ROKOTEPASSISTA SEURAAVA ASKEL KOHTI GLOBALISTISTA DIKTAATUURIA?

Puolitoistavuotta jatkunut koronaepidemia on tullut vaiheeseen, jolloin monessa maassa on otettu ilman sen kummempaa julkista keskustelua käyttöön perustuslaillista yhdenvertaisuutta rikkova koronapassi. Jo yli vuosi sitten riippumattomat asiantuntijat ja globalistista agendaa vastustavat verkkosivut esittivät varoituksia, mihin tiukkenvat koronarajoitukset voivat lopulta johtaa: kansalaisten absoluuttiseen kontrolliin. Nyt näyttää siltä, että nämä kriittiset tahot ovat olleet oikeassa.

Aluksi suurelle yleisölle kerrottiin tehokkaan rokotuksen vapauttavan rajoituksia. Sen jälkeen kun suuri osa varttuneesta kansanosasta, jolle tauti on vaarallisin, oli ottanut ykkös- ja kakkosrokotteen, tehohoitopaikat ja kuolinluvut laskivat huomattavasti. Normikansalaisesta näytti siltä, että tappavuudeltaan alkujaankin melko vaatimaton Covid-19 olisi nyt niin hyvässä hallinnassa kuin se näissä olosuhteissa voi ylipäätään olla. Globaalisti verkostoituneella poliittisella eliitillä ja sen asiaa kritiikittä puolustavalla valtamedia oli kuitenkin muuta mielessä. 

Vaikka tauti kaataa enää hyvin vähän ihmisiä, kansalaiset käytännössä pakotetaan rokotepassilla ottamaan rokote. Tunnettu psykologinen fakta on, että kun jotain asiaa kiivaasti tyrkyttävä tai myyvä taho vetoaa kiireellisyyteen, taustalla on tarkoitusperiä ja tavoitteita, joita ei haluta kertoa kohteelle. Ne, jotka vallitsevassa koronahysteriassa tunnistavat tämän ilmiön  leimataan yleensä salaliittoja kannattaviksi rokotovastustajiksi. Kuitenkin monien koronarokoteavastaisuus perustuu rationaalisesti argumentoituun kriittisyyteen rokotteen turvallisuudesta ja jälkiseurauksista. 

Tälle epäilylle antaa myös virallista tukea Euroopan lääkevirasto EMA:n EudraVigilance -tilastot, jotka vahvistavat jo yli 5000 ihmisen kuoleen rokotteen jälkeisiin komplikaatiohin. Luonnollisesti Yle ei ole ottanut tätä tosiasiaa esille missään uutisessaan, vaikka se on rohjennut kertoa rokotteen vaarallisesta vaikutuksesta raskaana oleviin naisiin. Valitettavasti Ylen sinänsä ansiokkaassa uutisjutussa jätetään huomioimatta covid-rokotteen mahdollinen vaikutus naisen hedelmällisyyteen. Esimerkiski Iso-Britannian asiantuntijoista koostuva Rokottamisen yhteiskomitea (JCVI) on julkaissut tieteellisen raportin, jossa suositellaan rokotteesta pidättäytymistä niille naisille, jotka suunnittelevat lapsen hankkimista. Tällaiset turruttavan mediakohinan keskeltä nousevat pikku uutiset ovat panneet liikkeelle erilaisia teorioita, joiden mukaan rokotteen tarkoitus olisi aiheuttaa sterilsaatiota, jolla hallittaisiin väestöräjähdystä ja karsittaisiin tulevaa tarpeetonta väestöä. 

Syy, miksi Internetissä vellovat salaliittoteorioitat saavat jatkuvasti lisää lukijoita länsimaissa, johtuu enimmäkseen luottamuksen menettämisestä poliittisiin päättäjiin ja talousvaikuttajiin. Kansalaisten epäluottamukselle on myös perusteensa. Miten eurooppalaiset voivat luottaa valtioidensa manageriaalisesti hallittuihin pysyviin hallituksiin, joiden politiikan suuret linjat ovat säilyneet vuodesta toiseen samoina huolimatta vallan vaihtumisesta? 1990-luvun alun jälkeen länsimaiden hallitukset ovat yhdenmukaisesti noudattaneet uus- ja vasemmistoliberaalien hegemonista linjaa, jossa kansalaisten mielipiteillä ei ole juuri mitään arvoa. 

Räikeimmin tämä on näkynyt maahanmuuttopolitiikassa, jossa kansalta kysymättä on toteutettu valtavia peruuttamattomia väestönsiirtoja Afrikasta ja Aasiasta Eurooppaan. Siksi onkin syytä pohtia vakavasti, miksi kukaan järkevästi ajatteleva kansalainen voisi luottaa tämän saman poliittisen luokan vaatimiin koronarajoituksiin. On selvää, että polittinen elittii, joka  on jo muukalaisten maahanrahtaamisellaan syyllistynyt kuolemantuomion arvoiseen petokseen, ajattelisikin kansankunnan parasta väestökontrollia tiukentavalla koronapassiprojektillaan.

Viime päivinä poliittis-taloudellisen eliitin vaatimusta koronapassista on juntattu läpi näyttävästi kotimaamme mediassa. Ei ole yllätys, että perustuslaillisesti kyseenalainen, kansalaisten kontrollia ratkaisevasti lisäävää koronapassia, on kannattanut innokkaasti YK-globalistina tunnettu ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.). Ylen uutisessa Pitäisikö Suomessakin vaatia ravintoloissa koronapassia? Pääministeriä tuuraava Haavisto: Suuria kokoontumisia voisi järjestää ilman pelkoa Haavisto vetoaa kyynisen laskelmoivasti pelokkaiden demarieläkeläisten ja muiden sinisilmäisten konformistien turvallisuuden kaipuuseen:

– Kansanterveyden näkökulmasta koronapassissa tai terveyspassissa olisi suuri järki. Voitaisiin järjestää mahdollisesti suurempia kokoontumisia ja tilaisuuksia ja ilman pelkoa, kun tiedetään että kaikki on rokotettuja.

Valtamedian koronapassikampanja on vedonnut hyvin kansaan, sillä tuoreen Helsingin Sanomien uutisen mukaan yli puolet suomalaisista kannattaa koronapassin käyttöönottoa. Vaikka tutkimuksen teettäneellä Elinkeinoelämän keskusliitolla on asiassa oma lehmä ojassa, kertovat tarkotushakuisen kyselyn kannatusluvut suuren osan vaalikarjasta nielleen sellaisenaan median ja poliittisen johdon ajaman toimintasuunnitelman.

Kansalaisten mutkaton alistuminen kontrollia lisäävälle koronapassille selittyy todennäköisesti taisteluväsymyksellä. Kun kansaa on toista vuotta lähes mielivaltaisesti hypytetty jatkuvien ja koronasulkujen ja niiden purkamisten välillä, osa kansalaisista on valmis lahjoittamaan valinnanvapautensa, liikkumisvapautensa ja intimiteettisuojansa EU-vetoisen valtion kontrollijärjestelmälle. Ja tämä vain siksi, että tuskastuneet ihmiset saisivat tahallaan ylläpidettyyn "koronakriisiin" edes jonkun ratkaisun. 

Koko koronasirkus näyttää harkitulta, askel askeleelta etenevältä globalistiselta suunnitelmalta, jolla ei lopulta ole mitään tekemistä koronaviruksen kanssa. Jo nyt on varmaa, että rokotepassit avaavat tietä ylikansalliselle henkilötietojärjestelmälle, jota on jo pitkään valmisteltu Euroopan Unionissa. Tietysti tämä kaikki voi olla sattumaa ja poliittisen eliitin improvisointia eteen tulleiisiin tilanteisiin, mutta jostain syystä viime aikaiset poliittiset ratkaisut sopivat liiankin hyvin yhteen niiden tavoitteiden kanssa, joita yritettiin ennen koronaa, mutta jotka on voitu toteuttaa vasta taudin puhjettua.

Tällaisen puliveivaamisen tunnetuin projekti on tähän mennessä Euroopan Unionin pahamaineinen "elvytyspaketti", käytännössä EU:n perustuslain vastainen tulonsiirtotoimi, jonka yhdeksi kovimmaksi maksumieheksi joutui Suomi. Elvytysrahoilla rahoitetaan pääasiassa EU:n Next Generation -hanketta, jonka tarkoitus on luoda "uusi normaali" esiasteena kapitalismin nollaamiselle, joka tunnetaan paremmin Maailman talousfoorumin lanseeraamalla nimellä The Great Reset. Ilman koronavirusta ja sen vaaran liiottelua tällaisia mullistavia, epädemokraattisia hankkeita demokratian nimissä, olisi ollut vaikea toteuttaa ainakaan näin nopeassa tahdissa.

Ulko- ja geopoliitiikasta säännöllisesti kirjoittava Markku Siira kiteyttää napakasti kirjoituksessaan Nestemäisen moderniteetin maailma rokotepassin syvemmat tarkoitusperät ja tavoittet. Huomionarvoista ja samalla masentavaa siinä on väite, että lännen hulluuden vastavoimaksi sanotut Venäjä ja Kiina allekirjoittavat kaikesta huolimatta globalistisen YK-agendan:

Globaalien "tasa-arvotoimien", "ilmastotavoitteiden" tai "rokoteohjelmien" taustalla ajetaan taloudellisia, sosiaalisia ja poliittisia uudistuksia, joilla pyritään saamaan globaalihallinnon ei enää niin tuntematon tulevaisuus toteutumaan täydessä mitassaan. Vastustaako mikään taho - yksittäisiä ihmisiä lukuun ottamatta - tätä kehitystä? Jopa Kiina ja Venäjä, lännen kilpailijat geopoliittisella pelikentällä, puhuvat halutessaan sujuvasti YK-kieltä.

Viimeisin yhteiskuntia epävakauttava vastakkainasettelu on luotu koronaviruksella pelottelemalla. Ihmisiä ryhdytään jaottelemaan "rokotettuihin" kunnon kansalaisiin ja "rokottamattomiin" toisen luokan kansalaisiin. Italialainen filosofi Giorgio Agamben on arvioinut, että "rokotepassin" myötä siirrymme biofasismiin. Tämän tosiasian poliittista painoarvoa ei voi hänen mukaansa yliarvioida.

Osa kansalaisista kuvittelee, että kun ihmiset ovat kiltisti ottaneet rokotteensa ja "pandemia" vetäytyy, palaamme taas "vanhaan normaaliin". Näin ei tule tapahtumaan, vaan tulemme elämään jatkossakin "kriisistä kriisiin", kokien uusia poikkeusoloja, kunnes globalistit saavuttavat tavoitteensa tai jonkin ihmeen kautta häviävät pelinsä.

Tällaisten dystopioiden jo kolkuttaessa ovea antiglobalistiit ovat ensimmäisiä poliittisen sorron vaaravyöhykkeellä. Heidät on jo nyt leimattu uppoavan lännen vaarallisiksi veneenkeikuttajiksi ja "salaliittoteoreetikoiksi", mutta tämä on vasta alkua. Viimeistään rokotepassista kieltäytyminen asettaa heidät yhteiskunnan vihollisiksi, totaalitaarisen globaalijärjestelmän toisinajattelijoiksi. Ne, joilla on rohkeutta asettua vastavirtaan, pitäisi valmistautua siihen jo nyt kaikin keinoin ja resurssein.

YLEN JOUSTAVA AGENDA JALKAPALLORAISKAAJIA JA UNKARIN PRIDE-MARSSIA UUTISOITAESSA

Bauraux Amiri (vas.) ja Aboubacar Diakité

Pari päivää sitten julkisuuteen levisi tieto kotimaisen jalkapalloseura Atlantis FC:n pelaajien saamista lapsenraiskaussytteeistä. Tyypilliseen tapaan vahvimman muistijäljen synnyttävissä ensimmäisissä uutisissa pelaajien ei kerrottu olevan ulkomaalaisvahvistuksia. Esimerkiksi maamme johtava valemedia Helsingin Sanomat yritti luoda assosiaation suomalaisuuteen korostamalla vangittujen pelaajien olevan suomalaisesta joukkueesta. Ylessä ei aivan samanlaiseen pokerinaamaiseen harhautukseen kehdattu ryhtyä, vaan mediajätti kertoo niukassa uutisessaan Kaksi helsinkiläisen jalkapallojoukkueen pelaajaa vangittu epäiltyinä törkeistä seksuaalirikoksista raiskaajien olevan "ulkomaalaistaustaisia":

Yhtä heistä epäillään kahdesta törkeästä raiskauksesta. Toista epäillään törkeästä lapsenraiskauksesta ja törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Heidät vangittiin todennäköisin syin epäiltyinä. Epäillyt ovat syntyneet 1990- ja 2000-luvuilla.  

Atlantis FC:n puheenjohtaja Tino Kinnunen vahvistaa Ylelle, että kaksi seuran pelaajaa on vangittuna. Molemmat pelaajat ovat ulkomaalaistaustaisia, mutta jo pidempään Suomessa asuneita.

Se, mistä päin maailmaa kultamunat ovat kotoisin Yle ei tietenkään kerro – tai kertoisi, jos nämä ihmispedot olisivat valkoisia eurooppalaisia vaikkapa Ruotsista tai Saksasta. Toisaalta lukija ei tarvita kummoisia päättelytaitoja ollakseen melko varma, että kimpparaiskailut varsinkin lapsiin kohdistuneina ovat yleensä afrikkalaisten, erityisesti Saharan eteläpuolisten kongoidien, bravuurilaji. Asian voi myös tarkistaa vaihtoehtoisista uutissivustoista, jotka ovat varmistaneet tekijöiden olevan kotoisin mustasta Afrikasta ja nimiltään Bauraux Amiri ja Aboubacar Diakité. Kolmannen epäillyn sukunimi on Boukhriss.

Niissä harvoissa tapauksissa, joissa valkoinen julkkismies tai huippu-urheilija syyllistyy seksuaalisesti rikolliseen tekoon, Ylekin osaa ottaa kaiken irti. Koska valkoiset julkisuuden henkilöt syyllistyvät varsinaiseen raiskaukseen harvoin, moralistiseen räksytykseen riittää myös kevyt seksuaalinen häirintä kuten Montreal Canadiensin varaaman puolustaja Logan Maillouxin, 18, tapauksessa. Feministejä mielistelevän Ylen toimittaja Tommi Seppälän myötähävettävässä vuodatuksessa Kommentti: Seksuaalirikoksesta tuomitun pelaajan varaaminen oli Montrealilta ja NHL:ltä tyly viesti – tästä kohussa on kyse kerrotaan mm. millaiseen hirveyteen julkisen lynkkauksen kohteeksi joutunut Mailloux on syyllistynyt:

Menneellä kaudella Ruotsissa pelannut kanadalaisnuorukainen syyllistyi seksuaalirikokseen ottamalla naisesta kuvia kesken intiimin hetken ja välittämällä otokset joukkuetovereilleen. Mailloux jäi kiinni ja sai sakkotuomion.

Onhan tällainen suuressa maailmassa tapahtunut rikos aivan toista maata kuin kolmen mustan miehen kotikulmillamme Helsingissä tekemät lastenraiskaukset! Yle on kyllä valmis julkaisemaan maratonpitkän saarnan käytännön pilan tehneestä nuoresta valkoisesta jääkiekkoilijasta, mutta ei uhraa sanakaan suomalaisia lapsia raiskanneista mustista miehistä. Seppälän kaltaiset kansanviholliset ovat todellakin valinneet puolensa.

                                                          *************************

Länsimaiden tiedotusvälineiden puolueettomuuteen ja objektiivisuuteen eivät näytä luottavan enää muut kuin media itse. Silti MTV3 ja Ilta-Sanomat julkaisevat näyttävästi kansainvälisiä tutkimuksia, jotka väittävät suomalaisten luottavan maailmassa eniten valtamediaan. Konformistisessa Suomessa 65%:n luottamusluku voi olla uskottava, mutta se jättää huomioimatta epäilevien suuren massan, joka on yli kolmannes kansalaisista. Sitä paitsi luottamuksensa menettäneiden määrä on vain kasvussa, mikä on ymmärrettäävä Ylen uutistarjontaa seuratessa.

Esimerkiksi eilen Yle kertoi TV1:n pääuutislähetyksessään Unkarin Pride-marssista tavalla, jolla ei ole mitään tekemistä totuudenmukaisen ja vastuullisen journalismin kanssa. Uutistenlukija Hanna Visala ja Unkarin kirjeenvaihtaja Sakari Nuuttila eivät ainoastaan kertoneet mitä Budapestin Pride-kulkueessa tapahtui, vaan he asettuivat täysin Unkarin homolobbyn esittämien näkemysten puolelle. Toimittajat eivät myöskään peitelleet antipatiaansa Unkarin presidentti Viktor Orbánia kohtaan. EU-linjan mukaisesti molemmat tuomitsivat presidentin ehdotuksen kansanäänetyksestä, jonka virallista nimeä he eivät taktisista syistä halunneet edes mainita. Orbán kun ehdottaa pedofilian vastaista lakia, jossa kansalaisilta kysytään: 

1) Oletteko samaa mieltä siitä, että valtion oppilaitoksille olisi annettava mahdollisuus näyttää alaikäisille lapsille seksuaalista suuntautumista koskevaa sisältöä ilman vanhempien suostumusta? 2) Kannatatteko alaikäisten lasten sukupuolenvaihdosten edistämistä? 3) Oletteko samaa mieltä vaatimuksesta, että tällaisten peruuttamattomien hoitojen tulisi olla myös alaikäisten lasten saatavilla? 4)Oletteko samaa mieltä siitä, että alaikäisten lasten tulisi saada käyttää täysimääräisesti sisältöä, joka voi vaikuttaa heidän seksuaaliseen kehitykseensä? 5) Oletteko samaa mieltä siitä, että alaikäisillä lapsilla olisi oltava pääsy mediasisältöön, joka käsittelee sukupuolenvaihdoksia?

Ylen tv-uutisissa ja verkkosivun jutussa Unkarin pääkaupungissa tuhannet marssivat seksuaalivähemmistöjen aseman heikentämistä vastaan Orbánin vaatimukset pedofilian tarkkarajaisemmasta kriminalisoinnista ja homoagendan tyrkyttämisen kieltämisestä alaikäiselle kuitataan epätasarvoisena seksuaalivähemmistöjen syrjintänä: 

Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen marssi on herättänyt kansainvälistä huomiota, sillä Unkarin nykyhallinnon on arvioitu yrittävän heikentää seksuaalivähemmistöjen asemaa.  Unkari kielsi hiljattain seksuaalivähemmistöistä kertomisen esimerkiksi koulukirjoissa. Asia määriteltiin uudessa laissa. Lakia on virallisesti kutsuttu lastensuojelulaiksi.

Tarjotun uutisannin perusteella elämme aikaa, jossa valtiollisen tv-kanavan mielestä tervejärkinen lastensuojelu perverssien vaikutusvallalta nähdään jonkinlaisena totalitarismina ja fasismina. Jos ja kun totalitarlsmia nykymaailmasta löytyy, sitä pitäisi pikemminkin etsiä liberaaleja arvoja pakkosyöttävästä "laatumediasta" kuin kansalaisiaan puolustavista Itä-Euroopan maista.

      

                                                             ************************

TV1, lauantai 25.7.2021 klo 21.05, Komisario Lewis (12)

Kausi 2, 4/4. Miehistä parhaat. Sekava nuori nainen löydetään hortoilemasta nummilta. Miten hän sinne päätyi? Naisen huumaukseen käytetty aine antaa viitteen tekijästä, mutta miehellä on pomminvarma alibi. Vai onko sittenkään? (U) SD 1 h 34 min. Linkki ohjelmaan.

Tervejärkisille tv-sarjojen katselu on tehty lähes mahdottamaksi, nimittäin sen verran röyhkeästi niissä vääristellään eurooppalaisten historiaa ja etnisiä identiteettejä. Brittisarjoista katsomisen arvoinen taitaa olla enää Komisario Lewis, koska siihen ei ole pakkoistutettu keinotekoista diversiteettiä kongoloidineen ja transuineen. 

Tosin tämäkin sarja on nyt tuuliajolla, jos on uskominen Iltalehden tuoreeseen uutisjuttuun Poliisisarjan tähdestä tuli monelle ongelma: Meghan Markle -kommentti herätti raivon. Uutisen mukaan komisario Lewisin kollegaa näyttelevä Laurence Fox on hiillostettu pois näyttelijäntyöstään uskallettuaan arvostella valtamedian ja erityisesti BBC:n pollittista korrektiutta ja historian väärentämistä:

Sanomisiensa vuoksi hänet on leimattu rasistiksi, millä on ollut kauaskantoisia vaikutuksia. Näyttelijäntyöt ovat nyt jäissä, ja häntä edustanut agenttuuri irtisanoi sopimuksen miehen kanssa. Tämän kaiken seurauksena Fox on siirtynyt entistä vahvemmin politiikkaan. Viime vuonna Fox perusti oikeistolaisen Reclaim-puolueen, jonka nimissä hän vaatii brittiläisten arvojen kunnioittamista ja sananvapauden suojaamista niin kutsutulta cancel-kulttuurilta. Sen tarkoituksena on nostaa esiin joidenkin ongelmallisina tai väärinä pitämiä mielipiteitä ja esimerkiksi vaatia sosiaalisessa mediassa kirjoittajan boikotointia.

Iltalehden jutussa Foxista leivotaan tietenkin äärioikeistolainen hörhö, koska näyttelijä ei  ollutkaan aulis BBC:n hallitsemien heprealaisten mogulien englantilaisvastaiselle agendalle. Raivoahan se herättää ja koska Foxia ei kiinnostanut toimia monikulttuurin seteliselkärankaisena juoksupoikana, hänet piti potkia pois. Ongelma Foxista tuli vain kulttuurimarxilaiselle valtamedialle – ei katsojille. Iltalehden artikkelin lopussa Fox esitetään harhauttavasti valehtelijaksi, mikä on pelkkä projektio valtamedian omasta toimintatavasta. Jokainen voi tarkistaa itse mitä tämä kunnian mies sanoo asioista omalla YouTube-kanavallaan. 

PS.  Mitä tulee brittimedian sietämättömään kongoloidien pakkosyöttöön ja historiasepitetteisiin, niin tässä lajissa yksi härskeimmistä tapauksista on 1700-luvun Lontoon prostitutuutiota kuvaava puolipornosarja Harlots. Siinä mustille on luotu tyhjästä keskeinen rooli kaupungin luksusprostituutiossa. 

Hyväuskoisille tv-zombeille suunnattu sysipaska Harlots näytää kaikesta huolimatta uppoavan hyvin ainakin uppoavan lännen aisuri-kuhnureihin ja lutka-voimaantujiin. Pikkukanokkelat liberaalit hölmöt tietävät silti alitajuisesti sarjan historiallisuuden olevan potaskaa, mutta halu uskoa liberarilstiseen tasa-arvofantasiaan pyyhkii pois kaikki yleisesti tiedetyt historialliset faktat. Sarjan kaikki jaksot löytyvät Yle Areenasta.

RAPE IN FINLAND - MEDIAN HELLIMÄN POLIITTISESTI KORREKTIN NUORISOKAPINAN NOLO LOPPU

Vasemmiston jakomielitautinen riemuidiotismi näkyy selvimmin voimaannuttavana huoraamisen ylistämisenä samalla kun tuomitaan kirkkosiveästi "seksuaalisen häirintä", vaikka näillä ilmöillä on selvä syy-yhteys. Itsekkäälle vallanahneudelle ei ole rajoja kun halutaan syödä ja säästää kakku: provosoivaa ja huoramaista käyttäytymistä pidetään vasemmistolaisten keskuudessa ihmisoikeutena eikä siitä haluta langettaa sanktioita. Samalla kuitenkin vaaditaan tästä seuraavan seksuaalisen huomion olevan laissa tuomittavaa "seksuaalista ahdistelua".

Yle on tietenkin valmis puolustamaan sukupuolinarsistista kaunafeminismiä jutussaan  Tissiflashmobeihin osallistui tänä vuonna ennätyksellisesti yli 200 ihmistä – se kertoo, että moni on kyllästynyt naisten nännien seksualisointiin. Tällaisia kognitiivista dissonanssia pursuvia  juttuja lukiessa hieraisee ensin silmiään, kunnes hyvin nopeasti täytyy tunnustaa, että todellisuus on jälleen kerran ylittänyt parodiahorisontin. Sekundaaristen sukupuolituntomerkkien peittämisen on katsottu yleensä olevan naisten kannalta järkevää, mutta jos jotkut feministit haluavat tai suorastaan vaativat saada esitellä rintavarustustaan, niin tuskin monellakaan miehellä on mitään sitä vastaan. Silloin vain pitäisi ymmärtää se, että kun riisuu itsensä alastomaksi lutkaksi on syytä odottaa saavansa lutkan kohtelua. Feministeille tämä naturalistinen reaktiotapa ei tietenkään sovi heidän etuihinsa ja oikkuihinsa, vaan miesten pitäisi käyttäytyä kuin heitä varten ohjelmoitujen robottien. Tätä viestiä Ylekin yrittää reikäisiin argumentteihin vedoten syöttää lukijoille.

Punaisen langan toisessa päässä on taas ns. edistyksellisten seksuaalinen puritanismi. Tämä saattaa kuulostaa oudolta, sillä perinteisesti kilarivasemmisto on edistänyt seksuaalista vapautta ja holtittomuutta. Huolimatta puritaanisten feministien ja promiskuiteettia juhlivien homo-lgbt-aktivistien erilaisesta asenteesta, heidän agendojaan vetää yhteen viha valkoista heteromiestä kohtaan. Tämä on näkynyt "seksuaalisesta häirinnästä" maailman suurimman ongelman tehneissä metoo-kampanjoissa, koska niissä värillisten ja homojen epideemiset raiskauskulttuurit on sivuutettu kokonaan. 

Hämmennys onkin suuri nyt, kun syntipukit löydetään vasemmistolaisen hyvien ihmisten kulttuurin sisältä. Lähes koko viikon ajan media on mehustellut Instagramin Punkstoo-sivuston paljastuksilla, joissa anonyymit (nais)kirjoittajat ovat esittäneet kovia syytöksiä punk-kulttuurissa vellovasta seksuaalisesta häirinnästä ja jopa raiskauksista. Varsinaisen paskahalvauksen ikävä julkisuus sai aikaan punkin pää-äänenkannattajassa, Punk in Finland -nettisivulla, jota pitäisi kai nykyisin kutsua nimellä Rape in Finland. Luonnollisesti netin irvileuat Ylilaudalla ovat ottaneet ilon irti tästä psykodraamasta.

Jos ei puhuta päivystävien feministidesanttien nipistelytieteestä, vaan vakavista rikoksista kuten raiskauksista, silloin punk-kulttuurin julistama seksuaalinen vapautuminen on päässyt odotetusti käsistä hippiliikkeen tapaan. Naisen seksuaalivalinta kiinnittyy yleensä alfauroksiin ja näitä punk-ympyröissä ovat muusikot. Miesmuusikot ovat puolestaan käyttäneet asemaansa hyväkseen kun tarjontaa on ollut. Seksuaalimarkkinoilla punk-alfojen ei ole tarvinnut mielistellä naisia ja he ovat voineet näyttää todellisen luonteensa, joka ei sitten olekaan paljastunut kovin edistykselliseksi. Jotta farssi olisi vielä sotkuisempi, tavallisten rokkikukkojen lisäksi punk-kohuun liittyy skeneen näyttävästi viime vuosina liimautuneet trans-kummajaiset ja pro-feministiaktivistit. Punkstoon tililtä tuli esiin mm. naisena esiintyneen transsukupuolisen miehen, kirjailja Luisa-Claudia Sovijärven, tapaus. Ilmiantojen perusteella Sovijärven uskotaan raiskanneen viime vuosina useita nuoria punkkarityttöjä.

Toisaalta häirintätapauksista on jo toistakymmentä vuotta aikaa, mikä panee miettimään ilmiantajien motiiveja. Onko oma seksuaalinen markkina-arvo laskenut ja nyt sitten haetaan kostoa koko miessukupuolelle muistelemalla vanhoja tapauksia viattomasta uhriasemasta käsin? Mikäli rikoksia on tapahtunut, niistä pitäisi tehdä rikosilmoitus eikä huudella julkisesti niin, että epäilty joutuu roikkumaan loppuiän hirressä. Vaikka on sinänsä yhdentekevää mitä elukoiden tasolle taantuneet punkit puuhaavat keskenään, on heidän sikailustaan noussut uusi Metoo-lynkkausmieliala haitallista keskinäiselle luottamukselle yhteiskunnassa. Silti varmoja voidaan olla vain siitä, että media ei tule nostamaan blackstoo ja arabstoo -kampanjoita, vaikka mustien ja arabien tiedetään tilastollisesti raiskaavan 17-kertaa enemmän kuin suomalaisen.

Punkstoon avautumisia lukiessa tapausten yhteisenä nimittäjänä näyttää olevan kaikenlaiset päihteet. Julkisuudessa asiaa ei ole noteerattu lainkaan, ilmeisesti siksi, että huumesekoilun katsotaan jo lähtökohtaisesti olevan osa punkin voimaannuttavaa kapinaa.  On selvää, että "kulttuurissa", jossa sekoileva sekakäyttö kuuluu arkeen ja juhlaan tapahtuu myös kaikenlaista normaalit rajat ylittävää. Kun säännöllisen päihteiden käytön myötä valitaan tietoisesti itsekontrollin puute, suurelta yleisöltä on vaikea saada sympatiaa, jos sienipäissään on ajauduttu väärään petiin. 

Ylessäkin punkkien metoo-kohua on käsitelty ja tänä perjantaina se pääsi jopa tv:n pääuutislähetykseen. Uutisessa seksuaalisen häirinnän punk-kytkennät sivuutettiin kuitenkin nopeasti ja jutussa annettiin pitkät puheenvuorot yliopistojen päivystäville feministeille, jotka suolsivat tuttua liturgiaa partiarkaalisen kulttuurin pahuudesta ja "ongelmallisuudesta". Ylen verkkosivuilla punkkien seksuaalista porsastelua sentään käsiteltiin laajemmin, varsinkin toimittaja Jussi Mankkisen jutussa Suomen punk-piirien ahdistelusta ja häirinnästä käynnistyi iso keskustelu – "Genren arvomaailman takia luulisi, ettei häirintää tapahdu". Ylen muissa vastaavissa kirjoituksissa on puolestaan noudatettu Helsingin Sanomien projisoivaa linjaa, jossa profeministeinä esiintyneiden punkkien seksuaalisaalistuksen syyllisinä pidetäänkin "toksista maskuliinisuutta" ja "cis-heteromihiä"! Melko chutzpah.

Vastuunsiirtelyssä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, sehän on ollut aina osa vasemmistopunkkia. Syyllisten etsiminen veroja maksavista heteromiehistä on helppoa alakulttuurissa, jonka jäseniksi hakeutuvat enimmäkseen kouluissa kiusatut hyypiöt ja muut näennäispersoonalliset ressukat. Omasta katkeruudesta ja paskuudesta nousevaa kaunaa sitten puretaan elämässä onnistujiin kuin myös persuihin, joiden he kuvitelevat muistuttavan koulukiusaajiaan tai muita vastenmielisiksi koettuja tahoja (mm. auktoriteetteja). 

Ei ole sattumaa, että tälle porukalle esimerkiksi Afrikan mustien maahantulon kannattaminen perustuu pitkälti siihen, että he tietävät kongnitiivisesti haasteellisten ja vaarallisesti impulsiivisten kongoloidien invaasion ärsyttävän suunnattomasti jokaista kunnollista kansalaista. Kaunassaan näitä kuvittelemiaan inhokkejaan kohtaan punkit ovat sitten valmiita  – ainakin puheissaan ja "lauluissaan" – vaikka romahduttamaan koko Suomen, kunhan vain saavat nähdä "koulukiusaajiensa" kärsivän. Punkit heijastavat kenties korostuneimmin vasemmistolaista ajattelumaailmaa, jossa arvojen mädätystyö on alempien ihmisten kostoa itseään parempia kohtaan.

Punkin kritiikitöntä mediamainetta on tämän kohun jälkeen vaikea paikata, vaikka genren nimimiehet ja myötämieliset toimittajat yrittävät whataboutismilla ja sormen osoittamisella muihin genreihin siitää kiusallista huomioita pois itsestään. Läpivasemmistolainen liike saa nyt itse kokea mihin anteeksipyytelyn ja irtisanoutumisen kierre johtaa: alkuperäisen eetoksen vesittymiseen, genren sirpaloitumiseen ja liikkeen marginalisoitumiseen. 

Edes hyväuskoisin liberaali hölmö ei enää voi uskotella itselleen, että punk edustaisi jotain kapinaa, sen verran innokkaasti liike puolustaa ja alistuu hallitseville arvoille, joita se on itse edistänyt. Me tulemmekin näkemään jatkossa alkuperäisen punkin antiteesin: keikkoja, joiden alussa julistetaan säännöt, joiden mukaan pitää käyttäytyä. Vielä huvittavammaksi tilanteen tekee se, että tämänsuuntaista "eettistä koodistoa" on jo ehtinyt esittää keskustapuolueen tiede ja kulttuuriminiseri Antti Kurvinen! Kurvisen punkille tekemä paskahalaus tekee punkeista väistämättä kanssarikollisia kohti poliittisesti oikeaoppista 1984-yhteiskuntaa. Tapaus kertoo hirtehisesti, kuinka rappiokulttuuri voi itsekin degeneroitua omista lähtökohdistaan. 

UEFAN MANIPULOIMA JALKAPALLO ON POLIITTISEMPAA KUIN KOSKAAN

Jalkapallon arvokisat ovat politisoituneet vuosi vuodelta, vaikka siihen ei ole mitään näkyvää ulkoista painetta toisin kuin aikana, jolloin maailmalla vallitsi kaksinapainen kapitalismin ja kommunismin välinen jännite. Nyt jalkapalloa politisoidaan sisältä käsin, kansainvälisten jalkapallo-organisaatioden kautta. Uuden ideologisen kulttuurisodan eturintamassa on Euroopan jalkapalloliitto Uefa. 

Järjestöä voidaan pitää Euroopan Unionin urheilupolittisena jatkeena, sillä se propagoi ensisijassa valkoisten vastaista rasismia antirasismin nimissä. Uefan uutena ideologisena lisänä on Hollywoodia ja globaalia valtamediaa myötäilevä Lgbt-agenda, josta tuli juuri päättyneiden EM-kisojen epävirallinen teema. Jokaisen ottelun alussa jalkapallon toi keskipisteelle sateenkaaren värinen kaukaohjattu pienois-Volkswagen. Otteluiden tuomarit olivat puolestaan puettu pinkkiin, seksuaalisesti poikkeavien tuttuun värikoodiin. 

EM-kisaotteluiden mainoksissa Uefa julisti jatkuvasti "rasismin" vastaisuuttaan, josta on tullut kiertoilmaus valkoisten syyllistämiselle ja kokonaisen rodun tuomitsemiselle. Rotuvihaa peesasivat suuryhtiöiden atomisoitunutta diversiteettiä juhlistaneet mainokset. Kaksilla korteilla pelaava Uefa korostaa juhlapuheissaan jalkapallon epäpoliittisista luonnetta, mutta sallii silti kentällä BLM-polvistumisen, joka on vain vaivoin peiteltyä kaunaista vihaa valkoisia vastaan.

Uefa ajaa myös valkoisille epäedullista monikultturismia maajoukkeiden koostumuksissa. Sen uusissa säännöissä pelaaja voi edustaa tiettyä Euroopan maata, jos toinen vanhemmista on syntynyt ko. maassa. Tämä on lisännyt Euroopan ulkopuolisten, erityisesti afrikkalaistaustaisten pelaajien, määrää. Tunnetuimpana esimerkkinä tästä on Englanti, joka pääsi loppuotteluun asti.

Englanti olikin näiden kisojen Ranska, eräänlainen 2020-luvun monikultturismin  mannekiini. Vielä eilen esimerkiksi Helsingin Sanomat ylisti Englannin maajoukkueen monikulttuurisuutta ja sanoi maan menestyksen johtuvan siitä. Tänään valtamediat eivät enää riemuinneet voittamattoman diversiteetin puolesta Englannin hävittyä loppuottelussa Italialle rangaistuspotkukilpailun jäljkeen 2-3. Tappion takuumiehinä olivat rangaistuspotkuissaan epäonnistuneet värilliset Marcus Rashford, Jadon Sancho ja Bukayo Saka. 

Mitä tulee itse ottelun  tapahtumiin ja luonteeseen sitä  on kuvannut ehkä parhaiten karskiin tyyliinsä Laiton lehti:

Valkoisen Italian koko pelitapa korostaa joukkueen älykkyyttä ja yhteen nivoutumista, kun taas Englannin joukkue pelaa rumaa jalkapalloa, jossa vain muutama englantilainen toimii älynä ja sitten kärjessä olevaa neekeriä juoksutetaan. Näin voidaan käyttää hyväksi neekerien räjähtävää nopeutta ja saada rasistinen valkoinen yleisö hurraamaan neekerille.

Koska massoille sirkushuveja tarjoava urheiluviihde ei voinut tällä kertaa juhlistaa voitokasta monikulttuuria, tarjosi englantilaisten pettyneet reaktiot tekosyyn massiiviselle "rasismin" vastaiselle kampanjoinnille. Globaalin valtamedian agendaa seuraava Ylen uutinen Finaalipettymys purkautui rasismina Englannissa – epäonnistuneet nuoret tähtipelaajat joutuivat solvausten kohteeksi, poliisi aloitti tutkinnan ottaa poliittisen johdon teennäisen moraalisesta närkästyksestä irti kaiken sättiessään demografisesta kehityksestä huolestuneita aitoenglantilaisia. 

Muutamat aamutunteita kirjoitetut oluthuuruiset monikulttuurikriittiset kommentit sosiaalisessa mediassa on tuomittu jyrkästi pääministeriä ja kuninkaallisia myöten. Jopa poliisi on valjastettu kaikin mahdollisin resursseihin saamaan kiinni moiset kerettiläiset ajatusrikolliset. Tämä kaikki on tietenkin hurskastelevaa teatteria pakkomonikulttuurin kiristämiseksi. 

Kantaväestöstään vieraantuneen establishmentin ja negridisoituneen julkkiskulttuurin puolestapuhujien hysteeriset reaktiot kertovat lapsellisen woke-kulttuurin saaneen lopullisesti otteen myös jalkapallosta, josta on tullut nyt poliittisempaa ja siten polarisoituneempaa kuin koskaan aiemmin. Ratkaisemattomalla näyttävä onngelma voidaan ratkaista ainoastaan purkamalla monikulttuurisuus samoin kuin tehtiin sosialismille 1989. 

                                                                   

                                                             ********************

Yle Teema, maanantgai 12.7.2012 klo 23.07, Minä ja afroni 

Naisen afrohiukset voivat herättää monenlaisia tunteita. Ne ovat paljon muutakin kuin vain hiukset. Afrohiukset ovat osa indentiteettiä ja voivat symboloida sortoa ja yhteenkuuluvuutta. Ennen kaikkea ne viestivät ylpeydestä. Ruotsalaisessa dokumentissa Minä ja afroni (Mitt afro och jag) lastenohjelmien juontaja Leila Trulsen, koripallotähti Amanda Zahui, artisti Jacqueline Mapei Cummings ja Nora Karltun kertovat kokemuksistaan ja suhteestaan omiin afrohiuksiinsa. HD ohjelmatekstitys (ruotsi) 38 min. Linkki ohjelmaan.

Muuttujat muutettuina:

Naisen vaaleat suorat hiukset voivat herättää monenlaisia tunteita. Ne ovat paljon muutakin kuin vain hiukset. Vaaleat suorat hiukset ovat osa indentiteettiä ja voivat symboloida valtaa ja yhteenkuuluvuutta. Ennen kaikkea ne viestivät ylpeydestä. -> Rasismi.

TAPAUSESIMERKKINÄ RUOTSIN PYSYVÄ HALLITUS – MITÄ VIRKAA NYKYDEMOKRATIALLA?

Ruotsin viime viikkojen hallituskriisiteatterin voisi kuvitella viimeistään nyt pudottavan herkkäuskoisen median seuraajan suomut pois silmiltä. Todellsuudessa tällaiseen optimisiin ei ole kuitenkaan varaa, sen verran indoktrinoitua lampaita Pohjolan vaalikarjasta on tullut. 

Tätä yleistä apatiaa selittää kansan syvien rivien tottuminen pysyvään hallitukseen, jonka politiikka ei muutu olennaisesti hallituspuolueiden vaihtuessa. Ruotsin pysyvää hallitusta alleviivaa keskustavasemmistolaisen hallituksen tarrautuminen valtaan vielä sen jälkeen kun se sai epäluottamuslauseen ja joutui eroamaan hiljattain. Varsinaiseksi demorkratiailveilyksi uudet hallitusneuvottelut muuttuivat sen jälkeen kun eroamaan joutunut Stefan Löfven äänestettin valtiopäivillä uudelleen demarivetoisen hallituksen pääministeriksi. 

Äänestystuloksen kääntyminen niukasti Stefan Löfvenin puolelle johtui pitkälti keskusta- ja vasemmistopuolueiden jyrkän kielteisestä asenteesta Ruotsidemokraattien mahdollisuudesta nousta hallitukseen. Joustamattoman asenteen takana on ideologinen sokeus, joka ei salli minkäänlaista poliittista pragmatismia. Vasemmiston sana-akrobatiassa heidän määrittelemäänsä demokratiaa puolustetaan halveksumalla kansanvaltaa ja kiistämällä erimielisten oikeus osallistua vallanjakoon. Ylen uutisessa Ruotsin valtiopäivät äänesti Stefan Löfvenin uudeksi pääministeriksi – 173 äänesti vastaan, 175 olisi tarvittu ympäristöpuolueen Karolie Skog sanoo suoraan kansan äänestämien kansallismielisten kansanedustajien olevan uhka demokratialle:

Nyt on vuorossa viimeinen puhuja, ympäristöpuolueen valtiopäiväedustaja  Karolina Skog.  Hän varoittaa, että Ruotsi on tienhaarassa. Kansallismielinen oikeisto muodostaa vaaran demokratiaa ja liberaaleja arvoja vastaan, hän sanoo.  

– Meidän on noustava sitä vastaan, Skog sanoo.

Ideologisille moralisteille demokratia ei tietenkään tarkoita kansan enemmistön tahtoa vaan "oikeita mielipiteitä ja arvoja", joita he itse sattuvat kannattamaan. Ikävä kyllä tälle vasemmistoliberalistiselle arvopolitiikalle ei ole Pohjolan hallituskokoonpanoissa vaihtoehtoja, sillä ns. oikeistopuolueet ovat mediaa miellyttääkseen olleet pakotettuja omaksumaan "edistyksellisiä" agendoja välttääkseen orkestroidut lokakampanjat.

Äänestäjille vallitseva poliittinen järjestelmä ei tarjoa juuri mitään muuta kuin tämän sirkuksen sivustaseuraajan roolin. Länsi-Euroopassa, erityisesti Ruotsissa, eletään totalitaarisen pysyvän hallituksen alaisuudessa: se äänestetään aina uudelleen seremoniallisen vaalijärjestelmän kautta. Kyse ei ole hämärästä oligarkkien salaliitosta, vaan modernin demokratian todellisesta olemuksesta, jota hallitsee täysin avoimesti vasemmistoliberaali arvohegemonia riippumatta hallituksen koostumuksesta. 

On vaikea kuvitella miten kansallisesti vällttämättömiä radikaaleja uudistuksia voidaan tehdä vasemmistolaisen poliittisen uskonnon hallitsemassa nykydemokratiassa. Siksi äänestäminen vain vahvistaa vallalla olevan arvototalitarismin legitimiteettiä. Jopa kansalaisvaikuttaminen ja kansalaisjärjestöjen "aktivismi" on valjastettu vahvistamaan kansalaisuskonnoksi nostettua demokratiaa.

Murtautuminen ulos apatian noidankehästä on epätodennäköistä niin kauan kuin kansalaiset luottavat valtamediaan ja antavat mielensä massaviihteen muokattaviksi. Arkitodellisuuden ja virallisen uutis- ja viihdetarjonnan välinen ristiriita alkaa olla kuitenkin jo niin suuri, että ellei satu olemaan aivan tyhjäpäinen kuluttajazombi, täydentävää tietoa haetaan entistä enemmän valtamedian varoittamilta "kielletyiltä" sivuilta. Vaikka länsimaiden poliittinen tilanne ja talosjärjestelmä ovat monella tapaa erilaisia kuin sosialismin romahduksen kynnyksellä, sama totuuden ja vapauden jano ajaa kansalaisia muualle minne järjestelmä haluaisi. 

SOMALIEN ETNISTÄ ETUA AJAVA TARINANKERTOJA SUOMALAISEEN EDUSKUNTAAN

Suomen asioista päättävissä Brysselin suljetuissa looseissa on naureskeltu vahingoniloisen huvittuneena suomalaisen kansanvallan viimeisintä nöyryytystä. Syyn kalergilaiseen riemujuhlaan antoi Vasemmistoliiton riveistä varapaikalta eduskuntaan livahtanut suomalaisvihamielinen Suldaan Said Ahmed. 

Globalistien kontroilloimassa valtamediassa julkeaa parasiittirasismia ja etnosentrisyyttä edustavan Said Ahmedin änkeytyminen suomalaisen "kansanvallan" kehtoon on otettu vastaan suurella mielihyvällä:

Said Ahmedin historiallinen nousu eduskuntaan kiinnostaa kansainvälisestikin.  Hän kertoo, että keskiviikkona on tiedossa haastattelu brittiläisen yleisradioyhtiö BBC:n kanssa. 

– Olen huomannut, että tämä on monille iso juttu niin Suomessa kuin maailmalla. Ihmiset ovat kertoneet minulle, kuinka iloiseksi tämä on heidät tehnyt. Ymmärrän, että esimerkillä on suuri vaikutus, ja uskon, että parempia päätöksiä syntyy, kun kaikkien suomalaisten kirjo on edustettuna.

Edelliinen lainaus on Ylen viidakkokuumetta potevan Tiina Karpin ja tämän aisankannattajapari  Miika Koskelan fanikirjoituksesta Musta Leijona oli pilkkanimi, jonka Suldaan Said Ahmed käänsi voitokseen – nyt hänestä tulee kansanedustaja, mikä on uutinen myös maailmalla. Sosialistimaiden henkilöpalvontaa muistuttavassa kritiikkivapaassa kirjoitelmassaan toimittajat vetävät yläfemmoja, koska suomalainen kansanvalta siirtyi taas hitusen muualle, tällä kertaa omaa etnistä etuaan ajavalle nurkanvaltaajalle. Siitäs saitte suomalaiset eli rasistit! Tosin osalle zombikansalaisille olisi yhdentekevää, vaikka EU:n kumileimasimena toimivassa eduskunnassa istuisi 200 verotaakkaamme lisäävää arfrikkalaista. Mitä välii, onhan vain yksi ihmisyys!

Toimittajat ja haastateltava Said Ahmed ovat selvästi iloisia siitä, että etninen suomalaisuus on häviämässä ja vaihtumassa globaalin ylijäämäväestön termiittilaumaan. Huomatkaa, mitä toimittajien koodisanastossa "kansainvälisyys" tarkoittaa: vähemmän eurooppalaisia ja enemmän rotumuukalaisia:

Itä-Helsingissä on hänen mielestään kaikkea: lähiluontoa, ravintoloita ja kulttuuria. Said Ahmed kertoo olevansa mielellään ihmisten parissa ja viettävänsä vapaa-aikaansa myös Itäkeskuksessa ja Puotinharjun ostoskeskuksessa.  

– Tämä on monikulttuurinen kaupunginosa. Helsinki muuttuu koko ajan kansainvälisemmäksi, ja on hienoa olla muutoksessa mukana.

Uutisessa toistuu myös median tapa kääntää etniset ongelmat päälaelleen, jolloin jatkuvasti väkivallan ja ryöstelyn kohteena olevista valkoisista tehdään pahantekijöitä ja rotusortajia. Somalit tunnetaan tilastollisesta väkivallan yliedustuksestaan, mutta viittaamalla erääseen sosiaalitanttojen verorahoitteiseen projektiin, väkivalta liitetäänkin "rasismiin", joka on kiertoilmaus valkoisesta kantaväestöstä:

Vihreän Langan mukaan Said Ahmed tunnetaan myös Ei väkivallalle -liikkeestä, joka partioi aikanaan viikonloppuisin Helsingin rautatieasemalla rasismia ja väkivaltaa vastaan. 

Vanhaa kunnon neuvostojournalismia kunnoittaen kiiltokuvajutussa vääristellään ja pimitetään totuutta, koska toimittajat tietävät kansan olevan huonomuistista: 

Said Ahmed kertoo saavansa yhä kymmeniä vihaviestejä päivittäin. Maaliskuussa 2019 hänen kimppuunsa käytiin Itäkeskuksen metroasemalla.

Internet ja Yle Watch eivät kuitenkaan unohda. Koko poliittisen uransa aikana Said Ahmed on jäänyt kiinni valehtelusta, mutta metroaseman tapaus lienee niistä kaikkein härskein. Aikanaan suurta julkisuutta saaneessa skuupissa Said Ahmed väitti rasistisia solvauksia huutaneen polkupyöräilevän suomalaismiehen käyneen hänen päälleen Itäkeskuksen metroasemalla. Sittemmin hän muutti tarinaansa niin, että välikohtaus olisikin tapahtunut metrovaunussa tai aseman ulkopuolella. Tiiviistä etsinnöistä huolimatta viranomaiset eivät ole vieläkään tavoittaneet mystistä rasistipolkupyöräilijää ja vastuullisessa valtamediassa uutiskohu on sittemmin haudattu  kaikessa hiljaisuudessa. Nyt tämä uutisankka on nostettu uudelleen esiiin ikään kuin todisteena rasismin sokaisemista suomalaisista. Kaikkia ihmisiä voi huijata jonkin aikaa, joitakin ihmisiä voi huijata kaiken aikaa, mutta kaikkia ihmisiä ei voi huijata kaiken aikaa.

Kansalaisten verorahoja omalle etniselle viiteryhmälleen kuppaava Said Ahmed on pannut tarkasti korvan taakse vasemmistotoveriensa suositukset, kuinka syyllistää suomalaisia tekeytymällä "rasismin uhriksi":

Hän on kuitenkin pyrkinyt kääntämään itseensä kohdistuvan vihan voimavaraksi. Osa saattaa tuntea Said Ahmedin nimellä Musta Leijona, joksi hän on itseään tituleerannut vaalikampanjoissaan.  

– Musta Leijona -nimi sai alkunsa vihasivustoilta. Minulla oli Leijonien pelipaita päällä ja minusta otettiin kuvia, joita jaettiin netissä. Siellä haukuttiin ja sanottiin, että hän ei ole suomalainen, vaan joku Musta Leijona.  Said Ahmed tukiryhmineen kuitenkin ajatteli, että pilkaksi tarkoitettu nimi oli mainio.  

– Otimme haukkumanimen haltuun ja teimme siitä brändin.

Kertomus mustasta leijonasta voisi kuulua afrikkalaisen narrauksen tarinankerrontaan, jossa paahtunut shemeikka uskottelee kantaväestölle olevansa suomalainen, koska kantaa leijonakorua. Jos Said Ahmed olisi vielä maininnut tykkäävänsä saunasta, maistelevansa Koskenkorvaa ja syövänsä HK:n sinistä Turun sinapin kera, Yle olisi ollut valmis julistamaan hänet suomalaisemmaksi kuin suomalaiset.

YLEN PISTÄVÄ KÄRY HOMO- JA HERMARFRODIITTIPAKOTUKSESSA

Transsukupuolisuutta vai mielen identieettihäiriö?

Globaalin enemmistön muodostamissa värillisissä maissa media ja valtiovalta ovat samalla taajuudella kansan syvien rivien kanssa niiden korostaessa terveen perheenmuodostuksen tärkeyttä kansakunnan jatkuvuudelle ja elinvoimalle. Ero on valtava kun tätä tuhansia sukupolvia evolutiivisesti testattua tervejärkisyyttä vertaa läntisen maailman julkista puhetta hallitsevien näsäviisastelijoiden sofistisiin houreisiin sukupuolten "moninaisuudesta" ja sodomian moraalisesta yhdenvertaisuudesta. 

Näin keskikesällä lisääntymisasiat ovat pohjoisella pallonpuolistkolla nyrjähtäneet jälleen kerran ulosteenkäryisen homopakotuksen ja muun geneettisen umpikujan puolelle. Valtamedia ja sen  liepeillä pyörivät opportunistiset mediatyrkyt kaatavat pahaa aavistamattomien kansalaisten kurkusta alas väkisin Pride-viikkoa ja siihen kytkeytyvää uusvasemmistolaista mädännäisyyttä. Ylen verkkouutiset ja kolumnit ovatkin viime päivinä täyttyneet erilaisten luonnonoikkujen ulinoista, koska maksumiehenä toimiva yhteiskunta ei levitäkään aivan joka hetki punaista mattoa heidän eteensä. 

Yksi surrealistisimmista viime aikoina ilmestyneistä Yle-kolumneista on transpoikkeavan Susi Nousiaisen (sic) tajunnanvirta Toin tietämättäni sukupuoleni kauppakorkeakouluun, jossa ylisensitiivisen valtamedian ja yhteiskunnan paapoma lumihiutale paisuttelee näennäisongelmiaan absurdeihin mittoihin. Tekstiä voi pitää jo nyt eräänalaisena suomalaisen uusvasemmistolaisen järjettömyyden virstaanpylväänä, johon tulevat – toivottavasti järkiintyneet – sukupolvet viittaavat varoittavana esimerkkinä. Samalla Nousiaisen ainekirjoituksen saivarteleva sukupuoliskolastiikka kertoo korutonta kieltä korkeakoulujen muuttumisesta uusmarxilaisiksi kansanopistoiksi, joissa tieteen lähtökohdaksi otetaan epäolennainen ja suorastaan haitallinen identiteettipolitiikka. 

Tavallisesti hermafrodiittisten korkeakoulukummajaisten sanamaagisesta sössölogiasta löytyy joku punainen (mikäpä muu) lanka, jota pitkin pyritään ajamaan jotain uutta yhteiskunnallista älyttömyyttä. Nousiaisen valitusvirsi on kuitenkin poikkeuksellinen kompositio, koska siinä ei ole mitään muuta tolkkua kuin se, että kirjoittajalla on selvästi epämiellyttävä olo, jota hän ei kykene sanallistamaan. Mimosan herkkänä prinsessamiehenä hyväkäs valittelee lähinnä "kovaa kohtaloaan" kuvitteellisen syrjinnän kohteena:

Heti opintojen alussa löysin lasiseinän, jota muilla ei ollut. Käytin 80 työtuntia siihen että sain vaihdettua transprosessia edeltävän nimeni etukirjaimet pois yliopiston IT-käyttäjätunnuksestani, ja tuhlasin 14 työpäivää tämän takia työkyvyttömänä olemiseen. Tämä tarkoittaa muille tohtoriopiskelijoille 24 työpäivän etumatkaa suhteessa minuun yksinomaan sukupuolen perusteella. Opin inklusiivisuudessa tärkeää olevan sen tunnistamisen, ettei kyse ole kivasta markkinointikikasta, vaan siitä että osalle ihmisiä organisaatio tuottaa työkyvyttömyyttä yksittäisen ominaisuuden perusteella.

Ylipitkässä sepustuksessaan kirjoittaja pääsee halkomaan hiuksia tosissaan, mikä synnyttää lähinnä laiskaa joukko-opillista predikaattilogikkaa, jossa looginen päättely jää väkisinkin hämäräksi: 

Inklusiivisuustyössä ei tulisi sanoa “kaikki”, sillä silloin suuri osa ihmisistä jää ulkopuolelle. Tulisi luetella ääneen ne kaikki, joita oikeasti tarkoitetaan.

Tästä taas seuraa naurua kolmannella eli inklusiivisia sanahirviöitä tyyliin LGGBDTTQQIAAAAPP2SNBGVGNC+. Periaatteessa lista voi jatkua loputtomiin, kunhan vain muistetaan karsia yhteiskuntailveilyn lompakkona toimiva päävihollinen, valkoinen heteromies.

Jos nyt oikein tarkalla täikammalla syynää hermafrodiitin tunteenpurkausta sieltä löytyy jonkin verran perinteistä Frankfurtin koulun kritiikin kulttuuria ja sen myötä yksi implisiittinen vaatimus, joka noudattaa perinteistä vasemmistolaista mulla on oikeus -kitinää:

Tieteelliset, neutraaliksi tarkoitetut tekstit eivät kerro, että minä olen se tutkija, jonka kuuluu lukea näitä. Eivätkä varsinkaan että minä olen se johtaja, joka käyttää tätä tutkittua tietoa työssään. Lukiessani minä olen sisällä, mutta samaan aikaan minä en ole sisällä, vaan olen näiden lukemieni tekstien ulkopuolella, anomassa polvillani sisäänpääsyä.

Kommentillaan Nousiainen tulee sanoneeksi, että "transsukupuolisille" pitää kirjoittaa omat tieteelliset kirjatkin! Tämä on sikäli johdomukaista, sillä kun yhteiskunnan heikoille ja viallisille jaetaan huolettomasti loputtomia oikeuksia (mutta ei velvollisuuksia koska se olisi sortoa), he niskan päälle päästessään alkavat vaatia itselleen etuoikeuksia. Klassinen marxilainen vaatimus proletariaatin diktatuurista ei katsokaan aikaa, koska sama kaunaisuus näkyy nykyään jalustalle nostetussa Pride-vouhotuksessa. Miehinen työväenluokka on vain vaihdettu intersekstionaalisuutta noudattaen etuoikeutettuihin vähemmistöihin ja globaalin massainvaasion elintasoparasiitteihin. 

PS. Imperialistinen lännen liberalismi tekee jo tuhojaan Suomenkin perinteisissä vähemmistöissä. Saamelaiset ovat toistaiseksi saaneet harrastaa rauhassa rodullista separatismiaan (I. poissulkevaa "rasismia") ja konservatiivisia arvojaan, mutta nyt senkin ylle on laskeutunut synkkiä pilviä. 

Etelä-Suomen transmaniasta ovat saaneet nimittäin tartunnan Lapin saamelaiset, luultavasti Helsingin city-"saamelaisten" levityksellä. Tästä tragikomediasta kertoo irvokkaalla tavalla Ylen uutinen Saamenpukujen tiukka sukupuolijako sulkee muunsukupuoliset ulkopuolelle: Kukaan ei ole halunnut ommella saamenpukua Anne Risten Saralle. Uutisjuttu sisältää tuttua punaliberaalia marinaa konservatiivien "suvaitsemattomuudesta", mutta lukijalle huomionarvoisinta on kirjoituksen liberalistinen kulttuuri-imperialismi, jota ei ymmärretä hävetä yhtään. Tästä voidaan päätellä että lgbt-homoarvot voittivat etnisen toiseuden palvonnan 1-0.

                                                             ************************

Yhteiskunnallisena muoti-ilmiönä "transsukupuolisuus" on pääasiassa haitallinen siitä kärsiville identiteettiongelmaisille ja aivopestyille varhaisnuorille. Katastrofiksi se alkaa muodostua siinä vaiheessa, kun valtiovalta kiistää lain voimalla biologisen sukupuolen ja kansalainen saa päättää itse mielivaltaisesti sukupuolestaan. Vaaravyöhykkeellä ovat etenkin naiset, jotka  joutuvat luopumaan turvallisuudestaan pukuhuoneissa ja vessoissa sekä menettämään suojatun asemansa urheilusarjoissa, sukupuolikiintöissä, terveydenhuollossa ja vankiloissa. Kysymys tulee ajankohtaiseksi viikolla 51, jolloin Sanna Marinin hallitus on tuomassa esityksen translain uudistamisesta eduskunnan käsiteltäväksi. Turun Sanomien tuoreessa mielipidekirjoituksessa Miten käy naisten turvallisuuden, jos translaki uudistuu? Anna Pakkala kirjoittaa:

Uusi translaki sisältäisi itseidentifikaation, jolloin juridisen sukupuolensa voisi kuka tahansa muuttaa omalla ilmoituksella, ilman tähän asti vaadittuja tutkimuksia, diagnoosia tai “tosielämän koetta” vastakkaisen sukupuolen sosiaalisessa roolissa

Kirjoituksessa tuodaan hyvin esiin, kuinka päätä pahkaa ideologista pakkomiellettään noudattava hallitus ei ole ajatellut käytännössä lainkaan lakiehdotuksensa tuhoisia seurauksia. Pääasia on hyvesignaloida uusmarxilaisten muotiaatteiden tahtiin ja saada aikaan kansakuntaa hajoittava tuhoisa yhteiskuntakokeilu:

Kun vessojen ja pukuhuoneiden ovet avataan kelle tahansa miehelle, joka uskoo tai tuntee olevansa nainen, silloin ovet avataan kenelle tahansa miehelle, joka haluaa sisään. Luvassa on itsensäpaljastajien kulta-aika; vapaata paljastelua ilman seurauksia. Pelkään, ettei se jää tähän. 

Britanniassa kerätty data kertoo, kuinka julkisissa uimahalleissa ja urheilukeskuksissa naisiin kohdistuneista seksuaalisista hyökkäyksistä 90 prosenttia tapahtui unisex-pukuhuoneissa. Australialaiset vapaaehtoiset puolestaan ovat keränneet No conflict they said -sivulle tarinoita itseidentifikaation vaikutuksista biologisten naisten elämään. Tarinoissa toistuvat samat teemat: turvattomuus, häirintä ja naisten omien tilojen häviäminen.

                                                             ************************

Yle Teema, tiistai 29.6.2021 klo 21.00, Historia: Musta Amerikka ratissa (12)

1/2. Ensimmäiset mustat autoilijat. Amerikan talous kääntyi 30-luvun lopulla nousuun, jolloin myös mustalla keskiluokalla oli varaa himoittuun statuksen ja vapauden symboliin: autoon. Mustien vaurastuminen herätti kuitenkin paheksuntaa valkoisessa väestössä ja siksi autoilu oli värillisille monella tapaa vaarallista. Sarjassa kerrotaan millaista oli olla tummaihoinen autonomistaja 30-60-lukujen rotusyrjinnän Yhdysvalloissa ja millaisen yhteiskunnallisen muutoksen lisääntynyt liikkuvuus toi mukanaan. Mustat autoilijat kokevat edelleenkin syrjintää ja poliisi pysäyttää heitä vieläkin ainoastaan ihonvärin tähden. Tuotanto: Steeplechase Films/PBS, Yhdysvallat. HD 51 min Ohjelman sivulle.

Mustien aiskannattajamainen palvonta ja uhrittuaminen sen kuin jatkuu Ylessä. Narrativiin kuuluu, että afrikkalaistaustaiset eivät voi koskaan tehdä mitään pahaa tai väärin, ja jos tekevät, vastuu on valkoisen miehen. 

"Poliisi pysäyttää heitä vieläkin ainoastaan ihonvärin tähden". Näin sitä Ylen ohjelmatoimittaja valehtelee ideologisista syistä päin tavallisen demarieläkeläiskatsojan naamaa. Mustia pysäytetään liikenteessä enemmän kuin valkoisia siitä yksinkertaisesta syystä, että heitä epäillään ja etsitään rikoksista monikertaisesti enemmän kuin muiden väestöryhmien edustajia. Itse asiassa rikosepäilyjen ja tehtyjen rikosten perusteella mustia pysäytetään liikenteessä vähemmän kuin tilastot oikeuttaisivat.