RAUHANREKKOJEN KIERTUE PÄÄTYI TUKHOLMAAN

1980-luvun alusta muistetaan rauhanohjukset ja rauhanjunat, nyt länsimaissa vaikuttava syöpä tunnettaan rauhanuskonnon rekkoina. Eilen rauhanrekkojen Euroopan kiertue päätyi Tukholman ydinkeskustan Åhlénsin tavaratalon edustalle, jossa kuorma-auto ajoi yleisöön surmaten neljä ja haavoittaen viittätoista, todennäköisesti sosialidemokraatteja äänestänyttä rasismin vastustajaa. Iskun tekijäksi epäilty, niin ikään Uzbekistanista kotoisin oleva kuin maanantainen Pietarin terroristi, saatiin myöhään eilen illalla kiinni. Miehen Facebook-tilin perusteella hän oli ladannut sivulleen runsaasti Isis-terroristijärestön materiaalia.

Ylen uutiset ja verkkosivut ovat luonnollisesti täyttyneet Tukholman tapahtumien puimisesta ja järkyttymisestä. Eräässä niistä, jutussa Analyysi: Tukholma osasi odottaa iskua – silti hyökkäys tuntuu erityisen kohtuuttomalta, Pohjoismaiden-kirjeenvaihtaja Hannele Muilu kertoo ruotsalaisten järkyttyneet erityisesti siitä, kuinka hyvin hoidetut ulkomaalaislemmikit purevat kansankodin hoivaavaa kättä:

Ruotsalaiset näkevät itsensä rauhaa rakastavina hyväntekijöinä, joten iskua pidetään erityisen kohtuuttomana.

Lausahdus paljastaa mikä mahdollistaa terrorismin Ruotsissakin: naivi maailmanparannus, jolla on haluttu "pelastaa" kolmas maailma tuomalla se Pohjolaan. Kun kognitiivisesti haasteellisen, lyhytjännitteisen ja aggressiivisen populaation edustajia on siirretty Ruotsiin, tuo se väkisikin tuon väen sisäsyntyiset piirteet ja ongelmat. Ne ilmenvät muun muassa heikkona työllistymisenä, joukkoraiskauksina, murhina, jengien heimosotina ja lopuksi silmittömän kaunaisena terrorismina.

Suomen valtamedioissa eniten huolta on herättänyt, miten Tukholman tapahtumat vaikuttavat huomisiin kunnallisvaaleihin. Ylen kello 18 tv-uutisissa poliitikot ja asiantuntijat toivoivat, että Tukholman tapahtumia ei käytettäisi hyväksi kuntavaalieissa. Asiaa ovat analysoineet myös Ilta-Sanomien ja Iltalehden kolumnistit, joiden pelkona on maahanmuutttokriittisten suosion lisääntyminen. Jos rasisti olisi hyökännyt Ruotsissa moskeijaan, toimittajat tuskin heristelisivät sormeaan, että on moraalitonta käyttää tekoa poliittisesti hyväksi. 

Kaikki tämä loiskiehunta kuvastaa myötähävettävällä tavalla, kuinka onttoja Ruotsin ja Suomen poliitikkojen viime päivien ylvästelevät julistukset ovat. Niissä toistetaan yhteiskuntiemme vahvuuden perustuvan "moninaisuuteen", toisin sanoen monikulttuurisuuteen. Jostain kumman syystä etnisesti yhtenäisessä kansankodissa ei koskaan tarvinnut erikseen korostaa omaa vahvuuttaan, ehkäpä siksi, että ennen 1980-lukua maassa ei tapahtunut poliittista väkivaltaa, etnisiä levottomuuksia ja terroriskuja.

A-STUDIOSSA EI KESKUSTELTU VAAN PELOTELTIIN KANSAA SEN PUOLELLA OLEVILLA NATIONALISTEILLA

TV1, Torstai 8.12.2016 klo 21:05 A-studio: Talk Yle

Äärioikeisto uhoaa kaduilla - mitä he haluavat? Studiossa ex-natsi Esa Holappa, Supon Kari Harju, tietokirjailija Dan Koivulaakso ja kansanedustaja Juho Eerola. Juontajana Jan Andersson. #yleastudio HD

Linkki Yle Areenaan.

Pitihän se arvata, että Yle ei malttanut olla tarttumatta sitä kismittävään kansallisten voimien voimannäyttöön itsenäisyypäivänä. Jo ohjelman otsikko kertoo asenteellisuudesta, kun se puhuu äärioikeiston "uhosta", vaikka itsenäisyyspäivänä valtion tukema äärivasemmisto räksytti aggressiivisemmin. Toisin kuin valtamedian demonisoima äärioikeisto, äärivasemmiston uho ei ole valtamediassa keskusteltavana oleva yhteiskunnallinen ongelma, vaan päinvastoin ratkaisu kaikkiin yhteiskunnallisiin ongelmiin aina 1960-luvun lopulta lähtien. Siksi saamme Suomessa ja Euroopassa nauttia afrikkalaisten ja arabien meille tuomasta rauhasta, vauraudesta ja kansojemme uudesta renessanssista. Joka muuta väittää, täytyy olla mielipuolinen äärioikeistolainen.

Ohjelman näennäisen erimielinen raati oli harvinaisen yksimielinen määrittelemättömästä "äärioikeistosta": syyllinen kaikkeen! Käytännössä ohjelma oli kuin stalinistinen näytösoikeudenkäynti vuosimallia 1937; syytteitä syytteiden perään, pahojen ja harhaisten motiivien analyysia, ihmistyypin arviointia ja tekemättömien tekojen tuomitsemista.

Olisipa pöytään kutsuttu edes se yksi mystinen "äärioikeistolainen", jotta keskustelu olisi ollut muutakin kuin syytekirjelmien ja loputtoman kritiikiin antamista. Mutta tuollaisiahan nuo nykyajan ylistetyt tolkun ihmiset ovat, puhuvat epävarmasta maailmasta ja sen moninaisuudesta, mutta samalla hellivät omia syntipukkejaan, joihin voivat projisoida kaiken pahan. Psykologisoiva ja tuomitseva puhe äärioikeistosta, etenkin sen yksioikoisesta viholliskuvasta, menettää täydellisesti uskottavuutensa kun kohteesta puhutaan kuin yksioikoisesta vihollisesta.

Ohjelman tarkoitus oli tietenkin pelotella epävarmoja kansalaisia ja saada tukahdutettua itsenäisyyspäivän marssien tuoma kansallismielinen buusti. Pelottelu näyttää jossain määrin uponneen kansaan, sillä kuvaruudun alareunan katsojakommenteissa saatiin lukea pelokkaiden lampaiden kommentteja, jotka noudattivat pitkälti ohjelman agendaa. Keskustelun asetelmallisuutta arvostelevia kommentteja varmaan esitettiin, mutta poliittisesti korrektit kielioppistalinistit retusoivat ne luultavasti pois kuvaruudusta.

Keskustelijat toimittaja Jan Andersonia myöten olivat herttaisen yksimielisiä äärioikeiston tuomitsemisessa, mikä osaltaan johtui siitä, että he kaikki ovat altistuneet Dan Koivulaakson sisäistämälle kulttuurimarxilaiselle diskurssille. Siinä äärioikeistolaisuus määritellään hyvin epämääräisenä ja laajana kattoterminä, jonka sisään voidaan niputtaa kaikki kansallismielisyys, jopa vasemmistolaisten nationalismi, mikäli sitä kannattavat valkoiset. Niin kauan kuin kansallismieliset osallistuvat poliittiseen keskusteluun Jan Andersonin ja Dan Koivulaakson saneleman kielipelin kautta, he eivät voi kuin hävitä. Esimerkiksi kansanedustaja Juho Eerolasta leivottiin A-studiossa kuin huomaamatta äärioikeistolainen natsi, koska vallitseva argumentti on, että Eerolan kannattamat persut ovat kansallismielisiä aivan kuten äärioikeistolaisiksi väitetyt natsitkin.

Strategista väkivaltaa kansallismielisiä vastaan kannattava Dan Koivulaakso erottuikin hyökkäävällä vasemmistolaisuudellaan muista, vaikka itse illan teemasta oltiin samaa mieltä. Kyse oli siis aste-eroista, tämä varsinkin silloin vieraat esittivät tosiasiaväitteitä. Aina kun kuultiin selvä valhe, suunsa oli avannut Dan Koivulaakso. 

Jo heti ensimmäisessä puheenvuorossa Koivulaakso valehteli koko Suomen kansalle, että 612-marssin järjestäjät olivat oikein varta vasten kutsuneet Vastarintaliikeen aktiivit mukaan soihtukulkueeseen. Tosiasiassa yksi järjestäjistä, kirjailija Timo Hännikäinen, oli todennut julkisesti, että hän ei missään nimessä kannata Pohjoismaista vastarintaliikettä, mutta ei silti aio estää sen jäseniä osallistumasta kaikille itseään isänmaallisina pitävien marssiin. Tämän Koivulaakso tietenkin tiesi, mutta käärmeenkielisenä ei malttanut puhua muunneltua vasemmistolaista totuutta, jossa Hännikäisen nuivuus natseja kohtaan käännettiin marssikutsuksi natseille. Heti perään Koivulaakso paisutteli valtamediassakin ollutta väitettä Hietaniemen hautausmaan sotkemisesta ja kutsui sitä mutkat suoraksi vetäen hautojen häpäisyksi! Erinäisten lähteiden perusteella 612-kulkueen jo poistuttua hautausmaalta sinne olisi ilmestynyt hiippareita, jotka sytyttivät paikalla rovioita. Syylliset edustavat mitä ilmeisimmin Koivulaakson omaa provokatiivista poliittista viiteryhmää.

Alkukeskustelun jälkeen esitettiin kooste suomalaisista "äärioikeistoliikkeistä", johon niputettiin iloisesti kansallissosialistinen Vastarintaliike, valeturvapaikanhakijoita vastustava yhden asian liike Suomi ensin! ja nationalistisena keskustelukerhona toimiva Suomen Sisu. Toimittajan sapekas juttu oli täynnä stereotypioita, ennakkoluuloja ja vihaa kansallismielisiä kohtaan, jonka vuoksi sen olisi voinut tehdä joku Voima-lehden toimittaja. Tiedä sitten vaikka olisi ollutkin, sillä onhan Yle muutenkin täynnä kulttuurikommunisteja.

Ohjelman teemana piti olla "äärioikeistolaisuus", mutta se keskittyi lähes pelkästään pieneen ja poliittisesti toistaiseksi merkityksettömään Pohjoismaiseen vastarintaliikkeeseen, joka vannoo kansallissosialismin nimeen. Ohjelman tekijöiden ajatuksena on kai ollut esittää koko äärioikeistolaisuus (ja siinä sivussa myös isänmaallisuus) marginaalisena jankkaamalla loputtomasti PVL:stä, jonka asiantuntijana esiintyi sen varhainen mutta melko nopeasti sivuraiteelle eksynyt ex-johtaja Esa Henrik Holappa. Monet hänen liikkeen nykytilaa koskevat tietonsa olivat samalla tasolla kuin iltapäivälehden toimittajalla, joten mistään kovan luokan asiantuntijuudesta ei voida puhua.

Kenellekään ei tullut yllätyksenä, että Koivulaakso halusi puhua nimenomaan Vastarintaliikeestä, koska sen avulla hän saattoi esittää kaikki "äärioikeistolaiset" (eli ei-vasemmistolaiset) liikkeet ja kannattajat natseina. Hän syytti 612-organisaatiota epäsuorasti natsistiseksi, koska PVL:n jäseniä osallistui sen soihtukulkueeseen. Samalla hän tuomitsi koko 612-tapahtuman, koska mukana oli vallankumouksellisia ihmisiä, jotka haluaisivat vaihtaa nykyisen demokratian kansallissosialismiin. Tällainen moralistinen kauhistelu kuulostaa Koivulaakson suusta erityisen ontolta, sillä hän osallistuu jatkuvasti väkivaltaisten anarkistien tapahtumiin. Nuo samaiset anarkistit sattuvat olemaan niitä, jotka haluavat väkivaltaisen vallankumouksen, jossa nykyinen järjestelmä tuhotaan ja tilalle synnytetään kuin itsestään utooppinen anarkia. 

Supon Kari Harju yritti esittää puolueettoman virkavallan edustajaa, joka tarkastelee äärioikeistoa vain valtion sisäisen turvallisuuden kannalta. Lopulta hänkään ei eronnut muista, vaan syyllistyi samoihin ennakkoluuloihin mitä valtamediakin lietsoo. Eräässä kohtaa Harju alkoi pohtia ääneen 612-kulkueen tarkoitusta ja väitti että siihen osallistumalla marssijat ilmaisevat muukalaisvastaisuutta, vaikka kulkueessa ei julistettu yhtään mitään. Ehkä Supon ajatustenlukijat tietävät tämän meitä muita paremmin. 

Koivulaaksolle puolestaan näytti olevan äärimmäisen tärkeää saivarrella 612-marssin osallistujien määrästä ja kieltämättä hän on onnistunut uskottelemaan neuvostoliittolaisella metodilla itselleen, että loppujen lopuksi kulkueeseen osallistui vain 700-1200 marssijaa. Lähteenä hän käytti vasemmistokaveriensa nettiprojektia. Koivulaakso voi toki kiemurella asian suhteen miten lystää, mutta jo pelkän kuvamateriaalin, järjestäjien laskujen ja kulkueen pituuden perusteella osallistujia oli vähintään se 3000. Jostain syystä Koivulaakso ei näytä pääsevän tästä millään yli, joten saamme luultavasti kuulla jatkossakin hänen villisti alakanttiin arvuuttelevia lukuja.

Politiikasta ja yhteiskunnallisista asioista tietäville Koivulaakson roskapuheiden seuraaminen vaatii kylmiä hermoja, nimittäin sen verran raivostuttavaa propagandaa herra suustaan laukoo. Vai mitä mieltä pitäisi olla siitä kun hän höpisi, että Ruotsissa turvallisuuspoliisi pitää Vastarintaliikettä maan suurimpana uhkana. Ei puhettakaan aseita heiluttelevista ja pommeja lähes päivittäin räjäyttelevistä uusruotsalaisista, puhumattakaan maassa lymyilevistä islamistiterroristeista. Ilmeisesti lähteenä väitteelleen Koivulaakso käyttää ruotsalaisvihamielistä Expo-"tutkimuskeskusta", jolle on äärimmäisen tärkeää saada piskuiset natsiliikkeet näyttämään suurilta ja äärimmäisen vaarallisilta, jotta se saisi vuosittaisille projekteilleen ruotsalaisten verorahoista nyhdetyt valtion tuet.

Expon juutalainen "asiantuntija" Jonathan Leman pääsikin ääneen Hannele Muilun Ruotsin Vastarintaliikettä käsitelleessä pätkässä. Haastateltu Leman oli ilmeisen tietoinen Suomen poliittisesta tilanteesta ja median kansallismielisyyttä vastaan käymästä propagandasodasta, kun hän otti puheeksi Ruotsin Vastarintaliikkeen sympatiat Venäjää kohtaan. Leman yleisti hätiköiden ruotsalaisnatsien Venäjä-sympatiat, sillä kysymys on oikeasti moniulotteinen ja maasta löytyy lehtitietojen perusteella koko joukko kansallissosialisteja, jotka ovat Ukrainan puolella. Esimerkiksi tunnetuin ruotsalainen uusnatsi Venäjän ja Ukrainen välisessä sodassa on Azov-pataljoonassa Ukrainan puolella taistellut Mikael Skillt. 

Syy Lemanin Venäjä-puheisiin voi löytyä yllättävän läheltä. Häntä lienee konsultoitu Ylen toimittaja Jessikka Aron kirjoituksilla, joissa kansallismielisyys halutaan lyödä lokaan väittämällä, että sen nousun taustalla on pääasiassa "rasismia lietsovat Venäjän trollit". On selvää, Aron "tutkimukset" ovat tilaistyötä, jonka on tilannut valtion keskeisillä paikoilla toimiva länsimielinen Nato-siipi. Dan Koivulaakso tarttui nopeasti Muilun raportissa olleeseen Venäjä-korttiin ja yritti valtavirran media-diskurssia lainaten vihjata, että läntiset kansallismieliset liikkeet ovat Venäjän vasalleja ja siten epäisänmaallisia. Tuon pahantahtoisen väitteen kääntöpuolena on tietenkin se, että aitoa "länsimaista" isänmaallisuutta on avata rajat afrikkalaisille.

Tarkkaavainen tv:n katsoja huomasi, että koko show oli ohjelman nukkemestari toimittaja Jan Andersonin hyppysissä. Hän valitsi tieten vieraat ja esitti sopivat kysymykset. Eräs niistä oli ohjelman loppupuolella Juho Eerolalle esitetty, jossa kysyttiin, että eikö perussuomalaisetkin ole omalta osaltaan edistäneet "rasismin normalisoimista". Kysymys on samaa luokkaa kuin että vieläkö hakkaat vaimoasi. Mitä tuollaiseen pitäisi vastata kun rasismi, kansan ytimessä olevan genomin itsesuojelu, esitetään arkkipahana, jota ei tule suvaita ja josta pitää päästä eroon? Ainoa oikea reagointitapa olisi ollut esittää vastakysymys, että eikö Yle ole omalta osaltaan ollut normalisoimassa tänne kutsumattomien neekerien läsnäoloa. Vieraspopulaatioden invaasiolle alistuminen jos mikä on epänormaalin tilan normalisointia eikä suinkaan populaatioiden itsesuojeluksi evoluutiossa kehittynyt "rasismi". Toinen, ehkä käytännönläheisempi vastaus olisi ollut lainata Helsingin kaupungin entistä pormestari Raimo Ilaskiveä, joka totesi 1990-luvulla, että "Suomessa ei ollut rasismia ennen kuin somalit tulivat".

Suomessa ei koskaan edes keskusteltu kulttuurisesti vaikutusvaltaisen SKP:n taistolaisiiven kriminalisoimisesta, vaikka se saarnasi väkivaltaista vallankumousta televisiossa vapaasti ja halusi maamme liittyvän idän Neuvostokansojen joukkoon. Nyt punaisella hengellä mädätetyt toimittajat oppimestariensa Hemánusin ja Nordenstrengin viitoittamalla tiellä vaativat repressiivistä toleranssia roturealisteille, jotka kannattavat valkoista pohjoismaista valtakuntaa. 

Toisin sanoen toimittaja Anderson esitti studiovieraille kysymyksen, pitäisikö Pohjoismainen vastarintaliike kieltää Suomessa. Aina vallan puolella olevan poliisi, tarkemmin sanottuna Supon edustaja Kari Harju, vastasi ennakoidusti "Kyllä", koska Vastarintaliikkeen poliittisten toimintavapauksien kieltäminen olisi "signaali" kaikille kansallismielisille eli "ääriajattelijoille". Harjulle poliittisen toisinajattelun kieltäminen antaisi julkisuuteen merkin, jossa "yhteiskunta" ei salli nykyisen demokratiailveilyn korvaavia poliittisia vaihtoehtoja. Yllättävää kyllä järkevin vastaus Andersonin kysymykseen kuultiin Henrik Holapalta, jonka mukaan toiminnan kieltäminen vain muuttaisi liikkeen muotoa, yleensä vaarallisempaan suuntaan maan alta. Vastaavasti Koivulaakson salliva linja ei yllättänyt, sillä äärivasemmisto tarvitsee hyvän vihollisen, jota vasten se voi peilata kuvittelemaansa hyvyyttään. Sitä paitsi jos Vastarintaliike kiellettäisiin, suurelta osalta äärivasemmistolaisilta katoaisi ideologia, sillä nykyään vasemmistoradikalismi on degeneroitunut lähes täysin äärioikeiston vastustamiseksi, mikä palvelee viime kädessä vain suomalaisvihamielistä poliittista klienteeliä ja suurpääomaa ilman että räyhävasemmisto sitä edes itse ymmärtää.

Viimeisenä kysymyksenä toimittaja esitti mitä pitäisi tehdä, että äärioikeisto pysyisi edelleen toivottavan pienenä. Poliittiseen sadismiin taipuvainen Koivulaakso näki varsinkin Vastarintaliikkeen suhteen hienoja tukahduttamisen mahdollisuuksia, joita voi käyttää myös muita kansallismielisiä toimijoita vastaan. Eräs niistä on vasemmiston jo nyt harjoittama DDR:n parhaita ihanteita ilmentävä ilmiantokulttuuri, jossa estetään mm. nationalististen konserttien pitäminen, apurahojen saaminen ja tilaisuuksien järjestäminen. Konkreettisena ehdotuksena Koivulaakso esitti, että vuokranantajille voi ilmoittaa, että tiloissa toimii "natseja", mikä on kuulemma toiminut ainakin Helsingissä joitain kertoja.

Nykykulttuurille on leimallista, että julkisessa keskustelussa ei esitä oikeita kysymyksiä, jotka selittäisivät ihmisten tyytymättömyyden. Epämukavuuden taustalla eivät ole vain pinnalla näkyvät taloudelliset ongelmat, vaan koko läntistä kulttuuria vuodesta 1789 hallinneet universalistiset uskomukset, joiden jääräpäisestä seuraamisesta Länsi on hirttämässä itseään hitaasti mutta varmasti. A-studioissa ei taaskaan haluttu rikkoa liberaaleja tabuja ja pohdittu vakavasti mistä "äärioikeistolainen" liikehdintä kumpuaa. Kaikki keskustelijat puhuivat äärioikeistosta kuin jostain ulkoavaruudesta tulleena vieraana voimana, jolla ei ole mitään yhteyttä entistä hallitsemattomammaksi käyneeseen yhteiskunnalliseen tilanteeseen, kehitysmaalaisten massainvaasioon Eurooppaan, poliittisen eliitin irtautumiseen kansasta, luonnollisen perhesolun hajoamiseen, tapojen ja kulttuurin romahdukseen, ekologisen kriisin kärjistymiseen.... 

Kun paska osuu lähivuosina kunnolla tuulettimeen, kun länsimaiset yhteiskunnat romahtavat barbaarisen muukalaisinvaasion painosta polvilleen, kun globaalipankkiirien pyramidihuijaukselta putoaa pohja pois, ja kun kaaos valtaa sijaa elämä muuttuessa pelkäksi taisteluksi jokapäiväisestä leipäpalasta, niin silloin pitää kaivaa tämä omahyväinen kauhisteluohjelma naftaliinista ja kysyä vieläkö on syytä kauhisteluun.

YLE MARKKINOI KANSAN VASTAISEN ELIITIN TARPEISIIN RÄÄTÄLÖITYJÄ "TUTKIMUKSIA"

Julkisuudessa eli portinvartijoina toimivien valtamedioiden läpi päässeessä virallisessa keskustelussa jaksetaan muistuttaa taajaan kuinka vaarallista on, että ns. maahanmuuttokriittiset ym. establishmentin virallista totuutta vastustavat tahot käyttävät tutkimuksia ja tilastoja omien pahojen päämääriensä hyväksi. Sanomatta kuitenkin jää, että yhteiskunnan toimivuuden kannalta kaikkein vaarallisinta on se, että virallinen tiedotus kuten Yle ja sen kanssa samassa veneessä olevat suuret yksityiset mediajätit käyttävät vääristellen tilastoja ja tutkimuksia oman agendan ajamiseen. Se on vaarallisinta siksi, että niillä on oikeasti valtaa ja niiden tiedotus on yksisuuntaista vallankäyttöä. Sen sijaan virallisen totuuden kyseenalaistajat ovat aina haastajia, marginaalissa. Siksi valtamedioiden kansalaisille esittämä virallinen totuus pitäisi aina olla puoluettomampaa ja totuudellisempaa kuin ilman valtaa olevien haastajien. Näin ei kuitenkaan ole, vaan jo pidemmän aikaa valtamediat ovat valehdelleet kaikkein eniten ja käyttävät häikäilemättä mitä tahansa tilastoja ja tutkimuksia oman agendansa edistämiseen. Tällä agendalla ei luonnollisestikaan ole kansan enemmistön mandaattia takanaan.

Ohessa pari tuoretta esimerkkiä Ylen käyttämistä raporteista ja "tutkimuksista".

Yle uutisten verkkosivujen jutussa Tyttöjen ja poikien rasistinen käytös nousussa – tyly ohje vanhemmille kerrotaan huolestuneena, että Väestöliiton vainukoirat ovat havainneet suomalaisen nuorison regoineen toisin mitä median propaganda olisi toivonut kun maahamme on hetkessä rynninnyt tuhansia luvattomia Lähi-idän sotilaskarkureita ja Afrikan toimettomia jolppeja. Väestöliiton suurin huoli ei ole auttavaan puhelimeen soittavien suomalaisnuorten aiheellinen pelko aggressiivisista maahantunkeutujista, vaan heidän mahdollinen ajatusrikoksensa eli "rasismi". Se, että lapset soittavat auttavaan puhelimeen avautuakseen kuinka kohtaamisteoria toimii käytännössä, he saavatkin niskaansa täyslaidallisen rasismisyytöksiä. Tätä Yle pitää tietenkin asiallisena tiedottamisena. 

Paljon aidompi tilannekatsaus todellisesta rasismista Suomessa saataisiin, mikäli Yle uutiset uskaltaisi kertoa mm. Instagramissa videoitaan jakavaan World Star Hip Hop-kulttuurin vaikuttajista. Eräs tätä rasistista skeneä jonkin aikaan tarkkaillut kansalaisvaikuttaja kirjoittaa:

World Star Hip Hop-kulttuuri on tullut Suomeen. Tuossa nyt sen verran, että pääasiallisesti nämä wordstarhiphop-jutut ovat rotuväkivaltaa, ja yleensä valkoisia vastaan (Olen itse ollut tietoinen kyseisestä meemin nimissä toteutetusta väkivallasta jo 2009 saakka). Ameriikassa mustat kuvaavat väkivaltatilanteita ja uppivat ne nettiin, jotta saavat netistä kunnioitusta omalle väkivallalleen. Kaikki suomalaiset, eteenkin nuoriso tulee olemaan kohteena. Linkin videot selittää enemmän kuin tuhat sanaa. Pistää kyllä raivoamaan.

Takaisin Ylen juttuun: tehdäänkö Väestöliiton väliaikaraportteja kansalaisten, jopa lapsien, mielenliikkeistä valtiokoneistoa varten, jotta tietojen perusteella voidaan panostaa entistä enemmän propagandaan ja valmistaa tietynlaisia toimia kansalaisia vastaan? 

Yle Uutisten toimittaja Hannele Muilu taas yrittää valkopyykätä Ruotsin epäonnistunutta monikulttuurikokeilua tendenssitutkmuksella, jonka mukaan Ruotsi onkin entistä turvallisempi. Jutussa tutkimuksen metodia ja otosta ei mitenkään eritellä ja selvitetä, joten rikosopin professori Felipe Estrada on voinut päätyä johtopäätöksiinsä ennen kuin tutkimusta on edes aloitettu. Jutun pääviestinä on tyynnytellä monikulttuuria epäileviä ja selittää länsinaapurin tulenarka etninen tilanne parhain päin. Ei-eurooppalaisten ulkomaalaisten rikollisuus ja väkivalta yritetään jälleen kerran selittää tyhjäksi valheellisella vasemmistolais-sosiologian väsyneillä hypoteeseillä kuten "eriarvoisuudella" ja suhteellisella "köyhyydellä". Mitään selittävää tekijää muukalaisten kulttuuri- ja geeniperimästä ei edes uskalleta ajatella.

Yle käyttää myös laitonta massainvaasiota ymmärtäviä ja puolustavia tutkijoita, mutta ei koskaan kansainvaelluksen haitoista kertovia asiantuntijoita.  Viimeisin esimerkki on verkossa ja tv-uutisissakin nähty juttu Onko turvapaikanhakijoiden joukossa Isis-terroristeja? Siinä Systeemin lauluja lauleskeleva Ulkopoliittisen insituutin tutkijapoju Teemu Sinkkonen vetelee hatustaan mutua kuin ennustajaeukko:

– Isis on propagandassaan puhunut tuhansien taistelijoiden lähettämisestä. Sillä ei missään mielessä ole tällaista määrää ihmisiä lähettää Eurooppaan, koska heidät on täysin sidottu taisteluun Syyriassa ja Irakissa. Toisekseen, Eurooppa ei ylipäätään ole Isisin päävihollinen, Sinkkonen listaa.  – Haiskaltaa täydeltä propagandalta.– Isis hyötyy tietysti, että pelon ilmapiiri Euroopassa pysyy. Tahot ["äärioikeisto"], jotka levittävät tätä propagandaa, tekevät palveluksen Isisille itselleen, Sinkkonen painottaa.

Niinpä niin, pahin uhka Suomelle ovatkin Ylen ja Sinkkosen mielestä kansallismieliset tahot, jotka kertovat maahantunkeutujien välittömästä potentiaalisesta vaarasta...

"Hajaantukaa, täällä ei ole mitään nähtävää! Monikulttuuri toimii kuin Unelma! Kaikki on kunnossa, kaikki on järjestyksessä, jatkakaa entiseen malliin, ei ole mitään pelättävää!"