YLEN UUTISVIRTAA SEURAAMALLA SEURAA LÄNSIMAISTA PATOLOGIAA

Aristoteles: "Suurinta epätasa-arvoa on yrittää tehdä
eriarvoisista asioista saman arvoisia"

Ylen parin viime päivän uutisvirrasta nousee hengästyttävä määrä uutisia ja niistä tehtyjä tulkintoja, jota kertovat vastaansanomattomasti länsimaisen sivilisaation sairaalloisesta tilasta. Päällimmäisenä on pakkomielteinen opinkappale matemaattisesta tasa-arvosta, jonka toteutumattomuutta ei osata tulkita muuna kuin ontologisena pahana tai vähintään epäoikeudenmukaisuutena. Jostain syystä median jälkimarxilaiset kellokkaat ovat unohtaneet Marxin maksiimin, jossa sanotaan "jokaiselle ansionsa mukaan". Lähes uskonnollisen aseman länsimaissa ottanut tasa-arvokultti on tosiasiassa nykymaailman epäoikeudenmukaisuuden lähde, sillä se palkitsee samalla mitalla kelvottomat kuin erinomaisetkin ja antaa vapaamatkustajille sen mitä heille ei panostustensa perusteella kuulu.

Eilen Yle kertoi paljon esillä olleessa uutisessaan Sama palkka - Islanti aikoo toteuttaa sen mistä muut puhuvat, että saarivaltion parlamentti on hyväksynyt lain, joka velvoittaa yksityisen ja julkisen sektorin työnantajat maksamaan naisille ja miehille samaa palkkaa. Uutinen on sikäli outo, että jo maan perustuslaki asettaa kaikki kansalaiset yhdenvertaiseen asemaan. Sitä paitsi uutisen väite, että "Islannista tulee naisten ja miesten palkkatasa-arvon edelläkävijä" tarkoittaisi sitä, että esimerkiksi muissa Pohjoismaissa lainsäädäntö sallisi eri palkat ihmisten ulkonaisten ominaisuuksien perusteella. Tämä ei pidä tietenkään paikkaansa. Pelkkää taloudellista etua ajatteleville työnantajille siitä ei olisi mitään hyötyäkään. Nimittäin jos olisi niin, että naisille maksettaisiin samaista työstä ja samasta suorituksesta vähemmän palkkaa kuin miehille, työnantajien kannattaisi palkata silloin pelkästään naisia! Näin ei kuitenkaan ole, sillä kaivosmiehinä, öljynporaajina, roskakuskeina ja insinööreinä miehet ovat selvänä enemmistönä, vaikka feministisen logiikan mukaan olisi taloudellisempaa palkata naisia. 

Koko palkkaerosössötys "rakenteellista syrjinnästä" on tahallista väärinymmärtämistä, sillä todellisest palkkaerot syntyvät vaatimustasoltaan erilaisista töistä. Palkkaeroa samasta työstä ei Pohjoismaissa juurikaan ole, vaan havaittavat pienet erot johtuvat yksilöiden suorituseroista. Varsinkin yksityisellä puolella on selvää, että samasta työstä tuottavampi työntekijä palkitaan paremmin kuin vähemmän tuottava. Se, että vaativissa töissä parhaiten palkatut ovat monesti miehiä johtuu siitä, että he ovat työlleen enemmän omistautuneita ja pätevämpiä kuin keskivertonaiset. Tätä selitystä ei Ylessä eikä muuallakaan julkisuudessa kuitenkaan hyväksytä paitsi silloin, jos palkkaero kääntyy naisten hyväksi. 

Yle uutiset kertoi marraskuussa 2013, että valtion hallinnossa johtavat naiset saavat keskimäärin parempaa palkkaa kuin miehet. Johtotehtävissä olevien naisten euro on 1,11 euroa, jonka Ylen haastattelema valtion työmarkkinalaitoksen neuvottelujohtaja Seija Petrow sanoo johtuvan siitä, että "kyseiset naiskollegat ovat joko pätevyydeltään ja suorituskyvyltään tai molemmilta niin pätevämpiä ja suorituskykyisempiä kuin miehet". Jos pätevyys ja suorityskyky katsotaan relevantiksi tekijäksi palkassa ja viran saannissa, niin silloin kenenkään ei pitäisi pitää epäreiluna sitä, että parhaat palkitaan. Tällöin myös sillä tosiasialla, että lähes kaikilla aloilla parhaiten palkatut ja menestyneimmät ovat sattumoisin miehiä, ei pitäisi olla mitään merkitystä. 

Täysin oma lukunsa on pohtia syytä sille, miksi juuri miehet ovat sivilisaation luojia ja hallitsevat vielä nykyäänkin alalla kuin alalla. Jos jätetään feministien moniselitteiset ideologiset tulkinnat huomioimatta, Occamin partaveistä käyttämällä yksinkertaisin selitys miesten pätemistarpeelle löytyy sukupuolivalinnasta erotuksena luonnonvalinnasta. Charles Darwinin vähälle huomiolle jättämässä sukupuolivalinnassa urosten mainostama haitta, kallis signaali kuten riikinkukon pyrstö tai miehellä suuri omaisuus, on merkki vastakkaiselle sukupuolelle siitä, että kyseessä on genotyyppi, jonka kanssa kannattaa pariutua. Naisella tällaista valintaa ei ole, jonka vuoksi heidän ei ole tarvinnut ponnistella samalla tavalla markkinoidakseen itseään. Sukupuolivalinnan (miesten paritteluhalu) epäsuorana seuraksena olemme saaneet lähes koko korkeakulttuurin ja teknologian niin hyvässä kuin pahassa. Tanskalainen tietokirjailija Tor Nørretranders valaisee teoksessaan Homo generosus - Seksiä, taidetta ja bisnestä (suom. 2004) asiaa:

Käytännössä eläinmaailmassa on pääasiassa niin, että urokset parittelevat hyvin mielellään kaikkien tavoittamiensa naaraiden kanssa, kun taas naaraat ovat jonkin verran nirsompia. Darwin osoitti tämän suhteen hyvin yksityiskohtaisesti Descent of Man -teoksessa mutta asiaa selittämättä. Se kuitenkin tarkoittaa, että käytännössä naaraat valitsevat, minkä urosten kanssa ne haluavat paritella. Siksi uroksiin kohdistuu valtavan suuri valintapaine, ja niillä saakin sen vuoksi mielellään olla ominaisuuksia, joiden takia naaraat pitävät niitä puoleensavetävinä.

Tämä itsestäänselvä epäsymmetria sukupuolenvalinnassa on jäänyt kuitenkin huomioimatta Cuck-feministi Mattias Mattlilan toimittamasta Ylen uutisartikkelista Suomen säveltäjistä vain noin kymmenen prosenttia on naisia – pitäisikö naisten säveltämälle musiikille antaa puolet ajasta? Sille itsestäänselvyydelle hämmästely, että klassisen musiikin säveltäjistä tai äärimmäisen kovasti kilpaillussa rockmaailmassa valtaosa on miehiä vastaa suurin piirtein sitä, jos kummastelisimme miksi miehet eivät ole yhtä hyviä vauvaikäisten hoivaajia ja imettäjiä kuin naiset. Sukupuolivalinnan näkökulmasta naisten pätemisentarve miesten luomassa maailmassa näyttää jokseenkin turhalta, jopa mielelttömältä resurssien tuhlaukselta, sillä vain harva heistä kykenee (tätä selittää mm. äo.n normaalijakauman suurempi keskihajonta miehillä) ikimuistettaviin saavutuksiin esim. klassisessa musiikissa.

Vain lännessä, jossa eletään väärän kuninkaan päivää 364 päivää vuodessa, toimittajien uuspapisto voi tietämättömyydessään arvioida kaikkia ihmistä koskevia asioita punaisten tasa-arvolasien takaa. Yhteiskunnan toimivuuden kannalta tasa-arvomania synnyttää väistämättä epäoikeudenmukaisuutta (posiitiivinen syrjintä, vapaamatkustajat ym.) ja johtaa lopulta "epätasa-arvon nollatoleranssiin", jolloin ollaankin jo orwellilaisen totalitarismin suossa.

                                                             ********************

Venäjän uhka on eräs asia, jossa suomalaiset suuret mediat kuten Yle noudattavat länsimaiden Nato-mielistä narraatiota. Amerikkavetoisen lännen intressit esitetään mediassa normatiivisena lähtökohtana, jonka vuoksi Naton ja sen jäsenmaiden harjoittamaa vakoilua ja muiden maiden asioihin puuttumista ei pidetä moraalisen kauhistelun arvoisena. Päinvastoin, tälloin ollaan vain levittämässä demokratian ilosanomaa, mikä nähtiin Serbian, Irakin ja Libyan hallintojen kaatamisissa. 

Sionistisen AIPACin otteessa oleva Yhdysvaltojen ulkopolitiikka keskittyy luonnollisesti syntipukkien ja viholliskuvien luomiseen, jolloin Venäjän väitetty sekaantuminen maan sisäsiin asioihin ja presindentivaaleihin on noussut propagandassa keskeiseen asemaan. Amerikan liberaalijuutalaisten hallussa oleva kansainvälinen media käyttää puolestaan Venäjä-korttia inhoamaansa Trumpia vastaan, jonka vuoksi mikä tahansa huhu ja mitätön asia paisutetaan valtaviin mittohin, kunhan sillä vain uskotaan olevan jotain tekemistä Venäjän kanssa. 

Suomessa Nato-haukat nostavat mielellään Yhdysvaltain Venäjä-uutiset tikun nokkaan, koska niillä voidaan synnyttää uhkakuvia, joiden toivotaan muuttavan kansalaisten asennetta sotilasliittoa kohtaan. Viimeksi tänään Yle kertoi, että Venäjään kytköksissä olevat poliittiset Facebook-päivitykset tavoittivat lähes puolet amerikkalaisista äänestäjistä. Heti alussa kerrotaan, että

Jopa 126 miljoonaa amerikkalaista on voinut törmätä Venäjän poliittiseen vaikuttamiseen sosiaalisessa mediassa Yhdysvaltain vaalien alla, selviää Facebookin Yhdysvaltain kongressille antamasta tiedonannosta.

Lainaus paljastaa hauskalla tavalla, kuinka läntinen media tulee itse väittäneeksi, että jo lyhytkestoisella median propagandalla kyetään vaikuttamaan ihmisten ajatteluun ja valintoihin. Totta kai se haluaa tässä tapauksessa selittää asian niin, että vain Paha Venäjä syyllistyy länsimaalaisten vaikuttamiseen ja että vain sen informaatio on valhetta ja propagandaa. Tällaisella läpinäkyvällä projisoinilla valtamediat kompastuvat omaan nokkeluutensa, sillä muuttujat muutettuina juuri ne syyllistyvät itse samaan ja vielä moninkertaisella volyymilla verrattuna Venäjään. Samaan kuvioon kuuluu, että mediat eivät näe mitään propagandistista siinä, että lännen viihdeteollisuus levittää arvoliberaalia sanomaa venäläisille samalla kuin hämärävaikuttaja George Soros tukee maan dekadentteja "kansalaisjärjestöjä", jotta ne synnyttäisivät "värivallankumouksen" kuten eräissä muissa Itä-Euroopan maissa aikoinaan. 

Suomessa läntisistä lgbt-arvoista kynsin hampain kiinni pitävät Nato-lobbarit ovat ottaneet avuksi ympäripyöreän puheen kyberturvallisuudesta ja informaatiosodasta, jonka taustalla olisi ainostaan Venäjän kaikkialle leviävät lonkerot loputtomine resursseineen. Tähän narratioon kuuluu, että jos vastustat maahanmuuttoa, olet Putinin pussiin pelaava trolli, jolloin käännetyn todistustaakan vuoksi jokaisen pitäisi kannattaa monikulttuurista mutavyöryä, sillä päinvastainen kanta olisi merkki epäisänmaallisesta petoksesta! Näin Naton isäntämaasopimusta puolustavat vehkeilijät ovat kääntäneet isänmaallisuuden täysin päälaelleen. 

Onneksi julkisuuteen on päästetty asiantuntijoita, jotka panevat jäitä hattuun kovana käyvään puhemyllyyn Venäjän salaliittohankkeista. Ylen uutisessa Markku Mantila: Venäjän motiivia puuttua vaaleihin ei löydy mistään viestintäyrittäjä tyrmää Valltiollisen turvallisuuskomitean ennakointiverkoston tekemän raportin, joka voisi olla vaikka Jessikka Aron kynäilemä paranoidi selostus mitä kaikkea ihmeellistä se Venäjä tekeekään ja tulee tekemään Suomessa. Raportissa mm. kerrotaan, että Venäjä saattaa salamurhata presidentin! Markku Mantila sen sijaan esittää arkilogiikkaan perustuvan havainnon, että Venäjältä puuttuu motiivi puuttua presidentinvaaleihin: 

– Niinistöhän voittaa vaalit ja muut eivät pärjää siinä kisassa mitenkään. En oikein löydä mistään motiivia tulla puuttumaan meidän vaaleihin.

                                                             ********************

Yhdysvalloissa palattiin taas monikultuuriseen arkeen, kun ISIS-terrroistijärjestön freelancer murhasi eilen kahdeksan ihmistä keskellä New Yorkia. Ylen uutisen New Yorkin iskusta epäilylle on luettu syytteet mukaan tekijä, 29-vuotias uzbekistanilainen Sayfullo Saipoville, oli "muuttanut" Yhdysvaltohin vuonna 2010, vaikka todellisuudessa hän oli päässyt maahan pakolaisarvalla. 

Surmatöidensä aikana Allahin suuruutta huutanut mies pääsi maahan liberaalin maahanmuuttopolitiikan ansiosta, mutta tämä ei estänyt aina väärässä olevaa Helsingin Sanomien Washingtonin kirjeenvaihtaja Laura Saarikoskea kirjoittamasta, että Maahantulokielto ei auta, jos hyökkääjä radikalisoituu Yhdysvalloissa – New Yorkin isku osoittaa, että yksinäisiä susia on lähes mahdoton pysäyttää. Yhdysvaltojen valkoista demografiaa tietoisesti muuttamaan pyrkineen vuoden 1965 siirtoalaislain liberaali tulkinta on ainoa todellinen syy, miksi Yhdysalloissa tapahtuu islamisterroristien iskuja. Tätä Saarikoski ei haluaa tunnustaa, sillä hänen motiivinaan on punaliberaalina puolustaa loppuun asti ei-valkoisten massamuuttoa Yhdysvaltoihin.

Ylessä Amerikan valkoisten identiteetti ja sen puolustaminen näyttävät olevan muutoinkin kirosana. Uutisessa Trumpin luottomies puolusti orjuuden puolesta taistellutta kenraalia Yhdysvaltain sisällisota tulkitaan kapeasti 1960-lukulaisen vasemmistokertomuksen mukaan. Sekä Amerikan liberaalimedia että sen suulla puhuva Yle lietsovat itsensä moraaliseen raivoon ja kauhistelevat Valkoisen talon kansliapäällikön John Kellyn "patavanhoillsia näkemyksiä":

Kelly kertoi mielipiteensä maanantaina Fox News -televisiokanavan haastattelussa. Samassa yhteydessä hän kutsui etelävaltioiden armeijaa komentanutta Robert E. Leetä "kunnialliseksi mieheksi", kun häneltä kysyttiin mielipidettä etelävaltioiden johtajien muistomerkeistä. Monet amerikkalaiset kokevat, että nämä muistomerkit juhlistavat maan rasistista historiaa. Etelävaltiot taistelivat sisällissodassa orjuuden säilyttämisen puolesta.

Yhdysvaltain sisällisota oli pitkälti talous- ja itsenäisyyssota, jossa taloudellisesti ja teollisesti moderni pohjoinen ei sallinut eteläisten osavaltioiden identiteetin ja talousjärjestyksen ylläpitämistä itsenäisesti. Orjuuden poistaminen syntyi sodan lopputuloksen sivutuotteena, mutta se ei ollut missään vaiheessa vihollisuuksien pääsyy. Etelävaltioiden kenraali Robert E. Lee oli oman kulttuuripiirinsä vilpitön patriootti, jonka vuoksi on epäajanmukaista tuomita hänet jälkikäteen aikamme muotiarvojen perusteella. 


                                                             ********************


Kotimaan kamaralla huumoria on tarjonnut Ylen uutinen Pohjoismaiden neuvostossa leimahti väittely islamista – Suomalaisedustajat pelkäsivät Juho Eerolan tahraavan Suomen mainetta. Suomalaispoliitikkojen huoli maamme maineesta koskee tietenkin vain jotain Brysselin EU-looshin runkkurinkiä, sillä tavallinen kansa tuskin kokee mitään hävettävää siinä, että persujen Juha Eerola ottaa esille holtitottomasta muukalaisinvaasiosta seuranneen islamistiterrorismin. Jos joidenkin pitäisi hävetä, niin ne ovat Pohjoismaiden neuvoston kokoukseen osallistuneet muut poliitikot, jotka haluavat sulkea sekä itseltään että kansoiltaan maiden arkitodellisuuden. Sensuuria puolusti erityisen pontevasti islantilainen Cuck-poliitikko Kolbeinn Óttarsson Proppé horisemalla pienen pseudoeliitin itse keksimästä "arvopohjasta":

– Olen iloinen, etten kuule tällaista puhetta Islannin parlamentissa. Tämä kansanedustaja [Eerola] ei edusta yhteisiä arvoja, sanoi islantilaisedustaja Kolbeinn Óttarsson Proppé.

Arvopohjat veti luonnollisesti ruotsalaispoliitikko:

– Nyt palataan rauhalliseen ruotsalaiseen keskusteluun. Vaikka olihan tuo viihdyttävää, sanoi Ruotsin kokoomuksen kansanedustaja Hans Wallmark.

Ruotsalaiseen diskuteeraukseen palaaminen tarkoittaa sitä, että muukalaisinvaasiosta ja sen seurannaisvaikutuksista vaietaan sanktioiden uhalla täysin samalla kun syytetään valkoista heteromiestä kaikista maailman ongelmista. Jå, det passar bra!

Keskiviikon uutispäivän ykkösuutinen oli uudet verotiedot maamme kansalaisista. Uutinen Jorma Ollilan verotettavat pääomatulot viime vuonna 0 euroa panee mietityttämään. Ollilaa ei voi ainakaan syyttää verosuunnittelun puutteesta. Lieneekö hän saanut konsultointiapua yhdeltä suurimmalta globaalilta varjohallitukselta, 300:n komitealta? Tuorein lista 300:n komitean jäsenistä kun on vuotanut hiljattain Internettiin, ja tuon listan mukaan sen ainoa suomalaisjäsen on Jorma Ollila. Foliohattujen vuoraukseen on tässä kohtaa turha kenenkään ryhtyä, kunhan vain todetaan, että 300:n komitea todella on olemassa. 


                                                             ********************


Yle TV1, keskiviikko 1.11.2017  klo 23:0, Ulkolinja: Euroopan ulkoraja Nigeriin?  

Terrorismin ja pakolaisten pelko on kasvattanut Euroopan rajojen valvontaan käytetyt varat miljardeilla euroilla. Nyt Turkin lisäksi sopimuksia pakolaisten maassa pitämisestä on tehty mm. Nigerin ja Sudanin kanssa. HD Äänitekstitys: suomi.


Yle TV2, keskiviikko 1.11.2017 klo 21:00, Docventures: Elokuvan esittely 

Vuoden viimeisessä Docventures-lähetyksessä puhutaan Suomesta! Riku Rantala ja Tunna Milonoff esittelevät Docventuresin vitoskauden päätösleffan, jossa kurkistetaan kuuteen kotimaiseen olohuoneeseen. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.


Yle Teema Fem, keskiviikko 1.11.2017 klo 21:55 Kino: Ranskalainen sarja 

(Suite française, Ranska 2014) Irène Némirowskyn postuumisti julkaistu tarina kertoo miehitetyksestä Ranskaan ja kielletystä rakkaudesta. N: Matthias Schonaerts, Kristin Scott Thomas, Michelle Williams. O: Saul Dibb. HD Äänitekstitys: suomi. K12

YLE WATCH -> HS WATCH: NYT-LIITE EPÄTIETEELLISESTI RODUN KIELTÄMISEN ASIALLA

Rotu on sosiaalinen konstruktio ja kuu on juustoa.

Yleisradio ja Helsingin Sanomat ovat nykyään kuin paita ja perse mitä tulee lännen itsetuhoisten rappioarvojen kannattamiseen. Aina ei ole kuitenkaan ollut näin, sillä vielä 1970-luvulla kun Yle paasasi ikuiseksi luultua YYA-sopimuksen autuutta, Helsingin Sanomista saattoi löytää avointa Neuvostokritiikkiä, tosin vain liberalistisesta näkökulmasta mutta kumminkin.

Kommunismin romahtamisen jälkeen Helsingin Sanomat muuttui Hyysäriksi, lehdeksi, jossa alkoi puhaltaa kulttuurimarxilaiset identiteettipolitiikan tuulet. Toimittajiksi valittiin enimmäkseen vasemmistolaisissa aviiseissa vaikuttaneita opiskelijatyttöjä, jotka toivat mukanaan nationalismin "dekonstruktion", surusilmäisen pakolaisempatian ja seksuaalisesti poikkeavien militantin identiteettipolitiikan. Viimeistään 2000-luvun puolella Helsingin Sanomista tuli Ylen paperiversio ja Voima-lehden kansanpainos.

Lehden ideologinen arvovalinta on silti outo, sillä sen seurauksena se on menettänyt lähes puolet huippuvuosiensa lukijoista. Valinnan voi selittää vain sillä, että HS yhtenä maamme mielipidejohtajana pitää tärkeämpänä propagoida sille läheisen liberaalin globaalieliitin arvoja kuin tehdä taloudellista voittoa.

Aivan viime aikoina Helsingin Sanomat samoin kuin Suomen Kuvalehti (josta alempana enemmän) ovat alkaneet jälleen toistaa hokemaa rotujen eli geneettisten klusterien olemattomuudesta. Taikauskoiselle tasa-arvo-ideologialle on yritetty antaa tieteellistä uskottavuutta turvatumalla tarkoin valikoituihin punalaidan tutkijoihin. Helsingin Sanomien Nyt-liitteen jutun Miksi rasistit kiistävät olevansa rasisteja? Tutkija selittää, rotudenialismin ylipapittareksi oli valittu Helsingin yliopiston sosiologian (sic) apulaisprofessori Lena Näre. 

Jostain syystä kiihkeimpiä rodun kieltäjiä ovat juuri akateemiset naiset, joille alistuva konformismi, muotiaatteiden seuraaminen ja status quon säilyttäminen näyttää olevan luontaista. He ovat myös kaikkein innokkaimpia käyttämään poliittisesti latautunutta termiä rasisti. Matemaatikko Jukka Aakula puolestaan kertoo, miksi sana on huono ja miksi siitä olisi syytä luopua:

Rasisti -käsitettä ei tulisi hyväksyä keskusteluun. Se ei ole neutraali deskriptiivinen sana, vaan poliittinen haukkamasana. Se on poliittisessa kontekstissa samantyylinen sana kuin k*sipää katukielessä. Neutraali ja sivistynyt deskriptiivinen sana omaa etnistä ryhmäänsä preferoivasta henkilöstä voi olla esim. etnosentrinen.

Palataan itse asiaan eli aletaan purkaa sosialistin sosiologin väitteitä, jotka ovat jutun perusteella poimittu punaisen 1960-luvun oppikirjoista:

Tämä on yksinkertaisin tapa määritellä rasismi: ihmistä ei nähdä ihmisenä, vaan ryhmänsä edustajana.

Tutkijan käsitys rasismista on poliittisista tarkoitusperistä johtuen hyvin lavea, mutta samalla myös yksioikoinen. Moraalisesti tuomittavana rasismina Näre ei pidä vain käsitteen alkuperäistä merkitystä eli rotusortoa, vaan myös sitä empiiristä tosiasiaa, että rodut ovat klusteroituneita ihmisryhmiä, jotka erottaa toisistaan periytyvä geno- ja fenotyyppi. Tällaisella väitteellään Näre asemoituu ihmiskunnan atomisoitumista ajavaksi ideologiksi, jonka sanoma palvelee pelkästään taloudellista globaalieliittiä. Tuo eliitti haluaa ahtaassa hyötyajattelussaan tehdä ihmisistä pelkkiä juurettomia kuluttajia, joilta on riisuttu kaikki "hyödyttömät" piirteet kuten etnisyys, kansallinen kulttuuri ja traditiot. Ihmisille syötetty individualistinen atomismi kiistää keskeisen sosiaalisen tosiasian, että ihminen on myös osa yhteisöä ja riipuvainen kulttuurisista juuristaan. Liberaalit kuten Näre eivät vain kiistä tätä ulottuvuutta, vaan sen lisäksi he haluavat tietoisesti valehdella ihmiskunnan diversiteetistä, joka on tunnetusti vettä sakeampaa.

Seuraava ongelma on se, että ihmisrotuja tässä mielessä ei ole olemassa.

Tämä on eittämättä yksi tämän vuosisadan suurimmista valheista, jota vihamielinen elittti on tyrkyttänyt kansalle median ja viihteen kautta erityisesti länsimaissa. Kyseessä on pelkkä väsynyt mantra, jonka ahkeralla toistelulla toivotaan, että se muuttuu todeksi. Tutkijan vetoama YK:n julistus rasismista on sekin vain sosiaalinen konstruktio, poliittisiin tarpeisiin luotu ideologinen vaatimus, joka ei ole ankkuroitunut biologiseen todellisuuteen – globaalieliitin julistukset on luotu ainoastaan hyväuskoisia hölmöjä varten, jotka pitävät niitä jumalallisen sanan manifestaationa. Kukaan järkevä ihminen ei ota tuohon paperinpalaan kirjattua ilveilyä tosissaan.

Näre on tosiaan vanhaan ortodoksiaan jämähtänyt 60-lukulainen, sillä jo 1970-luvulla tutkijat kuten professori Arthur Jensen todistivat roduttomuus-aksiooman olevan sekä geneettisesti että antropologisesti kestämättömällä pohjalla. Tänään Näreen kaltaisten puheille on entistä vähemmän tieteellistä pohjaa. Roduttomuus-ideologian alkeellisimmat median hellimät väitteet on kumottu suomeksi mm. verkkolehti Sarastuksen monesti viitatussa käännösartikkelissa Rotudenialismin harha. Vastavasti lukemattomat eri populaatioiden älyykkystestien tulokset todistavat valtavalla evidenssillään rotujen eroja ihmiskunnan henkisissä piirteissä. 

Tällä viitataan siihen, että samalla kun ihminen määritellään rodun jäseneksi, ikään kuin ”luodaan” kyseinen ihmisrotu, jota ei siis oikeasti ole biologisesti olemassa.

Tyypillistä sosiologien semanttista saivartelua, jonka avulla lukijaa johdetaan harhaan ja estetään näkemästä olennaista. Tuon järjettömyyden mukaan esimerkiksi japanilaisia ei ole biologisesti olemassa, jonka vuoksi he ovat pelkkää yksilöiden ihmiskuntaa. Tässä Näre tulee käytännössä väittäneeksi, että satunnaiset japanilaiset ovat sekä feno- että geno-tyypiltään täsmälleen samanlaisia kuin kongolaiset.

Eivät muut ihmiset, olivatpa he sitten roturealisteja tai eivät, ihmistä määritä, vaan lähes poikkeuksetta ihminen ymmärtää itse kuuluvansa tiettyyn geneettiseen klusteriin kuten itäaasialaisiin. Kun kutsumme korealaisia rodullisesti aasialaisiksi, me emme luo heille ihmisrotua, vaan he ovat jo ennen eurooppalaisten katsetta tunnistaneet itsensä erityisiksi, jotka eroavat mm. Australian aborginaaleista.

Jos taas uskoisimme Näreen liberaalihölmöjen harhauttamiseksi tarkoitettua retorista puhetta, mehän voisimme silloin vaatia, että kaikki valkoiset vapautetaan vallalla olevasta neekeriorjuuden ja holokaustin kollektiivisesta syyllistämisestä. Tämä ei tietenkään voisi oikeasti toteutua, sillä vaikka hylkäisimme rodun todellisuuden, niin hyväkkäät sälyttäisivät valkoisen miehen todelliset ja kuvitellut synnit edelleen spesifille rodulle "jota ei ole olemassa". Vastaavasti valkoisen miehen positiiviset saavutukset eivät olisi meidän, vaan koko ihmiskunnan omaisuutta. Samasta kaksinaismoralistisesta syystä egalitaristit eivät voi poistaa heikkolahjaisten mustien positiivista syrjintää, vaikka he julistavatkin, että rotuja ei ole biologisesti olemassa.

Kulttuurirasisti voi olla esimerkiksi sitä mieltä, että suomalaiseen yhteiskuntaan täysin integroitunut tummaihoinen on samanarvoinen kuin valkoihoinen suomalainen, mutta turvapaikanhakija, joka tulee hyvin erilaisesta kulttuurista, ei osaa suomea, eikä tunne lainkaan suomalaista kulttuuria, on vähempiarvoinen kuin valkoihoinen suomalainen.

Mitä on tämä muodikas höpinä kulttuurirasismista, joka suomennettuna tarkottaisi kulttuurirotusortoa? Rodun todellisuudesta näppylöitä saavat käyttävät muitakin samankaltaisia termejä kuten ikärasismi, joka suoraan käännettynä tarkoittaa ikärotusyrjintä. Hullunkurinen sanaseppoilu johtuu pitkälti siitä, että rotudenialistit pitävät "rasismia" kaikista maailman asioista kaikkein pahimpana, jonka vuoksi he uskovat saavansa mille tahansa syrjintään liittyvälle asialle sanamaagista voimaa, kunhan siihen liitetään taikasana rasismi. Toisena motiivina lienee se, että sanan levittämisellä mitä erilaisimpiin yhteyksiin "rasismi" on mahdollisimman paljon esillä, vaikka se onkin irrotettu kontekstistaan. Pääasia, että (valkoisen) populaation geneettistä itsesuojelua merkitsevä "rasismi" saadaan yhdistettyä poikkeuksetta kaikkeen negatiiviseen.

Sosialismille persoa sosiologi Närettä selvästi kismittää se tosiasia, että kaikki kulttuurit eivät ole esimerkiksi talouden ja yhteiskuntarauhan mittareilla mitattuina yhtä menestyneitä kuin länsimaat. Sen tosiasian toteaminen, että lännessä on oikeusturva eikä täällä kivitetä naisia, nähdään kulttuurirasismina, koska tässä arvotetaan kulttuurit eri tasolle. Näreen kaltaiset kulttuurimarxilaiset egalitaristit pitävät taikauskoisesti kaikkia kulttuureja samanarvoisina, joten ilmeisten erojen toteamisen täytyy olla syrjintää, kulttuurirasismia, rakenteellista rasismia ja imperialismia ym. vasemmistososiologista ad hoc -satuilua.

Sosiologin houreille voidaan näyttää närhet munat tarkastelemalla miten "rikkaammista kulttuureissa" käytännössä toimitaan lännen suhteen. He ovat tulossa sieltä tänne sankoin joukoin, vaikka Näreen oletuksen mukaan heidän pitäisi viihtyä omissa sikoläteissään, sillä ovathan kaikki kulttuurit yhtä hyviä ja arvokkaita. Jostain syystä niin sanottuja rikastajia riittää Eurooppaan jatkuvasti miljoonittain, vieläpä meidän rasistien kiusattaviksi, kuten sanonta kuuluu. Eikö tämä juuri todista sitä, että afrikkalaisten ja arabien kulttuuri on meitä huonompaa, koska he eivät saavuta maissaan samaa elintasoa, vapautta ja oikeutta kuin Lännessä. 

Loppujen lopuksi olisi hylättävä koko sosiologinen valhe, että kulttuurisia ilmiöitä voidaan selittää vain kulttuurilla. Tosi asiassa populaation laatu ratkaisee sen, millaisen kulttuurin se luo. Se, että pohjoiseurooppalaiset ovat kyenneet luomaan toimivia yhteiskuntia, jotka synnyttävät varallisuutta ja sosiaalista vapautta, kertoo omaa kieltään kulttuurin synnyttäneestä populaatiosta. Aivan samoin kuin se, että monissa paikoin Afrikkaa eletään vielä savimajoissa, raiskataan joukolla, laiskotellaan ja turvaudutaan herkästi väkivaltaan, kertoo aika paljon sikäläisistä ihmisistä.

"...täysin integroitunut tummaihoinen on samanarvoinen kuin valkoihoinen suomalainen". Hetkinen, hetkinen! Ei ole olemassa "tummaihoisia suomalaisia", sillä on vain suomalaisia, jotka eivät ole neekereitä eivätkä aasialaisia. Suomen kansalaisuus on siten täysin eri asia kuin suomalaisuus.

Kulttuurieroja käytetään stereotyyppisesti, minkä myötä kulttuuriset erot alkavat muistuttaa ja toimia yhtä fiksattuina kuin muutkin rodullistetut jaot”, Näre selvittää. (..) Kun joku piirre – käytännössä aina negatiivinen ja tuomittava – ajatellaan yleiseksi stereotypiaksi, jonka suuri ihmisjoukko jakaa, se peittää alleen kaiken muun. 

Niin sanotut stereotypiat ovat arkipäivän heuristiikkaa ja osoittautuneet käyttökelpoisiksi, koska ne monesti toimivat. Liberaalien kritiikki stereotypioita kohtaan perustuu olkiukkoargumenttiin, joka ei pidä todellisuudessa paikkaansa. Yksikään roturealisti, ei edes se rasistinen punaniska, ole koskaan väittänyt, että koska tilastollisesti aika moni afrikkalainen mies raiskaa, kaikki afrikkalaiset miehet raiskaavat. Liberaalit vain uskottelevat itselleen, että näin ne rasistit varmaan ajattelevat. Liberaaleille stereotypiat ovat pahasta paitsi silloin, kun kerrotaan positiivisia, usein äärimmäisen harvinaisista tapauksista tehtyjä yleistyksiä "maahanmuuttajista" huippuosaajina ym. sankareina. 

Huvittavinta näissä valikoivaa suvaitsevaisuutta harjoittavissa liberaaleissa on se, että he toimivat itse stereotyyppisesti mm. mustia kohtaan. Vaikka humanisteja ovatkin, hekin ymmärtävät sentään matemaattisia todennäköisyyksiä: vaikka läheskään kaikki mustat miehet eivät käy valkoisten päälle, on silti turha ottaa riskiä ja lähteä yöjalkaan New Yorkin Harlemiin tai jonnekin Pariisin no-go alueelle. Sen jälkeen kun voisi olla se kuuluisa entinen liberaali, mikäli on säilynyt hengissä.

Jos naisiin kohdistuvan väkivallan tekijät ovat suomalaista kantaväestöä, sitä ei kehystetä osaksi suomalaista kulttuuria, vaan siinä on kyse vain yksilöistä. Eli, kun suomalainen mies tekee rikoksen, tekijä on rikollinen yksilö.

Kunpa asia olisikin näin, sillä valtamediassa äänekkäästi esiintyvät feministit tuskin allekirjoittavat tätä, jos olisivat rehellisiä. Maastamme löytyy tuskin yhtäkään ryhmää, joka esittää niin rajuja yleistyksiä suomalaisista miehistä kuin yliopistojen telaketjufeministit. Heille on täysin sallittua toistaa jullkisuudessa valhetta, että "suomalainen mies hakkaa rutiininomaisesti naistaan joka päivä". 

Rasismi tulee ymmärtää aina valtasuhteiden ja vallankäytön kautta.

Kultturimarxilaisilla on sairaalloinen kiinnostus valtaan, koska he haluavat sitä itse kiihkeästi. Puhe rasismin valtasuhteista on siis uusmarxilaisten  projektio omasta vallanhalusta. Lopuksi Näre haluaa vielä tölväistä epäsuorasti suomalaisia ja suomalaisten etnisyyttä:

Yhdysvalloissa suurten siirtolaisvirtojen aikaan selvitettiin oikeutta myöten suomalaisen rodun kysymystä, ovatko suomalaiset valkoisia vai mongolideja.

Tämän vanhan historiallisen yksityiskohdan esiin ottaminen on kieltämättä ovela veto mollata suomalaisia etniteetin puolustajia. Esimerkillä yritetään tietenkin sanoa, että koska suomalaisten rotutausta oli 1800-luvun virheellisellä arviolla "epäilyttävä", heillä ei voi olla tänäänkään mitään yhteistä intressiä muiden valkoisten kanssa, vaan pikemminkin mongolien ja neekerien, joiden maahanmuuttoa Suomeen pitäisi siksi edistää.

Mitä tulee jutun otsikkona olleeseen kysymykseen, miksi rasistit kiistävät olevansa rasisteja, siihen löytyy ilmeinen vastaus, jonka Näre jätti luonnollisesti lausumatta. Kyse on sanan vallasta, ja sitä käyttävästä hegemonisesta nomenklatuurasta, joka ylläpitää ja uusintaa sille sopivaa käsitystä rasismista. Koska rasismille on annettu mitä mielivaltaisempia, poikkeuksetta negatiivisia ja moraalisesti tuomittavia sisältöjä, ei tavallinen kansalainen halua juurikaan julistautua sellaisen julkiseksi puolustajaksi. Siksi näemme julkisuudessa jatkuvasti perääntymisiä ja anteeksipyytelyjä. 

Kerettiläiseksi rasistiksi leimaamisella halutaan polttomerkitä ihmiset, jotka eivät kuulu Hyvien ihmisten (oma ilmoitus) yhteisöön, jonka jäsenet ovat täysvaltaisia toimijoita yhteiskunnassa. Perääntyminen ja "puhdistautuminen" ei kuitenkaan kannata vapaalle sielulle, sillä kuten tunnettua, alistumalla vihollisen asettamille pelisäännöille ei voi kuin hävitä. Siksi on sanottava ääneen, että "rasisteilla" ei ole muuta menetettävää kuin poliittisesti korrektien punaporvarien asettamat kahleet! Joten pois kaikki matelu ja anteeksipyytely, nikotelkoot ammattiloukkaantujat epäkorrektin totuuden edessä! Hyökkäys on paras puolustus!

Valitettavasti suurelle osalle tämä on jo pelkkänä ajatuksena lähes mahdotonta, koska rasismi-sanalle on tarkoituksella luotu niin demoninen sisältö, että ihmiset pyrkivät karttamaan sitä kuin ruttoa, vaikka termillä tarkoitettaisiin jotain aivan muuta kuin rotusortoa. Esimerkiksi valkoisen identiteetin viholliset ovat halunneet samaistaa muita sortavan rasismin terveeseen geneettiseen itsepuolustukseen ja jälkipolvien elämän jatkuvuuden turvaamiseen. Tämän perusteella niin sanotut anti-rasistit ovatkin rasisteista pahimpia, sillä heidän häiriintyneissä mielissään toivotaan geneettisen ja kulttuurisen erityislaadun tuhoutumista vain omalle rodulle. Sen sijaan rodun olemassaolon hyväksyvät roturealistit toimivat ennaltaehkäisevästi rasismia vastaan vastustaessaan konfliktiherkkien monikulttuuristen yhteiskuntien rakentamista. Tämän tiesi jo Helsingin kaupungin entinen pormestari Raimo Ilaskivi, kun hän totesi viisaasti: "Suomessa ei ollut rasismia ennen kuin somalit tulivat".

                                                ************************************

Pannaanpa samalla toinen rehvakas yritys "jauhottaa rasistit" halki, poikki ja pinoon. Tässä tapauksessa kyse on maaliskuun lopun Suomen Kuvalehdestä, jonka verkostakin löytyvässä artikkelissa Minun rotuni yhtenä kansikuvapoikana on koko kansan inhokki kirjailija Jari Tervo. Suomen Kuvalehden juttu oli pari astetta tieteellisempi kuin Nyt-liitteen sosiologinen sössötys, mutta tarkemmassa analyysissa sekin paljastui pelkäksi tuhoon tuomituksi semanttiseksi yritykseksi kieltää rodun todellisuus.

Jutun lähtökohtana on myynnissä olevat ja lähinnä liberaalien suosimat kyseenalaiset geenitestit, jotka tuottavat optisen harjan, jossa meissä kaikissa nähdään jotain eksoottista, vaikka vieraan perimän määrä on äärimmäisen vähäinen ja ajallisesti kaukainen. Tuo mittasuhdeharha sopii kuitenkin hyvin liberaalien rodunsekoitusideologiaan, koska testien avulla voidaan "todistaa", että esimerkiksi suomalaiset ovatkin "juuriltaan" afrikkalaisia ja vastaavasti afrikkalaiset taas eurooppalaisia jne.:

Yhdeksän kymmenesosaa eroista on yksilöllisiä. Eurooppalaisten väliset erot ovat siis suurempia kuin vaikkapa eurooppalaisten ja afrikkalaisten erot.

Taitavaa harhauttavaa retoriikkaa. Väite ei merkitse sitä, että satunnainen afrikkalainen olisi lähempänä eurooppalaista kuin eurooppalaiset keskenään, kuten tarkkaamaton lukija voisi äkkilukemalta kuvitella.

Ryhmien ja ryhmän sisäisten erojen rinnastaminen toisiinsa on analogiavirhe. On tilastollisesti tunnettua, että yksittäisten miesten keskinäiset pituuserot ovat suurempia kuin miesten ja naisten keskimääräinen pituusero. Tästä olisi silti valheellista tehdä sellainen looginen loikka, että miesten ja naisten pituusero on merkityksen, koska ryhmän sisällä pituuserot ovat suuremmat. Tämä ei muuta sitä tosiasiaa, että miehet ovat keskimäärin pidempiä kuin naiset – satunnainen mies on suurella todennäköisyydellä pidempi kuin satunnainen nainen. Ryhmien välisten erojen rinnastaminen ryhmän sisäisiin eroihin on tietoinen analogiavirhe, jolla ei ole rodun/geneettisen klusterin kohdalla muuta motiivia kuin edistää egalitaristista ideologiaa.

Ihmiskunnan yhdenmukaisuutta saarnaava juttu todistaa tahattomasti aasialaisten ja euroopalaisten fundamentaalisen eron Saharan eteläpuolisiin afrikkalaisiin:

Nykyihminen levisi, muut kuolivat sukupuuttoon. He elävät kuitenkin geeneissämme. Kaikkien Afrikan ulkopuolisten ihmisten geeneissä on 1–4 prosenttia neandertalilaista, ja esimerkiksi nykyaustralialaisten perimästä 2–6 prosenttia on kotoisin denisovalaisilta.

Mediassa ja YK-oppeja noudattavassa koululaitoksessa korostetaan, kuinka rotu on vain sosiaalinen konstruktio, jolla ei ole biologista vastaavuutta tedellisuuden kanssa. Silti tässä jutussa jopa kyseenalainen geenitesti ja Inssbruckin yliopiston kuuluisa professori todistivat, että fenotyypiltään (ulkoasultaan) tunnistettaviin rotuihin ja etniteetteihin kuuluvat Jari Tervo (valkoinen, eurooppalainen), Alan Salehzadeh (Lähi-itä) ja Abdirahim ”Husu” Hussein (somali) vastaavat näiden populaatioiden edustajia myös geeneiltään, genotyypiltään. Jos rotu olisi vain sosiaalinen konstruktio ja ihmisten erot ainoastaan merkityksettömiä ulkonäkökysymyksiä, 100-prosentin vastaavuus geno- ja feno-tyypin välillä ei voisi olla mahdollista:

Palo päätti kokeilla, arvaisiko kollega. Hän lähetti meiliä Itävallan Innsbruckiin professori Walther Parsonille. Tämä on alan suuria nimiä, ollut muun muassa tutkimassa jäämies Ötzin perimää. Vastauksessa ei ollut epäröintiä: yksi on Afrikasta, toinen Lähi-idästä ja kolmas Euroopasta, ehkä Suomesta.

Kuvalehden artikkelissa toistuu jatkuvasti sama ajatus, että koska ihmispopulaatioiden väliset geneettiset erot melko pienet, täytyy todellisten, fenotyypissä näkyvien erojen olla myös merkityksettömiä. On esimerkiksi tunnettua, että ihmisten ja simpanssien geeniperimästä noin 98%:ia on samaa, hiivankin kanssa meillä on vielä 50% yhteistä perimää. Olemmeko siis 98%:sti samanlaisia kuin simpanssit? 

Geenien määrän samanlaisuus ei vielä todista lajien samanlaisuutta, sillä yksittäiset geenit vaikuttavat dramaattisesti tiettyihin ominaisuuksiin. Lisäksi geenien sisäinen säätely poikkeaa huomattavasti lajien ja rotujen sisällä, mikä puolestaan tuottaa valtavia eroja fenotyypissä. Pienetkin geneettiset erot tuottavat suuria eroja, mikä on todistettu mm. älykkyystesteissä. Oma lukunsa on vielä epigenetiikalla. Eräs kansalaisvaikuttaja tiivisti sosiaalisessa mediassa Suomen Kuvalehden jutun väitteet ihmiskunnan geneettisen samanlaisuuden merkityksestä näin:

Oikeusgenetiikan tutkija Palo valehtelee poliittisten syiden takia. Rotujen välisiä geenejä verrattaessa havaitaan, että n. 90% geeneistä on satunnaista kohinaa, ja siten merkityksettömiä rotujen olemuksen kannalta. Vaikka kaikki nämä geenit olisivat sattumalta (erittäin pieni todennäköisyys) samanlaisia suomalaisen ja somalialaisen välillä, se ei viittaisi näiden henkilöiden geneettiseen samanlaisuuteen. n. 10% rotujen välisistä geeneistä muodostavat yhdessä systemaattisesti rotujen välillä eri tavalla jakautuneita ja merkityksellisiä kokonaisuuksia. Näiden geenien avulla suomalainen ja somalialainen voidaan erottaa 100% varmuudella toisistaan. Nämä geenit luovat rotujen välille merkittäviä eroja keskimääräiseen älykkyyteen (älykkyysjakauman sijainti) ja älykkyysjakauman muotoon; persoonallisuustekijöihin; fyysisiin ominaisuuksiin; immuunipuolustustekijöihin; rikollisuuden määrään; jne.

Rotu ei ollut alun perin välttämättä polittinen käsite toisin kuin usko rodun olemattomuuteen. Rodun kieltämiselle on varattu valtavasti tutkimusrahaa ja julkista näkyvyyttä, mutta tulokset ovat edelleen luvattoman heikkoja, toisin kuin vastakkainen evidenssi.

Jutussa pyritään tekemään naurettavaksi myös absoluuttinen rotupuhtaus, vaikka sillä ei ole ollut koskaan suurta merkitystä edes rotutietoisissa kulttuureissa. Vielä tänään tärkeää on vain se, että löytyy ihmisiä, jotka tunnustavat olevansa biologisesti lähempänä toisiaan kuin muita. Heidän etunsa geenipoolinsa jatkuvuudelle merkitsee samaa kuin vanhemmalla on intressi jatkaa lastensa kautta omaa verilinjaa. Asian perusteita valaisee hyvin artikkeli Racial Purity, Ethnic Genetic Interests, & the Cobb Case.

Kuumimman reaktion sai aikaan Husun haploryhmä, tai oikeastaan sen muut, kuuluisat kantajat. Palo paljasti kaksi Husun haplokaimaa, näytölle ilmestyivät Napoleon Bonaparte ja Albert Einstein. Husu hymyili. Vielä yksi, kukahan se on? Videotykki heijasti kuvan valkokankaalle. ”Ei, ei, eiiii”, Husu parahti. Tuima mies univormussaan ja pienissä viiksissään, tukka tiukasti päätä pitkin kammattuna. Adolf Hitler. Isälinja kotoisin Afrikasta – siis itsensä Hitlerin esi-isät olivat afrikkalaista sukua.

Se, että haploryhmistä käytettiin esimerkkinä juuri Hitleriä on liberaalien tarkoituksellista afrikkalaisen ulosteen hieromista päin eurooppalaisten naamaa: "Höhöö, Hitler olikin neekeri, siitäs saitte rasistit!". Vuonna 1889 syntynyt itävaltalainen Adolf Hitler ei ollut neekeri, ja jos hänen esi-isänsä 65 000 vuoden takaa olisivat olleetkin, niin samalla venyttämisellä voidaan myös esittää, että hän olisi yhtä lailla sukua hiivalle ja ameeballe, kunhan vain mennään dna:n aikajassa riittävän kauas. Keskustelu haploryhmistä ja yhteisestä perimästä tässä yhteydessä onkin silkkaa hippien pilviunelmaa, sillä tutkija Jukka Palo tunnustaa asian itsekin:

"Tämä on höpöhöpöä”, Palo pohjusti. ”Yhteinen haploryhmä on vähän sama asia kuin yhteinen syntymäpäivä jonkun kuuluisan ihmisen kanssa.”

Silti heti tämän kommentin jälkeen jutussa sauhutaan Hitlerin haploryhmästä... Yhtä valikoivaa on esitys evoluutioteorian perustaja Charles Darwinista:

Ajatus sai tukea biologiasta: Jo Charles Darwin (1809–1882) oli ollut sitä mieltä, että kaikki ihmiset ovat samaa lajia ja populaatioiden erot johtuvat niiden sopeutumisesta erilaisiin ympäristöihin.

Populaatioiden sopeutumiset ympäristöön synnyttävät myös lajin sisäiset rodut. Suomessa Darwinin teos Descent of Man on vähän tunnettu populaaritieteessä. Sen perusteella tuo äskeinen lainaus asettuu aivan toisenlaiseen valoon artikkelissa Darwin’s view of the ‘races’ of men.

Suomen Kuvalehden ja Nyt-liitteen jutut eivät kestä edes populaaritieteen kritiikkiä, mutta niitä ei olekaan kirjoitettu asioista tietäville, vaan sopivan pintatiedon varassa eläville multikulturalisteille ja vasemmistohenkisille liberaaleille. Niistä he saavat riittävää uskonvahvistusta harhaiselle utopialleen, joka jo nyt kokeilun alkuvaiheessa on osoittautunut virheeksi. Yksi epäonnistumisen syy on se, että liberaalit kieltävät rodun todellisuuden, ja tämän egalitaristisen virheolettumuksen seuraamisesta seuraavat kaikki muut vastoinkäymiset.