SEBASTIAN TYNKKYNEN EI OLE SANAVAPAUDEN MARTTYYRI VAAN SURKEA BIG BROTHEL SODOMIITTI

Kansallismielisten kivireki. Tynkkynen toi Persunuoriin
vasemmistolaisen identiteetipolitiikan ja homoitkun.
Nyt hän yrittää pestä kätensä pois"rasismista", vaikka
sai syytteen kansanryhmän vastaisesta kiihotuksesta.

Olisihan se pitänyt tietää minkälaisen nolostuttavan farssin persunuorten ex-puheenjohtaja Sebastian Tynkkynen synnyttää oikeudenkäynnissä, jossa häntä syytetään kansanryhmän vastaisesta kiihotuksesta ja uskonrauhan rikkomisesta islaminvastaisen nettikirjoittelun vuoksi. Jopa Yle osui maaliin, kun se julkaisi verkkosivuillaan  ripulitynkyttäjästä vinoilevan jutun Tynkkynen puhkesi itkuun: ”Nyt on saatu aikaan poliittinen vaino minua kohtaan”. 

Jo se, että Tynkkynen ei suostunut ottamaan edes oikeusavustajaa on suoranaista hölmöyttä, sillä teatraalinen puppelointi kyynelten vuodatuksineen ei korvaa juridiikan tietämättömyyttä tuomarien edessä. Luultavasti Tynkkynen halusi esittää jonkinlaista sananvapauden marttyyria, mutta hänen esiintymisensä antoi vaikutelman, jossa hän haluaa kaikin keinoin pelastaa vain oman nahkansa eikä puolustaa yleisesti kaikkia, joita on syytetty mielivaltaisen kiihotuspykälän vuoksi. Ainoa syy puolustaa itseään ilman lakiammattilaista olisi tunnustaa ylpeästi kirjoittaneensa tekstit, koska niistä saadut syytteet osoittavat, että Suomessa ei ole sananvapautta. Ottamalla eleettömästi tuomion vastaan sellaisena kuin se annetaan heikentäisi kansan silmissä entisestään kyseisen lain legitimiteettiä. Tällaista rohkeutta Tynkkyseltä ei löytynyt.

Ääni väristen loppupuheenvuoronsa esittänyt Tynkkynen ei ymmärä alkuunkaan, että tuomareita ja lautamiehiä ei kiinnosta poliittinen argumentointi, vaan ainoastaan se, vastaako syyte lain kirjainta:

– En vieläkään usko, että olen tässä tilanteessa. Miten muuten islamista voi kirjoittaa, Sebastian Tynkkynen ihmetteli Oulun käräjäoikeudessa keskiviikkona, kun hän esitti oman loppupuheenvuoronsa.

Tuomioistuimelle on turha itkeä lain huonoutta, jonka vuoksi syytetyn pitää keskittyä argumentissaan vain siihen, ettei juuri tätä lakia voi tähän tilanteeseen soveltaa tällä tavalla. Koska Tynkkysen tapauksessa ei ollut mitään mahdollisuutta rakentaa varteenotettavaa epäilyä asiasta, jää ainoaksi puolustusstrategiaksi ottaa esille kysymys sananvapauden ydin- ja ulkoalueesta. 

Oikeudenkäynnissä, jossa syytteenä on kansanryhmän vastainen kiihotus, on aina mukana farssimaisia piirteitä, mutta tällä kertaa niitä ei tarjonnut Demla-henkinen syyttäjä, vaan politiikkaan sekaantunut Big Brothelin homopoika. Tynkkynen kai oletti, että homokortin esiin vetäminen ja mustan poikaystävän esittely tekisi kiihotus-syytteet jotenkin tyhjiksi, sillä onhan hän omasta mielestään vain länsimaisen sananvapauden puolustaja eikä mikään vihapuheita viljelevä rasisti, jolle pitääkin antaa ankara tuomio. 

Korneinta Tynkkysen esiintymisessä oli hänen t-paitansa, jossa luki lapsellisen provosoivasti "Stay true". Jos hän olisi tosimies, hänen olisi pitänyt ottaa mallia Julius Streicheristä, joka julisti Nürnbergin "oikeudenkäynnin" loppupuheenvuorossaan, että "bolševikit hirttävät vielä teidät kaikki!". 2000-luvun Suomeen päivitettynä in-your-face kommentti voitaisiin pukea muotoon: "Jonain päivänä ählämit mestaavat teidät kaikki!".

Yle Watchiin ajoittain kirjoittava Mikko Ellilä kokosi yhteen ne monet mietteet ja tunteet, mitä Tynkkysen häpeällinen esiintyminen toi monissa isänmaallisissa sananvapauden puolustajissa mieleen:

On se kyllä vastenmielistä, jos Tynkkynen sanoo, että MINUA ei pidä tuomita, koska MINÄ en ole rasisti, mutta kyllä ne kaikki OIKEAT RASISTIT ehdottomasti PITÄÄ tuomita. Tämä romuttaa Tynkkysen aseman sananvapauden marttyyrina. Tynkkynen ei siis kannata sananvapautta, vaan hän nimenomaan kannattaa sensuuripykäliä, joiden perusteella ihmisille voidaan antaa rangaistuksia heidän mielipiteistään. Hän vain ei halua niitä rangaistuksia itselleen, mutta haluaa kyllä MUILLE vastaavanlaisia rangaistuksia HEIDÄN mielipiteistään. 

                                                         ******************

Ruusuja Ylelle:

Yle TV1, torstai 12.1.2017 klo 18:30, Meidän maamme - Vårt land  

4/10. Pohjanmaan ja Hämeen upeat maisemat lintuperspektiivistä käsin kesällä ja talvella. Jaksossa matkataan pitkin Pohjanmaan lakeuksia Hämeen sydämeen Tampereelle. Suomalainen Slow-TV- ohjelmasarja. HD

Upea sarja, jossa Suomea on kuvattu lintuperspektiivistä sekä talvella että kesällä. Ohjelman esittely täältä.


Yle TV1, torstai 12.1.2017 klo 22:00, Ulkolinja: Mandela itkisi jos tietäisi 

Nelson Mandelan suuri unelma oli vapaa ja demokraattinen Etelä-Afrikka, missä kaikki ovat tasa-arvoisia, eikä yksikään lapsi nuku nälkäisenä. Mitä on jäljellä Nelson Mandelan unelmista? Ohjaus Vesa Toijonen. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.


Yle Teema, torstai 12.1.2017 klo 21:55, Sampo (1959)

Seikkailufantasiassa Pohjan akka Louhi kiristää Ilmarisen takomaan rahantekokoneen. Kulttimaineeseen noussut suomalais-neuvostoliittolainen elokuvasovitus Kalevalan Sampo-sikermästä. Ohjaus Aleksandr Ptushko. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. K12 (ahdistus).

Tämä nyt restauroituna ensi kertaa lähetettävä harvinaisuus on kulttuuriteko! Kannattaa ehdottamasti katsoa tai ottaa digiboksiin. Elokuvan tarkempi esittely täältä. 

YLE PAISUTTELEE ASIOITA POLIITTISIN MOTIIVEIN, TOISAALLA SE TAAS PIMITTÄÄ UUTISIA

Medialukutaitoisille kansalaisille, jotka seuraavat myös Yle Watch -blogia, Yleisradion uutistoimituksen masinoimat uutiskuplat ja -pimennykset ovat tuttua tavaraa, johon törmää säännöllisesti päivittäin. Välillä poliittisesti motivoitunut viestintästrategia lyö niin lujaa korville, että siihen ei voi olla regoimatta, vaikka uutisten tarkoitushakuisuus on muutenkin jo tapissa.

Parin viime päivän aikana mediamammutti on vaahdonnut Donald Trumpin sutkautuksista ja niistä tehdyistä tulkinnoista, vaikka uutisissa ei koskaan kerrota kuka tulkinnan on tehnyt, vaan annetaan ymmärtää, että on joku Yleinen Totuus tai Yleinen Mielipide, joka näitä tulkintoja tuottaa. Kaikki lukutaitoiset ovat jo tähän mennessä käsittäneet, että Trumpista tehdyt näennäisuutiset ja "kohut" ovat lähtöisin Clintonille myötämielisestä Amerikan liberaalimediasta. Näitä kärpäsestä tehtyjä härkäsiä todella riittää, Yle uutisten verkkosivuilla on jopa tällaisia "uutisia" varten tehty oma sivu Trumpille, jota selaamalla käy selväksi, ketä suomalaiset toimittajat kannattavat, jos saisivat äänestää Yhdysvaltain presidentinvaaleissa.

Eilen tähän punavihreään konseksukseen toi säröä toimittaja Sanna Ukkolan kolumni "Onko Trump uusi brexit?". Tämä yleensä hyvin punavihreä monikultturisti on jutussaan yllättävän tasapuolinen verrattuna normaaliin Trump-rääpimiseen. Välillä tekstistä löytää jopa kritiikinpoikasta suomalaisen median takakireästä asenteesta republikaaneja kohtaan:

Suomessa julkiset keskustelijat näyttävät päättäneen, että Clintonin on absoluuttinen pakko voittaa vaalit tai maapallo tuhoutuu ja ilmestyskirjan peto laskeutuu maan päälle, ja se näkyy uutisoinnissa joka päivä. Yhdysvalloissa Clintonia käsitellään ihan yhtä rankasti kuin Trumpia Suomessa, eikä hän saa mitään anteeksi sen takia, että vastaehdokas on vähintään yhtä vihattu.

Demokraattien hallitsemassa Washington DC:ssä majailevien suomalaistoimittajien negatiivinen ennakkoasenne Trumpia kohtaan vain vahvistuu, kun he seuraavat enimmäkseen maan itä- ja länsirannikon liberaalimedioita, jotka esittävät Trumpin lausunnot mahdollisimman huonossa valossa. Kun tähän vielä lisätään suomalaisten heikko ja yksipuolinen kuva Amerikasta, ei ole mikään ihme, että uutisen sisältö muuttuu lähes päinvastaiseksi siitä, mitä Trump on alunperin sanonut. Tästä käy hyvänä esimerkkinä Trumpin viimeisestä puheesta nostatettu kohu, jossa hän kehoitti kansalaisia nousemaan vastaan, mikäli Clintonin presidenttiyden myötä korkeimpaan oikeuteen nimitettäisiin tuomareita, jotka poistaisivat kansalaisilta perustuslaillisen oikeuden kantaa asetta. Aseenkanto-oikeuden alkuperäisenä tarkoituksena on ollut kansalaisten oikeus ja valmius puolustaa itseään, mikäli valtiosta tulee tyranni. Kaiken tämän tohinan keskellä olisikin syytä kysyä, miksi Isosiskovaltion kontrollia ajava Hillary Clinton haluaa riisua kansalaisilta aseet pois.

  

                                                         **************************

Kotimaan puolella Yle jumittaa tutusti rasismin, monikulttuurin ja persujen pyhässä kolminaisuudessa. Otetaan ensin rasismi, josta tulee tuorein uutinen Itä-Suomen yliopistolla jaettu ja piilotettu islam-vastaisia lappusia. Islamin vastaisuus ei ole rikos, tai sen ei ainakaan pitäisi olla kuten ei ole kristinuskonvastaisuuskaan, mutta niin vain yliopiston läpipolitisoituneet tiedostajat ovat kannelleet asiasta poliisille. Monikultturismin läpikyllästämän Itä-Suomen yliopiston rehtori Jukka Mönkkösen lausunto kuvaa hyvin sitä, missä alennustilassa maamme yliopistot ovat:

– Suhtaudumme tähän hyvin kielteisesti. Emme suvaitse tiloissamme minkäänlaista poliittista tai rasistista propagandaa.

Mönkkönen kaataa vain itselleen, sillä yliopisto on juuri se laitos, joka on täynnä poliittista propagandaa aina opetustoimintaa myöten. Punavihreät agitaattoreilla kuten Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivaisella on tietenkin röyhkeyttä pitää opetus- ja tutkimustointaan puolueettoman tieteellisenä, vaikka hänen kaltaisten ensimmäisestä suunavauksesta tietää, mitä puoluekirjaa hän kantaa ja mikä on hänen suhteensa monikultturismiin.

Miksi Yle sitten haluaa nostaa mokomien lappujen levittelyn kampuksella uutisen arvoiseksi jutuksi? Kommunistit ja vihreät ovat tehneet sitä vuosikymmeniä. Aivan: lappujen sisältö hiertää myös Ylen punavihreitä toimittajia, noita entisiä punaisen yliopiston opiskelijoita.

Monikulttuurin rintamalla on tapahtunut paljonkin, mutta Yle on vaiennut asioista, joissa suomalaista on potkittu päähän. Jos taas väkivallanteoista on kerrottu, ulkomaalistaustaa ei ole mainittu. Onneksi sentään MV-lehti on raportoinut niistä aktiviivisesti viime päivinä täällä, täällä, täällä, täällä, täällä, täällä, täällä, jne. jne. 

Mitä tekee samaan aikaa Yle? Se on saanut pilkittyä verkkosivuilleen vain yhden rasismille haiskahtavan uutisen, ehkä siksi että väkivallan teko kohdistui poikkeuksellisesti muihin kuin suomalaisiin. Uutisjuttu Joensuun joukkopahoinpitely vaikea selvitettävä poliisille – rasismirikoksissa ei piikkiä kaupungissa on onnen kantamoinen monikultturisteille, sillä vihdoin löytyi tapaus, jossa teon motiivina saattaa olla se ainoa oikea sertifioitu rasismi eli se jossa tekijät ovat valkoisia ja uhrit värillisiä - tämähän on Suomessa  ilmenemiseltään yhtä harvinainen tapaus kuin vesinokkaeläin luonnossa! Uutisessa mainitut monikulttuurijärjestöt ovat tietenkin kärkkäinä "rasismirikosten" perään, sillä vain näin ne voivat kerätä itselleen kipeästi kaivattua uhripääomaa. Valtion antamat tukieurot kun riippuvat pitkälti siitä, miten tarpeellisiksi tällaiset puliveivaus-puljut osaavat itsensä esittää.

Yle Watch ei ole kosherkonservatiivisten persujen äänenkannattaja, mutta jonkin verran täältä irtoaa puolueelle sympatiaa, sen verran peppukipuilua Sammakon johtama populistijoukkio on aiheuttanut kansanvihollisille. Mikään uutinen ei ole se, että persunuorten puheenjohtaja Sebastian Tynkkysen kohdalle rapsahtanut esitutkintapyyntö kansanryhmänvastaiseta kiihotuksesta sai aikaan yläfemmojen heitot Ylen toimituksessa, vaikka toimittajat Arto Veräjänkorva ja Annette Blencowe osaavatkin peittää voitonriemunsa asiallisuudella uutisjutussa Perussuomalaisten Sebastian Tynkkysen kirjoituksista esitutkinta. 

Vielä suurempaa tyytyväisyyttä on todennäköisesti herättänyt tapaus, jossa kerrotaan Suomen Sisun varapuheenjohtajan osallistumisesta Persujen puheenjohtajakilpaan. Liekö samppanjapulloja poksauteltu kun toveritoimittaja Antti Laakso naputteli juttua Perussuomalaisten puheenjohtajatarjokas: Olisiko aika aloittaa lehdistön puhdistukset? Sisun Riku Nevapään lausunto "puhdistuksista" on kuin taivaasta pudonnut olkiukko Ylen toimittajille ja heitä komppaaville punavihreiden puolueiden kenttäväelle: "Katsokaa nyt, mitä me sanottiin, tuollaisia puhdistuksia vaativia kansanmurhaajia nuo Persut ovat!".

KUN PERJANTAI ASTUI VALKOISELLE SAARELLE

Yle TV1, 15.1.2016 klo 21:05, Perjantai  

Susanna Koski puhuu siitä, miten kansanedustajan kuuluu käyttäytyä julkisuudessa. Aktivisti Maryan Abdulkarim kertoo, millaista on olla musta suomalainen. Perjantaidokkarissa isä ja tytär tapaavat 20 vuoden jälkeen. Ohjelmaa vetävät Sean Ricks ja Pekka Vahvanen. HD

Linkki Yle Areenaan.

Jo pitkään hehkutettu perjantain uusi poliittinen keskusteluohjelma Perjantai oli juuri niin ennalta arvattavan poliittisesti korrekti kuin sitä puffannut mainos antoi ymmärtää. En tiedä ymmärtävätkö ohjelman tekijät asian itse, mutta ainakin minusta on huvittavaa, että ohjelma julistautuu "räväkäksi" ja "ennennäkemättömäksi", mutta tarjoaa silti perin väsynyttä punavihreää "yhteiskuntakriittistä" keskustelua. Asiaa ei paranna yleisö, joka näyttää olevan koottu Varis-verkoston aktiiveista, sukuopuolentutkimuksen opiskelijoista ja demarien oloisista eläkeläisistä.

Daniel Defoen romaanissa Robinson Crusoe esiintyvä etnoveijari Perjantai on luultavasti antanut nimensä ohjelmalle, sillä sen toinen juontaja Rick Seans on mulatti. Monikulttuurinen toiseus-teema olikin vahvasti esillä ohjelmassa, kun Sean Ricks haastatteli vasemmistolaiseksi feministiksi julistautunutta somaliaktivisti Maryan Abdulkarimia. Länsimaisen kulttuurikriitikin päähänsä asentanut medialemmikki Abdulkarim muistutti nopealla puheenpapatuksellaan koulutettua apinaa, joka toisteli koneellisesti pahimpia kulttuurimarxilaisia kliseitä. Jo keskustelun lähtöoletus oli järjetön, koska siinä uskoteltiin katsojille oksymoroni, jonka mukaan musta afrikkalainen on suomalainen – sama kuin sanoisi että somali on japanilainen kunhan tämä vain oleskelee Japanin maaperällä. Toinen uusmarxilainen järjettömyys, johon mulattipoika Sean Ricks ei tietenkään tarttunut, oli Abdulkarim väite, että käänteistä rasismia ei ole olemassakaan. Tämä on varmaan totta lakikirjoissa ja sosiaalipsykologian opintokokonaisuuksissa, vaikka tosielämässä neekerit raiskaavat ja tappavat valkoisia pelkästään rodullisin motiivein monta kertaa enemmän kuin toisin päin. Katsotun ensimmäisen jakson perusteella ohjelmalle voi toivottaa lyhyttä ikää. Suuria massoja se ei tule ainakaan saavuttamaan, korkeintaan perjantai-illaksi kotiin jäävät punavihreän kuplan streittarit saavat siitä ideologista vahvistusta itselleen.



Yle TV1, 15.1.2016 klo 20:00, Pressiklubi

Kuka uhkaa turvallisuutta, kuka liioittelee uhkaa ja kuka vähättelee sitä? Studiossa Sebastian Tynkkynen, Tuomas Enbuske ja Kaarina Hazard.

Linkki Yle Areenaan.

Toisin kuin radion puolella kuultavassa Pyöreä pöytä -ohjelmassa, Pressiklubissa Stillerin on pakko tuoda studioon edes yksi näennäiskriittinen keskustelija kommentoimaan ajankohtaista teemaa. Pienemmän yleisön Pyöreä pöytä -ohjelmassa Stiller voi röyhkeästi juntata yhdenmukaista keskustelulinjaa, jossa toisiaan taputtelevat selkään sellaiset puna- ja neoliberaalit kuten Kaarina Hazard, Pekka Seppänen, Rakel Liekki, Sari Baldauf, Sirkka Hämäläinen, Maija Vilkkumaa, Fatbardhe Hetemaj ja Irja Askola. On siinä kerhoa kerrakseen! Kuulijan on vaikea käsittää miksi yhtenäisen kanalauman kuorossa huutamista kutsutaan "keskusteluksi", sillä nämä punavihreän kuplan hyväkkäät ovat herttaisen yksimielisiä homoavioliitosta, turvapaikanhakijoista, EU:sta, monikulttuurisuudesta ja katupartioista. Huolimatta siitä, että persut ovat hallituksessa ja päättämässä Ylen ohjelmapolitiikasta, mitään konkreettista muutosta emme ole nähneet yhtiön ohjelmapolitiikassa verrattuna viime hallituskauteen. Saamme siis odottaa vielä pitkään ennen kuin Ylen keskusteluohjelmissa esiintyy tasalukuisin määrin sellaisia ajattelijoita kuten Timo Vihavainen, Pentti Linkola, Eero Paloheimo, Joonas Konstig, Henry Laasanen, Timo Hännikäinen, Marko Hamilo, Jussi Halla-Aho, Teemu Lahtinen ja Juuso Tahvanainen.

Tälläkin kertaa Pressiklubissa käsiteltiin Stillerin lempiaihetta, jossa voidaan kulttuurimarxilaisella nakertavan "kritiikin" avulla kyseenalaistaa etnisesti yhtenäisen Suomen puolustaminen. Studioon oli haalittu tuttu koostumus, jossa yhtä "maahanmuuttokriittistä" kosher-konservatiivia vastassa oli kaksi vain aste-eroltaan erottuvaa maahanmuuton kannattajaa. Stillerin tuskastuneista ilmeistä päätellen ohjelma ei mennyt kuitenkaan aivan  suunnitelmien mukaan, sillä Sebastian Tynkkynen pystyi jauhottamaan jopa vesitetyllä maahanmuuttokritiikillään myrkyllisestä kielestään tunnettun femakko Kaarina Hazardin. Voi vain kuvitella millaiseen nurkkaan joku kovemman linjan nationalisti olisi raudanlujilla argumenteillaan ajanut Hazardin, sillä jo lepsullakin kritiikillä maamme johtava sukupuolinarsisti joutui turvautumaan naurettavaan semanttiseen hiusten halkomiiseen, jolla hän yritti viedä joukkoraiskauskeskustelun epäolennaisille sivupoluille. Kuvaava esimerkki Hazardin epätoivoisesta siilipuolustuksesta tuli esiin, kun hän totesi, että "turvapaikanhakijoiden etu on tärkeämpi kuin meidän tunteemme". Tällä poliittisella korrektiudella hän yritti sanoa, että suurelta yleisöltä on välttämätöntä salata turvapaikkaturistien  tekemät rikokset. Yllättävää kyllä, jonkinlaisena libertaarina esiintyvä Tuomas Enbuske yhtyi orastavan lupaavasti jossain kohtaa Sebastian Tynkkysen kritiikkin, mutta ote lipsui koko ajan sen verran, että lopulta hänkin upposi multikultismin loputtomaan suohon hyväksymällä maahanmuuton ja tuomitsemalla katupartiot "rasistisina". Pressiklubin studioasetelma kaksi mokuttajaa (plus Stiller) vastaan yksi nuiva ei sittenkään horjunut.