OIKEUDENMUKAISUUSVALTIO UNKARI EI HYVÄKSY KORRUPTOITUNEIDEN "OIKEUSVALTIOIDEN" PAKOTTAMAA HOMOADOPTIOTA

Ikuisia valtioviisauksia esittänyt filosofi Aristoteles perusti havaintonsa järkeen ja totuuteen. Esimerkiksi tasa-arvosta hän totesi itsestäänselvästi, että tasa-arvoisia on kohdeltava tasa-arvoisesti, kun taas eriarvoisia on kohdeltava eriarvoisesti. Vain näin voidaan taata oikeudenmukaisuus.

Sen sijaan sisäisen voimansa ja uskonsa menettäneessä lännessä ei uskota enää arvoihin, sillä se edellyttäisi asioiden erilaisuuden tunnustamista. Nykyisen arvonihilismin loogisena lopputuloksena onkin kaiken kattava tasa-arvo, joka tekee erilaisista asioista arvoltaan yhtäläisiä eli lopulta yhdentekeviä. Kun esimerkiksi miehen ja naisen ja heidän jälkeläistensä elämää institutionalisoima avioliitto käsitetään koskemaan kaikkia kuten homoseksuaaleja, instituution erityisluonne ja alkuperäinen tarkoitus menettävät merkityksensä.

Paheellisuudessaan rypevä länsi vihaa kaikkia, jotka eivät tunnusta sen itsetuhoista liberalismia. Kaikessa pömpöösissä dekadenssisään se kehtaa vielä esiintyä moraalisena tuomarina, jossa taikauskoiset käsitykset rajattomista ihmisoikeuksista toimivat ylimpinä kritiireinä pakotuspolitiikalle. Sen ärsyyntyneisyys on sitä suurempaa, mitä lähempänä jokin maa on sen kulttuuripiiriä. 

Kun vanha eurooppalainen sivistysvaltio Unkari ei haluakaan noudattaa väestöpoliiittista itsemurhaa kehitysmaiden massamaahanmuutolla ja sateenkaari-mafian uusperheideologialla, alkaa lännessä itku "oikeusvaltion" ja "laillisuusperiaatteen" laiminlyömisestä. Unkarin päätös kieltää homoavioliitot ja homoadoptiot eivät kuitenkaan kerro mistään "oikeusvaltion" sivuuttamisesta, vaan aidosti edistyksellisestä oikeudenmukaisuusvaltiosta.

Yle uutisten verkkosivut julkaisivat tänään hammasta purren niukkasanaisen uutisen Unkari kielsi adoption samaa sukupuolta olevilta pareilta:

Uuden lain mukaan lapsia voivat adoptoida ainoastaan naimissa olevat parit ja vain poikkeustapauksissa – perheasian ministerin luvalla – yksin elävät ihmiset. 

Unkarin lainsäädäntö ei tunnusta samaa sukupuolta olevien avioliittoa. Aikaisemmin homo- ja lesboparien on kuitenkin ollut mahdollista yrittää adoptiota niin, että vain toinen vanhemmista on ollut lapsen virallinen huoltaja

Niissä kansakunnissa, jotka haluavat säilyttää identiteettinsä ja jatkuvuutensa Unkarin päätös oli itsestäänselvyys. Euroopan valoisaa tulevaisuutta edustavassa Unkarissa ymmärretään sentään arvojen merkitys, ts. etteivät ne ole yhdentekeviä eivätkä yhteismitallisia. 

Ainoastaan ilveilijä tai pahanilkinen kieroilija voi väittää, että homoseksuaalisella parilla ja heteroseksuaalisella pariskunnalla on yhtäläinen merkitys yhteiskunnan ja väestön jatkuvuudelle. Vain miehellä ja naisella on potentiaali tuottaa jälkeläisiä, jonka vuoksi avioliiton erityisyys kuuluu vain heille saavatpa he lapsia tai eivät. 

Kulttuurivihamieliset ihmisoikeusaarnaajat voivat rummuttaa maailman tappiin asti harhaista tasa-arvouskoaan, mutta se ei muuta milloinkaan sitä tosiasiaa, että homot ja heterot eivät ole samalla viivalla avioliiton ja jälkeläisten saamisen suhteen. Vain pahasti häiriintyneessä kulttuurissa valhe voidaan nostaa touudeksi ja totuutta vainota lainsuojattomana.

YLE PEESAA VASEMMISTOLAISESTI LÄPIPOLITISOITUNUTTA KIRJALLISUUDEN FINLANDIA-PALKINTOA

Tämän vuotinen kirjallisuuden Finlandia-palkinto jaettiin eilen tekijälle, joka ei ole edes etninen suomalainen. Ylen uutisessa Kirjallisuuden Finlandiat Pajtim Statovcille, metsiin perehtyneille journalisteille ja psykologin kirjoittamalle dystopialle – katso video palkintojenjaosta ylistetään kursailematta homopornografista "rakkaustarinaa" Balkanin sodan aikana. Kulttuuritoimittaja Miia Gustafssonin toisessa jutussa Kaikkien aikojen nuorin kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittaja Pajtim Statovci Ylen haastattelussa: "Kirjoittamalla yritän tehdä selkoa, millaisesta paikasta olen kotoisin" taas märehditään kultuuripiireille nykyään niin tyypillistä toiseus-tematiikkaa, kosmopoliittista nomadismia ja identiteettiä. 

Serbialta ryöstetystä Kosovosta kotoisin oleva albaanimuslimi Pajtim Statovci vahvistaa tuoreilla haastattelulausunnoillaan ikävällä tavalla käsitystä ylimielisestä ja arrogantista albaanista. Tämä käy selväksi esimerkiksi Iltalehden jutusta Pajtim Statovci otti puheessaan kantaa: kritisoi maahanmuuttajilta odotettua automaattista kiitollisuutta. Jo väsyneeksi käyneen rasismikitinän lisäksi Statovci tulee rivien välistä sanoneeksi, että vain suomalaisten pitäisi tuntea kiitollisuutta, koska he saavat maahansa etelästä tulevia hyysättäviä "kultamunia". 

Kyseenalaisesta Finlandia-palkintovoitosta huolimatta albaanien julkisuuskuva ei ainakaan tässä maassa tällä hirveästi parannu. Äkkipikaisesta arvaamattomuudestaan tunnettuja albaaneja pidetään esimerkiksi Balkanilla edelleen häikäilemättöminä vuoristorosvoina, "Balkanin mustalaisina". Tämä käsitys tuskin perustuu pelkille ennakkoluuloille. Suomessa tätä ennakkokuvaa eivät ole parantaneet Espoon Sellon Prisma-tavaratalossa vuonna 2010 tehdyt viiden (neljä kuoli Sellossa) suomalaisen kylmäveriset murhat, joihin syyllistyi Kosovon albaani Ibrahim Shkupolli. Viime vuosista muistetaan myös kansainvälisten albanialaisten huumeliigojen pyrky Suomen huumemarkkinoille.

Miia Gustafssonin haastattelussa pyöritellään voittajaromaanin Bolla homoteemaa ja toiseutta, jotka tuntuvat olevan länsimaisessa "nykykirjallisuudessa" Michel Houellebecqin kirjoja lukuunottamatta lähes pakollisia aiheita. Ilman niiden käsittelyä kirjallisuuspiirejä hallitsevat degeneroituneet punaliberaalit eivät halua antaa teokselle juuri mitään julkisuutta. Vain itseään räpläävä sukupuolinarsistinen feminismi voisi lyödä laudalta nämä teemat:

Bolla on kertomus kahden miehen, albaanin ja serbin, rakkaudesta. Kirjassa eletään vuotta 1995 ja huumaavaa ihastumista varjostaa sodan uhka. Jugoslavian hajoamiseen liittyvä Kosovon sota on alkamassa. 

Bollassa kuvataan toiseutta monella tapaa. Kosovossa rakastuneet miehet joutuvat peittelemään suhdettaan. Toisen paettua sotaa vieraaseen maahan alkaa jälleen uusi sopeutuminen. Miten sulautua yhteiskuntaan, missä huomio herää jo erilaisella ulkonäöllä. Vierauden tunne on kirjan henkilöille arkea.  

– Minutkin on nähty vieraana ihmisenä ja nämä aiheet ovat olleet vahvasti läsnä omassa elämässäni.

Finlandia-palkinnon voittamiseksi Statovcilla oli kaikki valttikorttikortit käsissään. Mikä olisi voinut mennä pieleen kun albaania suosivat sisäsiittoisten kirjallisuuspiirien hypetys, kirjoittajan outo kansallisuus ja suomalaiskaunaisuus sekä homous. Ratkaisevinta oli kuitenkin palkinnon valitsija, joka oli tänä vuonna Ylen tuore toimitusjohtaja, fil. yo. Merja Ylä-Anttila.

Pahamaineisena suomalaisvihamielisenä toimijana tunnettu Ylä-Anttila hankki kannuksensa jo MTV3:ssa, mutta varsinaiseen tuhotyöhön hän pääsi vasta tultuaan valituksi Ylen johtoon. Monikulttuurisesta mädätystyöstään Ylä-Anttila rehvasteli jo heti valintansa jälkeen viime vuonna. Tämän vuoden toukokuussa Ylä-Anttila kertoi perustavansa erillisen rahaston EU- ja monikulttuuripropagandaa syytäville toimittajille, jotka kokevat tulleensa uhatuksi kansalaisilta saamansa kritiikin vuoksi. Uutisessa Ylen toimitusjohtaja: Nettivihan kohteeksi joutuneiden toimittajien avuksi perustetaan "vainorahasto" Ylä-Anttila pyytää rahalahjoituksia "vihapuhetta" kokeneille toimittajille. Tämä on röyhkeää aikana, jolloin julkista keskustelua kaitsevat päällepäsmärit eivät tee elettäkään ulkomaalaisten vihatekojen kohteeksi joutuneille kantasuomalaisille:

– Rahastoon voivat lähteä mukaan ja sitä voivat tukea kaikki halukkaat, niin yritykset, säätiöt, liitot kuin yksityishenkilötkin, pienellä summalla tai suurella, sanoo Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho lauantaina aamupäivällä julkaistussa tiedotteessa. Rahasto voi auttaa uhkailun, vainon ja muiden uusien häirinnän muotojen kohteeksi joutuneita journalisteja, myös freelancer-toimittajia.

Ylä-Anttilan ideologisesta taustasta voitiin jo etukäteen päätellä Finlandia-voittaja, joka ei tulisi olemaan ehdokaskirjoista paras vaan poliittisesti tarkoituksenmukaisin. Kiusaus olla valitsematta albaanin tekelettä voittajaksi oli liian suuri. Kirja on juuri sellainen, jolla tietämättään kulttuurimarxilainen kulttuuritäti voi ilmaista omaa tiedostavuuttaan ja suomalaisen heteronormatiivisuuden halveksuntaa. Vaikkei mitään kirjallisuudesta ymmärtäisikään, pääasia, että tietää mikä on kuuminta hottia henkisesti kuolleessa punavihreässä kuplassa.

                                                         **************************

Ne, jotka eivät kumarra globalistien – noiden Globo-homojen – läntistä uskontokulttia, saavat valtamediassa poikkeuksetta rapaa niskaansa. Umpivasemmistolaiseen Guardian-lenteen jatkuvasti turvautuva Yle on uutisessaan "Vetäytyminen homolaivueesta tekee hyvää mielenterveydelle" – Guardian: Unkari jää pois Euroviisuista, ja syynä on kilpailun homomyönteisyys selvästi närkästynyt Euroviisujen epävirallisen homo- ja lgbt-agendan kyseenalaistamisesta. Että kokonainen maa boikotoi tapahtumaa – mikä suvaitsematon julkeus!

Yllättävää kyllä jutussa siteerataan melko vaapasti unkarilaispoliitikkojen lausuntoja. Niiden tarkoitus on tietenkin saada arvoliberaalit lukijat haukkomaan henkeään ja kiihottumaan totaaliseen suvaitsemattomuuteen lgbt-kriitikkoja kohtaan. Rappion airueet ovat tunnetusti kyvyttömiä reflektoimaan kulttuurisesti itsetuhoisia houreitaan, joten lukiessaan Ylen Unkari-uutista he todennäköisesti ajattelevat näin: "Kuinka kukaan voi ajatella tuolla tavalla vielä vuonna 2019!". Aivan hyvin se näyttää onnistuvan lumihiutaleiden hyperventiloinnista huolimatta:

Unkarin hallitsevaa Fidesz-puoluetta lähellä oleva tv-juontaja András Bencsik on jo ehtinyt julkisesti iloita siitä, että maa vetäytyy "homolaivueesta". Bencsikin mielestä tekee hyvää unkarilaisten mielenterveydelle jäädä pois Euroviisuista, joissa hänen näkemyksensä mukaan esiintyy "kirkuvia transvestiitteja ja parrakkaita naisia". 

Unkariilaiset eivät halunneetkaan Globo-homojen bileitä.

                                                         ************************** 

YLE OTTAA LIBERAALIDEMOKRATIAN KRIISIN SYNTIPUKIKSI ITÄ-EUROOPAN JA KANSALLISET LIIKKEET

Yle pitää demokratian uhkana sitä, ettei kansallista
itsemääräämisoikeutta vastustava globalisti George
Soros saa levittää proagandaansa vapaasti Unkarissa.

Ylen systemaattisena tiedotusstragiana on jo pitkään ollut eurooppalaisen kansallismielisyyden mustamaalaaminen. Kampanjointi on käynyt sitä kiihkeämmäksi mitä menestyneempiä kansallisista ja oikeistopopulistisista liikkeistä on tullut. Oman lisähuolensa Ylelle ovat tuottaneet Itä-Euroopan kansallismieliset hallinnot, jotka eivät syleilekään länsimaisen näennäisdemokratian itsetuhoisia arvoja kuten vapaata muukalaisivaasiota ja itsekkäiden seksuaalikummajaisten lgbt-ideologiaa. 

Hallitsevissa tiedotusvälineissä Itä-Euroopan vastareaktiota lännen rappioarvoille ei edes pyritä ymmärtämään, kunhan vain kauhistellaan ja demonisoidaan kansallismielisiä poliitiikkaa, jota kansan ylivoimainen enemmistö on demokraattisissa vaaleissa halunnut kannattaa. Sen sijaan lännen nationalismille on löydetty viime vuosien aikana ihana tekosyy ja se on Venäjä. Tässä mediakertomuksessa nationalismille ja maahanmuuttovastaisuudelle ei löydy todellisia perusteita, vaan syy on yksin Venäjän kaikkalle tunkeutuneesta nettitrollauksesta, jolla on aivopesty lännen herkkäuskoinen kansansosan kannattamaan "liberaalien" tuomitsemaa etnistä itsepuolustusta.

Yhdysvaltojen retoriikan omaksuneena Ylen punaliberaalit toimittajat pitävät Venäjää suvaitsemattomana roistovaltiona, jossa ei ole poliittisia vapauksia tosinajattelijoille. Tätä tarinaa tukee hiljattain Ylen tv-uutisissa näytetty ja sen verkkosivuilla julkaistu pitkä vuodatus Venäjän turvallisuuskoneisto otti nuoret erityistarkkailuun – Ihmisoikeusaktivistit syyttävät ääriliikkeiden tehtailusta. Sympatiaa jutussa saavat vain äärivasemmisto ja anarkistit, vaikka Venäjä suhtautuu äärioikeistolaisiinkin liikkeisiin erittäin ankarasti. Valtio on lakkauttanut niistä lukuisia,  mielenosoituksia on kielletty ja lainsäädäntö on jo vuosia sitten kriminalisoinut kaiken "fasismia puolustavan puheen" historiallisesta revisionismista lähtien.

Näyttää siltä, että läntiset mediatalot kuten Yle eivät halua uutisoida Venäjän nationalisteihin kohdistuneista poliittisista vainoista, koska yksipuolinen "äärioikeiston" jahtaaminen on  EU:ta tukevalla hallitsevalle luokalle täysin normaali päiväjärjestys. Vasta sitten kun painostuksen kohteeksi tulee eliitin likaisen työn kaduilla tekevä äärivasemmisto, nousevat toimittajat ja "ihmisoikeusaktivistit" ääni väristen puolustamaan sanavapautta ja poliittisia perusoikeuksia.  Ylen uutisesta ei voi välttyä ajatukselta, että myös Venäjän pitäisi sallia äärivasemmiston terrori nationalistisia toisinajattelijoita kohtaan aivan kuten lännessäkin.

Punasokea media tunnustaa vain pakon edessä sen antinationalistista agendaa puolustavan äärivasemmiston väkivallan. Näin kävi tänään, kun tuli tieto, että saksalaisen AfD-puolueen Bremenin-osaston johtaja Frank Magnitz joutui äskettäin silmittömän ja raukkamaisen  väkivallan kohteeksi. Ylen uutisessa Maahanmuuttovastaisen AfD-puolueen johtaja raivokkaan hyökkäyksen kohteena Saksassa kerrotaan, että

66-vuotias Magnitz oli eilen maanantaina palaamasta teatteriesityksestä, kun kolme kasvonsa peittänyttä henkilöä hyökkäsi hänen kimppuunsa. Magnitzia lyötiin päähän puisella esineellä ja pahoinpitelyä jatkettiin vielä, kun uhri makasi tajuttomana maassa.

Yllättävintä uutisoinnissa on se, että siinä lainattiin AfD-puolueen tiedotetta, jossa tapahtuneesta syytetään "anti"fasistista Antifa-liikettä sekä poliittisia vastustajia sosiaalidemokraatteja, vasemmistoa ja vihreitä. Koska AfD rinnastetaan Saksan julkisessa keskustelussa mielivaltaisesti kansallissosialisteihin, heistä on tehty epäsuorasti vapaata riistaa. Saksan politiikan seuraajille tämä ei ole pelkkä mielipide vaan tunnettu tosiasia, sillä maan valtamediassa on AfD:n perustamisesta lähtien vallinut lynkkausmieliala, jossa mitkä tahansa toimet puoluetta vastaan nähdään moraalisesti hyväksyttävinä, vaikka teot olisivatkin rikollisia. Uutisjutun lopussa tämä asenne tulee puolivahingossa esiin:

Osavaltion SPD:tä edustava varapääministeri Martin Dulig totesi Detsche Welle -uutiskanavan mukaan, että iskujen on loputtava, koska ne vahingoittavat demokratiaa ja koska AfD käyttää niitä hyväkseen.

Kyyniseltä hyötyajattelulta kalskahtava lausunto paljastaa, että Saksan sosiaalidemokraattien mielestä AfD-poliitikkojen tuusan nuuskaksi hakkaaminen on väärin, koska se lisää puolueen kannatusta. Toisin sanoen valtapuolueet ovat tyytyväisiä haastajapuolueen puoluetoimiston räjäyttämiseen ja poliitikkojen hakkaamiseen, mutta harmittelevat sitä, että näin AfD voi uhriuta ja saada sympatiaa. 

Virallisen totuuden omineet valtamediat  ovat kieltämättä hämillään siitä, jos myös muut kuin poliittisen eliitin puudelit pääsevät uhriutumaan. Vahingon minimoimiseksi niille on tärkeää  täyttää mediatila uutisilla, joissa ns. Hyvien Asioiden kannattajat nähdään sorretussa asemassa. Tätä sympatian kerjäämistä omalle poliitkalleen Yle on harjoittanut erityisesti vuodenvaihteen jälkeisissä Unkari-uutisissa, joissa maa esitetään kolmannen maailman teokratiaa muistuttavana antidemokraattisena valtiona. 

Ylen pitkässä mielipideuutisessa Suomalaisnuori lähti vapaaehtoistöihin Unkariin ja 10 vuotta myöhemmin hänet nimettiin televisiossa valtionviholliseksi – Annastiina Kallius tutkii nykyajan fasismia, mutta tuntee sen myös nahoissaan toimittaja Laura Kosonen on hukannut lähdekritiikin jonnenkin Francis Fukuyaman ja Wilhem Reichin opusten väliin. Loputtoman pitkässä jeremiaadissa kuullaan ksenofiilisen Annastiina Kalliuksen yksisilmäistä punaliberaalia propagandaa ilman kritiikin häivää. Sikäli ironista, että uutisjutun täginä on sana Propaganda. Jutussa mm. Unkarin media samaistetaan Suomen valtamedian hysteerisesti inhoamaan MV-lehteen:

"Nainen raiskattiin Allahin nimeen Saksassa”. “Helvetti irti Ruotsissa, hyvinvointivaltion loppu (maahanmuuttajien tekemien rikosten vuoksi)”. Tällaisia uutisotsikoita unkarilaiset näkevät televisiossa, lehdissä ja verkossa. Suurimmat televisio- ja radiokanavat ja kaikki pääsanomalehdet ovat hallituksen äänenkannattajia. Ja se ääni on nationalistinen ja täynnä uhkakuvia. 

Tällaisiä juttuja näkyy Unkarissa jonkin verran, mutta silti vähän verrattuna suomalaiseen perusuutisointiin, jossa demonisoidaan maahanmuuttovastaisuutta ja tehdään kiiltokuvajuttuja laittomista maahantulijoista. Kiinnittämällä huomio Unkarin paisuteltuun "sananvapausongelmaan" – joka on ongelma lähinnä vain liberaalimedialle – länsimaiden pseudoeliitti voi lakaista maton alle oman progandistisen tiedottamisensa. Asiaan kuuluu, että esimerkiksi Suomessa toimittajat eivät pidä liberaaliagendansa ajamista propagandana, mikä taas kertoo heidän olevan asialleen omistautuneita tosiuskovia. Siksi jatkuva kauhukuvien luominen "äärioikeistosta" on heille vain vastuullista tiedottamista eikä totalitaristista indoktrinaatiota, johon he väittävät Unkarin syyllistyvän.

Vaikka henkilöön käyvää Ad Hominem -argumentiaatioa pidetään yleensä virheellisenä, ei se ole sitä välttämättä jutussa haastatellun Annastiina Kalliuksen henkilöhistorian kohdalla. Kyse ei ole suinkaan tavallisesta Unkarissa asuvasta suomalaisesta, joka on huolestunut Unkarin nykypolitiikasta, vaan vasemmistoliberaalista kiihkoilijasta, joka jo omalla parisuhdevalinnallaan osoittaa ylenkatseensa eurooppalaista perimää kohtaan. Jutussa kun kerrotaan, että

Nuoruusvuodet Budapestissa olivat kiihkeää aikaa. Kallius rakastui iranilaissyntyiseen mieheen teatteriryhmässä. Yhdessä he olivat mukana perustamassa turvapaikanhakijoita auttavaa MigSzol-aktivistiryhmää. Pariskunta suunnitteli yhteistä elämää Budapestissa.

Kriitinen lukija huomaa varsin nopeasti, että Kalliuksen motiivi taistella kansallismielisyyttä vastaan johtuu pitkälti hänen toiseutta halaavasta eksotiikan nälästä. Tästä taas seuraa poliittinen  kansallismasokismi, jossa minkä tahansa Euroopan maan kansallistunne näyttäytyy vaarallisena ilmiönä. Tähän asenteeseen kuuluu lisäksi sokea länsimielisyys, jossa epädemokraattisen EU:n toivotaan panevan kuriin Unkarin kaltaiset maat, jossa kansan enemmistö on äänestänyt väärin.

Siksi Yle ja muut suuret mediat ovat tehneet toivorikkaina uutisia Unkarin "nousevasta oppositiosta", vaikka sen politiikaa kannattaa kansasta vain murto-osa. Joulukuussa Ylen hehkuttamiin hallituksen vastaisiin "suurmielenosoituksiin" osallistui vain muutamia tuhansia ihmisiä, mutta silti verorahotteinen mediajättimme jaksoi jankuttaa asiasta parhaaseen katseluaikaan monta päivää syrjäyttäen samalla kymmensiin tuhansiin nousseet keltaliivien mielenosoitukset Pariisissa.

Kuten sanottua, jutun lähdekritiikki on olematonta. Kun yhdessä kuvatekstissä kerrotaan, että "ihmiset osoittavat mieltään Central European University -yliopiston puolesta 26. lokakuuta 2018", itse yliopiston taustasta ja sen merkityksestä ei kerrota mitään. Kalliuksen käymässä opinahjossa Central European Universityssä on Wikipedian mukana yhteensä vain 1448 opiskelijaa, mutta muhkea 880 miljoonan dollarin rahoitus. Se on lähes yhtä paljon mitä Suomessa saavat kaikki 25 AMK:ta (AMK:lla on yhteensä yli 100 000 opiskelijaa). Näin suureen rahalliseen tukeen pystyvät vain ideologisista syistä toimivat globalistit. Siksi ei olekaan yllättävää, että rahoituksen takana on pahamaineinen globalisti George Soros. Unkarin hallituksen toimet CEU-yliopistoa kohtaan selittyvät pitkälti sillä, että se on EU-liittovaltiopolitiikan, kulttuurimarxismin, arvoliberalismin ja multikulturalismin johtava ajatuspaja Unkarissa. 

Kalliusta pidetään Unkarin asioissa jonkinlaisena auktoriteettinä, sillä muut media lainaavat mielellään hänen punaliberaaja lausuntojaan. Verkkolehti Uusi Suomen jutussa ”Uskomatonta aggressiivista vihanlietsontapropagandaa” – Unkarin yleisradion uutinen Juha Sipilän puheesta pöyristyttää kauhistellaan sitä tosiasiaa, että jopa Unkarissa on herätty pääministerimme suomalaisvihamieliseen politikointiin.

Pääministeri Juha Sipilän (kesk) uudenvuodenpuhe on joutunut kovan arvostelun kohteeksi Unkarissa. Unkarin pääministeripuolueen Fideszin ajatushautomon Nézöpontin turvallisuuspolitiikan analyytikko Geor Spöttle sanoo Unkarin yleisradioyhtiön haastattelussa, että hänen mielestään Sipilälle ”ei ole sijaa” politiikassa.  ”Vaihtaisin tämän pääministerin kansan nimessä. Hän ei arvosta ollenkaan omia kansalaisiaan”, Spöttle laukoo.

Haastattelun nosti sosiaalisessa mediassa esiin Unkarissa asuva Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Annastiina Kallius, joka pitää puhetta pääministerin vaihdattamisesta uskomattomana.  ”Uskomatonta aggressiivista vihanlietsontapropagandaa”, hän kommentoi Twitterissä.  Kallius nostaa esiin myös sen, että kokoomus tekee Euroopan parlamentissa yhteistyötä Fideszin kanssa.

Medialellikki Kallius leikkii lausunnoillaan sokeaa, sillä kiistämättömäksi tosiasiaksi jää, että Sipilä piti kehitysmaalaisten pedofiilistä saalistusverkostoa yhtä tuomittavana kuin suomalaisten kuviteltuja reaktioita tuota rikkollisrinkiä kohtaan. Jos tämä ei ole oman kansan halveksuntaa niin mikä sitten?

Syy, miksi Yle ja muut valtameidiat ovat ottaneet juuri nyt Unkarin ja muut Itä-Euroopan kansallismieliset maat silmätikukseen voi vain arvailla. Silti ei ole kaukaa haettua otaksua, että kampanjalla valmistellaan kevään tulevia eduskuntavaaleja. Sen merkkinä kun ovat yleensä olleet äärioikeistouutisten moninkertainen kasvu, Itä-Euroopan ja Venäjän kiihtyvä demonisointi sekä natsidokumenttien ahkera esittäminen televisiossa.