KUN KORONA HELLITTÄÄ UUTISTARJONNASSA, PUNAMÄDÄTTÄJÄT ASTUVAT ESIIN VANHOINE TASA-ARVOVALHEINEEN

Viimeisen puolentoistavuoden aikana läntisen maailman tietoisuutta hallinnut koronahysteria on jättänyt pinnan alle sivilisaatiomme alla kuplivat muut patologiset ongelmat. Valtamedian päivittäisessä viruspelottelukampanjassa ei ole yksinkertaisesti jäänyt juurikaan tilaa tavanomaiselle arvomädätykselle. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jättiläisen harteilla seisovat kansanviholliset ja heidän hyödylliset idioottinsa olisivat tänä aikana pyöritelleet toimettomina peukaloitaan. 

Päinvastoin, kulttuurillle tuhoisia ideoita on radikalisoitu entisestään ja niitä on levitetty kaikessa hiljaisuudessa syvämmälle yhteiskuntaan aina yrityselämään ja maanapuolustukseen asti. Jatkuvasti pompotetun koronatilanteen hieman hellittäessä tiedotusvälineet ja solutetut insitituutiot ovat nostaneet takaisin julkisuuteen aiemmat mädätysteemansa. Juuri kun länsimaisen hulluuden riemumarssin on luultu saavuttaneen huippunsa, woke-tiedostajat lyövät hölmistyneitä kansalaisia ällikkällä röyhkeillä vaatimuksillaan ja keskustelunavauksillaan. 

Silmiinpistävintä tässä viimeisimmässä moralistisessa ryöpsähdyksessä on suuryritysten näkyvä osuus. Aggressiiivinen intersektionaalisuus yritysmaailman huipulla on suurille ikäluokille kuitenkin jo niin paksua, ettei pääasiassa demarieläkeläisiä palveleva Yle ole tohtinut kertoa hissijätti Kone Oy:n pääomistajien viimeisimmästä uusmarxilaisesta ulostulosta. Kokoomuslainen Verkkolehti sen sijaan otti asian esille uutisjutussaan Herlinien suvun päättäjä TE:lle: Intersektionaalisuus ja feminismi nyt keskeisiä. 

Tässä vaiheessa on vielä vaikea arvioida, onko Kone Oy:n hallituksen varapuheenjohtaja Jussi Herlinin, 36, yksitotiset ideologiset vuodatukset pelkkää kyynistä muotiaatteiden aallonharjalla ratsastamista vai aitoa sukupolvikokemusidiotismia. Joka tapauksessa on selvää, ettei identiteettipoliittinen ilveily pidemmän päälle ole yritykselle tuottavaa bisenestä, vaan pelkkä menoerä, joka on pois yrityksen ydintoiminnasta. Hissien valmistajana Kone Oy:llä ei tosin ole välitöntä pelkoa konservatiivisten asiakkaidensa menettämisestä ainakaan länsimaissa, mutta idän kasvumarkkinoilla hallusinaatiovasemmiston perhevastainen junttaus voi olla jo mainehaitta.

Arkisten bulkkituotteiden valmistajille woke-aktivismin peräänkuuluttaminen on jo suora taloudellinen riski. Tuorein esimerkki omaan jalkaan ampumisesta löytyy virvoitusjuomabisneksestä. Kun yhtiöiden markkinoinnista ja tiedotuksesta pääsevät vastaamaan ideologisesti konformistiset kympin tytöt, saadaan MTV3:n uutinen Uusissa Karhu-oluttölkeissä vahva kannanotto: "Puolustamme transoikeuksia, koska sen tekeminen on yksinkertaisesti oikein". 

Uudessa Karhu-mainoksessa karvoineen päivineen nieltyä trans-ideologiaa kehdataan vielä puolustaa moraalisella ehdottomuudella, vaikka oikeudenmukaisessa rationaalisessa maailmassa identiteettiharhoissa elävien sukupuolielinten silvonta on yksinkertaisesti väärin. Punaliberaalissa kuplassa elävien trendiperseiden todellisuuden kieltämisestä kertoo jutusta välittyvä aito hämmästys kampanjan saamasta vastareaktiosta. Kun yritysmaailmaan levittäytyneen woke-ringin propagandamainoskampanjassa hierotaan äärivasemmiston viimeisintä mielettömyyttä, yrityksissä oletetaan kuluttajien ottavan moisen vihamielisyyden tyytyväisenä vastaan. 

Ilmeisesti  Sinebrychoffin talouspäällikköt on lähetetty jo toukokuussa lomille, jolloin toimittaja-vaikuttaja (sic) Mona Blingin kaltaiset moraaliposeeraavat hyväkkää ovat päässeet vapaasti mellastamaan markkinointipuolella. Jo nyt on selvää, että Karhu-oluen degeneraatteja mielistelevä kampajana tekee suurta hallaa kokonaismyynnille. On nimittäin huonoa liiketaloutta suututtaa yli puolet asiakkaista ideologisen päiväperhon takia. Kampanjan läpivieminen onkin osoitus kulttuurimarxilaisuuden saamasta asemasta yritysmaailmassa, jossa sen katsotaan edistävän valtioon vahvasti kytköksissä olevaan monopolikapitalismia. Kulttuurin tuhorintamalla bisnesoikeisto ja kulttuurivasemmisto ovat vaarallisella tavalla löytäneet toisensa.

Kulttuurimarxilaisten pitkä marssi läpi instituutoiden on yleensä ollut voimakkainta valtiokoneistossa. Viimeisimpinä yhteiskuntaa ylläpitävinä insitituutioina poliisi ja armeija ovat kuitenkin käyneet sitkeää viivytystaistelua vihamielistä kulttuuri-invaasiota vastaan. Ikävä kyllä poliisi on EU:n kaukohallinnon myötä siirtynyt jo joitain vuosia sitten suomalaisvihamielisten voimien käsiin. Nyt puolusvoimille on käymässä samoin, tosin mädättävänä elementtinä on tällä kertaa länsimaisia arvoja puolustava Nato. Atlantin puolustusliitolle "läntinen arvopohja" tarkoittaa lähinnä homo- ja monikulttuurin ylivallan varjelua väkivaltaisin keinoin. 

Suomessa Natokiimaiset hybridihomottajat eivät enää pahemmin kainostele puheenvuoroissaan agendaansa. Ei tarvitse kuin lukea Puolustuvoimien sivuilta kenraalimajuri Vesa Virtasen julkilausuma, niin tietää millaisella vieraalla maaperällä armeijan johto tällä hetkellä liikkuu. Pervopamflettissaan Virtanen uskoo idelogisessa naiviudessaan suomalaisten puolustavan ensiijaisesti hengellään "demokratiaa" ja "moniarvoisuutta" eikä kotia, uskontoa ja isänmaata:

Aseellisissa konflikteissa yhdenvertaisuus ja kansalaisoikeudet ovat usein ensimmäisiä arvoja, joita loukataan. Näin näyttää tapahtuvan maissa, joissa demokratia ja kansalaisoikeudet väistyvät voimapolitiikan tieltä. Tätä taustaa vasten on entistä tärkeämpää, että Puolustusvoimat on sitoutunut tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseen yhteiskunnassa, joka pyrkii turvaamaan kaikkien kansalaisten mahdollisimman hyvän elämän. Demokratian, sananvapauden ja monimuotoisuuden puolustaminen on tärkeää. Voimme olla aidosti ylpeitä siitä, että Suomi on rakennettu erilaisille ihmisille vapaaksi ja turvalliseksi maaksi. Nytkin käynnissä oleva Pride-viikko on osoitus siitä, että voimme rakentaa Suomea yhdessä tasavertaisina kaikkien kanssa. Puolustusvoimien tehtävä on varmistaa turvallinen maa kaikille myös tulevaisuudessa.

On vaikea kuvitella, että juuri kukaan keskivertosuomalainen olisi valmis uhrautumaan Naton edistämien  homoarvojen puolesta. Ainoastaan armeijaan pesiytyneet omituiset hiipparit saattavat allekirjoittaa varauksetta Puolustusvoimien homo- ja transagendan. Tunnetuimpana tapauksena surullisen kuuluista merivoimien ylikersantti Juho Pylvänäinen, joka on aikaisempina vuosina osallistunut näyttävästi Pride-marsseihin ja ottanut vahvasti kantaa seksuaalista häirintää vastaan. Lieventääkseen etukäteen mediatappiota Pylväläinen tunnusti hiljattain itse syyllistyneensä toistuvasti seksuaaliseen häirintään. 

Luonnollisesti Yle on ollut tapauksesta visusti hiljaa, sillä mediajätti on julkaissut aiemmin ylistäviä juttuja "rohkeasta" Pylvänäisestä. Hurskastelevan äärivasemmiston piirissä ylikersantin porsastelu ei ole mitenkään poikkeuksellista, sillä seksuaaliseen ahdisteluun ovat syyllistyneet mm. Elokapinaan ja  Feministiseen puolueeseen kuuluva homo Paju Vepsäläinen, vasemmistonuoria saalistanut sarjaraiskaaja-toimittaja Ari Lahdenmäki, romanipedofiili Veijo Baltzar, liberaalin Avoimen Puolueen saalistaja Petrus Pennanen, Lapin vihreiden pedofiilijohtohahmo Outi Kumpuniemi, pedofiilia suojellut äärivasemmistolainen valtamediatoimittaja Maria Pettersson, Suomessa asunut espanjalainen antifasisti Mauricio Cubero Riera sekä vasemmiston pedofiilipormestariehdokas Sasu Haapanen. Kaikista näistä tapauksista Yle ja Helsingin Sanomat ovat vaienneet systemaattisesti.

                                                         ************************



Yle Areena, tiistai 22.6.2021 klo 21.00, Historia: Orjakaupan synkkä menneisyys

4/4 Orjakaupan loppu. Vähitellen asenteet muuttuvat ja orjakauppa kielletään. Näyttelijä Samuel L. Jackson johdattelee läpi orjakaupan 400 vuotta kestäneen synkän historian. Yli 12 miljoonaa afrikkalaista kuljetettiin epäinhimillisissä oloissa Atlantin yli Amerikkaan ja jo matkalla kuoli arviolta noin 2 miljoonaa ihmistä. Ohjelmassa sukelletaan uponneiden orjalaivojen hylkyihin, perehdytään orjakaupan taloudellisiin hyötyihin ja kuullaan henkilökohtaisia tarinoita orjakaupan uhreista. Tuotanto: Associated Producers/Cornelia Street Productions, Kanada. HD 59 minOhjelman sivulle

TV1, perjantai 18.6.2021 klo 21.05, Kerro kuka olen (16)

5/9. Berliinin pimeä puoli. Amelian tie vie Saksaan, jossa hän tapaa yllättäen tuttuja menneisyydestä. Amelian rohkea toiminta kansallissosialisteja vastaan huomataan Lontoossa asti ja hän päätyy jälleen vakoojaksi. HD 44 min

Yle Teema, torstai 17.6.2021 klo 24.00, Mussolinin unelmatehdas

Cinecittà oli suuri elokuvastudio Roomassa Tiber-joen rannalla. Siellä tuotettiin Mussolinin fasismihallinnon aikana yli 300 elokuvaa. Mitä valkokankaan suuret diivat tekivät, miten propaganda ja taide yhdistyivät? Millaisia kohtaloita, millaisia moraalisia valintoja? Dokumenttielokuvan ohjasi Marco Spagnoli. Suomen-ensi-ilta. (Cinecittà Babilonia, Italia 2017) (U) HD 1 h 14 min

TV 1, keskiviikko 16.6.2021 klo 21.00, Merkkien salat

UUSI KAUSI Kausi 2, 1/8 Hakaristi. Jakso paljastaa hakaristin historiallisen matkan Graalin maljasta natsien käyttämäksi pahan symboliksi. Merkkien saloja jäljittävät toimittaja Ella Kanninen ja symbolitutkija Liisa Väisänen. HD ohjelmatekstitys (suomi) 29 min

Miten puhdistaa hakaristin maine? No tietenkin helpoiten antamalla tasapuolinen kuva kansallissosialismista. Kun natsien maine puhdistetaan liittoutunedien propagandavalheista ja nähdään, ettei se edustakaan yksiselitteistä "absoluuttusta pahuutta", hakaristikin normalisoituu.

Ohjelmassa nokkelana mainosmaakarina esiintyvän Eka Ruolan mielestä YK:n  pitäisi ottaa  hakaristi käyttöön, koska se edustaa automaattisesti "hyvää". Meiltä siis löytyy kokonainen sukupolvi Tarja Halosen opetuslapsia, jotka silmääkään räpäyttämättä pitävät YK:n kaltaista  antidemokraattista maailmanvaltioideaa jonain hyvyyden ruumiillistumana.

Yle Teema, lauantai 12.6.20210 klo 20.55 Small Axe (12) 

2/5. Lovers Rock - rakkautta reggaen tahdissa. 1980-luvulla afrokaribialaiset eivät olleet tervetulleita klubeille. Voidakseen nauttia nuoruuden vapauksista, musiikista ja löytää uusia ystäviä, bileet piti järjestää yksityiskodeissa. HD 1 h 10 min

Yle TV1, perjantai 11.6.2021 klo 18.50, Foylen sota (12)

Kausi 1, 2/4. Valkoinen höyhen. Foyle tutkii fasistisen liikkeen jäsenen surmaa ja on pian vakuuttunut siitä, että väärä mies joutui tulilinjalle. Kuka olikaan oikea uhri, ja miksi hänet haluttiin hengiltä? (U) SD 1 h 39 min

Yle Teema, torstai 10.6.2021 klo 22.50 Historia: KKK - amerikkalainen tarina (16)

2/2. 1945 - 2020 Amerikka palaa. Ku Klux Klanin tarina on synkkä luku Amerikan historiaa. Nuo kolme sanaa tuovat mieleen paitsi laittomat hirttämiset ja kirkkojen polttamiset myös kansalaisoikeusliikkeen ja tämän päivän rotumellakat. Dokumentti käy läpi Ku Klux Klanin historian sen synnystä tähän päivään rikkaan arkistomateriaalin ja lukuisten haastattelujen kautta. Tuotanto: Roche Production/France 5/Arte, Ranska. (U) HD ohjelmatekstitys (suomi) 59 min

YLE PUOLUSTAA TEKNOTYRANNIEN POLIITTISTA SENSUURIA DEMOKRATIALLA

Ilman kansalaisten mandaattia toimivat lännen globalistiset teknotyrannit Facebook, Google, Apple, Twitter, Amazon, Mozilla ja YouTube ovat jo vuosikausia harjoittaneet poliittisesti vinoutunutta sensuuriaan, mutta vasta viime päivinä yhtiöt ovat näyttäneet millaiseen vallankäyttöön ne ovat valmiita, kun Twitter ja Facebook sulkivat kansanvaltaisesti valitun Yhdysvaltain presidentin tilin. 

Tilien sulkemisen perusteena käytettiin stalinistisen epämääräistä ja epäuskottavaa "väkivallan uhkaa", vaikka todellisuudessa paniikkiratkaisun syynä oli pelko, että Donald Trump pääsee laukomaan ikäviä totuuksia, joita hallitseva media ei halua suuren yleisön kuulevan. Ohjelmistoja tekevä Mozilla menee julkilausumassaan niin pitkälle, että se vaatii Trumpin kannattajien ja arvokonservatiivien alustoilta poistamisen lisäksi heidän karkottamistaan koko Internetistä. 

Vapaasti mellastavien yritysjättien viimeisin operaatio kertoo lähinnä siitä, että teknologiayhtiöt ovat sitoutuneet tosiasiallisesti yksipuoluejärjestelmään, jossa Yhdysvaltoja tulisi haallitsemaan diktatorisesti woke-sosialistinen Demokraattipuolue. Tekopyhyyden harjoitelmina tunnetut demokraattijohtajien juhlapuheet kansan yhdistämisestä voidaan unohtaa viimeistään nyt, sillä syvän valtion globalistis-totalitaristiset aikeet vain lisäävät kansan kahtiajakoa ja sisällisodan mahdollisuutta.

Rehellisessä ja oikeudenmukaisessa maailmassa vallan vahtikoirana esiintyvän perinteisen median pitäisi tuomita teknojättien omavaltaisesti tekemät törkeät sananvapauden loukkaukset. Sen sijaan kaikki johtavat läntiset valtamediat, kotimainen Yle mukaan lukien, ovatkin olleet riemuissaan siitä, että kansalaisten kontrollin ulottumattomissa olevat tekno-oligarkit päättävät heidän puolestaan mitä poliitikot saavat sanoa ja mitä eivät. Koska Yle yrittää tyypilliseen tapaansa esiintyä taas puolueettomana "laatumediana", se ei julista toimittajien suilla sensuurin ihanuutta, vaan delegoi ilosanomansa punaisen yliopiston poliittisesti korruptoituneille tendenssitutkijoille uutisjutussaan Tutkijat: Twitterin kurinpalautus Trumpille on oikea veto, vaikka tulikin kovin myöhään – "Nyt käydään selkeästi viestinnän valtataistelua". 

Ylen haastattelemat tutkijat, apulaisprofessori Turo Uskali ja tutkijatohtori Niko Pyrhönen, toistavat samaa mantraa mitä muu punaliberaali nomenklatuura on vaatinut somelta jo vuosikausia: vieläkin kovempaa sensuuria poliittisesti epäkorrektisti ajatteleville. Kansalaisten kannalta olennaisin kysymys eli Facebookin ja Twitterin massiivinen poliittinen sensuuri on Ylen retorisessa pelissä siivutettu täysin ja käänetty suorastaan ylösalaisin. 

Vastuullisten asiantuntijoiden pitäisi vaatia omavaltaisesti kovennetun some-sensuurin lopettamista ja oikeustoimia teknoyhtiöiden harjoittamaa perusoikeuksen rikkomista vastaan. Tällaista suoraselkäisyyttä on kuitenkin turha odottaa järjestelmän lakeijoina toimivilta Pyrhöseltä  ja Uskalilta, jotka ovat jopa valmiita valehtelemaan sometyrannien viattomuuden puolesta. He valittelevat yhtiöiden toimineen "vastuullisuudessaan" eli sensuurissaan liian myöhään, vaikka somejätit aloittivat todistetusti totaalisen sodan kaikkia eurooppalaisperäisten ihmisten etua ajavia kansalaisia ja järjestöjä vastaan jo keväällä 2017. Pyrhönen ja Uskali tietävät tämän, mutta kehtaavat silti valehdella tutkijan auktoriteetillaan päin lukijoiden naamaa:

Ylen haastattelemat tutkijat, apulaisprofessori Turo Uskali ja tutkijatohtori Niko Pyrhönen, pitävät Twitterin puuttumista Trumpin tviittailuun oikeana päätöksenä, joka olisi tosin voitu tehdä jo aiemmin.

– Ainoa mistä somejättejä voi ja ehkä pitääkin kritisoida on, että ne ovat toimineet liian myöhään, Pyrhönen arvioi.

Pyrhönen on Helsingin yliopistossa työskentelevä sosiologi, joka on tutkinut muun muassa vastamediaa. Samoilla linjoilla on Jyväskylän yliopiston journalistiikan apulaisprofessori Turo Uskali. Hän muistuttaa, että Twitter alkoi vasta viime vuonna huomautella Trumpin tviiteistä ja poistaa niitä. 

– Voi kysyä, tuliko se liian myöhään, vai olisiko pitänyt reagoida jo neljä vuotta sitten, Uskali sanoo.

Nämä systeemin lauluja laulavat tutkijapölvästit eivät taida muiden näennäisliberaalien tapaan ymmärtää, että polittisen vihollisen toimivapauksien riistäminen on riemukasta vain siihen asti kunnes joutuu itse aatteelliseen oppositioon. Tosin sanoen poliitisten konjunktuurien muuttuessa heidän tukemaansa käytäntöä saatetaan soveltaa myös heihin. Ylipäätään on kummallista, että tutkijat eivät näe teknoyhtiöiden vallankäyttöä vaarallisena, varsinkin kun se iskee kovimmin tavallisiin kansalaisiin, joiden oikeuksia he väittävät puolustavansa. 

Jos demokratian tilasta oltaisiin aidosti huolissaan, internetjättien yksinvaltaista vallankäyttöä arvosteltaisiin ankarasti julkisuudessa. Vallankäytön kritiikin pitäisi olla vanhan maailman lehti-, radio- ja tv-median vastuulla ja se olisi jopa niiden edun mukaista kun tietää niiden menettäneen  korvaamattoman osan liiketoiminnastaan internetissä vaikuttaville kansainvälisille teknojäteille. Tästä huolimatta ne puolustavat yksiäänisen kritiikittä uusmedian nousukkaiden monopoliasemaa tiedonvälityksessä. Eikä perinteinen media ole noussut edes vaatimaan vapaata kilpailua tukahduttavien teknoyritysten pilkkomista kuten satakunta vuotta sitten, jolloin monopoliasemaan Yhdysvalloissa päässyt öljy-yhtiö Standard Oil paloiteltiin osiin. Mikä selittää tämän taloudellisesti epärationaaliselta näyttävän käyttäytymisen?

Oikeusfilosofi Carl Schmitt (1888-1985) ennusti jo viime vuosisadan alussa, ettei lisääntyvä taloudellinen valta suinkaan tee politiikkaa tarpeettomaksi, vaan talous itsessään muuttuu poliittiseksi. Ensimmäistä kertaa läntisessä modernissa taloushistoriassa globaalien suuryritysten voitontavoittelun rinnalle on noussut julkea poliittisen vallan hamuaminen, joka tosin on naamioitu hyviksi julistettujen arvojen puolustamiseksi. Erityisen selvästi politisoituminen näkyy mediakentällä ja verkossa vaikuttavissa uusissa teknologiayhtiössä. Eikä kyse ole mistä tahansa politisoitumisesta, vaan suuryhtiöiden massiivisessa, lähes monoliittisesta punasiirtymästä. 

Vielä 25-30 vuotta vuotta sitten suuryritykset esiintyivät julkisuudessa poliittisesti lähes neutraaleina toimijoina. Toki jo silloin ne joutuivat tekemään myönnytyksiä tiettyjen globalistien ohjaamille "kansalaisjärjestöille", jotka vaativat ekologisesti kestävää tuotantoa. Ekologisuusvaatimukset olivat sinänsä oikeutettuja, mutta lapsi meni pesuveden mukana silloin kun alettiin salakuljettaa sosialistisia vaatimuksia "eettisyyden" valekaavussa. Sittemmin sekä kapitalistien että punavihreiden intressit ovat käyneet yhteen niin sanotun vihreän talouden lanseeramisessa, joka on osa nykyistä kapitalismin globalistista resetointa. 

Nyt tiedetään, että sosialistit eivät suinkaan luopuneet aatteestaan reaalisosialismin romahdettua vuonna 1991, vaan universaaleja unelmia alettiin toteuttaa arvoneutraalin markkinatalouden sisällä. Siellä kulttuurvasemmistolaisuudeksi mutatoitunut sosialismi teki tuhojaan uusina viruksina, joita ovat monikultturismi, lgtb-ideologia, feminismi, "sosiaalinen oikeudenmukaisuus" (woke) ja valkoisten vastainen rasistinen identiteettipolitiikka. Etenkin sukupuoliradikalismi selittää huomattavan osan pörssiyhtiöiden punasiirtymästä, sillä miesten perustamien yhtiöiden johtokuntiin on juntattu väkisin naiskiintiöt.  Naisia on värvätty huomattavan paljon myös teknoyhtiöiden tiedottajiksi ja "eettisiksi neuvonantajiksi", josta tunnetuimpana esimerkkinä on mediajätti Facebookin perustaja Mark Zuckerbergin siskon Donna Zuckerbergin vahva rooli yhtiön poliittisen sensuurin ideoijana. 

Koska naiset ovat keskimääräisesti miehiä konformistisempia, he myös toteuttavat innokkaammin yhteiskunnassa hegemoniseen asemaan päässeitä kulttuurivasemmistolaisia muotiaatteita ja humanitäärisiä arvoja. Suomessa tämä yritysmaailman naisten "eettisyys" on näkynyt mm. Elovenan ja Eskimon logojen vaihtamisena.

Ostovoimaiselle valkoiselle väestölle pyllistäminen samalla kun palvotaan identiteettipoliittisia marginaalikummajaisia ei välttämättä ole taloudellisesti kannattava siirto, mutta teknologiayhtiöt ottavat tämän riskin ideologisista syistä. Siksi esimerkiksi Twitter oli valmis karkottamaan presidentti Trumpin, vaikka se menetti seuraajakadon vuoksi 5 prosenttia arvostaan, mikä merkitsi välittömästi 5 miljardin dollarin tappiota. 

Capitol-kukkulan pari tuntia kestänyt demokratia-aktivismi on antanut teknojäteille tekosyyn laajentaa voimankäyttöään muihinkin kun kansan valitsemaan presidenttiin, hänen seuraajiinsa ja mielivaltaisesti määriteltyyn "äärioikeistoon". Tällä hetkellä suuret teknologiayhtöt haluavat asettaa poliittisesti korrektiin ruotuun Twitterin kilpailijana toimivan sensuurivapaan Parlerin. Esimerkiksi kirjojen myyntiä verkossa monopolisoiva Amazon uhkaa karkottaa Parlerin verkkoalustaltaan, mikäli se ei poista tai moderoi niiden käyttäjien viestejä, jotka eivät täytä punaliberaalin ideologian vaatimuksia. Amazonin kanssa samaan rintamaan ovat asettuneet Google Play ja teknojätti Apple, joka on poistanut Parlerin latausmahdollisuuden puhelimistaan ja App Store -kaupastaan.

Somejätit ja muut teknotyrannit menettävät syrjivillä toimillaan huomattavan siivun asiakkaistaan, jotka siirtyvät käyttämään kansalaisoikeuksia kunnioittavia pienempiä alustoja. Suuryhtiöt ovat kuitenkin valmiita maksamaan tämän hinnan, koska niiden pitkän tähtäimen määränpäänä häämöttää globaali korporaatiodiktatuuri ilman bisnestä haittaavia itsenäisiä kansallisvaltioita. 

Sen saavuttamiseksi se tukee näyttävästi vasemmistoliberaalien ideologista pakettia, johon kuuluu marginaalien syövyttävä identiteettipolitiikka, hedonistisen itsekäs konsumerismi, avioliittoinsitituution romuttaminen ja rajavalvonnan lopettaminen. Kun kansakuntaa koossapitävät instituutiot on saatu purettua, voivat korporaatiososialistit tuoda astettain tilalle oman valtansa.  Valtavan tietomassan ja sanavapauden rajoittamisen avulla niiden onkin helppo hallita juuretonta ja hengetöntä ihmiskarjaa. Tuota laumaa kansalaisvaikuttaja Mika Virtanen kutsuu somepäivityksessään harhaanjohdetuksi "ja yksilöinä pelokkaaseen ja arkaan, mutta laumana polleaan ja ajattelultaan musta-valkoiseen enemmistöön".

Kehittyykö läntinen yhteiskunta sellaiseen suuntaan mihin korporaatiososialistit ym. globalistit yrittävät sitä ajaa, jää vielä avoimeksi. Varmaa on vain se, että elleivät kansalaiset nouse vastustamaan näkyvästi tätä kansanvallan anastusta, teknotyrannit tulevat pitämään päänsä ja toteuttavat niille edullisen mutta maapallon ihmisille tuhoisan visionsa. Tuosta tulevaisuuden dystopiasta on jo antanut kylmääviä viitteitä Maailman talousfoorumin perustaja Klaus Schwab vaatimassaan kapitalismin resetoinnissa.

                                                         *************************

STOP PRESS 12.1.2021! 1960-luvun hippiradikalismin henkiselle arvoperustalle syntyneitä piilakson teknologiayhtiöitä on viime päivinä alkanut arvostella jo establishmenttikin. Tavallisesti suuryhtöiden vallalle myötämielinen Alexander Stubb on moittinut somejättien yksinvaltaista sensuuria, HS harjoittaa kerrankin mediakritiikkiä  ja myös Ylen A-studiossa (11.1.2021) aihe otetiin hetkeksi esille. Pakittava reaktio on ymmärrettävää, sillä pelätty poliittinen kahtiajako vain kärjistyy vasemmistoliberaalien teknotyrannien poliittisen mielivallan seurauksena. Se taas voi johtaa sisällissotaan, jonka syttymiseen uskoo tuoreen kyselyn mukaan jo yli puolet yhdysvaltalaisista. Se jos mikä olisi huonoa bisnestä. 

Valtamedian analyyttisemmasta asenteesta viestii Tekniikka & Talous -lehden Tuomas Kangasniemen kirjoitus Piilaakso alkoi sensuroida sosiaalista mediaa operaattoritasolla – Tie on hyvin vaarallinen, vaikka sitä ei ole ihan helppo vastustaa Washingtonin mellakan jälkeen, joka on yksi tasapainoisimmista viime päivien tilannekuvausista Yhdysvaltain teknojättien toimista. Jutussa tuodaan hienosti esiin kuinka räikeästi Internetin teknologia- ja mediayhtiöt ovat vasemmalle kallellaan:

Vastakohtana jyrkälle ja avoimelle konfliktille Trumpin kanssa Big Techillä on nimittäin varsin läheiset välit Joe Bidenin hallintoon, lukuun ottamatta pientä kitkaa Facebookin ja Bidenin välillä. Yhtiöt myös lobbaavat kulissien takana saadakseen hallinnossa vaikutusvaltaa. 

Lisäksi Washington Examiner -lehden mukaan Piilaakson työntekijät lahjoittivat syksyn vaalien alla rahaa lähes ainoastaan Bidenin kampanjalle, ei Trumpille. Esimerkiksi Twitterin työntekijöiden parissa prosentit olivat Bidenin hyväksi 99–1. 

(((TEKNOTYRANNIT)))