SENSUROIVA JA PIMITTÄVÄ YLE PUHUU RÖYHKEÄSTI SANAVANPAUDESTA

Tänään vietetty kansainvälinen lehdistönvapauspäivä on näkynyt valtamediassa järjettöminä puheenvuoroina, joissa sananvapauden ehtona pidetään sensuuria. Kaikista tiedotusvälineistä Yle veti yllätyksettömästi lyhyimmän tikun raikkaan orwellilaisella uutisjutullaan Vihapuhe ja häirintä kaventavat sananvapautta Suomessa – sananvapauden tila on vaihdellut suuresti itsenäisyyden aikana. Siinä toimittaja Päivi Puukan haastattelema Tampereen yliopiston julkisoikeuden yliopistolehtori Riku Neuvonen syö ja säästää kakkua yhdistämällä samassa lauseessa sensuurin ("vastuullisen tiedottamisen") ja sanavapauden. Lausuntojensa perusteella Neuvonen kuuluu ehdottomasti korruptoituneen nykyjärjestelmän syvään päätyyn. 

Jutussa ahkeraan viljelty kulttuurimarxilainen käsitehirviö "vihapuhe" ei tarkoita muuta kuin totuuspuhetta, josta poliittinen eliitti ja siihen kytkeytyvä nomenklatuura ei satu pitämään. Ylen sensoreille ja julkisen keskustelun portinvartijoille "vihapuheesta" onkin tullut kätevä veruke harjoittaa sensuuria.

Kun ilmaisuvapautta rajoitetaan poliittisin perustein ei kyse voi enää olla aidosta sanavapaudesta, vaan röyhkeästi esitetystä oksymoronista, josta on hyvänä esimerkkinä absurdin ilmaisu "valtava kääpiö". Toisin sanoen sananvapautta on tai sitten sitä ei ole aivan kuten nainenkaan ei voi olla vain puoliksi raskaana. Ennen kaikkea Isosisko Ylen uutinen edustaa häpemättömyydessään  mitä julkeinta Chutzpah-asennetta; sanavapauden ehdoksi vaadittu sensuuri kun tuo mieleen miehen, "joka  tapettuaan ensin vanhempansa, anoo tuomioistuinta armahtamaan itsensä, koska on orpo".

Huvittavaa on myös kuinka Yle jeesustelee Venäjän internetsensuurilla ikään kuin lännessä sananvapaus toimisi moitteettomasti. Vaikka mielipideuutisissa Venäjä pystyy pian eristämään oman nettinsä – "Valtion seuraava askel taistelussa ihmisoikeuksia vastaan ja Putin allekirjoitti internetin sensuurilain – Venäjän vappupidätykset muistuttivat sananvapauden rajoista kerrotaan totuudenmukaisesti Venäjän viiime aikaisesta sensuurikehityksestä, tehdään molemmissa uutisissa silti poliittisia johtopäätöksiä ja arvauksia, jotka perustuvat toimittajien omiin poliittisiin ennakkoluuloihin. Ennen kaikkea uutisjuttujen kauhisteleva tyyli "opposition vaientamisesta" on silkkaa projektiota lännen omasta sensuurista, jota liberaali valtamedia ei edes tunnusta olevan olemassa.

Länsimaissa sensuuri voi olla jopa räikeämpää ja ankarampaa kuin Venäjällä, mutta koska media puhuu täällä "vihapuheesta", sanavapauden loukkaukset voidaan kontrolloidussa julkisessa keskustelussa kuitata sillä. Näin sananvapauspäivänä tästä on hyvänä esimerkkinä  Yle-uutinen Facebook poisti vihapuhetta sisältäneitä profiileja. Sen sijaan, että uutisessa käytäisiin suoraan kiinni Facebookin yksipuolisen poliittiseen sensuuriin, siinä vaaditaankin lisää sananvapauden loukkaamista, jotta se tyydyttäsi aina vain vallanhimoisemmaksi käyneitä vasemmistoliberaaleja sensoreja. Näiden painostusryhmien edustajia Yle kehtaa vielä kutsua "kriitikoiksi":

Kriitikot eivät purematta niele väitettä siitä, että Facebook olisi aina kieltänyt vihapuhetta levittävät profiilit. Media Matters for America -yhdistyksen edustaja sanoo, että Jones, Yiannopoulus ja Loomer ovat pitkään saaneet kaikessa rauhassa levittää ideologiaansa Facebookin palveluissa. Yhdistys pitää kuitenkin Facebookin toimia askeleena oikeaan suuntaan.

Tyrannimaisen Media Matters for America -yhdistyksen mielestä Facebookissa saisi ilmeisesti levittää ainoastaan valkoisille tuhoisaa monikulttuuri-ideologiaa ja rappioliberaaleja epäarvoja. Ylipäätään on pöyristyttävää, että veronmaksajien rahoittama tiedotusväline Yle ei anna uutisessaan sanallakaam ymmärtää, että Facebookin mielivallassa on kyse mitä törkeimmästä ennakkosensuurista ja sananvapauden loukkaamisesta.

Lopuksi vielä eräs anekdootti sanavapauspäivästä. Facebook on antanut tänään kuukauden bännin henkilölle, joka jakoi edellisen Yle Watch -postauksen Demonisoidun "äärioikeiston" pelko synnyttää Ylessä propagandaa ja valheita. Syynä "yhteisönormien" rikkomiselle on alla olevat kaksi kappaletta. Lainaukset ovat puhdasta poliittista analyysiä, mutta ilmeisesti nekin olivat liikaa EU-mieliselle Stasi-ilmiantajalle Kai Ruuskalle, joka hermostui Ylen sivulla käydystä sananvapauskeskustelusta. Facebook puolestaan hyväksyy jokaisen valituksen, jossa valittaja kertoo olevansa loukkaantunut, koska "äärioikeisto":

Suuret mediatalot kuten Yle eivät ole pitkään aikaan edes yrittäneet teeskennellä puolueetonta tiedonvälittäjää kertoessaan oikestopopulistien noususta ja suosion syistä. Tavanomainen uutisointi kansallista intressiä puolustavista populistipuolueista on tuttua varsinkin tv:n katsojille: se on yksinomaan tuomitsevaa ja häijyä. Pääsääntönä on, että suurelle yleisölle näistä puolueista halutaan antaa keinoilla millä hyvänsä mahdollimman vastenmielinen ja pelottava mielikuva.

Toinen huomionarvoisa puoli uutisoinissa on tunteellisuus, joka ilmenee avoimena pelkona kansan äänen heräämiselle. Pelon toisena puolena on taas riemu, mikäli nationalistinen puolue ei menestykään niin hyvin kuin on oletettu.

                                                      ********************************



TV1, perjantai 3.5.2019 klo 20.00, Sannikka&Ukkola

Missä kulkevat sananvapauden rajat? Monta periaatteellista sananvapaustapausta meneillään: toimittaja Vehkoon sakkotuomio, kansanedustaja al-Taeen kirjoitukset, kirkollispäivien boikotit. Studiossa mm. Helsingin piispa Teemu Laajasalo ja tietokirjaillia Jussi K. Niemelä. #sannikkaukkola 29 min

YLEN KESÄUUSINNAT "NATSAAVAT" HYVIN TUTUN AGENDAN KANSSA.

TV 1, 23.7.2014, Historia: Suuruudenhullu Führer-kultti *UUSINTA*

Hitler rakennutti Nürnbergiin natsivaltakuntansa mahtipontisen juhlanäyttämön. Puoluepäiville kokoontui toista miljoonaa ihmistä, miten mukanaolijat muistelevat yli viikon kestäneiden juhlien ilmapiiriä? (U)

Ohjelma-linkki Yle Areenaan.

Yle Watch kertoi tästä ohjelmasta 2.10.2013. Huvittavaa ohjelma-kertauksessa oli kuuluttaja-bimbo Maria Jungerin orjallisesti liittoutuneiden propagandaa noudattaneessa narraatiossa, jota mukaillen hän sanoi, että natsien suuret rakennushankkeet "symboloivat Hitlerin halua hallita maailmaa". Historiallinen tosiasia kuitenkin on, että natseilla ei ollut puheissaan eikä teoissaan mitään suunnitelmaa Etelä-Amerikan, Yhdysvaltojen, Itä-Aasian, Afrikan tai edes koko Euroopan valloittamiselle toisin kuin vaikka kommunisteilla, jotka tosissaan halusivat ja edistivät maailmanvallankumousta. Mutta mitäpä "pienistä", tärkeintähän on tarjota hyvää tarinaa tuulipukukansalle, jonka lähdekritiikki on Korkeajännitys-sarjakuvalehden tasoa. Hyvin uppoaa ja sen puna-Ylen politrukit taitavat tietää, sillä muutoinhan tuollaiseen Chutzpah-röyhkeyteen ei uskallettaisi ryhtyä. 

TV 2, 23.7.2014, klo 22.05, Ei oikea raiskaus?

Kun teinityttö joutuu raiskauksen uhriksi, tekijä on usein joku samanikäinen kaveripiiristä. 15-vuotias Sara pelkäsi, ettei kukaan uskoisi hänen kertomustaan siitä, mitä koulukaverien kanssa juhlittaessa tapahtui. (U) HD


Pohjimmiltaan raiskaus on geenien varastamista väkivalloin. Se on vielä tuomittavampaa kuin roturutsa, jossa molemminpuolisen petoksen kautta uniikkia yhteistä eurooppalaista geeniperimää luovutetaan primitiivisimmille populaatioille.

Puhtaasti moraalisella tasolla raiskaus on lähes kaikissa kulttuureissa tuomittava teko paitsi jossain mustimmassa Afrikassa, jossa se on eräin paikoin täysin "normaalia" toimintaa. Tosin ilmiö tunnetaan myös Itä-Aasian Papua-Uusi-Guineassa. Raiskaustilastojen perusteella tällainen "kulttuuri" on levinnyt jo Länsi-Eurooppaan ja etenkin Pohjoismaihin kuten Ruotsin, koska maahan on päästetty Afrikasta tulevaa miespuolista nuorta jantteria. Tämä ilmiselvä fakta ei kuitenkaan välity tässä ruotsalaisdokumentissa, mikä ei varmaan liene kenellekään yllätys. Onhan maa tunnettu "vastuullisesta tiedottamisesta" eli sensuurista.

Ohjelman kaunafeministinen agenda ei ollut tällä kertaa kovin päällekäyvää, mutta tietty moralistinen asenne kävi katsojalle nopeasti selväksi. Jatkuvasti äänessä olleet naiselostaja  ja naisasiantuntijat valittivat tuttuun tapaan sitä, kuinka oman käytöksen vuoksi naisia koko ajan syyllistetään, vaikka juuri tällainen puhe syyllistää rutiinomaisesti kaikkia miehiä; feministit syyllistävät miehiä siitä, että he syyllistävät naisia, vaikka tätä syyllistämistä tapahtuu ainakin julkisessa keskustelussa äärimmäisen harvoin. Asia onkin niin, että syyttämällä olemattomasta syyllistämisestä miehiä, telaketjufeministit tulevat syyllistäneeksi käytännössä kaikkia miehiä. Näin se taitava sofistinen retoriikka toimii, kun halutaan ajaa kyynisesti omaa agendaa vakavan aiheen siivellä.

Raiskaus ei ole suinkaan vaiettu aihe mediassa, mutta tämähän ei feministi-kilareille riitä, vaan asiasta pitäisi heidän mielestään jauhaa femu-nuotilla 24/7 kuten holohöpöä käsitellään Ylen historiadokumenteissa. Vaikka julkisuudessa raiskauksesta vaahdotaan ihan riittävästi vieläpä poliittisen korrektiuden reunaehtojen sisällä, mitalin toisesta puolesta eli tekaistuista raiskausilmoituksista ei puhuta juuri yhtään. Ja kun siitä puhutaan, saavat femakot hysteeriset raivarit ja vaativat keskustelun kieltämistä. Tuukka Kuru kirjoittaa tuoreessa Uuden Suomen blogipäivityksessään Feministit hyökkäävät oikeusvaltiota vastaan:

Helsingin poliisilaitoksen kannanotto tekaistuja raiskaussyytteitä vastaan herätti odotetusti valtavan määrän huomiota, sillä useiden FB-jakojen lisäksi kannanotto päätyi myös lukuisten eri medioiden uutisoimaksi. Rohkeasti vaikeaa aihetta käsittelevä tilapäivitys sai kuitenkin osakseen vastalauseiden ryöpyn, kun omasta arvostaan tietoiset feministit saapuivat paikalle. Kyseisten feministien mukaan päivitys oli "järkyttävä" ja "uhria syyllistävä", jonka lisäksi se "pönkittää raiskauskulttuuria". Poliisin yritykset selittää tilapäivityksensä tarkoitusta kaikuivat kuuroille korville.