 |
| Tulipunainen kulttuurikommunisti Rosa Liksom kertoo uudessa iltasadussaan lempiaiheestaan fasismista. Tällä vanhalla taistolaisella jos kellä on tässä asiassa oma lehmä ojassa. |
Yle TV1, sunnuntai 10.9. klo 18:45. Arto Nyberg
Suorassa lähetyksessä haastateltavina kirjailija-kuvataiteilija Rosa Liksom, Suomen tunnetuin radio- ja televisioääni Jari Karjalainen sekä palindromilevyn julkaiseva maisteri Simo Frangen. HD
Linkki Yle Areenaan.
Punavihreästä politisoitumisesta johtuen suomalaiset toimittajat ovat enemmän progandisteja ja jees-miehiä kuin aidosti kriittisiä journalisteja. Tämä tuli jälleen todistetuksi Arto Nybergin myötäkarvaisessa Rosa Liksomin (oik. Anni Ylävaara) haastattelussa, jossa tunnetun kulttuurikommunistin taustat ja motiivit jätettiin kertomatta, kun hän pääsi vapaasti mainostamaan uusimman teelmyksensä patologista fasismin vastaisuutta. Jos toimittaja olisi ollut hereillä, hänen olisi ollut helppo pudottaa norsunluutornistaan sisäsiittoisen kulttuurielämän yliarvostama keskinkertaisuus ja kertoa hänelle salaisuus, että fasismi on yhteiskuntajärjestelmä eikä vasemmistolainen seksuaalifantasia. Sikäli punkkaripoikana tunnetun Arto Nybergin imelä mielistely ei ollut yllätys, koska myös muualla vasemmistoliberaalissa valtamediassa kuten Helsingin Sanomissa Liksomin alamittainen punaripulointi ei herättänyt ainuttakaan vasta-argumenttia.
Siinä ei pitäisi olla mitään uutisarvoa, että nuoruudessaan Tiedonantaja-lehteä jakanut taistolainen kulttuurikommunisti syyllistää ja lyttää suomalaisia kutsumalla heitä fasisteiksi. Toimittajat eivät tunnista keisarin uusia vaatteita, jonka vuoksi saamme kuulla haukotukseen asti Liksomin poliittisen manifestin olevan "rohkeaa", "ennakkoluulotonta" ja "tabuja rikkovaa". Tässä yhteiskunnassa mikään ei ole helpompaa kuin julistautua rasismin ja fasismin vastustajiksi, koska se on rohkeudessaan samaa luokkaa kuin ilmoittaisi Vatikaanivaltiossa kannattavansa katolilaisuutta. Ylipäätään Liksomin väsynyttä tendenssiajattelua leimaa neuvostoliittolainen asenne, jossa kaikki mikä ei miellytä vasemmistolaista leimataan "fasismiksi".
Liksom ei ole muuta kuin suomalaisvihamielisen eliitin arvoja propagoiva apurahakapinallinen ja Systeemin syöttiläs. Helsingin Sanomissa tämä kulttuurikommunisti julisti, että Suomen olisi pitänyt olla maahamme hyökänneeen Neuvostoliiton kanssa samalla puolella. Arto Nybergissä hän taas esitti fantasiaan perustuvan olkiukon, jossa sodan voittanut Saksa olisi tuhonnut suomalaiset tai tehneet meistä vähintään orjia. Tämä pahantahtoisen valheellinen fantasia kuulostaa sitäkin kummallisemmalta kun tietää mitä Stalin olisi tehnyt Viron historian tietäen Suomelle, jos Liksomin sympatisoima Neuvostoliitto olisi vallannut maamme.
Mikä motiivi kirjailijalla on potkia kuollutta hevosta, yhteiskunnalliseksi blanko-termiksi muuttunutta "fasismia", ellei sitten satu itse edustamaan tiettyä totalitarismia kuten 2000-luvun kommunismiksi kutsuttua monikultturismia? Rosa Liksom on muun kulttuuriväen lailla laiskasti ja ennalta arvattavasti "ajatteleva" kulttuurimarxilainen, joka yrittää pitää kynsin hampain kiinni vääriksi osoittautuneista nuoruuden ihanteistaan. Juuri nämä Liksomin kaltaiset "hyvät ihmiset" ovat epäpyhässä liitossa globalistikapitalistien kanssa, koska molempien Unelmaan kuuluu tuhota eurooppalaisten kansallisvaltiot. Siksi molempien retoriikkaan kuuluu jatkuva eurooppalaisten syyllistäminen fasismilla ja rasismilla.
Olemukseltaan lappalaista noitaa monellakin tapaan muistuttava Liksom puhuu vihaisesti niiden toisten vihasta, mutta ei tunnu ollenkaan ymmärtävän omaa vihaansa. Mistä näiden jälkimarxilaisten kaunainen viha oikein kumpuaa? Kuka tässä oikeastaan vihaa ja ketä?
