PRESIDENTTI NIINISTÖ JANKUTTI VALTIOPÄIVIEN AVAJAISISSA JÄLLEEN "VIHAPUHEESTA"

Mediassa Suomi näyttää Pohjois-Korealta.

On vaikea sanoa vaivaako maamme presidenttiä pahanlaatuinen dementia vai haluaako hän toistuvalla vihapuhejankutuksellaan olla paavillisempi kuin johtavat EU-paavit itse. Tällaiselta kysymyksenasettelulta ei voinut välttyä lukiessa Ylen verkkosivujen uutista Presidentti Niinistö ja puhemies Vehviläinen huolestuneita vihapuheesta, voi johtaa väkivaltaan - Yle seurasi valtiopäivien avajaisia. 

Ajatusten Aurajokena tunnettu itsestäänselvyyksien laukoja marmatti jälleen kansalaisten vapaudesta ilmaista ääneen ajatuksiaan. Presidentin logiikan mukaan poliittista valtavirtaa kyseenalaistavat ikävät totuudet, so. vihatotuudet eli orwellilaisesti vihapuhe, johtaa vääjäämättä väkivaltaan. Aasinsiltana puheen ja väkivallan välillä hän käytti nuorten keskinäistä väkivaltatapausta, jolla ei ollut mitään poliittista ulottuvuutta.

Niinistö sivuaa myös yhteiskunnan ilmapiirin ja puheen koventumista.

- Kun toinen toistaan kiihdyttää, tie ilkeistä puheista tai halveksinnasta johtaa vihaan ja pahimmillaan väkivaltaan. Suomikaan ei ole tälle vaaralle immuuni. Presidentti muistuttaa, että Suomessakin on tapahtunut raakoja rikoksia, kun joukko nuoria on käynyt yhden uhrin kimppuun surmaten tämän.

Niinistön mukaan myös poliittisen kiihkon nousu on pahimmillaan johtanut murhayritykseen. Lisäksi poliitikkoihin on käyty kiinni ja tilaisuuksia häiritty.

Niinistö on valtiopäivän avajaisissa ja uudenvuodenpuheissa eri retorisin keinoin kiihottanut viranomaisia ennakkosensuuriin ja vääränlaisten ajatusten sanktioimisiin ainakin vuonna 2020, 2019 & 2019, 2018 ja 2016. Arvattavasti valtamedia ja johtavat poliitikot ovat olleet tyytyväisiä presidentin kiertoilmauksille suitsia sananvapautta. Ylen uutisessa lainattu eduskunnan puhemies Anu Vehviläinen on puheenvuorossaan Niinistön linjoilla ja katsoo toisinajattelijoiden puheen johtavan automaattisesti väkivaltaan:

Myös Vehviläinen on huolestunut vihapuheesta.

- Koventunut kielenkäyttö puhuttaa ja huolettaa suomalaisia. Kun puhe on mustavalkoista huudon ja haukun virtaa, vaarana on, että sisältökin kärjistyy ja kärsii. Kovista ja uhkaavista sanoista voi olla lyhyt matka uhkaaviin ja koviin tekoihin.

Voi vain kuvitella millaisia keinoja Niinistö ja Vehviläinen haluaisivat käyttää "koventuneen kielenkäytön" tukahduttamiseksi. Luultavasti keinoja, jotka johtavat valtiovallan väkivaltakoneistoin puolelta uhkaaviin ja koviin tekohin tavallisia kansalaisia vastaan.

Tyhjälle salille pidetyssä puheessaan Niinistö sätti pienen Suomen puolesta myös Venäjän sisäistä politiikkaa. Vielä 1980-luvulla riippumattoman Suomen presidentti pelkästään ylisti itäistä kommunistidiktatuuria, mutta palamentaariseksi demokratiaksi muuttunut Venäjä saakin kuulla nyt olevansa ihmisoikeusloukkausten johtava maa "sivystyneessä maailmassa". 

Syy moiseen ruotsalaiseen rohkeuteen löytyy siitä, että Niinistö voi huudella Venäjälle EU:n velttojen lihasten takaa. Rohkeutta on lisännyt myös uuden "länsimaisia arvoja" puolustavan sotakiihkoisen demokraattipresidentin astuminen virkaan Amerikassa:

Niinistö toivoo, että Venäjän viranomaiset pidättäytyvät väkivallasta mielenosoittajia kohtaan. Suomi vaatii edelleen Navalnyin vapauttamista. 

- Ei se mielipide ole parin viikon takaisesta muuttunut, Niinistö sanoo.

- Ne on tuomittu moneen kertaan, niin Suomessa kuin Euroopassa. Aihetta siihen on ollut, ja aihetta tuli viimeksi eilen lisää. Mutta yksisuuntaiset julistukset eivät yksin riitä. On myös haettava keinoja, joilla toivottua muutosta saadaan aikaan.

Pienelle Suomelle ei pitäisi kuulua miten vapailla vaaleilla valittu Venäjän poliittinen johto ratkoo sisäisiä kysymyksiään vai ratkooko ollenkaan. Sitä paitsi Aleksei Navalnyi on saanut tapahtumiin nähden suhteettoman suuren huomion lännen ja Suomen mediassa ikään kuin kysymyksessä olisi suuri poliittinen maanjäristys. Tosiasiassa lännen salaa tukeman hajanaisen opposition kannatus on melko pientä, jonka suhteen Venäjä toimii perinteiseen bysanttilaiseen tyyliinsä.

Navlnyin kohdalla valtamedia on tehnyt kärpäsestä härkäsen, joka palvelee lännen uudelleen etsimää viholliskuvaa. Trumpin väistyttyä media on halunnut kiihottaa massoja Vladimir Putinia vastaan ja hän onkin saanut edustaa kaikkia niitä vikoja, joihin länsi voi projisoida oman surkeutensa. Omaan nokkeluutensa kompastuvissa länsimaissa ei taideta ymmärtää, että vaikka ne manipuloimallaan värivallankumouksella saisivatkin Putinin pois vallasta, tilalle voi astua (((lännen))) kannalta vielä ikävämpi vaihtoehto. 

Lännen poliitikkojen ja median yliherkät reaktiot kertovat pinnan alla kuplivasta imperialismista, jossa oma läpikorruptoitunut demokratiailveily ja perverssi arvomaailma halutaan istuttaa väen vängällä jokaiseen maailman kolkkaan. 

LAKITIETEEN AMMATTILAISILLA SUOMALAISVIHAMIELISYYS ON JO AMMATTITAUTI

Juha Mäenpää vs. Raija Toiviainen

Ranskan vallankumouksessa tarjottu moderni demokratia oli porvarisluokan houkuttimena käyttämä hunajapurkki, jolla saatiin suuret alaluokat yhteiseen rintamaan aristokraatteja ja rojalisteja vastaan. Noista ajoista demokratian avioliitto markkinaliberalismin kanssa on vain vahvistunut. Nykyään demokratia on pelkkä fasadimainen "oikeutus" ylikansallisille markkinavoimille toimia mielensä mukaan. Tällaisessa demokratiassa kansan enemmistön tahdolla on entistä vähemmän vaikutusvaltaa asioiden kulkuun, vaikka järjestelmän palveluksessa oleva valtamedia toitottaakin "yksilöllä" olevan enemmän vaikutusmahdollisuuksia elämäänsä kuin koskaan historiansa aikana. Tuskin mikään on valheellisempaa kuin tuollainen "demokratian" humpuukimaakarien myyntipuhe.

Jos kansalaisten ääni alkaa kuulua liian hyvin parlamentaarisessa teatterilaitoksessa, nomenklatuuran lakikirjan pilkunviilaajat saavat minkä tahansa puheen näyttämään rikolliselta, mikäli se uhkaa vallitsevaa status quota ja kansalta puolisalassa ajettua globalistista hämäräagendaa. Viimeksi näin kävi kansanedustaja Juha Mäenpäälle (ps), jonka suomalaisuutta puolustavat puheet täysistunnossa halutaan asettaa syytteen alaiseksi, vaikka juuri eduskuntasalissa sananvapauden pitäisi olla tässä maassa kaikkein vahvinta.

Kampanja Mäenpäätä vastaan ei lähtenyt kansanedustajilta, vaan oikeuslaitoksen huipulta ja rikosoikeuden auktoriteeteilta. Nämä globaalin järjestelmän vahtikoirat ovat lähes poikkeuksetta jonkin sortin sosialisteja tai sosialistisen ihmisoikeusdiskurssin omaksuneita punaporvareita. Yhteistä näille yhteiskunnan termiiteille on Demla-menneisyys. Suomessa tämän lajin näkyvimpiä "bobrikoffeja" ovat valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen ja rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio, joiden globaalisosialistiset näkemykset saavat paljon kritiikitöntä tilaa Ylessä.

Mäenpään syyttämisen päälle päsmärinä on toiminut tuttuun tapaansa valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen, tuo suomalaisvihamielinen vanha vainolainen. Poliisin esitutkinnassa ei löytynyt aihetta rikossyytteen nostamiseksi, mutta valtakunnansyyttäjä halusi ideologisista syistä jääräpäisesti syyttää Mäenpäätä "kansanryhmän vastaisesta kiihotuksesta". Siitä huolimatta, että Mäenpää ei maininnut puheessaan mitään erityistä kansanryhmää eikä väitetyn ajatusrikoksen kohteelle löydy edes oikeussubjektia. 

Sosialistivetoinen (SDP) perustuslakivaliokunta päätti kuitenkin eilen taipua poikkeuksellisesti valtakunnansyyttäjän linjoille. Päätös ei ollut yksimielinen kuten käy ilmi Ylen uutisessa Perustuslakivaliokunta: perussuomalaisten kansanedustajan Juha Mäenpään syytesuoja olisi poistettava – Halla-aho syyttää politisoitumisesta. Yhä enemmän orwellilaista Oikeaoppisen ajattelun ministeriötä muistuttava perustuslakivaliokunta perustelee ratkaisuaan ilman kansallista legitimiteettiä toimivien ylikansallisten organisaatioiden kuten YK:n julkilausumien perusteella:

Valiokunnan enemmistön kannan mukaan parlamentaarista immuniteettia ei ole tarkoitettu rikollisen toiminnan suojaksi. Perustuslaissa turvattua kansanedustajan koskemattomuutta ja puhevapautta ei ole valiokunnan mukaan tarkoitettu eduskunnan valtiopäivätoiminnan käyttämiseen ihmisarvon ja yhdenvertaisuuden loukkauksiin.

Jos tässä on jotain rikollista tapahtunut, niin se on Mäenpää totuuspuheen syyttäminen rikolliseksi toiminnaksi. Mikä röyhkeys!

Jo ennen perustuslakivaliokunnan päätöstä tunnettu vasemmistolainen rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio hekumoi uustalinististisen metodien käyttöönotosta väärinajattelijoita vastaan. Ylen uutisessa Professori Kimmo Nuotio: Nyt murtui kansanedustajan puheiden täydellinen koskemattomuus – saa Mäenpää syytteen tai ei  punaisen yliopiston politrukki julistaa pidäkkeettä 2000-luvun kommunismia, joka tunnetaan paremmin ihmisoikeuspuheen nimellä:

– Toisaalta taas ihmisoikeusvelvoitteita ja ihmisarvoa loukkaava puhe ei voi saada poliittista oikeutusta.

Sananvapauden vihollisena Nuotio herkuttelee ajatuksella, että tietyt poliittiset näkemykset eivät pääse eduskunnassa edes keskustelun asteelle, koska ne voidaan sosialistisella mielivallalla nimetä "rikollisiksi":

Professori Nuotio sanoo, että perustuslakivaliokunnan päätös mursi kansanedustajan puheiden absoluuttisen suojan. Sillä tullee olemaan eduskuntapuheita siistivä vaikutus.  

– Käy tässä asiassa lopulta miten tahansa, on aivan selvää, että perustuslakivaliokunnan kannanotto vahvistaa periaatteen, ettei kansanedustajalla ole ehdotonta koskemattomuutta, vaan hänen syytesuojansa voidaan poistaa. On myös enemmistön kanta, että vakavissa tapauksissa näin tulisi myös tehdä.

Vapaan stalinistisesti tulkittavissa oleva pykälä "kiihottamisesta kansanryhmää" vastaan on jo itsessään kyseenalainen ajatusrikoslaki, jollaisella ei pitäisi olla sijaa oikeusvaltiossa. Nuotion kaltaiset suomalaisvihamieliset toimijat pitävät sitä kuitenkin jonain kiveen hakattuna kosmisena lakina, josta koko valtion olemassaolo pitää johtaa, vaikka historialliset tosiasiat puhuvat toista. Kyse ei ole kuitenkaan muusta kuin kansan tahdon vastaisesti luodun monikulttuurisen valtion pakkokeinosta kantaväestöä vastaan. Jo pelkkä maininta vihapuheesta, jota ei edes löydy Suomen lakikirjasta, kertoo millaisesta kulttuurimarxilaisesta puliveivauksesta koko prosessissa on kysymys:

– Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on rikos, jossa oletusarvona on, että hyökätään yhdenvertaisuutta ja ihmisarvoa vastaan. Perustuslakivaliokunnan enemmistö on katsonut, että tämä rikos on sen luonteinen, että eduskunnan tulisi antaa suostumus viedä asia normaaliin tapaan oikeuteen. Kansanedustajan nauttima parlamentaarinen turva ei anna vihapuheen esittämiselle suojaa, Nuotio sanoo.

On huolestuttavaa, kuinka yhdenmukaisen totalitaristisesti lakiammattilaisten eliitti suhtautuu Mäenpään tapaukseen. Kriittisiä, eriäviä näkemyksiä ei ole kuultu ja vaikka jollain niitä olisikin, niin ainakaan Yle ei anna niille mediatilaa. Ylen haastattelussa professori Nuotio on lakikollega Raija Toiviaisen linjoilla vaatiessaan ajatusrikossyytettä kansanedustaja Mäenpäälle:

– Nyt on kyse siitä, että pyynnön syytteeseen asettamisesta esittää nimenomaan valtakunnansyyttäjä, joka on hyvin merkittävä toimija. Tässä käydään läpi sitä, missä kulkevat sananvapauden rajat. Ja mikäli nyt annettaisiin lupa syytteeseen asettamiseen, saisimme tuomioistuimen arvion vihapuheesta. Eli jos asia menisi tuomioistuimeen, niin vasta siellä käsitellään koko tämä juttu.

Oikeudenmukaisessa maailmassa kansanvihollisuutensa osoittanut Toiviainen pantaisiin kansantuomioistuimen eteen ja Nuotio pohtimaan oikeusfilosofiaa lapion varteen. Tosin tähän voi mennä vielä jokunen tovi, semminkin kun toimittajissa löytyy pilvin pimein korruptoituneen oikeusjärjestelmän puolustajia. 

Eräs heistä on Ylen toimittaja Jyrki Hara, jonka Yle Watch on osoittanut olevan palkattu ammattivalehtelija jo vuoden 2013 kirjoituksessaan Yle tv-uutiset käyttää ruotsalaisten tuhoa toivovaa aasialaista rasistia puolueettomana asiantuntijana. Poliittisesti vainoharhaisena vasemmistolaisena Hara kääntää professori Kimmo Nuotion argumentin päälaelleen Ylen verkkosivujen jutussa Analyysi: Jos perussuomalaisten periaate pitää, eduskunnan istuntosalista voi tulla paikka, jossa voi sanoa aivan mitä tahansa. Kirjoituksen ingressi paljastaa häpeilemättä mitä nykypäivän inkvisiittorit pitävät rikoksena:

On erikoista, jos puhumalla tehdyistä rikoksista ei voi joutua vastuuseen yhteiskunnan arvovaltaisimmalla keskustelun näyttämöllä, kirjoittaa politiikan toimittaja Jyrki Hara.

"Puhumalla tehty rikos" on kuin suora lainaus George Orwellin tunnetusta dystopiaromaanista Vuonna 1984. Tarkasti ottaen kunnianloukkaus voisi toki olla "puhumalla tehty rikos", löytyyhän sellaisesta monesti teon tarkka kohde, jolle solvauksesta on konkreettista vahinkoa. Sen sijaan määrittelemättömän ryhmän pitämistä rikoksen kohteena ilman konkreettista haittaa on mielettömyyttä. Ei riitä, että paikalliset puolestaloukkaantujat kuvittelevat, että ikävän asian sanominen niinkin epämääräisestä ryhmästä kuin ulkomaalaiset loukkaa henkilökohtaisesti kaikkia maassa olevia ulkomaalaisia. Ikävää totuuspuhetta kun kuulee joka päivä mistä tahansa ryhmästä kuten valkoisista heteromiehistä tai perinteisen avioliiton kannattajista. 

Tietysti aina voi olla niin, että lakitieteen ammattilaiset haluavat oman taloudellisen etunsa vuoksi yhteiskuntaan lisää oikeudellista kärhämöintiä kuten Yhdysvalloissa. Puolivillaisten syytteiden vaatiminen pelkästä leukaluiden loksauttamisesta on eräs oire universaalin amerikkalaisuuden leviämisestä myös suomalaiseen yhteiskuntaan.

YLE MYÖTÄILEE KUN POLIISIYLIJOHTAJA HALUAISI KRIMINALISOIDA VIRANOMAISTEN ARVOSTELUN

Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen tunnetaan parhaiten sotkeutumisestaan politiikkaan, joka on näkynyt räikeänä puuttumisena oppositioliikkeiden ja toisinajattelijoiden toimintavapauksiin. Näistä tapauksista tunnetuin lienee Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen (PVL) kieltoprosessi, joka lähti liikkeelle Poliisihallituksen johtajan Seppo Kolehmaisen vaatimuksesta. Koska kyseisen sortotoimen hämäristä taustoista on vaiettu, eräät yhteiskuntakriitikot ovat epäilleet, että Kolehmaiselle annettiin vain kasvot manööverille, jonka taka-alalla häärivät EU-agendaa palvelevat suomalaispoliitikot.

Joka tapauksessa Kolehmaisella on taipumusta vehkeilyllään rikkoa jatkuvasti vallan kolmijako-oppia. Hänen johdollaan poliisi on insitituutiona alkanut haalia itselleen valtaa, joka on kuulunut perinteisesti lainsäädäntö- ja tuomiovallalle. Esimerkiksi Pohjoimaista Vastarintaliikettä vastaan nostetun kanteen takana ei ollut syyttäjälaitos vaan Poliisihallitus. 

Oma lukunsa ovat Kolehmaisen viimeisimmät sekoilut al-Holin Isis-taistelijanaisten ja näiden lasten päästämisessä Suomeen. Hänestä on tehty oikeuskanslerille ainakin kaksi kantelua virkamiehen valehtelusta eduskunnalle. Asiakirjavuodot nimittäin paljastavat, että Kolehmainen on allekirjoittanut salaisen asiakirjan, jonka tavoitteena oli järjestää Isis-taistelijoiden vaimot ja lapset palautuslennolle Suomeen. Näin syvä yhteistyö punavihreän hallituksen kanssa kertoo tietenkin sekä Kolehmaisen omista puoluepoliittisista preferensseistä että tämän kykenemättömyydestä pitää näppejään erossa ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr.) poliittisesta suhmuroinnista.

Tällaisella ansioluettelolla Kolehmainen katsoo kuitenkin olevansa oikeutettu ripittämään sananvapauttaan käyttäviä suomalaisia. Tänään tulleessa Yle TV1:n Ykkösaamussa Kolehmainen saarnasi ainaista virttään "virkamiesten maalittamisesta" ja "vihapuheen" lisääntymisestä. Ylen verkkosivuilta löytyvässä jutussa Poliisiylijohtaja Kolehmainen huolissaan maalittamisesta: Pelko voi vaientaa jopa tuomareita, sadat poliisit harkinneet alanvaihtoa Poliittisen poliisin (PolPo) ykkösnyrkki yrittää ruikutuksellaan kerätä virkamiesgangstereilleen sääliä, jotta  jo nyt häpeällisesti typistetty sananvapaus saataisiin karsittua olemattomiin:

– Pahimmillaan maalittamista on saatettu kohdentaa niin, että virkamies luopuu virkatehtävistään. Syyttäjä ei enää lähde syyttämään näissä tapauksissa, tai pahimmillaan tuomari ei lähde tuomitsemaan, Kolehmainen sanoi.

Tällaiseen puolitotuuteen ei voi suhtautua muulla kuin vasemmistopoliitikon suosimalla sutkautuksella: paskapuhetta! Kolehmaisen puoluetausta ei ole tiedossa, mutta projisoinnin käyttäminen viittaa vahvasti vihervasemmistolaiseen mentaliteettiin. "Faktantarkastajien" sylttytehtaalta yleiseen kielenkäyttöön juurrutetulla uudistermillä maalittaminen halutaan valtamediassa viitata vain alamaisten virkamiehille antamaan suoraan palautteeseen. Tosiasiassa paljon yleisempää "maalittamista" ovat juuri syyttäjien politisoituneet toimet tavallisia nettikirjoittajia ja populistipoliitikkoja vastaan. Virkamiehiin kohdistuvaa, usein vielä täysin perusteltua kritiikkiä  huolestuttavampaa on kansanvallan kannalta esimerkiksi se, että maastamme löytyy valtakunnansyyttäjä, joka käyttää ideologisten mieltymystensä mukaisesti mielivaltaa ketä tahansa kansalaista vastaan. Lakien tarkoitus on suojella tavallisia kansalaisia, eikä niitä mielivaltaisesti käyttäviä kansanvihollisia!

Ylen verkkosivujen Kolehmainen-uutisesta vastannut pahamaineinen multikulti-propagandisti Anniina Wallius ei malta olla tuomatta omia näkemyksiään juttuun. Tämän hän tekee vaivihkaa tunnettujen tosiasioiden varjolla:

Tuorein julkisuuteen tullut tapaus poliisin henkilökohtaisesta roimimisesta sosiaalisessa mediassa on perussuomalaisten kansanedustajan Ano Turtiaisen Twitter-viesti.

Siinä hän nimitti ylikomissario Jari Taposta "munattomaksi nillittäjäksi" tämän kirjoitettua sananvapauteen kuuluvasta vastuusta.

Taponen on tehnyt rikosilmoituksen. Kolehmainen kertoo kuulleensa monilta muilta poliiseilta, etteivät he tee ilmoituksia, koska eivät halua antautua tai saattaa jopa perhettään entistäkin pahemmin maalittamiskohteeksi.

Toimittaja viestii, että ikään kuin koko juttu olisi pääpiirteissään tässä. Päältä päin katsoen moni huoleton lukija varmaan otaksuu näin, sillä hänelle ei ole avattu tapauksen yhteiskunnallisia ja poliittisia ulottuvuuksia, jotka ylipäätään tekivät rikosilmoituksen mahdolliseksi. Jälleen kerran emeritus professori Timo Vihavainen löysi case Taposesta sarkastisesti totuuden jyvän, joka on ollut valtamedialla koko ajan tahallaan kadoksissa:

Uusimmasta Suomen Kuvalehdestä huomaan, että siellä kolumnisti kirjoittaa otsikolla Solvaaminen on painostusta. Tämän yllättävän johtopäätöksen näyttävää oikeuttavan muutama letkautus, eritoten erään kansanedustajan eräästä aikuisesta poliisikomisariosta twitterissä käyttämä nimitys munaton nillittäjä.

Kirjoittaja pitää absurdina uutisoida somehäirintää – ilmeisesti juuri tällaista –yksittäisten henkilöiden välisenä nahinana. Tänä aikana näet lukuisat tutkimukset osoittavat vihapuheen isoksi demokratiaongelmaksi.

Asiantuntijaryhmä kuulukin vaatineen poliitikoilta päättäväisiä toimia ongelmaan puuttumiseksi. 

Somehäirinnän uutisoiminen henkilöiden välisenä nahisteluna palvelee kirjoittajan mielestä tätä agendaa, koska se hämärtää vihapuheen mieltämistä yhteiskunnalliseksi ongelmaksi.  

Tällöin kuulemma hämärtyy, että häirintä… on vallankäyttöä, jossa joitakin henkilöitä ja näkemyksiä pyritään vaientamaan…  

Kyllähän se ilmeiseltä näyttää, että liikkeellä nyt on kovasti halua vaientaa joitakin mielipiteitä ja ettei asiassa liiemmin keinoja kaihdeta. Jopa yleinen syyttäjä (!) on kuin onkin onnistuttu mobilisoimaan asiaan mukaan ja näyttää ihan siltä, kuin asialle haluttaisiin nyt vielä antaa tieteenkin siunaus.

Sekä Ylen Ykkösaamu ja siitä jutun kirjoittanut Anniina Wallius edustavat esivallalle nöyrää tiedonvälitystä. Kolehmaista ei haasteta politikoinnistaan ja töppäilystään mitenkään. Päinvastoin, Wallius myötäilee hänen kantaansa sananvapauskysymyksessä. Kun poliisiylijohtaja puhuu "vihapuherikoksista", joita Suomen laki ei edes tunne, toimittaja Wallius kirjaa sen juttuunsa sellaisenaan ilman välihuomautusta:

Vihapuherikosten muuttaminen asianomistajarikoksista yleisen syytteen alaisiksi helpottaisi, mutta sekään ei olisi koko ratkaisu, Kolehmainen arvioi. Lakimuutos on oikeusministeriössä harkittavana, hän kertoi.

Omana henkilökohtaisena mielipiteenään hän sanoi, että rikoslakeja ei tarvittaisi lainkaan, jos ihmiset osaisivat kunnioittaa toistensa ihmisarvoa.

Kommentista käy selväksi, että poliisiylijohtaja ei pidä suomalaisia kansalaisina vaan alamaisina, joiden toimintaa pitää yhä tiiviimmin valvoa ja jos mahdollista, sanktioida vielä nykyistäkin ankarammin. Toisin sanoen alamainen on Kolehmaiselle aina potentiaalinen rikollinen ja rikoksista inhottavin on hegemonisen valtakoneiston väärinkäytösten esilletuominen.

Puhuessaan Ruotsin katastrofaalisista rikostilastoista poliisiylijohtaja tyynnyttelee kansaa väittämällä länsinaapurin tilanteen olevan täällä vältettävissä. Mitään konkreettisia keinoja Kolehmainen ei kuitenkaan esitä, ei edes sitä helpointa kuten kehitysmaalaisten maahanmuuton tukkimista ja maassa olevien ulkomaalaisrikollisten karkottamista.

Hervottoman haastattelun kruunaa Kolehmaisen lopussa esittämät toimenpide-ehdotukset kutsumattomien kehitysmaalaisten "kotouttamiseksi". Päästessään vapaasti politikoimaan, poliisiylijohtajan jutut lähtevät välittömästi laukalle:

Hän pitää Suomessa ongelmana muun muassa sitä, että maahanmuuttajien pääsy töihin kariutuu tiukkoihin kielitaitovaatimuksiin, jolloin he jäävät ulkopuolisiksi ja mahdollisesti alttiiksi rikollisryhmien houkutuksille.  

Hän sanoo ymmärtävänsä, että suomen tai ruotsin taito on keskeinen integraation väline ja se on ollut ennakkoedellytys myös työpaikalle, mutta nyt systematiikkaa kannattaisi hänen mielestään kääntää.  

Kielen oppiminen on edelleen erittäin tärkeää, mutta Kolehmaisen mielestä töihin voisi päästä nykyistä helpommin ja kieliopinnot käydä sen jälkeen työn ohessa.  

– Työhön nopeasti, ja sillä tavoin rakentamaan suomalaista yhteiskuntaa.

Jokainen ymmärtää puheen kontekstista ettei poliisijohdon moderni apparatsikki tarkoita maahanmuuttajalla Ruotsista tullutta ohjelmistosuunnittelija Håkania tai Saksasta työn perässä saapunutta koneinsinööri Jürgeniä, vaan afrikkalaisperäistä, todennäköisesti laittomasti maassa oleskelevaa ammattitaidotonta vapaamatkustajaa. Tervejärkisille on ajatuksenakin sietämätöntä, että henkilöillä joilla ei ylipäätään ole mitään asiaa Suomeen, yritetään viranomaisten toimilla juuruttaa maahamme. Tuo joutoväki pitäisi välittömästi palauttaa Schengen-alueen ulkopuolelle, mieluiten kotiseuduilleen, jossa pippuri kasvaa. 

On pöyristyttävää, että poliisiylijohtaja ehdottaa taustoiltaan varmentamattomille muukalaisille vielä ohituskaistaa työelämään ikään kuin Suomessa ei olisi jo omasta takaa kotoperäisiä työntarvitsijoita! Viranomaisten pitäisi suojella suomalaisia, mutta Kolehmaisen puheenvuorosta päätellen poliisia kiinnostaa lähinnä vain ulkomaalaisten hyvinvointi. Varsinkin poliisijohto kantaa neuroottista huolta siitä, etteivät kaikki suomalaiset suhtaudukaan valtiojohdon ja viranomaisten vieraskoreuteen ilolla ja kutsuvat sitä siksi vihapuheeksi, josta pitäisi saada vapausrangaistus.

VALTIOVALTA, POLIISI JA MEDIA ETSIVÄT TUKAHDUTTAMISKEINOJA OMAA KANSAANSA VASTAAN

Yksi nykyajan suurimpia paradokseja on, että kaikki totuutta ilmituova puhe, jota poliittisesti korrekti valtaeliitti vihaa, on leimattu vihapuheeksi. Verkkolehti Kansalainen kertoi maanantaina, että Oikeusministeriön koordinoiman Against Hate -hankkeen vihapuheen vastainen viestintäkampanja käynnistyy 4. helmikuuta Mediataitoviikolla. Uutisen mukaan kampanjalla halutaan lisätä netinkäyttäjien tietoisuutta siitä, millainen sisältö on rangaistavaa vihapuhetta. Samaisen kampanjan avulla pyritään myös lisäämään innokkuutta ilmoittaa poliisille rangaistavasta vihapuheesta.

Oikeusministeriö ei määrittele omaehtoisesti vihapuheen sisältöä, vaan kopioi sen suoraan Euroopan neuvoston ministerikomitealta, joka ei ole saanut minkäänlaista demokraattista mandaattia EU-kansalaisilta. Kyse on siis puhtaasti neuvostobyrokraattisesta juntasta, joka määrää omien ideologisten mielihalujensa mukaan sen mitä unionin maissa saa sanoa (kritisoida) ja mitä ei. Ministerikomitean määritelmän mukaan

vihapuhetta ovat kaikki ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjaa suvaitsemattomuuteen. Vihapuhe voi olla rikoslain mukainen rikos, yhdenvertaisuuslaissa tai tasa-arvolaissa kiellettyä syrjintää tai muuten yleisesti haitallista ilmaisua.

Kyseisen uhkavaatimuksen perusteella jo tilastollisten tosiasioiden julkituominen tietyistä maahanmuuttajaryhmistä voisi olla vihapuhetta, koska faktojen esittäminen saattaa tuntua muukalaisista ja heidän etuaan ajavista petoksellisista poliitikoista vihalta. Vaikka uutisjutussa myönnetään epäsuorasti, että kaikki vihapuhe ei ole rangaistavaa ("Vihapuhe voi olla rangaistavaa"), pyritään siinä silti luomaan mielikuva, että vihapuhe olisi esimerkiksi Suomessa virallinen lakitermi. Lakimme ei vihapuhetta tunne, mutta kilttejä kansalaisia pelotellakseen media ja viranomaiset puhuvat siitä tavalla, jossa tietyn tunnerekisterin ilmaisut olisivat jo kriminalisoituja. Tämä on epäilemättä nomenklatuuran eräs tehokkaimmista keinoista edistää yhteiskunnallista itsesensuuria sille kiusallisista asioista.

Käsitteenä vihapuhe on tarkoituksellisesti epämääräinen, jotta sitä voidaan venyttää tarpeen mukaan ja käyttää mielivaltaisesti aitoa poliittista oppositiota vastaan. Ei tarvitse olla käsiteanalyytikko ymmärtääkseen, että hegemoninen valta käyttää vihapuhetta poliittisten vapauksien "legitiiminä" tukahduttamiskeinona. Lopullisena tavoitteena on tietenkin kriminalisoida kaikki yhteiskunnalliset pyrkimykset, joissa yritetään vahvistaa traditionaalista perhekäsitystä ja estää kehitysmaiden massainvaasio Eurooppaan.

Vihapuheen käsitteen alkuperästä ja motiiveista ei tietenkään haluta julkista keskustelua, koska se paljastaisi helposti sen neuvostoliittolaiset juuret, jotka johtavat tukevasti myös jälkimarxilaiseen uusvasemmistoon etenkin Yhdysvalloissa. Sieltä on lähtöisin myös 60-lukulaisten vasemmistolaisten 1990-luvulla yleiseen tietoisuuteen levittämä poliittinen korrektius, jota voi pitää vihapuheen ideologisena sisarena ja välttämättömänä ehtona.

Monelle rivikansalaiselle vihapuhe-termin historiallinen tausta lienee tuiki tuntematon, kiitos asiasta vaienneen koululaitoksen, yliopiston ja median. Vihapuheen käsitte ja poliitisen korrektiuden teoria luotiin lähinnä Itärannikon Ivy League -yliopistojen jälkimarxilaisissa aivoriihissä, joissa kriittisen teorian oppien mukainen kulttuurimarxilainen kauna "valkoista heteroseksuaalista länsimaista yhteiskuntaa" vastaan on vellonnut 1960-luvulta lähtien.

On tragikoomista, kuinka täällä kaukaisessa Suomessa hyväuskoiset rivipoliisit ovat omaksuneet Atlantin takaisen länsivihamielisen vihapuhediskurssin itsestäänselvänä yhteiskunnallisen keskustelun lähökohtana. Samalla se on myös osoitus poliisin sisäisestä rappiosta, koska se haluaa vihapuhediskurssilla rajata perustuslaillista sanavapautta ja ohjata kansalaiskeskustelua sellaiseksi, jossa vasemmistoliberaalin yhteiskunnan tabuihin ei koskettaisi. 

Nämä molemmat asiat käyvät selväksi eilisessä Yle-uutisessa Poliisilta harvinainen vetoomus Runebergin päivänä vihapuhetta vastaan: "Ei ihan tyypillistä virkapuhetta". Uutinen kertoo ikävällä tavalla, kuinka poliisi on tämän vuosikymmenen jälkimmäisellä puoliskolla politisoitunut EU-glogalistien ideologiaa noudattavaksi pakkovoiman käyttäjäksi. Poliisi ei ole enää se kansalaisia palveleva tuttu Reinikainen, vaan orwellilainen ajatuspoliisi, Polpo, joka kyttää ihmisiä "väärien" mielipiteiden vuoksi.

Ylen kritiikittömässä uutisjutussa poliisi näyttää ottaneen jopa naisellisen suostuttelun keinot käyttöön, jotta kansalaiset luopuisivat oikeutetusta yhteiskuntakritiikistään ja alistuisvat nykysuomettuneeseen itsesensuuriin. Ylikonstaapeli Nina Juurakko-Vesikko hyödyntää härskisti kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergin syntymäpäivää Sisä-Suomen poliisilaitoksen Facebook-sivulla kehottaessaan kansalaisia pitämään poliittisesti epäkorrektit mölyt mahassaan:

– Mutta olisiko Runebergikään osannut arvata, miten suomen kielellä vielä sivalletaan, ruoskitaan, henkisesti lyödään ja satutetaan? Olisiko hän pöyristynyt ja sanonut, että kuka kielellämme toista raiskaa, se mielellänsä hinnan maksaa, unettomina öinä, pelkona varjossaan, vihollisen vihaa alati paeten?

Juurakko-Vesikon ounastelu Runebergin mietteistä nykypäivästä kuuluu samaan sarjaan kuin valtamedian levittämät henkilöhaastattelut, joissa sotaveteraanien todistetaan taistelleen homojen ja kehitysmaalaisten elintasosiirtolaisten puolesta saksalaisperäistä fasismia vastaan. Mistä ihmeestä ylikonstaapeli voi olla varma, että nationalistina tunnettu Runeberg olisi kauhistellut kansalaisten oikeutettua pettymystä poliittista johtoa, virkamieskuntaa ja mediaa kohtaan? Jos Runeberg eläisi tänään, olisi paljon todennäköisempää, että hän yhtyisi petetyksi tulleiden kansalaisten kuoroon kuin puolustaisi tsarististen EU-komissaarien palveluksessa olevia kasakoita.

EU-mielisen poliisijohdon äänitorveksi ryhtynyt Juurakko-Vesikko haluaa kieltää myös anonyymin mielenilmaisun, koska se on muka raukkamaista. Poliisin mielestä ajatusrikoksista pitää ehdottomasti kertoa omalla naamallaan:

Tekstillä Juurakko-Vesikko haluaa kiinnittää huomiota kielenkäyttöön. Etenkin netissä mennään usein sen varjoon, ettei henkilöllisyys paljastu.

Totta kai henkilö, joko toistaa järjestelemän hellimiä arvoja omalla nimellään ei ole mitään pelättävää seurauksista. Kyse on samasta jos julistautuu Vatikaanissa katolilaiseksi tai olisi ylistänyt Stalinia 1930-40-lukujen NKP:n puoluekokouksissa. Sen vuoksi pitäisikin kysyä, millaisia rangaistuksia ja seurauksia (mm. työpaikan menetys) anonyymiteetin kieltäjät olisivat itse valmiita kestämään mielipiteistä, joita järjestelmä pitäisi epäsopivina. Todennäköisesti he jättäisivätkö ne rangaistusten pelossa kertomatta. Tässä on jälleen eräs keino edistää itsesensuuria.

– Etenkin nettimaailmassa kieli on ruokotonta. Tuntuu, että sitä mitä kirjoitetaan, ei sanottaisi päin naamaa.

Sopimattomasta kielenkäytöstä hurskastelu on jokseekin irvokasta samalla kun todelliset teot lakaistaan maton alle. Sitä paitsi vihan tunne on usein täysin perusteltua sanoopa tunteita tukahduttava ajatus- ja tunnepoliisi asiasta mitä tahansa. Toistaiseksi totuuspuheena tunnettu "vihapuhe" onkin ilman valtaa olevan kansan ainoa tapa protestoida. Ylikomisariolle näyttää olevan mahdotonta ymmärtää, että vihaiset sanat ovat vain reaktiota petoksellisiin tekoihin ja päätöksiin, joita suomalasivihamielinen hallintokoneisto kohdistaa alamaisina pitämiinsä tavallisiin suomalaisiin.

Syy miksi ylikomisarion haastattelu julkaistiin juuri nyt liittyy verkkolehti Kansalaisessa mainittuun uutiseen Oikeusminteriön vihanpuheen vastaisesta kampanjasta, johon osallistuu lisäksi sisäministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö ja liikenne- ja viestintäministeriö. Verkostoon kuuluvat myös tasa-arvovaltuutettu, yhdenvertaisuusvaltuutettu, Valtakunnansyyttäjänvirasto, Poliisihallitus, Poliisiammattikorkeakoulu, Euroopan Kriminaalipolitiikan Instituutti HEUNI, Rikosuhripäivystys, Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ja Kansallinen audiovisuaalinen instituutti KAVI. Ylikomisarion haastattelujutun lopussa asia myös kerrotaan:

Oikeusministeriö aloitti eilen Against Hate -hankkeen viestintäkampanjan. Itse hanke on vanhempi. Kampanjalla halutaan lisätä netinkäyttäjien tietoisuutta siitä, millainen sisältö on rangaistavaa vihapuhetta. Kampanjalla pyritään myös lisäämään halukkuutta ilmoittaa poliisille rangaistavasta vihapuheesta.

Poliisi ja ministerit osoittavat kampanjallaan vain pelkäävänsä alamaisia, jotka eivät alistu kansallisesti itsetuhoiseen politiikkaan. Vallassa olijoiden näkökulmasta kansalaiset eivät ole luottamuksen arvoisia heidän viisaana pitämälleen politiikalle, joten tyhmää kansaa pitää sen vuoksi valvoa ja rangaista, jotta se palaisi takaisin ruotuun. Kaikki sujuu elitiin mielestä niin kauan hyvin kunhan kansa on ymmärtämättä, että valta kuuluu heille ja poliitikkojen pitää palvella kansaa.

SOTE-SÄHLÄRI HEIKKI HIILAMO VAATII "VÄÄRÄNLAISEN" SANANVAPAUDEN KRIMINALISOIMISTA

Tuskin keneltäkään on jäänyt huomaamatta, että Ylen uutistoimitus ohjaa valtakunnallista keskustelua nostamalla esiin hallitsevan hegemonian puheenvuoroja. Kansalaisten kannalta tällainen maan tapa on haitallista, koska näissä uutisissa Yle ei esitä minkäänlaista kritiikkiä yhteiskunnallisen auktoriteetin mielipiteille eikä henkilön epäilyttäville taustoille. Sanalla sanoen kyse on kansalaisten kurkusta alas kaadettavasta propagandasta.

Viimeisin esimerkki tästä on Ylen verkkosivuilta löytyvä tuore uutinen Professori Heikki Hiilamo uudistaisi rikoslakia netissä öykkäröinnin vähentämiseksi – "Sosiaalisen median kautta vihapuhe levittää myrkkyään, ja luo uhkaavaa ilmapiiriä". Keskiviikkona Mikkelissä järjestetyssä Päämajasymposiumissa puhunut Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo vaatii kovempia rangaistuksia ja sensuuria puheelle, jossa kerrotaan poliittis-taloudellisen eliitin näkökulmasta epämieluisia totuuksia. Totta kai hallitsevaan nomenklatuuraan itsekin kuuluva Hiilamo vääntää totuuden puhumisen orwellilaisen uuskielen termiksi "vihapuhe":

– Sosiaalisen median kautta vihapuhe levittää myrkkyään meidän yhteiskuntaan, ja luo negatiivista uhkaavaa ilmapiiriä.  Hiilamon mukaan Suomen lakeja pitäisi nyt tarkastella, ja pohtia, vastaako nykyinen lainsäädäntö sosiaalisen median asettamiin haasteisiin.   

– Se on iso ongelma, johon pitäisi voida puuttua päättäväisesti. Esimerkiksi rikosoikeudellisin keinoin. Ilmiantokynnystä pitäisi madaltaa, ehkä lainsäädöntöäkin tarvitsee muuttaa.

Valvovaa Isosiskovaltiota kannattava Hiilamo on lausunnon perusteella ilmiselvä sosialisti. Jo Hiilamon taustojen pintapuolinen penkominen paljastaa tämän todeksi, sillä hän on ollut vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Vihreiden ehdokas Uudellamaalla ja hänellä on huomattava osakkuus äärivasemmistolaisista Voima-  ja Into -kustantamoista.

Sekä politiikassa että yksityisissä bisneksissään Hiilamo vaikuttaa kylmäveriseltä opportunistilta. Sote-asiantuntijaryhmään kuuluvana hänen tiedetään vastustaneen sosiaali- ja terveysuudistusta sosialististista syistä, mutta käänsi hiljattain kelkkansa kun "tosiseikat" muuttuivat. Tämä tapahtui sattumoisin sen jälkeen kun hänet oli nimitetty Helsingin Diakonissalaitoksen säätiön hallitukseen. Samainen laitos on yksityisen Terveystalon neljänneksi suurin omistaja. Saadun korruptioviran ansiosta Hiilamosta on tullut kaverikapitalismin takuumies hallituksen sote-hankkeessa. Tämä ei kuitenkaan estä häntä harjoittamasta myös kaverisosialismia, jossa pöhöttynyttä valtiovaltaa pönkitetään sensuurivaatimuksilla ja toisiajattelijoiden kovemmilla rangaistuksilla "vihapuheen" varjolla.

Vallanhimoisena kiipijänä Hiilamo on valmis edistämään sosialismin ja kapitalismin huonoimpia puolia. Vuosi sitten hän vaatii kunnon kommunistin tapaan perintöveron rajua nostoa peräti 65 prosenttiin. Valtion harjoittaman ryöstön hän perustelee sillä, että "tuloerot ja varallisuuserot aiheuttavat eriarvoisuutta, mikä on kasvava ongelma myös Suomessa". Suuret tuloerot näkyvät eniten maahan rahdatuissa kehitysmaalaisissa, joille Hiilamo todennäköisesti haluaa kohdistaa suomalaisilta ryöstetyt perintöverot.

Samanlaista professoritason älyttömyyttä kannattaa Ylen entinen toimitusjohtaja Mikael Junger, joka haluaa kasvattaa verorasitetta vaatimalla äskettäin, että Suomen pitäisi ottaa entisten lisäksi kymmeniä tuhansia kolmannen maailman lukutaidottomia taatelintallaajia paikkaamaan maamme HUUTAVAA työvoimapulaa. Hjallis Harkimon puuhaamaan Liike Nyt -kansanliikkeeseen kuuluva Junger voisi hyvin ehdottaa puolueen uudeksi nimeksi Maahanmuuttoliike Nyt.

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

VALTAKUNNANSYYTTÄJÄNVIRASTO LUOMASSA SUOMEEN 2000-LUVUN GULAGIA?

Vallan makuun päässyt väliaikainen valtakunnansyyttäjä
Raija Toiviainen näyttää nauttivan erimielisten suoma-
laisten syyttämisestä.

Valtakunnansyyttäjä Matti Nissistä vastaan nostettu syyte virkamiehen esteellisyyden ja jääviyden rikkomisesta liikahti tänään eteenpäin, kun korkeimmassa oikeudessa aloitettiin valmisteleva oikeudenkäynti. Ylen uutinen Valtakunnansyyttäjälle vaaditaan sakkoja virkavelvollisuuden rikkomisesta – myöntää syyllisyytensä, mutta ei tahallisuutta kertoo pääpiirteissään sen mistä jutussa on kyse. Poikkeuksellisen korkean tason syytteen ansiosta suomalainen oikeusjärjestelmä todistaa olevansa vielä jossain määrin luottamuksen arvoinen, vaikka apulaisoikeuskansleri Kimmo Hakonen ei vaadikaan Nissisen viraltapanoa.

Kansallismielisille ja muille poliittisesti epäkorrekteille toisinajattelijoille vankilatuomioita vaatineen Matti Nissisen puolustus lähtee liikkeelle pokerinaamaisesta valehtelusta:

Nissinen myöntää syyllistyneensä tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen syksyn 2012 ja kevään 2015 välisenä aikana. Hän kuitenkin katsoo, että teko ei ole tahallinen.

Kun  syyttäjälaitos ja valtakunnansyyttäjänvirasto ostivat Deep Lead -yhtiöltä koulutusta yli 74 000 eurolla, hankinta-asioiden käsittelystä vastasi Matti Nissinen. Deep Lead -yhtiötä johtaa Nissisen veli, joten täytyy olla aika härski uskotellakseen muille, ettei diilin antamisessa lähisukulaiselle ole kyse tahallisuudesta.

Valtakunnansyyttäjänviraston sekoilut eivät ole mitenkään vähentyneet sen jälkeen kun Nissinen siirrettiin virasta väliaikaisesti pois. Valtakunnansyyttäjän virkaa määräaikaisena hoitava Raija Toiviainen yrittää olla paavillisempi kuin Nissinen Ylen viime lauantain haastattelujutussa Valtakunnansyyttäjä huolissaan Suomen tilanteesta: Ymmärtävätkö rasistisen vihapuheen levittäjät, mitä he tekevät? Toiviaisen vaatimukset sananvapauden supistamisesta ovat tyyliltään silkkaa stalinismia, jossa julistettiin kaikkien yhtäläisiä oikeuksia samalla kun ne riistettiin "luokkavihollisilta" pienen puolueliitin hyväksi.

Toiviainen sanoo kuitenkin jämäkästi, että sananvapaudellakin on rajansa. Ihmisarvoa loukkaava vihapuhe ei nauti sananvapauden suojaa.

Vasemmalle kallellaan olevat Demlan juristit teroittavat mielellään YK:n muotoilemia universalistisia sosiaalisia konstruktioita, mutta Toiviaisen valikoiva muisti ei halua rekisteröidä ihmisoikeuksien julistuksen artiklaa 19 (1948), jossa sanotaan, että "Jokaisella on sananvapaus; tämä oikeus sisältää vapauden hankkia, vastaanottaa ja levittää kaikenlaisia tietoja ja ajatuksia riippumatta alueellisista rajoista joko suullisesti, kirjallisesti tai painettuna taiteellisessa muodossa tahi muulla hänen valitsemallaan tavalla." Ei ole sattumaa, että sosialistimaiden painostuksesta artiklaan lisättiin myöhemmin kolmas kohta "erityisistä velvollisuuksia ja vastuuista", joka on ollut viime vuosina erityisen suosittu vasemmiston keskuudessa, koska sen varjolla voidaan sensuroida sille epämieluisia näkemyksiä. Sitä vastoin läntisessä liberalistisessa ajattelussa sananvapaus tarkoittaa perinteisesti sitä, että se koskee nimenomaan epämiellyttävää ja "loukkaavaa" materiaalia, koska yleisesti hyväksyttyjen näkemysten ilmaisemiselle artiklan suoja on tarpeeton. 

Ovelana juristina Toiviainen haluaa sekoittaa tahallaan sanavapauteen kuulumattoman viharikos-klausuulin jo nyt laissa määritettyyn kansanryhmän vastaiseen kiihotukseen:

– Mutta jos joku sitten uhkaa, panettelee tai solvaa tiettyä kansanryhmää ja tällä tavoin loukkaa toisen ihmisarvoa, niin se ei ole hyväksyttävää, hän korostaa.

Toiviainen ei määrittele spesifisti mikä on kansanryhmän vastaista uhkaamista, panettelua ja solvaamista. Jos välikaikainen valtakunnansyyttäjä saisi itse päättää millainen informaatio olisi "ihmisarvoa loukkaavaa", hän laskisi siihen varmaan myös kaikki julkisesti levitetyt rikostilastot, koska ne ovat epäedullista luettavaa Suomessa ilmaiseksi oleskelevalle globaalille enemmistölle. Jos jätämme valtakunnansyyttäjän omat toiveet huomioimatta, kysymys uhkaamisesta, panettelusta ja solvaamista on määritelty kansanryhmän vastaisessa kiihotuspykälässä, mutta siinäkin ne on kerrottu niin laveasti, että ilkeämielinen syyttäjä voi asettaa syytteen melko heppoisin perustein kuten Jussi Halla-ahon tapauksessa. 

Suomen lainsäädäntö ei tunne toistaiseksi "rasismirikosta" tai muutakaan vastaavaa ajatusrikosta, mutta tästä huolimatta Raija Toiviainen käyttää ilmaisua kuin se olisi jo painettu lakikirjaan. Hän linkittää myös verkossa käytävän "liian vapaan" keskustelun kansanryhmän vastaiseen kiihotukseen, jonka vuoksi poliittisen poliisin ja Demlan mädättämän oikeuslaitoksen pitäisi puuttua siihen vaikka sosialistimaista tutulla ennakkosensuurilla:

Raija Toiviaisen mielestä kaikkein vastenmielisimpiä verkossa tehtäviä rasismirikoksia ovat kiihottaminen kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkominen. 

– Kiihottamisrikosten taustalla on aina rasistinen, toisten ihmisarvoa mollaava motiivi. Ei ole yli-ihmisiä ja ali-ihmisiä, on vain tasavertaisia ihmisiä.

Sen enempää kiinnittämättä huomioita Toiviaisen kannattamaan sosiaaliseen konstruktioon, joka on objektiivisen todellisuuden vastaista  toiveajattelua, sisältää lainaus kansanryhmän vastaisen kiihottamisen osalta yksipuolisen näkemyksen. 

Monesti kansanryhmän vastainen kiihotus, tai laajasti ymmärrettynä "vihapuhe", on reaktiota ensimmäisen kiven heittäjän vihaan. Suomessakin on liuta vaikutusvaltaisia poliitikkoja ja virkamiehiä, jotka haluavat ideologisessa vihassaan täyttää suomalaisten kiusaksi maan afrikkalaisilla. Tästä populaatiosta erityisesti somalit ovat monesti osoittaneet todistetusti vihamielisyytensä suomalaista lainsäädäntöä ja kulttuuria kohtaan. Kulttuurimarxilaisten luoman vihapuheen sijaan pitäisi puhua vihaa takaisin -puheesta, koska se vastaa paljon paremmin todellisuutta. On moraalisesti täysin oikein vihata sellaista, joka itse aloittaa hyökkäävän vihan sinua ja kansaasi vastaan. 

Jokainen voi itse päätellä, onko väliaikainen valtakunnansyyttäjä syyllistynyt eri ulostuloillaan suomalaisten vastaiseen kiihotukseen vai ei. Joka tapauksessa monomaaniseksi vasemmistolaiseksi Toiviaisen tekee se, että hän näkee valheellisen rasistisesti rasismin koskevan vain valkoisia. Samalla hän pyrkii selittämään luvatta maahantulleiden muukalaisten uskonnollis-ideologisen murhaamisen kantaväestön "rasistisilla" asenteilla. Hän pitää selvästikin Afrikan partapoikia oikeustoimikelvottomina, joilla ei ole omaa tahtoa ja vastuuta teoistaan. Toisin sanoen Toiviainen ei pidä heitä eurooppalaisin standardein katsottuna itsenäisiin päätöksiin kykenevinä subjekteina, vaan rinnastaa heidät lapsiin ja vammaisiin:

– Rasismin kohteet ajetaan nurkkaan, ja siellä nurkassa on helppo katkeroitua. Syntyy kasvualusta järjestäytyneelle rikollisuudelle ja jopa terrorismille. Vihapuheella vainotut ihmiset ovat väkivaltaisten ryhmittymien uusiutuva voimanlähde.

Näin haparoivalle päättelylle ei löydy mitään näyttöä, ja jo pelkkä arkijärkikin kyseenalaistaa sen helposti. Etnisesti loukkaaviksi koettuja viestejä ei näy julkisuudessa, joten potentiaalisen islamistisen puukkojunkkarin täytyisi etsiä niitä aktiivisesti verkon syövereistä. Arkisista valtavirtafoorumeista ne on jo sensuroitu ja niitä löytääkseen pitäisi lyöttäytyä jonkun perussuomalaisten varavaltuutetun Facebook-kaveriksi. Ja mikähän mahtaa olla todennäköisyys tälle? On vaikea uskoa, kuinka lähinnä intrerracial-pornosta ja länsimaisen kulttuurin solvaamisesta kiinostuneet nuoret ulkomaalaismiehet viitsisivät varta vasten hakeutua valkoisten rasistien sivuille tai fb-kavereiksi. Vai pitäisikö tästäkin jo syyttää valkoisia ja "kaikkialla vapaana riehuvaa vihapuhetta"? Vihapuheella vainotut ihmiset...Raija Toivonen, please!

Eräät poliittiset kommentaattorit kuten tutkija Arto Luukkanen ovat väittäneet, että Raija Toiviaisen viimeisimmän ulostulon taustalla olisi ylin poliittinen johto. Syynä olisi kuulemma Sipilän hallituksen tarpeesta löytää yhteisiä vihollisia, johon sopivat hyvin maan 700 000 rasistista väärinajattelijaa. Vaikka Luukkasen spekulointi hallituksen motiiveista olisikin totta, se ei selittäisi tyhjentävästi Toiviaisen gulagin tuoksuista avautumista. Asia kun sattuu olemaan niin, että Toiviaista ei tarvitse pahemmin kehotella kansan vastaisiin pogromeihin, vaan hän vanhana Demla-aktiivina on innokas antamaan väärämieliselle kansalle ruoskaa ihan omasta takaa.

TOTUUSPUHETTA AMERIKAN MUSTISTA JA SUOMALAISVIHAMIELISISTÄ POLIITIKOISTA.

Mustat ovat jälleen mellakoineet Yhdysvalloissa, vaikka Yle uutisessa Saint Louisissa mellakoitu jo kahtena yönä – Taustalla poliisin vapauttaminen murhasyytteistä vakuutellaankin, että "mielenosoitukset ovat sujuneet pääosin rauhallisesti." Rähinöinnin taustalla on Ylen mukaan poliisin vapauttava tuomio:

Mielenosoitusten taustalla on oikeuden perjantainen päätös kumota 24-vuotiaan mustaihoisen miehen ampuneen poliisin murhasyytteet. Poliisi ampui huumekaupasta epäillyn miehen takaa-ajon jälkeen vuonna 2011.

Ilman oikeudenkäynnin todistemateriaalia tavallisen uutisten seuraajan on mahdoton saada selvyyttä, onko kyseessä oikeusistuimen väärä päätös vai ei. Ainoa asia, jonka tuomio tuli jälleen todistaneeksi, on mustien väkivaltainen kollektiivinen reaktio rotuveljeä koskeneesta oikeusjutusta.

Poliisi on tappanut myös valkoisia ja aasialaisia rikollisia ja heidät on niistä vapautettu, mutta nämä roturyhmät eivät ole koskaan päätöksen julistamisen jälkeen ryhtyneet mellakoimaan väkivaltaisesti. Tässä kohtaa voisi puhua jopa rotuspesifistä käyttäytymismallista. Siksi toimittaja Simo Ortamon puhe "mustaihoisesta miehestä" on harhauttavaa rotudenialismia. Se redusoi geneettisten klusterien (rotujen) erot pelkkään ihonväriin, vaikka se on perinnöllisesti pienin joskin näkyvin ero. Ihon alla ilmenevät ominaisuudet kuten aineenvaihdunnalliset erot, kognitiiviset kyvyt ja temperamentti  ovat eri populaatioiden välillä kaikkein merkittävimmät.

                                                         *****************************


Yle se jaksaa marmattaa kansalaisten antamasta yhteiskuntakritiikistä, jota se kutsuu uutisissaan vihapuheeksi. Mediajätin verkkosivuilla on parikin tuoretta juttua aiheesta, jossa toisesta, Tutkija: Perussuomalaisten ja hallituskumppanien olisi pitänyt puuttua vihapuheeseen tiukemmin, Tampereen punaisen yliopiston pahamaineinen politrukki Pentti Raittila harmittelee sitä, että vihatotuuspuhetta olisi pitänyt sensuroida jo ajat sitten nettivalvonnan ja lainsäädännön keinoin.

Samaisessa jutussa punavihreää totalilaristista Isosisko-yhteiskuntaa kiihkeästi ajava kiiluvasilmäinen Vihreiden entinen puheenjohtaja Ville Niinistö puolestaan uhriutuu huolella ja kääntää päälalleen poliitikkojen harjoittaman suomalasvihamielisen poliitiikan:

– On tärkeää, että ei anneta tuumaakaan periksi. Vihapuheella ja rasistisella tai ihmisvihamielisellä kirjoittelulla ei pysty vaientamaan ihmisiä. Se on kaikkein tärkein asia, että jatkamme elämää juuri niin kuin sitä elämme ja puolustamme ihmisoikeuksia, Niinistö sanoo.

Tällaisen sentimentalistisille hölmöille suunnatun kauniin ihmisoikeuspuheen taakse kätkeytyy syvä halveksunta ja viha suomalaisuutta kohtaan. Juuri Niinistön kaltaiset hurskastelijat ovat harjoittaneet stalinistista väestöpolitiikkaa, jossa suomalaisuuden säilyttämisestä yritetään tehdä rikos. Kun tällaisen etnomasokistiseen vihaan sitten regoidaan, poliitikot syyttävätkin kansalaisia "vihapuheesta" ja "ihmisvihamielisyydestä". 

Kunnon mekkoinari-feministin tapaa Niinistö yrittää olla myös ritarillinen väittämällä, että vihapuhe kohdistuu paljon kovemmin naisiin kuin miehiin. Mitään tilastollista näyttöähän tästä ei ole, mutta sitäkin enemmän poliittisesti korrektia mutua ja halua lisätä viidakkokuumeisten naisten uhripääomaa.

Toisessa vihapuheuutisessa Turvallisuusjohtaja poliitikkojen häiriköinnistä ja uhkailuista: Koko ajan joudumme tätä perkaamaan kuullaan valtiovarainminiseri Petteri Orpon itkua siitä, kuinka hänen vaimoaan on häiriköity jo pitkään internetissä. Sanomatta kuitenkin jää miksi Niina Kanniainen-Orpoa on kritisoitu.

Petteri Orpon vaimo nimittäin sattuu olemaan osakkaana lakiasiaintoimisto Lakiverstas Oy:ssä, jonka toiminta keskittyy viranomaisvalituksiin. Erityisesti kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet elintasopakolaiset ovat tehneet tämän lakifirman kautta valtavan määrän viranomaisvalituksia, jotka ovat tulleet maksamaan veronmaksijlle tuhansia euroja per valitus. Sisäministerikaudellaan 36 000 turvapaikkaksurffaajaa maahan päästänyt Petteri Orpo on poliititisella päätöksellään kiistämättä edistänyt vaimonsa pakolaisbisnestä, jonka kustantajia ovat tavalliset suomalaiset. Olisi kummallista etteivät kansalaiset reagoisi näin ilmeiseen korruptioon. Sen sijaan että Petteri Orpo ja hänen vaimonsa myöntäisivät häikäilemättömän oman etunsa ajamisen, he syyttävätkin kansakunnan peiliä, joka ei anna heistä miellyttävää kuvaa.

 
                                                       *****************************

Yle TV1, sunnuntai 17.9.2017 klo 18:45, Arto Nyberg  

Suorassa lähetyksessä haastateltavina poptähti Antti Tuisku, alakulttuurin sekatyöläinen Perttu Häkkinen sekä tubettajaksi ryhtynyt televisiolegenda Riitta Väisänen.

HD Linkki Yle Areenaan.

Viikko sitten Yle Watchissa julkaistu totuuspuhe Arto Nybergin vieraana olleesta punamädättäjätaitelija Rosa Liksomista pillastutti totaalisesti vasemmistohyväkkäät, koska he tekivät Facebookissa runsaasti kollektiivisia ilmiantoja kirjoituksen jakajista. Onhan se ymmärrettävää, että juuri tämä väestönosa ei kestä kuulla totuutta, jonka vuoksi he ovat yhteiskunnassamme innoikkaimpia sensuurin kannattajia mitä erilaisin verukkein.

Tällä kertaa Arto Nybergissä oli katsomisen arvoinen toimittajavieras. Perttu Häkkinen on siinä mielessä harvinainen Ylen toimittajia, koska häntä ei vaivaa poliittinen korrektius, vaan hän on aidon puolueettomasti kiinnostunut myös mediassa paariaksi julistetun "äärioikeiston" toimijoiden tekemisistä. Tästä Häkkinen on saanut myös moitteita, esimerkiksi Punk in Finland -foorumissa hänet on julistettu "paskaksi jätkäksi" vain siksi, että on kirjailija Timo Hännikäisen fb-kaveri ja tuttu. Miehessä, jota tuo porukka vihaa intohimolla täytyy olla jotain hyvää. Jokainen voi tarkistaa asian itse seuraamalla Perttu Häkkisen radio-ohjelmia täältä.

YLESSÄ RASISMI SITÄ, ÄÄRIOIKEISTO TÄTÄ, ÄLÄ KOSKAAN VALKOISTA SYYLLISTÄMÄTTÄ JÄTÄ!

Tätä kuvaa ei näytetä valtamediassa, koska siinä syyllis-
tetään muslimeja. Valkoinen mies ei voi olla uhri, kysykää
vaikka punaisen yliopiston päivystäviltä desanteilta.

Kansainvälisyyttä korostavat valtamediat kertovat mielellään maailman tapahtumista, mutta tiettyjen ilmiöiden kuten rasismin kohdalla se keskittyy pääasiassa Amerikkaan ja Eurooppaan, ja niissäkin vain valkoiseen populaatioon. Tilastotietojen mukaan valkoiset maat ovat niihin kohdistuneesta vihamielisestä muukalaisinvaasiosta huolimatta maailman vähiten rasistisia, kun taas 25:n rasistisimman maan joukossa on vain yksi valkoinen monietninen maa, Venäjä, sijalla 20. Kyproksen sijan 22 selittää kreikkalaisten ja turkkilaisten välinen kärhämöinti. 

Rasismi eli yhteisön geneettinen itsesuojelu on täysin normaali käytäntö värillisissä maissa, ainoastaan lännessä se on vääristynyt itseensä kohdistuvaksi etnomasokistiseksi moralismiksi. Tämä selittää pitkälti sen, miksi media jankuttaa jatkuvasti vähiten rasististen valkoisten roturealismista. Viimeisin esimerkki tulee Yle uutisista, joka levittää verkkosivullaan  kansainvälisten uutistoimistojen herkkupalaa Maailman tunnetuinta YouTube-tähteä syytetään jälleen rasismista:

Kun sana oli lipsahtanut PewDiePien huulilta, hän yritti korjata tilannetta sanomalla, ettei tarkoittanut mitään pahaa. Tubettajan seuraajat olivat kuitenkin tarkkana.  

(...) Tapauksen seurauksena Felix Kjellberg menetti yhteistyösopimuksen Disneyn kanssa. Lisäksi YouTube perui uuden sarjansa Kjellbergin kanssa. Nyt kuullun rasistisen ilmaisun vuoksi Campo Santo studio ilmoitti pyrkivänsä kieltämään kuululta tubettajalta yhtiön pelien pelaamisen YouTubessa.

Kansainvälisiä "yhteisiä" arvoja vaaliva kyyninen bisnesmaailma toimii selkeästi eri kriteereillä silloin kun roturealistisen puheen esittäjänä on valkoinen. Yhdysvalloissa musta räppäri voi laukoa mitä tahansa valkoisista, mutta häntä ei siitä rangaista, vaan päinvastoin kiitellään "rohkeasta ulostulosta". Mitä taas tulee kiinalaisten ja arfikkalaisten julkkisten rasistisiin heittoihin, läntinen media ei ole niistä kiinnostunut, eivätkä suuryrityksetkään ole heitä boikotoimassa. 

Ylipäätään ulkoeurooppalaisten kuten muslimien viha valkoisia ja kristittyjä kohtaan on sokea piste kaikkialla läntisissä medioissa, myös Suomessa. Vielä Turun tapahtumien jälkeen media, poliitikot ja poliisi ovat olleet eniten huolissaan suomalaisten vihatotuuspuheesta ja vaativat lisää resursseja sen suitsimiselle. Sen sijaan resurssien panostaminen muslimifundamentalistien vihanlietsonnan seuraamiseen on täysin retuperällä, josta kertoo Suomen Uutisten uutisartikkeli Vihapuhepoliisi ei osaa arabiaa tai somalia – saavatko radikaalitahot vapaasti mekastaa Suomessa?

Koska Suomessa kovin kriitisenä esiintyvät valtamedian toimittajat eivät halua nostaa tätä kaksinaismoralismia keskustelun aiheeksi, kenenkään ei ole syytä ihmetellä, miksi kansalaisten luottamus johtaviin tiedotusvälineisiin on laskenut vuosi vuodelta.

                                                          ************************

Eilen Yle Watch kertoi suomalais-englantilaisesta miehestä, jota syytetään Britannian lakien perusteella "terrorismista" vain siksi, että hän kuuluu National Action -nimiseen järjestöön, joka kiellettiin viime vuonna, vaikka järjestö ei ole syyllistynyt mihinkään terrorismiin viittaavaan. Ylen Lontoon kirjeenvaihtaja Pasi Myöhänen yrittää tämänpäiväisessä analyysissään Kansanedustaja Jo Coxin murha herätti Britannian äärioikeistolaisen terrorin pelkoon kyhätä poliittisen poliisin ja viranomaislähteiden perusteella National Actionista terroristijärjestöä ja epäillystä Mikko Vehviläisestä terroristia. Ainoa peruste "terrrorismille" oli epäillyn muutama yhteishenkeä nostattava internet-kommentti samanmielisten foorumilla. 

Virheelliseen argumentaation perustuva Guilt by Association -strategia ei ole vierasta suomalaisille viranomaisille ja medialle, sillä heti Turun terrori-iskun jälkeen Yle julkaisi uutisen Turun isku ryöpsäytti vihapuheen valloilleen – pelkkä somessa tykkääminen ja jakaminen voi olla rikos. Tosin assosiaatiolla syyllistämistä halutaan soveltaa vain suomalaisiin, koska Suojelupoliisin mukaan silloin kun muslimi ihannoi avoimesti terroristeja, kyse ei olekaan rikoksesta. MTV 3:n uutisessa Supo MTV:lle: Turun puukottajasta vastaanottokeskuksesta saatu vihje tutkittiin – "Terrorijärjestön ihannoiminen ei ole rikos" Supon vastatiedustelupäällikkö Seppo Ruotsalainen asettaa suomalaisille ja muslimeille eri standartit:

Ruotsalaisen mukaan viranomaisille on viimeisten parin vuoden aikana tullut yli tuhat vihjettä, jotka liittyvät ääriajatteluun, radikalisoitumiseen tai jonkin yksittäisen järjestön sympatisointiin tai jäsenyyteen. Ruotsalainen muistuttaa, että radikalisoituminen tai terrorijärjestön sympatisoiminen ei ole rikos.   

– Pelkästään siitä, että henkilö olisi radikalisoitunut, ei voida vetää suoraa johtopäätöstä, että henkilö tulee syyllistymään terrori-iskuun. Ei, vaikka hän olisikin syyllistynyt aikaisemmin pieniin rikoksiin, Ruotsalainen sanoo yleisesti tutkintoihin viitaten.

National Actionin tapauksessa media leipoo epäillystä suomalaistaustaisesta Mikko Vehviläisestä surutta terroristia pelkkien mielipiteiden ja kavereilleen lähettämien nettiviestien perusteella. Lähinnä yhteiskunnallisesti aktiiviseen kansalaistottelemattomuuteen syyllistyneen Vehviläinen oikeudenkäynti näyttää kauhistelevista otsikoista huolimatta olevan merkitykseltään mitätön tapaus. Suomessa syyteprosessia pidetään kuitenkin ahkerasti tapetilla, koska halutaan luoda mielikuva "suomalaisesta äärioikeistolaisterrorismista" vastapainona maahan tuotetulle oikealle islamistiterrorismille.

Oman lusikkansa tähän soppaan on tuonut surullisen kuuluisa Järjestelmän mieshuoraksi ryhtynyt Esa Henrik Holappa, joka on ilmiantanut tänään ilmestyneessä Helsingin Sanomien jutussa Vehviläisen takavuosien aktivismin Vastarintaliikkeen Turun ryhmässä. Holapalle ei riittänyt halpamainen työskentely poliisin vasikkana, vaan hän yrittää tyypillisenä huomiohuorana saada tärkeilevästi näkyvyyttä runoilemalla valtamedialle sitä mitä se haluaa kuulla.

Holapan ryömiminen julkisuuteen on hyvin ajoitettu, koska Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen toimintaedellytyksiä vastaan käydään juuri tällä hetkellä oikeutta. On selvää, että syyttäjä tulee käyttämään Vehviläisen Vastarintaliike-kytkentää perusteena järjestön kieltämiselle. Tässä kohtaa on syytä yhä teroittaa, että suomalaistaustainen brittimies ei ole faktisesti syyllistynyt mihinkään terrorismiin, mutta Iso-Britannian sionistihallinnon ja median rummutuksen avulla nettikirjoittelijasta saadaan rakennettua mielikuva terroristista. Toivottavasti sananvapauden päälle ymmärtävät tuomiostuimen lautamiehet ovat sen verran fiksuja, etteivät osta tällaista mielikuvaretoriikkaa.

                                                     *****************************


Yle TV1, keskiviikko 13.9.2017 klo 21:05, A-studio 

Pelätäänkö islamia turhaan? Vastaamassa imaamit Anas Hajjar ja Abbas Bahmanpour. A-studiossa vieraana myös pääministeri Juha Sipilä. Juontajana Marja Sannikka #yleastudio

Linkki Yle Areenaan.