MITÄ VASTINETTA YLE-VEROLLA SAA NÄIN KESKIVIIKKONA?

Mitä vastinetta Yle-verolla saa näin keskiviikkona? Aika helvetin monta tuntia kulttuurimarxilaista mädätystä!


Yle TV1 Keskiviikko 20.1. klo 21:50, KulttuuriCocktail  

Miltä tuntuu elää lihavana Suomessa? Raisa Omaheimon omakohtainen monologi antaa siitä karun kuvan. Karmee ämmä -työpajoissa laihakin voi kokeilla, miltä tuntuvat röllöt. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Amerikasta lähtöisin olevan uhriutumispuheen absurdeimmat muodot ovat saavuttaneet myös Suomen. Yle nielee tässäkin tapauksessa edistyksellisten ruikuttajien virittämän syötin sellaisenaan ilman sen kummempaa pohdintaa ko. uhriutumisen motiiveista ja yleisestä kulttuuri-ilmapiirin nyrjähdyksestä. Vaikka lihavuus on pääasiassa itse aiheutettua, harvassa ovat ne jotka siitä kehtaavat avoimesti mainita. Mutta koska uhriutuminen on sosiaalista pääomaa, siihen kannattaa näköjään tarttua myös lihavien.


Yle TV1, 20.1.2016 klo 23:55, Ulkolinja: Rajojen Eurooppa

Pakolaiskriisi mullistaa poliittista ilmastoa Euroopassa. EU on toimintakyvytön, Saksassa huippusuosittu Angela Merkel on vaikeuksissa ja äärioikeiston suosio kasvaa ympäri maanosaa. O. Marko Lönnqvist Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Tätä teemaa kaadetaan kansalaisten kurkusta alas päivästä toiseen. Vaikka annos on uusi, näkökulma on aina korrektisti sama.


Yle TV2, 20.1. 2016 klo 16:20 Uusi sarja, 1/6. Ahmed ja Team Physix 

Ahmedin elämä sai uuden suunnan, kun hän aloitti rankan fyysisen harjoittelun. Team Physix harjoittaa rankkaa katutreeniä ja auttaa syrjäytymisvaarassa olevia nuoria. Nyt myös Ahmed haluaa auttaa muita uuteen alkuun. HD Äänitekstitys: suomi.

Siis Ahmed kuka? Ja kuuden jakson verran. Kenen muiden paitsi pohjoisafrikkalaisten pitäisi olla kiinnostunut muhamettilaisen Ahmedin treeneistä ja siitä kuinka hän auttaa heimoveljiään soluttautumaan paremmin eurooppalaiseen yhteiskuntaan.


Yle Teema, 20.1.2016 klo 17:00, Schalburg - natsi ja isänmaanystävä

Christian Frederik von Schalburg on Tanskan historian vihatuimpia henkilöitä, sillä toisen maailmansodan aikana hän oli hyvissä väleissä saksalaisten miehittäjien kanssa. Miten isänmaanystävästä tuli maanpetturi? (U) Äänitekstitys: suomi.

Muistaakseni Yleltä ei ole tullut kai koskaan Historiadokumenttia esim Suomen esihistoriasta, Suomen asuttamisesta tai Suomen arkeologisilta kaivauksilta. Yhtä huvittavaa on myös se, kuinka muinaisen Egyptin tai Kiinan keisarikunnan historia voidaan sulloa yhteen tuntiin, mutta natseista riittää kerrottavaa pelkästään Tanskan miehityksen osalta monituntisen sarjan verran....


Yle Teema, 20.1.2016 klo 20:00, Jälki elämässä 

Millaista on jatkaa elämää kidutuskokemuksen jälkeen? Kebi, Serge, Musa ja Hector ovat kotoisin eri puolilta maailmaa, nyt he asuvat Suomessa. Elämä jatkuu, mutta millaisin ehdoin? O: Mervi Junkkonen. T: Klaffi. (U) Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. K7 (ahdistus).

Onhan se psyykkisesti raskasta tuo kurkkujen katkominen ja tarinoiden keksiminen, helpostihan siinä traumatisoituu.... Säälipisteiden keruuta globaalille maahantunkeutujaenemmistölle, jotta kansainvaellus saisi jatkua loputtomiin.

MONIKULTTURISTI-SIONISTI SHIRLEY HUBARA ALIAS KOKO HUBARA – SUOMEN BARBARA L. SPECTRE

Juutalaista identiteettipolitiikkaa - hide and destroy!

Yle Radio 1:n uusinta viime joulukuulta,  Näkökulma ja Koko Hubaran naistenlehti, antaa vapaan puheenvuoren avoimen suomalaisvihamieliselle feministi Koko Hubaralle. Yle on käärinyt Hubaran myrkyllisen vihan normaalia sukupuolisuutta ja valkoisuutta kohtaan kauniiseen käärepaperiin, jotta kuuntelijan olisi helpompi sulattaa sen sisältämä myrkky. Näin Yle informoi ohjelmasta:

"Minähän en halua lukea naistenlehtiä, koska olen ruskea," kirjoittaa Koko Hubara blogissaan.  

Kun vantaalainen Koko Hubara oli nuori tyttö, hän pyöräili läheiseen kirjastoon lukemaan lehtiä, joiden kuvissa näkyi hänen näköisiään tyttöjä ja naisia. Tummaihoisia. Hän luki viikottain tuntikausia, selasi meikkivinkkejä ja hiustenhoito-ohjeita. Ja tutustui samalla naisiin, jotka olivat isoja tähtiä maailmalla, vaikutusvaltiaisia tekijöitä eri ammateissa.   

Suomessa ei silloin ollut eikä ole vieläkään suomenkielistä ei-valkoisille suunnattua tyttöjen tai naisten lehteä. Ja sellaisen haluaa blogisti ja A-klinikkasäätiön projektikoordinaatori Koko Hubara perustaa. Lehden, jossa esiteltäisiin rodullistettuja naisia suomalaisen yhteiskunnan eri tasoilta, miehiäkin. Ja räppiskenestä, Koko Hubaralle rakkaasta aiheesta, tuosta Suomessa niin testosteronilla kuorrutetusta, siitä kirjoittaisivat hänen lehdessään vain tytöt.  

Lehden Koko Hubara haluaa perustaa, sillä hän uskoo painetun sanan menestykseen, vaikka sille loppua povataankin.  Haastattelu: Jaana Semeri. Lisää aiheesta: Koko Hubaran blogi: Ruskeat tytöt / Lily.fi

Haastattelussa Koko Hubara valittaa muiden mediavallan päihdyttämien monikultturistien tapaan, että hallituksessa oleva "äärioikeistolainen" puolue on muka normalisoinut rasistisen puheen julkisessa keskustelussa. Näkemys on tyyppiesimerkki siitä, kuinka ne jotka ovat vuosikausia saaneet edistää julkisuudessa kenenkään häiritsemättä monikulttuurista agendaa, kokevat yhteiskunnallisen diskurssin muuttuneen vain sen perusteella, että valtioneuvostossa on yksi nurkkaan ajettu kosher-konservatiivinen kompromissipuolue ja somessa kansalaiset ovat saaneet esittää mielipiteitä, jotka eivät pääsisi valtamediassa seulan läpi.

Ne, joilla on lähes täydellinen yksinoikeus esittää tiettyjä mielipiteitä valtamediassa, tämä ei tietenkään riitä. Vallan ahneina kontrollifriikkeinä he haluavat aivan kaiken, viimeistä piirtoa myöten. Siksi totaalista monikultturistista tiedotusvaltaa vaativa Hubara kokee harhaisesti vähäisenkin virallista agendaa kritisoivan näkökulman vuotamisen julkisuuteen olevan merkki siitä, että natsi-rasistit hallitsevat yleistä poliittista keskustelua. Silti samaan aikaan valtamediat runnovat hirveällä voimalla turvapaikkamaahanmuuttoa tukevaa propagandaa, mutta tätä Hubara ei pidä poikkeuksellisena vaan normaalina, joskin riittämättömänä asiantilana. 

Hubaran haastattelu on yksi esimerkki monista, mitä "julkinen keskustelu" on 99,99%:sti Ylessä ja muissa valtamedioissa. Kuulijalla onkin naurussa pitelemistä, kun tiedotusvallan sokaisema Hubara narisee potentiaalisen miljoonayleisön Ylen ohjelmassa, että julkinen keskustelu on "rasistien" kaappaama. Vain hänen kaltaiset voivat sanoa ääneen tällaisen tolkuttomuuden, sillä Ylessä ei koskaan haastatella roturealisteja, puhumattakaan, että heille annettaisiin vapaa sana, jota haastattelija vielä komppaisi. Katsotaanpa asiaa miten päin tahansa, kiistämättömäksi faktaksi jää, että Ylestä lähetetään taukomatta, väsymättömällä syötöllä, absoluuttisen yhdenmukaista monikultturismia tukevaa ohjelmaa ja keskustelua. Näyttäkää minulle yksikin monikulttuurisuutta käsittelevä Ylen ohjelma, jossa syyttävä sormi ei viime kädessä osuisi valkoisiin eurooppalaisiin ja jossa maahanmuutto tuomittaisiin, niin minä näytän teille valtavirran Hollywood-elokuvan, joka ei ole juutalaisyhtiön tuottama.

Päällimmäisen Hubaran puheesta jäi mieleen, että Suomi on aivan liian valkoinen, jossa "rodullistetaan" ihmisiä paholaismaisen eurooppalaisuuden tapaan. Siksi hän kannattaa valtavaa värillistä maahantunkeutumisen hyöykyaaltoa, jotta "eurosentrisellä, naisvihamielisellä ja homofobisella" pahuudella ei olisi jatkossa enää sijaa. Ei liene myöskään sattuma, että Hubara on innostunut räppiskenestä poliittisena välineenä, sillä sen avulla valkoiset nuoret voidaan ohjata pois alkuperäisestä identiteetistä, joka vaivihkaa korvataan globaalin musiikkiteollisuuden promotoimalla neekerien elämäntavalla. Tästä kaikesta taas seuraa jatkokysymys: kenen asialla Koko Hubara oikeastaan on?

Tarkka kuuntelija huomaa välittömästi, että Hubaran ulosanti ja ideologiset päämäärät ovat sen verran hienoistuneita, että niitä tuskin esittäisi tavallinen korsolaisen yksinhuoltajaäidin mulattilapsi, johon afrikkalaistaustainen nimi Koko näyttäisi viittaavan. Kuten arvata saattaa, kyseessä on susi lammasten vaatteissa kuten Yle Watch tiesi aiemmin kertoa. Uudella tekaistulla identiteetillä "ruskea tyttö" Koko Hubara on pyrkinyt kätkemään sen, että itse asiassa hän kuuluukin etuoikeutettuun liberaalijuutalaisten ryhmään, jonka Lännen arvoperustuksia nakertavaa kulttuurimarxilaisuutta hän pyrkii edistämään.

Internetin ihmeellisestä maailmasta nimittäin paljastuu, että oikeasti "ruskea tyttö" olikin ennen vaaleampi ja etunimeltään Shirley. Vajaa pari vuotta sitten mm. A-klinikassa työskennellyt Hubara tunnettiin oikealla etunimellä Shirley. Etunimensä hän vaihtoi "sattumalta" samaan aikaan kun hän perusti Ruskeat tytöt -bloginsa. "Sattumoisin" hänen tukanvärinsäkin muuttui noihin aikoihin lähes mustaksi samoin kuin hänen kasvoistaan tuli tummemmat, ilmeisesti itseruskettavan voiteen tai meikin ansiosta. Kyseessä on siis varsin epäilyttävä muodonmuutos, ikään kuin tässä olisi tietoisesti luotu etnisempi (lue: afrikkalainen) imago vaihtamalla alkuperäinen etunimi ja hiusten väri etnisemmiltä vaikuttaviksi. Motiiivina lienee se, että vaikka juutalaisilla on paljon uhripääomaa, vasemmistolaiset aktivistit ja värilliset näkevät heidät kuitenkin vaikutusvaltaisena, etuoikeutettuna ja etnosentrisenä ryhmänä. Esiintymällä afrikkalaisena mulattityttönä Hubara on päässyt automaattisesti uhrihierakian kärkeen ja voi näin esittää mitä tahansa vaatimuksia "sorretun" suojavärinsä takaa. Samalla hän voi etäännyttää itsensä muista juutalaisista vaikuttajista, jotka ovat tuoneet esiin vihamielisen asenteensa eurooppalaisia kohtaan. Tosi asiassa hänen valkoisten etnistä perikatoa kannattavien mielipiteidensä taustalla ei ole värillisten väittämä sorto, vaan se saa salatun ravintonsa juutalaisten ikiaikaisesta kaunasta (kristillistä) valkoista Eurooppaa kohtaan.

Puhdaoppisimmillaan tämä kulttuurimarxilaisuuteen sisältyvä sisältyvä viha tulee esiin Eurooppalaisen juutalaisinsituutin (Paideia) johtaja Barbara Lerner Spectren vallanhaluisessa ja vihamielisessä asenteessa, joka ei perustaltaan eroa juurikaan Hubaran esittämistä ajatuksista. Ruotsissa vaikuttava Spectre on esittänyt mm. seuraavanlaisia näkemyksiä maahanmuutosta, jotka eivät eroa oikeastaan mitenkään israelilaistaustaisesta Shirley Hubarasta:

MITEN YLE-LAKI 7§ 5. KOHTA MONIKULTTUURISUUDESTA NÄKYY TÄNÄÄN TV:SSÄ

Sopii myös tarra-aihioksi.

Yleisradio kertoo nettisivuillaan, miten Yle-laki määrittelee sen tehtävät. Etenkin lain 7§:n viides kohta on herättänyt kansalaisissa suuttumusta, sillä sen mukaan Yleisradion tulee "tukea suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta sekä huolehtia ohjelmatarjonnasta myös vähemmistö- ja erityisryhmille". Monien mielestä tämä rikkoo perustellusti verorahoitteisen yhtiön yhteiskunnallista puolueettomuuta, sillä Yle-lain viides kohta antaa kanavalle oikeuden ajaa tiettyä ideologiaa. Vastaavasti se myös estää yhtiötä lähettämästä monikulttuurisuutta kritisoivia ohjelmia. 

Kulttuurimarxilaisuuden edistämä hajottava identiteettipolitiikka läpi instituutioiden on onnistunut läpäisemaan yhteiskunnallisen hegemonian niin perusteellisesti, etteivät edes hallitusvastuussa ja Ylen hallintoneuvostossa olevat perussuomalaiset ole kyenneet muuttaa ison pyörän liikettä mitenkään. Päinvastoin, juuri Persujen hallituskaudella Ylen monikulttuuripropaganda on vain yltynyt entisestään.

Ei tarvitse katsoa kuin minkä tahansa päivän ohjelmatarjontaa radiossa ja televisiossa huomatakseen, kuinka monikulttuurisuudesta on tullut Ylessä lausumaton lähtöoletus niin ajankohtaisohjelmissa, tv-sarjoissa kuin myös elokuvatarjonnassa. Varsinkin liberaalille, akateemiselle kulttuuriväelle suunnatussa Yle Teemassa tämä tendenssi näkyy erittäin selvänä. Otteita tämän illan (19.1.2016) ohjelmatarjonnasta, jossa elintasopakolaisuus yritetään normalisoida osaksi yhteiskunnan "kehitystä":


Yle Teema,19.1.2016 klo 22:00, Elävä arkisto: Pakolaiset 

Suomeen on saapunut pakolaisia aiempinakin vuosikymmeninä esimerkiksi Vietnamista ja Chilestä. Marko Gustafsson esittelee arkisto-ohjelmat. Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Yle Teema, 19.1.2016 klo 22:01, Kaukoitä Korsossa - venepakolaiset 

(1980) Ohjelmassa seurataan vuoden verran, kuinka Vietnamista tulleet venepakolaiset sopeutuvat Korsoon, vantaalaiseen asuin- ja työympäristöön. Ohjelmassa kuullaan myös mitä vantaalaiset itse ajattelevat tilanteesta. Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Yle Teema, 19.1.2016  klo 22:27, Arkistovieraana: Luis Alvarez  

(2016) Turkulainen jääkiekkoileva professori Luis Alvarez tuli alunperin pakolaisena Chilestä Suomeen vuonna 1974. Koko perhe palasi pian takaisin Chileen - vanhemmat ja sisarukset jäädäkseen, mutta Luis palasi Turkuun. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.


Yle Teema,19.1.2016 klo 22:42, Muukalaisena Suomessa 

(1980) Mitä tarkoittaa pakolaisuus ja mikä oli pakolaisen asema Suomessa 1980-luvulla? Ohjelmassa haastatellaan Suomeen tulleita pakolaisia, heidän joukossaan on mm. chileläinen Luis Alvarez perheineen. Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

TV1:ssä ja TV 2:ssä punaliberaali korroosio traditionaalista eurooppalaisuutta vastaan näkyy puolestaan ohjelmissa kuten:

Yle TV1, 19.1.2016 klo 21:30 Varsovan vakoojat  

2/2. Mercier on vaarallisella tiedusteluretkellä Tsekkoslovakian sydämessä. Kadottavatko rakastavaiset toisensa lopullisesti? Saadaanko Saksan salaiset suunnitelmat paljastettua, ja sota estettyä? T: BBC HD Äänitekstitys: suomi. K12 (väkivalta, ahdistus)

Yle TV2, 19.1.2016 klo 19:30, Kioski: Rakelin kuplassa

Rakel Liekki kohtaa asiat ja ilmiöt kukkahattu tanassa ja telaketjut rasvattuina. Tiistaisin Kioski on rehellisesti Rakelin kuplassa. Rakel valtaa televisiosi joka tiistai klo 19.30. HD

Eilisestä ohjelmatarjonnasta jäi raportoimatta Yle Teemalta tullut puolituntinen kotimainen lyhytelokuva Ei kenenkää maa, jota Helsingin Sanomien Nyt-liite ylisti (18.1.2016) "yhteiskunnallisesta ajankohtaisuudesta", sillä se käsittelee fiktiivistä uusnatsien katupartiota Helsingissä. Ylessä ollaan taas oltu tiedostavasti hereillä, sillä lyhytelokuva ei ole muuta kuin yhdestä näkökulmasta suunnattu propagandaisku hegemonista valtaa uhmaavaa katupartiota vastaan. Elokuva on liberaalissa ennakkoluulossaan äärimmäisen pahantahtoinen, pirullisen nilkkimäisesti rakennettu olkiukkofantasia polittisesta vihollisesta. Sen näkemys "uusnatseista" on paradoksaalisesti kouluesimerkki vasemmiston suosimasta toiseus-sössötyksestä, jossa erilaiset ihmiset "toiseutetaan", epäinhimillistetään. Vasemmistolle toiseuttaminen ei tuota mitään tunnon tuskia silloin kun eksistentiaalista toista edustaa inha "äärioikeistolainen" eli lähes jokainen joka ei alistu punavihreälle uskontunnustukselle.


Yle Teema, maanantai 18.1.2016 klo 23:12 Uusi Kino: Ei kenenkään maa (K16) 

Lyhytelokuva vihasta joka tuhoaa ystävyyden. Isänmaallisten nuorten miesten rivit eivät siedä toisinajattelua. O: Oskari Sipola. T: First Floor Productions Oy, 2009. (U) Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. K16

Nyt-liitteen artikkeli oli punavihreässä asenteellisuudessaan niin kliseinen, että se vaatii pari kommenttia:

Elokuvassa Mikko kutsuu vihamiehiään maahanmuuttajia ”neekereiksi” ja jengiläisiään ”suomalaisiksi sotilaiksi”, sekä perustelee oman käden oikeutta.

Voi kamalaa, että oikein neekeriksi kutsuivat! Kielitieteellinen fakta on, että Suomessa pejorativiinen (pilkkaava) nimitys mustalle ei ole 'neekeri' vaan 'nekru'. Sitä mukaa kun neekereillä on viitattu heidän todelliseen käytökseen, ovat poliittisen korrektiuden valmiusjoukot nähneet sen loukkavana terminä, jonka vuoksi se on pitänyt muuttaa toiseksi kuten 'mustaksi' tai 'afrikkalaistaustaiseksi'. Sanojen vaihtaminen ei kuitenkaan muuta tilannetta mitenkään, sillä mustat käyttäytyvät edelleen ominaisella tavalla, vaikka heitä kutsuttaisiin kultamuniksi ja voimavaroiksi. Manipulatiivinen kielipeli ja puolesta-loukkaantuminen kertoo ainoastaan punavihreiden kadonneesta suhteellisuudentajusta, jossa raivokkaan pöyristymisen synnyttää pelkkä sana, koska se ei ole saanut heidän uuspuheessaan poliittisesti korrektia hyväksyntää. 

Esimerkiksi Suomen vastarintaliike ilmoittaa avoimesti kannattavansa kansallissosialismia. Kemiläislähtöisen Soldiers of Odinin perustajilla on yhteyksiä vastarintaliikkeeseen.

Klassinen argumentaatiovirhe, jossa syyllistetään assosiaatiolla Soldiers of Odin -ryhmä kuin myös muut katupartiot kansallissosialisten SVL:n partioihin, jotka nekin ovat täysin legiteemejä ryhmiä toimimaan kaduilla. Nyt-liitteen viesti kuuluu, että kun isämiesten porukka valvoo katurauhaa monikulttuuriselta väkivallalta, niin natsejahan niidenkin täytyy olla, koska kadulla pyörii myös SVL.

Elokuva näytettiin televisiosta maanantaina uusintana jo toistamiseen.  Sipola arvelee, että elokuva näytetään jälleen sen ajankohtaisuuden vuoksi.

Toisin sanoen Ylen tekee tietoisesti ideologista ajankohtaispropagandaa. Ohjelmalinja on propagandaa, koska vastakkaista näkemystä edustavia ohjelmia ei esitetä. Tämä asiantila johtuu tietenkin siitä, että puolueettoman ja vastavuoroisen näkökulman esittäminen haittaisi Suurta Unelmaa™, jonka puolustamiseksi Edistykselliset ovat valmiita toimimaan yhtä moraalisesti kuin jesuiitat ja Stalin. Emeritusprofessori Timo Vihavainen tiivistää asian ytimen viimeisimmässä kirjoituksessaan:

Mutta jotakin Stalinin perinnöstä taitaa elää yhä. Totuuden kunnioittaminen sellaisena kuin se on tai ainakin meille ilmenee, olisi totalitaarisen ajattelun näkökulmasta kovin naiivia toimintaa. Jokainen itseään kunnioittava edistyksellinen journalisti ja poliitikko ymmärtää, ettei voi päästää valloilleen ihmisten informaatiotilaan sellaista tietoa, joka voisi hyödyttää edistyksen vastaisia voimia.

********************************************************************************************************

Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.

Yle Watchin juttuja, jotka liittyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio
Yle Uutiset
Yle Areena
Yle Teema

Yle Radio 1

UIMAHALLIKYSELY YLEN TUTKIMUSTYYLIIN

Yle uutiset kertoo jutussaan Kysely uimahalleille: Ei vakavia häirintätapauksia – "Omat perverssit työllistävät kyllä", että pervoilevathan ne han-suomalaisetkin uimahallissa ja jos oikein poliittisesti oikeaoppisia ollaan niin he ovatkin ainoita, jotka tuottavat ongelmia. Toisenlaisen viestin lähettäminen olisi puolestaan ennakkotietojen lietsomista ja sellainen ei tietenkään käy Ylelle. Eräs valveutunut kansalainen olikin somessa luonnostellut Ylen kyselymetodin, jolla saadaan aina poliittisesti korrekteja vastauksia:  

YLEn kysely uimahalleille: 
Valitse oikea vaihtoehto.
Eihän teillä ole ollut minkäänlaisia turvapaikanhakijoiden aiheuttamia häiriöitä - eihän? 

a) Ei. 
b) Ei todellakaan. 
c) Tietenkään ei ole ollut. 

Ketkä aiheuttavat eniten häiriötä? 

a) suomalaiset. 
b) kantaväestö 
c) omat pervot

YLE UUTISET PROMOTOI APURAHAKAPINALLISTA PELLERYHMÄÄ

Hallituksen oma punainen pelleprikaati on jalkautunut.

Aivan kuten katupartioita vastustavan joensuulaisen Kyllikin Siskot -ryhmän kohdalla, Yle antaa myös tamperelaiselle vasemmisto-opiskelijoiden ja Varis-verkoston muodostamalle klovniryhmä Loldiers of Odinille ilmaista ja myönteistä mediatilaa jutussaan Katupartiointi poiki pilkkaversion – Tampereella partioi pelleryhmä Loldiers of Odin (17.1.2016). Molemmat ryhmät haluavat tehdä surkealla ironiallaan naurunlaiseksi Soldiers of Odinin katupartioinnin, mutta tamperelaisryhmä ei tyydy ainoastaan tähän, vaan se yritti Ilta-Sanomien mukaan myös provosoida ja estää katupartion liikkumisen. Toimintaa ei voi selittää muulla kuin että ryhmän tarkoitus on estää katupartiointi, jotta muukalaiset voisivat rauhassa joukkoraiskata suomalaisnaisia.

Yle uutiset yrittää kiiltokuvajutullaan luoda mielikuvaa Loldiers of Odinista jonain kapinallisena sortoa vastustavana underdog-ryhmänä, vaikka oikeasti se toimii hallituksen ja establishmentin virallista suomalaisvihamielistä politiikkaa tukevana porukkana, jonka presidentti Niininstö voisi hyvin kutsua itsenäisyyspäivänä linnaan. Ville Laakson toimittamassa mainosjutusta ei löydy tippaakaan negatiivisuutta elitististen vasemmisto-opiskelijoiden uutta projektia kohtaan, eikä siinä ole mainintaa siitä, että poliisipartio kävi rauhoittamassa pelleporukkaa, kun se yritti epäonnistuneella ilveilyllä provosoida viilipyttyinä pysyneitä Odinin sotilailta. Asian voi todistaa omin silmin YouTubesta löytyvästä videosta. Hyväosaisten punaporvarien surkuhupaisa yritys häiritä Soldiers of Odinin duunariporukkaa ei saa kansan syvien rivien tukea, sillä Iltalehden mukaan enemmistö kansalaisista sallisi partiot. Kemistä lähtöisin ryhmä on saanut myös yleiseurooppalaisen hyväksynnän, sillä Belgian flaamialueella on perustettu oma Soldiers of Odin -ryhmä kuin myös Englannissa. Saattaa olla, että maamme valtaklikin halveksumasta ryhmästä onkin tulossa koko Eurooppaan levittäytyvä ilmiö!

Mitä sitten on sanottava hallituksen hyödyllisinä idiootteina toimivien klovnien huumorista, jolla pyrittiin nolaamaan Soldiers of Odin? Kysytäänpä asiaa keneltä tahansa, niin ainakin YouTube-videon perustella performanssi herättää jokaisessa katsojassa ainoastaan kiusallista myötähäpeää. Klovnit tekivät itsestään pellen yrittämällä olla hauskoja, mitä he eivät kertakaikkiaan vain osaa. Hauskimmillaan he ovat silloin kun he esittelevät itsensä, kuten ryhmän nokkanaisiin kuuluva Tiina Heikkilä omassa Vasemmistoliiton vaalimainoksessaan. Enpä muuten haluaisi tavata sellaista hyypiötä, joka kykenee aidosti nauramaan noin nololle "huumorille". Pisteet menivät siis Soldiers of Odinille 6-0, sillä "anti"-fasistiset vasemmistolaiset, nuo tahattoman komiikan mestarit, tekivät sen jälleen itse. Heidät voittaa naurettavuudessa vain potentiaalisten joukkoraiskaajien muodostama mamu-katupartio. Kaikille olisi turvallisinta, jos nämä mamut valvoisivat vain itseään ja omia primitiivisiä viettejään.

KUN PERJANTAI ASTUI VALKOISELLE SAARELLE

Yle TV1, 15.1.2016 klo 21:05, Perjantai  

Susanna Koski puhuu siitä, miten kansanedustajan kuuluu käyttäytyä julkisuudessa. Aktivisti Maryan Abdulkarim kertoo, millaista on olla musta suomalainen. Perjantaidokkarissa isä ja tytär tapaavat 20 vuoden jälkeen. Ohjelmaa vetävät Sean Ricks ja Pekka Vahvanen. HD

Linkki Yle Areenaan.

Jo pitkään hehkutettu perjantain uusi poliittinen keskusteluohjelma Perjantai oli juuri niin ennalta arvattavan poliittisesti korrekti kuin sitä puffannut mainos antoi ymmärtää. En tiedä ymmärtävätkö ohjelman tekijät asian itse, mutta ainakin minusta on huvittavaa, että ohjelma julistautuu "räväkäksi" ja "ennennäkemättömäksi", mutta tarjoaa silti perin väsynyttä punavihreää "yhteiskuntakriittistä" keskustelua. Asiaa ei paranna yleisö, joka näyttää olevan koottu Varis-verkoston aktiiveista, sukuopuolentutkimuksen opiskelijoista ja demarien oloisista eläkeläisistä.

Daniel Defoen romaanissa Robinson Crusoe esiintyvä etnoveijari Perjantai on luultavasti antanut nimensä ohjelmalle, sillä sen toinen juontaja Rick Seans on mulatti. Monikulttuurinen toiseus-teema olikin vahvasti esillä ohjelmassa, kun Sean Ricks haastatteli vasemmistolaiseksi feministiksi julistautunutta somaliaktivisti Maryan Abdulkarimia. Länsimaisen kulttuurikriitikin päähänsä asentanut medialemmikki Abdulkarim muistutti nopealla puheenpapatuksellaan koulutettua apinaa, joka toisteli koneellisesti pahimpia kulttuurimarxilaisia kliseitä. Jo keskustelun lähtöoletus oli järjetön, koska siinä uskoteltiin katsojille oksymoroni, jonka mukaan musta afrikkalainen on suomalainen – sama kuin sanoisi että somali on japanilainen kunhan tämä vain oleskelee Japanin maaperällä. Toinen uusmarxilainen järjettömyys, johon mulattipoika Sean Ricks ei tietenkään tarttunut, oli Abdulkarim väite, että käänteistä rasismia ei ole olemassakaan. Tämä on varmaan totta lakikirjoissa ja sosiaalipsykologian opintokokonaisuuksissa, vaikka tosielämässä neekerit raiskaavat ja tappavat valkoisia pelkästään rodullisin motiivein monta kertaa enemmän kuin toisin päin. Katsotun ensimmäisen jakson perusteella ohjelmalle voi toivottaa lyhyttä ikää. Suuria massoja se ei tule ainakaan saavuttamaan, korkeintaan perjantai-illaksi kotiin jäävät punavihreän kuplan streittarit saavat siitä ideologista vahvistusta itselleen.



Yle TV1, 15.1.2016 klo 20:00, Pressiklubi

Kuka uhkaa turvallisuutta, kuka liioittelee uhkaa ja kuka vähättelee sitä? Studiossa Sebastian Tynkkynen, Tuomas Enbuske ja Kaarina Hazard.

Linkki Yle Areenaan.

Toisin kuin radion puolella kuultavassa Pyöreä pöytä -ohjelmassa, Pressiklubissa Stillerin on pakko tuoda studioon edes yksi näennäiskriittinen keskustelija kommentoimaan ajankohtaista teemaa. Pienemmän yleisön Pyöreä pöytä -ohjelmassa Stiller voi röyhkeästi juntata yhdenmukaista keskustelulinjaa, jossa toisiaan taputtelevat selkään sellaiset puna- ja neoliberaalit kuten Kaarina Hazard, Pekka Seppänen, Rakel Liekki, Sari Baldauf, Sirkka Hämäläinen, Maija Vilkkumaa, Fatbardhe Hetemaj ja Irja Askola. On siinä kerhoa kerrakseen! Kuulijan on vaikea käsittää miksi yhtenäisen kanalauman kuorossa huutamista kutsutaan "keskusteluksi", sillä nämä punavihreän kuplan hyväkkäät ovat herttaisen yksimielisiä homoavioliitosta, turvapaikanhakijoista, EU:sta, monikulttuurisuudesta ja katupartioista. Huolimatta siitä, että persut ovat hallituksessa ja päättämässä Ylen ohjelmapolitiikasta, mitään konkreettista muutosta emme ole nähneet yhtiön ohjelmapolitiikassa verrattuna viime hallituskauteen. Saamme siis odottaa vielä pitkään ennen kuin Ylen keskusteluohjelmissa esiintyy tasalukuisin määrin sellaisia ajattelijoita kuten Timo Vihavainen, Pentti Linkola, Eero Paloheimo, Joonas Konstig, Henry Laasanen, Timo Hännikäinen, Marko Hamilo, Jussi Halla-Aho, Teemu Lahtinen ja Juuso Tahvanainen.

Tälläkin kertaa Pressiklubissa käsiteltiin Stillerin lempiaihetta, jossa voidaan kulttuurimarxilaisella nakertavan "kritiikin" avulla kyseenalaistaa etnisesti yhtenäisen Suomen puolustaminen. Studioon oli haalittu tuttu koostumus, jossa yhtä "maahanmuuttokriittistä" kosher-konservatiivia vastassa oli kaksi vain aste-eroltaan erottuvaa maahanmuuton kannattajaa. Stillerin tuskastuneista ilmeistä päätellen ohjelma ei mennyt kuitenkaan aivan  suunnitelmien mukaan, sillä Sebastian Tynkkynen pystyi jauhottamaan jopa vesitetyllä maahanmuuttokritiikillään myrkyllisestä kielestään tunnettun femakko Kaarina Hazardin. Voi vain kuvitella millaiseen nurkkaan joku kovemman linjan nationalisti olisi raudanlujilla argumenteillaan ajanut Hazardin, sillä jo lepsullakin kritiikillä maamme johtava sukupuolinarsisti joutui turvautumaan naurettavaan semanttiseen hiusten halkomiiseen, jolla hän yritti viedä joukkoraiskauskeskustelun epäolennaisille sivupoluille. Kuvaava esimerkki Hazardin epätoivoisesta siilipuolustuksesta tuli esiin, kun hän totesi, että "turvapaikanhakijoiden etu on tärkeämpi kuin meidän tunteemme". Tällä poliittisella korrektiudella hän yritti sanoa, että suurelta yleisöltä on välttämätöntä salata turvapaikkaturistien  tekemät rikokset. Yllättävää kyllä, jonkinlaisena libertaarina esiintyvä Tuomas Enbuske yhtyi orastavan lupaavasti jossain kohtaa Sebastian Tynkkysen kritiikkin, mutta ote lipsui koko ajan sen verran, että lopulta hänkin upposi multikultismin loputtomaan suohon hyväksymällä maahanmuuton ja tuomitsemalla katupartiot "rasistisina". Pressiklubin studioasetelma kaksi mokuttajaa (plus Stiller) vastaan yksi nuiva ei sittenkään horjunut.

HUOMIO POIS MATUJEN RAISKAUKSISTA: YLE KAIVOI 90-LUVUN SKINIT NAFTALIINISTA

Skinien mielenilmaus Joensuussa talvella 1995.

Multikulti-Ylen umpikieroon uutisointitaktiikkaan kuuluu huomion suuntaaminen pois tämän hetken akuutista maahantunkeutumis-kysymyksestä, joka on itse asiassa ollut jo pitkään koko läntisen sivilisaation olemassaoloa koskeva ongelma. Tällä kertaa Yle uutisten nettisivullla kiinnitettiin huomio 20 vuoden takaiseen Mikkelin ja Joensuun skinhead-ilmiöön, jonka ainoa todellinen relevanssi nykypäivään on se, että sinne minne ei-eurooppalaiset tunkeutuvat, se synnyttää väistämättä ongelmia ja siten myös vastareaktion. Tietysti Yle näkee vanhan skini-ilmiön ajankohtaisuuden omasta marginaalisesta agendastaan käsin, jonka vuoksi sillä ei ole intressiä tarkastella ilmiötä laajemassa kontekstissa, jossa syy- ja seuraussuhteita tarkasteltaisiin viileän objektiivisesti. 

Mari Karjalaisen toimittama juttu Teini-ikäiset skinit herättivät pelkoa Mikkelin kaduilla – Rasismia vähäteltiin 90-luvulla noudattaakin perin tuttua psykologisoivaa, moralisoivaa ja syyllistävää kaavaa, jossa eettisesti oikeutettu geneettinen ja kulttuurinen itsesuojelu halutaan mitätöidä epäsosiaalisuudeksi ja moraaliseksi mielenhäiriöksi. Tämä indoktrinoinnin malli muistuttaa jossain määrin massiivista holokausti-propagandaa, jossa yli 70 vuotta vanhojen asioiden loputtomalla pakkomuistelemisella yritetään syyllistää kaikkia valkoisia. Molempien propaganda-aiheiden psykologisena tavoitteena ei ole mikään muu kuin saada revittyä kansalaisten geneettis-kulttuurisen itsepuolustuksen suojaus auki. Rikkirevittyyn identieettiin voidaan sitten helposti istuttaa hegemonisen eliitin suosimia etnomasokistia arvoja, joiden se katsoo etunsa mukaisesti olevan sopivia suurten lammaslauma-massojen kaitsemiseksi.  

Ylen nettiartikkeli toimii hyvänä esimerkkitapauksena, kuinka kulttuurimarxilaisesti virittäytynyttä tiedottamista harjoitetaan. Siksi juttu on hyvä avata kokonaan ja katsoa mitä tämä propagandistinen roska pitää oikein sisällään.

Pizzerian ikkunat paiskottiin säännöllisesti rikki Mikkelissä 1990-luvulla. Nuorten skinien asenteet olivat avoimen rasistisia. Tuolloin suuri yleisö ei ottanut kantaa rasismiin. Nykyisin antirasistinen toiminta on kasvanut eivätkä ihmiset halua olla vain hiljaa.

Todellisuudessa "anti"-rasistinen toiminta ei ole muuta kuin vaivon peiteltyä suomalaisvihaa, jolle antaa oikeutuksen marxilaisten ja liberaalien eksistentiaaliseksi mörköksi nostama rasismi, jonka halutaan rasistisesti koskevan vain valkoisia. "Anti"-rasistinen toiminta on edelleen marginaalisten äärivasemmistolaisten, monikulttuurikiihkoilijoiden ja toimittajien keskinäistä puuhastelua, jolla ei ole mitään yhteyttä kansan syviin riveihin. 

Hallituskadulla, nykyisen kauppakeskus Stellan kohdalla, sijainneen pizzerian ikkunat paiskottiin rikki säännöllisesti. Turkkilaislähtöinen ravintolayrittäjä Veysi Zengil kertoo, että maahanmuuttajilla ei ollut tuolloin mitään mahdollisuuksia liikkua kaupungilla iltaisin.

Skinien kuin myös tavanomaisesti pukeutuneiden nuorten ilkivaltaa kebab-paikkoja vastaan tapahtui Mikkelissä jonkin verran, mutta olisi hölmöä uskoa Veysi Zengilin jokaista sanaa, sillä hänellä on omat motiivinsa uhriuttaa etninen viiteryhmänsä. Kriittinen toimittaja olisi tehnyt tässä kohtaa tarkentavia kysymyksiä, kuten kuinka monta kertaa ikkunat tarkalleen ottaen rikottiin esim. vuoden aikana. Myös väite, että 1990-luvulla jossain päin Suomea värilliset ulkomaalaisporukat eivät olisi muka voineet liikkua laisinkaan iltaisin, tuntuu vähintään liioittelulta ellei peräti puhtaalta valheelta. Valtamediat levittävät tällaista myyttiä mielellään, sillä ne haluavat projisoida sille kiusalliset värillisten no-go alueet ja raiskaajajengit kuvitteelliseen menneisyyteen, jossa vain valkoiset olivat pahantekijöitä.

Zengil kertoo, että skinien kanssa ei voinut keskustella. Selvin päin he olivat ujoja ja alkoholin vaikutuksen alaisina väkivaltaisia. Kun poliisi kysyi nuorilta, minkä vuoksi he käyttäytyvät uhkaavasti, selkeää vastausta ei saanut. – Eivät he oikeastaan tienneet, mitä olivat tekemässä. Heidän piti vain näyttää jotain. Monelta herähti itku kuulusteluissa, kertoo Saksa.

Poissaolevista on helppo puhua pahaa, sillä he eivät ole esittämässä vasta-argumentteja ja omaa tulkintaansa tapahtumista. Toimittajien ja tutkijoiden tapaan myös kebab-yrittäjä ja poliisi ovat oppineet psykologisoinnin taidon, eivätkä he siksi halua etsiä skinien käytökselle yhteiskunnallisia tai identiteettipolitiikkaan liittyviä syitä. Toimittaja Mari Karjalaiselle ei tullut varmaan edes mieleen, että hän olisi saanut informatiivisesti tasapuolisemman jutun, jos hän olisi haastatellut myös entisiä skinejä, mutta siihen hän ei ryhtynyt, koska se olisi saattanut rikkoa etukäteen lukkoon lyödyn narraation. 

Eläkkeellä oleva poliisi Saksan käsityksen mukaan skini-ilmiö johtui Mikkelissä siitä, että skiniporukoiden nuorilta puuttui vanhempien tuki ja elämän suunta. (...) Saksan mielestä Mikkelissä ei ollut kuitenkaan ongelmaa skinien kanssa. – Lehdet kirjoittelivat, että täällä on skinejä. Mutta ei meillä ongelmaa ollut. Mikkeliä yritettiin verrata Joensuuhun, mutta ei kaupunki päässyt lähellekään.

Poliisimiehellä on varmasti oma tulkintansa ilmiön syistä, joissa hän varmaan osuu joidenkin kohdalla oikeaan. Ilmiön varsinaiseksi selittäjäksi siitä ei silti ole, vaikka Saksa onkin oppinut hyvin sosiaalitätien diskurssin. Skini-ilmiön varsinaisena katalysaattorina toimineet Afrikan muukalaiset on jätetty kokonaan huomioimatta. Tässä kohtaa on hyvä muistaa Helsingin kaupungin entisen pormestarin Raimo Ilaskiven toteamus: "Suomessa ei  ollut rasismia ennen kuin somalit tulivat".

Tampereen yliopiston dosentti ja rasismin tutkija Anna Rastas sanoo, että rasismin olemassa oloa vähäteltiin 1990-luvulla. Rasismia kokevia maahanmuuttajia tai tummaihoisia suomalaisia oli vielä vähän. Vähättely ei käy, sillä kaikkiin rasistisiin toimiin pitää puuttua heti.

Tässä vaiheessa juttua mukaan tuodaan pakollinen "rasismi-asiantuntija", jonka sosiologista tendenssi-sössötystä ja palopuheita lukija joutuukin seuramaan lähes koko artikkelin loppuun asti. Anna Rastas on tunnettu äärivasemmistolainen monikulttuuri-aktiivi, joten hänen tieteen varjolla esittämiin lausuntoihin on syytä suhtautua suurella varauksella, sillä hänen motiivinsa eivät tässä kysymyksessä ole lähelläkään puolueetonta saati totuuteen pyrkivää. Lainauksessa, jossa Rastas väittää, että rasismia vähäteltiin 1990-luvulla, ei pidä millään mittareilla paikkaansa. 1990-luvulla media jauhoi rasismista yhtä väsymättömästi kuin tänään, jonka vuoksi  teema oli jatkuvasti otsikoissa. Asian voi tarkastaa vaikka tuon ajan lehdistä ja niissä käydyistä mielipidekirjoituksista. Jopa Yle TV1:n kulttuuriohjelma Valopilkku oli niin rasismipuheen pauloissa, että valitsi 1990-luvulla antirasistiseksi maskotiksi ryhtyneen joensuulaisen rikosylikomisario Erkki Kanervan "Vuoden valopilkuksi", vaikka herran teot eivät liittyneet kulttuuriin ja taiteeseen mitenkään. Tapaus oli hyvä esimerkki tuon ajan ilmapiiristä, jossa monet asiat politisoitiin monikultturismin alttarille. Sama henki on jatkunut näihin päiviin asti.

Ei ole vain lasten ja nuorten oma vika, että he eivät ymmärrä ajatustensa ja toimiensa olevan rasistisia. Aikuisilla on vastuu siitä, millaisessa maailmassa lapset ja nuoret elävät. – Kaikilla lapsilla pitää olla oikeus kasvaa joihinkin muihin arvoihin kuin rasismiin ja vihaan. Pitää olla huolissaan, jos lasten maailmassa suositaan vihaa. Entinen nuorisotoimenjohtaja Teuvo Kurki toivoo, että kaikki aikuiset pitäisivät huolta yhteisestä ilmapiiristä puuttumalla nuorten piirissä esiintyvään vihaan.

Viha viha....mutta kuka oikeastaan vihaa ja ketä? Rastas esittää tässä vaatimuksia millaista maailmaankuvaa lapsille ei saisi opettaa. Hän ei sano suoraan millaisia arvoja lapselle sitten pitäisi opettaa, mutta koska kyseessä on suomalaisvihamielinen kulttuurimarxilainen, jokainen voi päätellä asian itse. Esittämällä karikatyyrin "rasismista", joka on vain muka pelkkää vihaa, hän rakentaa taitavasti psykologisen olkiukon, joka on helppo kaikkien tuomita. Silti jokainen toimiva yhteisö on jossain määrin "rasistinen", sillä ilman poissulkevuutta ei voisi olla kulttuuria synnyttäviä erillisiä kokonaisuuksia, jotka näin luovat aidon diversiteetin. Muutoin maailma olisi yksi yhtenäinen harmaa maailmankylä täynnä yksilöatomeja, jotka kävisivät sotaa toisiaan vastaan rajallisista resursseista. On vaikea sanoa minkälaiseen maailmaan Rastas itse tähtää, mutta on selvää, ettei sellainen tue ainakaan ihmiskunnan kulttuurista erilaisuutta, jonka takaavat ainoastaan erilliset kansalliset etniteetit ja kulttuurit. Siksi jatkuva jankkaus vihasta onkin Rastaan heijastuma omasta vihasta, jonka kohteena on etnisesti ja kulttuurisesti yhtenäinen Suomi.

Valtaväestö ei koskaan koe suoraa rasismia Suomessa. Ei tiedetä, miltä tuntuu, kun kadulla uhkaillaan, haistatellaan ja syljetään. Monet suomalaiset tulevat kosketuksiin rasismin kanssa vasta, kun he lukevat rasismista tai ottavat osaa rasismikeskusteluun. – Antirasistisia toimijoita kuten tutkijoita ja poliitikkoja uhkaillaan. Jos olet hiljaa, se ei tule tietoon, Anna Rastas sanoo.

Nyt ollaan kulttuurimarxilaisen hevonpaskan ytimessä. On vaikea kuvitella mitään niin suurta ja läpinäkyvää valhetta kuin väite, että valkoiset kuten suomalaiset eivät kohtaisi rasismia ellei koko käsitteelle sitten anneta täysin uutta sisältöä. Vai mitä on sanottavat niistä sadoista ja taas sadoista suomalaisnaisista, jotka afrikkalaiset ovat valinneet himonsa ja vihansa kohteiksi? Värilliset raiskaavat, ryöstävät ja tappavat Euroopassa nimenomaan rodullisin perustein, mutta viidakkokuumetta poteva Anna Rastas ei halua tunnustaa tätä, koska se ei sovi ideologiaan, jossa rasistinen uhrius kuuluu vain värillisille. On kiistämätön fakta, että länsimaissa mustien rodullisesti motivoitunut väkivalta on moninkertaista suhteessa valkoisiin. Tämä jos mikä on poliittinen tabu, jota valtamedia ei halua päästää julkiseen keskusteluun ja josta uhriutumiseen turvautuvan Rastaan on mahdoton rimpuilla millään väitteillä ulos.

– Suurin osa maahanmuuttajista ei osaa hakea viranomaisilta apua rasismiin. He ovat enemmän hiljaa, kuin että esittäisivät asian eteen päin. Poliisin tietoon tulevat vain räikeät rasismitapaukset kuten vakavat pahoinpitelyt. Valtaosa rasismista on asenteita ja arkisia toimia. – Maahanmuuttajanuorten on vaikea saada työharjoittelupaikkoja. Se on hiljaista rasismia, Zengil sanoo.

Tässä uusinnetaan hyväksi havaittua uhripuhetta, joka riistää kysymykseltä rehellisen lähestymistavan. Termiä rasismi käytetään tavalla, jossa se pitää sisällään ajatuksen, että rasismin kohde on aina ei-valkoinen, joten uhrin etnisyyttä ei tarvitse edes mainita, koska lähtöoletus on rasistinen: vain valkoinen voi olla rasisti. Jo pelkkä ajatus, että tutkittaisiin neekerien ja somalien rasistisia asenteita valkoisia kohtaan olisi rasismi-tutkijoille kauhistus. Vastaavasti Zengil ei perustele syrjintäväitettä mitenkään, vaikka hylkäämisten taustalla saattaa olla yksinkertaisesti muukalaisten osaamattomuus, sillä on tunnettua, että esimerkiksi afrikkalaisilla koulumenestys on heikkoa.

Rastaan mukaan rasismia ei edelleenkään oteta riittävän vakavasti. Vähättelyä tapahtuu esimerkiksi viranomaisten, poliitikoiden sekä yleisen keskustelun ja jopa tutkijoiden piirissä. Viranomaisten vähättely voi johtua siitä, että voimakkaita kannanottoja vältetään. – Ajatellaan, että siten pidetään yhteiskuntarauhaa yllä eikä ainakaan lietsota pelkoja. Silloin vähätellään joidenkin ihmisten kokemaa uhkaa. Kaikkia Suomessa asuvia ei aseteta samaan asemaan, Rastas sanoo.

Etnomasokistisille fundamentalisteille ei riitä mikään, sillä vaikka Suomi muutettaisiin Zimbabweksi, jossa valkoisten määrä on kutistettu väkivallalla ja etnisellä syrjäyttämisillä alle prosenttiin, aina löytyisi Rastaan kaltaisia fanaatikkoja, jotka kirkuisivat, että (valkoisten) rasismia ei oteta riittävän vakavasti. Kun Rastas puhuu ihmisten kokemasta rasistisesta uhasta, hänen ajatuksensa ovat koko ajan värillisissä eikä suomalaisissa, joita neekerit ja arabit ryöstävät ja raiskaavat tälläkin hetkellä monin verroin enemmän kuin toisin päin. Rastas ei ole esittänyt ainuttakaan puheenvuoroa, jossa hän kertoisi olevan huolissaan turvapaikkasiirtolaisten aiheuttamista uhista tavallisten suomalaisten arjelle. Rastas taitaa olla siis rasisti. 

Matti Saksa harmittelee, ettei poliisilla ole enää aikaa olla läsnä kaupungilla. Samalla hän tuomitsee nykyiset katupartiot, joiden pyrkimyksenä on ottaa tehtäviä, jotka kuuluvat poliisille. Turvallisuuden ylläpito kuuluu poliisille. – Ne pitää karsia heti pois. Saksa näkee ympäri Suomea kerätyissä katupartioissa ja 1990-luvun skiniporukoissa yhtäläisyyksiä. Molemmissa on ajattelemattomia ihmisiä, jotka eivät ole saaneet tarpeeksi tukea muihin ongelmiinsa.

No jopas oli Ylen toimittaja valinnut haastateltavaksi sopivan poliisin, joka kannattaa hallituksen perustuslain vastaista suomalaiskammoista linjaa katupartiontikysymyksessä. Yleensä median ajatellaan toimivan vallan vahtikoirana, mutta multkulti-Suomessa siitä onkin tullut vallan sylikoira. Juuri skinien ja katupartioiden samaistamista Yle on jutullaan hakenut ja sen rikosylikonstaapeli Saksa tarjoaa sille suoraan kädestään. Hänen keittiöpsykologisoinnit katupartioiden osallistujista ovat osa sitä virallista selitystä mitä media on pitänyt koko ajan yllä, joten ne voi jättää omaan arvoonsa. 

Katupartioiden kohdalla valtamedia on alusta asti pyrkinyt vähättelemään ja marginalisoimaan sen osallistuja, jotta "kunnon kansalaiset" eivät voisi tuntea sympatiaa heidän työtään kohtaan. Viimeksi Helsingin Sanomien Nyt-liite nälvi Soldiers of Odin -ryhmää sen nimestä, jonka käytöllä ei pitäisi olla perusteita, koska kulttuurimarxilaisten mädättämä islantilainen Ásatrúarfélagið-nimisen aasa-uskontokunnan homoliberaali ylipappi sanoo niin. Se, että joku Hesarin luihu hipsteri-toimittaja näkee vaivan ottaa yhteyttä Islantiin, kertoo jo sairaalloisesta pikkusieluisuudesta, jossa halutaan rääpiä kaikin keinoin inhokiksi koettua katupartiota.  

Nuorisotoimenjohtaja Teuvo Kurki sekä yrittäjä Veysi Zengil arvioivat, että viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen rasismin vastaisella yhteistyöllä oli merkitystä tilanteen eheytymisessä. Positiivista on se, että nykyisin valtaväestö tuomitsee entistä selkeämmin rasismin. 1990-luvulla suuri enemmistö oli vielä hiljaa. – Antirasistinen toiminta on kasvanut nopeasti. Ihmiset eivät halua olla enää hiljaa, Rastas sanoo. Yrittäjä Veysi Zengil on onnellinen, että Mikkelistä löytyi tukijoita jo 1990-luvulla. – Mikkeliläiset ymmärsivät, että näin ei voi jatkua. Kaupungin maine oli mennyt huonoksi. Jos kaikki olisivat olleet hiljaa, tilanne olisi jatkunut, Zengil sanoo.

Kansan tahdon vastaisessa epäonnistuneessa monikulttuurikokeilussa yhteisö ei eheydy aidosti missään, vaan näennäistä yhteiskuntarauhaa pidetään yllä juhlapuheilla, valtamedian massiivisella multikulti-propagandalla, vain kanta-asukkaisiin kohdistuvalla "viharikos"-lainsäädännöllä, jo lastentarhassa aloitetulla DDR-tyylisellä multikulti-indoktrinaatiolla, "positiivisella" syrjinnällä, ei-suomalaisten rikosten pimittämisellä ja verotuksen lisäämisellä – toisin sanoen: valheella ja sorrolla.