YLEISÄLYKKYYS TABUNA SÄILYY: YLE SELITTÄÄ MAAHANMUUTTAJIEN HEIKOT PISA-TULOKSET RASISMILLA

"Yhteiskunta koostuu ihmisistä"

Filosofian alaan kuuluvassa epistemologiassa eli tietoteoriassa tarkastellaan mm. argumenttien johdonmukaisuutta (ristiriidattomuutta so. logiikkaa) ja tosiasiaväitteiden pätevyyttä. Niin ikään tietoteorian alkeissa opetetaan, kuinka yhden premissin (perusteen) virheellisyys voi kumota koko argumentin pätevyyden. Tätäkin ratkaisevampaa argumentin kumoutuvuudelle on aksiomaattisen, kyseenalaistamattomana pidetyn ensimmäisen premissin, epätotuus. 

Kun nämä taustatiedot pidetään mielessä, on helppo ymmärtää, miksi moderni länsimainen "demokratia" on kaatumassa omaan mahdottomuutensa. Se nojaa lähes kaikessa virheelliseen lähtöpremissiin, jonka mukana kaatuvat kaikki siitä johdetut tosiasiaväitteet ja niiden varaan rakennetut yhteiskuntapoliittiset ohjelmat. Valistunut lukija saattaa jo arvata mistä epätotuudesta, kaikkien valheiden äidistä, tässä on kyse. Aivan, tasa-arvosta.

Vähänkin elämää nähnyt ymmärtää sanomattakin, että ihmisissä löytyy valtavia henkisiä kykyeroja ja että ne voidaan ulottaa eri populaatiohin. Ikävä kyllä tämä empiirisiin havaintoihin ja eri populaatioiden yleisälykkyyden (iq) mittauksiin perustava tutkimustieto ei ole vallitseva totuus. Tämä johtuu hegemonisen julkisen keskustelun vallanneesta ylikoulutetusta keskiluokasta ja "edistysmielisestä" punaporvaristosta, jotka erottuaakseen rahvaasta kannattavat tosiasioille vieraita utopioita. Nämä egalitarismitartunnan saaneet "hyvät ihmiset" kykenvät älyllisellä itsepetoksellaan ylläpitämään näennäisen uskottavaa valhetta ihmisten lähtökohtaisesta samanlaisuudesta riippumatta rodusta ja sukupuolesta. 

Se, mihin he eivät kykene, on tästä valheesta seuraavan väistämättömän lopputuloksen estäminen. Tosin silloinkaan he eivät myönnä aksiomaattisen lähtöoletuksensa virheellisyyttä, vaan käyttävät kaikkia mahdollisia argumentatiivisia jongleeraustaitoja selittääkseen epämiellyttävän lopputuloksen pois. Tavanomaisin ad hoc -poisselitys heille on rasismi. 

Juuri tästä on kyse kun puhutaan maahanmuuttajien (lue: afrikkalaisten) heikosta koulumenestyksestä Suomessa. Sitähän ei voida kiistää tilastollisesti, jonka vuoksi egalitaristit hyppäävät havaitun ilmiön syyhyn, joka selitetään milläpä muulla kuin rasismilla. Ylen verkkosivuille on ilmestynyt parikin uutista aiheesta, joista ensimmäinen, "En olisi odottanut tätä sinulta", sanoi opettaja – Suomessa maahanmuuttajataustaiset oppivat huonommin kuin muut, tutkijan mukaan syrjintä rehottaa, antaa puolueellisen puolustuspuheenvuoron asianomaisille rotumuukalaisille. 

Tarkkaavainen lukija huomaa nälkävuoden pituisesta puolustuskirjelmästä välittömästi, ettei valittajien kuorossa ole suomalaisista rodullisesti poikkeavia itäaasialaisia, vaikka he voisivat ulkonäkönsä puolesta uhriutua rasismista. Itäaasialaisetkin ovat niin sanotusti maahanmuuttajataustaisia, mutta heillä ei ole syytä itkeä heikoista oppimistuloksista, koska heidän korkealle mitatun yleisälykkyytensä vuoksi he eivät saa koulussa juuri koskaan huonoja numeroita toisin kuin somalit ja Saharan eteläpuolelta tulleet mustat afrikkalaiset. 

On erittäin todennäköistä, että koko uutista ei olisi edes olemassa mikäli "maahanmuuttajien" tausta olisi toisenlainen. Jos maahanmuuttajaperheet olisivat taustaltaan kantasaksalaisia, kantaruotsalaisia tai japanilaisia, keskustelua Suomen Pisa-tulosten heikkenemisestä ja maahanmuuttajien heikosta matematiikantaidoista ei edes käytäisi. Vallitsevassa tilanteessa toimittaja Reeta Niemonen ei voikaan muuta kuin teeskenellä hämmästystä, vaikka tietää todennäköisesti todelliset syyt:

Suomi ei olekaan koulutuksen mallimaa – ainakaan kaikille. Raportissa vertaillaan lukutaidon tuloksia kantaväestön sekä ensimmäisen ja toisen polven maahanmuuttajien välillä. OECD-maiden suurin piste-ero löytyy Suomesta. Se ei selity maahanmuuttajaperheiden matalammalla tulo- tai koulutustasolla 

Itse asiassa myös vuosien 2015 ja 2012 PISA-tulokset viittaavat siihen, että Suomessa maahanmuuttajatausta vaikuttaa oppimistuloksiin enemmän kuin useimmissa muissa maissa.  

(...) Miten voi olla niin? Alan tutkijat ovat sitä mieltä, että ilmiö on monen asian summa. Taustalta löytyy sekoitus vanhentuneita rakenteita ja rasistisia asenteita

Evoluutiobiologiasta piittamattomien yhteiskuntatieteilijöiden etuna on ainakin se, että he kykenevät melko korkean älynsä vuoksi valehtelemaan Pisa-tulosten erojen johtuvan rasismista eikä tiettyjen maahanmuuttajaryhmien kantasuomalaisista poikkeavasta älykkyysosamäärästä. Heille afrikkalaistaustaisten huonon koulumenestyksen selittäjäksi kelpaavat lähes kaikki selitykset maan ja taivaan välitä, mutta ei se ilmeisin eli mitattava yleisälykkyys, joka ennustaa paremmin kuin mikään muu mitattavan koulumenestyksen. Ylen agendauutisessa haastatellut kiertävätkin äo-kysymystä kuin kissa kuumaa puuroa eikä koko asiaa uskalleta edes mainita.

Ylen toisessa agendauutisessa Maahanmuuttajataustaisten lasten heikko koulumenestys harmittaa poliitikkoja – suomen opetus viedään ministerille, opettajien käytöstä pahoitellaan vallan huipulle päässeet konformistinaiset kauhistelevat suomalaiskoulujen rasismia, jonka he näkevät yksiselitteisenä syynä afrikkalaistaustaisten heikolle koulumenestykselle.

Kansanedustaja ja sosiaalidemokraattien kympin tyttö Eeva-Johanna Eloranta elää unelmamaailmassa, jossa kannettu vesi pysyy kaivossa ts. koulutuksen lisäämisellä kuvitellaan parannettavan kognitiivisesti haasteellisten maahanmuuttajaoppilaiden oppimistuloksia:

Eduskunnan sivistysvaliokunnan varapuheenjohtajaa, kansanedustaja Eeva-Johanna Elorantaa (sd.) luvut harmittavat. 

– Suoraan sanottuna ottaa päähän. Nämä erot ovat todella ikävää luettavaa. Eloranta toivoo hallituksen suunnitteleman oppivelvollisuuden pidentämisen tuovan apua siihen, että myös maahanmuuttajataustaiset nuoret onnistuisivat paremmin toteuttamaan täyden potentiaalinsa. Lakimuutos voisi tulla voimaan jo 2021.

Elorannan vuodatuksessa taas ottaa päähän jo hänen lähtöoletuksensa, jossa suomalaisille on kuin taivaasta sälytetty velvollisuus ruokkia, kasvattaa ja kouluttaa kehitysmaiden kutsumattomia kiertolaisia. Suomalaiset eivät saa käenpoikien paapomisesta edes kiitosta, vaan vaivanpalkaksi viidennen kolonnan poliitikot kaatavat heidän niskaansa rasismisyytökset. 

Tasa-arvomaniaansa juuttunut Eloranta uskoo kai ihan vakavissaan oppimiserojen johtuvan syrjinnästä, vaikka syy kehitysmaalaisten menestymättömyyteen on sama kuin tulijoiden lähtömaan kulttuuri, jonka tietynlaiset ihmiset ovat luoneet. Jos afrikkalaiset menestyisivät koulussa yhtä hyvin kuin suomalaiset, heidän vanhemmillaan ei olisi alunperinkään ollut syytä muuttaa kotimaastaan, koska suomalaisia vastaavilla kognitiivisilla kyvyillään he olisivat luoneet itse luottamuksellisen hyvinvointiyhteiskunnan Afrikkaan. 

Koska kehitysmaalaiset eivät kotimaissaan kykene todistetusti luomaan vaurasta hyvinvointivaltiota, he suuntaavat pohjoisiin maihin, joiden alkuperäispopulaatiot ovat kyvyllään jo rakentaneet valmiin menestyvän valtion. Mikään määrä koulutusta ei kuitenkaan muutamia poikkeuksia lukuunottamatta kykene tekemään heistä samanlaisia menestyjiä keskivertosuomalaisten kanssa. Eikä pidäkään, sillä heidän paikkansa ei ole täällä. Heidän läsnäolonsa vuoksi suomalaisetkaan eivät voi säilyä, kukoistaa ja kasvaa täyteen potentiaalinsa, jos meidän on jaettava heidän kanssaan perimämme, koulumme, teknologiamme, kulttuurimme, urheilumme  ja maantieellinen alueemme.

Ylikoulutetut pinkot, erityisesti naiset, uskovat hyvinvointimme tulleen ilmaiseksi tai peräti muiden riistosta, joten sen voi siksi jakaa ulkopuolisille ilmaiseksi. Tällaista ajattelua edustaa Elonrannan lisäksi haastateltu  kokoomuslainen Helsingin apulaispormestari Pia Pakarinen.  Hänkään ei uhraa ajatustakaan sille, miksi Suomi ylipäätään pitää täyttää täysin vierailla vapaamatkustajamuukalaisilla. Pakarinen onkin tyyppiesimerkki reaalitodellisuudesta irtaantuneesta hyväosaisesta, joka näpertelee mieluiten näennäisongelmien parissa:

Erityisen harmissaan apulaispormestari Pia Pakarinen on maahanmuuttajataustaisten nuorten tarinoista siitä, kuinka opettajat ovat lannistaneet heitä.  

– Se (lannistamisen lopettaminen) lähtee ihan omien asenteiden oikaisemisesta. Monet ikävät reaktiot perustuvat sille, ettei ole tietoa. Ei välttämättä tarkoiteta pahaa, muttei vain ole tullut ajatelleeksi, Pakarinen sanoo. 

– Tämänkaltainen ajatteluvirhe tulee tietysti korjata koulutuksella.

Pakarisen usko maagiseen tasa-arvoon on vankkumaton, varsinkin kun hän uskoo löytäneensä syyn afrikkalaistaustaisten maahanmuuttajien heikkoon koulumenestykseen. Turhaan Pakarinen silti pyristelee, sillä ihmisryhmät eivät ole kyvyiltään samanlaisia so. tässä suhteessa samanarvoisia, eikä tätä totuutta pysty kumoamaan mikään "vihapuheesta" melskaava tuomioistuin kuten ei pystynyt kumoamaan Galileo Galileinkaan (1564-1642) puolustamaa totuutta maailmasta osana heliosentristä planeettajärjestelmää. Silti valheen hedelmät maistuvat apulaispormestarista makealta:

– Emmehän me voi ikinä pärjätä ja saada kaikille nuorille tasa-arvoisia tulevaisuuden mahdollisuuksia, jos suhtaudumme heistä joihinkin näin.  

Hän pitää Helsingin järjestämää rasisminvastaista koulutusta hienona askeleena, ja toivoisi, että sama otettaisiin entistä paremmin huomioon myös lastentarha- ja luokanopettajakoulutuksessa.

Rasisminvastainen koulutus....valkoisten vastainen koulutus. Tasa-arvo saavutetaan vain kommunistijohtaja Pol Potin menetelmillä, jossa ylemmät karsitaan, jotta kaikki olisivat yhtä alhaisella tasolla. Savimajakulttuuri on Suomessakin mahdollista, mikäli "rasisminvastainen" väestövaihto etenee yhtä nopeasti kuin apulaispormestari Pakarisen Helsingissä.

NUORISSA SUOMILAMPAISSAKO MAAN TULEVAISUUS?

Entisen Kouluhallituksen eli nykyisen Opetushallituksen pääjohtaja,  Kokoomuksen vasemmistolainen aisankannattaja Olli-Pekka Heinonen, on varmaan tyytyväinen Ylen tänään kertomasta kansainvälisestä ICCS 2016 -koulututkimuksesta, joka väittää suomalaisnuorten olevan konformistisia ja pelokkaita nynneröitä. 

Uutisessa Suomalaisnuoret luottavat poliisiin ja puolustusvoimiin – eivät someen tai puolueisiin tuodaan esiin, kuinka 68-sukupolven jälkeiset vanhemmat ja koululaitos ovat menestyksekkäästi siirtäneet lapsilleen vanhentuneen käsityksen poliisin ja armeijan luotettavuudesta. Kenttätyön rivipoliisit ja kantaupseerien kouluttamat varusmiehet herättävät syystäkin luottamusta, mutta valitettavasti koululaisilta puuttuu tietous näiden instanssien ylimmän hallinnon epäisänmaallisesta tominnasta, joka on ratkaisevaa laitosten luottamukselle. Viimeisen vuosikymmenen aikana poliittiseksi poliisiksi ryhtynyt korruptoitunut poliisijohto ja pääsesikunnan vallanneet kansainvälisestä urasta haaveilevat Natomyönteisest homopojat ("West!") kertoo selvää kieltä siitä, että näiden laitosten johdosta ollaan syrjäyttäymässä suomalaismielisiä voimia toden teolla. Täytyy vain toivoa, että mikäli tutkimuksessa olisi kysytty erikseen poliisin ja armeijan johdosta, vastaukset olisivat olleet kriittisempiä.

Niin tai näin, tutkimus kertoo Suomen osalta karua kieltä siitä, että peruskoulussa 1970-luvun esimmäisellä puoliskolla toteutettu  marxilainen opetuskokeilu ei jäänyt silloisen kouluhallituksen pääjohtaja Erkki Ahon (SDP) suojelemaksi yksittäiseksi hankkeeksi, vaan kansallismielisyyden vastainen ideologinen YK-internationalismi tuli koulutusohjelmaan vaivihkaisesti jäädäkseen. Tutkija Jari Leskinen kertoo kirjassaan Pirkkalan peruskoulun marxilainen kokeilu 1973-75, kuinka tuon hankkeen lonkerot johtavat nykypäivään asti – presidentti Tarja Halosen aviomies Pentti Arajärvi oli nuorena virkamiehenä järjestämässä rahoitusta Pirkkalan opetusmenetelmäkokeilulle. Ei ole mikään yllätys, että koululaitoksen viime vuosikymmeninä vallannut 2000-luvun kommunismi eli monikultturismi on näkynyt myös Arajärven viimeisimmissä tehtävissä, sillä esimerkiksi vuonna 2008 hän toimi selvitysmiehenä asiassa, jossa haluttiin selvittää "maahanmuuttajien työllistymistä ja kannustinloukkuja".

Milleniaalisukupolveen (s. 1980-1995) verrattuna tutkimuksen 8-luokkalaisten edustama Z-sukupolvi (1990-luvun puolivälin jälkeen tai 2000-vuosikymmenen alussa syntyeet) ei eroa juurikaan edellisestä. Molemmat ryhmät ovat samaa narsistista lumihiutale-massaa, joilta on jäänyt isäkapina tekemättä, koska he ovat samaistuneet 60-lukulaisten pehmoisiensä kastroituun ja hedonistiseen  elämäntapaan. Vuoden 1968 jälkeen kaikki uusien sukupolvien enemmistöt ovat olleet helposti vieteltävissä globaalikapitalismia ylläpitävään mukavuudenhaluiseen kulutuselämään ja "individualismiin". Jonkinlaisena 60-luvun itsepetoksellisen kapinahengen jatkumona voi nähdä koululaitoksen indoktrinoimat nykyiset kulttuurimarxilaiset muotiaatteet kuten monikultturismin ja lgbt-lobbaukseen samalla kun kokonainen sukupolvi on hyväksynyt mukisematta niihin kytkeytyvän globaalikapitalistisen hengen.

Edes moraaliposeeraavina "kapinallisina" esiintyvien Sosiaalisen Oikeudenmukaisuuden Soturien tavoitteena ei ole loppujen lopuksi muu kuin päästä suhdeverkostonsa avulla korkeapalkkaisiin suojatyöpaikkoihin ja hankkia iso omakotitalo mukavalta punaporvarilliselta alueelta, jossa ei tarvitse oikeasti kohdata monikulttuurista arkea. Silti tutkimuksen suomalainen koordinaattori elättelee toivoa vasemmistonuorison autonomisesta huliganismista, vaikka häntä aivan perustellusti huvittaakin suomalaisnuorten naivi auktoriteettiusko:

Suomalaisnuorista vain kymmenen prosenttia olisi valmis laittomuuksiin, kuten spreijaamaan iskulauseita seiniin, tukkimaan liikenteen tai valtaamaan julkisen rakennuksen. 

– Meillä on sinisilmäinen kansa. On totuttu siihen, että asiat hoituvat, naurahtaa tutkimuksen kansallinen koordinaattori, Jyväskylän yliopiston koulutuksen tutkimuslaitoksen tutkija Jouko Mehtäläinen.

Punaisen yliopiston Mehtäläinen haluaisi, että nuorisosta löytyisi nykyistä suurempi ja aggressiivisempi joukko 60-lukulaisen arvojärjestelmän vahtikoiria, jotka puolustaisivat korruptoituneen demokratiailveilyn "arvopohjaa" vielä kiihkeämmin kuin sen näkyvimmät äänitorvet valtioneuvosto, Yle, HS, koululaitos ja yliopisto. Todelliseen arvokapinaan, jossa vedettäisiin mielenosoituksellisesti päälle musta paita ja irtisanouduttaisiin punaporvarillisesta materialismista, Y- ja Z-sukupolvilla ei riitä rohkeutta eikä halua, koska se tarkoittaisi luopumista tulevilta sukupolvilta varastetusta makeasta elämästä (tasapuolisuuden nimissä sanottakoon, että suurten ikäluokkien eläkeläiset johon kuuluu myös tuhoisa 68-sukupolvi, on varastanut tulevaisuudelta kaikkein eniten). Vasta väistämättömän taloudellisen ja ekologisen kaaoksen seurauksena kolmannen tien ajattelusta alkaa tulla välttämätön hyve ja konkreettinen vastarinnan muoto. Mutta sitä ennen 8-luokkalaiset toistavat kympin tyttöjen lailla opportunisesti koulujärjestelmään istutettua kulttuurimarxilaista propagandaa liittovaltio EU:n autuudesta, "eri sukupuolista" ja "rasismista":

Asennetutkimuksen tulokset viestivät suomalaisen yhteiskunnan avoimuudesta. Esimerkiksi sukupuolten tasa-arvoon suomalaisnuoret suhtautuvat tutkimusmaiden keskiarvoa myönteisemmin. Tasa-arvoon asennoitumisessa vaikutti myös oppilaiden yhteiskunnallisten tietojen taso: mitä korkeampi se oli, sitä myönteisempi oli suhde tasa-arvoon.  

(...) Eurooppalaisnuorten asenteet maahanmuuttoon ovat vajaan kymmenen vuoden aikana liikahtaneet hieman kielteiseen suuntaan. Suomessa muutosta ei kuitenkaan näkynyt, vaikka vuoden 2015 pakolaiskriisi kosketti myös meitä. Pääosin eurooppalaisnuoret suhtautuvat maahanmuuttoon positiivisesti. 

TV-uutisten versiossa tutkija Mehtäläinen kehui suomalaisnuorten yleistä tietämystä yhteiskunnallisista asioista ja sitä, että he ovat sukupuoli- ja maahanmuuttoasioissa "avoimia" ja siten ilmeisen "edistyksellisiä", koska ovat nielleet kritiikittä pari viime vuosikymmentä hallinneen diversiteetti-indoktrinaation. Totta kai mädäntyvälle järjestelmälle työtä tekevät tahot mielistelevät nuorisoa, koska se on opetullut kiltisti mantrat, joita sille on syötetty vuosikausia. 

Suomalaisuuden olemassololle uskolliset kansalaiset eivät voi tuntea muuta kuin syvää myötätuntoa kastraattilaulajiksi kuohittua nuorisoa kohtaan, joka veisaa lobotomisella iloisuudella nomenklatuuran säveltämää virttä jälkimarxilaisesta tasa-arvohörhöilystä. Tietysti aktiivisella väliintulolla on vielä mahdollisuus katkaista  tiivistyvä länsimaisen itsetuhoisuuden kierre, mutta on todennäköisempää, että hulluus päättyy vasta kun resurssit on lypsetty tyhjiin ja nykyinen "länsi" romahtaa omaan  mahdottomuutensa kuten Neuvostoliitto ja Kamputsea. Pitää vain toivoa, että tervehdyttävä luhistuminen tapahtuu ennen kuin koko kuluttajalampaiden maailma ehtii muuntua transhumanistiseksi helvetinkoneeksi.

                                                           ************************

Yle TV2, tiistai 7.11.2017 klo 23:15, Oikeus tietää, vapaus sanoa 

Mitä sananvapaus on arjessa? 15-vuotias Tarquin Ramsay selvitti asiaa viisi vuotta. Kysymykseen vastaavat sanomistensa kanssa pulaan joutuneet kuten Julien Assange, Jude Law, Sarah Harrison ja Jabob Appelbaum. HD Äänitekstitys: suomi.

Nimilistahan muistuttaa kuin New Yorkin Brooklynin puhelinluetteloa Assangea lukuunottamatta. Miksi sanavapauden sankareiksi valitaan valtamediassa aina vasemmistoliberaalieja, vaikka todellisuudessa länsimaissa sananvapautta on riistetty eniten konservatiiveillta, oikeistoradikaaleilta ja nationalisteilta? 

Jakob Applebaum voi leuhkia sananvavapauden puolustamisellaan vasta sitten kun hän vaatii niiden yhdeksässä Euroopan maan vankilassa viruvan tosinajattelijan vapauttamista, jotka on tuomittu maidensa mielivaltaisen Holocaust-lainsäädännön vuoksi. Tämä sananvapauden törkeä loukkaus on pantu voimaan vain siksi, että toisinajattelijat ovat esittäneet dokumentteja ja faktoja voittajavaltojen virallisesti sementoimaa holokausti-tarinaa vastaan. 

Yle TV1, maanantai 6.11.2017 klo 21:30, Dokumenttiprojekti: Munkki lietsoo vihaa 

Myanmarista on paennut yli 800 000 rohingya-heimon jäsentä. Yksi heimon vainoajista on arvostettu buddhalaismunkki Wirathu. Väkivallattomasta uskonnostaan huolimatta hän kehottaa tuhoamaan toisuskoiset rohingyat. HD Äänitekstitys: suomi. K12 (ahdistus).

Suosittelen katsomaan tämän Yle Areenasta. Kyse on yhdestä parhaimmista viime aikoina tulleista tv-dokumenteista, vaikka aihe on maantieteellisesti ja kulttuurisesti monelle suomalaiselle vieras. Huolimatta siitä, että ohjelman ideologisena katsojalähtökohtana on länsimainen ihmisoikeuspuhe, se paljastaa tahtomattaan millaisia kammottavia seurauksia on kontrolloimattomasta väestönkasvusta, muslimi-invaasiosta ja pakotetusta monikulttuurisuudesta.

On jokseekin irvokasta, että ihmisoikeususkonnon pillipiiparikultin kuten Human Rights Watchin länsimaalainen "pappi" yrittää tehdä rohingya-heimon muslimeista yksinomaisia uhreja, vaikka taustalla on pitkään jatkunut holtiton väestönkasvu ja muslimi-invaasio Bangladeshista Myanmariin (ent. Burmaan). Myanmarin valtion mukaan rohingyat polveutuvat Chittagongin alueelta nykyisestä Bangladeshista tulleista siirtolaisista, joita muutti nykyisille alueilleen Iso-Britannian vallattua Rakhinen alueen vuosina 1824–1826. Tämän vuoksi heitä ei viranomaisten mukaan voida pitää aitona myanmarilaisena etnisenä ryhmänä. Rohingyoiden oman version mukaan he polveutuvat alueelle 800-luvulta lähtien muuttaneista arabeista, joten heitä ei voi tässäkään tapauksessa pitää myanmarilaisina vaan historiallisina muslimi-tunkeutujina.

Kun islamilaisen uskon ja kulttuurin taustat tietää, ohjelman agendaksi näyttää muodostuvan tyypillinen eurooppalaisen liberaalin tapa valkopyykätä valloitushaluista islamia. Länsimaisella liberaaleilla on kummallinen taipumus asettaa sympatiansa mitä barbaarisimmalle ihmisryhmälle kuten islamilaisille, luultavasti siksi, että sellaiselle alistuminen tuntuu heistä erityisen nautinnolliselta. Lempeydestä ja filosofisesta syvyydestään tunnettu buddhalaisuus ei sovi liberaalien Tukholman-syndrooma -kuvioon, jonka vuoksi heidät esitetään ohjelmassa mielikuvituksellisiin Hollywood-natseihin verrattavina sydämettöminä julmureina. Ilmeisesti buddhalaisuus ei edusta voitokkaan maskuliinisuutensa menettäneelle länsimaiselle eetokselle tarpeeksi "jännää" Toiseutta toisin kuin karkean miehekäs islam.

Vaikka dokumentissa muslimeista yritetään tehdä etnisen konfliktin uhreja, tervejärkisen katsojan sympatiat asettuvat melko nopeastii buddhalaisten nationalistien puolella. Buddhalaisliike 969:n johtaja Ashin Wirathu vaikuttaa syvästi oppineelta ja sympaattiselta mieheltä, joka puolustaa vain kansaansa islamilaista invaasiota vastaan, koska vatliolla ei näytä olevan siihen rohkeutta ja halua (tuttu tilanne myös EU-Euroopassa). Hän puhui myös valkoisten eurooppalaisten puolesta muslimi-invaasiota vastaan ja sanoi, että pitää Saksan liittokansleri Angela Merkeliä roistona, koska tämä ei toteuta kansan tahtoa muukalaiskysymyksessä. Liberaalin nikottelua lisää myös se, että Wirathu sanoi vanhassa haastattelussa Trumpin olevan Amerikan kansalle parempi vaihtoehto kuin Clinton. 

Pahinta liberaalien ohjelmantekijöiden mielestä oli Wirathun puheet kansojen oikeudesta puolustaa rotuaan ja uskontoaan.  Ylen ohjelmatiedoissa kysytään retorisesti "mihin Wirathu perustaa ihmisvihansa ja rasistiset puheensa?" Koska Ylen kansallismasokistit pitävät oman maansa ja uniikin rotunsa puolustamista vihana, niin tällöin kotimaan jättäminen vihollisen armoille ja siten tuhoon edustaa ilmeisesti sen vastakohtaa eli rakkautta? Tämähän on pahempaa hulluutta kuin kulttuurivallankumouksen maolaisten vaatima itsekritiikki!

Wirathun näkemykset kansasta ja sen oikeudesta itsesäilytykseen ovat universaaleja totuuksia, jonka vuoksi dokumentin tekijöiden esittämät irralliset lainaukset buddhalaisuuden "rajattomasta rakkaudesta" on otettu irti kontekstista. Edes Gautama Buddha ei opettanut sen puolesta, että rakkauden nimissä on antauduttava tunkeutujalle ja kuoltava. Kuten kaikissa uskonnoissa, myös buddhalaisuudessa on ristiririitaisia ohjeita, kun ne irrotetaan asiayhteydestä ja asetetaan rinnakkain.

Yle TV1, maanantai 6.11.2017 klo 19:00, Historia: Ruotsin Mao-kapinalliset 

Ruotsin vasemmistosta erkani 1968 ääriliike. Sen jäsenet kutsuivat itseään kapinallisiksi ja toteuttivat Maon oppeja. He uskoivat maailmanvallankumoukseen ja näkivät Ruotsin osana sitä. Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: suomi.

Linkki Yle Areenaan.

Täytyy antaa pitkästä aikaa positiivista palautetta Ylen Historidokumentille, sillä tällä kertaa esillä oli aihe, jota ei ole käsitelty käytännössä juuri lainkaan maamme televisiossa. Ruotsalaisen Mao-kultin syntyminen on hyytävä kuvaus siitä, kuinka poliitiinen mikrosuuntaus muuttuu vain puolessa vuodessa uskonnollisluonteiseksi kultiksi. Se ei aiheuttanut vaaraa yhteiskunnalle, mutta oli muodostua hengenvaaralliseksi sen omille jäsenille.

Ruotsissa maolaisen puhdasoppisuuden vaatimukset muuttuivat lopulta uskonnollisiksi dogmeiksi, joita eivät edes "valaistuneimmat munat" (erotukseksi kehittymättömistä "kivistä") voineet saavuttaa. Seurauksena oli loputtomat puhdistautumisriitit, anteeksipyytämiset, totaalinen eristäyminen yhteiskunnasta, omaisuuden lahjottaminen pois, henkinen ja fyysinen väkivalta. Kun kultti hehkunsa jälkeen paloi loppuun, sen 100 ydinjäsentä katosivat omille teilleen. 

Häiritsevän ruotsalaista ohjelmassa oli sen lopussa nähty erään haastattelun asiaankuulumaton kulunut vertaus 1930-luvun Saksaan. Ilmeisesti tämä on se ainoa ruotsalainen sertifioitu tapa "ymmärtää" liikkeitä, joissa ei vallitse loputon diskuteeraus. Tosiasiassa länsinaapurin 1968 Mao-kultin ainoat sopivat vertailukohteet ovat tasa-arvouskontoa saarnannut antirasistinen Jim Jonesin itsemurhakultti ja Pol Potin Kamputsea. Kaikki samaa vasemmistohulluutta, mutta eri mittakaavoissa. Drink Kool Aid and Die! Keep glasses and Die!

Lyhyen kulttivaiheen jälkeen maolaisuus muuttui 1970-luvulla Ruotsissa aidoksi poliittiseksi liikkeeksi. Tästä olisi hyvä nähdä vielä oma jatkodokumenttinsa.