"BREXIT II:N" VASTUSTAJILLE MURSKATAPPIO – YLE HÄVISI TAAS VAALIT

Ylen uutistoimitus heräsi tänä aamulla kärttyisenä kun selvisi, että Iso-Britannian ennenaikaisissa parlamenttivaaleissa eli Brexit II:ssa konservatiivipuolue sai murskavoiton. Kovasta vaalikampanjoinnistaan huolimatta Yle hävisi jälleen vaalit. Siitäkin huolimatta, että EU-kuplassa elävät valtamedian toimittajat kirjoittivat kuukausia ennen vaaleja toiveikkaita juttuja työväenpuolueen vaalivoitosta ja uuden kansanäänestyksen mahdollisuudesta. Tosiasiassa sellaiseen optioon eivät uskoneet vakavissaan muut kuin toimittajat ja omissa pilvilinnoissaan elävät EU-byrokraatit. Mahalaskun jälkeen pettymys on ollut näissä piireissä  sen mukaista, katkeraa ja kitkerää.

Ylessä toimittajien henkilökohtaista vaalitappiotuskaa on purettu kirjoituksilla, joissa jankataan tutuksi käynyttä virttä, että Brexit on pelkästään huono asia ja että sen puolesta äänestävät ovat väärässä olevia luusereita. Eräs näistä vuodatuksista on toimittaja Pauli Lahden huonon häviäjän kitinää muistuttava mielipidekirjoitus Britannian brexit-tuska ei ole lähelläkään loppuaan, vaan nyt alkaa todellinen vääntö – nämä asiat kiusaavat Boris Johnsonia seuraavaksi. Kun media ei peppukivuissaan muuta voi, se jatkaa kahta raivokkaammin Boris Johnsonin ja Brexit äänestäjien sättimistä.

EU-globalisien yli kolme vuotta kestänyt kampanja Brexitin lykkäämiseksi ja yritykset uuden kansanäänestyksen myötä saada toivottu tulos katosivat tänä aamuna kerralla savuna ilmaan. Valtavasta EU-mielisestä propagandakampanjasta huolimatta kansa antoi entistä vahvemman mandaatin Brexitille. Tämä ei ole yllättävää, sillä Brexitin kannattajien haukkuminen tyhmiksi rasisteiksi ja maalaistolloiksi on varmin keino synnyttää epätoivottu vastareaktio. Murskaava vaalitulos olikin ärsytettyjen brittien vastalause BBC:n ja Lontoon  rahaeliitin yritykselle kumota alkuperäinen Brexit. 

Vihamielisen internationalistiklikin ja sen myötäilijöiden ottama riski kaatui lopulta kaikkien tappioksi. Nyt Britannian on mentävä mukaan konservatiivien ajamaan sopimuksettomaan eroon, johon EU on neuvottelujen pitkittyessä osaltaan maan kiristänyt. Jos alkuperäiseen Brexit-sopimukseen oltaisiin suostuttu, Englannille olisi taattu tullivapaa kauppa ja Pohjois-Irlannille rajavapaus. 

Konservatiivien vaalivoiton ainoaksi hyväksi puoleksi jää vain se, ettei Brexitiä pureta. Se antaa muiden maiden kansalaisille toivoa, jossa lähes mädäntyneellä demokraattisella järjestelmällä voidaan vielä vaikuttaa ihmisten haluamaan suuntaan. Kun se toivo on mennyttä, kansa alkaa toteuttaa kansanvaltaa kaduilla.

SYYRIAN MYRKKYKAASUISKU – KUN KAIKKI EI OLE SITÄ MILTÄ NÄYTTÄÄ

Länsimaiden valtamediat ovat jälleen osoittautuneet lyhytmuistisiksi.

Kun kaikki ei ole ihan sitä miltä halutaan näyttää. Länsimaiden valtavirtamedian uskottavuus on internetin vapaan tiedotuksen vuoksi kärsinyt viimeiset vuodet huomattavia arvovaltatappioita, eikä tilannetta paranna yhtään se, että se yrittää projisoida omat valheensa kutsumalla valheenpaljastajia valeuutisten levittäjiksi.

Jo pitkään länsimediat ovat julistaneet Syyrian presidentti Bašar al-Assadin absoluuttista syyllisyyttä samaan tapaan kuin Saddam Husseinista ja Muammar Gaddafista, joita syytettiin joukkotuhoaseista ja kansanmurhasta. Tämä siksi, jotta Nato kumppaneineen pääsi "keskeyttämään kansanmurhan" ja istuttamaan maiden johtoon Israelille sopivat "demokraattiset" hallinnot. Sittemmin on paljastunut, että Irakista ja Libyasta ei löytynyt mitään joukkotuhoaseisiin ja kansanmurhaan viittaavaa, mutta eipä sillä enää väliä, koska "ennalta ehkäisevillä rauhan toimilla" ne hajoitettiin raunioksi Israelin intressien mukaisesti ja pakolaisväestö siirrettiin pohjoiseen eurooppalaisten iloksi. Kaikki meni kuten pitikin ja enää rikkana rokassa on Syyria, joka on Iranin ohella ainoa maa, joka häiritsee Israelin rauhantyötä ja isällistä ylivaltaa Lähi-idässä.

Parin viime päivän aikana läntinen media on julistanut hurskastelevalla varmuudella, että Assadin joukot ovat tehneet Idlibin maakunnassa Luoteis-Syyriassa kemiallisen iskun omia kansalaisiaan vastaan. Toimittaja Sara Rigatelli on asiasta niin varma, että kertoo Ylen eilisessä uutisessa Syyrian myrkkykaasuiskun silminnäkijä Ylelle: Äidit odottivat lastensa heräävän henkiin  Assadin kansanarmeijan olevan hyökkäyksen takana, vaikka edellisistäkin iskuista on valehdeltu:

Syyrian edellinen iso kemiallinen isku tapahtui vuonna 2013. Yli tuhat ihmistä kuoli hermokaasuun Ghoutassa lähellä pääkaupunkia Damaskosta.

Ennen internetaikaa näin härski uutisointi olisi mennyt läpi ilmoitusasiana, mutta koska kansalaiset voivat nykyään seurata myös Venäjän ja Syyrian uutistoimistojen lähteitä, jotkut mediatalot yrittävät säilyttää uskottavuutensa tuomalla esiin myös vastapuolen näkemyksiä. Suomessa eräs näistä harvoista on Ilta-Sanomat, jonka toimittaja Jari Alenius uskaltaa poiketa Ylen ja Helsingin Sanomien Syyria-ortodoksiasta:

Idlibin maakunnassa Syyriassa tiistaina paljastuneen kaasuiskun tapahtumat ja syylliset ovat kiistanalaisia, vaikka länsimaissa onkin jo syytetty Assadin hallintoa kaasukranaattien kylvämisestä. Kaikki asiantuntijat eivät kuitenkaan tyrmää mahdollisuutta, että tavanomaiset kranaatit olisivat osuneet maassa olleeseen kaasutehtaaseen, kuten Venäjä väittää.

Mielenkiintoisen lisän syyllisyyskysymykseen tuo Syyrian armeijan fb-kanavan tiedote, jossa maan ilmavoimien myönnetään pommittaneen terroristien asevarastoa, mutta syyttää siviliiuhreista niitä, jotka pitävät lapsia ihmiskilpinä:

SyAAF has destroyed a warehouse in Khan Shikhon in Idlib province where chemical weapons were being produced and stockpiled before being shipped to Iraq. The strike was conducted Tuesday against a major rebel ammunition depot east of the town of Khan Sheikhoun; and it was a part of multiple SyAAF airstrikes against munition depots and weapon storage warehouses which have been going on for the past two days. The warehouse was used to both produce and store shells containing toxic gas. The shells were delivered to Iraq and repeatedly used there where both Iraq and international organizations have confirmed the use of such weapons by militants. The same chemical munitions were used by militants in Aleppo, where Russian military experts took samples in late 2016 and provided to the OCPW according to the protocol.

Arkijärjellä ajateltuna on vaikea kuvitella, että mitä hyötyä Syyrialle olisi myrkkykaasuiskusta, koska juuri tällä hetkellä Assad on voittamassa sodan. Päähän ei tarvitse sovittaa foliohattua ymmärtääkseen, että syyte kiellettyjen kemiallisten "kaasuaseiden" käytöstä tuli siionisteille vähän liiankin hyvään aikaan.  Sattumoisin Brysselissä pidettiin keskiviikkona pitkään suunniteltu Syyria-konferenssi, jossa järkyttyneet huomiot keskittyivät sopivasti juuri päivää aiemmin tapahtuneeseen sariini-iskuun. Tämä antoi Iso-Britannian sionistiselle ulkoministeri Boris Johnsonille tilaisuuden julistaa, että ”kaikki todisteet viittaavat siihen, että kemiallisen iskun tekivät Bashar al-Assadin hallinnon joukot".

Koska tavanomaisten informaatiokanavien varassa olevilla kansalaisilla ei ole varmaa tietoa Syyrian tilanteesta ja eri osapuolien motiiveista, jää jäljelle vain sivystyneet arvaukset ja spekulointi. Sen sijaan varmaa on vain se, että pelkästään valtamedian versioon uskominen johtaa auttamattomasti metsään. Eräs todennäköinen kokonaiskuva tapahtumien kulusta ja taustoista voisi olla seuraavanlainen.

"Uusliberaalit" eli käytännössä amerikkalaiset neokonservatiivit ovat jo kauan sitten tehneet suunnitelman nimeltä New American Century, jonka verkosta poistuneella, mutta edelleen web-beta.archivesta löytyvillä sivuilla tuodaan esiin ne keinot ja tavoitteet, joilla palvellaan mm. Israelin etua Lähi-idässä. 

Pähkinänkuoressa tuon suunnitelman tavoiteohjelmaan kuuluu Israelin autoritääristen vihollisvaltioiden hallintojen hajoittaminen ja "demokratisoiminen". Tähän mennessä Irakin projekti Saddamin syrjäyttimiseksi ja maan pirstaloimiseksi on sujunut suunnitellulla tavalla, vaikka se on tullutkin maksamaan amerikkalaisille veronmaksajille odotettua enemmän. Seuraavina tähtäimissä ovat olleet Syyria ja Iran. 

Syyrian kohdalla suunnitelman lähtökohtana on ollut perinteinen hajoita ja hallitse -strategia, johon on kuulunut maan kapinallisten rahoittaminen ja kouluttaminen. Pahaksi onneksi Venäjän mukaantulo sotki kuvion, jonka vuoksi on pitänyt taistella näennäisesti Israelin salaa tukemaa Isisiä vastaan. Tilanne on mutkistunut entisestään, kun Assadin joukot ovat pääsemässä lopullisesti niskan päälle kotimaansa hallinnasta. 

Tässä vaiheessa apuun tuli väärän lipun operaatioon viittaava "yllättävä kaasuaseisku", jonka kansainvälisten uutistoimistojen levittämät kuvat kuoleman kourissa tärisevistä pienistä lapsista edistävät kummasti Assadin vastaista kansainvälistä ilmapiiriä. Tämän jälkeen "kansainvälisessä yhteisössä" tullaan vaatimaan syyllisiä vastuuseen, jolloin Donald Trump on pakotettu muuttamaan neutraalia asennettaan. YK:ssa keskustellaan ja vaaditaan Yhdysvaltoja ottamaan ohjat käsiin Lähi-Idän kysymyksessä. Jälleen kerran tapahtumat ovat siirtymässä raiteille, jota Israel ja USA:n Itärannikon vaikutusvaltainen Israel-lobby AIPAC ovat koko ajan toivoneet.