UUSMARXILAINEN KANSANVIHOLLINEN RAIJA TOIVIAINEN ON SAATAVA KANSANTUOMIOISTUIMEN ETEEN

Yhdysvaltojen itärannikon vasemmistoliberaaleissa yliopistoissa 1980-luvulla kehitelty orwellilainen käsitehirviö vihapuhe jatkaa voittokulkuaan myös Suomessa, vaikka maamme lainsäädäntö ei tunne sen enempää viharikosta kuin vihapuhettakaan. Ideologisuudestaan huolimatta virallisuutta tavoitteleva käsite on sen verran venyvä ja epämääräinen, jotta "eliitti" voi käyttää sitä häpeilemättömästi omiin, stalinistis-totalitaristisiin tarpeisiinsa. Siitä onkin tullut kallisarvoinen väline korruptoituneille poliittisille ja laillisille vallankäyttäjille, jotka pyrkivät hiljentämään kaiken itseensä kohdistuvan kiusallisen kritiikin. Tosiasiassa vihapuhe onkin vain totuuspuhetta, josta valtaapitävät eivät satu pitämään.

Viimeisin todiste "vihapuheen" käyttökelpoisuudesta suomalaisvihamielisille voimille nähdään hallituksen ja korkeimman syyttäjäviranomaisen toimissa. Punavihreän hallituksen suunnitelma kriminalisoida kansalaiskritiikki poliitikkoja ja ylempiä viranomaisia kohtaan perustuu pitkälti epämääräiselle ja yksipuoliselle keskustelulle "vihapuheesta". 

Eduskuntapuolueista ainoastaan Perussuomalaiset ovat vastustaneet systemaattisesti sananvapauden kavennusta verukkeilla, joihin kuuluu keskeisesti puhe vihapuheesta. Jopa Yle uutiset tarttui asiaan tänään uutisessaan Sananvapauden tila huolestutti kyselytunnilla – "Aiotteko te nyt kieltää valtaapitävien arvostelun?". Uutisessa kerrotaan kuinka sananvapauden tilasta huolestunut Perussuomalaisten Jani Mäkelä ryöpytti muuta eduskuntaa puhujapöntöstä käsin:

– Mielipide, joka ei tee kenellekäään pahaa, voi tuoda kohtuuttoman tuomion oikeussalissa. On kestämätöntä, etteivät ihmiset tiedä milloin he kenties rikkovat lakia.

– Esitämme että rangaistavaksi jäisi vain rikoksella uhkaaminen tai rikokseen yllyttäminen. Mielipiteen jakaminen ei voisi enää olla rikos. Ministeri voitteko te tukea tällaista lakialoitetta?  

– Aiotteko te nyt kieltää valtaapitävien arvostelun? Aiotteko kaventaa suomalaisten sananvapautta, Mäkelä kysyi oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonilta (r.)

Farisealaista pikkuporvarillisuutta edustavan Henrikssonin antama vastaus oli jälleen kerran sidottu umpikieroihin "kansainvälisiin sopimuksiin", joiden sopijoille kansalaiset eivät ole koskaan antaneet todellista mandaattia. 

– Lähden siitä, että olette myös tutkineet Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linjauksia, kun olette sitä miettineet. Meidän on Suomessa pidettävä kiinni siitä, että noudatamme Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linjauksia, Henriksson painotti. Henriksson muistutti, että hallitusohjelmassa on hyviä kirjauksia siitä, miten maalittamista saataisiin vähennettyä Suomesta. 

– Se on myös niin, että rikoslain kiihottamisrikos säätää rangaistavaksi rasistisen puheen sekä loukkaavat ilmaisut seksuaalisen suuntautumisen vuoksi ja tästä on pidettävä kiinni.

Tietämättään uusmarxilaisten hyödyllisenä idioottina toimiva Henriksson on kuitenkin sen verran fiksu, että vetoaa tässä kohtaa "rasistiseen puheeseen" ja "seksuaalista suuntatumista loukkaaviin puheisiin", eikä helposti alas ammuttavaan vihapuheeseen. Tosiasia kuitenkin on, että Henriksson punavihreine tovereineen haluaa rangaista myös puhetta, joka ei ole rasistista tai suoranaisesti poikkevia "loukkaavaa". Tällöin ei puhutakaan enää täsmällisistä rikoslain rikkomuksista vaan orwellilaisesta vihapuheesta.

Eduskunnan kyselytunnilla kävi selväksi, että hallituspuolueet ja epäkansallinen Kokoomus eivät ole kiinnostuneita sananvapaudesta, vaan ne haluavat kaventaa sitä entisestään kieltämällä valtaapitääviin kohdistuvan "maalittamisen". Vallastaan humaltuneet hallituspuolueet toistivat toinen toistaan tukien, kuinka huolissaan ne ovat kansalaiskritiikistä, jossa arvostellaan valtamediaa ja sille propagandaa tekeviä toimittajia. 

Ainoastaan Perussuomalaiset toivat esiin sen, että hallituspuolueet eivät ole juuri lainkaan kiinnostuneita kansalaisten sananvapaudesta, vaan ainoastaan heitä myötäilevistä toimittajista. Nykyisessä tilanteessa juuri kansalaiset saavat jatkuvasti mielivaltaisia syytteitä käyttäessään laillista oikeuttaan sananvapauteen. Eräs syy tähän orastavaan totalitarismiin on oikeuslaitos, jonka korkeimpia virkoja vasemmistodemarit ja muut kulttuurimarxilaiset tuholaiset ovat ottaneet järjestelmällisesti haltuunsa. Pahin heistä lienee tuore valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen, joka on sananvapauden kannalta vieläkin pahempi vaihtoehto kuin edeltäjänsä, hyväveli-korruption vuoksi potkut saanut Matti Nissinen.

Uutta valtakunnansyyttäjää voikin pitää pesunkestävänä kansanvihollisena, sillä hän haluaa riistää kaikilta etnisiltä suomalaisilta oikeuden puolustaa identiteettiään edes sanallisesti kuten käy ilmi Ylen mielipideuutisesta Suomen ylin syyttäjä: Ei kukaan tee vahingossa rikosta, kun lausuu kärjekkään mielipiteen – Tätä et saa sanoa ja 5 muuta pointtia sanan käytöstä. Toisessa uutisessa, Valtakunnansyyttäjä huolissaan Suomen tilanteesta: Ymmärtävätkö rasistisen vihapuheen levittäjät, mitä he tekevät?, Toiviainen pitää selvänä, että "rasistisella vihapuheella" on suora yhteys terrorismiin – eikä hän tarkoita tällä todellakaan islamisteja tai mustia panttereita. Valtakunnansyyttäjän omavaltaiset, poliittisesti totalitaristiset purkaukset tuovat eittämättä mieleen kommunistisen kansankomissaarin, jolla on tarpeeksi röyhkeyttä perustella ukaasinsa yleisesti "hyvinä" (siitä voidaan keskustella) pidetyillä asioilla. Ei ole mikään yllätys, että Yle Watch on kommentoinut tämän bolsuttaren suomalaisvihamielisiä ulostuloja aiemminkin. 

Tällä viikolla Toiviainen pääsi otsikoihin, kun hän jyräsi alleen poliisiin päätöksen olla syyttämättä kansanedustaja Päivi Räsästä 15 vuotta vanhasta kirjoituksesta, jossa tämä siteerasi Raamattua tavalla, joka ei näytä miellyttävän Seta-mafiaa suojelevia "liberaaleja". Toiviaisen sateenkaari-syytekynnys ilmeisesti ylittyi tämän Räsäsen lauseen vuoksi: ”Homoseksuaalisia suhteita pidetään selvästi Jumalan luoman seksuaalisuuden vastaisena toimintana”. Tällaisesta "rikoksesta" valtakunnansyyttäjä haluaa järjestää stalinistisen näytösoikeudenkäynnin muille opiksi, ojennukseksi ja ennen kaikkea varoitukseksi.

Pari päivää sitten Yle kertoi valtakunnansyyttäjän mielievallasta ymmärtävään sävyyn uutisessaan Päivi Räsäsen kirjoituksesta aloitetaan esitutkinta – Epäillään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Yle kertoo syytteen olevan kansanryhmää vastaan kiihottaminen, vaikka kyseinen ajatusrikos lisättiin rikoslakiin vasta vuonna 2011. Tämä olisi valtakunnansyyttäjältä taannehtivaa ex post facto -lain soveltamista, minkä keskeinen laillisuusperiaate kieltää, mutta tähän(kin) Demlan pilkunviilaajat ovat löytäneet porsaanreiän, jota toveri Toiviainen käyttää surutta:

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen vahvistaa Ylelle, että kyse on puhtaasti vuonna 2004 julkaistusta kirjoituksesta: tapaukseen ei liity mitään myöhempiä tekoja, kuten uudelleen julkaisemista.   

Toiviaisen mukaan epäilty rikos ei myöskään ole vanhentunut, vaikka alkuperäinen julkaisu on tehty jo 15 vuotta sitten.   

– Jos joukkotiedotusvälineiden avulla julkaistussa viestissä epäillään olevan kansanryhmää vastaan kiihottamisen kaltaisia asioita, rikoksen tekoaika käsittää niin pitkän ajan kuin julkaisu on yleisön saatavilla ja levitettävissä, Toiviainen sanoo.

Koska valtakunnansyyttäjän syyte perustuu Raamatun viittaukseen pitäisi saman koskea kaikkia Internetissä olevia Ison kirjan tekstejä, joita pseudoliberaalit loukkaantumisautomaatit eivät voi sietää. Puhumattakaan siitä mitä perusislamilaiset sanovat homoista. Nimittäin Matti Nissinen ja Raija Toiviainen olisivat voineet jo nykylain turvin syyttää imaami Abbas Bahmanpouria "kansaryhmän" (homot eivät voi edes olla kansa, koska he eivät uusiudu omaehtoisesti) vastaisesta kiihotuksesta, koska hän vaati Ylen Islam-illassa vuonna 2013 homoille Sharia-lakia eli kuolemantuomiota. Jostain syystä kuolemalla uhkailua katsotaan valtakunnansyyttäjän pallilla läpi sormien, mikäli viestintuoja tulee muualta kuin kristillisestä Euroopasta.

Jos valtakunnansyyttäjä kuvitteli ajatusrikossyytteensä olevan läpihuutojuttu, hän erehtyi pahasti. Jo se, että syytteen myötä taannehtivaa lakia ei ole käytetty sitten sotasyyllisyysoikeudenkäyntien, nostaa Toiviaisen väistämättä tikun nokkaan. Jo nyt merkittävät kansalaisvaikuttajat kuten rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen ja Poliittisen historian professori Markku Jokisipilä ovat kummeksuneet ja moittineet ankarasti valtakunnansyyttäjän oikeusvaltioperiaatetta loukkaavaa syyttämispäätöstä.

Syytä, miksi Toivainen päätti lopulta nostaa syytteen, voidaan vain arvailla. Eräs todennäköinen syy saattaa kuitenkin olla siinä, että koko ylin oikeuslaitos on marxilaisten Demlajuristien vallassa, jolloin siellä on päässyt syntymään eräänlainen kaikkivoipaisuuden ilmapiiri. Alamaiset ovat ulkopuolisia ja heitä voi hallita mielivaltaisesti, mikäli he eivät noudata Edistyksellisen etujoukon (he itse) kulttuurimarxilaisia pakkomielteitä. 

Valtakunnansyyttäjän kaltaisia suomalaisvihamielisiä politrukkeja ei voi pitää muina kuin pelkkinä kansanvihollisina. On selvää, että aikanaan nämä oikeuden irivikuvat marssitetaan kansantuomioistuimeen vastaamaan rikoksistaan suomalaisia vastaan.

KANSALLISMIELISTEN VOITTOKULKU SAKSASSA JA EUROOPASSA EI JÄTÄ YLEN TOIMITTAJIA RAUHAAN

AfD:n Björn Höcke tuulettaa puolueen kaksinkertaistet-
tua kannatuksen Thüringenin osavaltiovaaleissa.

Globalistisen maailmanjärjestyksen palveluksessa olevat valtamedian toimittajat ovat jälleen viettäneet unettomia öitä kansallismielisten populistien vaalivoiton takia. Tällä kertaa pahaa oloa tuotti viime sunnuntaina Itä-Saksan Thüringenissa käydyt osavaltiovaalit. Vaikka äärivasemmistoa edustava Die Linke voittikin punavihreiden perustoimittajien riemuksi vaalit 31 prosentin kannatuksellaan, globalistisille kansanvihollisille on tuottanut selvästi pahoinvointia kansallismielisen populistipuolue Vaihtoehto Saksalle (AfD) nousu  vaalien toiseksi suurimmaksi puolueeksi 23,4 prosentin äänimäärällä. 

AfD:n kannatuksen tuplaantumisen lisäksi toimittajissa herättää ahdistusta nuoren sukupolven kiinnostus puoluetta kohtaan, semminkin kun vasemmistoa näyttää äänestävän enää vain hautaan astuva vanha DDR-sukupolvi. Ylen kirjeenvaihtajan Suvi Turtiaisen analyysissä  Saksassa kysytään, juhliko fasismin polunraivaaja eilen Thüringenin osavaltiovaaleissa tämä tosiasia tuodaan ilmi heti kirjoituksen alussa.

Se kaksinkertaisti kannatuksensa verrattuna vuoden 2014 vaaleihin. Alle 60-vuotiaiden äänestäjien parissa AfD oli suosituin. Die Linken veikin voittoon yli 60-vuotiaiden äänet. Poliittinen keskusta, vanhat kansanpuolueet kristillisdemokraattinen CDU ja sosiaalidemokraattinen SPD hävisivät.

Itä-Saksan puolella median junttaama ilmastohype ei ole muiden eurooppalaisten vaalien tapaan vaikuttanut juurikaan vihreiden suosioon, vaan siellä sosialistiset haaveet ovat keskittyneet perinteiseen äärivasemmistolaiseen puolueeseen, Die Linkeen. Ylelle Thüringenin vaaleista mielipidekirjoituksen kirjoittanutta Suvi Turtiaista ei tietenkään kiinnosta analysoida punavihreää blokkia, vaan hän kiinnittää ennalta arvattavasti kaiken huomion Vaihtoehto Saksalle -puolueen menestykseen, joka on kaikkien sopulitoimittajien mielestä merkki fasismin noususta.

Analyysissään Turtiainen sättii erityisesti AfD:n kärkiehdokkaana osavaltiovaaleissa ollutta Björn Höckeä, jonka suurin synti on toimiminen puolueen "radikaalisiiven" Der Flügelin johtohahmona. Tuttuun Yleisradion tyyliin Turtiainen ei nimeä Höcken arvostelijoita, vaan kertoo arvostelun "yleisenä tosiasiana", vaikka sen takana ovat  lähinnä räyhävasemmiston vainoharhaisimmat kuunatsien metsästäjät:

Höckeä on arvosteltu häntä ympäröivästä henkilökultista, fasistisen kielenkäytön viljelemisestä ja Saksan natsiajan historian vähättelystä. Entinen historianopettaja Höcke on muun muassa paheksunut holokaustin muistomerkin pystyttämistä Berliinin paraatipaikalle.

Jutussa kerrotaan ilkkuen myös "saksalaiskanava" ZDF:n halpamaisesta tempusta, jossa sen tekemässä kyselyssä puoluetoverit eivät kyenneet erottamaan irrallisia Hitler-lainauksia Björn Höcken kirjoituksista – ikään kuin tämä olisi varma osoitus siitä, että Höcke saarnaa kansallissosialismia:

Aina hänen omatkaan puoluetoverit eivät erota Höcken kirjoituksia Hitlerin kirjoituksista. Aiemmin syksyllä saksalaiskanava ZDF pyysi AfD:n poliitikoita tunnistamaan, ovatko tietyt siteeraukset Hitleriä vai Höckeä. Tehtävä osoittautui vaikeaksi.

Tehtävä voisi olla kenelle tahansa vaikea, sillä Hitler kirjoitti tiettävästi monista asioista hyvin yleiseen sävyyn. Ainakaan Trumpia vastustavat amerikkalaiset Antifa-aktivistit eivät tunnista valtakunnanjohtajaa, vaan he antavat mahtavat aplodit puheelle, joka on lähtöisin Adolf Hitlerin kynästä.

Agenda-analyysin uskottavuutta pyritään lisäämään lainaamalla Süddeutsche Zeitungin haastattelemaa äärioikeistotutkija Matthias Quentia. Hän kuvaa Höckea sanalla Prä-Faschist eli esifasisti:

Nimityksen voi selventää vaikka fasismin polunraivaajaksi. – He olivat ihmisiä, jotka avasivat tien kansallissosialismille, puhuivat turmiosta ja tuhosivat luottamuksen liberaalia demokratiaa kohtaan. Aivan kuten Höcke ja hänen puolueensa.

Tyylilleen uskollisena nykyliberaalina Quent ei halua löytää mitään vikaa liberaalidemokratiasta, vaan syyttää sen omista sisäsyntyisistä ongelmista ja valuvioista ikuiseen toiseuteen tuomittua fasismia. Jos syynä liberalismin ongelmiin ei ole kaikkialla vaaniva "fasismi", niin ulkoistetun syylliseen viitan saa sitten "Venäjän hybridivaikuttaminen".

Kirjoituksen loppupuolella toimittaja osaa etsiä jo oikeitakin syitä AfD:n vaalimenestykselle itäisessä Saksassa:

Kyselyn (siirryt toiseen palveluun)mukaan AfD:n äänestäjät kokivat toisen luokan kansalaisuutta muita enemmän. He myös kokivat muiden puolueiden kannattajia enemmän, ettei asioista saa puhua vapaasti, ja että DDR:n aikana valtio teki enemmän kansalaisten eteen kuin nyky-Saksan. 

Syyskuussa niin ikään DDR:n kuuluneissa Brandenburgin ja Saksin osavaltioissa AfD sai myös noin neljänneksen äänistä samoista syistä. Ehkä tulos olisi ilman Höckeä ollut Thüringenissä vielä parempi. Ei ole täysin selvää, onko hän puolueen nousun moottori vai jarru.

Tälläisille "analyyseille" ei näytä tulevan loppua vielä pitkään aikaan, sillä niin kauan kuin EU:n määräysvalta ja mielipuolinen siirtolaispolitiikka sairaustuttavat Eurooppaa, nousee sitä antiobiootin lailla vastustamaan kansallismielisyys.

                                                     ****************************


TV1, 28.10.2019 klo 19.00 Historia: Pahuuden tunnukset (12)

Hitlerin armeijan SS-tunnus symboloi nykypäivänä miljoonia ihmishenkiä vaatinutta kansanmurhaa. SS-logon takaa löytyy pennitön graafikko Walter Heck, joka tuli vuonna 1929 luoneeksi yhden historian pahakaikuisimmista tunnuksista. HD ohjelmatekstitys (suomi) 51 min. Signs of Evil – The Runes of The SS. Ohjaus: Silke Potthoff. Tuotanto: Februar Film / ZDF, Saksa, 2016. Lukijana on Jukka Pitkänen

Kuinkas sattuikaan, punavihreät saavat tämän ohjelman avulla salvaa kirvelevälle haavalleen, jonka AfD:n vaalivoitto Saksan osavaltiovaaleissa hiljattain aiheutti. 

Jo surkuhupaisan mustavalkoinen ohjelman nimi, Pahuuden tunnukset, on tarkoitettu alleviivaamaan yksinkertaista propagandaviestiä, jotta se menisi varmuudella perille takarivin Taavollekin. Historiasadun tuttua tuvallisuutta lisää lukijana toimiva Jukka Pitkänen, jolle tämä lienee jo tuhannes natsidokkariselostus. Melko maanista.

Ohjelman esittelyssä väitetään, että "todellisuudessa SS-symboli on seemiläistä alkuperää", vaikka väitteen esittäjä toteaa sen olevan vain yksi fantasistista oletuksista ja perustuvan siihen, että riimuaakkosten tuntemattomalla alkuperällä saattaa olla joku yhteys merenkävijöinä tunnettuihin foinikialaisiin. Hataran väitteen tarkoituksena on ainoastaan näyttää lapsellisesti pitkää nenää germaanien historialle ja SS-riimujen käyttöönottajille.

Ohjelman anti oli tutun yksioikoista moraalista kauhistelua ja historiallisen natsisimin kytkemistä nykyiseen "äärioikeistolaisuuteen". Yksiselitteisesti ohjelman tarkoitus on tehdä historiapolitiikkaa nykypäivän tarpeisiin. 

Rainan loppupuolella vyörytettiin ruutuun liuta asiantuntijoita, jotka perustelivat natsisymbolien kieltoa verbaaliakrobatialla vahvistaen näin Saksan henkisen miehityksen jatkumista. Osansa vinoilusta saivat marginaalisten uusnatsien suosima Musta aurinko -symboli ja Thor Steinar -vaatemerkin logo, joita ei puhuvien päiden harmiksi ole saatu vielä Saksassa kriminalisoitua. 

VIHREÄT LÖYSIVÄT PUNAISEN LANGAN JA LAKKAUTTIVAT LEHTENSÄ TURHANA

Luonnonsuojelun moraalisen sateenvarjon alla toimiva Vihreä puolue on tehnyt viimein aidosti ekologisen teon: se lakkauttaa puoluelehtenään toimivan Vihreän Langan rahoittamisen. Samalla päätös merkitsee käytännössä koko lehden lakkauttamista. Eilisen Yle uutisen Vihreät lopettaa Vihreä Lanka -puoluelehden rahoittamisen, johtaa lehden lakkauttamiseen – Päätoimittaja: Uhka demokratialle mukaan viimeinen numero ilmestyy joulukuussa. Syväekologit kiittävät vihreiden ratkaisua, sillä näin säästetään rutosti metsää, josta on vielä tehty ekologisesti kestämättömän maahanmuuton edistävää julkaisua.

Puoluejohdon ratkaisu ei tietenkään noussut mistään luonnonsuojelullisesta tarpeesta, vaan ikävä kyllä jopa irrationaaliset vihreät ymmärtävät jotain yksinkertaisen talousmatematiikan päälle. Miksi tuhalta rahoja omaan lehteen, kun puolue hallitsee ideologisesti jo Yleisradiota, Helsingin Sanomia ja niiden perässä hiihtäviä maakuntalehtiä. Sitä paitsi ympäristöpuolueesta vasemmistolaiseksi "arvopuolueeksi" taantuneet vihreät eivät tee enää mitään Vihreällä Langalla, koska he ovat jo ajat sitten löytäneet punaisen langan, jota seuraamalla eksyksissä olevat jälkimarxilaiset äänestäjät osaavat merkitä uuden punaisen viivan vihreällä värillä.

Kenellekään tuli tuskin yllätyksenä, että kaikkea marginaalista, totalitaristista, perverssiä ja degeneraattia propagandaa suoltavan kulttuurimarxistisen aviisin päätoimittaja alkaa vinkua "demokratian" heikentymisestä kun hän ei saakaan enää helppoa liksaa säännöllisestä paskapuheesta. Vihreän Langan päätoimittaja naisoletettu Riikka Suominen pitää kai itseoikeutettuna, että verorahoilla (="puoluetuki") kustannettua viemärijulkaisua painetaan maailman tappiin asti, vaikka maailma muuttuu ympärillä. 

Kyynisen laskelmoivan Vihreiden puoluejohdon äänitorvena uutisjutussa toimiva puoluesihteeri Veli Liikanen on oikeassa siinä, "ettei puoluelehti pysty tavoittamaan alati suuremmasta vihreistä kiinnostuneesta joukosta kuin pienen osan". No shit, Sherlock –sinisilmäistä uutta äänestäjäkuntaa ei todellakaan kiinnosta maahamuuttokiima ja sukupuoli- ja gueer-hörhöily, vaan heidät on saanut vaaliuurnille Vihreiden linjaa toteuttavan valtamedian ilmastopelottelu. Kansalaisvaikuttaja Mika Virtanen on jälleen kerran osunut sosiaalisessa mediassa naulan kantaan hänen ruotiessa Vihrea Lanka -lehden tarkoitusta ja syitä miksi siitä on tullut tarpeeton:

Vihreät eivät halua lukea Vihreiden puoluelehteä, koska kukapa haluaisi lukea jatkuvasti mm. pseudomoralistisesta poliittisesta itseruoskinnasta, lukijan syyllistämisestä ja moraalisesta kiristämisestä, sukupuolidysforiaan liittyvien psy

ykkisten sairauksien idealisoinnista ja feministilesbojen synkästä ja katkerasta miesvihasta. Vihreiden kannatus perustuu nimenomaan siihen, että suurin osa vihreistä välttelee Vihreän puolueen propagandaa, ja että heidän vihreytensä perustuu sokeroituihin mielikuviin Vihreistä, ei konkreettisiin vihreän politiikan perusteluihin ja oppeihin. 

Itseasiassa Vihreällä lehdellä on kannattajien kaunisteltujen mielikuvien ylläpitämisessä tärkeä tehtävänsä. Kun Vihreän Langan kirjoittajat ruoskivat itseään, kiristävät moraalisesti lukijoita, purkavat kaunaisuuttaan ja katkeruuttaan, jne. melkein yksinään ilman lukijoita, vihreiden kannattajat ovat tietoisia, että näin lehdessä siellä jossakin tehdään 'heidän puolestaan', jolloin heidän itsensä ei tarvitse. Samalla tavalla vaimo on tyytyväinen ja onnellinen siitä mielikuvasta, että aviomies tekee vaikeaa, raskasta ja likaista putkiremonttia kylpyhuoneessa (vaimon puolesta), jotta vaimon ei tarvitse edes nähdä kylpyhuoneen sotkua ja kaaosta. 

Koko Vihreän puolueen politiikka perustuu tälle samalle periaatteelle. Fanaattinen julkinen ilmastokiihkoilu huolehtii ilmastoasioista, jolloin vihreiden kannattajat voivat säännöllisesti lennellä lentokoneilla kaukaisiin lomakohteisiin ja elää muutenkin solkenaan hiiltä tupruttavaa elämäntyyliä. Mitättömiin pikkuasioihin, kuten juomamukien pilleihin ja kauppojen muovikasseihin, puuttuminen politiikassa ympäristöpakkomielteisen tarmolla huolehtii siitä, että vihreiden kannattajat voivat omassa elämässään olla suurpiirteisiä ja vähät välittää pikkuasioista.  

Punavihreä media ruoskii alaluokan kouluttamattomia ja helpommin huijattavia naisia askeettiseen ja epäterveelliseen vegaaniruokavalioon, jotta keskiluokkainen vihreä byrokraattitäti voi hyvillä mielin nauttia säännölliset pihvinsä ja kanansa. Jne.

YLE TIETÄÄ: SUOMALAISET AFRIKAN ORJUUTTAJAT MAAILMALLA

Suomalaisia orjuuttajia valmistelemassa lähtöä Karibialle.

Korruptoituneen, kulttuurimarxilaisuuden hapattaman yliopiston ja sen poliittisia tendenssitutkimuksia omiin ideologisiin tarpeisiinsa käyttävän valtamedian yhteistyö näkyy räikeimmin Yleisradion ja Helsingin Sanomien uutisoinneissa. Viimeksi eilen maamme johtavin printtimedia julkaisi Helsingin yliopiston dosentin kynäilemän absurdin Vieraskynä-kirjoituksen Klassisen musiikin pitää kohdata sortohistoriansa, jossa yliopiston arvovallalla propagoitiin jakobiinista bolshevismia pyhäksi korotetun tasa-arvon nimissä. 

Sepustus on niin hervoton, että sitä luulee aluksi Paavo Tajukankaan tai Keijo Kaarisäteen näppäimistöstä lähtöisin olevaksi parodiaksi hallusionaatiovasemmiston houreista. Ihme kyllä jutun kirjoittanut Juha Torvinen toimii ihan oikeasti Helsingin yliopiston musiikkitieteen dosenttina. Torvisessa manifestoituu oikeastaan kaikki se mielipuolisuus, joka erottaa nykyvasemmiston perinteisestä työväenliikkeestä. Uusvasemmiston pakkomielle moderniksi puujumalaksi nostettuun tasa-arvoon on kivunnut sellaisiin sfääreihin, ettei edes edesmennyt Pahkasika-lehti kykenisi keksimään moista fantasiaa:

"On huolestuttavaa, jos esityksen tai sävellyksen ”laatua” pidetään tärkeämpänä asiana kuin sukupuolten tasa-arvoa. Vastoin yhteiskunnan muuta kehitystä annetaan ymmärtää, ettei tasa-arvon edistäminen ole musiikissa tärkeää." 

Kriitikittömästä valtamedianäkyvyydestään huolimatta tällaiset ulostulot eivät välttämättä ole huono juttu realistisen maailmankuvan kannattajille. Nimittäin mitä valheellisemmaksi ja fanaattisemmaksi taikauskoinen tasa-arvokultti yltyy, sitä suuremmalla varmuudella myös massat vieraantuvat tästä kaikkien valheiden äidistä, joka on viemässä eurooppalaista sivilisaatiota perikatoon.

Helsingin Sanomien Voima-lehteä muistuttavan agit prop -journalismin kovin haastaja on tunnetusti Yle, eikä se petä tälläkään kertaa. Yle Uutisten verkkosivuilla tänään julkaistu agendauutinen Suomalaistehtaat käyttivät orjien kasvattamaa sokeriruokoa – ruotsalais-suomalainen siirtomaaherruus huipentui orjakauppasatamaan Karibialla yrittää tieteen auktoriteettia hyväksi käyttäen sovittaa suomalaisille syyllisyyden viittaa afrikkalaisten "riistosta". Jutussa esitellyn Orjia ja Isäntiä -kirjan pääviesti tuntuu olevan, että Ruotsin vallan aikaan Karibian saarella sijainnut Gustavian vapaakauppasatama olisi yhtenä orjakaupan paikkana siloittanut tietä Suomen nykyiselle hyvinvoinnille. 

Ylen puffaaman tendenssitutkimuksen takana ovat Eurooppa-vihamielistä kehitysmaatutkimusta harjoittava historioitsija Seppo Sivonen ja vasemmistolainen dokumenttielokuvaohjaaja Jouko Aaltonen. Jutun perusteella  kirja on syytekirjelmä suomalaisesta kolonialismista ja suomalaisten osuudesta globaaliin orjakauppaan. Toimittaja Päivi Puukan uutisjutusta välittyykin nopeasti kuva kirjasta, jonka ideologinen taustaoletus on kehystetty vanhentuneella riistonarraatiolla yksipuolisen tarkoitushakuisia lähteitä käyttämällä.

Vasemmistoliberaalien hellimä kansallismasokistinen kertomus kehitysmaita riistävästä Suomesta saa tämän kirjan myötä uutta vettä myllyynsä, mutta kuten heidän "moraaliset" tarinansa yleensä, tämäkään sepustus ei pidä vettä. Jo tutkimuksen historiallinen lähtöoletus suomalaisesta kansakunnasta on kummallinen, koska Ruotsin vallan aikaan ei ollut olemassa kansakuntaa ylläpitävää Suomen valtiota. Tällaisella retorisella tempulla on selvä ideloginen tehtävä: nykysuomalaisten syyllistäminen oletetuista historiallisista vääryyksistä kun ei olisi mahdollista ilman ikiaikaista suomalaista identiteettiä ja suomalaista kansakuntaa. Tämä on erityisen mielenkiintoista siksi, että samaan aikaan valtamedia ruokkii tarinaa, jonka mukaan suomalaisia ja siten suomalaisuutta ei olisi olemassakaan. Ajatuskulkuna on, että koska suomalaisuutta ei ole olemassa, sellaista ei tarvitse puolustakaan.

Luonnollisesti nämä yhdessä inkoherentit narraatiot palvelevat eri tarkoitusta ja siksi niitä käytetäänkin aina erikseen, jotta monikultturismin puolustajat eivät joutuisi ahdistetuiksi nurkkaan ristiriitaisten argumenttiensa takia. Kummankin kertomuksen tarkoitus ei ole sen enempää eikä vähempää kuin antaa polttoainetta politiikalle, jolla Suomi täytetään afrikkalaisten loppumattomalla elintasokansainvaelluksella.

Kaukaisten syy-seurausketjujen takaa haettua syyllisyysoletutusta promotoivaa "orjalaivojen terva" -pseudoargumenttia on käytetty jo pitkään suomalaisessa maahanmuuttokeskustelussa. Ylen juttu ei tässä mielessä tarjoa mitään uutta, vaan se noudattaa vanhaa kliseistä kaavaa jo heti ensimmäisillä riveillä:

Orjakauppa ja orjien tekemä työ tuottivat taloudellista hyvinvointia koko Eurooppaan. Ruotsi ja sen alusmaa Suomi halusivat siitä osansa.

Sanotaan mitä sanotaan, mutta eurooppalaisten suurin pääoma on aina ollut heidän älynsä, uutteruutensa ja faustinen tahtonsa. Sen enempää eurooppalaisten kuin amerikkalaistenkaan hyvinvointi ei ole koskaan levännyt suhteellisen lyhytjaksoisen orjakaupan varassa, sillä se oli vain yksi mahdollinen tie tehostaa ruokatuotantoa teknisen vallankumouksen kynnyksellä. Itse asiassa Atlantin takainen osittain orjuuteen perustuva maatalous oli pitkällä tähtäimellä jo lähtökohtaisesti taloudellinen virhe, josta päästiin sittemmin eroon teknologisesti tehokkaalla ruokatuotannolla, jossa tarvittiin yhä vähemmän fyysistä työvoimaa. 

Uutisjutussa intetään kuitenkin itsepintaisesti, että juuri orjakauppa olisi ollut pitkään keskeinen talouden moottori maailmalla:

Kirja muistuttaa siitä, miten oleellinen tekijä Atlantin yli kulkeva orjakauppa oli maailman taloudessa vuosisatojen ajan. Kauppa tuotti valtavasti ylijäämää , joka mahdollisti talouden kasvun Euroopassa. Puhuttiin kolmiokaupasta, jota käytiin purjelaivojen avulla.

Esimerkiksi britit lastasivat laivansa täyteen rautaa ja aseita. Lopputila ruumasta täytettiin muun muassa kankailla ja monenlaisella rihkamalla. Tuotteilla ostettiin orjia Afrikan maista.

On selvää, että Amerikan ja Euroopan välinen kauppa oli riittävän tuottavaa ilman juutalaisten rahoittamaa, arabien välittämää ja mustien heimopäälliköiden harjoittamaa orjakaupaa. Orjakauppa oli vain yksi osa silloisesta laajasta kansainvälisestä kaupasta ja olisi siksi hullunkurista väittää nykyisen hyvinvointimme perustuneen pääasiassa siihen. 

Sitä paitsi muun maailman löytänyt Eurooppa oli vauras ja taloudellisesti energinen jo ennen atlanttista orjakauppaa, jonka vuoksi sen merkitys maanosamme tulevalle menestykselle ei ollut ratkaiseva. Viime kädessä orjatyövoimasta tuli pelkkä rasite ja monet Euroopan maat kuten Englanti lopettivat sen lakisääteisesti maailman ensimmäisinä. Tästä ei ole tullut kiitosta, mikä ei ole sinänsä ihme, koska aikamme yksi suurista tabuista on, että juuri uhreiksi esitetyt mustat harjoittavat keskenään orjuutta edelleen.

Kirjan päätarkoituksena oleva nykysuomalaisten syyllistäminen tuodaan jutussa moneen kertaan esiin, mutta parhaiten teeman kiteyttävät seuraavat sitaatit: 

Suomi oli kuitenkin tapahtuma-aikaan osa Ruotsia ja suomalaiset mukana orjakaupan syövereissä siinä missä ruotsalaisetkin. Sokeriruoko suomalaisille sokeritehtaille tuli maista, jossa käytettiin orjatyövoimaa. Turkulaiset kauppiaat sijoittivat liikeneviä tulojaan orjalaivoihin. Orjia ja isäntiä -kirjan mukaan osa Suomessakin tuotetusta raudasta saattoi päätyä orjien kahleiksi. Saint-Barthélemyn saarella asui lukuisia suomalaistaustaisia hallintomiehiä ja sotilaita merimiehistä puhumattakaan. Orjuutta ja tummaihoisten ihmisten alemmutta pidettiin itsestäänselvyytenä.  

– Kyllä Suomi oli mukana orjuuden tarinassa siinä missä muutkin eurooppalaiset, Sivonen sanoo.

Moraaliset suhdanteet vaihtelevat, jonka vuoksi on farisealaista tuomita entisaikojen ihmisiä nykyisen moraaliteetin varjolla semminkin kuin edelliset sukupolvet katsoivat toimivansa täysin oikein. Lisäksi on jotenkin humoristista, että kirjan kirjoittajat syyllistävät koulukiusaavasti jopa turkulaisia kauppiaita! Ilmeisesti kurdi-alueelta tullutta turkulaista kebab-yrittäjää on kaupunki-identiteettinsä vuoksi syytä pitää moraalisesti osavastuullisena trans-atlanttiseen orjakauppaan.

Kirjoituksen loppupuolella moititaan sitä, miksi Suomessa ei "ilmiselvästä osallisuudesta" huolimatta märehditä riittävästi vuosisatojen takaista orjuutta. Tarkoituksena on leimata jo etukäteen kaikki vastaväitteet whataboutismiksi, jossa ei haluta pysyä keskusteltavana olevassa aiheessa: 

Tanskassa maan osallisuus orjakauppaan on noussut kansalliseksi keskustelunaiheeksi, ja asiasta puhutaan Ruotsissakin. Suomessa vastaavaa pohdintaa ei ole esiintynyt. Sivonen näkee siihen useita syitä. Monet suomalaiset ajattelevat, että Suomi oli Ruotsin siirtomaa ja kolonialismin kohde. Nykyään puhutaan myös Suomen saamelaisiin kohdistuneesta kolonialismista. Afrikkalaisen orjan asema 1700-luvulla tuntuu kaukaiselta asialta. Osittain syyttäminen on historiantutkimuksen kaanonia Suomessa.

Tosiasiassa vasta-argumenteissa ei ole kyse whataboutismista, vaan metakeskustelusta, jossa kysytään ihan oikeutetusti, miksi jotkut aiheet päästetään valtamediassa jatkuvasti pinnalle ja toisia ei. Jos julkisuudessa olisi keskusteltu avoimesti Ruotsin kuningaskunnan suomalaisiin kohdistamasta taloudellisesta riistosta ja tykinruuaksi joutumisesta, voi olla, että suomalaiset olisivat valmiimpia näkemään myös omissa tomissaan virheitä. Afrikkalaisten orjuuttajia meistä ei saa kuitenkaan ilveelläkään, siihen kun ei vielä oikein riitä merkityksettömistä historiallisista anekdooteista rakennettu tarina, joka on tehty palvelemaan ennalta määrättyä syyllisyys-johtopäätöstä.

Se, mikä olisi suomalaisten ja orjuuden kannalta oikeasti kiinnostavaa, voisi löytyä ottomaanien harjoittamasta vaaleverikköjen orjakaupasta, jossa suomalaiset olivat harvinaisten resessiivisten ominaisuuksiensa vuoksi haluttua riistaa. En silti pidättele hengitystäni sen puolesta, että tutkimus vaaleista suomalaisorjista saisi Ylen kiinnostumaan asiasta. Se kun ei sopisi Agendaan.

YLE: LÄNSIRINTAMALTA EI MITÄÄN UUTTA

Uutiset maailmalta ja Suomesta eivät kerro mitään perustavanlaatuista uutta, vaan ne ainoastaan vahvistavat globalistien palveluksessa olevan valtamedian massoille syöttämää liberaalia kertomusta. Tässä masokistisessa moraalitarinassa vakuutellaan päivittäin, kuinka hienoja asioita eurooppalaisperäisten kansakuntien itseavustettu tuhoutuminen ja resurssien luovuttaminen vapaamatkustajille onkaan. Asian voi tarkistaa ottamalla lyhyesti käsittellyyn pari viime päivän Yle-uutista mediajätin verkkosivuilta.

Eilisessä Ylen uutisjutussa Ranskassa poliisi pidätti viisi henkilöä Pariisin veitsihyökkäyksen tutkinnassa valitellaan lakonisen huolestuneesti "islamilaisesta radikalisoitumisesta" ilman yritystäkään etsiä itse tuotetulle ongelmalle sitä ilmeisintä ratkaisua:

Erityistä huolta on nostattanut, että hyökkääjä toimi tietotekniikka-asiantuntijana poliisin tiedusteluyksikössä ja hänellä oli pääsy arkaluonteisiin tietoihin. Tutkijat ovat löytäneet hyökkääjän hallussa olleen USB-tikun, johon oli ladattu Isis-ääriliikkeen videoita ja kymmenien poliisien tietoja. Tapaus on herättänyt myös huolta islamilaisesta radikalisoitumisesta poliisin riveissä.

Vierasrotuisten islamilaisten petoksella avitettu invaasio on jo pitkään kuulunut eurooppalaisen  väestöpolitiikan valtavirtaan. Sen huomiota herättävin joskaan ei haitallisin piirre terrorismi on levinnyt myös korruptoituneen valtiokoneiston sisälle, etenkin Maghreb-Ranskassa. Arabimuslimien määrä alkaa olla Ranskan valtiollisessa väkivaltakoneistossa jo niin suuri, että islamistisen terrorin pulpahtaminen pintaan on ollut vain ajan kysymys. Ennen pitkää tästäkin tulee uusi eurooppalainen normaali, sillä onhan Suomessakin edellinen sisäministeri vonkunut "maahanmuuttajataustaisten poliisien" perään.

Suomalaiset globalistit ovat muutenkin monikulttuurisykkeen läntisessä eturintamassa toisin kuin taantumuksellisessa lintukodossa elävät itäeurooppalaiset. "Eliitin" mielestä viimeksi väärin äänestivät kovakalloiset puolalaiset, jotka torppasivat jälleen Suuren unelman äänestämällä kansalliskonservatiivisen Laki ja oikeus  -puolueen voittoon sunnuntain parlamenttivaaleissa. 

Globalistisen lännen informaatiosodan viidentenä kolonnana toimiva Puolan oppositio harmittelee varmasti monikulttuurisen säpinän puuttumista, jota tuntuu riittävän EU:n mallioppilasmaa Suomessa. Yle uutisessa Mielenilmaus muuttui rähinäksi Helsingissä – poliisi on ottanut yhden henkilön kiinni maahan päästetyt ulkoeurooppalaiset verorasitteet turkkilaiset ja kurdit ottivat väkivaltaisesti yhteen. Tätäkään rikkautta ei olisi ilman suomalaisvihamielisiä poliitikkoja ja heitä äänestäneitä hölmöläisiä.

Kansan tahdosta piittaamattoman maahanmuuttoinvaasion salliminen ja edistäminen on silkkaa rasismia kantaväestöä kohtaa, mutta valtamedia ei halua tunnustaa koko ilmiön olemassaoloa. Se on toki sairaalloisen kiinnostunut "rasismista", mutta vain niissä harvoissa tapauksissa, joissa sen uskotaan koskevan pyhitettyjä rotumuukalaisia. Siksi "maailmalla" eli ennaltaohjautuissa globaaleissa joukkovalhevälineissä on vatvottu päiväkausia potkupallorasismia, jossa bulgrialaisfanit ovat kutsuneet Englannin paidassa pelaavia muukalaisia mustaa tarkoittavalla n-sanalla.

Näennäisuutisesta Rasistiset huudot keskeyttivät EM-karsintaottelun kahdesti – Bulgarian pääministeri kehottaa maan jalkapalloliiton puheenjohtajaa eroamaan yritetään leipoa "rasismikohua", joka olisi pöyristyttävyydessään suurin piirtein rinnastettavissa "aasialaisten" eli pakistanilaisten tekemään 1400 lapsen raiskaukseen pienessä Rotherdamin kaupungissa Englannissa. Ylipäätään värillisten valkoista vastaan harjoittamaa kroonista väkivaltaa länsimaissa ei pidetä rasismina lainkaan, vaan sana on varattu vain valkoisten harjoittamalle "mikroaggressiolle", joka ilmenee mitättömänä mutta ankarasti kriminalisoituna nettikirjoitteluna ja satunnaisena huuteluna.

On tietysti totta, että valkoisten keskuudessa esiintyy myös aitoa rasismia, mutta paradoksaalisesti se kohdistuu lähes pelkästään toisiin valkoisiin. Suurin osa valkoisen etnomasokismin harjoittajista on hyväuskoisia hölmöjä tai opportunisteja, jotka on yksinkertaisesti ohjelmoitu itsetuhoisen myrkyllisille opeille jo lastentarhoissa. Tästä antaa raadollisen esimerkin Ylen julkea agendauutinen “Onhan se surullista, jos suomalaiset kuolevat sukupuuttoon, mutta…” – kolme naista kertoo, miksi he eivät halua lapsia.

Homomanian ja ilmastouskonnon parissa kärvistelevät lumihiutalenuoret kuvittelevat ihan vakavissaan olevansa fiksuja, kun voivat perustella hedonistisen lapsettomuutensa väestöräjähdyksen ehkäisyllä.

Salla-Maarit Karpiokin on monen silmissä itsekäs. Sitä hän on omasta mielestäänkin. Hän ei halua luopua lapsen takia omasta vapaudestaan. Mutta taustalla on laajempikin ajatus. 

– Maapallolla on ihan liikaa ihmisiä ja hukumme kohta tähän väenpaljouteen, joten en todellakaan koe huonoa omaatuntoa päätöksestäni.

Turhasta humanitäärisyydestä johtuva väestöräjähdys on ilman muuta maailman ongelma numero yksi, mutta se ei todellakaan vaivaa valkoista Eurooppaa, päinvastoin. Kenellekään ei tule yllätyksenä, että nämä samat lumihiutaleet kannattavat "globaalin oikeudenmukaisuuden" nimissä luontoa kuormittavaa kehitysmaiden kansainvaellusta raskaan jalanjäljen pohjoiseen. Etnomasokisteina heille ei tuottaisi myöskään ongelmaa adoptoida Afrikan ylijäämäväestön käenpoikia Suomeen. 

Menee vielä aikaa, ennen kuin näin tuhoisa rasismi omia kohtaan nousee yleiseen keskusteluun. Se vaatisi jotain uutta länsirintamalta. Vaikkapa niin sanotun ylimääräisen uutislähetyksen.

TILASTOKESKUS KESKITTYY SUOMEN VÄESTÖN MÄÄRÄÄN, MUTTA ON PIITTAAMATON SEN LAADUSTA

Suomessa asuvien määrä halutaan pitää hinnalla millä
hyvänsä noin kuudessa miljoonassa.

Huolimatta Internetin informaatiovallankumouksesta valtaosa normikansalaisista imee edelleen tietonsa maailmanmenosta valtamediasta. Luonnollisesti hallitsevat tiedotusvälineet käyttävät tätä tilastotietoa hyväkseen ja syytävät pahaa aavistamattomille massoille sellaisen tulkinnan maailmasta, jolla voidaan vahvistaa hegemonista käsitystä konsensustodellisuudesta. Siksi suurin osa uutisista esitetään siten, että ne sopivat markkinaliberalistisen liberaalidemokratian sapluunaan. 

Tätä niin sanottua agendajournalismia voi bongata esimerkiksi Ylestä, joka onnistuu jopa säätietoja kertoessaan ujuttamaan muodikkaan mutta varmistamattoman teorian ilmastosta. Jopa Tilastokeskuksen väestöennusteet Suomesta korruptoidaan yksisilmäisellä oletuksella väestön "oikeasta" määrästä. Tänään ilmestyneessä Ylen uutisessa Uusi väestöennuste vahvistaa synkät pelot – Tilastokeskus: maamme väkiluku lähtee nykykehityksellä laskuun reilun kymmenen vuoden päästä asukasluvun väheneminen tulkitaan yksiselitteisen kielteisenä asiana, jonka vuoksi on syytä painaa paniikkinappulaa. Tutkijan auktoriteettiin vedoten kansalaisia lietsotaan paniikkiin ikään kuin kyseessä olisi äkkinäisesti tapahtuva suomalaisten sukupuutto:

Tilastokeskuksen aamukahdeksalta julkistama tuore väestöennuste vuoteen 2040 saakka vahvistaa synkät pelot syntyvyyden kehityksestä Suomessa lähivuosikymmeninä.  

– Pelkäsin aika pahaa ja synkkää ennustetta. Mutta kyllä oli aika jäätävää, että tulevaisuudesta kertovat luvut olivat vielä paljon synkemmät, mitä osattiin edes ajatella, kommentoi aluetutkija Timo Aro ennustelukuja Ylen aamu-tv:n haastattelussa tuoreeltaan.

Laskeva syntyvyys voi olla eräs oire itseensä kyllästyneen hedonistisen kulttuurin itsetuhoisuudesta, mutta yhtä lailla se voi merkitä populaation palautumista optimaaliseen määrään suhteessa ekologiseen kantokykyyn. Sitä paitsi on vaikea löytää perusteita sille, miksi Suomessa asuvien lukumäärä pitäisi paaluttaa ikuisiksi ajoiksi mielivaltaisesti valittuun 5,5-6 miljoonaan kuten Tilastokeskuksen tutkijat näyttävän ajattelevan. 

Suomalaisia oli toisen maailmansodan aikana 3,5 miljoonaa ja maamme pärjäsi sillä hyvin. Aivan yhtä hyvin Suomi menestyisi tuolla määrällä edelleen, tosin sillä edellytyksellä, että maan asukkaat olisivat etnisiä suomalaisia. Jos taas nykyistä "lapsivajetta" aletaan korvata enenevissä määrin esimerkiksi afrikkalaisilla, kyky ylläpitää nykyistä korkeaan teknologiaan perustuvaa elintasoa romahtaa sitä mukaa kun suomalaisten suhteellinen määrä vähänee. Kun saadaan afrikkalainen populaatio, saadaan myös sen mukainen kansakunnan keskimääräinen äo ja siitä seuraava kulttuurin taso.

Pahinta mitä nyt voitaisiin tehdä on kasvattaa kehitysmaista tulevaa maahanmuuttoa ja korottaaa lapsilisää kolmannesta lapsesta lähtien. Mutta juuri näitä toimia maamme itsemurhahallitus on suunnittelemassa! Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurun (sd.) johdolla hallituksen "lapsitalkoot" tarkoittavat sitä, että kehitysmaalaisten tulonsiirtoja lisätään palkitsemalla suomalaiset syrjäyttävä lisääntyminen. Toisin kuin suomalaiset perheet ulkoeurooppalaiset ovat poikkeuksetta yli kaksilapsisia, joten lapsilisistä saatu korotushyöty menee uudistuksen jälkeen enimmäkseen heille. Hienoa suomalaisvihamielistä politiikkaa sosialistihallitukselta jälleen kerran.

Ikävintä koko väkilukeskustelussa niin Suomessa kuin muissakin länsimaissa on se, että sitä käydään käytännössä pelkästään talouden ehdoilla. Keskustelussa nousevat jatkuvasti esiin heikentyvä huoltosuhde ja pienentyvät eläkkeet. Viimeksi hupenevista eläkkeistä ärähti Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n työelämästä vastaava johtaja Ilkka Oksala, joka kuvasi viime lauantain Helsingin Sanomissa "tilannetta vakavaksi". 

Talouseliittiä edustavan Oksalan haluttomuudesta ymmärtää reaalitodellisuutta kertoo se, että hän tarjoaa "lapsipulan" lääkkeeksi "naisten työmarkkina-aseman parantamisen esimerkiksi perhevapaita uudistamalla". Elämälle vieraat punavihreiden muotihokemat niellyt Oksala tarjoaa tosisiassa troppia, joka on myrkkyä suomalaisten lisääntymisen kannalta. Nimittäin lisäämällä työelämän houkuttelevuutta naisille vähennetään varmuudella syntyvyyttä. Sokea Reettakin ymmärtää, ettei naisten haluttomuus tehdä lapsia johdu "työelämän esteistä", vaan yksinkertaisesti siitä, että naisilla on elämässään paljon kiinnostavampia sijaistoimintoja kuten työelämä, loputon kouluttautuminen ja ulkonäköön liittyvät markkinat.

Historiallisesti tarkasteltuna Suomen niemellä asuvia suomalaisia on nykyään valtava määrä. Suomalaisten tämänhetkinen lukumäärä johtuu pitkälti suurten ikäluokkien synnyttämästä eläkeläisvääristymästä, joka katoaa kun tuo ikäryhmä poistuu keskuudestamme. Selvää on myös se, ettei alati kasvavassa automaation ja robotiikan hallitsemassa maailmassa tarvita lisäväestöä sen enempää Suomessa kuin muuallakaan.

TAIKAUSKOISEN TASA-ARVOKULTIN NIMISSÄ YLE MARKKINOI VERONMAKSAJIEN RAHOILLA SETAN AGENDAA

Lännen lopullisesti upottava taikauskoinen tasa-arvokultti alkaa saada entistä koomisempia piirteitä, joita sen edistäjät eivät edes itse huomaa. Jos ne huomattaisiin, propaganda olisi paljon hienovaraisempaa eikä läheskään niin totisen uskonvarmaa kuin se on nyt.

Erikoista ilmiössä on se, kuinka egalitaarisen hulluuden riemumarssi pysyi vielä takavuosina vasemmiston kajahtaneessa marginaalissa, mutta on sittemmin kyennyt tunkeutumaan sieltä valtamediaan ja suoraan mädätyksen eturintamaan. Kun yli viisi vuotta sitten Ylen ja Hesarin toimittajia tuli massoittain punavihreistä puoluelehdistä, tapahtuu värväys tänään Tulva ja Voima-lehdistä ja sen liepeillä pyörivistä äärivasemmiston radikaaleista aina Varisverkostoa myöten. Jälki on sitten sen mukaista.

Ylen verkkosivuille kirjoittava toimittaja Jenna Vehviläisen agendauutinen "Kaikki pyörii peniksen ympärillä" – Elokuvaohjaajat selvittivät, miksi epätasa-arvo rehottaa Italiassa" on yksi monista julistuksista, joita uppoavan lännen todellisuudesta vieraantuneet moralistit väsäävät Titanicin kansituoleistaan. Uutiseksi naamioidussa kirjoitelmassaan toimittaja päästää ääneen homoseksuaalin elokuvaohjaajapariskunnan Luca Ragazzin ja Gustav Hoferin, jotka antavat ohjeita miten normaalien miesten on muututtava siten, että se miellyttäisi degeneraatteja ja hyvinvoivaa koulutettua feministikolonnaa. Tämä kaikki tietenkin kyseenalaistamattomaksi puujumalaksi nostetun tasa-arvon nimissä. Katteeton pöyhkeys on huipussaan kun säädyttömässä suhteessa elävät kulttuurimarxistiset sodomiiit alkavat ohjeistaa miehiä lapsenkasvatuksessa:

Hänen mukaansa sukupuolinormit ovat tiukat molempien sukupuolten kohdalla, mutta erityisesti poikalapsiin kohdistuu valtavia paineita siitä, miten heidän pitää käyttäytyä. Perinteinen miehen malli ei salli itkemistä tai tunteilua.

– Italiassa feminiinisyyttä katsotaan miesten kohdalla kieroon. Takana on homofobia ja pelko siitä, että omasta pojasta tulee homo. Siksi isät pelkäävät antaa poikiensa leikkiä nukeilla, Ragazzi sanoo ja jatkaa: – Italia on maa, jossa kaikki pyörii peniksen ympärillä.

Kommenttia on vaikea ottaa vakavasti henkilöiltä, joiden oma elämä pyörii peniksen ympärillä. Mitä sitten tulee miesten ja naisten paineisiin, niitä luovat kummankin sukupuolen seksuaalipohjaiset odotukset toisistaan. Se nyt vain on niin, että suurinta osaa naisia ei kiinnosta herkästi itkeskelevät miehet, joiden lapsuuteen on kuulunut nukkien kanssa leikkiminen. Homomiesten on vaikea ymmärtää, että tyttömäisiksi kasvatetut heteromiehet jäävät todennäköisesti naisettomiksi, joten vastuulliset vanhemmat antavat poikien kasvaa heille luontaisten rajujen leikkien parissa.

Jutusta käy häkellyttävällä tavalla muutoinkin ilmi italialaisen "pariskunnan" avoin vihamielisyys yhteiskuntaa koossa pitävää perheinsituutiota ja normaaleja sukupuoli-identiteettejä kohtaan. Ei ole myöskään sattumaa, että Ragazzi ja Höfer sättivät haastattelussa Italian oikeistopopulistia voimia. 

Homo-ohjaajien (sic) näkemykset ovat kuin suoraan uusmarxilaisten oppikirjoista aina sukupuolen kyseenalaistamista ja kaavamaista feministiagendaa myöten. Syy, miksi Yle päästää tuutistaan näin pidäkkeetöntä uusvasemmiston propagandaa lienee siinä, että se toivoo sen uppovan edes johonkin kuhnurimieheen tai lopun ajan muotiaatteita seuraavaan opportunistiin. Ikävä kyllä aina löytyy heikkoja mielisteleviä miehiä, jotka saavat masokistista mielihyvää antautumisestaan: 

Siksi Dicktatorship onkin pääasiassa miehille suunnattu elokuva.  

– Koemme, että miesten pitää tunnustaa oma ylivaltansa ja muuttua. Mutta tulisi ymmärtää, ettei se tarkoita lopulta mistään luopumista vaan kahleista vapautumista, Hofer sanoo.

Jos kaikkia miehiä (mkl. naisettomat  ja asunnottomat rappioalkoholisit jne.) koskeva "ylivalta" pitäisi paikkaansa, miksi miesten pitäisi luopua ansaitsemastaan asemasta? Tai ylipäätään kenenkään, jolla on valtaa? Jos valta kerran on pahaa, niin miksi hyviksiksi julistautuvat feministinaiset sitten haluavat sitä niin kiihkeästi? Ja vieläpä ansiottomasti, jossa (ylemmän tason) miesten pitäisi luovuttaa se heille kultalautaselta. 

Raaka totuus on, että näennäisessä valtakritiikissään vasemmistolaiset kuten feministit ja homoaktivistit ovat itse kaikkein eniten kiinnostuneita vallasta ja sen anastamisesta. Heidän kannaltaan tämä kaikki kävisi helpoiten, jos miehille saataisiin uskoteltua ovela valhe, jossa vallasta luopuminen on heidän tosiasiallinen etunsa. Kun sodomiittimafia ja feministiklikki on päässyt kalifiksi kalifin paikalle, ne eivät tietenkään pitäisi vallastaan luopumista "kahleista vapautumisena". Tasa-arvo onkin "edistyksellisten" vallantavoittelussa pelkkä keppihevonen, sillä myös feministien keskuudessa tunnetaan sanonta, että tasa-arvo on vasta ensimmäinen vaihe. Lopullisena tavoitteena on totaalinen ylivalta ja "vihollisen" lyöminen lopullisesti.


                                                   *****************************

Kuten Ameriikan tohtori, edesmennyt fysiikan professori William L. Pierce, aikanaan totesi, "yliopisto on vihollisen miehittämä alue". Sitä se totisesti on, myös Suomessa. Tämä käy selväksi Ylen verkkosivujen mielipideuutisesta Disney-tarinoissa on pelkkiä heteroita, alistavia isiä ja perheväkivaltaa – Disney-tutkijan mielestä se on väärin mutta elokuvat ovat silti ihania. Juttua lukiessa tulee ihmeteltyä, että kaikkea se valtion leipä elättääkin:

Oululainen Disney-tutkija Aino Isojärvi, 29, tekee töitä. Isojärvi tutkii väitöskirjassaan (Oulun yliopisto) Disney-elokuvien isyyttä ja maskuliinisuutta. Aihe valikoitui helposti, sillä miehiin kohdistuvaa Disney-tutkimusta oli tehty verrattain vähän.

Ja millaista elintärkeää uutta informaatiota valtion verovaroin tukema yliopisto tuottaa tällä kertaa:

– Esimerkiksi 70-luvulla ilmestyneessä Aristokatit-elokuvassa kerrotaan Herttuatar-nimisestä kissasta, jolla on kolme pentua. Siinä ei kuitenkaan kerrota halaistua sanaa siitä, kuka pentujen isä on. Herttuatar lyö hynttyyt yhteen kujakatin kanssa ja heistä tulee ihana uusioperhe. 

– Elokuvien miespuolisia pahiksia ja isähahmoja oli luontevaa kuvata esimerkiksi huumorin kautta, mutta jos prinssi on komea ja ihastuttava, hänen olemuksestaan tulee feminiininen. Jos prinssi on liian naisellinen, hänen uskottavuutensa kaiken voittavana sankarina kärsii.

No shit, Sherlock! Jutun loppua kohti tieteelliset panokset vain kovenevat kun tutkija pääsee feministinä rääpimään perherakenteen valtasuhteita:

Isojärvi kuitenkin ajattelee, että elokuvissa naisten roolit peilautuivat niin suoraan miesten asemasta, että hän halusi selvittää, mitä Disneyn mieheys oikeastaan on perherakenteiden ja niiden valtasuhteiden näkökulmasta. Entä kuinka tämä on voinut vaikuttaa kaikkiin niihin miljooniin lapsiin, jotka tapittavat Disneyn klassikkoja uudelleen ja uudelleen?

Toden totta, jo pitkään liberaalijuutalaisten omistamalla Disneyllä on ollut vaikutusta länsimaiden kasvaviin lapsiin, mutta sen vaikuttavimmista puolesta Isojärvi on joko tietämätön tai sitten hän sivuuttaa ne kannatettavina asioina. Nimittäin juutalaisomistuksessa Disney on jo kauan propagoinut rodunsekoitusta ja toisin kuin Isojärvi uskottelee, yhtiö on edistänyt myös vuosikausia homoagedaa:

Lisäksi voimme omaksua Disneyn elokuvista tietyn onnellisuuden mallin: täytyy saada heteronormatiivinen parisuhde ja lapsia. Tämä viesti on Isojärvestä huolestuttava. Hän toivookin, että tulevaisuudessa Disney uskaltaisi nostaa elokuviinsa esimerkiksi homo- ja lesbopareja, muunsukupuolista tai toisenlaista rakkautta.

Todellinen huolenaihe yhteiskunnalle on Isojärven kaltaiset Setan torpedot, jotka vaativat elämää uudistavalle 98 %:in enemmistölle terveistä arvoistaan luopumista ja alistumista lgbt-kummajaisten hedonistiselle kuoleman kultille. Kommentissaan Isojärvi tulee käytännössä sanoneeksi, että Disneyn pitäisi tehdä lapsille homoseksuaalisuutta käsitteleviä elokuvia, kenties Tom of Finland -tyyppisiä junaelokuvia? Mikä ettei, elämmehän jo edistyksen™ auvoisaa vuotta 2019, joten aika tähän lienee kypsä.

                                                   *****************************

Infantiili tasa-arvoteatteri myös maksaa, joka käy ilmi miehille lapsellisesti lällättelevässä Ylen uutisjutussa Vuosikymmenien miesvalta on pian ohi – yhdessä Suomen yleisimmistä liikennemerkeistä kävelee kohta sukupuoleton pallopää. Jutun kirjoittanut cuck-toimittaja Petri Ylimäki selvästi riemuitsee siitä, että miesten keksimistä liikennemerkeistä poistetaan mies ja tilalle pannaan biologinen marginaalipoikkeama, sukupuoleton ihminen. Kaikkia suojatiemerkin vaihtaminen pelkästä tasa-arvoilveilyn ilosta ei naurata, sillä merkit maksatetaan  enimmäkseen perinteisiä sukupuolirooleja kannattavien veroeuroista:

Merkkien uusiminen ei ole saanut kaikilta kiitosta. Esimerkiksi Liikenneturvan Vaasan toimiston yhteyspäällikkö Heli Lintamo pohti blogissaan, olisiko suojatien merkkien muutostöistä aiheutuvat rahat voitu laittaa liikenneturvallisuuden parantamiseen.  

Lintamo kertoo, että pelkästään Vaasan kaupungissa suojatiemerkkien uusiminen maksaa useamman satatuhatta euroa. Hän uskoo, että jos kaikki suunnitellut liikennemerkkien ulkomuotouudistukset toteutuvat, niin Vaasan kaupungin osalta puhutaan jopa miljoonasta eurosta.

                                                   *****************************

Yle TV 1, 16.9.2019 klo 19.00 Historia: Harlemin sotasankarit

La grande guerre des Harlem Hellfighters. Harlem Hellfighters. Ohjaus: François Reinhardt. Tuotanto: What's Up Productions, Ranska, 2017. Lukijana on Petri Hanttu. Vuonna 1917 pelkästään afrikkalais-amerikkalaisista sotilaista koostuva rykmentti liittyi taisteluihin Ranskan johdolla. He taistelivat vapauden ja demokratian puolesta mutta myös rotusortoa vastaan - toivoen, että maailma muuttuisi oikeudenmukaisemmaksi myös kotona. Toteutuiko toive? HD ohjelmatekstitys (suomi) 54 min

Linkki ohjelmaan ja sen esittelyyn.

Historiapoliittisesta röyhkeydestään huolimatta Yle ei kehtaa aivan joka maanantai lähettää Historia-sarjassa kuluneita natsi"dokumentteja". Isosisko-valtion propagandakeskuksessa on ymmärretty, että valkoisia voi syyllistää myös vuosisatojen takaisella Amerikan mustien kohtelulla.

Ensimmäiseen maailmasotaan sijoitetussa tarinassa ensimmäinen 15 minuuttia kuluu orjuudesta ja Klaanista märehtimiseen.  Ohjelmassa haastatelluilla oman asiansa mustilta asiantuntijoilta jää menneisyyyden valitusvirsissä kertomatta, että Pohjois-Amerikkaan tuotiin vain alle puoli miljoonaa mustaa orjaa, joita kohdeltiin huomattavasti paremmin kuin värillisillä Karibian saarilla ja Etelä-Amerikassa. Sarastus-lehden kirjoituksessa Vaihtoehtoinen Amerikka Steve Sailer kirjoittaa: 

Mustan väestön vaikuttavasta kasvusta noin 400 000:sta maahan tuodusta orjasta nykyiseen 41 miljoonaan voi päätellä, että amerikkalaiset orjanomistajat käsittelivät omaisuuttaan verraten varovasti. Jos jätetään huomiotta vuoden 1865 jälkeen maahan muuttaneet mustat ja oletetaan, että tyypillinen nykypäivän afroamerikkalainen on perimältään noin 4/5 musta, kullakin Yhdysvaltoihin tuodulla orjalla on keskimäärin 75 täysiveristä mustaa jälkeläistä maassa.

Sitä vastoin lähemmissä määränpäissä sokeriplantaasien omistajat näännyttivät orjansa nopeasti hengiltä työnteolla ja korvasivat heidät halvoilla uusilla. Esimerkiksi sokeriviljelmistään tunnetulle Jamaikalle tuotiin vähintään 600 000 orjaa. Mutta maan nykyinen väestö on alle kolme miljoonaa, mikä tarkoittaa vain noin viisinkertaista kasvua (maastamuuttoa huomioimatta), eli viidestoistaosaa mustan väestön 75-kertaisesta kasvusta Yhdysvalloissa.

Vastaavasti Washington Postin entisellä Afrikan kirjeenvaihtajalla, mustalla toimittajalla Keith B. Richburgilla, on täysin eri näkemys mustien "huonosta asemasta" Amerikassa kuin tv-dokumentin ohjanneella liberaalilla ranskanjuutalaisella François Reinhardtilla. Richburg kun sanoo kirjassaan Out of America (1997), että

Niin kutsutut mustat johtajamme sanovat, että valkoiset amerikkalaiset ovat meille velkaa sen vuoksi, että he toivat esi-isämme tänne orjina. Afrikkaa – Äiti Afrikkaa – pidetään mustana Valhallana, jonne orjien jälkeläiset toivotettaisiin tervetulleiksi takaisin ja jossa mustat miehet ja naiset voisivat kulkea pää pystyssä. Anteeksi vain, mutta minä olen ollut siellä. Luojan kiitos, että tuntemattomat esi-isäni, jotka tuotiin meren yli kahleissa ja jalkaraudoissa, selvisivät hengissä. Luojan kiitos, että olen amerikkalainen. 

Humaanin moraalisuuden kääröön peitelty dokumentti on tosiasiassa vain yksi monista viime vuosikymmenten ilkeistä massamediahyökkäysistä valkoisia vastaan. Se kuvaa valkoiset miehet rintamien molemmin puolin lähes moraalittomina pikku paholaisina. Sitä vastoin mustat esitetään pyhimyksinä, moraalisina idealisteina, pyyteettöminä sankareina ja taitavina musiikin uudistajina. Tunteisiin vetoavien shokkiesimerkkien avulla dokumentista välittyy kiusallisen mustavalkoinen kuvaus "hyvien" ja "pahojen" välisestä taistelussa, jossa mustat esitetään "vapauden ja demokratian" lipunkantajina. Samalla ohjelma propagoi länsimaisen demokratiatulkinnan puolesta ja uskottelee katsojille, että amerikkalaiset menivät rintamalle dollaridemokratian eivätkä patriotismin vuoksi. Katsojalle ei edes vihjata, että tarinalla on olemassa myös toinen puolensa. 

Dokumentin yksipuolisuuden ja halpahintaisen moralismin lisäksi suomalaiset kääntäjät tai ohjelmahankkijat ovat lisänneet keitokseen oman kitkerän valheensa. Jälleen kerran englannin kielen halventava ilmaus n*gger oli käännetty tahallaan väärin neekeriksi, vaikka oikea suomenkielinen vastine olisi sana n*kru. Tarkoituksena on tietenkin delegitimoida vanha suomenkielinen neutraali ilmaus neekeri väittämällä sen olevan sama kuin edellä mainittu englanninkielinen halventava ilmaus. Kun fanaattinen egalitaristi on valmis kieroilemaan pienissä asioissa hän tekee sen varmasti myös suurissa.

Länsimaiden hyväuskoiselle etnomasokistille dokumentin valheet tuntuvat varmaan miellyttäviltä, sillä vahvistavathan ne jo ennestään liberaalia ennakkoluuloa. Hieman syvemmin historiaan perehtyneille illan dokumentti oli taas kerran todiste siitä, kuinka Yle on valmis turvautumaan tendenssijournalismiin ja historiapolitiikkaan ajaakseen ideologiaa, jota se ei suostu kertomaan avoimesti Yle-veroa maksaville katsojille.

Yle Teema 17.9.2019 klo 23.19, Uusi Kino: Samaa kansaa (S)

Lyhyt dokumentti kahden maahanmuuttoon eri tavalla suhtautuvan suomalaisen välisestä keskustelusta. O: Tiia Laine. T: Outlaw Productions, 2016. (U) HD ohjelmatekstitys (suomi) 26 min.
Suomalaisten etnisen identiteetin murentamiskampanja ei hellitä päiväksikään Ylessä.