MONIKULTTUURI, KORONA JA UKRAINA OVAT ESIMERKKEJÄ LÄNNEN HYBRIDIVAIKUTTAMISESTA OMIIN KANSALAISIIN

Paljon puhutusta hybridivaikuttamisesta ovat todennäköisesti eniten vastuussa lännen globalistiset hallinnot. On silti ironista, että länsimaiden suuret mediatalot tarkoittavat hybridivaikuttamisella vain Venäjää ja Kiinaa, ikään kuin koko ilmiötä ei olisi lännessä edes olemassa. Objektiivisesti arvioituna anglosionististen turvallisuuspalvelujen maailmalla masinoimat "värivallankumoukset" ovat törkein näyte tunnetusta hybridivaikuttamisesta, mutta laajimmillaan manipuloiva propaganda kohdistuu kuitenkin länsimaiden omiin kansalaisiin. 

Tuttu esimerkki valtamedian  ja pysyvien hallitusten vuorovaikutteisista projekteista on mielipiteenmuokkauskampanja monikulttuurin puolesta. Valtiovalta on omalta osaltaan taannut, että länsimaissa demografisen muutoksen estäminen on tehty lainsäädännöllisesti mahdottomaksi median taas propagoidessa monikulttuurin upeutta ja välttämättömyyttä. Tätä samaa kulttuuriliberalistista hajoitustyötä on edustanut myös seksuaalikummajaisten jalustalle nostaminen samalla kuin perheinstituutio on esitetty individualistisille ihmisille pelkkänä taakkaana. 

Vaikka tämä gramscilainen arvojen haltuunotto on toiminut hämmästyttävän menestyksekkäästi, on se silti synnyttänyt vastustusta. Jopa pelokkaaseen konformismiin ja konsensushakuisuuteen taipuvassa Suomessa on syntynyt varoventtiilinomaista populismia, joka on politisoitunut Perussuomalaisten nousuna suurten puolueiden joukkoon. Ikävä kyllä perussuomalaisetkin ovat osa lännen ideologisesti monoliittista "arvoyhteisöä", joka on Länsi-Euroopan maiden itsetuhoisuuden perussyy. Haitallisen ideologian lähtömaa on Yhdysvallat, jonka kulttuuri-imperalismi tekee tuhojaan myös muualla maailmassa joko vähämielisellä viihteellään tai mattopommituksillaan. Tämä kaikki "meidän" hupaisan nykydemokratian nimissä tietenkin. 

Silloin harvoin kun lännen omiin kansalaisiin kohdistuva hybridivaikuttaminen saa edes maininnan julkisuudessa yliopistojen tutkijat, toimittajat ja poliitikot kiirehtivät tuomitsemaan sen vainoharhaisena salaliittoteoriana. On vaikea arvioida, tiedostavatko esimerkikisi toimittajat päivittäistä koronauutispelotteluaan propagandistiseksi toistoksi vai ovatko he yksinkertaisesti vain osa ylemmän portaan agendaa, jossa uppiniskaista kansaa on syytä manipuloida Hyvän asian™ puolesta. Varmaa on vain se, että mediassa ymmärretään ritualistisen toiston merkitys, sillä se on tehokkain tapa pehmittää kansa omille ääneenlausumattomille tavoitteille. 

Kansallismielinen oppositio on pääosin immuuni vihamielisen elitiin käsissä olevan median propagandalle ja hybridivaikuttamiselle. Valitettavasti siitäkin löytyy huomattava joukko kansalaisia, jotka ovat hyväuskoisia tietyille propagandakampanjoille; he kyllä soimaavat poliitikkoja ja mediaa kun ne syöttävät monikulttuurisuutta ja sateenkaariagendaa, mutta luottavat silti samaan petokselliseen nomenklatuuraan silloin kun puheeksi tulee lännen ja Venäjän väliset suhteet. On oireellista, että nämä kansallismieliset ovat oppineet valtamediasta tutun tavan leimata putinisteiksi ne, jotka arvioivat idän ja lännen suhteita puolueettomasti tai ottavat puheeksi Suomen lännettymisen.

Suomalaisilla on historiallisesti tietysti perusteltu vihamielisyys venäläistä imperialismia kohtaan. Kuitenkin kylmän sodan päättymiseen jälkeen vihollisen näkeminen yksiselitteisen maantieteellisesti on juuri sitä naiviutta, jota globalismia ajava eliitti käyttää hyväkseen iskostaessaan kansakuntia tuhoavaa amerikkalaisperäistä liberalismia. 

Älyllisesti rehellinen kansalainen ei ole voinut olla huomaamatta maamme mediassa jo kuukausikaupalla jatkunutta päivittäistä kampanjaa Venäjän uhasta. Yhdysvaltain itärannikon mediataloista lähtöisin olevia Venäjä-uutisia kierrätetään joka päivä myös Ylessä. Niissä Ukrainan tilanne on selitetty pelkästään irrationaaliseksi ja vallanhaluiseksi kuvatun Venäjän syyksi ikään kuin amerikkalaisen imperialismin nyrkkinä toimivalla Naton itälaajenemisella ei olisi asian kanssa mitään tekemistä. 

Informaation puolueellisuudessa ei sinänsä ole mitään pahaa, jos se ilmaistaan avoimesti. Lännen tiedotuksen ongelmana onkin se, että se esittää Ukrainan tapahtumat kuin sen tekisi puolueeton taho, joka kertoo objektiivisen totuuden kiistasta. Suomessa tähän lännettymisen kelkkaan on lähtenyt näkyvästi mukaan Globo-homo arvoja kannattava Yle, mikä ei sinänsä ole ihme, koska yhtiön johto on natokiimaisen Kokoomuksen hallussa. Hysteerisellä Venäjän pelottelullaan ja Ukrainan tilanteen valikoivalla dramatisoinnillaan Yle on käynyt taitavaa kampanjaa, jossa pelokkaat demarieläkeäläiset ja yksiniittiset kansallismieliset on saatu sotilasliittoon liittymisen puolelle. 

Kaikki retoriset keinot näyttävät olevan sallittuja tässä suuressa teatterissa. Ylen uutisen mukaan Yhdysvallat kehottaa kansalaisiaan poistumaan Ukrainasta, jolla uskotellaan tilanteen olevan vakavampi kuin se on. Tässä kohtaa Yle Watch voi lyödä kenen tahansa Ylen toimittajan kanssa Koskenkorvapullosta vetoa, että näissä olosuhteissa Venäjä ei tule hyökkäämään Ukrainaan. Tämä huolimatta siitä, että Ukrainan umpikorruptoitunut hallinto johtajanaan juutalaistaustainen presidentti Volodymyr Zelensky tekee kaikkensa ajaakseen maansa ja sen resurssit amerikkalaisten syliin.

Vielä epätodennäköisempää kuin Ukrainan invaasio olisi se, että markkinatalousmaa Venäjä pitäisi järkevänä hyökkäystä Suomeen, kun se ei tehnyt sitä edes ollessaan totalitaristinen Neuvostoliitto kylmän sodan aikana. Sen sijaan Suomen riski joutua Itänaapurin kanssa konflktiin lisääntyisi huomattavasti, jos se liittyisi Natoon. Toisaalta silloin on vaikea uskoa, miksi joku Italia tai Belgia jaksaisi vuodattaa vertaan syrjäisen Suomen puolesta. Jotkut laiskat ja pelkurimaiset suomalaiset näyttävät silti uskovan, että sodankäyntinkin pitäisi delegoida ulkomaalaisille ikään kuin mäkeä voitaisiin laskea muiden perseellä. Ainoastaan omaan puolustukseensa nykyistä huomattavasti enemmän panostava Suomi voi olla riittävä pelote Venäjän tai minkä tahansa muun maan hyökkäysaikeille.

Kansallismielisille pitäisi olla selvää kansallinen suvereeniteetti ja sotilaallinen puolueettomuus. Koska Euroopan Unioni vei jo kansallisen päätäntävallan ja oman valuutan, pitäisi edes jäljellä olevasta puolustuspoliittisesta määräysvallasta pitää kiinni. Atlanttisessa menneen maailman lumossa elävällä Kokoomuksella on edelleen hinku astua lahoavaan Nato-laivaan, mutta kansallisesta ja eurooppalaisesta näkökulmasta tälle ei ole juuri perusteita. Varsinkin kun ne tahot, jotka hylkäävät puolueettomuuden ovat sitoutuneita ristiriitoihinsa hajoavan Yhdysvaltojen johtavaan rooliin maailmassa kuin taistolaiset aikoinaan luhistuvaan Neuvostoliittoon.

Yhdysvallat on miehittänyt Eurooppaa sotilaallisesti, taloudelllisesti ja kulttuurisesti jo vuodesta 1945, joten olisi jo korkea aika päästä irti tästä kuristusotteesta. Tämä vaatisi Euroopan Unionin uudelleen järjestämistä itsenäisten kansakuntien pohjalle, jolloin voitaisiin luoda yhteinen ja uskottava sotilasliitto. Sitä ennen Suomen kaltaiselle pienelle maalle olisi parasta pysyä kaukana globalistisia tavoitteita ajavasta Natosta ja sen synnyttämistä konflikteista.

                                                        ****************************

TV1, lauantai 12.2.2022 klo 19.40, Grantchester (12) 

Kausi 6, 5/8. Leonardin piina. Kirkon johto ilmoittaa horjumattoman kantansa: se on tyly. Maallinen oikeudenkäynti odottaa seuraavaksi. Outo ryöstö herättää poliisin huomion, ja Geordie törmää vanhaan kaveriin. HD 49 min

Ylen lähettämä brittliläinen lauantaiviihde on propagandisesti huomattavasti vaarallisempaa kuin vastaava amerikkalainen, sillä se on paremmin tehtyä ja psykologisesti taitavampaa. 

1950-luvun kuvitteellisen Granchestrin kirkkoon sijoittuva draama on hienovarainen mindfuck, jolla katsojan tunteet asetetaan homopapin tukalaan tilanteeseen. Tavoitteena on saada katsoja tuntemaan inhoa niitä "pahoja" suvaitsemattomia henkilöhahmoja kohtaan, jotka eivät iloisen arvoliberaalizombin lailla riemuitsekaan papin sodomiittisista harrasteista. Samalla liberaalit voivat ylemmyydentuntoisesti pöyristyä, kuinka takavuosikymmeninä ajateltiin täysin väärin verrattuna ihmeelliseen nykyaikaan.

TV1, lauantai 12.2.2022 klo 21.00, Murhaajajahti (12) ö

3/4. Kovat piippuun. Colin painii kaksin käsin saadakseen lisäresursseja poliisin erikoisyksiköstä. Uusi raiskaustapaus riipaisee jokaista, mutta se ei saa haitata keskittymistä olennaiseen. HD 46 min. Linkki ohjelman sivulle.

Nykyiset brittisarjat ovat yksinkertaisesti katselukelvontonta roskaa niiden kuvatessa lähes pelkästään todellisuutta uskottelevaa monikulttuurifantasiaa, jossa kuvaruudun täyttävät mustat ovat merkittävissä asemissa tietokoneneroina ja upeat vahvat naiset aina pomoina. 

Silloin harvoin kun todellisuus ja fantasia kohtaavat syntyy harhaanjohtavasti otsikoitu Yle-uutinen: Skandaalit johtivat Suur-Lontoon poliisipäällikön eroon – seksismiä, rasismia ja poliisin tekemä murha. Toisin kuin otsikko antaa ymmärtää, kyse ei ollut rasismista ja seksismistä, vaan päinvastoin naissukupuolensa vuoksi Suur-Lontoon poliisipäälliköksi päässeen Cressida Dickin pätemättömyydestä ja korruptiosta, jonka vuoksi jopa muslimtaustaisen Lontoon pormestari Sadiq Khanin oli annettava hänelle potkut.

YLE LEVITTÄÄ HALLITUKSEN ROTUVIHAPROPAGANDAA SUOMALAISIA VASTAAN

Ylen tv-kanavilla on viime aikoina näkynyt Oikeusministeriön ja orwellilaista yhdenvertaisuusvaltuutetun virkaa hoitavan Kristina Stenmanin ideoima Olen antirasti -kampanjan mainos. Kansalaisten verorahoilla kustannettu kampanja on suunnattu pelkästään aitoja suomalaisia vastaan, mikä tekee siitä sodan jälkeisessä Suomessa röyhkeydessään ja vaarallisuudessaan poikkeuksellisen. Kampanjan julkeaa asennetta voisikin verrata jiddishinkieliseen Chutzpah-käsitteeseen, jota kuvaa kertomus miehestä, joka tapettuaan ensin vanhempansa, anoo tuomioistuinta armahtamaan itsensä, koska on orpo.

Muiden eurooppalaisten valtioiden tapaan Suomi on ollut aina valkoinen maa, johon on vasta aivan viime vuosikymmeninä päästetty suuret määrät kolmannen maailman vapaamatkustajia. Tästä vihamielisestä invaasiosta on vastuussa poliittinen ja taloudellinen eliitti, joka ei ole pahemmin kysellyt kansalta lupaa maan peruuttamattomalle muukalaistamiselle. Tällä epädemokraattisella toimeenpiteellään kansanviholliset ovat panneet suomalaisia väkisin kakkoseen ja kehtaavat sen jälkeen vielä syyttää temppunsa sottaisesta lopputuloksesta tavallista kansaa. Metku onnistuu härskillä hämäyksellä, jossa kakistokraattinen (so. huonoimpien valta) "eliitti" siirtää oman rikoksensa kansaan syyttämällä sitä rasismista. Tämä operettinäytös sopii hyvin myös kehitysmaiden virkaheitoille maahantulijoille, jotka taloudellisten etujen lisäksi saavat katteettoman uhristatuksen valtavalhemedian syyttäessä karvalakkikansaa rasismista.

Vaikka Yhdysvaltojen rotutilanne poikkeaa lähtökohdiltaan Euroopasta, sen kulttuurihegemonian vasemmistorasistiset ajattelumallit ovat iskostuneet maamme poliittisen johdon, median ja yliopistojen kautta myös tavallisille suomalaisille. The Redneck Manifesto -kirjasta tunnettu Jim Goad kertoo tuoreessa pakinassaan Let the Whites Be Racist, Too osuvasti, kuinka läntinen rasisminvastaisuus on suunnattu rasistisesti yksinomaan valkoisia vastaan. 

Goadin mukaan liberaalien muinoin markkimoima rodullinen oikeudenmukaisuus on kadonnut kielenkäytöstä lähes kokonaan ja sen tilalle on tullut "valkoisuuden" demonisointi ja "valkoisen ylivallan purkaminen". Toisin sanoen rodullisen oikeudenmukaisuuden käsitteestä on tullut vuosien saatossa entistä "rasistisempi", sillä hallitseva liberaali luokka ei enää edes pyri fantasiaan rodullisesta tasa-arvosta, vaan politiikan moottorina toimii moraalinen ylemmyydentunto ja ei-valkoisille sallittu kaunainen kostonhalu.

Koska täysin epäobjektiivisen rasismi-käsitteen käyttö on paradoksaalisesti karannut tavoitellusta rodullisesta oikeudenmukaisuudesta, pitäisi se Goadin mukaan päivittää sellaiseksi mitä sillä tänään oikeasti tarkoitetaan. Tällöin rasismi ei merkitse muuta kuin "tietyn roturyhmän etujen puolustamista". Viime aikoina sitä on pidetty luontaisena ja biologisena oikeutena kaikille - paitsi valkoisille.

Uusien sääntöjen mukaan vain valkoisten täytyy hävetä ja uskoa syyllisyyteensä, jossa he ovat muista poiketen ainutlaatuisia. Kollektiivinen ylpeys ja itsetunto ovat toki terveita ja arvostettuja ominaisuuksia muiden rotujen kohdalla, mutta siitä tulee myrkyllistä vasta silloin kun valkoiset harjoittavat niitä. Goad ottaa tästä esimerkiksi valtamediassa puolueettomaksi sanotun Wikipedian, joka käsittelee termejä kuten mustien ylpeys ja aasialaisten ylpeys kunniotuksella, kun taas valkoisten ylpeys rinnastetaan kivessyövän kaltaisiin asioihin. Tämä jos mikä kuulostaa erittäin "rasistiselta" valkoisia kohtaan, mutta sillä ei ole merkitystä, koska hyväkkäät ovat muuttaneet sääntöjä niin, että kontrolloidussa valtavirtakeskustelussa on mahdotonta olla rasisti valkoisia kohtaan. 

On syytä pitää mielessä, että vanhojen sääntöjen mukaan ei vain valkoisten, vaan myös mustien, ruskeiden ja keltaisten olisi ollut "rasistista" laittaa ryhmänsä edut etusijalle, koska se  olisi tulevan värisokean ja harmonisen sateenkaariyhteiskunnan vastaista. Tällaiseen utopiaan on pyritty suostuttelun ja aivopesun avulla, mutta on parempi uskoa syväekologi Ted Kaczynskia, joka totesi kuuluisassa manifestissaan, että "aktivistien vihamielinen asenne valkoista enemmistöä kohtaan pyrkii lisäämään rotuvihaa sen sijaan, että se rauhoittaisi rotujännitteitä". Goad katsoo, että ehkä rotuvihan voimistaminen on ollutkin koko ajan punaliberaalien rotuaktivistien tavoitteena.

Kirjoituksessaan Goad esittää hyviä kysymyksiä, joihin on turha odottaa vastauksia Atlantin kummankaan puolen liberaalilta eliitiltä ja sen syöttiläiltä. Tämä koskee erityisesti Suomea, jossa "julkinen keskustelu" ei sisällä aitoa vastakkainasettelua ja haastamista, vaan suurissa mielipidekysymyksissä näkemykset ovat kuin yhdestä puusta veistetyt - kuunnelkaapa vaikka Ylen Pyöreä pöytä -radio-ohjelmaa, jossa "erilaisista mielipiteistä" vastaavat ihmiset ovat kaikki arvoliberaaleja. Yle Watchin toimitus ei pidättele hengitystään sen suhteen, että Ruben Stiller, Kaarina Hazard ja Anu Koivunen käsittelisivät Goadin Suomenkin olosuhteisiin sopivia relevantteja kysymyksiä, saati että he pystyisivät vastamaan niihin rehellisesti:

Eikö alun perin rodullisten kaksoisstandardien pitänyt olla ongelma? Kuka keksi sen älykkään idean, että ratkaisu institutionalisoituun rotujen erityiskohteluun on kostoon perustuva rotujen kaksoisstandardi, joka palautti ongelman lähtöpisteeseensä? Millaista hyvää voi tulla yhteiskunnasta, jossa yksi rotu on demonisoitu ja kaikkia muita pidetään pyhinä? Missä yhtä ryhmää käsketään elämään häpeässä, kun taas kaikkia muita ryhmiä rohkaistaan paistattelemaan ylpeydessään kuin possu sikolätissään? Milloin "kaksi vääryyttä tuo oikeutta" lakkasi olemasta looginen perusvirhe ja siitä tuli sen sijaan ohjeistus maailmarauhalle?

Jos tekopyhään moralismiin nojautuvat vaatimukset jätetään sikseen, havainnot eri rotujen ja etnisten ryhmien keskinäisistä kyvykkyyseroista ovat ilmiselvät, ilman, että se tarvitsee lisävahvistuksekseen mitään ideologiaa. Vaikka Goadin mukaan tässä on vain kyse moraalisesti neutraalista evoluutioprosessista, vallalla oleva uusi kertomus katsoo valkoisten oman edun tavoittelun olevan syynä kaikelle inhimilliselle kärsimykselle kautta koko historian. Tosiasiassa tämä laajalle levitetty vihamielinen myytti on huomattavasti vaarallisempi kuin vaikkapa sen toteaminen, että meksikolaiset eivät näytä olevan kovin hyviä koripallossa. Jonkun ryhmän väittäminen luonnostaan pahaksi on huomattavasti pahempaa kuin sen esittäminen, että jotkut vehkeilevät salaliittomaisesti oman ryhmäetunsa hyväksi (kuten juutalaisista sanotaan) tai että heillä on ei-toivottuja piirteitä evolutionaaristen valintapaineiden seurauksena (kuten mustista usein sanotaan). On ironista, että tämän uuden "antirasismin" jankuttaminen onnistuu olemaan se kaikista "rasistisin".

Amerikkalaiskirjoittajan mielestä rotu-identiteetin pitäisi kuulua kaikille tai sitten ei kenellekään. Hän on varmasti oikeassa sanoessaan, että rotukysymyksessä nykyinen idioottimainen kaksoisstandardi on vain resepti käsittämättömän veriseen katastrofiin. Jos kaikkien annettaisiin olla "rasisteja" tai jokainen tuomittaisiin rotunsa takia, johtaisi se suurempaan harmoniaan kuin nykyinen kaksoisstandardi, joka ei ole muuta kuin suunnitelma tulevalle konfiktille. 

Niin sanottu "edistyksellinen" suo yhdelle ryhmälle valtavan kohteliaisuuden väittäessään, että vain yksi ryhmä voi pilata maailman, jos sen annetaan toimia yhtenäisesti. Goad kysyykin kiusallisesti, miksi "edistyksellinen" pelkää valkoista väestöä, jonka kädet eivät ole sidottu selän taakse? Ehkä vasemmistoliberaali pelkää salaa, että kun valkoiset toimivat yksimielisesti, he päätyvät hallitsemaan maailmaa? Sehän saattaisi tehdä kenestä tahansa valkoisesta, myös punaliberaalista, "valkoisen ylivallan" kannattajan. Kirjoittajan mielestä on selvää, että ainoa tapa välttää leimautumasta valkoisen ylivallan kannattajaksi on antaa valkoisten nähdä itsensä ryhmänä, jolla on yhteisiä etuja. Tasa-arvon nimissä suotakoon myös valkoisille oikeus olla "rasisteja"!

                                                 *****************************

Yle TV1, keskiviikko 2.2.2022 klo 19.00, Historia: Hermann Göringin katalogi (12) 

Valtakautensa aikana natsijohtaja Hermann Göring keräsi yli 5000 taideteoksen kokoelman, joista piti tarkkaa kirjaa. Millaisin keinoin Göring teokset hankki ja mikä oli niiden kohtalo sodan jälkeen? HD ohjelmatekstitys (suomi) 54 min. Linkki ohjelmaan ja ohjelman sivulle täältä.

"Hitler söi kakkaa", näin on kerrottu laatujournalistisessa televisioapparaatissa. Että oikein televiissiossa, pakko olla totta! Aivan yhtä totta kuin tämä parin vuoden takainen ranskalaisdokumentti Göringistä. Eiväthän edes paatuneimmat Ylen propagandaosaston ohjelmanhankkijat jaksa viikosta toiseen näyttää pelkkää Hitler-rainaa. Vaihtelu virkistää, siispä Göringiä eetteriin!

JUUTALAISKRIITTISYYS ON POLIITTISELLE ELIITILLE PERISYNTI JOSTA EI VOI VAPAUTUA

Länsimaiden globalistinen poliittinen luokka ja mediaeliitti viettävät tänään 27. tammikuuta holokaustiuskontonsa merkkipäivää, jota tavan kansalle tyrkytetään nimellä vainojen uhrien muistopäivä. Käytetystä yleisnimikkeestä huolimatta muistopäivä on varattu käytännössä yksinoikeudella vain juutalaisille. Tämä johtuu siitä, ettei  esimerkiksi Ukrainan kansanmurhan uhreilla ja Kamputsean kommunistidiktatuurissa kuolleiden jälkeläisillä ole merkittävää mediaomistusta, jolla voisi tuoda esiin omaa historiaa suurelle yleisölle.

Juutalaisten toisessa maailmansodassa kokemasta kansanmurhanyrityksestä muistutti klo 18 Ylen tv-uutiset (kohdasta 09:20 min. eteenpäin). Uutistenlukija Hanna Visala kertoi Saksan liittopäivien muistotilaisuudesta, jossa puheenjohtaja Bärbel Bas muistutti, "ettei juutalaisvastaisuus ole jäänyt historiaan". Bärbel Bas:

Antisemitismi on keskuudessamme. Se ei ole vain yhteiskunnan laitamilla ja tietämättömyydessä. Se ei ole netin yksittäisiä juutalaivastaisia trolleja. Se on koko yhteiskunnan ongelma. Juutalaisvastaisuus on sisimmissämme. 

Virallisen narrativin mukaan juutalaisten ja ei-juutalaisten eturistiriidoissa juutalainen on tilanteesta riippumatta aina syytön, sillä muu olisi antisemitismiä. Basin lausunto kertoo paljonpuhuvasti, kuinka anglosionistisen miehitysvallan alaisuudessa toimiva Saksan poliittinen johto matelee juutalaisen ylivallan edessä. Samalla se on osoitus kaikkiin eurooppalaisiin iskostetusta patologisesta asenteesta, jossa mitkään myönnytykset juutalaisille eivät ole riittäviä, koska pois pesemättömän perisynnin tapaan "juutalaisvastaisuus on sisimmissämme". On selvää, että etnisessä nollasummapelissä valkoisten etnomasokismi on juutalaisten sisäryhmäetua valvoville sionisteille mitä edullisin tilanne.  

Vaikka onkin tärkeää keskittää huomio siihen, mitä negatiivisia asioita eurooppalaiset ovat valtavan propandakampanjan seurauksena alkaneet uskoa itsestään, vielä tärkempää olisi tarkastella, millaisia ikäviä asioita juutalaiset ovat alkaneet uskoa ei-juutalaisista. Valitettavasti kontrolloidussa mediassa ei ole mahdollisuutta keskustella avoimesti juutalaisten kielteisistä asenteista ja pyrkimyksistä ei-juutalaisia kohtaan. Tosin valveutunelle kansalaisille asia on käynyt helposti selväksi seuraamalla millaista politiikkaa vaikutusvaltaiset juutalaiset harjoittavat ei-juutalaisten kohdalla. 

Sionistit ja liberaalijuutalaiset ovat olleet eturintamassa käsi kädessä ajamassa massiivista maahanmuuttoa (paitsi Israeliin), monikultturismia ja perhevastaista lgbt-ideologiaa. Nämä ideologiat ja poliittiset päätökset ovat olleet yksiselitteisen haitallisia valkoisille kansakunnille. Kyse on tietenkin vuosituhansisesta vihasta eurooppalaisia kohtaan, mutta ennen kaikkea tässä on kysymys juutalaisen sisäryhmän kilpailusta resursseista ja vallasta. Siinä ei ole sinällään mitään moraalisesti väärää, kunhan vain sama oikeus suotaisiin myös eurooppalaisille! 

Koska tätä oikeutta ei suoda vapaaehtoisesti, eurooppalaisten täytyy itse vapautua kahleistaan. Kuten olemme nähneet, kansoistaan vieraantunut vihamielinen eliitti julistaa tuollaisen vapaudenkaipuun "populismiksi", "nationalismiksi", "fasismiksi" tai "antisemitismiksi" tapauksesta riippuen. Selvää kaikille on vain se, että niin kauan kuin nykyeurooppalaisia hallitaan perusteettomalla syyllisyydellä, he pysyvät alistettuina ja etnisen itsetuhon tiellä. Siksi taistelu holokaustipropagandasta ja sen vastustamisesta tulee pysymään keskeisenä eurooppalaisena kohtalonkysymyksenä.

                                                      *************************

Yle TV1, keskiviikko 26.1.2021 klo 19.00, Historia: Päivä Auschwitzissa (12)

Miltä näytti Auschwitzin keskitysleirillä toukokuussa 1944? Ohjelmassa perehdytään valokuvien kautta yhden toukokuisen päivän kulkuun sekä vankien että vartijoiden näkökulmasta. HD ohjelmatekstitys (suomi) 52 min. Linkki ohjelmaan.

Ylellä on loppumattomat natsidokumenttien arkistot ja jos ne pääsevät jatkuvan toiston jälkeen kulumaan, aina voi tilata uutta propagandamateriaalia EU:sta ja Yhdysvalloista. Sen verran ahkeraan rattaat holokaustiteollisuudessa pyörivät, että illan pakollinen holohöpötys on miehitetystä Saksasta vain parin vuoden takaa. Ohjelman lähetysajoissa on ajateltu myös muistikatkoksista kärsiviä demarieläkeläisiä, sillä tarina tulee ensi lauantaina 29.1. uusintana klo 09.05.

ALUEVAALIT DEMOKRATIAILVEILYN JA BYROKRATIAVALTION RIEMUVOITTO

Viime sunnuntaina käydät ensimmäiset aluevaalit osoittivat jo äänestysprosentillaan tarpeettomuutensa. Yli puolet äänestysikäisistä (52,5%) jätti äänestämättä, mikä kertoo, ettei maakuntahallinnolla ja sosiaali- ja terveyshallinnon uudistuksella ole kansan enemmistön antamaa mandaattia. Ylimääräisen hallintohimmelin rakentamisesta näyttää olevan kiinnostuneita enimmäkseen naiset, koska verorahoituksen varassa toimiva byrokratia suosii eniten heitä. Aihe on valtamediassa tabu siitä huolimatta, että yleisesti tiedetään naisten saavan enemmän tulonsiirtoja (mkl. terveydenhoito) kuin miehet, vaikka he tuovat keskimäärin miehiä vähemmän rahaa verokassaan. Sosialistista byrokratiavaltiota kannattavassa Ylessä naisvaltuutettujen enemmistö otettiin tietenkin ilolla vastaan, josta kertoo agendauutinen Näin aluevaaleissa tehtiin historiaa: enemmistö valituista on naisia, ja tutkijan mukaan yksi syy on se, että vaaleihin lähdettiin puhtaalta pöydältä.

Ensimmäisten aluevaalien äänestäjäkunta koostui suurelta osin järjestelemään luottavista "tolkun ihmisistä", mikä näkyi perinteisten valtionhoitopuolueiden voittona. Vaikka Helsinki ei ollutkaan mukana vaaleissa, se tuskin olisi muuttanut valtakunnallista tulosta, jossa Kokoomus sai äänipotista 21,6 prosenttia, SDP 19,3 ja Keskusta 19,2 prosenttia. Vanhan vallan puolueille vaalitulos oli mieluisa, koska se sinetöi niiden keskinäisen poliittisen sopimuksen. Jo paljon ennen vaaleja perinteinen valtakolmikko suhmuroi keskenään ja ajoi eteenpäin Sote-uudistusta, jota kansan enemmistö ei kalliina ja turhana ole halunnut. 

Kolme suurta saivat sote-uudistuksen keskinäisessä diilissään kukin jotain itselleen, mikä kaikki on lopulta pois veronmaksajien selkänahasta. Kokoomusta rahoittavat yksityiset lääkäripalvelut saivat valtavat markkinat, Kepu omat maakuntahallintonsa ja demarit lisää verorahoitteista byrokratiaa. 

Alhaista äänestysprosenttia voivottelevat Ylen asiantuntijat ovat tuskin aidosti harmissaan lopputuloksesta, sillä heillekin näyttää olevan tärkeintä sote-uudistuksen runttaaminen väkisin läpi. Asiantuntijoiden tyytyväisyyttä lisää myös persujen vaalimenestyksen notkahdus, vaikka vihreiden tappio samalla hieman kismittääkin. 

Ylen uutisessa Aluevaalien äänestysprosentti jäi matalaksi – tutkija: "Demokratian eriarvoistuminen näkyi erityisen räikeästi" Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin dosentti Hanna Wass selittää puolestaan alhaisen äänestysaktiivisuuden olevan merkki "eriarvoistumisesta":

– Aluevaaleissa näkyi erityisen räikeästi edustuksellisen demokratian elitisoituminen ja eriarvoistuminen. Hyvinvointialueille valittiin nyt hyvinvoivien äänestäjien toimesta hyvinvoivia valtuutettuja, Wass tiivistää.

On toki totta, että äänestämässä kävivät eniten nykymenoon tyyväiset korkeasti koulutetut, demarieläkeläiset ja hyvin toimeentulevat kansalaiset, mutta tämä ei selitä mitenkään sitä, miksi enemmistö jätti äänestämättä. Ylen jutussa jää kertomatta se ilmeinen totuus, että valtaosa kansalaisista yksinkertiaisesti antoi epäluottamuslauseensa sutena synteelle sote-uudistukselle. Toisin kuin Yle asiantuntijat antavat jutun lopussa ymmärtää, äänestämättömyys ei johtunut Persujen ja vihreiden kyvyttömyydestä saavuttaa äänestäjäkuntaansa, vaan yksinkertaisesti siitä, että nukkuvat eivät halua kasvavaa byrokratiaa, jolla elätetään poliittisten broilerien loisluokkaa.

Maakuntauudistuksen jatkokehittelyssä enemmistö politiikoista kannattaa aluevaltuutoistoille omaa verotusoikeutta, joka on jo valtiolla ja kunnilla. Samalla he ovat luvanneet, ettei uusi hallintokerros lisää kansalaisten verorasitetta, sillä tietty verotus siirtyisi vain pois valtiolta maakuntahallinnoille. 

Suomalaisia himoverottavan byrokratian tuntien tällaisiin lupauksiin on yhtä vaikea luottaa kuin "väliaikaiseen" autoveroon. Jos ja kun maakuntahallinnot saavat verotusoikeutensa, voi olla varma, että kansalaisten yleinen verotaakka vain kasvaa jo pelkkien byrokraattisten kustannusten vuoksi. Byrokratiakäsitteen luonut Max Weber (1864-1920) huomasi jo varhain modernin valtion byrokratialla olevan tapana tehdä itsestään korvaamaton siinä määrin, että se vain paisuttaa itseään seurauksista piittaamatta. Näillä vaaleilla yritetään nyt legitimoida Weberin manitsema hallinnollinen ikiliikkuja, kunnes veronmaksajat on verotettu kuolikaaksi.

VEHKOO-OIKEUDENKÄYNNIN KUMOAVA PÄÄTÖS – VAIN TOIMITTAJILLA TÄYSI SANANVAPAUS

Professori Matti Tolvasella on syytä hymyyn kun oikeuden 
sijaan poliittinen väri voitti Johanna Vehkoon jutussa.

Kun tiedotusvälineiden ja hallitsevan nomenklatuuran edustajat puhuvat julkisuudessa ääni väristen oikeudesta sananvapauteen, he tarkoittavat tällä tietenkin vain toimittajia ja muita julkisen sanan virallistettuja käyttäjiä. Tätä kantaa edustaa myös politisoitunut korkein oikeus, joka vapautti kunnianloukkauksesta syytetyn toimittajan kansalaisvaikuttaja Junes Lokkaa vastaan käydyssä oikeusprosessissa. Asiasta kertoo Ylen uutinen Korkein oikeus kumosi toimittaja Johanna Vehkoon kunnianloukkaustuomion – Vehkoo: "Kyse ei ole vain minun sananvapaudestani".  

Korkeimman oikeuden mukaan toimittaja Johanna Vehkoo ei syyllistynyt kunnianloukkaukseen hänen nimitettyä oululaista ex-kaupunginvaltuutettua Junes Lokkaa muun muassa rasistiksi ja natsipelleksi. Korkein oikeus ei arvioinut tapausta sinällään, vaan perusti tuomion vastaajan aikaisempiin sanomisiin:

– Ottaen huomioon Lokan julkisuudessa esittämät tiettyjä ihmisryhmiä halventavat ja vihamieliset kannanotot, kirjoitusta kokonaisuutena arvioitaessa siinä käytettyjen ilmaisujen ei katsottu selvästi ylittäneen sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä, toteaa KKO tuomiossaan.

Sen sijaan syytettynä olleen toimittaja Johanna Vehkoo poliittista taustaa ei arvioitu mitenkään, vaikka hänen solvauksesta kytkeytyvät vahvasti julkisanottuun suomalaisvihamielisyyteen ja miesvihaa lietsovaan ideologiaan. Yle uutisessa tällä yksipuolisella "faktantarkastajalla" oli vielä otsaa hurskastella päätöstä sananvapauden voittona aitoon neuvostotyyliin:

– Ei ole kyse vain minun sananvapaudestani vaan kaikkien sananvapaudesta: voidaanko puhua äärioikeistosta ja sen toiminnasta vapaasti tilanteessa, jossa sen uhka on nousussa. Selkeästi Suomessa on ollut tarvetta tällaiselle ennakkopäätökselle.

Rasistiksi ja natsipelleksi leimaaminen on siis Vehkoon mielestä normaalia yhteiskunnallista keskustelua äärioikeistosta, johon kaikilla, erityisesti toimittajilla, pitää olla oikeus. 

Vihamielisen eliitin halussa oleva valtamedia on jo pitkään demonisoinut kansallismielisyyttä ja nähnyt vainoharhaisesti kaikkialla "äärioikeistoa", mutta Vehkoon mukaan tämäkään kampanjointi ei vielä riitä. Hänen mielestään toimittajilla pitää olla myös oikeus nimitellä kaikkia kansallismilelisiä, varsinkin silloin kun ne haastavat hegemonisen vasemmistoliberalismin ja niiden levittämät valtavirtavalheet ja pimitykset (mm. Lokan paljastukset Oulun rotumuukalaisten raiskausepidemiasta). 

Korruptoituneen median ylistämä mutta kansan keskuudessa pahamaineisena äärivasemmistolaisena agendatoimittajana syystä pidetty Vehkoo tuskin peräänkuuluttaisi samaa tarvetta korkeimmman oikeuden ennakkopäätökselle, mikäli  nimittelyn kohteena olisi petoksellinen vasemmisto, laittomat maahantulijat, islamilaiset fundamentalistit ja vaikutusvaltaiset juutalaiset. 

Samaa kaksinaamaisuutta edustaa punaisen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen. Ylen uutisessa "Tämä oli sananvapauden voitto" – rikosoikeuden professorin mukaan toimittaja Johanna Vehkoon vapauttava tuomio ohjaa nyt lainkäyttöä voitonriemua uhkuva yliopistopoltirukki katsoo, että "varsin leimaavienkin ilmaisujen käyttäminen voi olla sallittua silloin, kun sen katsotaan liittyvän yhteiskunnalliseen tai poliittiseen keskusteluun". Muuttujat muutettuina Tolvasen näkemyksen pitäisi pysyä samana, mutta näinhän ei tietenkään ole kun syytetyn poliittinen väri muuttuu. 

Tämä on näkynyt mm. hänen intonaan puolustaa syyttäjää oikeusprosessissa, jossa kansanedustaja Päivi Räsästä syytetään homoutta arvostelevan Raamatun lainauksen käytöstä mielipidekirjoituksessaan. Ylen uutinen Tutkijat kummeksuvat: Päivi Räsänen yrittää käydä oikeutta mediassa mielenosoitusten saattelemana ennen käräjiä on julkeudessaan mitä härskein, sillä siinä juuri professorit käyvät julkisuuden kautta itse oikeutta kansanedustajaa vastaan. Lainsäädäntöämme vääristäneeseen äärivasemmistolaiseen lobbausjärjestö Demlaan kuuluneen Tolvasen kitkerä asenne Räsäsen tapausta kohtaan kertoo, ettei hän panisi pahakseen jos kansanedustaja tuomittaisiin ajatusrikoksesta. 

Aikaisemmin Tolvanen on osoittanut tyytyväisyyttään Ilja Janitskinin saatua poliittisen sananvapaustuomion MV-lehdestä. Professorin poliittisesti valikoivasta sanavapauskäsityksestä kertoo niin ikään tapaus, jossa hän oli median ajojahdin tukemana ensimmäisenä vaatimassa Perussuomalaisten nuorille tuomiota järjestön käytettyä sananvapauttaan poliittisessa twiitissään. 

Tolvaselle sanavapaus tulee tärkeäksi vasta silloin kun sillä pitää turvata äärivasemmistolaisten toimittajien oikeus solvata poliittisia vihollisiaan. Vehkoon tapauksesta hän toteaa tahattoman orwellilaisesti ylimmän oikeusasteen ratkaisun olevan "sananvapauden kannalta erittäin myönteinen":

– Käräjä- ja hovioikeus painottivat enemmän kunnian suojaa ja korkein oikeus taas sananvapautta. Mielestäni tämä korkeimman oikeuden ennakkopäätös on sananvapauden voitto. Se varmasti tulee ohjaamaan syyttäjien ja tuomioistuinten toimintaa.

Professori on varmasti oikeassa siinä, että päätös tulee ohjaamaan jo entisestään politisoituneiden ja vapaamuurirvelikytköksisään tunnettujen syyttäjien ja oikeusistuimien toimintaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että nyt mielivaltainen äärioikeistolaiseksi leimaaminen saa virallisen syytesuojan kuin missä tahansa totalitaristisessa valtiossa, jossa poliittisesta oppositiosta tehdään vapaata riistaa. Tilanne ei eroa mitenkään Neuvostoliitosta: sananvapaus suodaan vain virallista valhetta toitottaville toimittajalle kun taas tavallinen kansalainen saa varoa sanojaan.

"ÄÄRIOIKEISTON TERRORIUHKA" LÄSSÄHTI PANNUKAKUKSI

Supon päällikkö Antti Pelttari (Kokoomus)

Viime joulukuun alussa Lounais-Suomen poliisi piti salamavalojen säihkeessä tiedotustilaisuuden, jossa Suojelupoliisin asiantuntija, erikoistutkija Eero Pietilä, kertoi ensimmäisestä kotimaisesta terroriteon valmistelun epäilystä. Poliisi oli pidättänyt viisi nuorta kankaanpääläistä nuorta miestä, jotka oli määrätty tutkintavankeuteen. Tuolloin Yle uutiset kertoi Supon analysoineen esitutkinnan aikana saatua materiaalia. Tutkija Pietilän mukaan vangittujen aatemaailma on akselerationismiksi kutsuttu ideologia, jossa ihannoinaan äärioikeistolaisia terroristeja. Median ja Pietilän virheellisesti ideologiaksi kutsuman akselerationalistisen metodin sanotaan leviävän verkossa.

Tiedotustilaisuus oli medialle aikainen joululahja. Vasemmistolais-globalistiselle arvomaailmalle kallellaan oleva valtamedia pystyikin vain vaivoin peittelemään riemuaan, sillä nyt oli löytynyt vihdoin todiste™ kansallismielisyyden uhasta "moniarvoiselle Suomelle". 

Analyyttiset uutisten seuraajat löysivät kuitenkin heti aukkoja poliisin politikoivasta tiedotuksesta ja etenekin median spekulatiivisista tulkinnoista.  Kummastusta herätti varsinkin se, että kyse ei ole tuoreesta tapauksesta, vaan epäillyt olivat saman asian vuoksi vangittuina jo alkuvuodesta 2020. Miksi nuoret sitten pidätettiin uudestaan? Vai oliko poliisilla uusia todisteita vangitsemisille? Nämä kysymykset ohitettiin täysin julkisessa keskustelussa, koska niiden avaaminen olisi voinut osoittaa koko tapauksen olevan suutari. 

Lietsotun hysterian keskellä tosiasiat eivät tunnetusti pääse esiin eikä järjen ääni kuulu, joten hämmentynyt kansa sai vasta tänään tietää tapauksen todellisesta luonteesta, kun Satakunnan kärjäoikeus vapautti loput neljä epäiltyä. Käräjäoikeuden vapautuspäätös ja sen perusteet tuodaan pitkin hampain esiin Ylen uutisessa Kankaanpään terrorismirikoksesta epäillyt vapautettiin: poliisilla ei riittäviä perusteita vangitsemisten jatkamiselle – tutkinnanjohtaja yllättyi:

Satakunnan käräjäoikeus sanoo tämän päivän tiedotteessaan, että pakkokeinolain 2 luvun 8 §:n mukaan rikoksesta pidätettyä tai vangittua, joka on päästetty vapaaksi, ei saa uudelleen pidättää samasta rikoksesta sellaisen seikan nojalla, joka on ollut viranomaisen tiedossa sen päättäessä pidättämisestä tai vangitsemisesta.

Käräjäoikeuden mukaan poliisi ei ole esittänyt hakemuksen tueksi sellaisia uusia seikkoja, joiden perusteella epäiltyjen vangitsemista voisi jatkaa. Lisäksi käräjäoikeus toteaa, että asiassa ei ole sotkemisvaaraa.

Ylessä ei oltu vapauttamispäätöksestä mielissään ja se antaakin uutisensa lopussa puheenvuoron tutkinnanjohtaja Toni Sjöblomille, joka harmittelee vapauttimisen hankaloittavan kuulustelujen järjestämistä. Sen sijaan huomiotta jää kokonaan poliisin arvelluttava menettely, jossa se ilman uusia todisteita piti kankaanpääläisnuoria tutkintavankeudessa samasta tapauksesta, jossa se oli joutunut vapauttamaan epäillyt jo vuonna 2020.

Tutkinta ääroikeistolaisesta terrorismista haiskahti kaukaa jo joulukuussa, koska tiedotustilaisuudessa oli mukana sisäministeriön työrukkanen Suojelupoliisi. Toisin kuin entisinä aikoina Supo ei valvo ensisijassa enää Suomen sisäistä ja ulkoista turvallisuutta, vaan pyrkii lähinnä palvelemaan kulloistakin hallitusvaltaa. Koska viime aikaiset hallitukset pitävät kansallismielisiä vihollisinaan, ovat poliisi ja Supo aloittaneet mielivaltaisilla laintulkinnoillaan ajojahdin kansallista oppositiota vastaan. Tunnetuin esimerkki tästä on Pohjoismaisen vastarintarintaliikkeen lakkauttaminen "rasismin lietsomisen vuoksi", vaikka järjestö ei saanut edes tutkintapyyntöä kansanryhmän vastaisesta kiihotuksesta. 

Kankaanpääläisnuorten  autotallikerhon nostaminen tikun nokkaan kertoo sisäministeriön halusta luoda poliittisesti hyödyllinen maan sisäinen vihollinen. Koska hallitus on halunnut pestä kätensä poliittisesta ajojahdista, se on antanut tehtävän poliisille ja Supolle, jotka työtä käskettyä polkaisivat kuin tyhjästä suomalaisen äärioikeistoterrorismin uhan. Kansalaisten säikyttämiseksi ne järjestivät joulukuussa valtaisan medianäytöksen, jotta kotimainen terroriuhka näyttäisi todelliselta. 

Tuota operettinäytössä katsellessa kriittiset kansalaiset näkivät heti, että keitos on tehty laihoista antimista, mutta pantu sen verran näyttäyvästi esille, että se laukaisi Ylen natsidokumenteilla itsensä indoktrinoiduissa demarieläkeläisissä ehdollistetun refleksin. Seuraisipa tapauksen käsittelystä myöhemmin mitä tahansa, valtamediassa tiedettiin, että typerrytettyyn massaan se synnytti vahvan muistijäljen. Tässä mielessä lavastukseksi paljastuva terroriuhka palvelee kansaa vastaan käytävän psykologisen sodankäynnin eli infromaatiovaikuttamisen tarpeita.

Silti Ylen pettymystä käräjäoikeuden päätöksestä ei voi olla huomaamatta. Joulukuun ilouutiseen verrattuna tämän päiväinen uutisointi varsinkin televisiossa on ollut silmiin pistävän niukkaa. Pettymyksen lisäksi tähän on syynä haluttomuus kertoa suurella volyymilla kansalle, että kotimainen terroriuhka oli alusta alkaen viranomaisten luoma kupla, joka nyt puhkesi. Koska tämä tapaus odotetusti suli, Supon ja Ylen täytyy miettiä uudelleen mistä löytää lisää kuunatseja, joilla pelotella kansaa.

VALTIOKIRKON VIIMEISET PÄIVÄT NYT YLEN TV-DOKUMENTTINA!

TV1, maanantai 27.12.2021 klo 18.30, Papisto

5/8. Yhteisöjen keskellä, ihmisten vierellä. Papilla on iso rooli työyhteisöissä ja kotipaikkakunnilla. Vihkimisiä täysin erilaisissa tunnelmissa ja harrasta jumppaa Harrin kanssa. HD ohjelmatekstitys (suomi) 30 min

Joulupyhien aikana suuret ikäluokat ovat luultavasti nököttäneet television äärellä kiroillen ettei sieltä tule mitään, mutta ovat silti kykenemättömiä poistumaaan sen typerryttävästä taikapiiristä. Ohjelmatietojen perusteella Yle on lähettänyt joulun aikoihin demarieläkeläisille dokumenttisarjaa Papisto, joka on kuin luotu valtakunnanverkon herran sanaan luottavalle tuulipukukansalle. Yle mainostaa ohjelmaansa mm. näin:

Tampereelta sarjassa on mukana Tarvo Laakso, joka tunnetaan Tampereen ulkopuolellakin räväkkänä rokkipappina. Hän on myös Lapin ystävä ja lomailee vuosittain Kilpisjärvellä.  

Neljäntenä on Vesilahden kirkkoherra Harri Henttinen, joka on sarjan ainoa esimiesasemassa toimiva pappi. Meikkaava kirkkoherra on herkkä, värikäs ja liberaali hahmo, joka ei pidä itseään miehenä eikä naisena.

Täällä Yle Watchissa ei moista kulttuurimädätystä tietenkään katsota, koska jo pelkät ohelmatiedot antavat riittävän informaation sisällön vahingollisuudesta kuin cd-levyssä näkyvän rap-"artistin" kansi. Toisin sanoen Papisto kuuluu sarjaan "katsomatta roskaa".  Tämä ei silti estä kansallista tarkkailijaa tekemästä erinäisiä havaintoja dokumenttisarjasta.

Ensinnäkin ohjelma on mitä mainioin friikkisirkus ajastamme, vieläpä parhaaseen katseluaikaan. Kirkon nykytilaa se kuvaa varmasti rehellisesti, ovathan vasemmistolaiset ateistihumanistit naisittaneet laitosta jo 1980-luvulta lähtien. Tämän institutionaalisen pitkän marssin tuloksena evankelis-luterilainen kirkkomme on täynnä homoalakulttuurin palvontaa, sukupuolinarsistista raivofeminismiä, transsukupuolista (sic) identiteettisekoilua ja afrikkalaisten elintasoturistien hyysäystä veronmaksajien kustannuksella. Muutoksen ollessa tämä kenenkään ei pitäisi hämmästyä kirkon Jumalan palvonnan vaihtumista sentimentaaliseen ihmisen palvontaan.

Niin sanotut tolkun ihmiset eivät ole panneet tikkua ristiin estääkseen kirkon sairaalloista kehitystä, joten heidän on turha mutista sohvillaan, kuinka Yle Papisto-sarjallaan hieroo katsojien naamaan rektumista päästettyä sateenkaaripropagandaa. Passiivinen kansan enemmistö on toden totta ansainnut nuorisoa nuoleskelevat rokkipappinsa, voimaannuttavan itsekkäät femakkopappinsa ja meikkaavat transupappinsa!

Se kansanosa, joka näkee aikamme hulluuden läpi, ei pidä kuitenkaan närkästyä Papistosta. Itse asiassa sarja saattaa olla makoisaa viihdettä sille, joka osaa nauttia historian viemäriin lopulta uppoavan pellemaailman kouristuksista. Vai mitä ajatella ohjelman woke-saamelaispapista, joka saarnaa ylpeästi vähemmistönsä etnonationalismia, mutta joka suomalaisen suusta lausuttuna johtaisi valtakunnansyyttäjän syyteharkintaan. Jos taas kestää myötähäpeän, niin onhan siinä jotain ratkiriemukasta kun koinsyömää rokkia vääntävä "rokkipappi" soittaa kehitysapukommunisti Jaakko Löytyn kamalaa leirinuotiorämpytystä...Civil rights, yeah right! Tällaisessa tuokiokuvassa parodiahorisontti karkaa vääjäämättä, mutta moderneilta nykyuskovilta on turha odottaa että ymmärtäisivät ironian. Mikäs sen viihdyttävämpää.