoto. Mutta sitä ennen 8-luokkalaiset toistavat kympin tyttöjen lailla opportunisesti koulujärjestelmään istutettua kulttuurimarxilaista propagandaa liittovaltio EU:n autuudesta, "eri sukupuolista" ja "rasismista":

Asennetutkimuksen tulokset viestivät suomalaisen yhteiskunnan avoimuudesta. Esimerkiksi sukupuolten tasa-arvoon suomalaisnuoret suhtautuvat tutkimusmaiden keskiarvoa myönteisemmin. Tasa-arvoon asennoitumisessa vaikutti myös oppilaiden yhteiskunnallisten tietojen taso: mitä korkeampi se oli, sitä myönteisempi oli suhde tasa-arvoon.  

(...) Eurooppalaisnuorten asenteet maahanmuuttoon ovat vajaan kymmenen vuoden aikana liikahtaneet hieman kielteiseen suuntaan. Suomessa muutosta ei kuitenkaan näkynyt, vaikka vuoden 2015 pakolaiskriisi kosketti myös meitä. Pääosin eurooppalaisnuoret suhtautuvat maahanmuuttoon positiivisesti. 

TV-uutisten versiossa tutkija Mehtäläinen kehui suomalaisnuorten yleistä tietämystä yhteiskunnallisista asioista ja sitä, että he ovat sukupuoli- ja maahanmuuttoasioissa "avoimia" ja siten ilmeisen "edistyksellisiä", koska ovat nielleet kritiikittä pari viime vuosikymmentä hallinneen diversiteetti-indoktrinaation. Totta kai mädäntyvälle järjestelmälle työtä tekevät tahot mielistelevät nuorisoa, koska se on opetullut kiltisti mantrat, joita sille on syötetty vuosikausia. 

Suomalaisuuden olemassololle uskolliset kansalaiset eivät voi tuntea muuta kuin syvää myötätuntoa kastraattilaulajiksi kuohittua nuorisoa kohtaan, joka veisaa lobotomisella iloisuudella nomenklatuuran säveltämää virttä jälkimarxilaisesta tasa-arvohörhöilystä. Tietysti aktiivisella väliintulolla on vielä mahdollisuus katkaista  tiivistyvä länsimaisen itsetuhoisuuden kierre, mutta on todennäköisempää, että hulluus päättyy vasta kun resurssit on lypsetty tyhjiin ja nykyinen "länsi" romahtaa omaan  mahdottomuutensa kuten Neuvostoliitto ja Kamputsea. Pitää vain toivoa, että tervehdyttävä luhistuminen tapahtuu ennen kuin koko kuluttajalampaiden maailma ehtii muuntua transhumanistiseksi helvetinkoneeksi.

                                                           ************************

Yle TV2, tiistai 7.11.2017 klo 23:15, Oikeus tietää, vapaus sanoa 

Mitä sananvapaus on arjessa? 15-vuotias Tarquin Ramsay selvitti asiaa viisi vuotta. Kysymykseen vastaavat sanomistensa kanssa pulaan joutuneet kuten Julien Assange, Jude Law, Sarah Harrison ja Jabob Appelbaum. HD Äänitekstitys: suomi.

Nimilistahan muistuttaa kuin New Yorkin Brooklynin puhelinluetteloa Assangea lukuunottamatta. Miksi sanavapauden sankareiksi valitaan valtamediassa aina vasemmistoliberaalieja, vaikka todellisuudessa länsimaissa sananvapautta on riistetty eniten konservatiiveillta, oikeistoradikaaleilta ja nationalisteilta? 

Jakob Applebaum voi leuhkia sananvavapauden puolustamisellaan vasta sitten kun hän vaatii niiden yhdeksässä Euroopan maan vankilassa viruvan tosinajattelijan vapauttamista, jotka on tuomittu maidensa mielivaltaisen Holocaust-lainsäädännön vuoksi. Tämä sananvapauden törkeä loukkaus on pantu voimaan vain siksi, että toisinajattelijat ovat esittäneet dokumentteja ja faktoja voittajavaltojen virallisesti sementoimaa holokausti-tarinaa vastaan. 

Yle TV1, maanantai 6.11.2017 klo 21:30, Dokumenttiprojekti: Munkki lietsoo vihaa 

Myanmarista on paennut yli 800 000 rohingya-heimon jäsentä. Yksi heimon vainoajista on arvostettu buddhalaismunkki Wirathu. Väkivallattomasta uskonnostaan huolimatta hän kehottaa tuhoamaan toisuskoiset rohingyat. HD Äänitekstitys: suomi. K12 (ahdistus).

Suosittelen katsomaan tämän Yle Areenasta. Kyse on yhdestä parhaimmista viime aikoina tulleista tv-dokumenteista, vaikka aihe on maantieteellisesti ja kulttuurisesti monelle suomalaiselle vieras. Huolimatta siitä, että ohjelman ideologisena katsojalähtökohtana on länsimainen ihmisoikeuspuhe, se paljastaa tahtomattaan millaisia kammottavia seurauksia on kontrolloimattomasta väestönkasvusta, muslimi-invaasiosta ja pakotetusta monikulttuurisuudesta.

On jokseekin irvokasta, että ihmisoikeususkonnon pillipiiparikultin kuten Human Rights Watchin länsimaalainen "pappi" yrittää tehdä rohingya-heimon muslimeista yksinomaisia uhreja, vaikka taustalla on pitkään jatkunut holtiton väestönkasvu ja muslimi-invaasio Bangladeshista Myanmariin (ent. Burmaan). Myanmarin valtion mukaan rohingyat polveutuvat Chittagongin alueelta nykyisestä Bangladeshista tulleista siirtolaisista, joita muutti nykyisille alueilleen Iso-Britannian vallattua Rakhinen alueen vuosina 1824–1826. Tämän vuoksi heitä ei viranomaisten mukaan voida pitää aitona myanmarilaisena etnisenä ryhmänä. Rohingyoiden oman version mukaan he polveutuvat alueelle 800-luvulta lähtien muuttaneista arabeista, joten heitä ei voi tässäkään tapauksessa pitää myanmarilaisina vaan historiallisina muslimi-tunkeutujina.

Kun islamilaisen uskon ja kulttuurin taustat tietää, ohjelman agendaksi näyttää muodostuvan tyypillinen eurooppalaisen liberaalin tapa valkopyykätä valloitushaluista islamia. Länsimaisella liberaaleilla on kummallinen taipumus asettaa sympatiansa mitä barbaarisimmalle ihmisryhmälle kuten islamilaisille, luultavasti siksi, että sellaiselle alistuminen tuntuu heistä erityisen nautinnolliselta. Lempeydestä ja filosofisesta syvyydestään tunnettu buddhalaisuus ei sovi liberaalien Tukholman-syndrooma -kuvioon, jonka vuoksi heidät esitetään ohjelmassa mielikuvituksellisiin Hollywood-natseihin verrattavina sydämettöminä julmureina. Ilmeisesti buddhalaisuus ei edusta voitokkaan maskuliinisuutensa menettäneelle länsimaiselle eetokselle tarpeeksi "jännää" Toiseutta toisin kuin karkean miehekäs islam.

Vaikka dokumentissa muslimeista yritetään tehdä etnisen konfliktin uhreja, tervejärkisen katsojan sympatiat asettuvat melko nopeastii buddhalaisten nationalistien puolella. Buddhalaisliike 969:n johtaja Ashin Wirathu vaikuttaa syvästi oppineelta ja sympaattiselta mieheltä, joka puolustaa vain kansaansa islamilaista invaasiota vastaan, koska vatliolla ei näytä olevan siihen rohkeutta ja halua (tuttu tilanne myös EU-Euroopassa). Hän puhui myös valkoisten eurooppalaisten puolesta muslimi-invaasiota vastaan ja sanoi, että pitää Saksan liittokansleri Angela Merkeliä roistona, koska tämä ei toteuta kansan tahtoa muukalaiskysymyksessä. Liberaalin nikottelua lisää myös se, että Wirathu sanoi vanhassa haastattelussa Trumpin olevan Amerikan kansalle parempi vaihtoehto kuin Clinton. 

Pahinta liberaalien ohjelmantekijöiden mielestä oli Wirathun puheet kansojen oikeudesta puolustaa rotuaan ja uskontoaan.  Ylen ohjelmatiedoissa kysytään retorisesti "mihin Wirathu perustaa ihmisvihansa ja rasistiset puheensa?" Koska Ylen kansallismasokistit pitävät oman maansa ja uniikin rotunsa puolustamista vihana, niin tällöin kotimaan jättäminen vihollisen armoille ja siten tuhoon edustaa ilmeisesti sen vastakohtaa eli rakkautta? Tämähän on pahempaa hulluutta kuin kulttuurivallankumouksen maolaisten vaatima itsekritiikki!

Wirathun näkemykset kansasta ja sen oikeudesta itsesäilytykseen ovat universaaleja totuuksia, jonka vuoksi dokumentin tekijöiden esittämät irralliset lainaukset buddhalaisuuden "rajattomasta rakkaudesta" on otettu irti kontekstista. Edes Gautama Buddha ei opettanut sen puolesta, että rakkauden nimissä on antauduttava tunkeutujalle ja kuoltava. Kuten kaikissa uskonnoissa, myös buddhalaisuudessa on ristiririitaisia ohjeita, kun ne irrotetaan asiayhteydestä ja asetetaan rinnakkain.

Yle TV1, maanantai 6.11.2017 klo 19:00, Historia: Ruotsin Mao-kapinalliset 

Ruotsin vasemmistosta erkani 1968 ääriliike. Sen jäsenet kutsuivat itseään kapinallisiksi ja toteuttivat Maon oppeja. He uskoivat maailmanvallankumoukseen ja näkivät Ruotsin osana sitä. Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: suomi.

Linkki Yle Areenaan.

Täytyy antaa pitkästä aikaa positiivista palautetta Ylen Historidokumentille, sillä tällä kertaa esillä oli aihe, jota ei ole käsitelty käytännössä juuri lainkaan maamme televisiossa. Ruotsalaisen Mao-kultin syntyminen on hyytävä kuvaus siitä, kuinka poliitiinen mikrosuuntaus muuttuu vain puolessa vuodessa uskonnollisluonteiseksi kultiksi. Se ei aiheuttanut vaaraa yhteiskunnalle, mutta oli muodostua hengenvaaralliseksi sen omille jäsenille.

Ruotsissa maolaisen puhdasoppisuuden vaatimukset muuttuivat lopulta uskonnollisiksi dogmeiksi, joita eivät edes "valaistuneimmat munat" (erotukseksi kehittymättömistä "kivistä") voineet saavuttaa. Seurauksena oli loputtomat puhdistautumisriitit, anteeksipyytämiset, totaalinen eristäyminen yhteiskunnasta, omaisuuden lahjottaminen pois, henkinen ja fyysinen väkivalta. Kun kultti hehkunsa jälkeen paloi loppuun, sen 100 ydinjäsentä katosivat omille teilleen. 

Häiritsevän ruotsalaista ohjelmassa oli sen lopussa nähty erään haastattelun asiaankuulumaton kulunut vertaus 1930-luvun Saksaan. Ilmeisesti tämä on se ainoa ruotsalainen sertifioitu tapa "ymmärtää" liikkeitä, joissa ei vallitse loputon diskuteeraus. Tosiasiassa länsinaapurin 1968 Mao-kultin ainoat sopivat vertailukohteet ovat tasa-arvouskontoa saarnannut antirasistinen Jim Jonesin itsemurhakultti ja Pol Potin Kamputsea. Kaikki samaa vasemmistohulluutta, mutta eri mittakaavoissa. Drink Kool Aid and Die! Keep glasses and Die!

Lyhyen kulttivaiheen jälkeen maolaisuus muuttui 1970-luvulla Ruotsissa aidoksi poliittiseksi liikkeeksi. Tästä olisi hyvä nähdä vielä oma jatkodokumenttinsa.

YLEN SATUSETIEN JA -TÄTIEN ILTASADUT

Yle leipoo ulkomaalaisista sankareita. Iskussa, jossa
ulkomaalainen murhasi kaksi ja haavoitti kahdeksaa.

Eilisessä Yle Watchin päivityksessä ehdittin jo mainita, että ainakin punavihreät poliitikot ovat hehkuttaneet puukotettuja naisia auttamaan tulleita ulkomaalaisia. Heidän tarkoituksenaan on tietenkin kiinnittää huomio muualle samalla kun he yrittävät ulkomaalaisten sanakaritarinoilla pestä puhtaaksi monikulttuurista johtuvaa murhenäytelmää.

Nyt tähän samaan kuoroon on yhtynyt Yle, joka haastatteli tänään tv:n puoli yhdeksän pääuutislähetyksessä kahta turvapaikan hakijaa, jotka yrittivät häiritä hyökkääjää. Tosiasiassa auttajista ja murhaajan jahtaajista ainakin puolet oli suomalaisia, mutta tätä ei mainita yhdessäkään Ylen uutisessa, koska valtion tiedotusmonopoli haluaa luoda mielikuvan, että ulkomaalaiset pelastivat valkoiset naiset sillä aikaa kuin suomalaiset räpläsivät kännyköitään. Ääneen ei ole sanottu sitäkään, että Helsingin tapaan Turun keskustan ovat vallanneet tavallisia veronmaksajia suunnattomasti ärsyttävät ei-eurooppalaiset joutomiehet, joten ei ollut mikään yllätys, että heitä pörräsi tapahtuma-aikana runsaasti Kauppatorilla. MTV 3 oli sentään haastatellut suomalaista Jani Ketolaa jutussaan Turkulainen Jani yritti estää veriteot: "Mies juoksi ja puukotti samalla ihmisiä, me juoksimme perässä". Jutussa käy ilmi, että puolet terroristin jahtaajista oli suomalaisia:

Ketola lähti noin kymmenen miehen porukassa ajamaan takaa puukottajaa. Hänen mukaansa takaa-ajajien joukossa oli viisi ulkomaalaista ja viisi suomalaista. Tavoitteena estää verenvuodatus. Miehen perässä juostiin Brahenkadulle, mutta hän ehti puukottaa ainakin kolmea ihmistä.

Jostain syystä tämä narraatio ei ole tarttunut Ylen uutisointiin eikä vihreiden Ville Niinistön twiitteihin. Turkulaismies kumoaa myös valtamedian luoman myytin siitä, että suomalaiset olisivat ottaneet vain kännykkäkuvia sillä aikaa kun terroristi heilui leipäveitsensä kanssa: "Ketola sanoo, että kännykkäkamerat alkoivat laulaa, kun tilanne oli ohi".

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Jani Ketola on erityisen harmissaan siitä, että juuri ulkomaalaiset on nostettu auttajina näkyvästi esille. Yle Watchin tapaan hänkin näkee tässä poliittisen motiivin:

Ketola haluaa myös korostaa, että ei ole millään tavalla olennaista, ketkä tai minkä maan kansalaiset ovat juosseet puukottajan perässä ja auttaneet uhreja. Hän sanoo huomanneensa vastemielisyyteen saakka, että jotkut aktiivisesti ja näkyvästi politiikassa mukana olevat ovat ottaneet tämän lyömäaseekseen. – Menee poliittiseksi peliksi ennen kuin veriä on lakaistu kadulta. Kyse on kuitenkin terrorismista, joka ei katso ihonväriä. Se on nähty maailmalla. Se on meidän kaikkien yhteinen asia taistella sitä vastaan.

Vasta sen jälkeen kun kansalaisten ensityrmistys on alkanut laantua, Yle on ryhtynyt propagandistiseen vastahyökkäykseen monikultturismin puolesta. Sen verkkosivuilta löytyy ainakin kolme ulkomaalaisen "pelastajan" sankaritarina, mutta ei yhtäkään Jani Ketolan kaltaista juttua, jonka teki MTV3. Ylen verkkosivujen yksi härskeimmistä kultapojutarinoista on eteläafrikkalaisen mustan miehen haastattelu jutussa Video: Pauli Sitoi auttoi yhtä Turun puukotuksen uhreista: "Hain grilliltä paperia ja pidin kättä haavan päällä". Haastattelussa suomalaisten syyllistämistä ja halveksuntaa ei todellakaan pidetä vakan alla:

Etelä-Afrikasta kymmenisen vuotta sitten Suomeen muuttanut Sitoi ei halua lähiaikoina liikkua tapahtumapaikalla oman turvallisuutensa tähden. Hän pelkää, että tekijän ulkomaalaistausta leimaa muutkin maahanmuuttajat.

– Luulen, että keskustassa tulee nyt vain paha olo. En pelkää terroristeja, mutta mietin miten suomalaiset suhtautuvat ulkomaalaisiin. Miten voimme jatkaa tavallista elämää, mennä baariin ja niin edelleen. Toivottavasti ei tule huonoa ilmapiiriä.

Toisin sanoen marokkolaisen turvapaikahakijan tekemän terrori-iskun jälkeen afrikkalaismiehellä on otsaa väittää, että eniten pelättävää on suomalaisissa. Ehkäpä Pauli Sitoin kannattaisi muuttaa rasistien vainoamasta maasta takaisin sinne turvalliseen Etelä-Afrikkaan. 

Kahdessa muussa tarinassa Yle haluaa korostaa tekijöiden suomalaisiin vetoavaa nöyryyttä. Jutussa Turussa puukotettua auttanut Hasan Alazawii: "En voinut kuvitella, että tapahtuma oli totta" haastateltavana ollut maahanmuuttajataustainen mies puhuu "meistä suomalaisista" ja korostaa ettei pidä lähteä "syyttämään kaikkia marokkolaisia tai turvapaikanhakijoita".

Turun puukotuksen uhria auttaneessa kolmannessa kiiltokuvajutussa Hassan Zubier – "En ole sankari, olen lähimmäinen, joka ei kääntänyt päätään pois" vedotaan puolestaan kristilliseen lähimmäisenrakkauteen. Kehitysmaataustaisen ruotsalaisturistin tarinointi sopii ideologisesti täydellisesti juurettomia yksilöatomeja ylistävään liberaalimedian agendaan, sillä hän halusi alleviivata

että tällaisen teon perusteella ei voi leimata koko kansanryhmää. – Tässä on kyse yksilöistä. Yksilö teki tämän, pohtii Zubier liikuttuneena.

Tämä lienee myös Ylen mielipide, sillä näihin sanoihin päättyy toimittaja Minna Rosvallin juttu. Koko viikonlopun ajan Ylen Turku-uutisoinnissa on pidetty huolta siitä, ettei terrori-iskua voida kytkeä vuonna 2015 alkaneeseen ulkomaalaisinvaasioon, vaikka tekijän islamisti-kytkentöjä onkin muutamissa jutuissa pohdittu. Siihen aktiiviseen kansanosaan, joka näkee tämän yhteyden, on kaikissa uutisjutuissa suhtauduttu tuomitsevan puolueellisesti.

Tämä näkyy hyvin lauantain Yle-uutisessa Poliisi eristää antirasistien ja Suomi ensin-ryhmän mielenosoittajia toisistaan Turun torilla, jossa sympatiat ovat hyväosaisten kulttuurimarxilaisten humanistiopiskeilijoiden puolella. Amerikkalaisen liberaalimedian lailla Yle kutsuu vastamielenosoittajia antirasisteiksi, vaikka he ovat ensisijassa äärivasemmistolaista huligaaneja, kulttuurikommunisteja ja anarkofeministejä. Tällä kertaa omahyväisiä lumihiutaleita oli Turun kauppatorille houkutellut kansallismielisen järjestön avoin ja luvallinen tilaisuus. Räyhävasemmistolle on tyypillistä, että se tarttuu heti tilaisuuteen, jossa on mahdollisuus ottaa moraalisen tuomitsijan ylin rooli. 

Kaikkea he eivät narsistisessa perfomanssissaan olleet silti ajatelleet loppuun. On jokseenkin huvittavaa, että moraaliposeeraukseen osallistujista noin 70% näytti olevan nuoria naisia eli sitä samaa ryhmää, johon marokkolainen islamisti kohdisti väkivaltaisen murhaavan vihansa. Vastustaessaan islamisterrorismia vastustavaa Suomi Ensin -ryhmää, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden soturit tulivat puolustaneeksi naisvihamielistä ja rasistista (kaikki uhrit olivat valkoisia) murhaajaa.

Punavihreä toimittaja Tulikukka de Fresnes ei malttanut olla paljastamatta puolueellisuuttaan ja uutisen yhdessä kohdassa hän syyllistyy suoranaiseen valheeseen:

Pian torille kokoontui vastamielenosoittajia, jotka osoittavat mieltään äänettömästi, ja vastustavat kylttien mukaan rasismia ja fasismia.

Vastamielenosoittajia on alle sata. Suomi ensin -mielenosoittajista käytiin toistuvasti huutelemassa vastamielenosoittajille. Tämän jälkeen poliisi siirsi antirasistit kauemmaksi torin keskeltä sekä ajoi kahden mielenosoittajaryhmän välille useita poliisiautoja erottamaan ryhmiä toisistaan.

Äänettömäksi Varis-verkoston yliopistoanarkistien luvatonta mielenilmausta ei voi kutsua, sillä he pyrkivät jatkuvalla kovaäänisellä möykkäämisellään peittämään Suomi ensin -tilaisuuden puhujien puheenvuorot. Tapahtumasta tehdystä videosta näkyy, että anarkomarkojen joukosta valuu Suomi ensin -mielenosoittajien keskuuteen kuvaajia ja provokaattoreita, joihin osa SE-porukasta reagoi ja käy huutelemassa vastamielenosoittajille takaisin. Ainoa todellinen rähinä tapahtuu tilaisuuden lopussa, kun häiriköivä anarkisti yritti puhkoa poliisiauton renkaan, mutta tätähän Yle ei tietenkään kertonut. Videolla näkyvässä pidätyksessä vieressä seisseet naiset eivät kyenneen muuhun kuin hysteeriseen falsettiin nousseeseen kimitykseen kun punatoveria pantiin rautoihin.

                                                   

                                                            **********************

Ylen kuvaukset ulkomaan tapahtumista eivät nekään onnistu ilman pimitystä, kieroilua ja valheita. Uutistoimittajana toimiva satusetä Matti Rönkä kertoi puoli yhdeksän tv-uutisissa, että  Rudolf Hessin muiston kunniaksi järjestetetyssä uusnatsien marssissa pidätettiin 35 äärioikeistolaista samalla kun näytetiin kuvaa noin 30 hengen lyhyttukkaisten nuorten miesten porukasta. Katsojalla jäi mielikuva, että osallistujia oli vain tuon verran ja että niistä kaikki pidätettiin. Jostain kumman syystä Ylen verkkosivuilla, joita demarieläkeläiset eivät seuraa yhtä aktiivisesti kuin televisiota, kerrottiin, että osallistujia oli 500, joka on huomattavasti lähempänä oikeaa lukua 800 kuin satusetä Röngän mainitsema 35. 

Toinen uutinen Amerikasta kertoo, kuinka vasemmisto ja omaa etuaan ajavat värilliset ryhmät haluavat estää ilmaisuvapauden poliittisilta ja rodullisilta vastustajiltaan. Tämä totalitaristen pyrkimys oli kuitenkin käännetty jo Ylen jutun otsikossa Bostonissa tuhannet marssivat vihapuhetta vastaan – kymmeniä pidätetty nurinkurin käytämällä kulttuurimarxilaisten luomaa orwellilaista sanahirviötä vihapuhe. 

Tv-uutisten puolella Matti Rönkä kertoi marssin vastustavan "valkoisen ylivallan kannattajia", vaikka verkkosivujen jutussa kerrottiin puolestaan, että libertaristisen sananvapausjärjestö Free Speechin järjestämä tilaisuus sanoutuu irti uusnatseista ja valkoisen ylivallan kannattajista. Ylipäätään nationalistisissa järjestöissä ei kannateta juuri koskaan valkoista ylivaltaa, mutta liberaalit ja media pitävät oman kotimaan ja etnisen ryhmän itsesäilytystä aina "valkoisena ylivaltana". Kun mustat ja aasialaiset tekevät täysin samaa ja paljon näkyvämmin, heitä ei tuomita "mustan ylivallan" ja "keltaisen ylivallan" kannattamisesta. 

Valkoiset liberaalit saavat täysin vapaasti irtisanoutua valkoisesta identiteetistä, tuhota perimänsä sekaantumalla mustiin ja alistumalla juutalaisten orjiksi pyytämällä heiltä maailman tappiin asti anteeksi. Niin kauan kuin he tekevät näin itselleen ketään ei kiinnosta, mutta siinä vaiheessa kun he alkavat vaatia samaa niiltä valkoisilta, jotka haluavat pitää kiinni identiteetistään, ollaan poliittisen vainon ja kansanmurhan äärellä. Kyse on pahuudesta, jossa halutaan tuhota ne, jotka eivät suostu Jim Jones -lahkon kaltaiseen pakotettuun joukkoitsemurhaan. Bostonin mielenosoitus oli siinä mielessä mielipuolinen ja vaarallinen, koska siinä valkoiset etnomasokistit yhdessä mustien rasistien kanssa vaativat valkoisen identiteetin puolustajia osallistumaan samanlaiseen itsetuhoon kuin valkoiset liberaalit.

VOIMAANNUTTAVAA YLIMIELISYYTTÄ KOHDEYLEISÖLLE

YLE TV2, 17.7.2013, klo 22.10 Theroux ja vihatut Phelpsit

Louis Theroux tapaa jälleen Phelpsit, Amerikan vihatuimman perheen. He ovat nyt entistä vakuuttuneempia maailmanlopun lähestymisestä, mutta äärimmäinen uskonkiihkoilu on saanut perheen rivit rakoilemaan. T: BBC. 

Linkki ohjelmaan.

Westboro Baptist Churchille (WBC) on helppo nauraa ylimielisesti muidenkin kuin sekulaarien itkuhumanistien. Silti monet maalliset ja ateistiset Hyvät ihmiset™ tuntevat todennäköisesti olonsa hetkittäin epämukavaksi ja jopa vihaiseksi katsoessaan tätä ohjelmaa. Heidän tunteitaan loukataan, sillä WBC tulee solvanneeksi joitain heidän pyhiä arvojaan. Ohjelman katsojakunta, josta suuri osa kuuluu luultavasti hegemoniseen 1968-hedonistisukupolveen, ei ole tehnyt neljäänkymmeneen vuoteen muuta kuin rienannut vanhempien polvien arvoja. Kun WBC:n hörhöt pilkkaavat televisiossa heidän  pyhiksi julistamiaan homo"arvojaan", saavat he tuntea sisimmissään pienen aavistuksen siitä, mitä heidän loukkauksensa kohteet ovat joutuneet tuntemaan viimeisen neljän vuosikymmenen aikana.

Se, että WBC  julistaa Jumalan vihavaan hinttejä (God Hates Fags) on lopulta yhdentekevää, sillä pelkkä materialistinen biologiakin "tietää" kuin sokea kelloseppä, että Nature Hates Fags, tuota porukkaa, jonka sodomia ei johda muuhun kuin geneettiseen umpikujaan. Käsiään yhteen hierovien punaliberaalien rienaajien on syytä ymmärtää, että sen mikä taaksensa jättää sen edestään löytää - korkojen kera.


YLE TV1, 17.7.2013, klo 19.00 Historiaa: Vallankumouksen lapset 

Vuosi 1968 nosti esiin kaksi kapitalismia vastustavaa naista. Ulrike Meinhofista tuli Baader-Meinhof ryhmän johtaja ja Fusako Shigenobu perusti Japanin punaisen armeijakunnan - nyt heidän tyttärensä kertovat tarinansa.  

Linkki ojelmaan.

Punaisten pirujen jälkeläisistä tehty hellämielinen ja ymmärtävä tv-dokumentti. Ohjelmassa on toki myös kritiikkiä tuota itsekästä ja poispilattua uuspunikkisukupolven kaheleinta osastoa kohtaan, mutta pääpaino on heidän lastensa tunnepuheella josta huokuu ymmärrys vanhempiensa idealismia kohtaan. Aidosti kriittiselle katsojalle tulee kuitenkin hyvin pian selväksi, että marxismin kaikki muodot aina uusvasemmistolaiseen mädätykseen asti johtavat itsetuhoisuuteen. Lopputulos on vääjäämättä sama kuin Jim Jonesin johtamalla Kansan Temppelillä (engl. Peoples Temple), jossa koko itsetuhoinen yhteisö joi katkeran myrkyn - Have a Kool-Aid and Die! 


YLE TV1, 17.7.2013, klo 22.05 Herttuatar

(The Duchess/Englanti 2008) 1700-luvulle sijoittuva värikäs melodraama aatelisnaisesta, joka ei alistu ajan tavanomaisiin moraali- ja naiskäsityksiin. O: Saul Dibb. N: Keira Knightley, Ralph Fiennes, Charlotte Rampling.

Jahas, 2000-luvun historiallisissa tv-draamoissakin aletaan menneisyyttä esittää punaisten yliopistojen kuihtuvien muotiaatteiden mukaisesti. Varmaan aivan hirrrveän voimaannuttavaa. Mutta ottiko huora myös pullaa?