YLEN UUTISVIRTAA SEURAAMALLA SEURAA LÄNSIMAISTA PATOLOGIAA

Aristoteles: "Suurinta epätasa-arvoa on yrittää tehdä
eriarvoisista asioista saman arvoisia"

Ylen parin viime päivän uutisvirrasta nousee hengästyttävä määrä uutisia ja niistä tehtyjä tulkintoja, jota kertovat vastaansanomattomasti länsimaisen sivilisaation sairaalloisesta tilasta. Päällimmäisenä on pakkomielteinen opinkappale matemaattisesta tasa-arvosta, jonka toteutumattomuutta ei osata tulkita muuna kuin ontologisena pahana tai vähintään epäoikeudenmukaisuutena. Jostain syystä median jälkimarxilaiset kellokkaat ovat unohtaneet Marxin maksiimin, jossa sanotaan "jokaiselle ansionsa mukaan". Lähes uskonnollisen aseman länsimaissa ottanut tasa-arvokultti on tosiasiassa nykymaailman epäoikeudenmukaisuuden lähde, sillä se palkitsee samalla mitalla kelvottomat kuin erinomaisetkin ja antaa vapaamatkustajille sen mitä heille ei panostustensa perusteella kuulu.

Eilen Yle kertoi paljon esillä olleessa uutisessaan Sama palkka - Islanti aikoo toteuttaa sen mistä muut puhuvat, että saarivaltion parlamentti on hyväksynyt lain, joka velvoittaa yksityisen ja julkisen sektorin työnantajat maksamaan naisille ja miehille samaa palkkaa. Uutinen on sikäli outo, että jo maan perustuslaki asettaa kaikki kansalaiset yhdenvertaiseen asemaan. Sitä paitsi uutisen väite, että "Islannista tulee naisten ja miesten palkkatasa-arvon edelläkävijä" tarkoittaisi sitä, että esimerkiksi muissa Pohjoismaissa lainsäädäntö sallisi eri palkat ihmisten ulkonaisten ominaisuuksien perusteella. Tämä ei pidä tietenkään paikkaansa. Pelkkää taloudellista etua ajatteleville työnantajille siitä ei olisi mitään hyötyäkään. Nimittäin jos olisi niin, että naisille maksettaisiin samaista työstä ja samasta suorituksesta vähemmän palkkaa kuin miehille, työnantajien kannattaisi palkata silloin pelkästään naisia! Näin ei kuitenkaan ole, sillä kaivosmiehinä, öljynporaajina, roskakuskeina ja insinööreinä miehet ovat selvänä enemmistönä, vaikka feministisen logiikan mukaan olisi taloudellisempaa palkata naisia. 

Koko palkkaerosössötys "rakenteellista syrjinnästä" on tahallista väärinymmärtämistä, sillä todellisest palkkaerot syntyvät vaatimustasoltaan erilaisista töistä. Palkkaeroa samasta työstä ei Pohjoismaissa juurikaan ole, vaan havaittavat pienet erot johtuvat yksilöiden suorituseroista. Varsinkin yksityisellä puolella on selvää, että samasta työstä tuottavampi työntekijä palkitaan paremmin kuin vähemmän tuottava. Se, että vaativissa töissä parhaiten palkatut ovat monesti miehiä johtuu siitä, että he ovat työlleen enemmän omistautuneita ja pätevämpiä kuin keskivertonaiset. Tätä selitystä ei Ylessä eikä muuallakaan julkisuudessa kuitenkaan hyväksytä paitsi silloin, jos palkkaero kääntyy naisten hyväksi. 

Yle uutiset kertoi marraskuussa 2013, että valtion hallinnossa johtavat naiset saavat keskimäärin parempaa palkkaa kuin miehet. Johtotehtävissä olevien naisten euro on 1,11 euroa, jonka Ylen haastattelema valtion työmarkkinalaitoksen neuvottelujohtaja Seija Petrow sanoo johtuvan siitä, että "kyseiset naiskollegat ovat joko pätevyydeltään ja suorituskyvyltään tai molemmilta niin pätevämpiä ja suorituskykyisempiä kuin miehet". Jos pätevyys ja suorityskyky katsotaan relevantiksi tekijäksi palkassa ja viran saannissa, niin silloin kenenkään ei pitäisi pitää epäreiluna sitä, että parhaat palkitaan. Tällöin myös sillä tosiasialla, että lähes kaikilla aloilla parhaiten palkatut ja menestyneimmät ovat sattumoisin miehiä, ei pitäisi olla mitään merkitystä. 

Täysin oma lukunsa on pohtia syytä sille, miksi juuri miehet ovat sivilisaation luojia ja hallitsevat vielä nykyäänkin alalla kuin alalla. Jos jätetään feministien moniselitteiset ideologiset tulkinnat huomioimatta, Occamin partaveistä käyttämällä yksinkertaisin selitys miesten pätemistarpeelle löytyy sukupuolivalinnasta erotuksena luonnonvalinnasta. Charles Darwinin vähälle huomiolle jättämässä sukupuolivalinnassa urosten mainostama haitta, kallis signaali kuten riikinkukon pyrstö tai miehellä suuri omaisuus, on merkki vastakkaiselle sukupuolelle siitä, että kyseessä on genotyyppi, jonka kanssa kannattaa pariutua. Naisella tällaista valintaa ei ole, jonka vuoksi heidän ei ole tarvinnut ponnistella samalla tavalla markkinoidakseen itseään. Sukupuolivalinnan (miesten paritteluhalu) epäsuorana seuraksena olemme saaneet lähes koko korkeakulttuurin ja teknologian niin hyvässä kuin pahassa. Tanskalainen tietokirjailija Tor Nørretranders valaisee teoksessaan Homo generosus - Seksiä, taidetta ja bisnestä (suom. 2004) asiaa:

Käytännössä eläinmaailmassa on pääasiassa niin, että urokset parittelevat hyvin mielellään kaikkien tavoittamiensa naaraiden kanssa, kun taas naaraat ovat jonkin verran nirsompia. Darwin osoitti tämän suhteen hyvin yksityiskohtaisesti Descent of Man -teoksessa mutta asiaa selittämättä. Se kuitenkin tarkoittaa, että käytännössä naaraat valitsevat, minkä urosten kanssa ne haluavat paritella. Siksi uroksiin kohdistuu valtavan suuri valintapaine, ja niillä saakin sen vuoksi mielellään olla ominaisuuksia, joiden takia naaraat pitävät niitä puoleensavetävinä.

Tämä itsestäänselvä epäsymmetria sukupuolenvalinnassa on jäänyt kuitenkin huomioimatta Cuck-feministi Mattias Mattlilan toimittamasta Ylen uutisartikkelista Suomen säveltäjistä vain noin kymmenen prosenttia on naisia – pitäisikö naisten säveltämälle musiikille antaa puolet ajasta? Sille itsestäänselvyydelle hämmästely, että klassisen musiikin säveltäjistä tai äärimmäisen kovasti kilpaillussa rockmaailmassa valtaosa on miehiä vastaa suurin piirtein sitä, jos kummastelisimme miksi miehet eivät ole yhtä hyviä vauvaikäisten hoivaajia ja imettäjiä kuin naiset. Sukupuolivalinnan näkökulmasta naisten pätemisentarve miesten luomassa maailmassa näyttää jokseenkin turhalta, jopa mielelttömältä resurssien tuhlaukselta, sillä vain harva heistä kykenee (tätä selittää mm. äo.n normaalijakauman suurempi keskihajonta miehillä) ikimuistettaviin saavutuksiin esim. klassisessa musiikissa.

Vain lännessä, jossa eletään väärän kuninkaan päivää 364 päivää vuodessa, toimittajien uuspapisto voi tietämättömyydessään arvioida kaikkia ihmistä koskevia asioita punaisten tasa-arvolasien takaa. Yhteiskunnan toimivuuden kannalta tasa-arvomania synnyttää väistämättä epäoikeudenmukaisuutta (posiitiivinen syrjintä, vapaamatkustajat ym.) ja johtaa lopulta "epätasa-arvon nollatoleranssiin", jolloin ollaankin jo orwellilaisen totalitarismin suossa.

                                                             ********************

Venäjän uhka on eräs asia, jossa suomalaiset suuret mediat kuten Yle noudattavat länsimaiden Nato-mielistä narraatiota. Amerikkavetoisen lännen intressit esitetään mediassa normatiivisena lähtökohtana, jonka vuoksi Naton ja sen jäsenmaiden harjoittamaa vakoilua ja muiden maiden asioihin puuttumista ei pidetä moraalisen kauhistelun arvoisena. Päinvastoin, tälloin ollaan vain levittämässä demokratian ilosanomaa, mikä nähtiin Serbian, Irakin ja Libyan hallintojen kaatamisissa. 

Sionistisen AIPACin otteessa oleva Yhdysvaltojen ulkopolitiikka keskittyy luonnollisesti syntipukkien ja viholliskuvien luomiseen, jolloin Venäjän väitetty sekaantuminen maan sisäsiin asioihin ja presindentivaaleihin on noussut propagandassa keskeiseen asemaan. Amerikan liberaalijuutalaisten hallussa oleva kansainvälinen media käyttää puolestaan Venäjä-korttia inhoamaansa Trumpia vastaan, jonka vuoksi mikä tahansa huhu ja mitätön asia paisutetaan valtaviin mittohin, kunhan sillä vain uskotaan olevan jotain tekemistä Venäjän kanssa. 

Suomessa Nato-haukat nostavat mielellään Yhdysvaltain Venäjä-uutiset tikun nokkaan, koska niillä voidaan synnyttää uhkakuvia, joiden toivotaan muuttavan kansalaisten asennetta sotilasliittoa kohtaan. Viimeksi tänään Yle kertoi, että Venäjään kytköksissä olevat poliittiset Facebook-päivitykset tavoittivat lähes puolet amerikkalaisista äänestäjistä. Heti alussa kerrotaan, että

Jopa 126 miljoonaa amerikkalaista on voinut törmätä Venäjän poliittiseen vaikuttamiseen sosiaalisessa mediassa Yhdysvaltain vaalien alla, selviää Facebookin Yhdysvaltain kongressille antamasta tiedonannosta.

Lainaus paljastaa hauskalla tavalla, kuinka läntinen media tulee itse väittäneeksi, että jo lyhytkestoisella median propagandalla kyetään vaikuttamaan ihmisten ajatteluun ja valintoihin. Totta kai se haluaa tässä tapauksessa selittää asian niin, että vain Paha Venäjä syyllistyy länsimaalaisten vaikuttamiseen ja että vain sen informaatio on valhetta ja propagandaa. Tällaisella läpinäkyvällä projisoinilla valtamediat kompastuvat omaan nokkeluutensa, sillä muuttujat muutettuina juuri ne syyllistyvät itse samaan ja vielä moninkertaisella volyymilla verrattuna Venäjään. Samaan kuvioon kuuluu, että mediat eivät näe mitään propagandistista siinä, että lännen viihdeteollisuus levittää arvoliberaalia sanomaa venäläisille samalla kuin hämärävaikuttaja George Soros tukee maan dekadentteja "kansalaisjärjestöjä", jotta ne synnyttäisivät "värivallankumouksen" kuten eräissä muissa Itä-Euroopan maissa aikoinaan. 

Suomessa läntisistä lgbt-arvoista kynsin hampain kiinni pitävät Nato-lobbarit ovat ottaneet avuksi ympäripyöreän puheen kyberturvallisuudesta ja informaatiosodasta, jonka taustalla olisi ainostaan Venäjän kaikkialle leviävät lonkerot loputtomine resursseineen. Tähän narratioon kuuluu, että jos vastustat maahanmuuttoa, olet Putinin pussiin pelaava trolli, jolloin käännetyn todistustaakan vuoksi jokaisen pitäisi kannattaa monikulttuurista mutavyöryä, sillä päinvastainen kanta olisi merkki epäisänmaallisesta petoksesta! Näin Naton isäntämaasopimusta puolustavat vehkeilijät ovat kääntäneet isänmaallisuuden täysin päälaelleen. 

Onneksi julkisuuteen on päästetty asiantuntijoita, jotka panevat jäitä hattuun kovana käyvään puhemyllyyn Venäjän salaliittohankkeista. Ylen uutisessa Markku Mantila: Venäjän motiivia puuttua vaaleihin ei löydy mistään viestintäyrittäjä tyrmää Valltiollisen turvallisuuskomitean ennakointiverkoston tekemän raportin, joka voisi olla vaikka Jessikka Aron kynäilemä paranoidi selostus mitä kaikkea ihmeellistä se Venäjä tekeekään ja tulee tekemään Suomessa. Raportissa mm. kerrotaan, että Venäjä saattaa salamurhata presidentin! Markku Mantila sen sijaan esittää arkilogiikkaan perustuvan havainnon, että Venäjältä puuttuu motiivi puuttua presidentinvaaleihin: 

– Niinistöhän voittaa vaalit ja muut eivät pärjää siinä kisassa mitenkään. En oikein löydä mistään motiivia tulla puuttumaan meidän vaaleihin.

                                                             ********************

Yhdysvalloissa palattiin taas monikultuuriseen arkeen, kun ISIS-terrroistijärjestön freelancer murhasi eilen kahdeksan ihmistä keskellä New Yorkia. Ylen uutisen New Yorkin iskusta epäilylle on luettu syytteet mukaan tekijä, 29-vuotias uzbekistanilainen Sayfullo Saipoville, oli "muuttanut" Yhdysvaltohin vuonna 2010, vaikka todellisuudessa hän oli päässyt maahan pakolaisarvalla. 

Surmatöidensä aikana Allahin suuruutta huutanut mies pääsi maahan liberaalin maahanmuuttopolitiikan ansiosta, mutta tämä ei estänyt aina väärässä olevaa Helsingin Sanomien Washingtonin kirjeenvaihtaja Laura Saarikoskea kirjoittamasta, että Maahantulokielto ei auta, jos hyökkääjä radikalisoituu Yhdysvalloissa – New Yorkin isku osoittaa, että yksinäisiä susia on lähes mahdoton pysäyttää. Yhdysvaltojen valkoista demografiaa tietoisesti muuttamaan pyrkineen vuoden 1965 siirtoalaislain liberaali tulkinta on ainoa todellinen syy, miksi Yhdysalloissa tapahtuu islamisterroristien iskuja. Tätä Saarikoski ei haluaa tunnustaa, sillä hänen motiivinaan on punaliberaalina puolustaa loppuun asti ei-valkoisten massamuuttoa Yhdysvaltoihin.

Ylessä Amerikan valkoisten identiteetti ja sen puolustaminen näyttävät olevan muutoinkin kirosana. Uutisessa Trumpin luottomies puolusti orjuuden puolesta taistellutta kenraalia Yhdysvaltain sisällisota tulkitaan kapeasti 1960-lukulaisen vasemmistokertomuksen mukaan. Sekä Amerikan liberaalimedia että sen suulla puhuva Yle lietsovat itsensä moraaliseen raivoon ja kauhistelevat Valkoisen talon kansliapäällikön John Kellyn "patavanhoillsia näkemyksiä":

Kelly kertoi mielipiteensä maanantaina Fox News -televisiokanavan haastattelussa. Samassa yhteydessä hän kutsui etelävaltioiden armeijaa komentanutta Robert E. Leetä "kunnialliseksi mieheksi", kun häneltä kysyttiin mielipidettä etelävaltioiden johtajien muistomerkeistä. Monet amerikkalaiset kokevat, että nämä muistomerkit juhlistavat maan rasistista historiaa. Etelävaltiot taistelivat sisällissodassa orjuuden säilyttämisen puolesta.

Yhdysvaltain sisällisota oli pitkälti talous- ja itsenäisyyssota, jossa taloudellisesti ja teollisesti moderni pohjoinen ei sallinut eteläisten osavaltioiden identiteetin ja talousjärjestyksen ylläpitämistä itsenäisesti. Orjuuden poistaminen syntyi sodan lopputuloksen sivutuotteena, mutta se ei ollut missään vaiheessa vihollisuuksien pääsyy. Etelävaltioiden kenraali Robert E. Lee oli oman kulttuuripiirinsä vilpitön patriootti, jonka vuoksi on epäajanmukaista tuomita hänet jälkikäteen aikamme muotiarvojen perusteella. 


                                                             ********************


Kotimaan kamaralla huumoria on tarjonnut Ylen uutinen Pohjoismaiden neuvostossa leimahti väittely islamista – Suomalaisedustajat pelkäsivät Juho Eerolan tahraavan Suomen mainetta. Suomalaispoliitikkojen huoli maamme maineesta koskee tietenkin vain jotain Brysselin EU-looshin runkkurinkiä, sillä tavallinen kansa tuskin kokee mitään hävettävää siinä, että persujen Juha Eerola ottaa esille holtitottomasta muukalaisinvaasiosta seuranneen islamistiterrorismin. Jos joidenkin pitäisi hävetä, niin ne ovat Pohjoismaiden neuvoston kokoukseen osallistuneet muut poliitikot, jotka haluavat sulkea sekä itseltään että kansoiltaan maiden arkitodellisuuden. Sensuuria puolusti erityisen pontevasti islantilainen Cuck-poliitikko Kolbeinn Óttarsson Proppé horisemalla pienen pseudoeliitin itse keksimästä "arvopohjasta":

– Olen iloinen, etten kuule tällaista puhetta Islannin parlamentissa. Tämä kansanedustaja [Eerola] ei edusta yhteisiä arvoja, sanoi islantilaisedustaja Kolbeinn Óttarsson Proppé.

Arvopohjat veti luonnollisesti ruotsalaispoliitikko:

– Nyt palataan rauhalliseen ruotsalaiseen keskusteluun. Vaikka olihan tuo viihdyttävää, sanoi Ruotsin kokoomuksen kansanedustaja Hans Wallmark.

Ruotsalaiseen diskuteeraukseen palaaminen tarkoittaa sitä, että muukalaisinvaasiosta ja sen seurannaisvaikutuksista vaietaan sanktioiden uhalla täysin samalla kun syytetään valkoista heteromiestä kaikista maailman ongelmista. Jå, det passar bra!

Keskiviikon uutispäivän ykkösuutinen oli uudet verotiedot maamme kansalaisista. Uutinen Jorma Ollilan verotettavat pääomatulot viime vuonna 0 euroa panee mietityttämään. Ollilaa ei voi ainakaan syyttää verosuunnittelun puutteesta. Lieneekö hän saanut konsultointiapua yhdeltä suurimmalta globaalilta varjohallitukselta, 300:n komitealta? Tuorein lista 300:n komitean jäsenistä kun on vuotanut hiljattain Internettiin, ja tuon listan mukaan sen ainoa suomalaisjäsen on Jorma Ollila. Foliohattujen vuoraukseen on tässä kohtaa turha kenenkään ryhtyä, kunhan vain todetaan, että 300:n komitea todella on olemassa. 


                                                             ********************


Yle TV1, keskiviikko 1.11.2017  klo 23:0, Ulkolinja: Euroopan ulkoraja Nigeriin?  

Terrorismin ja pakolaisten pelko on kasvattanut Euroopan rajojen valvontaan käytetyt varat miljardeilla euroilla. Nyt Turkin lisäksi sopimuksia pakolaisten maassa pitämisestä on tehty mm. Nigerin ja Sudanin kanssa. HD Äänitekstitys: suomi.


Yle TV2, keskiviikko 1.11.2017 klo 21:00, Docventures: Elokuvan esittely 

Vuoden viimeisessä Docventures-lähetyksessä puhutaan Suomesta! Riku Rantala ja Tunna Milonoff esittelevät Docventuresin vitoskauden päätösleffan, jossa kurkistetaan kuuteen kotimaiseen olohuoneeseen. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.


Yle Teema Fem, keskiviikko 1.11.2017 klo 21:55 Kino: Ranskalainen sarja 

(Suite française, Ranska 2014) Irène Némirowskyn postuumisti julkaistu tarina kertoo miehitetyksestä Ranskaan ja kielletystä rakkaudesta. N: Matthias Schonaerts, Kristin Scott Thomas, Michelle Williams. O: Saul Dibb. HD Äänitekstitys: suomi. K12

A-STUDIOSSA EI KESKUSTELTU VAAN PELOTELTIIN KANSAA SEN PUOLELLA OLEVILLA NATIONALISTEILLA

TV1, Torstai 8.12.2016 klo 21:05 A-studio: Talk Yle

Äärioikeisto uhoaa kaduilla - mitä he haluavat? Studiossa ex-natsi Esa Holappa, Supon Kari Harju, tietokirjailija Dan Koivulaakso ja kansanedustaja Juho Eerola. Juontajana Jan Andersson. #yleastudio HD

Linkki Yle Areenaan.

Pitihän se arvata, että Yle ei malttanut olla tarttumatta sitä kismittävään kansallisten voimien voimannäyttöön itsenäisyypäivänä. Jo ohjelman otsikko kertoo asenteellisuudesta, kun se puhuu äärioikeiston "uhosta", vaikka itsenäisyyspäivänä valtion tukema äärivasemmisto räksytti aggressiivisemmin. Toisin kuin valtamedian demonisoima äärioikeisto, äärivasemmiston uho ei ole valtamediassa keskusteltavana oleva yhteiskunnallinen ongelma, vaan päinvastoin ratkaisu kaikkiin yhteiskunnallisiin ongelmiin aina 1960-luvun lopulta lähtien. Siksi saamme Suomessa ja Euroopassa nauttia afrikkalaisten ja arabien meille tuomasta rauhasta, vauraudesta ja kansojemme uudesta renessanssista. Joka muuta väittää, täytyy olla mielipuolinen äärioikeistolainen.

Ohjelman näennäisen erimielinen raati oli harvinaisen yksimielinen määrittelemättömästä "äärioikeistosta": syyllinen kaikkeen! Käytännössä ohjelma oli kuin stalinistinen näytösoikeudenkäynti vuosimallia 1937; syytteitä syytteiden perään, pahojen ja harhaisten motiivien analyysia, ihmistyypin arviointia ja tekemättömien tekojen tuomitsemista.

Olisipa pöytään kutsuttu edes se yksi mystinen "äärioikeistolainen", jotta keskustelu olisi ollut muutakin kuin syytekirjelmien ja loputtoman kritiikiin antamista. Mutta tuollaisiahan nuo nykyajan ylistetyt tolkun ihmiset ovat, puhuvat epävarmasta maailmasta ja sen moninaisuudesta, mutta samalla hellivät omia syntipukkejaan, joihin voivat projisoida kaiken pahan. Psykologisoiva ja tuomitseva puhe äärioikeistosta, etenkin sen yksioikoisesta viholliskuvasta, menettää täydellisesti uskottavuutensa kun kohteesta puhutaan kuin yksioikoisesta vihollisesta.

Ohjelman tarkoitus oli tietenkin pelotella epävarmoja kansalaisia ja saada tukahdutettua itsenäisyyspäivän marssien tuoma kansallismielinen buusti. Pelottelu näyttää jossain määrin uponneen kansaan, sillä kuvaruudun alareunan katsojakommenteissa saatiin lukea pelokkaiden lampaiden kommentteja, jotka noudattivat pitkälti ohjelman agendaa. Keskustelun asetelmallisuutta arvostelevia kommentteja varmaan esitettiin, mutta poliittisesti korrektit kielioppistalinistit retusoivat ne luultavasti pois kuvaruudusta.

Keskustelijat toimittaja Jan Andersonia myöten olivat herttaisen yksimielisiä äärioikeiston tuomitsemisessa, mikä osaltaan johtui siitä, että he kaikki ovat altistuneet Dan Koivulaakson sisäistämälle kulttuurimarxilaiselle diskurssille. Siinä äärioikeistolaisuus määritellään hyvin epämääräisenä ja laajana kattoterminä, jonka sisään voidaan niputtaa kaikki kansallismielisyys, jopa vasemmistolaisten nationalismi, mikäli sitä kannattavat valkoiset. Niin kauan kuin kansallismieliset osallistuvat poliittiseen keskusteluun Jan Andersonin ja Dan Koivulaakson saneleman kielipelin kautta, he eivät voi kuin hävitä. Esimerkiksi kansanedustaja Juho Eerolasta leivottiin A-studiossa kuin huomaamatta äärioikeistolainen natsi, koska vallitseva argumentti on, että Eerolan kannattamat persut ovat kansallismielisiä aivan kuten äärioikeistolaisiksi väitetyt natsitkin.

Strategista väkivaltaa kansallismielisiä vastaan kannattava Dan Koivulaakso erottuikin hyökkäävällä vasemmistolaisuudellaan muista, vaikka itse illan teemasta oltiin samaa mieltä. Kyse oli siis aste-eroista, tämä varsinkin silloin vieraat esittivät tosiasiaväitteitä. Aina kun kuultiin selvä valhe, suunsa oli avannut Dan Koivulaakso. 

Jo heti ensimmäisessä puheenvuorossa Koivulaakso valehteli koko Suomen kansalle, että 612-marssin järjestäjät olivat oikein varta vasten kutsuneet Vastarintaliikeen aktiivit mukaan soihtukulkueeseen. Tosiasiassa yksi järjestäjistä, kirjailija Timo Hännikäinen, oli todennut julkisesti, että hän ei missään nimessä kannata Pohjoismaista vastarintaliikettä, mutta ei silti aio estää sen jäseniä osallistumasta kaikille itseään isänmaallisina pitävien marssiin. Tämän Koivulaakso tietenkin tiesi, mutta käärmeenkielisenä ei malttanut puhua muunneltua vasemmistolaista totuutta, jossa Hännikäisen nuivuus natseja kohtaan käännettiin marssikutsuksi natseille. Heti perään Koivulaakso paisutteli valtamediassakin ollutta väitettä Hietaniemen hautausmaan sotkemisesta ja kutsui sitä mutkat suoraksi vetäen hautojen häpäisyksi! Erinäisten lähteiden perusteella 612-kulkueen jo poistuttua hautausmaalta sinne olisi ilmestynyt hiippareita, jotka sytyttivät paikalla rovioita. Syylliset edustavat mitä ilmeisimmin Koivulaakson omaa provokatiivista poliittista viiteryhmää.

Alkukeskustelun jälkeen esitettiin kooste suomalaisista "äärioikeistoliikkeistä", johon niputettiin iloisesti kansallissosialistinen Vastarintaliike, valeturvapaikanhakijoita vastustava yhden asian liike Suomi ensin! ja nationalistisena keskustelukerhona toimiva Suomen Sisu. Toimittajan sapekas juttu oli täynnä stereotypioita, ennakkoluuloja ja vihaa kansallismielisiä kohtaan, jonka vuoksi sen olisi voinut tehdä joku Voima-lehden toimittaja. Tiedä sitten vaikka olisi ollutkin, sillä onhan Yle muutenkin täynnä kulttuurikommunisteja.

Ohjelman teemana piti olla "äärioikeistolaisuus", mutta se keskittyi lähes pelkästään pieneen ja poliittisesti toistaiseksi merkityksettömään Pohjoismaiseen vastarintaliikkeeseen, joka vannoo kansallissosialismin nimeen. Ohjelman tekijöiden ajatuksena on kai ollut esittää koko äärioikeistolaisuus (ja siinä sivussa myös isänmaallisuus) marginaalisena jankkaamalla loputtomasti PVL:stä, jonka asiantuntijana esiintyi sen varhainen mutta melko nopeasti sivuraiteelle eksynyt ex-johtaja Esa Henrik Holappa. Monet hänen liikkeen nykytilaa koskevat tietonsa olivat samalla tasolla kuin iltapäivälehden toimittajalla, joten mistään kovan luokan asiantuntijuudesta ei voida puhua.

Kenellekään ei tullut yllätyksenä, että Koivulaakso halusi puhua nimenomaan Vastarintaliikeestä, koska sen avulla hän saattoi esittää kaikki "äärioikeistolaiset" (eli ei-vasemmistolaiset) liikkeet ja kannattajat natseina. Hän syytti 612-organisaatiota epäsuorasti natsistiseksi, koska PVL:n jäseniä osallistui sen soihtukulkueeseen. Samalla hän tuomitsi koko 612-tapahtuman, koska mukana oli vallankumouksellisia ihmisiä, jotka haluaisivat vaihtaa nykyisen demokratian kansallissosialismiin. Tällainen moralistinen kauhistelu kuulostaa Koivulaakson suusta erityisen ontolta, sillä hän osallistuu jatkuvasti väkivaltaisten anarkistien tapahtumiin. Nuo samaiset anarkistit sattuvat olemaan niitä, jotka haluavat väkivaltaisen vallankumouksen, jossa nykyinen järjestelmä tuhotaan ja tilalle synnytetään kuin itsestään utooppinen anarkia. 

Supon Kari Harju yritti esittää puolueettoman virkavallan edustajaa, joka tarkastelee äärioikeistoa vain valtion sisäisen turvallisuuden kannalta. Lopulta hänkään ei eronnut muista, vaan syyllistyi samoihin ennakkoluuloihin mitä valtamediakin lietsoo. Eräässä kohtaa Harju alkoi pohtia ääneen 612-kulkueen tarkoitusta ja väitti että siihen osallistumalla marssijat ilmaisevat muukalaisvastaisuutta, vaikka kulkueessa ei julistettu yhtään mitään. Ehkä Supon ajatustenlukijat tietävät tämän meitä muita paremmin. 

Koivulaaksolle puolestaan näytti olevan äärimmäisen tärkeää saivarrella 612-marssin osallistujien määrästä ja kieltämättä hän on onnistunut uskottelemaan neuvostoliittolaisella metodilla itselleen, että loppujen lopuksi kulkueeseen osallistui vain 700-1200 marssijaa. Lähteenä hän käytti vasemmistokaveriensa nettiprojektia. Koivulaakso voi toki kiemurella asian suhteen miten lystää, mutta jo pelkän kuvamateriaalin, järjestäjien laskujen ja kulkueen pituuden perusteella osallistujia oli vähintään se 3000. Jostain syystä Koivulaakso ei näytä pääsevän tästä millään yli, joten saamme luultavasti kuulla jatkossakin hänen villisti alakanttiin arvuuttelevia lukuja.

Politiikasta ja yhteiskunnallisista asioista tietäville Koivulaakson roskapuheiden seuraaminen vaatii kylmiä hermoja, nimittäin sen verran raivostuttavaa propagandaa herra suustaan laukoo. Vai mitä mieltä pitäisi olla siitä kun hän höpisi, että Ruotsissa turvallisuuspoliisi pitää Vastarintaliikettä maan suurimpana uhkana. Ei puhettakaan aseita heiluttelevista ja pommeja lähes päivittäin räjäyttelevistä uusruotsalaisista, puhumattakaan maassa lymyilevistä islamistiterroristeista. Ilmeisesti lähteenä väitteelleen Koivulaakso käyttää ruotsalaisvihamielistä Expo-"tutkimuskeskusta", jolle on äärimmäisen tärkeää saada piskuiset natsiliikkeet näyttämään suurilta ja äärimmäisen vaarallisilta, jotta se saisi vuosittaisille projekteilleen ruotsalaisten verorahoista nyhdetyt valtion tuet.

Expon juutalainen "asiantuntija" Jonathan Leman pääsikin ääneen Hannele Muilun Ruotsin Vastarintaliikettä käsitelleessä pätkässä. Haastateltu Leman oli ilmeisen tietoinen Suomen poliittisesta tilanteesta ja median kansallismielisyyttä vastaan käymästä propagandasodasta, kun hän otti puheeksi Ruotsin Vastarintaliikkeen sympatiat Venäjää kohtaan. Leman yleisti hätiköiden ruotsalaisnatsien Venäjä-sympatiat, sillä kysymys on oikeasti moniulotteinen ja maasta löytyy lehtitietojen perusteella koko joukko kansallissosialisteja, jotka ovat Ukrainan puolella. Esimerkiksi tunnetuin ruotsalainen uusnatsi Venäjän ja Ukrainen välisessä sodassa on Azov-pataljoonassa Ukrainan puolella taistellut Mikael Skillt. 

Syy Lemanin Venäjä-puheisiin voi löytyä yllättävän läheltä. Häntä lienee konsultoitu Ylen toimittaja Jessikka Aron kirjoituksilla, joissa kansallismielisyys halutaan lyödä lokaan väittämällä, että sen nousun taustalla on pääasiassa "rasismia lietsovat Venäjän trollit". On selvää, Aron "tutkimukset" ovat tilaistyötä, jonka on tilannut valtion keskeisillä paikoilla toimiva länsimielinen Nato-siipi. Dan Koivulaakso tarttui nopeasti Muilun raportissa olleeseen Venäjä-korttiin ja yritti valtavirran media-diskurssia lainaten vihjata, että läntiset kansallismieliset liikkeet ovat Venäjän vasalleja ja siten epäisänmaallisia. Tuon pahantahtoisen väitteen kääntöpuolena on tietenkin se, että aitoa "länsimaista" isänmaallisuutta on avata rajat afrikkalaisille.

Tarkkaavainen tv:n katsoja huomasi, että koko show oli ohjelman nukkemestari toimittaja Jan Andersonin hyppysissä. Hän valitsi tieten vieraat ja esitti sopivat kysymykset. Eräs niistä oli ohjelman loppupuolella Juho Eerolalle esitetty, jossa kysyttiin, että eikö perussuomalaisetkin ole omalta osaltaan edistäneet "rasismin normalisoimista". Kysymys on samaa luokkaa kuin että vieläkö hakkaat vaimoasi. Mitä tuollaiseen pitäisi vastata kun rasismi, kansan ytimessä olevan genomin itsesuojelu, esitetään arkkipahana, jota ei tule suvaita ja josta pitää päästä eroon? Ainoa oikea reagointitapa olisi ollut esittää vastakysymys, että eikö Yle ole omalta osaltaan ollut normalisoimassa tänne kutsumattomien neekerien läsnäoloa. Vieraspopulaatioden invaasiolle alistuminen jos mikä on epänormaalin tilan normalisointia eikä suinkaan populaatioiden itsesuojeluksi evoluutiossa kehittynyt "rasismi". Toinen, ehkä käytännönläheisempi vastaus olisi ollut lainata Helsingin kaupungin entistä pormestari Raimo Ilaskiveä, joka totesi 1990-luvulla, että "Suomessa ei ollut rasismia ennen kuin somalit tulivat".

Suomessa ei koskaan edes keskusteltu kulttuurisesti vaikutusvaltaisen SKP:n taistolaisiiven kriminalisoimisesta, vaikka se saarnasi väkivaltaista vallankumousta televisiossa vapaasti ja halusi maamme liittyvän idän Neuvostokansojen joukkoon. Nyt punaisella hengellä mädätetyt toimittajat oppimestariensa Hemánusin ja Nordenstrengin viitoittamalla tiellä vaativat repressiivistä toleranssia roturealisteille, jotka kannattavat valkoista pohjoismaista valtakuntaa. 

Toisin sanoen toimittaja Anderson esitti studiovieraille kysymyksen, pitäisikö Pohjoismainen vastarintaliike kieltää Suomessa. Aina vallan puolella olevan poliisi, tarkemmin sanottuna Supon edustaja Kari Harju, vastasi ennakoidusti "Kyllä", koska Vastarintaliikkeen poliittisten toimintavapauksien kieltäminen olisi "signaali" kaikille kansallismielisille eli "ääriajattelijoille". Harjulle poliittisen toisinajattelun kieltäminen antaisi julkisuuteen merkin, jossa "yhteiskunta" ei salli nykyisen demokratiailveilyn korvaavia poliittisia vaihtoehtoja. Yllättävää kyllä järkevin vastaus Andersonin kysymykseen kuultiin Henrik Holapalta, jonka mukaan toiminnan kieltäminen vain muuttaisi liikkeen muotoa, yleensä vaarallisempaan suuntaan maan alta. Vastaavasti Koivulaakson salliva linja ei yllättänyt, sillä äärivasemmisto tarvitsee hyvän vihollisen, jota vasten se voi peilata kuvittelemaansa hyvyyttään. Sitä paitsi jos Vastarintaliike kiellettäisiin, suurelta osalta äärivasemmistolaisilta katoaisi ideologia, sillä nykyään vasemmistoradikalismi on degeneroitunut lähes täysin äärioikeiston vastustamiseksi, mikä palvelee viime kädessä vain suomalaisvihamielistä poliittista klienteeliä ja suurpääomaa ilman että räyhävasemmisto sitä edes itse ymmärtää.

Viimeisenä kysymyksenä toimittaja esitti mitä pitäisi tehdä, että äärioikeisto pysyisi edelleen toivottavan pienenä. Poliittiseen sadismiin taipuvainen Koivulaakso näki varsinkin Vastarintaliikkeen suhteen hienoja tukahduttamisen mahdollisuuksia, joita voi käyttää myös muita kansallismielisiä toimijoita vastaan. Eräs niistä on vasemmiston jo nyt harjoittama DDR:n parhaita ihanteita ilmentävä ilmiantokulttuuri, jossa estetään mm. nationalististen konserttien pitäminen, apurahojen saaminen ja tilaisuuksien järjestäminen. Konkreettisena ehdotuksena Koivulaakso esitti, että vuokranantajille voi ilmoittaa, että tiloissa toimii "natseja", mikä on kuulemma toiminut ainakin Helsingissä joitain kertoja.

Nykykulttuurille on leimallista, että julkisessa keskustelussa ei esitä oikeita kysymyksiä, jotka selittäisivät ihmisten tyytymättömyyden. Epämukavuuden taustalla eivät ole vain pinnalla näkyvät taloudelliset ongelmat, vaan koko läntistä kulttuuria vuodesta 1789 hallinneet universalistiset uskomukset, joiden jääräpäisestä seuraamisesta Länsi on hirttämässä itseään hitaasti mutta varmasti. A-studioissa ei taaskaan haluttu rikkoa liberaaleja tabuja ja pohdittu vakavasti mistä "äärioikeistolainen" liikehdintä kumpuaa. Kaikki keskustelijat puhuivat äärioikeistosta kuin jostain ulkoavaruudesta tulleena vieraana voimana, jolla ei ole mitään yhteyttä entistä hallitsemattomammaksi käyneeseen yhteiskunnalliseen tilanteeseen, kehitysmaalaisten massainvaasioon Eurooppaan, poliittisen eliitin irtautumiseen kansasta, luonnollisen perhesolun hajoamiseen, tapojen ja kulttuurin romahdukseen, ekologisen kriisin kärjistymiseen.... 

Kun paska osuu lähivuosina kunnolla tuulettimeen, kun länsimaiset yhteiskunnat romahtavat barbaarisen muukalaisinvaasion painosta polvilleen, kun globaalipankkiirien pyramidihuijaukselta putoaa pohja pois, ja kun kaaos valtaa sijaa elämä muuttuessa pelkäksi taisteluksi jokapäiväisestä leipäpalasta, niin silloin pitää kaivaa tämä omahyväinen kauhisteluohjelma naftaliinista ja kysyä vieläkö on syytä kauhisteluun.

Charly Salonius-Pasternak show

UPI:n juutalaistaustainen Nato-sionisti
Charly Salonius-Pasternak

FST:llä oli eilen keskusteluohjelma, jossa puhuttiin USA:n presidentinvaaleista. Keskusteluun osallistui yhteensä 6 ihmistä, ml. juontaja. Kaikki kuusi haukkuivat Trumpia lyttyyn koko ajan. Ohjelman lopuksi juontaja (Bettina Sågbom) sanoi, että toimittajien pitäisi olla puolueettomia, mutta tässä tapauksessa se nyt vain ei ole mahdollista. 

WTF? Jos toimittaja itse ei pysty suhtautumaan johonkin aiheeseen puolueettomasti, silti keskusteluohjelmaan voisi kutsua eri näkökulmia edustavia ihmisiä. Yle kuitenkin siis myöntää täysin avoimesti esittävänsä katsojille mistä tahansa asiasta vain yhden mielipiteen, niin että toisenlaisia mielipiteitä edustavia ihmisiä ei ollenkaan päästetä esiintymään.

Yksi tässä ohjelmassa esiintyneistä "keskustelijoista" eli saarnaajista oli Charly Salonius-Pasternak, joka oli puoli tuntia myöhemmin toisessa ohjelmassa (Noin viikon uutiset) puhumassa täsmälleen samasta asiasta eli Donald Trumpista. 

WTF? Miten sama ihminen voi olla saman illan aikana kahdessa melkein peräkkäisessä ohjelmassa puhumassa samasta asiasta? Onko tämä Charly Salonius-Pasternak joku Ylen ylipappi, joka työkseen saarnaa kaikissa ohjelmissa katsojille, mitä mieltä mistäkin asiasta pitäisi olla?

Nämä molemmat ohjelmat tulivat käsittääkseni suorana lähetyksenä, ja edellisen ohjelman päättymisen ja seuraavan alkamisen välillä oli vain puoli tuntia. Tämä tyyppi siis kävi välillä vain suunnilleen kahvitauolla ja sitten käveli edellisestä studiosta seuraavaan studioon toistamaan täsmälleen samoja asioita.

Onko Yle nykyään kokonaan pelkästään joku Charly Salonius-Pasternak Show, jossa tämä sama henkilö Charly Salonius-Pasternak pitää monologia joka päivä aamusta iltaan kaikissa ohjelmissa koko ajan samoista aiheista? Omistaako Charly Salonius-Pasternak Ylen kokonaan yksinään? Siis onko Yle tämän Charly Salonius-Pasternak -nimisen henkilön yksityisomaisuutta, ja käyttääkö hän Ylen kanavia esittääkseen koko ajan pelkästään omia mielipiteitään?

Eikö se ihan oikeasti ole Ylen toimittajien mielestä mitenkään omituista, että sama ihminen ensin osallistuu ohjelmaan, joka päättyy klo 20.30, ja sen jälkeen osallistuu ohjelmaan, joka alkaa klo 21.00, ja puhuu näissä molemmissa ohjelmissa täsmälleen samasta asiasta?

Häh??

(Yle Watch on kirjoittanut Ulkopoliittisen instituutin (UPI) Salonius-Pasternakista aiemmin täällä ja täällä.)


                                                    ****************************


Yle TV1, 30.9.2016 klo 20:00, Pressiklubi 

Totuus - ketä kiinnostaa? Trumpkin on ihminen! Ruben Stillerin vieraina Risto E.J. Penttilä, Johanna Korhonen ja Saska Saarikoski.

Suomalaisten tai ylipäätään eurooppalaisten valtavirtatoimittajien Trump-kauhu on huvittava ilmiö kun tietää, etteivät eurooppalaiset voi äänestää Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa.

Suuret mediat Suomessa eivät edes yritä uutisoida tulevia vaaleja objektiivisesti, vaan ne purkavat lehtien sivuilla ja sähköisissä mediossa avoimesti Trump-ahdistustaan, mikä ennustaa aika takuuvarmasti uutta Brexit-tulosta. Pressiklubissa Hesarin Saska Saarikoski yritti jotenkin rationalisoida Trumpin suosion vetoamalla ikivanhaan (1950) Theodor Adornon toimittamaan propagandaksi osoittautuneeseen tutkimukseen "Authoritarian personality". Kulttuurimarxilaisuutta ei tarvitse enää etsiä epäsuorasti, sillä kansanviholliset sanovat sen kansalle jo suoraan!


Yle TV1, 30.9.2016 klo 21:05, Perjantai 

Viha ei koskaan lopu vihalla. Syyrian lelusalakuljettaja Rami Adham ja kansanedustaja Juho Eerola. Perjantai-dokkarissa Paluu Bagdadiin. HD

Ohjelma pysyi raiteillaan siihen asti kunnes alettiin puhua rasismista, joka Ylen kontekstissa tarkoittaa vain suomalaisten harjoittamaa "rotusortoa", eikä sitä objektiviista faktaa, että joka ikinen etninen ryhmä suosii omiaan.

Jotain hyvääkin Perjantaissa nähtiin, sillä loistavan luontevasti esiintynyt Juho Eerola (ps) esitti sen harvoin julkisuudessa käsitellyn asian, että laajojen populaatiosiirtojen vaikutukset näkyvät vasta sadan vuoden päästä ja silloin yleensä negatiivisesti kantaväestön kannalta.


Yle Fem, 30.9. klo 19:55, Maahanmuuttajan paluu 

Sarja alkaa, osa 1/8. Barnabas muutti Eritreasta Suomeen opiskelemaan musiikkia. Kun hän pystyi lopulta palaamaan sodan runtelemaan kotimaahansa, hän perusti sinne musiikkikoulun. Wali Hashi.

Ruotsinkieliset ovat tunnetusti sairaalloisen kiinnostuneita ulkomaalaisista, varsinkin jos niiden suurella volyymilla voidaan vähentää kantasuomalaisten valtaa. Tätä sarjaa tullaan kommentoimaan vielä lisää jatkossa tässä blogissa.