VALTAKUNNANSYYTTÄJÄ PITÄISI PANNA VIHDOIN JO SYYTTEESEEN

Viimeisten käänteiden perusteella valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen todistaa olevansa jääräpäinen suomalaisvihamielinen fanaatikko, koska hän yrittää vieläkin murtaa kansanedustaja Juha Mäenpään (ps.) syytesuojan tämän vieraslajipuheiden takia. Asiasta kertoi tänään Yle uutiset verkkosivujensa uutisjutussa Ylen tieto: Valtakunnansyyttäjä on ilmoittanut perustuslakivaliokunnalle haluavansa syyttää perussuomalaisten kansanedustajaa Juha Mäenpäätä. 

Valtakunnansyyttäjän itsepintainen ristiretki kansanedustajien erityistä sananvapausoikeutta vastaan alkoi jo helmikuussa, mutta perustuslakilautakunta palautti asian takaisin valtakunnansyyttäjälle harkittavaksi: 

Syyttämisluvan käsittely perustuslakivaliokunnassa alkoi helmikuussa. Valiokunnan kuultavana käyneen Toiviaisen mukaan hänen oli haettava eduskunnalta syyttämislupa, vaikka syyteharkinta johtaisi syyttämättäjättämispäätökseen. Perustuslakivaliokunta kuitenkin heitti pallon takaisin valtakunnansyyttäjälle.

Nyt tulleiden Ylen tietojen perusteella Raija Toiviainen ei aio luopua kansanedustajien oikeudellisen immuniteetin repimisestä alas. Hän ilmoitti asiasta lähes välittömästi sen jälkeen kun oli saanut kyselyn perustuslakivaliokunnalta:  

Toiviaisen vastaus saapui perustuslakivaliokuntaan jo maaliskuun alussa. Perustuslakivaliokunnan arviointi syyttämisluvasta on kuitenkin jäänyt koronakriisin jalkoihin. Ylen tietojen mukaan asiaan palataan mahdollisesti ensi viikolla.

Valtakunnansyyttäjän äkkiväärä asenne on kummallinen ikään kyse olisi jostain henkilökohtaisesta pakkomielteestä. Asian voisi jotenkin ymmärtää, mikäli Toiviainen tunnustaisi punavihreää aatetta, mutta hän on tiettävästi kokoomuslainen kuten miehensäkin. Tapaus osoittaa kuitenkin oireellisesti, että nyky-Kokoomuksessa saattaa olla vallalla laajemminkin Toiviaisen edistämä totalitarismi, jossa ylikansallisen EU:n innoittamana absrakteista ihmisoikeuksien "rikkomisesta" halutaan tehdä ylittämätön tabu. 

Toimimalla vasemmistolaisen arvopohjan aisankannattajina kokoomuslaiset tulevat tukeneeksi suoraan kulttuurimarxilaisia tavoitteita. Ikävä kyllä suurin osa Kokoomuksen oikeistolaisista äänestäjistä ovat taivaallisen tietämättömiä tästä puolueen sisäisestä mädätyksestä.

Joka tapauksessa Toiviaisen pyhittämä sananvapauden vastainen ristiretki on tuhoon tuomittu yritys, jonka tietää kertoa myös Yle:

Syytteen nostamisesta päättää valtakunnansyyttäjä. Perustuslain mukaan kansanedustajan saa asettaa syytteeseen valtiopäivillä lausumiensa mielipiteiden johdosta vain, jos viisi kuudesosaa eduskunnasta antaa sille suostumuksen.

Perussuomalaiset vastustaa syytesuojan murtamista. Perussuomalaisten äänet riittäisivät torppaamaan valtakunnansyyttäjän pyynnön.

On hämmästyttävää kuinka hiljaa valtamedia on ollut valtakunnansyyttäjän syytelinjasta sananvapauskysymyksissä. Hinku syyttää Mäenpäätä on vain viimeisin tapaus Toiviaisen pitkässä listassa niitä henkilöitä vastaan, joiden ajatukset eivät sovi hänen ahtaaseen ihmisoikeustaikauskoonsa. Jonkun korkean tason poliitikon tai oikeusoppineen pitäisi vihdoin lyödä nyrkkiä pöytään ja sanoa tuolle harpyijalle suorat sanat.

Itsestään selvänä toimenpiteenä pitäisi tutkia Toiviaisen poliittisesti motivoidut syytteet, joissa vainotaan kansalaisia pelkkien mielipiteiden takia. Hänet pitäisikin panna itse syytettyjen penkille perustuslain turvaaman sananvapauden estämisestä.

Jos hyvin käy valtakunnansyyttäjästä tulee pian toinen korkean tason oikeusoppinut, joka saa lakikirjasta päähänsä. Suomen Uutiset kun kertoi pari päivää sitten uutisessaan Halla-aho muistutti tutkintapyyntöjä tehtailevan Martin Scheininin taustasta kommunistien keskuskomiteassa – Scheinin teki tutkintapyynnön – näin asiassa kävi, kuinka "ihmisoikeusprofessori" hävisi jo juttunsa vireillepanossa nolosti. Helsingin poliisilaitos päätti nimittäin yksimielisesti, ettei esitutkinnan aloittamiselle ole perusteita. Mikäli Toiviainen jatkaa samaa silmitöntä syytelinjaansa, hänelle käy yhtä surkeasti kuin juutalaistaustaiselle "ex"-kommunisti Martin Scheininille.

OLIPA KRIISI MIKÄ TAHANSA VALTIOJOHTO PANEE KUNNIAKANSALAISET AINA SUOMALAISTEN EDELLE

Ranskan merkittävin nykykirjailija Michel Houellebecq tunnetaan vasemmistoliberaalien kulttuurihegemonian kritiikistään. Viimeksi pari päivää sitten hän sanoi laajalle lainatussa haastattelussaan, ettei  maailma muutu koronaviruksen myötä juuri miksikään, "korkeintaan huonompaan suuntaan". Tämä tuntuu pitävän kutinsa ainakin Suomen politiikassa, jossa suomalaisvihamielinen agenda säilyy riippumatta kriisin laadusta. 

Viimeisimmässä tiedotustilaisuudessaan Isojen mädättäjäpoikien nukkehallituksena toimiva feministikokoonpano noudattaa globalistista ideologiaa viimeistä piirtoa myöten. Ylen uutinen Maatiloille saadaan lisää väkeä kevättöihin: Työntekijöitä Suomeen sittenkin Ukrainasta kertoo karua kieltä hallituksen innosta tuoda maahan EU:n ulkopuolista halpatyövoimaa vielä suuren terveysriskin aikana. Vihdoinkin kun olisi mahdollisuus päästä irti palkkoja polkevasta ulkomaalaisesta kausityövoimasta, Kepun ahneet jyväjemmarit ja ulkomaalaiskiimaiset vihreät löysivät rajojen avaamiselle yhteisen sävelen:

- Haluan myös vaiheessa kiittää Ukrainaa siitä päätöksestä, joka tällä viikolla tuli, että sieltä pääsee kausityöntekjöitä lähtemään tänne Suomeen. Nyt me mahdollistamme heidän tänne tulonsa kontrolloidusti karanteenien kautta, Leppä sanoo. 

Hänen mukaansa nyt pystytään varmistamaan kotimainen omavaraisuus ja huoltovarmuus.

Tosiasiassa maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) haluaa hallituksen päätöksellä pitää kotimaisen omavaraisuuden ja huoltovarmuuden entisellä mallillaan. Se taas tarkoittaa kohtalokasta riippuvuutta ulkomaisesta halpatyövoimasta ja varmuusvarastojen pysymisen edelleen vajaina. Kerrankin kun suomalaista maatalouden työvoimaa olisi tarjoutunut yllin kyllin (yli 30 000 työhakemusta), sitä ei halutakaan ottaa vastaan, koska se rikkoisi tuottajien ja vähittäiskauppojen diiliä halvoista kustannuksista. Vakiintunut suomalainen työvoima nostaisi ennen pitää työvoimakustannuksia, mikä taas lisäisi vähittäiskaupoille painetta maksaa enemmän alkutuottajille. 

On tunnettua, että esimerkiksi leivän ja maidon hinnasta suurimman voiton käärivät ahneet vähittäiskaupat ja verottaja. Unohtaa ei sovi myöskään kuluttajaa, joka on tottunut tuloihinsa nähden aina vain halvempaan ruuan hintaan. Halpuuden kääntöpuolena on globalistisesta tuotantoketjusta syntyvä halpatyövoima ja sen vanavedessä valuvat kolmannen maailman sosiaalisiirtolaiset. Tätä noidankehää ei koronavirus muuta, vaan se näyttää jopa vahvistavan sitä.

Samaisen uutisjutun lopussa kerrotaan kuin ohimennen, että hallitus esittää sisäministeri Maria Ohisalon (vihr.) johdolla ulkomaalaislain väliaikaista muuttamista niiden henkilöiden osalta, jotka työskentelevät maa-, metsä-, puutarha- ja kalatalouden työtehtävissä. Jälleen kerran Ohisalo sai oivan tekosyyn täyttää Suomea kognitiivisesti haastellisella geenipoolilla vetoamalla huutaavaan työvoimapulaan. Tämä siis maassa, jossa on kohta puoli puoli miljoonaa suomalaista ajettu koronahysterian vuoksi kilometritehtaalle:

Sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.) sanookin toivovansa, että muutokset tuovat apua vaikeassa asemassa oleville yrittäjille.  

Työnteon aloittamista rajoittava karenssiaika poistettaisiin sellaisilta kansainvälistä suojelua hakeneilta, joilla on lain voimaan tullessa kansainvälistä suojelua koskeva asia vireillä joko Maahanmuuttovirastossa tai hallintotuomioistuimessa.  

Työnteko-oikeuden kestoa laajennettaisiin siten, että oikeus työskennellä jatkuisi täytäntöönpanokelpoisesta maastapoistamispäätöksestä huolimatta niin kauan kuin ulkomaalaiselle annetaan vastaanottopalveluja. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian, ja se olisi voimassa 31.10.2020 asti

Vihreän sisäministerin suureelliset puheet turvapaikkasurffaajien avusta vaikeassa asemassa oleville yrittäjille ovat silkkaa silmänlumetta, johon eivät usko edes SPR:n idealistiset työntekijätkään. Ei tarvitse olla kyyninen ymmärtääkseen, että Ohisalon lausunnon ainoa poliittinen motiivi on saada työvoimatarpeen varjolla kehitysmaalaiset asettumaan lopullisesti Suomeen. 

Aivan omaa luokkaansa olevaa suomalaisuuden halveksuntaa on Ohisalon vaatimus karenssiajan poistaminen sellaisilta kansainvälistä suojelua hakeneilta, "joilla on lain voimaan tullessa kansainvälistä suojelua koskeva asia vireillä joko Maahanmuuttovirastossa tai hallintotuomioistuimessa." 

Toisaalta tämä kunniakansalaisille annettu erivapaus on sikäli täysin turha, sillä eiväthän turvapaikkashoppailijat muutenkaan noudata sääntöjä kuten karanteenirajoituksia. Tästä kertoo sopivasti tuore Yle-uutinen S-ryhmä ilmoitti poliisille vastaanottokeskuksen asukkaista – Turvapaikanhakijat ovat rikkoneet koronakaranteenia Espoossa:

Espoon Nihtisillan vastaanottokeskuksessa on todettu kaikkiaan 101 koronavirustartuntaa. Nihtisillan vastaanottokeskus on ollut karanteenissa vappuaatosta lähtien. Viikonlopun aikana vastaanottokeskuksen asukkaista kuitenkin tehtiin havaintoja Sellon kauppakeskuksessa Espoossa sekä Nihtisillan S-marketissa.

Uutinen vahvistaa laajalle levinneen ennakkotiedon, jonka mukaan loikoilun, geelitukan värjäämisen ja kameliajamisen huippummattilaiset pitäytyvät tiukasti omassa kulttuurissaan. Tämän ei pitäisi olla viranomaisille ja valtionjohdolle mikään yllätys, ovathan he jo ohjelmallisesti sitoutuneet monikulttuurin edistämiseen. Lisäksi suomalaisen vieraskorea monikulttuuri suorastaan ruokkii kehitysmaalaisten piittamattoman itsekästä käytöstä, varsinkin jos he voivat tehdä sillä kiusaa inhoamalleen kantaväestölle. 

Lähi-idästä ja Afrikasta tulleiden onnenonkijoiden röyhkeälle käyttäytymiselle ei ole pidäkkeitä yksinkertaisesti siitä syystä, että he eivät sovella ulkoryhmiin samanlaista moraalista vastavuoroisuutta kuin omaan sisäryhmäänsä. Suomalaisten ja muiden eurooppalaisten individualistien ongelma on siinä, että heiltä puuttuu vahva geneettinen taipumus jakaa ihmiset sisä- ja ulkoryhmään. Siksi suomalaiset sallivat itseensä kohdistuvan laajamittaisen ja systemaattisen kusetuksen, koska he näkevät tekijöissä vain yksilön riisuttunutta kaikesta ryhmäsolidaarisuudesta. Tällaisessa "pelissä" suomalaiset voivat vain hävitä, elleivät he sitten lopeta sitä alkuunsa.

Hallituksen linja jatkaa hulluuden riemumarssina tunnettua vapaata maahanmuuttoa myös koronakriisin aikana kertoo pahaenteisesti kulttuurin itsetuhoisen patologian olevan syvemmällä kuin se näytti olevankaan. Eikä kyse ole vain maahanmuutosta, vaan kokonaisesta kriisiytyneestä läntisestä elämäntavasta, jota ovat jo pitkään kalvaneet vihamieliset virukset. 

Kaikki rappiosta kertovat piirteet, jotka olivat jo ennen koronaa nähtävissä ovat puhjenneet kentes vasta nyt täyteen mittaansa. Haastattelussaan Michel Houellebecq totesikin, että "epidemian puhkeamisessa ei ole mitään epätavallista, vaan kyseessä on "normaali ilmiö"....korona-ajan sosiaalinen eristäytyminen ja etätöiden yleistyminen tulee vain kiihdyttämään teknologista kehitystä, joka eristää ja atomisoi ihmisiä".

KYSELYTUTKIMUKSILLA URKITAAN KANSALAISTEN MIELIPITEITÄ, JOTTA PROPAGANDA VOIDAAN KOHDISTAA TARKASTI

Miksi jälkimoderneissa yhteiskuntajärjestelmissä vedotaan jatkuvasti tutkimuksiin ja tutkijoihin? On selvää, että monimutkaisesti hajautuneen modernin järjestelmän toimivuus perustuu kovan tieteen tutkimuksiin ja niiden teknisiin sovelletuksiin. Hyvän yhteskunnan rakentaminen ei kuitenkaan vaadi jatkuvasti päivittyviä sosiologisia tutkimuksia, varsinkin kun toimivasta ihmisyhteisöstä on jo kirjoitettu lähes kaikki oleellinen Antiikin Kreikassa yli kaksituhatta vuotta sitten. 

Ihmisten arvoja ja mielipiteitä tarkastelevat tutkimukset eivät ankarasti määriteltyinä olekaan tiedettä, vaan pelkkää raportointia jo tapahtuneesta tai käynnissä olevasta yhteiskunnallisesta tosiasiasta. Tällaisten tutkimusten, käytännössä kyselyiden, ainoa tarkoitus näyttääkin olevan populaation mielialojan kartoittaminen ja niiden muuttaminen järjestelmälle sopivaksi politiikan avulla. Kyseessä on siis tieteeseen verhotusta urkintatoiminnasta, joka ei eroa juurikaan edesmenneessä DDR:ssä tehdyistä kansalaisten mielialoja tarkastelevista tutkimuksista. Ainoa ero on siinä, että "vapaassa maailmassa" mielialojen urkinta on avointa ja se tehdään tieteen nimissä toisin kuin entisessä Itä-Saksassa. Ollaanpa DDR:n yhteiskuntajärjestelmästä sitten mitä mieltä tahansa, ainakin sen hallitseva nomenklatuura oli itselleen rehellisempää kuin nykyisen lännen silmäätekevät, jotka pitävät kansalaisten mielipideurkintaa pelkkänä hyväntahtoisena tutkimustietona.

Liberaalidemokraattisen valtion, yliopiston ja tutkimuslaitosten yhteiskuntatutkimukset, erityisesti sosiologiset ja tilastolliset analyysit ihmisten vallitsevista arvoista ja mielipiteistä, ovat julkilausutuilta tuloksiltaan pehmeää suostutteluvaltaa, jolla järjestelmä lopulta ohjaa tieteen nimissä politiikkaa. Ne ovat myös järjestelmän huipulla olevien keino itsetehostukseen, jolla harjoitettu politiikka saa oikeutuksensa. Tosin tällöin joudutaan usein turvautumaan niin sanottuun tendenssitutkimukseen, jossa haluttu lopputulos näkyy jo tutkimusasetelmassa. Hyvänä esimerkkinä tästä on Yleisradion itsestään teettämät luottamustutkimukset, joissa yhtiö saa vuosi toisensa perään kannatuslukuja, joista Neuvostoliiton valtiojohto olisi voinut vain haaveilla.

Ylen ohella myös muut instanssit haluavat itsestään "tutkimuksia", joissa niiden toimintaa ylistetään. Viimeksi tänään Yle julkaisi tutkimusuutisen Evan tutkimus: luottamus politiikkaan nousi huomattavasti koronakriisin ansiosta – "kansa on poikkeuksellisen yksituumainen", jonka uskottavuus on samaa luokkaa kuin Stalinista julkaistut suosionmittaukset 1930-luvun Neuvostoliitossa. Sopivalla kysymyksenasettelulla ja tutkimusjoukon valinnalla saadaan tällaisia lopputulemia:

Suomalaiset suhtautuvat lähes varauksettoman myönteisesti hallituksen toimiin koronakriisissä, vaikka ne ovat olleet poikkeuksellisen järeitä. Lähes 90 prosenttia vastaajista antaa toimille täyden tukensa. Hallituksen toimia kritisoivien osuus on pieni, kuutisen prosenttia.

Eniten järjestelmäuskollinen "eliitti" tarvitsee kuitenkin todellista tietoa kansalaisten arvoista ja mielipiteistä, jotta niitä voitaisiin myöhemmin muokata järjestelmälle sopiviksi. Sinä sivussa ne antavat kansalliselle tarkkailijalle tahattomasti metatietoa kansakunnan mentaalisesta muutoksesta. 

Tästä käy hyvänä esimerkkinä Ylen tuore uutinen Kysely: Joka viides suomalainen kokee olevansa syrjitty – syynä usein ikä, sukupuoli, tulot tai etninen tausta. Kyselyn tulos saattaa olla hyvinkin oikeaan osunut, josta herääkin kysymys miksi Suomen suurin media haluaa tuoda sen näyttävästi esille. Luultavasti siksi, että jälkisosialistiselle valtiokeskeiselle järjestelmälle on eduksi, että ihmiset kokevat olevansa heikkoja ts. uhreja. Kyselystä tehdyn raportin ääneen lausumattomana vaatimuksena kun on, että "voimaantuakseen" uhreiksi identifoituvat tarvitsevat valtiovallan väliintuloa, joka tarkoittaa muiden kansalaisten vapauden rajoittamista. Käytännössä valtion väkivaltakoneiston apu "uhreille" voisi merkitä esimerkiksi totuuspuheen kriminalisoimista, jolloin voitaisin puuttua samalla kätevästi järjestelmälle kiusalliseksi tulleeseen sananvapauteen.

Kyselyn tuloksella pyritään vaikuttamaan lisäksi asenneilmastoon, jossa uhrius – todellinen tai kuviteltu – on normaali, jopa tavoiteltava identiteetti. Degeneraattien saamasta arvonnoususta huolimatta uhripelissä suurimman hyödyn saa kuitenkin järjestelmä. Sille on edullista jakaa kansalaiset vuohiin ja lampaisiin, koska keskinäiseen kaunaan lietsottua ihmisjoukkoa on helpompi hallita kuin kansaa joka tunnistaa yhteisen intressin. 

Jos ihmiset saadaan kilpailemaan uhripääomasta, he eivät tunnista enää yleistä etua. Kansalaiset ovat jo jonkin aikaa alkaneet muodostaa pieniä itsekkäitä eturyhmiä, jotka kilpailevat valtion antamista resursseista. Vastapalveluksi "uhreilta" vaaditaan uskollisuutta vallitsevalle ideologialle. Ja tämähän sopii sosialistisesti pöhöttyneelle valtiolle, joka suorastaan edistää uhritumisen kulttia. 

Jotta viimeisiään vetelevä liberaalidemokratian harmaat eminenssit saisivat itselleen lisäaikaa, he ovat valmiita normalisoimaan mitä viheliäisimmät kulttuuripatologiat. Uhrikultti on vain eräs länsimaiden vitsauksista, jonka asemaa pyritään vahvistamaan tutkimuksilla, jonka lähtökohdissa ei vahingossaan kyseenalaisteta syrjinnän ja eriarvoisuuden sisäsyntyisiä syitä.

OPTIMISMI ON PELKURUUTTA, VARSINKIN KATTEETON TALOUSOPTIMISMI

Optimismi on pelkuruutta
-Oswald Spengler

Maailman taloustilanteesta tulee jatkuvasti ristiriitaista tietoa, vaikka synkät tosiasiat ovat melko yksiselitteiset. Valtamedian tämänhetkisenä strategisena pääviestinä näyttää olevan, että syvästä taantumasta huolimatta talouden pyörät lähtevät jälleen pyörimään kunhan koronaviruksen asettamista rajoitustoimista vain luovutaan hallitun asteittaisesti. Talouskriisin vakavuutta vähättelemällä ja väärien signaalien antamisella globalistien taskussa oleva media haluaa luoda massoille toivoa, jotta väistämätön romahdus pitkittyisi edes joksikin aikaa. Tällä vedätyksellä toivotaan, että finanssikapitalismin pyramidihuijauksen ikävää totuutta voitaisiin peitellä loputtamasti, vaikka vastaantuleva seinä on jo näkyvissä. Valheen eturintamassa marssivat tietenkin ne usual suspects, talousvaikuttajat ja valtavirran toimittajat.

Toisin kuin virallisessa talousmantrassa hoetaan, koronavirus ei ole syy "yllättäen iskeneeseen" lamaan; se vain puhkaisi talouskuplan, joka olisi jo lähiaikoina tullut muutenkin silmille.  Silti talouselämän papisto pitää vasta alullaan olevaa talouskriisiä ohimenevänä, joka voidaan hoitaa samoilla keinoilla joka sen synnyttykin: globalismilla. Heille ei ole tullut mieleen, että globalistisen laissez-faire-talouden edistäjistä tuli tänä keväänä parissa viikossa eläviä fossiileja. Tämä käy selväksi näiden dinosaurusten jyrähtelystä, jolla Ylekin haluaa pelotella tavallista tuulipukukansaa. Loistava esimerkki menneen maailman kuolonkorinoista väistämättömän edessä löytyy Ylen uutisesta Yritysjohtajat pelkäävät protektionismin pahentavan koronan kriisiyttämää taloustilannetta: ”Hyvin nopeasti jokainen maa rupesi katsomaan vain omaa asiaansa”.

Suomalaiset yritysjohtajat nostivat Ylen A-studiossa protektionismin yhdeksi suurimmista huolenaiheista talouden kannalta, kun koronakriisistä etsitään ulospääsyä. Protektionismilla tarkoitetaan kotimaisten tuottajien suojelemista torjumalla ulkopuolista kilpailua. 

Fortumin toimitusjohtaja ja Elinkeinoelämän keskusliiton hallituksen puheenjohtaja Pekka Lundmark kertoi olevansa erittäin huolestunut kasvavasta protektionismista, joka alkoi ilmetä heti koronakriisin alettua.  

– Hyvin nopeasti tilanne meni siihen, että jokainen maa rupesi katsomaan vain omaa asiaansa.

Norsunluutornissaan istuville talouskeisareille ei ole vieläkään käynyt selväksi, että talouden globalistinen ajanjakso on tullut kertakaikkiseen päätökseen tältä erää. Riippumatta siitä miten koronaviruksesta selviydytään maailman talousjärjestelmä muuttuu protektionistiseksi, sillä rajoittamattomaan globaalitalouteen palaaminen vain syventää ja pahentaa edessä olevaa talouskriisiä. Nythän ollaan vasta talousromahduksen lähtökuopissa, ja monet päivittäiset uutiset kuten Meyer Turku aloittaa yt-neuvottelut 450 työntekijän irtisanomiseksi ja SAS:n ja Lufthansan tilanne heikkenee rajusti, Finnairin alkuvuoden tulos julki huomisaamuna, ovat vasta alkusoittoa todella koville ajoille.

Kun tavassa ymmärtää maailmaa ei löydy muuta usko taloudelliseen hyötyyn, se saa uskovat romahduksen edessä turvautumaan ihmeisiin, vaikka fiksuimmat taloustutkijat ovat varoitelleet globaalitalouden umpikujasta jo vuosikausia. Siksi onkin hämmästyttävää, kuinka älykkäät mutta ideologiaansa hirttäytyneet ihmiset julistavat talouden optimistista ilosanomaa, vaikka kaikki siemenperunat on jo syöty. Tällaisia tosiuskovia löytyy mm. suomalaisen talouspapiston huipulta, josta kertoo Ylen verkkouutinen Elinkeinoelämän keskusliitto ja Keskuskauppakamari neuvovat hallitusta jo avaamaan asteittain Suomen taloutta:

EK:n tähtäimessä on, että sen esittämien toimien avulla olisi mahdollista palata kesästä alkaen turvalliseen työntekoon, kuluttamiseen ja liikkumiseen. Näin Suomen talous voisi kääntyä kasvuun jopa vielä tämän vuoden puolella.  

– Talouden turvallinen ja vastuullinen käynnistäminen on parasta tukipolitiikkaa yrityksille, EK kirjoittaa.

Uskoa talouden palautumisesta "normaaliin" löytyy myös tavallisilta pienen- ja keskisuuren yritysektorin yrittäjiltä. Tämä on tavallaan ymmärrettävää, sillä mitä muutakaan he oikeastaan voisivat kuin uskoa asioiden kääntyvän "hyväksi" kuten Ylen kysely-uutinen Koronatuska näyttää hieman hellittävän – Yrittäjien näkemys tulevaisuudesta on aiempaa valoisampi kertoo.

Onneksi Suomestakin löytyy muutamia talousrealisteja, jotka pohjaavat näkemyksensä reaalitalouden pitkän ajanjakson lukuihin ja ilmiselviin nykykriisin seurauksiin, joista hallitsevat talousfundamentalistit eivät halua puhua. Eräs tällaisista viime aikoina esillä olleista taloustilanteen pahan ilman linnuista on GnS Economicsin toimitusjohtaja ja Helsingin yliopiston taloustieteen dosentti Tuomas Malinen. Ylen harvinaista kriittistä journalismia edustavassa radio-ohjelmassa Brysselin kone kuultiin aivan hiljattain toimittaja Maija Elonheimon (kanavan parhaita asiaohjelmajournalisteja muuten) tekemä haastattelu Malisesta. Yle Watch suosittelee kerrankin erittäin vahvasti Ylen ohjelmaa:


Radio Yle 1, keskiviikko 22.4.2020 klo 09.00, Brysselin Kone: Miten synkkiä aikoja taloudella on edessä, Tuomas Malinen?

Minkälainen ja miten pitkä lama meillä on mahdollisesti edessä ja miten keskuspankkien toimet siihen liittyvät? Mikä mahtaa olla euron kohtalo? Kannattaako eurovaltioiden tukea toisiaan? Ja miten keskeistä on nyt pitää huolta ruokaomavaraisuudesta. Haastateltavana on GnS Economicsin toimitusjohtaja ja Helsingin yliopiston taloustieteen dosentti Tuomas Malinen ja toimittajana on Maija Elonheimo. Linkki ohjelmaan.

On harmillisista, ettei tätä herraa kuulla iltayhdeksän A-studiossa, jolloin tv-ruutujen ääressä saattaa nököttää parikin miljoonaa henkistä demarieläkeläistä. Heti haastattelun alussa Malinen tekee nimittäin selväksi, että kovat ajat ovat vasta tulossa ja ne tulevat varmuudella. Nykyisen talouskriisin suurimpana ongelmana on Malisen mukaan se, että se on iskenyt ensi kertaa sitten 1970-luvun lopun reaalitalouteen, joten finanssipolitiikan vipuvarsia ei voida juuri käyttää. Toisin kuin pankkikriisien kaltaisissa taloushokeissa reaalitalouden sakkaamisessa ei voida luistaa finanssipoliittisilla keinolla. Talouskriisi täytyy yksinkertaisesti vain kestää ja käydä läpi. Eivätkä ne tule olemaan mukavia aikoja. Joitakin keinoja edessä olevan talousromahduksen lieventämiseksi Malinen sentään tarjoaa.

Ensinnäkin pitäisi välttää hyperinflaatiota ja helikopterirahan jakamista mihin hintaan tahansa. Itse asiassa Malisen mielestä mikä tahansa muu skenaario on parempi kuin hyperinflaatio alá Weimarin tasavalta 1920-luvulla. Hän alistuisi jopa deflaatioon, vaikka asuntovelalliset joutuisivatkin maksamaan siitä kovan hinnan. 

Malinen pitää kansallisena katastrofina sitä, että pääministeri Jyrki Kataisesta (Kok.) lähtien Suomi on ideologisten utopioiden vuoksi luopunut omavaraisuudestaan. Nykyisten ja tulevien hallitusten päätehtävänä olisikin huoltovarmuuden kasvattaminen tehostamalla rajusti maataloutta. 

Kansakuntia koettelevasta kriisistä päästään vähäisimmillä vaurioila ainoastaan irtautumalla eurosta, jota on Euroopan Keskuspankin (EKP) komennossa pidetty yllä pelkästään ideologisista syistä. EU-maiden irtaantuminen yhteisvaluutasta voikin olla yllättävän pian edessä: koronaviruksen vuoksi Italia on viimeistään kesäkuussa talous- ja rahoituskriisistä, koska maan talous on riippuvainen turismista.

Myös Euroopan unionista ja EKP:n määräysvallasta pitää päästä eroon, sillä muutoin koko Euroopan vaarana on taloudellinen luhistuminen. Ainoastaan omasta vallastaan ja urastaan kiinnostuneet EU-virkamiehet eivät piittaa realismista, vaan he ovat valmiita upottamaan utooppisten pakkomielteidensä riivaamina koko Euroopan. Esimerkkinä tästä on Ranska-vetoisen Brysselin "eliitin" jäsenmaille asettama vaatimus lainojen takaamisesta Italian kaltaisille konkurssikypsille kriisimaille. Malisen mukaan eurovaluutan hengissä pitäminen vaatisi valuuttaunionimailta tuhansia miljardeja euroja, pelkästään Suomelta 80 miljardia euroa. Millään maalla, ei Suomella eikä muillakaan, ole tuollaisia rahoja lahjoitettavaksi varsinkaan nyt. Siksi EU olisi  dosentin mielestä ajettava hallitusti alas, koska se ei ole tätä nykyä muuta kuin ideologinen projekti, jolla ei ole realistisia mahdollisuuksia selvitä tulevaisuuden talousmaailmassa.

Malisen mukaan nykyisen kaltaisen talouskriisin olisi pitänyt tapahtua jo kolme vuotta sitten, mutta EKP:n puliveivauksella ja taloudellisella tekohengityksellä voitiin estää odottava kriisi viisi kertaa. Väistämätön on kuitenkin edessä ja se tulee yhdessä koronan kanssa pahempana kuin koskaan. Karmivinta tässä tulivuoren juurella olemisessa on se, että Malisen mukaan maailmanhistoria ei tunne ainuttakaan vastaavan mittaluokan laman ennusmerkkiä, koska maailma on verkottuneempi ja globalisoituneempi kuin koskaan aiemmin. Siksi lamasta tulee kovempi kuin koskaan, kovempi kuin 1930-luvun lamasta, koska lama koskee nyt koko maailmaa. Eikä Malinen kerro tässä yhteydessä edes talousromahduksen pahinta seurannaisvaikutusta, joka liittyy talouskasvun kanssa rinta rinnan kulkeneeseen väestöräjähdykseen. Edessä saattaa olla vielä todellinen darvinisten taistelu elämästä ja kuolemasta.

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin tässä synkässä mutta hyvin todennäköisessä Malisen skenaariossa. Ainakin taloudellisesta, kulttuurisesta ja entisestä protektionismista näyttää tulevan globalistien vastusteluista huolimattä väistämättä uusi normaali. Globalismin tämänkertainen kierros päättyy ja alkaa paluu kansallisvaltiohin. Paluu pienempiin mutta läheisimpiin yksiköihin kuin myös pienempään kulutukseen. Ihminen ja luonto kiittää.

SOSIALISTIHALLITUS HALUAA RYÖVÄTÄ KANSALAISTEN VERORAHOJA MYÖS YKSITYISELLE VALTAMEDIALLE

Valtioneuvoston pää-äänenkannattajana toimivaa Yleä rahoitetaan kansalaisten verotuksella, mutta tämä ei vielä riitä nykyhallitukselle, vaan se haluaa veronmaksajilta tulonsiirtoja myös yksityisille tiedotusvälineille. Suomalaisvihamielistä "arvopohjaa" joka kotitalouteen levittävän Ylen näkyvyys on ainakin liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakalle (sd) riittämätöntä; Ilta-Sanomien mukaan hän perää vastuulliselle journalismille erillistä koronatukea ja pysyvää tukijärjestelmää. Toisin sanoen hallitus pakkolunastaa kansalaisilta rahaa, jolla kustannetaan heihin kohdistuva punaliberaali aivopesu ja indoktrinaatio. Näin röyhkeä chutzpah tuo ensimmäisenä mieleeni miehen, joka tapettuaan ensin vanhempansa, anoo tuomioistuinta armahtamaan itsensä, koska on orpo.

Korona-kriisin aikana valtamedian ylitse tulviva mahti on vain korostunut, mutta tästä huolimatta se on entistä neuroottisempi puolitotuuksia oikovista kriittisistä äänistä, jotka pääsevät suurten tiedotusvälineiden propaganda- ja sensuurivallin läpi. Siksi ministeri Harakkakin toteaa tämänpäväisessä tiedotustialisuudessaan tuohtuneena, että "TOSIASIAPOHJAINEN tiedonvälitys on yhteiskunnan kivijalka, ja luotettavan tiedon merkitys korostuu korona-aikoina" ikään kuin tämän takaajana voisi olla vain ja ainoastaan hallituksen ideologisia intressejä seuraavat valtamediat. Omia virheitään ja valheitaan peittelevän Harakan ministeriön hätä on niin suuri, että se on tilannut pahamaineiselta punavihreältä khmeriltä, toimittaja-kirjailija Elina Grundströmiltä, selvityksen journalismin tukemisesta koronakriisin aiheuttamassa poikkeustilanteessa.

Grundström ehdottaa eräänlaista hesariveroa, jolla tuettaisiin vapailla  markkinoilla toimivia suuria meditaloja. Vallitsevan globalistisen ideologian pönkittämiseksi veronmaksajista halutaan tehdä maksumiehiä yhtä totuutta julistavalle medialle. Näin taataan se, että massojen tietoisuudesta pyyhitään vaihtoehtoiset tiedonhankintakanavat. Kun verovaroin tuetut valtamediat toitottavat samaa, kuluttajille ei jää enää edes mahdollisuutta äänestää lompakollaan. Ilta-Sanomat:

Selvityksessä ehdotetaan harkinnanvaraista tukea koronan takia talousvaikeuksiin joutuneille tiedotusvälineille. Tukea voisi hakea hankkeisiin, joilla vahvistettaisiin laadukasta paikallista tai alueellista journalismia, kuten tutkivaa journalismia tai tavanomaista perusteellisempien juttukokonaisuuksien tuottamista.

Tukea saisi myös journalististen digisisältöjen rakentamiseen. Grundström esittää tiedotusvälineille myös valikoimatonta tukea. Se olisi prosentuaalinen avustus, joka olisi suhteutettu tiedotusvälineiden viime vuonna saamiin tilaus- ja irtonumerotuottoihin.

Samaan sisäsiittoiseen valtakilikkiin Harakan kanssa kuuluva Grundstörm ei luonnollisestikaan kerro selvityksessään todellista syytä sille, miksi kansalaiset eivät enää halua maksaa suurten tiedotusvälineiden journalismista. Maksuhaluttomuuden taustalla kun on se yksinkertainen tosiasia, että kuluttajat eivät halua maksaa asenteellisesta agendauutisoinnista. 

Valtamedian toimittajien omat järjestöt ja julkaisut toki toitottavat kuinka "tutkimusten mukaan" kansalaiset luottavat heihin vähintään yhtä paljon kuin neuvostokansalaiset isä aurinkoiseen, mutta suorasukaisemmalla kysymyksenasettelulla tulokset ovat ovat aivan toisenlaisia. Kun tendenssitutkimukset jätetään pois saadaan tuloksia, jotka näyttävät selittävän pitkälti lukijamäärien viime aikaisen romahtamisen.  

Kapitalismin "luovaan tuhoon" liittyvällä median digitalisaatiolla on oma osuutensa printtimedian alamäkeen, mutta on tietoista harhautusta sivuuttaa kokonaan median uskottavuuskato. Tämän julkituominen vaatisi valtamedialta itsekritiikkiiä, mutta tällöin se saattaisia menettää loputkin uskottavuudestaan. Siksi se keikistelee mieluummin totuuden lainahepenissä ja julkaisee omakehun värittämiä uutisia valamedian luotettavuudesta.

Eräs tällainen omahyväinen puheenvuoro kuultiin jokin aika sitten Ylen vastaavalta päätoimittajalta. Uutisessa Vastaavalta päätoimittajalta: Korona kirkastaa Ylen tehtävän Aamulehdestä Yleen nostettu lässyliberaali Jouko Jokinen rehvastelee johtamansa propapandakeskuksen saavutuksilla. Eikä hän todellakaan säästele kehujaan:

Ylessä harjoitellaan paljon poikkeusolojen toimintaa. Nyt harjoittelun tulokset näkyvät, kuten näkyy myös toimitusten luontainen taipumus panna parastaan yllättävissä tilanteissa.

Vallan vahtikoira on muuttunut viimeistään nykyhallituksen edessä sisäsiistiksi sylikoiraksi, joka nuoleskelee mielellään poliittisesti korrektia feministihallitusta:

Poliittiset päättäjät ovat kovassa paineessa. Reunamerkinnöistä huolimatta järjestelmämme ja päättäjämme toimivat erinomaisesti. Poliitikot ovat paljon esillä mediassa, ja toiveeni heille liittyy suoriin lähetyksiin. Rakentakaa viestistänne uutinen. Tärkein ensin, tiiviisti ja selkeästi. Pysytään faktoissa. Toivominen, poliittiset puheet ja pikkuserkun kannustaminen Pohjanmaalla voivat odottaa rauhallisempia aikoja 

Kohtuullisesti puheet sujuvat, mutta ehkä poliitikkojen puhetaito voisi painottua enemmän Sanna Marinin kuin Krista Kiurun suuntaan.

Punavihreässä mediakuplassa hengailevalta Ylen väeltä puuttuu vilpitön halu tarkastella uutisointiaan kriittisin silmin. Jopa valtavirran internet-toimijoilta tulevaan tyrmäävään palautteeseen suhtaudutaan Ylessä loukkaantumalla. Herranjestas, eihän nyt "eettisesti vastuullinen" Yle voi toimia missään olosuhteissa väärin! Tällainen mielikuva syntyy väkisinkin Yle News Labin päällikkö Jukka Nivan kirjoituksesta Kun Google määritti Ylen uutiset vahingollisiksi.

Google-kaupassa oleva Yle.fi-sovellus toimi aivan kuten pitikin. Mutta keskellä koronaa Googlen robotit kuitenkin epähuomiossa tulkitsivat julkisen palvelun uutistoiminnan vahingolliseksi. Google yrittää aktiivisesti estää erilaisten huijarien yritykset käyttää hyväksi ihmisten koronahuolia.

Vastasimme automaattiviestiin vakuuttaen, että Yleisradion uutisapplikaatio on nyt kyllä kuulkaa ihan tärkeä uutispalvelu suomalaisille. Kerroimme myös perusasiat kuten sen että Ylen uutiset on Suomen luotetuin uutispalvelu.

Närkästys oli suuri, koska Ylessä uskotaan, että internetjättien algoritmit sensuroivat ja poistavat vain väärien toimijoiden juttuja ja palveluja. Ylehän on Totuusmedia, ei siihen saa koskea! Joka muuta väittää, on viha- ja valeuutisten levittäjä – mikäli uskomme yleläisten omaan meriselitykseen.

Kurkistus hevosen suuhun eli Ylen omaan uutistarjontaan kertoo lahjomattomasti millaista on vastuullinen journalismi kulttuurmarxilaisilla standardeilla. Parin viime päivän aikana Yle-verkkouutisissa on korona-kriisistä huolimatta jyllännyt feministinen identiteettipolitiikka. Ihmisiä kuolee, yhteiskunta on kipsissä ja talousjärjestelmä kaatumassa, mutta Ylessä pidetään tarkkaa huolta siitä, että valtiouskonnoksi kohotettu sukupuolinarsistinen femikommunismi saa näkyvän paikkansa vastuullisessa tiedottamisessa. 

Viimeksi tänään Ylen toimittelijafeministi Sanna Vilkaman lällätteli miehille siitä, kuinka viime vuonna Suomen elokuvasäätiön tuotantotukea saaneista elokuvista 52 prosenttia oli naisen ohjaamia. Uutisjutussa Elokuvatukien jako tasa-arvoistui: "Miesten hakemuksia on ollut enemmän, mutta naisten ovat olleet parempia" oltiin tietenkin innoissaan mykän puujamala Tasa-arvon uusista aluevaltauksista näillä lakeuksilla. Se, saadaanko tasa-arvokommunistisella rahanjaolla parempia elokuvia on vielä yhtä lailla toteen näyttämättä kuin Jeesuksen toinen tuleminen.

Toisessa Ylen feministiuutisessa, Metoo-liikettä terrorismiin ja shariaan verrannut nainen repii Tanskan Akatemiaa – useat jäsenet eivät enää suostu osallistumaan toimintaan, paheksutaan tanskalaisten femikommunismin heikompaa julkista näkyvyyttä Ruotsiin verratuna. Suomalaisessa kultturihegemonisessa keskustelussa ollaan Ruotsin linjoilla, mikä selittää sen, miksi uutisjutussa hämmästellään Me too -liikkeeseen kohdistuvaa kritiikkiä. Hei, tämänhän piti olla "sovittu asia", loppuunkäsitelty juttu! Näin siis ajattelee se valtamedian kulttuurikuoro, jonka mielestä Me too -liike on tähänastisen maailmanhistorian upein juttu.

Feminismin nykytilaa on ehkä kaikkein parhaiten viime aikoina tuonut esiin Ylen verkkosivuilta löytyvä uutiseksi naamioitu mielipidekirjoitus Paleletko työpaikalla? Jonotatko aina vessaan? Brittitietokirja todistaa, että naiset elävät miehille suunnitellussa maailmassa. Agendauutinen kiteyttää konkreettisin esimerkein hyväosaisten feministinaisten iänikuisen kitinän nykypäivän naisen päivänpolttavista "ongelmista". Koko jutun voi ampua alas jo otsikkoa myöten kysymällä, miksi ne upeat vahvat naiset eivät sitten itse keksi mitään? Jos ei kelpaa, niin tehköön itse. 

Tämähän ei käy Britanniassa asuvalle feministi ja tietokirjailija Caroline Criado-Perezille, jonka vuodatuksiin lähes koko Ylen uutisjuttu perustuu. Asenne, jossa kaikki pitäisi saada itselle muiden tekemänä, johtuu Criado-Perzin kohdalla todennäköisesti siitä, että hänen monimiljönääri-isänsä johtaa brittiläista supermarkettiketjua. Nirppanokkaisesta sosiaalisen oikeudenmukaisuuden soturi Criado-Perezistä tuleekin väistämättä mieleen 1970-luvun Suomessa paljon käytetty lausahdus: "On helppo olla kommunisti, kun on rikkaat vanhemmat". 



                                                    *********************************



Yle Teema, tiistai 28.4.2020 klo 20.00 Valitut sanat : Engman & Andersson 

Terrorismi kasvaa sorron ja uhriutumisen kokemuksista. Pascal Engmanin yhteiskunnallinen dekkari Patriootit kuvaa sitä, miten viha yhteiskunnassa syntyy, kehittyy ja kanavoituu. Haastattelijana Li Andersson. HD ohjelmatekstitys (ruotsi) 30 min. Linkki ohjelmaan.

Taas päästään Teemalla  puhumasta päästyään puhumaan äärioikeistosta. Sehän on poliittis-kulttuuriselle pseudoeliitille se ongelma, ei nomenklatuuran itse aiheuttamat epäonistuneet yhteiskuntakokeilut, jotka antavat maaperää äärioikeistolle. Ohjelmassa ministeri Li Andersson haastattelee Ruotsin juutalaista toimittaja-kirjailija Pascal Engmania, joka on "yllättäen" kirjoittanut jälleen kirjan naziäärioikeistosta. Jutustelu noudattaa jo moneen kertaan avattuja psykologisoivia ja "ymmärtäviä" latuja. Haukotus.

TV2, tiistai 28.4.2020 klo 21.00 Mitä mietit, Ronja Salmi? 

Kausi 3, 7/10. Pettäminen on tositv:ssä viihdettä, mutta parisuhteessa raastavaa. Mitä pettäminen on ja miten siitä voi selvitä? Osataanko suhteissa keskustella tarpeeksi suhteen rajoista ja säännöistä? HD ohjelmatekstitys (suomi) 30 min. Linkki ohjelmaan.

Ronja Salmi on kouluesimerkki suomalaisten kultuuripiirien pienuudesta ja siitä, kuinka mitättömillä eväillä päästään mukaviin kulttuurihomiin jos vain osaa tuoda esiin oikeanlaista agendaa. Ylioppilas Salmi on tullut tutuksi Helsingin kirjaviikon poliittisesti korrektina ohjelmajohtajana, jossa tehtävässä hän mm. peruutti Timo Hännikäisen Kiuas-kustantamon näytteillepanon. Syynä boikottiiin oli Hännikäisen arvomaailma, joka ei Salmen mukaan kuulemma vastaa Helsingin kirjaviikon valikoivaa suvaitsevaisuutta.

Salmen pikkupioneerimainen ehdottomuus on huomattu myös Ylessä. Siellä löytyy aina aatesisaria suosivia punavihreitä, jotka haluavat edistää uuden politrukkisukupolven hyväkkäiden uraa. Salmella on kaikki kohdallaan, etenkin sopiva aatteellinen pakettiajattelu: homoseksualismi-feminismi-monikultturismi. Sitä paitsi alapäänasioista sairaalloisesti kiinnostuneelle Salmelle oli helppo räätälöidä ohjelmasarja, jossa aihetta sivutaan jatkuvasti. Tv-sarja ei olisi mitään, ellei milleniaalisukupolven peiliin katsojan nimi olisi ohjelman nimessä. Ronja tosiaan miettii paljon, mutta enimmäkseen vain niitä alapään juttuja.

TV1, tiistai 28.4.2020 klo 23.40, Maailma liekeissä (16) 

7/7. Tehtävä mantereella. Lois synnyttää lapsen, miten vauva otetaan vastaan? Harry on saanut erikoistehtävän ja pian koittaa ensimmäinen komennus. Minne se hänet vie? Kuinka Lois pärjää kaksin vauvan kanssa? HD 55 min. Linkki ohjelmaan.

Aikoinaan BBC:lla oli tapana tehdä realistisia laatusarjoja, mutta tällä vuosituhannella se on vajonnut yhä syvemmälle kulttuurimarxismin ja identiteettipolitiikan loputtoman sokkeloisiin kuiluihin. Varoitusmerkit olivat jo ilmassa kun tätä sarjaa mainostetiin "katsojien ja kriitikoiden ylistämänä tv-sarjana". Selkokielellä tämä tarkoittaa sitä, että sarjasta ovat meuhkanneet pääasiassa identiteettipolitiikkaa ajavat hipinreuhakkeet The Guardianin kaltaisissa vasemmistojulkaisuissa.

Briteissä on julkaistu vuosikymmenten aikana tolkuton määrä toista maailmansotaa ja natseja kuvaavia tv-sarjoja ja "dokumentteja". Yleensä ne edustavat yksioikoista moralismia, joka on suoraa jatkoa 1940-luvun sotapropagandalle. Tosin viime vuosina pitkävihaisen saksalaisvastaisuuden rinnalle on tullut täysin uusia, entistä kieroutuneempia piirteitä. Historiaa ei  kirjoiteta enää ideologisesti sopivaksi, vaan se muokataan nyky"arvojen" mukaiseksi.

Maailma liekeissä tv-sarja tuo esiin vasemmistolaisen identiteettipolitiikan rynnistyksen viihteessä asettamalla merkityksettömät vähemmistöt keskeisiin rooleihin. Esimerkiksi toisen maailmansodan aikaan homous oli länsimaissa rikos ja se luokiteltiin sairaudeksi. Käytännössää kyse oli marginaali-ilmiöstä, josta ei vaahdottu lainkaan. Tässä tv-sarjassa mustan ja valkoisen homopariskunnan suhteen kuvaus on kuitenkin keskeisessä roolissa sivuuttaen näin suuren normaalipopulaation elämän. 

Suomessa sarjasta ei ole valtamediassa kirjoitettu mitään kriittistä, mutta Englannista löytyy sentään lehtiä kuten Daily Mail, joka analysoi tarkasti ohjelman päälleliimattua identiteettipolitiikkaa ja vasemmistolaisten halua paisutella "fassismin" uhkaa. Britanniassa sir Oswald Mosleyn fasistipuolueella ei ollut mitään poliittista valtaa, mutta silti sarjan ensimmäsessä jaksossa sikäläisille mustapaitojen kömpelölle demonisoinille annetaan suhteettomasti ruutuaikaa.

On ikävää, että Ylen ohjelmahankkijat levittävät iltojen ratoksi näin halpahintaista sotapropagandaa vielä 75 vuotta sodan päättymisen jälkeen. Ilmeisesti he ovat laskeneet sen varaan, että aina löytyy joukko hyväuskoisia demarieläkeläisiä ja nyyhkiviä kulttuuritätejä, joita voidaan jymäyttää historiapoliittisilla valheilla.

VALTAMEDIAN TOIMITTAJAT MUSTIEN AISUREINA

Ylen kulttuuritoimittaja Ville Vedenpää fanittaa täysillä mustaa miestä tänään ilmestyneessä jutussaan Hehkutettu Jesse Markin sai Teosto-palkinnon – laulaja koki lapsena rasismia ja sai jopa tappouhkauksia. Mitkä tahot tätä monotonista heimokilinää papattavaa "artistia" oikeastaan hehkuttavat? Tuskin ainakaan kukaan omanarvontuntoinen suomalainen. Sen sijaan mediassa ja arvoiltaan politisoituneessa so. vasemmistolaisessa viihdemaailmassa massoja tyhmentävä eksotiikkaa herättää aina vastakaikua. Afrikkalaisten aisankannattajille mikä tahansa ala-arvoinen viidakkojumputus on arvokasta jo pelkästään siksi, että sillä voidaan syrjäyttää korkeatasoisempi suomalainen ja eurooppalainen musiikki.

Jotta Yle voi myydä Jesse Markinin suurelle yleisölle, pitää tarinassa olla aimo annos poikkeuksellista taustaa ja sentimentaalista dramatiikkaa. Uutisen insertti kertoo lapsena Afrikasta Suomeen muuttaneen Markin käsittelevän musiikissaan ulkopuolisuuden tunnetta. Hämärän peittoon jää kuitenkin tieto, miten musta pentu voi tuosta vaan muuttaa Liberiasta Suomeen 6-vuotiaana. 

Onko kyse omien vanhempien rikkaaseen länteen lähettämästä käenpojasta vai onko joku itseinhoinen suomalainen adoptoinut itselleen mustan näyttelyesineen? Tällaisten kysymysten esittäminen on tietenkin epäkorrektia, sillä toimittajan mielestä globaaliin enemmistöön kuuluvilla on itsestäänselvästi oikeus mennä sinne missä hyvinvointia on eniten tarjolla. Ikävä kyllä tällainen ääneen lausumaton vaatimus synnyttää väistämättä rasistisen lisäkysymyksen: miksi afrikkalaiset eivät kykene luomaan ilmastollisesti mukavissa maissaan hyvinvointia ja turvallisuutta, vaan sitä pitää hakea kaukaa kylmästä Pohjolasta? 

Toisin kuin Afrikassa täällä on ruhtinaalliset fasiliteetit tehdä afromusiikkia, "jossa yhdistyvät useat tyylilajit hiphopista ja soulista etnoon". Pohjoisen ihmisen sielulle näin vieras musiikillinen sillisalaatti ei soittele valtaväestössä mitään kelloja, mutta niin vain tekijäinoikeusjärjestö Teosto palkitsi Markinin ja kappaleiden "sävellyksistä" vastaavan Totte Rautiaisen 25 000 eurolla:

Nyt Jesse Markin sai Teosto-palkinnon esikoisabumistaan Folk. Hän jakaa 25 000 euron arvoisen tunnustuksen tuottajansa Totte Rautiaisen kanssa. Teosto-palkinto on yksi Pohjoismaiden suurimpia taidepalkintoja, joten Markin on kunnianosoituksesta hämmentyneen innoissaan.

Valinta on sikäli outo, koska verkkosivuillaan Teosto kertoo jakavansa tunnustuspalkinnon "edistääkseen kotimaista luovaa säveltaidetta". Koska Markinin kotimaisuusprosentit ovat olemattomat eikä hip hop-hybiridi edusta luovaa säveltaidetta eurooppalaisessa kontekstissa, täytyy valintaa pitää poliittisena. Teoston tunnustuspalkinto näyttääkin ottaneen mallia Koneen säätiön jakamista apurahoista, joiden jakokriteerinä on suomalaisvihamielisyys ja vieraan etnisen intressin edistäminen (tapaus Koko Hubara). 

Suomessa asuvasta mustasta miehestä kertova uutisjuttu ei olisi mitään, ellei sen kyytipoikana ole suomalaisten rasismi:

Jessa Markin muutti 6-vuotiaana Suomeen Liberiasta. Kotipaikaksi tuli pieni Viljakkalan kunta Tampereen lähistöltä. Markin puhuu edelleen itsestään kylänmiehenä ja murre on tamperelaisistakin erittäin leveää. Pienellä paikkakunnalla kasvaminen oli rankkaa ja Markin koki paljon rasismia.  

– On tullut tapeltua, on puukkoa vilauteltu, on ollut tuhopolttoa ja tappouhkauksia. Ne ovat rakentaneet myös luonnetta.

Edelleen jutussa jää valottamatta miksi Markin muutti pois Liberiasta, maasta, jonka Amerikan orjat perustivat kotimaakseen vaalimaan mustaa ylpeyttä. Ilmeisesti mustaa ylpeyttä on mukavampi vaalia tapellen, puukkoa vilautellen ja tuhopoltellen korkean teknologian maassa kuin savimajakulttuurissa. Mikäli Markin olisi jäänyt kotimaahansa olisi hän ainakin säästynyt juurettoman monikulttuurin ja puolinaisen identiteetin kurimukselta:

Markin on koko elämänsä ajan kokenut olevansa ulkopuolinen. Suomalaisille hän ei ole ollut tarpeeksi suomalainen ja afrikkalaisille sukulaisille hän on ollut hassua kieltä puhuva Suomipoika.  

– Sä pyörit siinä kaiken välissä. Tulee väistämättä ulkopuolinen fiilis.

Markin ei ole murheineen yksin, sillä mitä monikulttuurisempaa Suomesta tehdään sitä vieraantuneempaa myös kantaväestön nuorista tulee. Epävakaa ja helposti muovailtava kuluttajakarja on globalisteille sitä mieluisinta massaa, joten ei ihme, että Yle nostaa tällaisia traagisia hahmoja yleiseksi ihanteeksi.

Markin on ilokseen huomannut, että ulkopuolisuuden tunteen käsitteleminen musiikissa on koskettanut monia. Hänen keikoillaan käy kaikenlaista porukkaa nuorista eläkeläisiin. 

 – Olen saanut paljon viestiä ihmisiltä, joilla on esimerkiksi adoptiolapsia. Kuinka tärkeää on ollut nähdä minunlaiseni tyyppi tuolla isoissa kuvioissa. Kyllähän se tuntuu, että on tehnyt jotain tärkeää.

Ilmeisesti Markin on itsekin adoptiolapsi, joten häntä ei voi ainakaan syyttää omaehtoisesta maahantunketumisesta. Suomalaisuuden säilyttämisen kannalta olisi tärkeää, että myös adoptioväylä tukittaisiin lainsäädännöllisesti kuten muunkin vierasaineksen maahan pääsy.

Suomalaiskammoiset valtamediat ovat omalta osaltaan normalisoimassa rotumuukalaisten kiinnittymistä orgaanisesti suomalaiskulttuuriin. Ne mainostavat ja tyrkyttävät värillisiä "julkkisia", jotta valtaväestö ottaisi ne omakseen.

Jesse Markin ei ole vielä suurelle yleisölle tuttu kasvo. Siksi hän itsekin hämmentyy, kun ihmiset tulevat juttelemaan hänelle kadulla.

Tässä apuun tulee mediajätti Yle, jossa aisankannattajatoimittajat ja viidakkokuumetta potevat kulttuuritädit yrittävät tehdä Markinista väkisin tunnetun "viihdetaiteilijan".


                                                   *********************************


Arjen monikulttuurisuus ei näy ainoastaan vieraina naamoina katukuvassa vaan myös vihamielisten tuontiuskontojen harjoittamisena. Maamme johtavin ekspansiivisesti leviävä vierasuskonto on viime vuosikymmeninä ollut islam. Kansastaan vieraantuneet arvoliberaalit monikultturistit ovat olleet riemuissaan tästä kehityksestä ja kunnon aisankannattajina he osallistuvat aktiivisesti ko. uskonnon edistämiseen väittämällä sen olevan suomalaisten uskonto. 

Näinä aikoina jolloin muhamettilaisten pyhä juhla ramadan on käynnissä, Ylessä on runsaasti uutisia sen vietosta. Television puolella pakkoveroin ylläpidetty kanava mainosti tänään ramadania Suomen juhlapäivänä:

TRUMPISTA YLEN SYNTIPUKKI MYÖS KORONAVIRUSKRIISIN HOIDOSSA

Mediatyöläinen on kiihtynyt Trumpista, mutta Ylen
toimittaja ei rekisteröi sitä mitenkään.

Suomen tiedotusvälineistä Yle on ylivoimaisesti kaunaisin Trump-uutisten levittäjä. Edes Kansan Uutiset ei pärjää Ylen Trump-kiukuttelulle, joten mediajättiä on ainakin tässä suhteessa pidettävä vasemmistolaisimpana mediana maassamme. Pari viimeisintä uutispäivää ovat jälleen kerran todistaneet, kuinka maanisesti Yle etsii Yhdysvaltain presidentistä negatiivista kerrottavaa. Esimerkiksi eilen Yle hekumoi "oranssimiehen" esiintymisestä uutisessaan Trump raivostui lehdistötilaisuudessa viruskysymyksistä: Toivoi lehtien lakkauttamista ja kehui itseään – "Tiedät, että olet feikki ja koko teidän kanavanne on feikki". 

Tosiasiassa tiedotustilaisuudessa raivostuivat eniten toimittajat, mutta tämä ei käy ilmi Ylen tv-uutisessa, koska uutiskanavan Amerikan kirjeenvaihtajat kopioivat juttunsa suoraan itärannikkon vasemmistoliberaaleilta mediataloilta. Suomalaisessa karvalakkiversiossa eli Yle tv 1:n eilisessä pääuutislähetyksessä (kohdasta 11:42 eteenpäin) satusetä Matti Rönkä antaa puheenvuoron Amerikan kirjeenvaihtaja Pertti Pesoselle, joka ei Trump-inhossaan turhia säästele. Heti juttunsa alussa hän laskettelee menemään tarinaa, jossa totuutta muunnellaan oman agendan hyväksi: "Presidentti Trump marssi lehdistön eteen ja näytti ensitöikseen videokoosteen, jossa editoimalla oli saatu joukko päättäjiä kehumaan Trumpin toimia kriisin hoidossa". Ylen vilpittömyyteen loppuun asti uskoville boomer-sukupolven demarieläkeläiselle tällainen tulkinta saattaa mennä läpi, mutta ne jotka ovat nähteet koko videon, ymmärtävät välittömästi, ettei kyse ole mistään videon peukaloinnista. 

Ylen  uutisessa näkyy vain hetken aikaa kuinka toimittajat kuumenevat nähdessään videon. Valitettavasti Yleisradion varassa olevat katsojat eivät näe esimerkiksi sitä kohtaa, jossa eräskin mediatyöntekijä kysyy samaa kysymystä "Kuka teki tuon videon" toistakymmentä kertaa. Vaikka Trump antoi vastauksen: "Valkoisen talon työntekijät, he pistivät vain videoklippijä peräkkäin", tämä ei kelvannut toimittajalle, vaan hän jatkoi hiiltyneenä kysymyksen toistamista. 

Jyrkkien reaktioiden perusteella hallitseva liberaalimedia katsoo, ettei Trumpilla saisi olla edes oikeutta puolustaa itseään. Kun hän sitten tekee sen, pöyristyneet toimittajat väittävät videota peukaloiduksi propagandaksi, vaikka jokaiselle sen nähneelle on selvää, että siinä näkyy vain peräkkäin editoimattomia videoklippejä, joissa eräät poliitkot antavat myönteisiä lausuntoja Trumpin epidemiapolitiikasta. On katsojan eikä toimittajan asia päättää ovatko nämä lausunnot perusteltuja vai eivät.

Yleltä jäi toinenkin tärkeä seikka kertomatta Trumpin tiedotustilaisuudesta. Yhdysvaltain johtavat (liberaali)mediat eivät nimittäin sallineet katsojiensa nähdä videokoostetta kokonaan, vaan katkaisivat suorat lähetyksensä. Tämä jos mikä on uutinen maassa, joka rehvastelee "esteettömällä vapaalla tiedotuksella". Ilta-Sanomat sentään kertoi Amerikan johtavien mediayhtiöiden harjoittamasta sensuurista, vaikka lehti ei näekään sitä uutisjutussaan Trump näytti tiedotus­tilaisuudessa videon, joka sai useat mediat katkaisemaan suorat lähetyksensä – CNN:n ankkuri syytti presidenttiä propagandasta varsinaisena ongelmana. Uutinen se oli Ilta-Sanomille vain siksi, että pahamaineisen vasemmistolaisena tunnetun uutiskanava CCN:n ankkuri  John Kingin mielestä "veronmaksajien kustantannuksella" esitetty video on propagandaa. Valtamedian edustajalle kätevin harjoittaa sensuuria ja kiistää vasta-argumentit on tietenkin leimata vastapuoli propagandan levittäjäksi.

Varsinaisen itkupotkuraivarin toimittajakunnassa synnytti viimeisin Trump-kohu, josta kertoo Yle uutisjutussaan Trump keskeyttää rahoituksen Maailman terveysjärjestölle – Yhdysvallat tekee selvityksen järjestön toimista. Globalisteille ja länsimaiden hyväuskoisille hölmöille YK ja sen alaiset järjestöt edustavat kyseenalaistamatonta absoluuttista hyvää, joten niiden arvostelu saati rahallisen tuen lopettaminen on pyhäinhäväistys. Eipä ihme, että jo lastentarhoista YK-uskontoa päähän taotulle Suomen vaalikarjalle YK:n kyseenalaistaminen näyttää silkalta pahuudelta. Onneksi globaalikommunistinen konsensus on pikku hiljaa murtumassa myös näillä lakeuksilla, mutta silti täältä löytyy hämmästyttävän paljon punamummo Tarja Halosen globalistisia seuraajia, jotka alkavat voida jo fyysisesti pahoin kun "hyvää tarkoittavaa" YK:ta hieman arvostellaan.

Ensimmäisenä YK:n terveysjärjestö WHO:n rahoituksen mahdollisesta lopettamisesta älähti viimeiset neljä vuotta Trumpin erottamista ennustanut Ylen Yhdysvaltain kirjeenvaihtaja Mika Hentunen. Hänen peppukivusta syntyvää itkuaan voi lukea kirjallisessa muodossa vuodatuksesta Trumpilla on pakottava tarve löytää syntipukki koronaan – tähtäimessä on nyt Maailman terveysjärjestö WHO. Hentuselle Trump näyttäytyy suorastaan koronaviruskriisin sabotöörinä, vaikka tämä on toiminut täsmälleen samalla tavalla kuin median ylistämä Sanna Marinin (sos. dem.) feministihallitus. Toisaalla veronmaksajien rahoilla hyvää palkkaa nauttivat  YK-aktiivit kuten Suomen YK-liiton toiminnanjohtaja Helena Laukko ovat huolissaan varman rahapuun ehtymisestä Yle-uutisessa Suomen YK-liiton toiminnanjohtaja Trumpin päätöksestä jäädyttää WHO:n rahoitus: "Erittäin raakaa peliä ihmishengillä".

Trumpissa on kiistämättä paljon vastenmielisiä piirteitä, eikä hänen sionistinen ulkopolitiikkansakaan herätä kunnioitusta. Silti hän onnistuu välillä tekemään jotain oikein ja yleensä sen merkkinä on (((valtamedian))) raivon yltyminen. Mitä raivostuneempi globaalisosialismille perso "liberaali" valtamedia on, sitä todennäköisemmin Trump on oikeilla jäljillä.

Riippumatta siitä mitä YK ja WHO ovat tehneet tai jättäneet tekemättä koronviruksen suhteen, globalistijärjestöillä ei ole ollut mitään ratkaisevaa roolia epidemian hoidossa, vaan kaikki merkittävä on tapahtunut kansakuntien sisällä. WHO on turha menoerä, jolla elätetään lähinnä epädemokraattisen globaalihallinnon vallasväkeä. Mitä ripeämmin YK:n päällepäsmäröiviltä sosialistisilta projekteilta (kts. myös Agenda 21 ja Agenda 2030) leikataan rahahanat, sen parempi itsenäisille kansakunnille.