Näytetään tekstit, joissa on tunniste vihreä lanka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vihreä lanka. Näytä kaikki tekstit

torstai 24. lokakuuta 2019

VIHREÄT LÖYSIVÄT PUNAISEN LANGAN JA LAKKAUTTIVAT LEHTENSÄ TURHANA


Luonnonsuojelun moraalisen sateenvarjon alla toimiva Vihreä puolue on tehnyt viimein aidosti ekologisen teon: se lakkauttaa puoluelehtenään toimivan Vihreän Langan rahoittamisen. Samalla päätös merkitsee käytännössä koko lehden lakkauttamista. Eilisen Yle uutisen Vihreät lopettaa Vihreä Lanka -puoluelehden rahoittamisen, johtaa lehden lakkauttamiseen – Päätoimittaja: Uhka demokratialle mukaan viimeinen numero ilmestyy joulukuussa. Syväekologit kiittävät vihreiden ratkaisua, sillä näin säästetään rutosti metsää, 
josta on vielä tehty ekologisesti kestämättömän maahanmuuton edistävää julkaisua.

Puoluejohdon ratkaisu ei tietenkään noussut mistään luonnonsuojelullisesta tarpeesta, vaan ikävä kyllä jopa irrationaaliset vihreät ymmärtävät jotain yksinkertaisen talousmatematiikan päälle. Miksi tuhalta rahoja omaan lehteen, kun puolue hallitsee ideologisesti jo Yleisradiota, Helsingin Sanomia ja niiden perässä hiihtäviä maakuntalehtiä. Sitä paitsi ympäristöpuolueesta vasemmistolaiseksi "arvopuolueeksi" taantuneet vihreät eivät tee enää mitään Vihreällä Langalla, koska he ovat jo ajat sitten löytäneet punaisen langan, jota seuraamalla eksyksissä olevat jälkimarxilaiset äänestäjät osaavat merkitä uuden punaisen viivan vihreällä värillä.

Kenellekään tuli tuskin yllätyksenä, että kaikkea marginaalista, totalitaristista, perverssiä ja degeneraattia propagandaa suoltavan kulttuurimarxistisen aviisin päätoimittaja alkaa vinkua "demokratian" heikentymisestä kun hän ei saakaan enää helppoa liksaa säännöllisestä paskapuheesta. Vihreän Langan päätoimittaja naisoletettu Riikka Suominen pitää kai itseoikeutettuna, että verorahoilla (="puoluetuki") kustannettua viemärijulkaisua painetaan maailman tappiin asti, vaikka maailma muuttuu ympärillä. 

Kyynisen laskelmoivan Vihreiden puoluejohdon äänitorvena uutisjutussa toimiva puoluesihteeri Veli Liikanen on oikeassa siinä, "ettei puoluelehti pysty tavoittamaan alati suuremmasta vihreistä kiinnostuneesta joukosta kuin pienen osan". No shit, Sherlock –sinisilmäistä uutta äänestäjäkuntaa ei todellakaan kiinnosta maahamuuttokiima ja sukupuoli- ja gueer-hörhöily, vaan heidät on saanut vaaliuurnille Vihreiden linjaa toteuttavan valtamedian ilmastopelottelu. Kansalaisvaikuttaja Mika Virtanen on jälleen kerran osunut sosiaalisessa mediassa naulan kantaan hänen ruotiessa Vihrea Lanka -lehden tarkoitusta ja syitä miksi siitä on tullut tarpeeton:
Vihreät eivät halua lukea Vihreiden puoluelehteä, koska kukapa haluaisi lukea jatkuvasti mm. pseudomoralistisesta poliittisesta itseruoskinnasta, lukijan syyllistämisestä ja moraalisesta kiristämisestä, sukupuolidysforiaan liittyvien psy
ykkisten sairauksien idealisoinnista ja feministilesbojen synkästä ja katkerasta miesvihasta. Vihreiden kannatus perustuu nimenomaan siihen, että suurin osa vihreistä välttelee Vihreän puolueen propagandaa, ja että heidän vihreytensä perustuu sokeroituihin mielikuviin Vihreistä, ei konkreettisiin vihreän politiikan perusteluihin ja oppeihin. 
Itseasiassa Vihreällä lehdellä on kannattajien kaunisteltujen mielikuvien ylläpitämisessä tärkeä tehtävänsä. Kun Vihreän Langan kirjoittajat ruoskivat itseään, kiristävät moraalisesti lukijoita, purkavat kaunaisuuttaan ja katkeruuttaan, jne. melkein yksinään ilman lukijoita, vihreiden kannattajat ovat tietoisia, että näin lehdessä siellä jossakin tehdään 'heidän puolestaan', jolloin heidän itsensä ei tarvitse. Samalla tavalla vaimo on tyytyväinen ja onnellinen siitä mielikuvasta, että aviomies tekee vaikeaa, raskasta ja likaista putkiremonttia kylpyhuoneessa (vaimon puolesta), jotta vaimon ei tarvitse edes nähdä kylpyhuoneen sotkua ja kaaosta. 
Koko Vihreän puolueen politiikka perustuu tälle samalle periaatteelle. Fanaattinen julkinen ilmastokiihkoilu huolehtii ilmastoasioista, jolloin vihreiden kannattajat voivat säännöllisesti lennellä lentokoneilla kaukaisiin lomakohteisiin ja elää muutenkin solkenaan hiiltä tupruttavaa elämäntyyliä. Mitättömiin pikkuasioihin, kuten juomamukien pilleihin ja kauppojen muovikasseihin, puuttuminen politiikassa ympäristöpakkomielteisen tarmolla huolehtii siitä, että vihreiden kannattajat voivat omassa elämässään olla suurpiirteisiä ja vähät välittää pikkuasioista.  
Punavihreä media ruoskii alaluokan kouluttamattomia ja helpommin huijattavia naisia askeettiseen ja epäterveelliseen vegaaniruokavalioon, jotta keskiluokkainen vihreä byrokraattitäti voi hyvillä mielin nauttia säännölliset pihvinsä ja kanansa. Jne.

maanantai 2. marraskuuta 2015

YLESSÄ TYYTYVÄISIÄ JSN:N UUDESTA PUHEENJOHTAJASTA



Punavihreä hegemonia vain kasvaa yhteiskunnallisessa keskustelussa kun 
Julkisen sanan neuvoston (JSN) uudeksi puheenjohtajaksi valittiin 1.1.2016 lähtien vesimeloni (päältä vihreä, sisältä punainen) Elina Grundström, joka on toiminut mm. Vihreän Langan päätoimittajana. Valinnasta kertoi tänään Yle uutiset. Ilta kuuden tv-uutisiin (kohdasta 17:12 alkaen) haastateltu Grundström kertoi keskittyvänsä edistämään journalistiikassa "oikeaa tietoa" erotuksena "jäljitellystä tiedosta", mikä lienee ollut suora tölväisy valtamedioita haastamaan tulleille vaihtoehtomedioille kuten Uber uutisille, Mv-lehdelle ja Magneettimedialle.

JSN on Demlaan verrattavissa oleva vaikuttaja, joka omalta osaltaan yrittää sanella poliittisen korrektiuden ehtoja medialle ja toimittajille. Käytännössä tämä tarkoittaa ns. vastuullista tiedottamista eli itsesensuuria tietyissä kriittisissä kysymyksistä kuten maahanmuuton ongelmista uutisoitaessa. JNS tunnetaan myös pikkusieluisesta tiukkapipoisuudesta, sillä se on antanut langettavia päätöksiä mm. mainostajille, joiden kuvastoa se on pitänyt liian "seksistisenä". Kunnon orwellilaiseen tapaan JSN sanoo olevansa "tiedotusvälineiden kustantajien ja toimittajien perustama elin, jonka tehtävänä on tulkita hyvää journalistista tapaa ja puolustaa sanan- ja julkaisemisen vapautta." 

Minkälaista arvomaailmaa uudeksi JSN:n puheenjohtajaksi valittu, tietokirjailijaksikin tituleerattu Elina Grundström sitten edustaa? Vuonna 2009 Grundström kirjoitti Vihreään Lankaan:
Se islam, jonka itse tunnen Kaakkois-Aasiassa asuneena, on hieno uskonto, suunnilleen yhtä hyvä kuin kristinusko. Se on hyvin lähellä vihreyttä ja pohjoismaista sosiaalidemokratiaa.Tuntemani muslimiaktivistit eivät uhkaa länsimaita, vaan yrittävät ratkaista oman maansa köyhyys- ja ympäristöongelmia. Muslimituttavieni käsitys naisten asemasta on lähempänä omaani kuin lestadiolaisten.Yksi heidän parhaista jutuistaan on käytäntö, jossa kaikki riidat on pakko sopia kerran vuodessa ennen paaston päätösjuhlaa. Kaunaiset suomalaiset tarvitsisivat jotain vastaavaa.
On käsittämätöntä, että tällainen punavihreä khmeri on saanut jopa kaksi kertaa Tiedonjulkistamisen  valtionpalkinnon. Ehkä se kertoo enemmän suomalaisen elitiin tietokäsityksestä kuin Grundströmin eksentrisestä todellisuuskuvasta. Se, että hän on ollut journalistiikan vierailijaprofessorina Tampereen yliopistossa on verrattavissa toimeen jossain Pohjois-Korean kommunistisessa opinahjossa.

Lopuksi vielä toinen esimerkki Grundströmin sekavasta järjen juoksusta, tällä kertaa hänen ajatuksen Vantaanjoki on virrannut Helsingin Sanomien kolumnissa tämän vuoden kesäkuussa. Käsittämättömän vainoharhaisessa kirjoituksessaan Suomessa tapahtuu asioita, jotka eivät ole normaaleja, vaikka niitä sellaisiksi väitetään tuleva JSN:n puheenjohtaja tekee kummallisia aatehistoriallisia kuperkeikkoja väittäessään muun muassa, että kauppakamari-libertaarien amerikkalainen guru Ayn Rand olisi "suomalaisen äärioikeiston maskotti". Jutussaan journalistiikan vierailijaprofessori antaa ymmärtää, että kyse olisi arvokonservatiivisesta äärioikeistosta, vaikka Randin talousliberaalit opit viittaavat entisenä taistolaisena tunnetun ökykapitalisti Björn Wahlroosin harvalukuiseen seurakuntaan.

Voidaan vain arvailla millä perusteella tällainen "tietokirjailija", jolla on vakavia hahmotusongelmia ja kykenemättömyys luoda koherentteja ajatuksia, valittiin JSN:n johtoon. Oliko syynä oikeanlainen sukupuoli vai sopiva puoluekanta – 
vai nämä yhdessä? Ehkä päädyttiin valitsemaan vain se poliittisesti korrektein. 

tiistai 12. marraskuuta 2013

YLE ON VIKKELÄ SENSUURISSAAN




Koska Yle on herkkä hiljentämään vapaan mielipiteen vaihdon ilmastonmuutoskysymyksessä, on se sitä todennäköisesti myös muissa asioissa. Tällainen venkoilu ei ole lisäämässä kansalaisten jo ennestään karisevaa luottamusta Ylen tiedonvälitystä kohtaan.

Vihreä Lanka -lehteen ei tässä blogissa yleensä viitata, mutta tällä kertaa siihen on syynsä:


Toiviaisen mukaan hänen tekstinsä poistoa perusteltiin Ylen yhteistyökumppaneilla. Toivasen arvostelema Atte Korholan luento oli osa Helsingin yliopiston Studia Generalia -sarjaa, joka on katsottavissa Yle Areenasta.
Toiviaisen tapauksessa päätoimittajavastuu on Yle Asian päälliköllä Ilkka Lehtisellä. Hän ei kommentoinut aiemmin iltapäivällä tapausta Vihreälle Langalle.

Vihreän Langan pitempi artikkeli.

Ylen sensuroima juttu tässä.