VASTUULLISTA TIEDOTTAMISTA FORSSASTA

Jepjep....se on Forssa.

Tänään ja eilen illalla Yle kertoi pikaisesti Forssassa sattuneesta turvapaikanhakijoiden ja suomalaisten välisestä joukkonujakoinnista TV 1:n pääuutislähetyksessä ja asiaa setvittiin tarkemmin Ylen verkkosivujen jutussa Turvapaikanhakijat Forssasta: Tiistai-illan yhteenotto oli jatkumoa viikkoja jatkuneelle uhkailulle. Yle valitsi tuttuun tapaansa röyhkeästi puolensa jo jutun insertissä:

Vastaanottokeskuksen luona tapahtunut yhteenotto oli turvapaikanhakijoiden mukaan jatkumoa loppukesällä alkaneelle kehitykselle. Vastaanottokeskuksessa asuvat kertovat, että heitä on uhkailtu kaupungilla muun muassa kaupoissa ja kadulla. Keskukseen on turvapaikanhakijoiden mukaan uhattu iskeä myös ensi yönä.

Suomalaisnuorten näkökulmaa ja tapahtumien muita taustoja ei edes haluttu käsitellä, vaan toimittaja Riikka Valtonen nieli nikottelematta turvapaikanhakijoiden version tapahtumien kulusta. Koko juttu perustui syyllisten ja uhrien istuttamisella betoniin, eikä tätä jämähtänyttä tarinan asetelmaa muutettu myöhemmissäkään uutisissa, vaikka niissä tosin vihjataan vienosti, että rähinän kulku ja sen taustalla olevat syyt saattavat olla toiset joita muukalaiset kertoivat. Vaikka tarina korjattaisiin myöhemmin virallisesti, sillä ei olisi suurtakaan merkitystä, sillä Ylessä tunnetaan erinomaisen hyvin massapsykologisen tiedottamisen perusoppi, jonka mukaan ensimmäisen vaikutelman synnyttämä muistijälki tapahtumasta jää parhaiten ihmisten mieliin.

Taktisesti taitavaa valehtelua on jättää kertomatta jotain olennaista tapahtumasta ja kuuntelemalla vain yhtä todistajaosapuolta. Juuri näin tekee Yle:

Yle Uutisten toimittajan Eeva Hannulan haastattelemien turvapaikanhakijoiden mukaan heitä on uhkailtu jo useiden viikkojen ajan. Heidän mukaansa Forssan tapahtumat alkoivatkin oikeastaan jo loppukesästä. – Heitä on uhkailtu marketeissa ja kaupoissa, he ovat kuulemma joutuneet juoksemaan pitseriaan sisään pelätessään forssalaisia. Heitä on heitelty kadulla pulloilla, heille on huudeltu ja tosiaan se, mitä tänään tapahtui, on ikään kuin jatkumoa edellisistä, Hannula kertaa.

Se mitä Forssassa todella tapahtui saa etsiä suurenlasin kanssa kaikista asiaa koskevista Ylen uutisista. Tämän huomasi myös Perussuomalaisten kansanedustaja Jari Ronkainen, jonka blogiin kirjoittamista näkemyksistä kertoi verkkolehti Suomen Uutiset jutussaan Ronkainen Forssan joukkotappelun uutisoinnista: Yksipuolista tiedottamista – Yle ”unohti” kertoa turvapaikanhakijoiden käyttämistä aseista:

Joukko kantasuomalaisia otti yhteen vastaanottokeskuksessa asuvien turvapaikanhakijoiden kanssa ja molemmat osapuolet käyttivät tappelussa mm. rautaputkia. – Edellinen välikohtaus tapahtui maanantaina, kun kaksi ulkomaalaistaustaista henkilöä pahoinpiteli 15-vuotiaan pojan Prisman parkkipaikalla. Tapaus on jatkumoa viikkoja jatkuneelle välien kiristymiselle. Miksi edeltävistä tapauksista ei tiedotettu? Ronkainen kysyy.

Kysymys on retorinen, sillä kaikki tietävät vastauksen. Kyse on Ylen vastuullisesta tiedottamisesta, jonka johtoajatuksena on, että ulkomaalaisten edesottamuksista ei ehdoin tahdoin saa antaa kielteistä mielikuvaa, vaikka siihen olisi perustellut syyt.

Vakuutellakseen suurta yleisöä, että poliittisesti korrekti narraatio on se ainoa oikea mahdollinen tulkinta tapahtumista, Yle riensi haastattelemaan myös Forssan kaupunginjohtaja Sami Sulkkoa. Verkkosivujen haastattelujutussa Kaupunginjohtaja: Forssa ei ole rasistinen kaupunki Sulkko sivuuttaa kuntalaisten perustellut huolet kutsumattomien ulkomaalaisjantterien tuottamasta uhasta ihmisten arjessa ja kääntää keskustelun Ylen toivomaan loputtomaan rasismisuohon. 

Koska valtamedian iskostaman käsityksen mukaan rasismi tarkoittaa rasistisesti vain valkoisten aiheuttamaa ongelmaa, merkitsee keskustelu rasismista pelkästään sitä, mitä me suomalaiset voisimme tehdä asian korjaamiseksi. Haastattelussa Sulkko vannottaa Ylelle mieluisaa uskollisuutta monikultturismille, johon ei kuulu ulkomaalaisten aiheuttamat harmit. Hän ääneen ajattelunsa keskittyy lähinnä siihen, mitä vikaa on forssalaisissa, koska kunniakansalaiset eivät viihdy ja tunne oloaan kotoisaksi kaupungissa. 

Sulkko on tyypillinen virkamies ja politiikko, jonka ensimmäinen huoli ei ole suomalaisten veronmaksajien kokemukset muukalaisten vihamielisyydestä, vaan ainoastaan se, miten paapotut partalapset kokevat oman asemansa. Ruotsalainen pitkän linjan yhteiskunnallinen keskustelija Joakim Andersen kirjoittaa tuoreessa Sarastus-verkkolehden kolumnissa sangen osuvasti tästä Suomessakin vallalla olevasta kaksinaismoralistisesta asenneilmapiiristä:

Siksi meidän kokemuksemme esitetään aina poikkeuksina, pohjimmiltaan epäkiinnostavina ja vailla mitään merkitystä ja tarkoitusta. Emme saa vetää johtopäätöksiä omista arkisista kokemuksistamme. Tässä näemme harvoin huomoidun privilegion. Jos somalin kasvoille heitetään maitoa, voidaan johtopäätökset tehdä heti, se merkitsee jotain ja siten sillä on uutisarvoa. Mutta kun useampi somali sylkee nuorta ruotsalaista kasvoille, ei se merkitse yhtikäs mitään. Se tulee aina olemaan poikkeus riippumatta siitä, miten usein sitä tapahtuu.

Samalla kun etnisen kitkan syyksi nimetään yksinomaan suomalaiset myös konfliktien rauhanomainen ratkaisu sälytetään meille, ikään kuin käsillä olevassa rodullisessa nollasummapelissä myös me voisimme olla voittajia. Valitettavasti suomalaisetkaan eivät pääse karkuun sitä tosiasiaa, että alistuvampi ja sovittelevampi kulttuuri yleensä sopeutuu, akkulturoituu, aggressiivisemman kulttuurin tahdolle. Tämän vuoksi eri "mielipidejohtajien" vaatimat asenteen muutokset vain suomalaisille on varmin tie kulttuurimme assimilaatiolle, lopulliselle tuholle. Tätä matelevaa asennetta edustaa kaupunginjohtaja Sami Sulkko:

Onneksi tämä kuitenkin koskee marginaaliryhmää ja vähäisiä määriä (ihmisiä). Sitä suuremmalla syyllä pitäisin perusteltuna, että tutkittaisiin sitä, miten nuoria saataisiin sidottua vuoropuhelulla tapahtuvaan toimintaan. Syytä on miettiä myös sitä, miten tietoa eri kulttuureista ja turvapaikanhakijoista saadaan kerrotuksi paremmin nuorille.     

(...) Koulujen ja oppilaitoksen lisäksi Sulkko nostaa esiin nuoriso- ja sosiaalitoimen. Niissäkin on syytä etsiä keinoja, jotta väkivaltaiset kohtaamiset eivät toistu. Tässä tilanteessa ei voida unohtaa myöskään vanhempia.

Pelkkä passiivinen alistuminen ei riitä Sulkkolle, sillä hän on valmis kieltämään jopa kielellä ilmaistun etnisen itsepuolustuksen, josta hän käyttää orwellilaista kiertoilmausta vihapuhe. Vaatimusten tyyli on sama kuin Neuvostoliiton politrukeilla, jotka sanelivat ehtoja sille, mitä saa sanoa ja miten itsesensuuria hajoittava Kunnon kansalainen toimii silmin nähdystä mielettömyydestä huolimatta:

Yleinen yhteiskunnallinen keskusteluilmapiiri on Sulkon arvion mukaan kuitenkin omiaan lisäämään vihapuheen kautta tapahtuvaa lähestymistä, mikä lisää vaaraa, että pelkät puheet eivät enää riitä. – Jokainen kaupunkilainen ja seudunkin asukas pystyy omalta osaltaan olemaan lähettiläänä ja viestimään, että tämäntyyppisiä toimia ei pidä missään nimessä hyväksyä.

Yle lienee Sulkon kanssa yhtä mieltä ja miksei olisi, sillä juuri tuollaistahan vastuullinen tiedotus ja siitä seuraava repressiivinen toleranssi* on.

*)"Repressiivinen toleranssi tarkoittaa pähkinänkuoreen tiivistettynä ajatusmallia, jonka mukaan marxilaisille ideaaleille vastakkaisia ideoita ja käsityksiä ei tule suvaita ja niitä esittävät ihmiset tulee kompromettoida - ja toisaalta länsimaiselle kulttuurille ja yhteiskunnalle vihamieliset ja tuhoisat ideat tulee nostaa päivänvaloon ja niistä tehdä hyväksyttäviä, ideaalisia ja suvaittavia" 

(Lisää Forssakaustin uusista käänteistä ja Ylen pimityksistä voi lukea täältä).


                                                    *******************************



Yle TV1, 24.8. klo 22:40, 8 myyttiä työstä  

"Mamut vievät meiltä työpaikat". Maaretta Tukiainen selvittää asiaa sikalassa, bussivarikolla ja ohjelmistoyrityksessä. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Linkki ohjelmaan.


Facebookissa olevassa Maahanmuuttokriittiset -sivustossa Petri Kuittinen on kirjoittanut arvion ohjelmasta:

Ensin ne hyvät asiat: Ohjelmassa todettiin, että sosiaaliturvan korkea taso on monelle työllistymisen este ja tämä pätee ihan yhtä hyvin kantasuomalaisiin. Ohjelmassa käytiin läpi työhakemuksia, jotka oli tehty vain koska TE-toimisto pakotti siihen. Todellista halua työllistymiseen ei ollut. Ohjelma otti myös hienosti esiin esimerkkejä ahkerista maahanmuuttajista mm. puolalainen sikatilan työntekijä ja busseja yötyönä siivoavat tamilit. Yhtään humanitääristä maahanmuuttaja ei tässä ohjelmassa nähty tekemässä näitä raskaita töitä.

Samassa ohjelmassa todettiin että osalle mamuista ei makseta TES:in mukaista palkkaa eli myönnettiin sivulauseessa että mamut hinaavat palkkatasoa ja työehtoja alaspäin.

Studiossa haastateltavana ollut erittäin asenteellinen nainen väitti, että Unkarista on lähtenyt 2010 jälkeen 300000-500000 nuorta, koska he eivät usko maan tulevaisuuteen. En tiedä mistä nämä ”luvut” on revitty, sillä The World Bankin tilastojen mukaan Unkariin on muuttanut enemmän väkeä 2010 jälkeen kuin sieltä on lähtenyt pois. Näitä todennäköisesti täysin virheellisiä lukuja ei kukaan korjannut, vaan niille vain nyökyteltiin. Ja kerrottiin että Suomessa ei ole vastaavaa ongelmaa. 

Haastateltavat uskoivat työvoimapulan tulevan Suomeen ja osa väitti, että työvoimapula on jo täällä. He toivoivat niin kovaa talouskasvua, että asioita joudutaan pohtimaan ”laajemminkin”, mitä ikinä se tarkoittakaan. En tiedä mistä tämä ”silloin kun meidän talous vetää…” kumpuaa. Nykysysteemillä EI ole mitään mahdollisuutta, että talous alkaisi vetämään, enkä henkilökohtaisesti usko työvoimapulaankaan, muuta kuin erikoisaloilla mm. lääkäreistä on pulaa, mutta tämä vaatii todella korkean koulutuksen.

Mamujen työllistymisen mahdollistamiseksi ehdotettiin kielitaitovaatimuksista ja tutkintovaatimuksista joustamista. Ehdotettiin että työpaikalla olisi käytössä monta kieltä. Tässä mielestäni tehdään karhunpalvelus myös maahanmuuttajille. Ilman suomen kielen oppimista todellista sopeutumista maahan ei tapahdu. Ja nyt suomen oppiminen halutaan poistaa tai hidastaa sitä ja suomalaisten pitää sopeutua siihen että heitä tulevaisuudessa palvellaan ties millä kielellä.

Juontaja oli maneereineen ärsyttävä ja asiantuntemus oli hukassa, ainakin talous- ja työllisyysasioiden suhteen. Eikö YLE:llä ole enää ammattitaitoisia juontajia?

Ehkä suurin ongelma oli se että studiovieraat oli valittu niin ettei eriäviä mielipiteitä löytynyt. ”mä olen ihan samaa mieltä…”, ”juu, juu” oli keskustelun ”taso”. Yksi haastateltava näki humanitääriset maahanmuuttajat työhaluisina voimavarana ”olisi älytöntä ajatella että he eivät…”, eikä jälleen kerran yhtään eriävää mielipidettä.

Ohjelmat loppukaneetti oli: mamut eivät vie meiltä työpaikkoja.

Ohjelma oli muuten kuvattu todella ala-arvoisesti. Kamerakuvakulmat olivat ala-astetasoa. Tiedän että YLE:llä on käytössä todella hienot ja kalliit kamerat, mutta se ei ainakaan välittynyt kuvan tekniseen laatuun. Nyt valkotasapaino oli järjestäen väärin. Tummat värisävyt oli poltettu mustaksi. Kuva oli suttuinen ja kohinan pystyi näkemään SD-tarkkuudella. Epäilen että yhdistelmällä kirkkaat studiovalot + n. 300 € älypuhelin esim. OnePlus + Z1 gimbal (230 €) olisi saanut osaavissa käsissä paremman kuvanlaadun. Ehdotankin että YLE:n ylikallis kuvauskalusto korvataan yllämainitulla, koska YLE:n miljoonien eurojen vehkeet menevät kuin helmiä sioille.

YLEN NOLLATUTKIMUS: AJATELLA, SOMESTA LÖYTYY VIHAA (JA VIELÄPÄ VÄÄRÄNLAISTA)

Ylen verkkosivuille hiljattain (12.6.2016) ilmestynyt tutkivan journalismin irvikuva, Veli-Pekka Hämäläisen kirjoittama kauhistelu "Ihmiskoe Facebookin vihakuplassa" on empiirisen tutkimuksen kaapuun puettu poliittinen julistus, jossa tutkimuskohteeksi oli valittu polittinen vastustaja ja jossa tehdyt huomiot ja johtopäätökset ovat omien ennakkoluulojen määräämiä. Jo jutun johdannossa paljastuu mikä on pelin henki:

Eräänä päivänä päätin selvittää, kuinka syvälle netin ulkomaalaisvastaiseen vihakuplaan pystyy uppoamaan, jos näyttää sille aina vain peukkua. Lopputulos yllätti, kuvotti, turrutti ja lopulta myös opetti jotakin.

Toimittaja on juttua naputellessaan kuvitellut tekevänsä vuoden journalistipalkinnon arvoisen jutun, sillä saahan palkinnon aina se, joka sepustaa raflaavimman raportin kabaalista äärioikeistosta. Samanlainen kuvottava lopputulos olisi saatu mistä tahansa erityisryhmästä, mikäli toimittaja olisi tykkäillyt vimmaisesti vaikkapa homoyhteisön tai anarkokommunistien postauksista ja artikkeleista. Toisaalta toimittajan oma fb-seinä saattaa olla näiden ryhmien tykkäksiä täynnä, joten hän on tullut niille sokeaksi ja pitää niiden levittämää maailmankuvaa normaalina. Poikkeavaa on vain omasta seinästä poikkeava.

Googlen tapaan Facebookin käyttämät algoritmit on tunnettu tapa palvella käyttäjää löytämällä tälle mieluisat jutut ja mainokset. Silti toimittaja Hämäläinen uskottelee meille tekevänsä uraa uurtavan ihmiskokeen Facebookin käytöstä:

Pian sen jälkeen algoritmin tarkkanäköisyys hämmästytti minut ensimmäisen kerran. Joka kerta kun päivitin uutisvirran, sain kovempaa ja kovempaa sisältöä. Muidenkin medioiden julkaisuista näkyville valikoitui huomattavan paljon artikkeleita, joissa poliitikot vaativat turvapaikkapolitiikan tiukentamista. Oli kuin algoritmi olisi jo arvannut, mitä näkökulmaa olen etsimässä.

No shit, Sherlock! Toimittaja tunnustaa, että jutun olisi voinut tehdä muustakin teemasta ja algoritmien tuloksena olisi silti syntynyt samankaltainen yhdenmukainen tietovirta:

Ihmiskokeeni perusteella Facebookin pystyy opettamaan käyttäjälleen mieluisaa totuutta suoltavaksi propagandakoneeksi. Ja jos ystäväpiiri on sopivan samanmielinen, kupla on valmis. Eikä sen tarvitse olla vihakupla – kokeeni alkuvaiheessa olin vähällä joutua jääkiekkoaiheisten uutisten hautaamaksi, koska tykkäilin kaikesta, mitä maan suurimmat mediatalot minulle tarjosivat.

Aiheellinen kysymys kuuluukin, miksi toimittaja tutki Facebookissa juuri "äärioikeiston vihaa", vaikka some on täynnä kaikkea muutakin, josta keskivertoliberaali voisi "järkyttyä"? Ylehän on joka päivä täynnä jos jonkinlaista raporttia ja dokumenttia kansallismielisistä, joten miksi piti tehdä vielä yksi juttu lisää? Mielikuvituksen puutetta? Toimittajan laiskuutta? Halu toistaa vanhaa propagandaa ja kampanjoida nationalismia vastaan? Varmaan näitä kaikkia. Näillä eväillä journalismipalkinnon luulisi jo irtoavan.

Hämäläisen kirjoitusta ei voi pitää tutkielmana, vaan se on pelkkä tekosyy ripuloida rivikaupalla poliittista vihollista vastaan, jonka mielipiteet on patologisoitu pelkäksi vihaksi. Puolittaiset valheet ja kömpelöt olkiukotkin ovat sallituja kun ollaan Hyvällä asialla. Esimerkiksi toimittaja niputtaa täysin legitiimin ja maltillisen kansallismielisen järjestön Suomen Sisun "ääriliikkeeksi" yhdessä kansallissosialistien kanssa:

Ja kun aina vain tykkäsin kaikesta, mitä minulle tarjottiin, sain eteeni yhä kauempana äärilaidalla olevia ryhmiä: Suomen Sisu, Suomen arjalainen rintama, Kansallinen vastarinta. Löysin jopa pienen ryhmän, joka kampanjoi lähes lyyrisesti "valkoisen rodun massamurhaa vastaan Suomessa".

Tämä lainaus luettiin maanantaina kokonaisuudessa nuorisokanava YleX:ssä, jossa nuori toimittajapari nikotteli varsinkin viimeisen virkkeen kohdalla ja pitivät kampanjaa tästä maailmasta irrallaan olevana harhana. Kontekstista irrotettuna lause kuulostaa liiottelulta, mutta luultavasti mahtipontisella sanavalinnalla on viitattu Suomen ja koko Euroopan väestölliseen muutokseen. Maailman väestöstä 92%:ia on muita kuin valkoisia samalla kun valkoisten sekä suhteellinen että absoluuttinen osuus vähenee yhä kiihtyvää vauhtia. Diverisiteetin vähenemistä nopeuttaa osaltaan kohta miljardiin pursuva väestö Afrikassa, josta ollaan luontoa tuhoten ja sen kuormitusta lisäten tunkeutumassa länteen. Tämä on fakta eikä vainoharha. Fakta on myös se, että kansan syrjäyttäminen, sen elinehtojen tuhoaminen vieraspopulaatiolla, täyttää myös Yhdistyneiden Kansakuntien mukaan kansanmurhan kriteerit. Joten kuka tässä on vainoharhainen ja kuka pitäytyy tilastollisissa faktoissa? 

Koska seuraavassa lainatussa kappaleessa toimittaja ei mainitse konteksia mihin inhottavat murhakuvat liittyvät, saattaa hölmömpi tai pahantahtoisempi lukija pitää niitä valkoisten nationalistien tekeminä, vaikka kyseessä onkin ISIS-terroristien kädenjälki:

Kun irtopäätä roikottavat teurastajat ja suttuiset kännykkävideot väkivallanteoista ensimmäistä kertaa ilmestyivät Facebook-uutisvirtaani, tunsin lähinnä inhotusta. Vähitellen siihen turtui. Samalla aloin miettiä: onko tämä totta? Kaikessa hiljaisuudessa algoritmi järjesti piiloon monia sellaisia sisältöjä, jotka olisivat ehkä tuoneet toisen näkökulman aiheeseen.

Harva pitää MV-lehteä laatujournalismina tai ottaa sen kaikkia juttuja tosissaan, mutta sen verran kova luu se on vanhoja mielipidemonopoliaikoja haikailevalle Ylelleä, että monet sen toimittajat tuntevat suorastaan velvollisuudekseen nälviä lehteä ja olla huolestuneita sen suosiosta.

Aina kun jokin sivusto kehotti minua siirtymään eteenpäin toiselle sivustolle tai seuraamaan jotakin uutta sivua Facebookissa, sanoin kyllä. Tällä tavalla sain Googlen kautta varsin pian seurattavakseni MV-lehden. Jos hakee tietoa pakolaisista Googlen kautta, ei voi välttyä MV:ltä, joka julkaisee valtavan paljon aihetta käsitteleviä kirjoituksia ja jonka julkaisuja myös luetaan paljon.

MV-lehden lisäksi "roskalähteiksi" luokiteltiin myös "konservatiiviset verkkolehdet" (luultavasti Sarastus, Occidental Observer ym.):

Kukaan ei tuntunut kiinnittävän huomiota siihen, että luettujen juttujen omat lähteet olivat roskaluokkaa: somehuhuja, pieniä konservatiivisia verkkolehtiä, vuosia sitten julkaistuja videoita viraalisivustoilta. Kukaan ei kysynyt, miksi Ranskassa tapahtuneesta mellakasta uutisoitiin oikeistolaisen puolalaisen radiokanavan tiedoilla Suomessa. Ja jos joku yritti kyseenalaistaa, hänet vaiennettiin nopeasti.

Koska toimittaja seurasi lopulta vain neljäätoista pientä ryhmää, ei otos "kansallismielisistäkään" liene ollut kovin suuri, jotta siitä voisi tehdä kovin pitkälle meneviä yleistyksiä. Tässä lainauksessa jää kertomatta mm. se, että fb:n "äärisivuistojen" jutut kommentoivat jatkuvasti valtamedian artikkeleita, joissa on puutteellista ja väärää tietoa. Kun tilalle annetaan tietoja, joita median on pimittänyt, on niitä vaikea pitää pelkkänä roskana. Toki mukana on poliittista propagandaa, omalle asialle myötämielistä tiedottamista, mutta se on täysin normaalia myös valtavirran poliittisessa lehdistössä. Niin ikään olisi mielenkiintoista tietää, millä tavoin lähteiden kyseenalaistajat "vaiennettiin" ja minkälaisia vasta-argumentteja heillä itsellään oli esittää. Mikäli toimittajalla ja hänen hengenheimolaisillaan olisi ollut kiistämätöntä vasta-evidenssiä, olisi se luultavasti mainittu voitonriemuisesti myös artikkelissa.

                                                  ********************************

Eilen:

Yle TV2 Maanantai 13.6.2016 klo 13:30, Kioski: Mamu - Suomi - mamu  

Suomalainen tapakulttuuri on suomalaisuuden ydin. Millainen se on? HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Yle TV1 Maanantai 13.6.2016 klo 19:00, Historia: Natsit ja Lähi-itä 

Toisen maailmansodan jälkeen monet arabimaat värväsivät natseja joukkoihinsa auttamaan taistelussa Israelia vastaan. Yhteistyö arabien ja natsien kesken oli alkanut jo aiemmin Hitlerin hallitessa Saksaa. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

********************************************************************************************************

Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.

Yle Watchin juttuja, jotka liittyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio

Yle Uutiset

Yle Areena

Yle Teema

YLE WATCH -> HS WATCH: NYT-LIITE EPÄTIETEELLISESTI RODUN KIELTÄMISEN ASIALLA

Rotu on sosiaalinen konstruktio ja kuu on juustoa.

Yleisradio ja Helsingin Sanomat ovat nykyään kuin paita ja perse mitä tulee lännen itsetuhoisten rappioarvojen kannattamiseen. Aina ei ole kuitenkaan ollut näin, sillä vielä 1970-luvulla kun Yle paasasi ikuiseksi luultua YYA-sopimuksen autuutta, Helsingin Sanomista saattoi löytää avointa Neuvostokritiikkiä, tosin vain liberalistisesta näkökulmasta mutta kumminkin.

Kommunismin romahtamisen jälkeen Helsingin Sanomat muuttui Hyysäriksi, lehdeksi, jossa alkoi puhaltaa kulttuurimarxilaiset identiteettipolitiikan tuulet. Toimittajiksi valittiin enimmäkseen vasemmistolaisissa aviiseissa vaikuttaneita opiskelijatyttöjä, jotka toivat mukanaan nationalismin "dekonstruktion", surusilmäisen pakolaisempatian ja seksuaalisesti poikkeavien militantin identiteettipolitiikan. Viimeistään 2000-luvun puolella Helsingin Sanomista tuli Ylen paperiversio ja Voima-lehden kansanpainos.

Lehden ideologinen arvovalinta on silti outo, sillä sen seurauksena se on menettänyt lähes puolet huippuvuosiensa lukijoista. Valinnan voi selittää vain sillä, että HS yhtenä maamme mielipidejohtajana pitää tärkeämpänä propagoida sille läheisen liberaalin globaalieliitin arvoja kuin tehdä taloudellista voittoa.

Aivan viime aikoina Helsingin Sanomat samoin kuin Suomen Kuvalehti (josta alempana enemmän) ovat alkaneet jälleen toistaa hokemaa rotujen eli geneettisten klusterien olemattomuudesta. Taikauskoiselle tasa-arvo-ideologialle on yritetty antaa tieteellistä uskottavuutta turvatumalla tarkoin valikoituihin punalaidan tutkijoihin. Helsingin Sanomien Nyt-liitteen jutun Miksi rasistit kiistävät olevansa rasisteja? Tutkija selittää, rotudenialismin ylipapittareksi oli valittu Helsingin yliopiston sosiologian (sic) apulaisprofessori Lena Näre. 

Jostain syystä kiihkeimpiä rodun kieltäjiä ovat juuri akateemiset naiset, joille alistuva konformismi, muotiaatteiden seuraaminen ja status quon säilyttäminen näyttää olevan luontaista. He ovat myös kaikkein innokkaimpia käyttämään poliittisesti latautunutta termiä rasisti. Matemaatikko Jukka Aakula puolestaan kertoo, miksi sana on huono ja miksi siitä olisi syytä luopua:

Rasisti -käsitettä ei tulisi hyväksyä keskusteluun. Se ei ole neutraali deskriptiivinen sana, vaan poliittinen haukkamasana. Se on poliittisessa kontekstissa samantyylinen sana kuin k*sipää katukielessä. Neutraali ja sivistynyt deskriptiivinen sana omaa etnistä ryhmäänsä preferoivasta henkilöstä voi olla esim. etnosentrinen.

Palataan itse asiaan eli aletaan purkaa sosialistin sosiologin väitteitä, jotka ovat jutun perusteella poimittu punaisen 1960-luvun oppikirjoista:

Tämä on yksinkertaisin tapa määritellä rasismi: ihmistä ei nähdä ihmisenä, vaan ryhmänsä edustajana.

Tutkijan käsitys rasismista on poliittisista tarkoitusperistä johtuen hyvin lavea, mutta samalla myös yksioikoinen. Moraalisesti tuomittavana rasismina Näre ei pidä vain käsitteen alkuperäistä merkitystä eli rotusortoa, vaan myös sitä empiiristä tosiasiaa, että rodut ovat klusteroituneita ihmisryhmiä, jotka erottaa toisistaan periytyvä geno- ja fenotyyppi. Tällaisella väitteellään Näre asemoituu ihmiskunnan atomisoitumista ajavaksi ideologiksi, jonka sanoma palvelee pelkästään taloudellista globaalieliittiä. Tuo eliitti haluaa ahtaassa hyötyajattelussaan tehdä ihmisistä pelkkiä juurettomia kuluttajia, joilta on riisuttu kaikki "hyödyttömät" piirteet kuten etnisyys, kansallinen kulttuuri ja traditiot. Ihmisille syötetty individualistinen atomismi kiistää keskeisen sosiaalisen tosiasian, että ihminen on myös osa yhteisöä ja riipuvainen kulttuurisista juuristaan. Liberaalit kuten Näre eivät vain kiistä tätä ulottuvuutta, vaan sen lisäksi he haluavat tietoisesti valehdella ihmiskunnan diversiteetistä, joka on tunnetusti vettä sakeampaa.

Seuraava ongelma on se, että ihmisrotuja tässä mielessä ei ole olemassa.

Tämä on eittämättä yksi tämän vuosisadan suurimmista valheista, jota vihamielinen elittti on tyrkyttänyt kansalle median ja viihteen kautta erityisesti länsimaissa. Kyseessä on pelkkä väsynyt mantra, jonka ahkeralla toistelulla toivotaan, että se muuttuu todeksi. Tutkijan vetoama YK:n julistus rasismista on sekin vain sosiaalinen konstruktio, poliittisiin tarpeisiin luotu ideologinen vaatimus, joka ei ole ankkuroitunut biologiseen todellisuuteen – globaalieliitin julistukset on luotu ainoastaan hyväuskoisia hölmöjä varten, jotka pitävät niitä jumalallisen sanan manifestaationa. Kukaan järkevä ihminen ei ota tuohon paperinpalaan kirjattua ilveilyä tosissaan.

Näre on tosiaan vanhaan ortodoksiaan jämähtänyt 60-lukulainen, sillä jo 1970-luvulla tutkijat kuten professori Arthur Jensen todistivat roduttomuus-aksiooman olevan sekä geneettisesti että antropologisesti kestämättömällä pohjalla. Tänään Näreen kaltaisten puheille on entistä vähemmän tieteellistä pohjaa. Roduttomuus-ideologian alkeellisimmat median hellimät väitteet on kumottu suomeksi mm. verkkolehti Sarastuksen monesti viitatussa käännösartikkelissa Rotudenialismin harha. Vastavasti lukemattomat eri populaatioiden älyykkystestien tulokset todistavat valtavalla evidenssillään rotujen eroja ihmiskunnan henkisissä piirteissä. 

Tällä viitataan siihen, että samalla kun ihminen määritellään rodun jäseneksi, ikään kuin ”luodaan” kyseinen ihmisrotu, jota ei siis oikeasti ole biologisesti olemassa.

Tyypillistä sosiologien semanttista saivartelua, jonka avulla lukijaa johdetaan harhaan ja estetään näkemästä olennaista. Tuon järjettömyyden mukaan esimerkiksi japanilaisia ei ole biologisesti olemassa, jonka vuoksi he ovat pelkkää yksilöiden ihmiskuntaa. Tässä Näre tulee käytännössä väittäneeksi, että satunnaiset japanilaiset ovat sekä feno- että geno-tyypiltään täsmälleen samanlaisia kuin kongolaiset.

Eivät muut ihmiset, olivatpa he sitten roturealisteja tai eivät, ihmistä määritä, vaan lähes poikkeuksetta ihminen ymmärtää itse kuuluvansa tiettyyn geneettiseen klusteriin kuten itäaasialaisiin. Kun kutsumme korealaisia rodullisesti aasialaisiksi, me emme luo heille ihmisrotua, vaan he ovat jo ennen eurooppalaisten katsetta tunnistaneet itsensä erityisiksi, jotka eroavat mm. Australian aborginaaleista.

Jos taas uskoisimme Näreen liberaalihölmöjen harhauttamiseksi tarkoitettua retorista puhetta, mehän voisimme silloin vaatia, että kaikki valkoiset vapautetaan vallalla olevasta neekeriorjuuden ja holokaustin kollektiivisesta syyllistämisestä. Tämä ei tietenkään voisi oikeasti toteutua, sillä vaikka hylkäisimme rodun todellisuuden, niin hyväkkäät sälyttäisivät valkoisen miehen todelliset ja kuvitellut synnit edelleen spesifille rodulle "jota ei ole olemassa". Vastaavasti valkoisen miehen positiiviset saavutukset eivät olisi meidän, vaan koko ihmiskunnan omaisuutta. Samasta kaksinaismoralistisesta syystä egalitaristit eivät voi poistaa heikkolahjaisten mustien positiivista syrjintää, vaikka he julistavatkin, että rotuja ei ole biologisesti olemassa.

Kulttuurirasisti voi olla esimerkiksi sitä mieltä, että suomalaiseen yhteiskuntaan täysin integroitunut tummaihoinen on samanarvoinen kuin valkoihoinen suomalainen, mutta turvapaikanhakija, joka tulee hyvin erilaisesta kulttuurista, ei osaa suomea, eikä tunne lainkaan suomalaista kulttuuria, on vähempiarvoinen kuin valkoihoinen suomalainen.

Mitä on tämä muodikas höpinä kulttuurirasismista, joka suomennettuna tarkottaisi kulttuurirotusortoa? Rodun todellisuudesta näppylöitä saavat käyttävät muitakin samankaltaisia termejä kuten ikärasismi, joka suoraan käännettynä tarkoittaa ikärotusyrjintä. Hullunkurinen sanaseppoilu johtuu pitkälti siitä, että rotudenialistit pitävät "rasismia" kaikista maailman asioista kaikkein pahimpana, jonka vuoksi he uskovat saavansa mille tahansa syrjintään liittyvälle asialle sanamaagista voimaa, kunhan siihen liitetään taikasana rasismi. Toisena motiivina lienee se, että sanan levittämisellä mitä erilaisimpiin yhteyksiin "rasismi" on mahdollisimman paljon esillä, vaikka se onkin irrotettu kontekstistaan. Pääasia, että (valkoisen) populaation geneettistä itsesuojelua merkitsevä "rasismi" saadaan yhdistettyä poikkeuksetta kaikkeen negatiiviseen.

Sosialismille persoa sosiologi Närettä selvästi kismittää se tosiasia, että kaikki kulttuurit eivät ole esimerkiksi talouden ja yhteiskuntarauhan mittareilla mitattuina yhtä menestyneitä kuin länsimaat. Sen tosiasian toteaminen, että lännessä on oikeusturva eikä täällä kivitetä naisia, nähdään kulttuurirasismina, koska tässä arvotetaan kulttuurit eri tasolle. Näreen kaltaiset kulttuurimarxilaiset egalitaristit pitävät taikauskoisesti kaikkia kulttuureja samanarvoisina, joten ilmeisten erojen toteamisen täytyy olla syrjintää, kulttuurirasismia, rakenteellista rasismia ja imperialismia ym. vasemmistososiologista ad hoc -satuilua.

Sosiologin houreille voidaan näyttää närhet munat tarkastelemalla miten "rikkaammista kulttuureissa" käytännössä toimitaan lännen suhteen. He ovat tulossa sieltä tänne sankoin joukoin, vaikka Näreen oletuksen mukaan heidän pitäisi viihtyä omissa sikoläteissään, sillä ovathan kaikki kulttuurit yhtä hyviä ja arvokkaita. Jostain syystä niin sanottuja rikastajia riittää Eurooppaan jatkuvasti miljoonittain, vieläpä meidän rasistien kiusattaviksi, kuten sanonta kuuluu. Eikö tämä juuri todista sitä, että afrikkalaisten ja arabien kulttuuri on meitä huonompaa, koska he eivät saavuta maissaan samaa elintasoa, vapautta ja oikeutta kuin Lännessä. 

Loppujen lopuksi olisi hylättävä koko sosiologinen valhe, että kulttuurisia ilmiöitä voidaan selittää vain kulttuurilla. Tosi asiassa populaation laatu ratkaisee sen, millaisen kulttuurin se luo. Se, että pohjoiseurooppalaiset ovat kyenneet luomaan toimivia yhteiskuntia, jotka synnyttävät varallisuutta ja sosiaalista vapautta, kertoo omaa kieltään kulttuurin synnyttäneestä populaatiosta. Aivan samoin kuin se, että monissa paikoin Afrikkaa eletään vielä savimajoissa, raiskataan joukolla, laiskotellaan ja turvaudutaan herkästi väkivaltaan, kertoo aika paljon sikäläisistä ihmisistä.

"...täysin integroitunut tummaihoinen on samanarvoinen kuin valkoihoinen suomalainen". Hetkinen, hetkinen! Ei ole olemassa "tummaihoisia suomalaisia", sillä on vain suomalaisia, jotka eivät ole neekereitä eivätkä aasialaisia. Suomen kansalaisuus on siten täysin eri asia kuin suomalaisuus.

Kulttuurieroja käytetään stereotyyppisesti, minkä myötä kulttuuriset erot alkavat muistuttaa ja toimia yhtä fiksattuina kuin muutkin rodullistetut jaot”, Näre selvittää. (..) Kun joku piirre – käytännössä aina negatiivinen ja tuomittava – ajatellaan yleiseksi stereotypiaksi, jonka suuri ihmisjoukko jakaa, se peittää alleen kaiken muun. 

Niin sanotut stereotypiat ovat arkipäivän heuristiikkaa ja osoittautuneet käyttökelpoisiksi, koska ne monesti toimivat. Liberaalien kritiikki stereotypioita kohtaan perustuu olkiukkoargumenttiin, joka ei pidä todellisuudessa paikkaansa. Yksikään roturealisti, ei edes se rasistinen punaniska, ole koskaan väittänyt, että koska tilastollisesti aika moni afrikkalainen mies raiskaa, kaikki afrikkalaiset miehet raiskaavat. Liberaalit vain uskottelevat itselleen, että näin ne rasistit varmaan ajattelevat. Liberaaleille stereotypiat ovat pahasta paitsi silloin, kun kerrotaan positiivisia, usein äärimmäisen harvinaisista tapauksista tehtyjä yleistyksiä "maahanmuuttajista" huippuosaajina ym. sankareina. 

Huvittavinta näissä valikoivaa suvaitsevaisuutta harjoittavissa liberaaleissa on se, että he toimivat itse stereotyyppisesti mm. mustia kohtaan. Vaikka humanisteja ovatkin, hekin ymmärtävät sentään matemaattisia todennäköisyyksiä: vaikka läheskään kaikki mustat miehet eivät käy valkoisten päälle, on silti turha ottaa riskiä ja lähteä yöjalkaan New Yorkin Harlemiin tai jonnekin Pariisin no-go alueelle. Sen jälkeen kun voisi olla se kuuluisa entinen liberaali, mikäli on säilynyt hengissä.

Jos naisiin kohdistuvan väkivallan tekijät ovat suomalaista kantaväestöä, sitä ei kehystetä osaksi suomalaista kulttuuria, vaan siinä on kyse vain yksilöistä. Eli, kun suomalainen mies tekee rikoksen, tekijä on rikollinen yksilö.

Kunpa asia olisikin näin, sillä valtamediassa äänekkäästi esiintyvät feministit tuskin allekirjoittavat tätä, jos olisivat rehellisiä. Maastamme löytyy tuskin yhtäkään ryhmää, joka esittää niin rajuja yleistyksiä suomalaisista miehistä kuin yliopistojen telaketjufeministit. Heille on täysin sallittua toistaa jullkisuudessa valhetta, että "suomalainen mies hakkaa rutiininomaisesti naistaan joka päivä". 

Rasismi tulee ymmärtää aina valtasuhteiden ja vallankäytön kautta.

Kultturimarxilaisilla on sairaalloinen kiinnostus valtaan, koska he haluavat sitä itse kiihkeästi. Puhe rasismin valtasuhteista on siis uusmarxilaisten  projektio omasta vallanhalusta. Lopuksi Näre haluaa vielä tölväistä epäsuorasti suomalaisia ja suomalaisten etnisyyttä:

Yhdysvalloissa suurten siirtolaisvirtojen aikaan selvitettiin oikeutta myöten suomalaisen rodun kysymystä, ovatko suomalaiset valkoisia vai mongolideja.

Tämän vanhan historiallisen yksityiskohdan esiin ottaminen on kieltämättä ovela veto mollata suomalaisia etniteetin puolustajia. Esimerkillä yritetään tietenkin sanoa, että koska suomalaisten rotutausta oli 1800-luvun virheellisellä arviolla "epäilyttävä", heillä ei voi olla tänäänkään mitään yhteistä intressiä muiden valkoisten kanssa, vaan pikemminkin mongolien ja neekerien, joiden maahanmuuttoa Suomeen pitäisi siksi edistää.

Mitä tulee jutun otsikkona olleeseen kysymykseen, miksi rasistit kiistävät olevansa rasisteja, siihen löytyy ilmeinen vastaus, jonka Näre jätti luonnollisesti lausumatta. Kyse on sanan vallasta, ja sitä käyttävästä hegemonisesta nomenklatuurasta, joka ylläpitää ja uusintaa sille sopivaa käsitystä rasismista. Koska rasismille on annettu mitä mielivaltaisempia, poikkeuksetta negatiivisia ja moraalisesti tuomittavia sisältöjä, ei tavallinen kansalainen halua juurikaan julistautua sellaisen julkiseksi puolustajaksi. Siksi näemme julkisuudessa jatkuvasti perääntymisiä ja anteeksipyytelyjä. 

Kerettiläiseksi rasistiksi leimaamisella halutaan polttomerkitä ihmiset, jotka eivät kuulu Hyvien ihmisten (oma ilmoitus) yhteisöön, jonka jäsenet ovat täysvaltaisia toimijoita yhteiskunnassa. Perääntyminen ja "puhdistautuminen" ei kuitenkaan kannata vapaalle sielulle, sillä kuten tunnettua, alistumalla vihollisen asettamille pelisäännöille ei voi kuin hävitä. Siksi on sanottava ääneen, että "rasisteilla" ei ole muuta menetettävää kuin poliittisesti korrektien punaporvarien asettamat kahleet! Joten pois kaikki matelu ja anteeksipyytely, nikotelkoot ammattiloukkaantujat epäkorrektin totuuden edessä! Hyökkäys on paras puolustus!

Valitettavasti suurelle osalle tämä on jo pelkkänä ajatuksena lähes mahdotonta, koska rasismi-sanalle on tarkoituksella luotu niin demoninen sisältö, että ihmiset pyrkivät karttamaan sitä kuin ruttoa, vaikka termillä tarkoitettaisiin jotain aivan muuta kuin rotusortoa. Esimerkiksi valkoisen identiteetin viholliset ovat halunneet samaistaa muita sortavan rasismin terveeseen geneettiseen itsepuolustukseen ja jälkipolvien elämän jatkuvuuden turvaamiseen. Tämän perusteella niin sanotut anti-rasistit ovatkin rasisteista pahimpia, sillä heidän häiriintyneissä mielissään toivotaan geneettisen ja kulttuurisen erityislaadun tuhoutumista vain omalle rodulle. Sen sijaan rodun olemassaolon hyväksyvät roturealistit toimivat ennaltaehkäisevästi rasismia vastaan vastustaessaan konfliktiherkkien monikulttuuristen yhteiskuntien rakentamista. Tämän tiesi jo Helsingin kaupungin entinen pormestari Raimo Ilaskivi, kun hän totesi viisaasti: "Suomessa ei ollut rasismia ennen kuin somalit tulivat".

                                                ************************************

Pannaanpa samalla toinen rehvakas yritys "jauhottaa rasistit" halki, poikki ja pinoon. Tässä tapauksessa kyse on maaliskuun lopun Suomen Kuvalehdestä, jonka verkostakin löytyvässä artikkelissa Minun rotuni yhtenä kansikuvapoikana on koko kansan inhokki kirjailija Jari Tervo. Suomen Kuvalehden juttu oli pari astetta tieteellisempi kuin Nyt-liitteen sosiologinen sössötys, mutta tarkemmassa analyysissa sekin paljastui pelkäksi tuhoon tuomituksi semanttiseksi yritykseksi kieltää rodun todellisuus.

Jutun lähtökohtana on myynnissä olevat ja lähinnä liberaalien suosimat kyseenalaiset geenitestit, jotka tuottavat optisen harjan, jossa meissä kaikissa nähdään jotain eksoottista, vaikka vieraan perimän määrä on äärimmäisen vähäinen ja ajallisesti kaukainen. Tuo mittasuhdeharha sopii kuitenkin hyvin liberaalien rodunsekoitusideologiaan, koska testien avulla voidaan "todistaa", että esimerkiksi suomalaiset ovatkin "juuriltaan" afrikkalaisia ja vastaavasti afrikkalaiset taas eurooppalaisia jne.:

Yhdeksän kymmenesosaa eroista on yksilöllisiä. Eurooppalaisten väliset erot ovat siis suurempia kuin vaikkapa eurooppalaisten ja afrikkalaisten erot.

Taitavaa harhauttavaa retoriikkaa. Väite ei merkitse sitä, että satunnainen afrikkalainen olisi lähempänä eurooppalaista kuin eurooppalaiset keskenään, kuten tarkkaamaton lukija voisi äkkilukemalta kuvitella.

Ryhmien ja ryhmän sisäisten erojen rinnastaminen toisiinsa on analogiavirhe. On tilastollisesti tunnettua, että yksittäisten miesten keskinäiset pituuserot ovat suurempia kuin miesten ja naisten keskimääräinen pituusero. Tästä olisi silti valheellista tehdä sellainen looginen loikka, että miesten ja naisten pituusero on merkityksen, koska ryhmän sisällä pituuserot ovat suuremmat. Tämä ei muuta sitä tosiasiaa, että miehet ovat keskimäärin pidempiä kuin naiset – satunnainen mies on suurella todennäköisyydellä pidempi kuin satunnainen nainen. Ryhmien välisten erojen rinnastaminen ryhmän sisäisiin eroihin on tietoinen analogiavirhe, jolla ei ole rodun/geneettisen klusterin kohdalla muuta motiivia kuin edistää egalitaristista ideologiaa.

Ihmiskunnan yhdenmukaisuutta saarnaava juttu todistaa tahattomasti aasialaisten ja euroopalaisten fundamentaalisen eron Saharan eteläpuolisiin afrikkalaisiin:

Nykyihminen levisi, muut kuolivat sukupuuttoon. He elävät kuitenkin geeneissämme. Kaikkien Afrikan ulkopuolisten ihmisten geeneissä on 1–4 prosenttia neandertalilaista, ja esimerkiksi nykyaustralialaisten perimästä 2–6 prosenttia on kotoisin denisovalaisilta.

Mediassa ja YK-oppeja noudattavassa koululaitoksessa korostetaan, kuinka rotu on vain sosiaalinen konstruktio, jolla ei ole biologista vastaavuutta tedellisuuden kanssa. Silti tässä jutussa jopa kyseenalainen geenitesti ja Inssbruckin yliopiston kuuluisa professori todistivat, että fenotyypiltään (ulkoasultaan) tunnistettaviin rotuihin ja etniteetteihin kuuluvat Jari Tervo (valkoinen, eurooppalainen), Alan Salehzadeh (Lähi-itä) ja Abdirahim ”Husu” Hussein (somali) vastaavat näiden populaatioiden edustajia myös geeneiltään, genotyypiltään. Jos rotu olisi vain sosiaalinen konstruktio ja ihmisten erot ainoastaan merkityksettömiä ulkonäkökysymyksiä, 100-prosentin vastaavuus geno- ja feno-tyypin välillä ei voisi olla mahdollista:

Palo päätti kokeilla, arvaisiko kollega. Hän lähetti meiliä Itävallan Innsbruckiin professori Walther Parsonille. Tämä on alan suuria nimiä, ollut muun muassa tutkimassa jäämies Ötzin perimää. Vastauksessa ei ollut epäröintiä: yksi on Afrikasta, toinen Lähi-idästä ja kolmas Euroopasta, ehkä Suomesta.

Kuvalehden artikkelissa toistuu jatkuvasti sama ajatus, että koska ihmispopulaatioiden väliset geneettiset erot melko pienet, täytyy todellisten, fenotyypissä näkyvien erojen olla myös merkityksettömiä. On esimerkiksi tunnettua, että ihmisten ja simpanssien geeniperimästä noin 98%:ia on samaa, hiivankin kanssa meillä on vielä 50% yhteistä perimää. Olemmeko siis 98%:sti samanlaisia kuin simpanssit? 

Geenien määrän samanlaisuus ei vielä todista lajien samanlaisuutta, sillä yksittäiset geenit vaikuttavat dramaattisesti tiettyihin ominaisuuksiin. Lisäksi geenien sisäinen säätely poikkeaa huomattavasti lajien ja rotujen sisällä, mikä puolestaan tuottaa valtavia eroja fenotyypissä. Pienetkin geneettiset erot tuottavat suuria eroja, mikä on todistettu mm. älykkyystesteissä. Oma lukunsa on vielä epigenetiikalla. Eräs kansalaisvaikuttaja tiivisti sosiaalisessa mediassa Suomen Kuvalehden jutun väitteet ihmiskunnan geneettisen samanlaisuuden merkityksestä näin:

Oikeusgenetiikan tutkija Palo valehtelee poliittisten syiden takia. Rotujen välisiä geenejä verrattaessa havaitaan, että n. 90% geeneistä on satunnaista kohinaa, ja siten merkityksettömiä rotujen olemuksen kannalta. Vaikka kaikki nämä geenit olisivat sattumalta (erittäin pieni todennäköisyys) samanlaisia suomalaisen ja somalialaisen välillä, se ei viittaisi näiden henkilöiden geneettiseen samanlaisuuteen. n. 10% rotujen välisistä geeneistä muodostavat yhdessä systemaattisesti rotujen välillä eri tavalla jakautuneita ja merkityksellisiä kokonaisuuksia. Näiden geenien avulla suomalainen ja somalialainen voidaan erottaa 100% varmuudella toisistaan. Nämä geenit luovat rotujen välille merkittäviä eroja keskimääräiseen älykkyyteen (älykkyysjakauman sijainti) ja älykkyysjakauman muotoon; persoonallisuustekijöihin; fyysisiin ominaisuuksiin; immuunipuolustustekijöihin; rikollisuuden määrään; jne.

Rotu ei ollut alun perin välttämättä polittinen käsite toisin kuin usko rodun olemattomuuteen. Rodun kieltämiselle on varattu valtavasti tutkimusrahaa ja julkista näkyvyyttä, mutta tulokset ovat edelleen luvattoman heikkoja, toisin kuin vastakkainen evidenssi.

Jutussa pyritään tekemään naurettavaksi myös absoluuttinen rotupuhtaus, vaikka sillä ei ole ollut koskaan suurta merkitystä edes rotutietoisissa kulttuureissa. Vielä tänään tärkeää on vain se, että löytyy ihmisiä, jotka tunnustavat olevansa biologisesti lähempänä toisiaan kuin muita. Heidän etunsa geenipoolinsa jatkuvuudelle merkitsee samaa kuin vanhemmalla on intressi jatkaa lastensa kautta omaa verilinjaa. Asian perusteita valaisee hyvin artikkeli Racial Purity, Ethnic Genetic Interests, & the Cobb Case.

Kuumimman reaktion sai aikaan Husun haploryhmä, tai oikeastaan sen muut, kuuluisat kantajat. Palo paljasti kaksi Husun haplokaimaa, näytölle ilmestyivät Napoleon Bonaparte ja Albert Einstein. Husu hymyili. Vielä yksi, kukahan se on? Videotykki heijasti kuvan valkokankaalle. ”Ei, ei, eiiii”, Husu parahti. Tuima mies univormussaan ja pienissä viiksissään, tukka tiukasti päätä pitkin kammattuna. Adolf Hitler. Isälinja kotoisin Afrikasta – siis itsensä Hitlerin esi-isät olivat afrikkalaista sukua.

Se, että haploryhmistä käytettiin esimerkkinä juuri Hitleriä on liberaalien tarkoituksellista afrikkalaisen ulosteen hieromista päin eurooppalaisten naamaa: "Höhöö, Hitler olikin neekeri, siitäs saitte rasistit!". Vuonna 1889 syntynyt itävaltalainen Adolf Hitler ei ollut neekeri, ja jos hänen esi-isänsä 65 000 vuoden takaa olisivat olleetkin, niin samalla venyttämisellä voidaan myös esittää, että hän olisi yhtä lailla sukua hiivalle ja ameeballe, kunhan vain mennään dna:n aikajassa riittävän kauas. Keskustelu haploryhmistä ja yhteisestä perimästä tässä yhteydessä onkin silkkaa hippien pilviunelmaa, sillä tutkija Jukka Palo tunnustaa asian itsekin:

"Tämä on höpöhöpöä”, Palo pohjusti. ”Yhteinen haploryhmä on vähän sama asia kuin yhteinen syntymäpäivä jonkun kuuluisan ihmisen kanssa.”

Silti heti tämän kommentin jälkeen jutussa sauhutaan Hitlerin haploryhmästä... Yhtä valikoivaa on esitys evoluutioteorian perustaja Charles Darwinista:

Ajatus sai tukea biologiasta: Jo Charles Darwin (1809–1882) oli ollut sitä mieltä, että kaikki ihmiset ovat samaa lajia ja populaatioiden erot johtuvat niiden sopeutumisesta erilaisiin ympäristöihin.

Populaatioiden sopeutumiset ympäristöön synnyttävät myös lajin sisäiset rodut. Suomessa Darwinin teos Descent of Man on vähän tunnettu populaaritieteessä. Sen perusteella tuo äskeinen lainaus asettuu aivan toisenlaiseen valoon artikkelissa Darwin’s view of the ‘races’ of men.

Suomen Kuvalehden ja Nyt-liitteen jutut eivät kestä edes populaaritieteen kritiikkiä, mutta niitä ei olekaan kirjoitettu asioista tietäville, vaan sopivan pintatiedon varassa eläville multikulturalisteille ja vasemmistohenkisille liberaaleille. Niistä he saavat riittävää uskonvahvistusta harhaiselle utopialleen, joka jo nyt kokeilun alkuvaiheessa on osoittautunut virheeksi. Yksi epäonnistumisen syy on se, että liberaalit kieltävät rodun todellisuuden, ja tämän egalitaristisen virheolettumuksen seuraamisesta seuraavat kaikki muut vastoinkäymiset.

VAIN YLE KERTOI ENGLANNIN KIRKON ORWELLILAISESTA PAKOTTEESTA.

Ylen verkkouutiset 3.6.2014: "Englannin anglikaanikirkko varoittaa papistoa rasismin synnistä"

Linkki uutiseen. 

The Guardian sanomalehden perusteellisempi uutinen aiheesta.

Toinen uutinen siitä, ketkä muut kuin kulttuurimarxilaiset ovat soluttautuneet anglikaaniseen kirkkoon.

Tähän mennessä suurista mediataloista vain Yle on kertonut anglikaanisen kirkon punaliberalismia myötäilevästä totalitaarisesta pakkotoimesta:

Englannin anglikaaninen kirkko kieltää papistoa liittymästä kahteen äärioikeistopuolueeseen. Myös rasististen puolueiden muunlainen yksityinen tai julkinen tukeminen on kielletty heinäkuusta alkaen.  Anglikaanikirkon piispainkokouksen mukaan Britannian kansallispuoluetta tai Kansallista rintamaa tukevat papit syyllistyvät rasismin syntiin.

Eilispäiväinen anglikaanisen kirkon päätös kieltää pappejaan kannattamasta kansallismielisiä puolueita eron uhalla tulee olemaan seuraksiltaan historiallinen. On selvää, että kirkon päätös rohkaisee monia muita uusmarxilaisten soluttamia Länsi-Euroopan kirkkoja seuraamaan perässä.  

Anglikaanisen kirkon päätös on veret seisauttava, koska se tulee samalla julistaneeksi sodan kaikkia kansalaisia vastaan, jotka puolustavat etnistä kotimaataan. Kuvottavan tekopyhäksi ratkaisun tekee se, että nimenomaan "rasismista" - koskee rasistisesti tietenkin vain valkoisia - tehdään peruste pappien erottamiselle toisin kuin vaikka Raamatun tuomitsemasta homoilusta. Mutta eihän homous olekaan enää 68-sukupolven valtaaman kirkon mielestä synti, vaan syntisiä ovat ne, jotka nyrpistävät nenäänsä ulosteenkäryiselle perverssille homoaktille.

Suomessa kirkon rappio ei ole päässyt etenemään vielä niin pitkälle kuin Englannissa, mutta kyllä täälläkin näköjään uusvasemmistolaiset ovat osanneet soluttautua ja verkostoitua. Tästä kertoo kuvaavasti verkkolehti Sarastuksen asiantunteva mutta joskin hieman pitkä artikkeli "Totuuden henki johda sinä meitä…harhaan!” eli kuinka kulttuurimarxismin henki täytti valtionkirkon".

 
Sama (post-)marxilainen solutus vaivaa myös katolista kirkkoa: