TV1, Torstai 8.12.2016 klo 21:05 A-studio: Talk Yle
Äärioikeisto uhoaa kaduilla - mitä he haluavat? Studiossa ex-natsi Esa Holappa, Supon Kari Harju, tietokirjailija Dan Koivulaakso ja kansanedustaja Juho Eerola. Juontajana Jan Andersson. #yleastudio HD
Linkki Yle Areenaan.
Pitihän se arvata, että Yle ei malttanut olla tarttumatta sitä kismittävään kansallisten voimien voimannäyttöön itsenäisyypäivänä. Jo ohjelman otsikko kertoo asenteellisuudesta, kun se puhuu äärioikeiston "uhosta", vaikka itsenäisyyspäivänä valtion tukema äärivasemmisto räksytti aggressiivisemmin. Toisin kuin valtamedian demonisoima äärioikeisto, äärivasemmiston uho ei ole valtamediassa keskusteltavana oleva yhteiskunnallinen ongelma, vaan päinvastoin ratkaisu kaikkiin yhteiskunnallisiin ongelmiin aina 1960-luvun lopulta lähtien. Siksi saamme Suomessa ja Euroopassa nauttia afrikkalaisten ja arabien meille tuomasta rauhasta, vauraudesta ja kansojemme uudesta renessanssista. Joka muuta väittää, täytyy olla mielipuolinen äärioikeistolainen.
Ohjelman näennäisen erimielinen raati oli harvinaisen yksimielinen määrittelemättömästä "äärioikeistosta": syyllinen kaikkeen! Käytännössä ohjelma oli kuin stalinistinen näytösoikeudenkäynti vuosimallia 1937; syytteitä syytteiden perään, pahojen ja harhaisten motiivien analyysia, ihmistyypin arviointia ja tekemättömien tekojen tuomitsemista.
Olisipa pöytään kutsuttu edes se yksi mystinen "äärioikeistolainen", jotta keskustelu olisi ollut muutakin kuin syytekirjelmien ja loputtoman kritiikiin antamista. Mutta tuollaisiahan nuo nykyajan ylistetyt tolkun ihmiset ovat, puhuvat epävarmasta maailmasta ja sen moninaisuudesta, mutta samalla hellivät omia syntipukkejaan, joihin voivat projisoida kaiken pahan. Psykologisoiva ja tuomitseva puhe äärioikeistosta, etenkin sen yksioikoisesta viholliskuvasta, menettää täydellisesti uskottavuutensa kun kohteesta puhutaan kuin yksioikoisesta vihollisesta.
Ohjelman tarkoitus oli tietenkin pelotella epävarmoja kansalaisia ja saada tukahdutettua itsenäisyyspäivän marssien tuoma kansallismielinen buusti. Pelottelu näyttää jossain määrin uponneen kansaan, sillä kuvaruudun alareunan katsojakommenteissa saatiin lukea pelokkaiden lampaiden kommentteja, jotka noudattivat pitkälti ohjelman agendaa. Keskustelun asetelmallisuutta arvostelevia kommentteja varmaan esitettiin, mutta poliittisesti korrektit kielioppistalinistit retusoivat ne luultavasti pois kuvaruudusta.
Keskustelijat toimittaja Jan Andersonia myöten olivat herttaisen yksimielisiä äärioikeiston tuomitsemisessa, mikä osaltaan johtui siitä, että he kaikki ovat altistuneet Dan Koivulaakson sisäistämälle kulttuurimarxilaiselle diskurssille. Siinä äärioikeistolaisuus määritellään hyvin epämääräisenä ja laajana kattoterminä, jonka sisään voidaan niputtaa kaikki kansallismielisyys, jopa vasemmistolaisten nationalismi, mikäli sitä kannattavat valkoiset. Niin kauan kuin kansallismieliset osallistuvat poliittiseen keskusteluun Jan Andersonin ja Dan Koivulaakson saneleman kielipelin kautta, he eivät voi kuin hävitä. Esimerkiksi kansanedustaja Juho Eerolasta leivottiin A-studiossa kuin huomaamatta äärioikeistolainen natsi, koska vallitseva argumentti on, että Eerolan kannattamat persut ovat kansallismielisiä aivan kuten äärioikeistolaisiksi väitetyt natsitkin.
Strategista väkivaltaa kansallismielisiä vastaan kannattava Dan Koivulaakso erottuikin hyökkäävällä vasemmistolaisuudellaan muista, vaikka itse illan teemasta oltiin samaa mieltä. Kyse oli siis aste-eroista, tämä varsinkin silloin vieraat esittivät tosiasiaväitteitä. Aina kun kuultiin selvä valhe, suunsa oli avannut Dan Koivulaakso.
Jo heti ensimmäisessä puheenvuorossa Koivulaakso valehteli koko Suomen kansalle, että 612-marssin järjestäjät olivat oikein varta vasten kutsuneet Vastarintaliikeen aktiivit mukaan soihtukulkueeseen. Tosiasiassa yksi järjestäjistä, kirjailija Timo Hännikäinen, oli todennut julkisesti, että hän ei missään nimessä kannata Pohjoismaista vastarintaliikettä, mutta ei silti aio estää sen jäseniä osallistumasta kaikille itseään isänmaallisina pitävien marssiin. Tämän Koivulaakso tietenkin tiesi, mutta käärmeenkielisenä ei malttanut puhua muunneltua vasemmistolaista totuutta, jossa Hännikäisen nuivuus natseja kohtaan käännettiin marssikutsuksi natseille. Heti perään Koivulaakso paisutteli valtamediassakin ollutta väitettä Hietaniemen hautausmaan sotkemisesta ja kutsui sitä mutkat suoraksi vetäen hautojen häpäisyksi! Erinäisten lähteiden perusteella 612-kulkueen jo poistuttua hautausmaalta sinne olisi ilmestynyt hiippareita, jotka sytyttivät paikalla rovioita. Syylliset edustavat mitä ilmeisimmin Koivulaakson omaa provokatiivista poliittista viiteryhmää.
Jo heti ensimmäisessä puheenvuorossa Koivulaakso valehteli koko Suomen kansalle, että 612-marssin järjestäjät olivat oikein varta vasten kutsuneet Vastarintaliikeen aktiivit mukaan soihtukulkueeseen. Tosiasiassa yksi järjestäjistä, kirjailija Timo Hännikäinen, oli todennut julkisesti, että hän ei missään nimessä kannata Pohjoismaista vastarintaliikettä, mutta ei silti aio estää sen jäseniä osallistumasta kaikille itseään isänmaallisina pitävien marssiin. Tämän Koivulaakso tietenkin tiesi, mutta käärmeenkielisenä ei malttanut puhua muunneltua vasemmistolaista totuutta, jossa Hännikäisen nuivuus natseja kohtaan käännettiin marssikutsuksi natseille. Heti perään Koivulaakso paisutteli valtamediassakin ollutta väitettä Hietaniemen hautausmaan sotkemisesta ja kutsui sitä mutkat suoraksi vetäen hautojen häpäisyksi! Erinäisten lähteiden perusteella 612-kulkueen jo poistuttua hautausmaalta sinne olisi ilmestynyt hiippareita, jotka sytyttivät paikalla rovioita. Syylliset edustavat mitä ilmeisimmin Koivulaakson omaa provokatiivista poliittista viiteryhmää.
Alkukeskustelun jälkeen esitettiin kooste suomalaisista "äärioikeistoliikkeistä", johon niputettiin iloisesti kansallissosialistinen Vastarintaliike, valeturvapaikanhakijoita vastustava yhden asian liike Suomi ensin! ja nationalistisena keskustelukerhona toimiva Suomen Sisu. Toimittajan sapekas juttu oli täynnä stereotypioita, ennakkoluuloja ja vihaa kansallismielisiä kohtaan, jonka vuoksi sen olisi voinut tehdä joku Voima-lehden toimittaja. Tiedä sitten vaikka olisi ollutkin, sillä onhan Yle muutenkin täynnä kulttuurikommunisteja.
Ohjelman teemana piti olla "äärioikeistolaisuus", mutta se keskittyi lähes pelkästään pieneen ja poliittisesti toistaiseksi merkityksettömään Pohjoismaiseen vastarintaliikkeeseen, joka vannoo kansallissosialismin nimeen. Ohjelman tekijöiden ajatuksena on kai ollut esittää koko äärioikeistolaisuus (ja siinä sivussa myös isänmaallisuus) marginaalisena jankkaamalla loputtomasti PVL:stä, jonka asiantuntijana esiintyi sen varhainen mutta melko nopeasti sivuraiteelle eksynyt ex-johtaja Esa Henrik Holappa. Monet hänen liikkeen nykytilaa koskevat tietonsa olivat samalla tasolla kuin iltapäivälehden toimittajalla, joten mistään kovan luokan asiantuntijuudesta ei voida puhua.
Kenellekään ei tullut yllätyksenä, että Koivulaakso halusi puhua nimenomaan Vastarintaliikeestä, koska sen avulla hän saattoi esittää kaikki "äärioikeistolaiset" (eli ei-vasemmistolaiset) liikkeet ja kannattajat natseina. Hän syytti 612-organisaatiota epäsuorasti natsistiseksi, koska PVL:n jäseniä osallistui sen soihtukulkueeseen. Samalla hän tuomitsi koko 612-tapahtuman, koska mukana oli vallankumouksellisia ihmisiä, jotka haluaisivat vaihtaa nykyisen demokratian kansallissosialismiin. Tällainen moralistinen kauhistelu kuulostaa Koivulaakson suusta erityisen ontolta, sillä hän osallistuu jatkuvasti väkivaltaisten anarkistien tapahtumiin. Nuo samaiset anarkistit sattuvat olemaan niitä, jotka haluavat väkivaltaisen vallankumouksen, jossa nykyinen järjestelmä tuhotaan ja tilalle synnytetään kuin itsestään utooppinen anarkia.
Ohjelman teemana piti olla "äärioikeistolaisuus", mutta se keskittyi lähes pelkästään pieneen ja poliittisesti toistaiseksi merkityksettömään Pohjoismaiseen vastarintaliikkeeseen, joka vannoo kansallissosialismin nimeen. Ohjelman tekijöiden ajatuksena on kai ollut esittää koko äärioikeistolaisuus (ja siinä sivussa myös isänmaallisuus) marginaalisena jankkaamalla loputtomasti PVL:stä, jonka asiantuntijana esiintyi sen varhainen mutta melko nopeasti sivuraiteelle eksynyt ex-johtaja Esa Henrik Holappa. Monet hänen liikkeen nykytilaa koskevat tietonsa olivat samalla tasolla kuin iltapäivälehden toimittajalla, joten mistään kovan luokan asiantuntijuudesta ei voida puhua.
Kenellekään ei tullut yllätyksenä, että Koivulaakso halusi puhua nimenomaan Vastarintaliikeestä, koska sen avulla hän saattoi esittää kaikki "äärioikeistolaiset" (eli ei-vasemmistolaiset) liikkeet ja kannattajat natseina. Hän syytti 612-organisaatiota epäsuorasti natsistiseksi, koska PVL:n jäseniä osallistui sen soihtukulkueeseen. Samalla hän tuomitsi koko 612-tapahtuman, koska mukana oli vallankumouksellisia ihmisiä, jotka haluaisivat vaihtaa nykyisen demokratian kansallissosialismiin. Tällainen moralistinen kauhistelu kuulostaa Koivulaakson suusta erityisen ontolta, sillä hän osallistuu jatkuvasti väkivaltaisten anarkistien tapahtumiin. Nuo samaiset anarkistit sattuvat olemaan niitä, jotka haluavat väkivaltaisen vallankumouksen, jossa nykyinen järjestelmä tuhotaan ja tilalle synnytetään kuin itsestään utooppinen anarkia.
Supon Kari Harju yritti esittää puolueettoman virkavallan edustajaa, joka tarkastelee äärioikeistoa vain valtion sisäisen turvallisuuden kannalta. Lopulta hänkään ei eronnut muista, vaan syyllistyi samoihin ennakkoluuloihin mitä valtamediakin lietsoo. Eräässä kohtaa Harju alkoi pohtia ääneen 612-kulkueen tarkoitusta ja väitti että siihen osallistumalla marssijat ilmaisevat muukalaisvastaisuutta, vaikka kulkueessa ei julistettu yhtään mitään. Ehkä Supon ajatustenlukijat tietävät tämän meitä muita paremmin.
Koivulaaksolle puolestaan näytti olevan äärimmäisen tärkeää saivarrella 612-marssin osallistujien määrästä ja kieltämättä hän on onnistunut uskottelemaan neuvostoliittolaisella metodilla itselleen, että loppujen lopuksi kulkueeseen osallistui vain 700-1200 marssijaa. Lähteenä hän käytti vasemmistokaveriensa nettiprojektia. Koivulaakso voi toki kiemurella asian suhteen miten lystää, mutta jo pelkän kuvamateriaalin, järjestäjien laskujen ja kulkueen pituuden perusteella osallistujia oli vähintään se 3000. Jostain syystä Koivulaakso ei näytä pääsevän tästä millään yli, joten saamme luultavasti kuulla jatkossakin hänen villisti alakanttiin arvuuttelevia lukuja.
Koivulaaksolle puolestaan näytti olevan äärimmäisen tärkeää saivarrella 612-marssin osallistujien määrästä ja kieltämättä hän on onnistunut uskottelemaan neuvostoliittolaisella metodilla itselleen, että loppujen lopuksi kulkueeseen osallistui vain 700-1200 marssijaa. Lähteenä hän käytti vasemmistokaveriensa nettiprojektia. Koivulaakso voi toki kiemurella asian suhteen miten lystää, mutta jo pelkän kuvamateriaalin, järjestäjien laskujen ja kulkueen pituuden perusteella osallistujia oli vähintään se 3000. Jostain syystä Koivulaakso ei näytä pääsevän tästä millään yli, joten saamme luultavasti kuulla jatkossakin hänen villisti alakanttiin arvuuttelevia lukuja.
Politiikasta ja yhteiskunnallisista asioista tietäville Koivulaakson roskapuheiden seuraaminen vaatii kylmiä hermoja, nimittäin sen verran raivostuttavaa propagandaa herra suustaan laukoo. Vai mitä mieltä pitäisi olla siitä kun hän höpisi, että Ruotsissa turvallisuuspoliisi pitää Vastarintaliikettä maan suurimpana uhkana. Ei puhettakaan aseita heiluttelevista ja pommeja lähes päivittäin räjäyttelevistä uusruotsalaisista, puhumattakaan maassa lymyilevistä islamistiterroristeista. Ilmeisesti lähteenä väitteelleen Koivulaakso käyttää ruotsalaisvihamielistä Expo-"tutkimuskeskusta", jolle on äärimmäisen tärkeää saada piskuiset natsiliikkeet näyttämään suurilta ja äärimmäisen vaarallisilta, jotta se saisi vuosittaisille projekteilleen ruotsalaisten verorahoista nyhdetyt valtion tuet.
Expon juutalainen "asiantuntija" Jonathan Leman pääsikin ääneen Hannele Muilun Ruotsin Vastarintaliikettä käsitelleessä pätkässä. Haastateltu Leman oli ilmeisen tietoinen Suomen poliittisesta tilanteesta ja median kansallismielisyyttä vastaan käymästä propagandasodasta, kun hän otti puheeksi Ruotsin Vastarintaliikkeen sympatiat Venäjää kohtaan. Leman yleisti hätiköiden ruotsalaisnatsien Venäjä-sympatiat, sillä kysymys on oikeasti moniulotteinen ja maasta löytyy lehtitietojen perusteella koko joukko kansallissosialisteja, jotka ovat Ukrainan puolella. Esimerkiksi tunnetuin ruotsalainen uusnatsi Venäjän ja Ukrainen välisessä sodassa on Azov-pataljoonassa Ukrainan puolella taistellut Mikael Skillt.
Syy Lemanin Venäjä-puheisiin voi löytyä yllättävän läheltä. Häntä lienee konsultoitu Ylen toimittaja Jessikka Aron kirjoituksilla, joissa kansallismielisyys halutaan lyödä lokaan väittämällä, että sen nousun taustalla on pääasiassa "rasismia lietsovat Venäjän trollit". On selvää, Aron "tutkimukset" ovat tilaistyötä, jonka on tilannut valtion keskeisillä paikoilla toimiva länsimielinen Nato-siipi. Dan Koivulaakso tarttui nopeasti Muilun raportissa olleeseen Venäjä-korttiin ja yritti valtavirran media-diskurssia lainaten vihjata, että läntiset kansallismieliset liikkeet ovat Venäjän vasalleja ja siten epäisänmaallisia. Tuon pahantahtoisen väitteen kääntöpuolena on tietenkin se, että aitoa "länsimaista" isänmaallisuutta on avata rajat afrikkalaisille.
Syy Lemanin Venäjä-puheisiin voi löytyä yllättävän läheltä. Häntä lienee konsultoitu Ylen toimittaja Jessikka Aron kirjoituksilla, joissa kansallismielisyys halutaan lyödä lokaan väittämällä, että sen nousun taustalla on pääasiassa "rasismia lietsovat Venäjän trollit". On selvää, Aron "tutkimukset" ovat tilaistyötä, jonka on tilannut valtion keskeisillä paikoilla toimiva länsimielinen Nato-siipi. Dan Koivulaakso tarttui nopeasti Muilun raportissa olleeseen Venäjä-korttiin ja yritti valtavirran media-diskurssia lainaten vihjata, että läntiset kansallismieliset liikkeet ovat Venäjän vasalleja ja siten epäisänmaallisia. Tuon pahantahtoisen väitteen kääntöpuolena on tietenkin se, että aitoa "länsimaista" isänmaallisuutta on avata rajat afrikkalaisille.
Tarkkaavainen tv:n katsoja huomasi, että koko show oli ohjelman nukkemestari toimittaja Jan Andersonin hyppysissä. Hän valitsi tieten vieraat ja esitti sopivat kysymykset. Eräs niistä oli ohjelman loppupuolella Juho Eerolalle esitetty, jossa kysyttiin, että eikö perussuomalaisetkin ole omalta osaltaan edistäneet "rasismin normalisoimista". Kysymys on samaa luokkaa kuin että vieläkö hakkaat vaimoasi. Mitä tuollaiseen pitäisi vastata kun rasismi, kansan ytimessä olevan genomin itsesuojelu, esitetään arkkipahana, jota ei tule suvaita ja josta pitää päästä eroon? Ainoa oikea reagointitapa olisi ollut esittää vastakysymys, että eikö Yle ole omalta osaltaan ollut normalisoimassa tänne kutsumattomien neekerien läsnäoloa. Vieraspopulaatioden invaasiolle alistuminen jos mikä on epänormaalin tilan normalisointia eikä suinkaan populaatioiden itsesuojeluksi evoluutiossa kehittynyt "rasismi". Toinen, ehkä käytännönläheisempi vastaus olisi ollut lainata Helsingin kaupungin entistä pormestari Raimo Ilaskiveä, joka totesi 1990-luvulla, että "Suomessa ei ollut rasismia ennen kuin somalit tulivat".
Suomessa ei koskaan edes keskusteltu kulttuurisesti vaikutusvaltaisen SKP:n taistolaisiiven kriminalisoimisesta, vaikka se saarnasi väkivaltaista vallankumousta televisiossa vapaasti ja halusi maamme liittyvän idän Neuvostokansojen joukkoon. Nyt punaisella hengellä mädätetyt toimittajat oppimestariensa Hemánusin ja Nordenstrengin viitoittamalla tiellä vaativat repressiivistä toleranssia roturealisteille, jotka kannattavat valkoista pohjoismaista valtakuntaa.
Toisin sanoen toimittaja Anderson esitti studiovieraille kysymyksen, pitäisikö Pohjoismainen vastarintaliike kieltää Suomessa. Aina vallan puolella olevan poliisi, tarkemmin sanottuna Supon edustaja Kari Harju, vastasi ennakoidusti "Kyllä", koska Vastarintaliikkeen poliittisten toimintavapauksien kieltäminen olisi "signaali" kaikille kansallismielisille eli "ääriajattelijoille". Harjulle poliittisen toisinajattelun kieltäminen antaisi julkisuuteen merkin, jossa "yhteiskunta" ei salli nykyisen demokratiailveilyn korvaavia poliittisia vaihtoehtoja. Yllättävää kyllä järkevin vastaus Andersonin kysymykseen kuultiin Henrik Holapalta, jonka mukaan toiminnan kieltäminen vain muuttaisi liikkeen muotoa, yleensä vaarallisempaan suuntaan maan alta. Vastaavasti Koivulaakson salliva linja ei yllättänyt, sillä äärivasemmisto tarvitsee hyvän vihollisen, jota vasten se voi peilata kuvittelemaansa hyvyyttään. Sitä paitsi jos Vastarintaliike kiellettäisiin, suurelta osalta äärivasemmistolaisilta katoaisi ideologia, sillä nykyään vasemmistoradikalismi on degeneroitunut lähes täysin äärioikeiston vastustamiseksi, mikä palvelee viime kädessä vain suomalaisvihamielistä poliittista klienteeliä ja suurpääomaa ilman että räyhävasemmisto sitä edes itse ymmärtää.
Viimeisenä kysymyksenä toimittaja esitti mitä pitäisi tehdä, että äärioikeisto pysyisi edelleen toivottavan pienenä. Poliittiseen sadismiin taipuvainen Koivulaakso näki varsinkin Vastarintaliikkeen suhteen hienoja tukahduttamisen mahdollisuuksia, joita voi käyttää myös muita kansallismielisiä toimijoita vastaan. Eräs niistä on vasemmiston jo nyt harjoittama DDR:n parhaita ihanteita ilmentävä ilmiantokulttuuri, jossa estetään mm. nationalististen konserttien pitäminen, apurahojen saaminen ja tilaisuuksien järjestäminen. Konkreettisena ehdotuksena Koivulaakso esitti, että vuokranantajille voi ilmoittaa, että tiloissa toimii "natseja", mikä on kuulemma toiminut ainakin Helsingissä joitain kertoja.
Nykykulttuurille on leimallista, että julkisessa keskustelussa ei esitä oikeita kysymyksiä, jotka selittäisivät ihmisten tyytymättömyyden. Epämukavuuden taustalla eivät ole vain pinnalla näkyvät taloudelliset ongelmat, vaan koko läntistä kulttuuria vuodesta 1789 hallinneet universalistiset uskomukset, joiden jääräpäisestä seuraamisesta Länsi on hirttämässä itseään hitaasti mutta varmasti. A-studioissa ei taaskaan haluttu rikkoa liberaaleja tabuja ja pohdittu vakavasti mistä "äärioikeistolainen" liikehdintä kumpuaa. Kaikki keskustelijat puhuivat äärioikeistosta kuin jostain ulkoavaruudesta tulleena vieraana voimana, jolla ei ole mitään yhteyttä entistä hallitsemattomammaksi käyneeseen yhteiskunnalliseen tilanteeseen, kehitysmaalaisten massainvaasioon Eurooppaan, poliittisen eliitin irtautumiseen kansasta, luonnollisen perhesolun hajoamiseen, tapojen ja kulttuurin romahdukseen, ekologisen kriisin kärjistymiseen....
Kun paska osuu lähivuosina kunnolla tuulettimeen, kun länsimaiset yhteiskunnat romahtavat barbaarisen muukalaisinvaasion painosta polvilleen, kun globaalipankkiirien pyramidihuijaukselta putoaa pohja pois, ja kun kaaos valtaa sijaa elämä muuttuessa pelkäksi taisteluksi jokapäiväisestä leipäpalasta, niin silloin pitää kaivaa tämä omahyväinen kauhisteluohjelma naftaliinista ja kysyä vieläkö on syytä kauhisteluun.
