Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hanna Ruax. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hanna Ruax. Näytä kaikki tekstit

perjantai 3. helmikuuta 2017

A-TEEMA VIHAPUHE-ILTA: YLE VIHAA ETNISEN SUOMALAISUUDEN ITSEPUOLUSTUSTA


Keskustellaanko Kiinassa tai Japanissa vihapuheesta? Tuskin, sillä sellaisen vatvomiseen ei ole niissä tarvetta, toisin kuin "moniarvoisissa" pakkomonikulttuuria syöttävissä liberaalidemokraattisissa yhteiskunnissa.

Vain kulttuuri-geneettisellä immuunikadolla infektoitu länsi on kykenemätön tunnistamaan kansojensa etua, jonka vuoksi monet kansalaiset pitävät omaa intressiä ajavia muukalaisia samaan sisäryhmään kuuluvina ihmisinä. Terveenä säilyneet yhteiskunnan solut tietenkin vastustavat muukalaisinvaasiota, mutta sairastunut hallintokeskus ei anna niiden toimia vapaasti. Pitääkseen luhistuvan järjestelmän koossa, keskusjohto yrittää tukahduttamisella estää konfilktien syntymistä vieraiden syöpäsolujen ja sen omien terveiden solujen välillä. Toisin sanoen tarkoituksella luotu monikulttuurinen yhteiskunta sisältää jo sisäsyntyisesti väistämättömän konflikin eri ainesten välillä.

Tyynnytelläkseen kiistämätöntä etnistä intressiristiriitaa monikulttuuriseksi julistautuneen valtion äänitorvi Yle otti tänään A-Teemassa keskustelunaiheeksi vihapuheen. Establishmentti laskelmoi, että kun toinen osapuoli nujerretaan, konfliktin mahdollisuus vähenee ja monikulttuurinen syöpä saa edetä rauhassa. Koska virallinen Suomi ei voi sanoa kunniakansalaisiksi korotetuista kehitysmaiden muukalaisista ja heidän täällä olostaan mitään kriittistä, täytyy verbaaliset aseet riisua kansallismielisiltä suomalaisilta. Tämän vuoksi sertifioitu vihapuhe ei tarkoita oikeastaan muuta kuin puhetta, josta eliitti ei satu pitämään. Käsite on vain yhteen suuntaan politisoitunut, vaikka näennäisen tasapuolisuuden nimissä sillä yritetäänkin tarkoittaa kaikkea lähinnä netistä löytyyvää vihaista puhetta. 

Viralliselle julkisuudelle vihaisesta puheesta tuli ongelma vasta sitten, kun kansa alkoi verkossa ilmaista tyytymättömyyttään poliittiselle korrektiudelle ja kolmannen maailman invaasiolle. Käsitteenä "vihapuhe" ei ole suomalaisen poliittisen keskustelukulttuurin oma tuote, vaan eräät mielipidevaikuttajat ovat lainanneet sen sellaisenaan Yhdysvalloista. Sanottakoon se tässä vielä kerran: vihapuhe on vasemmistojuutalaisten kulttuurimarxilaisten Yhdysvaltojen itärannikon yliopistoissa kehittämä orwellilainen käsite, jonka tarkoitus on riistää viimeisetkin rauhanomaiset ja demokraattiset keinot vastustaa värillisten invaasiota ja ääriliberaalia kulttuurimädätystä

Yle TV 1:n vihapuhe-ilta ei tarjonnut mitään uutta aiheesta, josta on keskusteltu eri nimillä monta kertaa aiemmin. Totta kai keskustelijoiden kokoonpano studiossa oli jälleen kerran valittu siten, että ylivoimainen enemmistö, ohjelman vetäjät Annika Damström ja Markus Liimatainen mukaan lukien, koostui monikulttuuria kannattavista henkilöistä. Asia selviää vilkaisemalla ohjelmaa petaavasta Yle uutisten verkkosivujen jutusta Vihapuhetta vai sananvapautta? Tässä ovat A-teeman keskustelijat

Kliseisesti käsikirjoitettu ohjelma kävi heti rynnäköllä monikultturismin vastustajien päälle, joka olikin helppoa, koska heitä ei ollut ohjelmaan kutsuttu. Aivan aluksi luvattomassa tanssibileessä kuolleen Hanna Ruaxin isä Yrjö Timonen halusi osoittaa kyynelehtimisellään, kuinka pahoja ihmisiä roturutsan ja pakkomonikulttuurin vastustajat ovat. Sitten ääneen päästettiin musta Miss Helsinki Sephora Ikalaba, joka kertoi saamastaan ikävän raflaavasta kansalaispalautteesta. Kiinnittämällä huomion vähemmän viehättävän missiin saamiin törkyviesteihin, katsojalle tuli tuskin pöyristykseltään mieleen, että kaiken tämän alkusyytä oli missikisan raati, joka valitsi voittajan poliittisesta eikä esteettisestä syystä.

Tuttuun tapaan studioyleisön joukosta haastateltiin entistä tamperelaista skinheadia, joka uudestisyntyneenä suvaitsevaisena opportunistina tarjosi keittiöpsykologisia selityksiä sille miksi kansallismielisyys on joka suhteessa paha ja tuomittava asia.

Seuraavaksi studioon marssitettiin yllätysvieräs, nuori mies Antti Palola, joka oli kääntynyt suvaitsevaiseksi monikultturistiksi kuunneltuaan somali Abdirihim "Husu" Husseinin radio-ohjelmia, joissa nakerretaan systemaattisesti suomalaisten etnistä yhtenäisyyttä. Palolan mukaan se, että "yksikään maahanmuuttaja ei ole vienyt häneltä naista eikä työpaikkaa" oikeuttaa massamaahanmuuton. Tosiasiassa satojen tuhansien kehitysmaalaisten jatkuva virta tulee vaikuttamaan matemaattisella varmuudella siihen, että rajallinen määrä työpaikkoja ja parisuhdekumppaineita tulee päätymään muille kuin suomalaisille. Individualistista managerointi-ideologiaa tietämättään propagoivalle Palolalle tämä ei merkitse luultavasti mitään, sillä hän kannattaa yhteiskuntaa, jossa on vain keskenään itsekkäästi kilpailevia yksilöitä. Toisaalta kyse saattaa olla kansalaisesta, joka mukaavuudenhalunsa ja pelkuuruutensa vuoksi on luopunut suomalaisuuden puolustamisesta, sillä näin häntä ei ainakaan pidettäisi julkisuudessa rasistina! Tällaiselle ihmistyypille kansakunnan etninen itsetuho on paljon pienempi paha kuin isänmaan kutsuun vastaaminen ja sen vuoksi rasistiksi leimautuminen.

Helsingin Sanomien Nyt-liite ei voinut olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseen, kun monikulttuurille hyödyllinen idiootti tarjosi kädestä pitäen valmiiksi pureskeltua suomalaisuuden solvausta. Nyt-liitteen jutussa Tämä tapahtui Ylen A-illassa: Antti, 19, hylkäsi vihan, koska asiat ovatkin "oma syy", soitimme pahamaineinen multikulti-feministi Jutta Sarhimaa ei ole pysyä housuhameessaan, kun joku pikkukylän poika oli kääntynyt virallisen aatteen tukijaksi Ylen propagandanohjelman ansiosta. Tämä jos mikä lisää toimittajien narsismia, kun he näkevät suoran todisteen, että hyväksyntää kaipaavia nuoria voidaan käännyttää vaikka mihin tahansa idiotismiin.

Kansanedustajista studiossa oli paikalla vihreiden
Emma Kari ja perussuomalaisten Sampo Terho. Koska puheaikaa oli vain rajatusti, Karin kommentit kuulostivat lähes järjellistä, sillä hän ei ehtinyt laukoa suustaan tunnetuimpia päättömyyksiään. Sampo Terho esiintyi puolestaan maltillisesti ja sovittelevasti, luultavasti siksi, että tulossa on kunta- ja puheenjohtajavaalit.

Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen kannatti virkansa puolesta kansalaisten itsesensuuria samoin kuin Yle uutisten sometoimittaja (sic) Sami Koivisto, joka esitteli kolme keinoa, joilla kansalainen voi tukkia oman suunsa verkossa. Asiantuntijuutta edustanut professori Vilma Luoma-aho korosti puolestaan vihapuheen psykologista puolta. Yhtenä hänen viestinään oli, että kunhan "viha" vain saataisiin jotenkin neutralisoitua, niin se poistaisi suuren osa ongelmista ikään kuin viha sinänsä olisi joku selitys eikä oire yhteiskunnallisista virheistä.

Yllättäen kaikkein järkevintä ja kyseenalaistavinta näkemystä vihapuheesta edusti antinationalistina tunnettu Jarkko Tontti, joka vaikuttaa vasemmalle kallellaan olevassa sananvapausjärjestö PEN:ssä. Hän kannatti tiukinta sananvapaustulkintaa ja vaati ihmisiä kasvattamaan nahkaansa netissä vellovalle keskustelulle. Tontin järkähtämätön sananvapauslinja erottaa hänet selvästi liberaaleina esiintyvistä vasemmistolaisista, jotka eri tekosyitä hyväksi käyttäen yrittävät kriminalisoida poliittisten vastustajien argumentit. Tässä hän moitti erityisesti Emma Karia, joka haluaa rajoittaa perussuomalaisia tuomasta esiin mielipiteitä, jotka ovat vastenmielisiä vihreille.

Lopuksi keskustelu siirtyi rasismista jankkaamiseen, joka paljastikin hyvin, mikä tässä vihapuheessa eniten establishmenttia kiristää.

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

YLE TUKEE VALTAKUNNANSYYTTÄJÄN VAATIMUSTA PANNA TOISINAJATTELIJAT VANKILAAN

Valtakunnansyyttäjä Matti Nissisellä on syytä ylimieliseen
virneeseen: hän on julistanut sodan suomalaisuutta
puolustavia suomalaisia vastaan.

Ensi viikon torstaina 2.2.2017 Yle TV 1 järjestää suorana lähetyksenä vihapuhe-illan. Jo tänään Yleisradion verkkosivuilla hehkutettiin tulevaa ohjelmaa jutussa nimeltä Valtakunnansyyttäjä haluaa jatkossa jopa vankeutta vihapuheesta, jonka kirjoittanut Ami Assulin näyttää rivien välistä yhtyvän tähän sadistiseen ja tyrannimaiseen vaatimukseen.

Jutun koukkuna on taitavasti tunteita herättävä nyyhkytarina "ihmisoikeustaistelijanakin tunnetun" suomalaisen Hanna Ruaxin kuolemasta laittomassa hip hop yökerhon tulipalossa Yhdysvaltojen Oaklandissa viime joulukuussa. Syy, miksi Ruax näyttää olevan erityisesti mediaväen lempilapsi johtunee siitä, että hän oli MTV3:n uutisten mukaan viime syyskuussa perustamassa kynttiläalttaria Helsingin Elielinaukiolle Jimi Karttusen muistoksi. Kuolemantapaus tunnetaan siitä, että huumeiden käyttäjäksi tiedetty Karttunen provosoi sylkäisyllään Suomen Vastarintaliikkeen jäsentä sillä seurauksella, että joutui sairaalaan ja sieltä karattuaan jatkoi huumeiden käyttöä kunnes menehtyi aivovammaan. Luultavasti Hanna Ruaxin maine ihmisoikeustaistelijana (sic) perustuu pääasiassa Karttusen palvontakultin perustamisesta.

Ylen teemaillassa tulee puhumaan Ruaxin isä Yrjö Timonen, joka mitä ilmeisemmin haluaa kostaa tyttärensä ja tämän neekerikihlatun Alex Ghassanin kuoleman  laittomassa varastohallipahtumassa syyttämällä kaikesta suomalaisia vihapuhujia:
Yrjö Timosella on tavoite: saada vihapuhe, keskustelupalstat ja sosiaalisen median alustojen ylläpitäjät kuriin lainsäädännöllä. Hän haluaa, että jokaisella sivustolla olisi tunnistettava palvelujen tarjoaja, omistaja tai vastaava päätoimittaja.
Saamastaan ikävästä kansalaispalautteesta Timosen pitäisi tehdä kunnianloukkausjuttuja eikä politisoida niitä koko kansaa koskevaksi kaunaksi. Sen sijaan, että Timonen on käärmeissään negatiivisesta palautteesta, hänen pitäisi ehkä olla enemmän kiukkuinen itselleen ja tyttärelleen, joka Amerikan reisulla hengaili epämääräisissä mustien miesten laittomissa musiikkitapahtumissa. Vaikka joidenkin suomalaisten reaktiot Yrjö Timosta ja hänen edesmennyttä tytärtään kohtaan ovat olleet vähintään mauttomia, ovat ne toisaalta silti ymmärrettäviä kun ajatellaan, että Hanna Ruax oli valmis lahjoittamaan kymmensien tuhansien vuosien yhteisen uniikin geneettisen perinnön kuin ilmaiseksi saatuna jollekin täysin vieraalle. Todennäköisesti kielteistä palautetta on annettu juuri siksi, että Timosen tytär osoitti toiminnallaan ja sosiaalisilla valinnoillaan tiettyä ylenkatseista suomalaisuuden halveksuntaa.

Sanotaan, että pahaksi yltynyt viidakkokuume on
kuolemaksi.
Seuraavaksi jutussa yritetään määritellä vihapuhe, termi, jota ei edes löydy Suomen rikoslaista, mutta jota ovelat valtakunnansyyttäjät käyttävät toistuvasti ikään kuin se olisi jo kirjattu sinne. Jutun kirjoittaja vetoaa Euroopan neuvoston ministerikomitean suositukseen, jonka mukaan "vihapuhetta ovat ilmaisumuodot jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjautuu suvaitsemattomuuteen". 

Se olennaisin, joka uutisessa jätetään kertomatta on, mitä tarkoitusta varten blanko-termi vihapuhe on alkuaan luotu ja ketkä sen ovat kehittäneet. Vihapuhe-sanan historia on helposti jäljitettävissä Yhdysvaltojen itärannikon kuuteen Ivy League -yliopistoon ja niistä erityisesti New Yorkin Columbian yliopistoon, joka on jatkanut 1930-luvulla Amerikkaan siirtyneen Frankfurtin Sosiaalisen instituutin kulttuurimarxilaista linjaa. Marxilaisliberaalit juutalaisälyköt ovat vuosikymmenien ajan kehitelleet vasemmistototalitarismille suopeaa orwellilaista uuspuhetta, joka on 1990-luvun alkupuolelta asti tunnettu yleisesti nimellä poliittinen korrektius. Juuri tähän on kytkeytynyt varta vasten luotu täsmätermi 'vihapuhe', joka on eräs keskeisimmistä työkaluista repressiiviselle toleranssille eli tukahduttavalle suvaitsevaisuudelle, joka on kultuurimarxilainen kiertoilmaus konservatiivien ja radikaalien traditionalistien vaientamiselle ja mustamaalaamiselle. Tämä taktiikka näkyy erityisen selvästi jutussa haastatellun valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen lausunnoissa: 
– Kiihottamisesta kansanryhmää vastaan halutaan jatkossa tuntuvia sakkorangaistuksia, ääritapauksissa vankeuttakin. Tässä ei saa käydä niin, että esimerkiksi 20 päiväsakosta tulee uusi normaali. Tilaa ylöspäin on, sakoissa voidaan mennä 120 päiväsakkoon asti, Nissinen sanoo.
– Tällainen ihmisarvon loukkaaminen sietää tulla vakavammin rangaistuksi. Ihmisarvo on loukkaamaton ja jos sitä loukkaa, niin pitää varautua tuntuvaan sakkoon. Lisäksi rikoslaissa yksi yleinen rangaistusten koventamisperuste on rasistinen vaikutin ja sellaisestahan kiihottamisessa kansanryhmää vastaan on yleensä kysymys.
Käyttämällä ihmisoikeuksista johdettua avainsanaa "ihmisarvo" Nissinen uskoo hiljentävänsä kaikki vasta-argumentit, sillä lännessä liberaali retoriikka on luonut mielikuvan, jossa ihmisoikeudet on kyseenalaistamaton aksiooma, jonka vuoksi vaatimus sen perusteiden kriittisestä tarkastelusta on jo itsessään ihmisarvoa loukkaavaa julkeutta. Kylmä tosiasia kuitenkin on, että tuokin universalistinen käsite on vain yksi länsimaalaisen ihmisen luomista sosiaalisista konstruktioista, jonka taustalta löytyy runsaasti ideologisia pimeitä puolia, joita on kuvannut ja analysoinut valaisevasti ranskalaisfilosofi Alain de Benoist kirjassaan Beyond Human Rights - Defending freedoms.

Nissisen runonlausunta ihmisarvosta ja vihapuheesta on vain pelkkä savuverho sille, että virkamieskuntaan pesiytyneet kansanviholliset voivat moraalisesti laittoman lain voimalla rangaista niitä, jotka arvostelevat vallitsevia rappioarvoja ja politiikkaa. Tällaisen kritiikin kriminalisoiminen on erityisen sietämätöntä siksi, että ihmisoikeusretoriikan varjolla ollaan näinä aikoina synnyttämässä kansanmurhaan rinnastettava kansanvaihdos
. Jopa YK:n kansanmurhan määrittelyssä tunnustetaan, että ehdot täyttyvät, mikäli tahallisesti huononnetaan ryhmän elinehtoja (esim. vieraspopulaation tunkeutumisella kuten Tiibetissä, Länsirannalla ja Euroopassa on tapahtunut), tarkoituksena aikaansaada sen fyysinen häviäminen osittain tai kokonaan. Nissisen ulostulon perusteella onkin syytä olettaa, että hän kannattaa ainakin epäsuorasti suomalaisten etnistä alasajoa, koska pitää kansan geneettistä itsesuojelua rikollisena samalla kun pyrkii vapauttamaan globaalin enemmistön maahantunketumisen ja rikollisuuden kaikesta kritiikistä vetoamalla tunkeutujien "ihmisarvoon".

Kaiken tämän vihapuhe-diskurssiin kääriytyneen toisinajattelijoiden vainon taustalla on sosiaalinen realismi, jossa monikultuurisen yhteiskunnan kulisseja ei voida pitää pystyssä muutoin kuin tukahduttavien lakien ja lopulta valtioterrorin avulla. Vaatimus alistaa maahanmuuttokritiikin raamit globaalin enemmiston ihmisoikeudelle vyöryä vapaasti länteen kertoo järkyttävällä tavalla siitä, ettei valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen vanno enää uskollisuutta Suomen kansalle, vaan ties mille kosmopoliitti-looshille ja ylikansallisen hämärätahon intressille. Toki Nissinen voi olla myös naiivin ideologiansa sokaisema, vaikka todennäköisempää onkin, että hän haluaa noudattaa tsaristisen virkamieshallinnon sadistista perinnettä, jossa alamaisten halveksunta ja kyykyttäminen on normi samalla kun ylempien nuoleskelu on sisäistetty velvollisuus. Nissisen vaatimuksissa ei ole silti mitään uutta, sillä nopeasti lisääntyneiden mielipiteen vapautta koskevien oikeudenkäyntien syytteistä pääasiassa vastannut tuore apulaisvaltakunnansyyttäjä Raija Toiviainen vaati viime sunnuntain Ylen haastattelujutussa Uusi apulaisvaltakunnansyyttäjä vihaa vihapuhetta – "Sakkorangaistusten taso mietityttää kansanryhmän vastaisesta kiihotuksesta annettujen tuomioiden ankaroittamista. Näyttää siltä on että koko yleinen syyttäjälaitos on miehitetty ja naisitettu kulttuurimaxilaisen Demla ry:n kytköksissä olevilla henkilöillä.


Raija Toiviaisella on takanaan pitkä synkkä menneisyys
kulttuurimarxilaisuuden edistämisessä.

Kulttuurimarxilaisen karvansa valtakunnansyyttäjä paljastaa jutun lopussa, kun hän esittelee keinoja "vihapuheen" suitsimiselle:
Valtakunnansyyttäjän mielestä vihapuhetta voidaan vähentää lisäämällä sivistystä ja lisäämällä valvontaa ja moderointia keskustelualustoilla. Hän arvelee, että vihapuheen taustalla on usein erilaisuuden pelkoa.
Nissisen aiempien lausuntojen perusteella on helppo päätellä, että "sivistyksen lisäämisellä" hän tarkoittaa monikultturistisen indoktrinaation tehostamista kouluissa ja mediassa. Repressiivisen toleranssin keinovalikoimiin kuuluu puolestaan tutut orwellilaiset pakkokeinot kuten valvonnan lisääminen ja moderointi eli sensuuri. Mitä taas tulee ideologista psykopuhetta uusintavaan "erilaisuuden pelkoon", Nissiselle voisi suositella pientä iltakävelyä New Yorkin Bronxissa - mikäli hän kieltäytyy, on se todiste erilaisuuden pelosta. Sivistynyt arvaus on, että jo kävely Helsingin rautatieaseman läpi viikonloppuna saisi Nissisessä pintaan erilaisuuden pelon mikäli hän ymmärtää pitää lompakostaan ja kännykästään huolta.





                                                         **************************



Yle TV1, keskiviikko 25.1.2015 klo 23:05, Ulkolinja: Donald Trump, voittaja

Kuka on Yhdysvaltojen uusi presidentti Donald Trump? Hän kasvoi koviin arvoihin kiinteistösijoittajan perheessä, loi jättiomaisuuden ja uran tosi-tv:ssä. Miten Trump sopeutuu uuteen rooliinsa maailmanmahdin johtajana?


Trump on  hiertävä kivi Ylen balettitossussa ja tuska vain pahenee.