Viimeisen parin vuoden aikana lännen kansalliset ja ylikansalliset instanssit ovat vaatineet sosiaalisen median kieltämistä alle 15-vuotiailta vetoamalla varhaisnuorten suojeluun. Joissakin maissa kuten Australiassa tästä on ehditty tehdä jo lakeja. Suomessakin hallitus on aloittanut tuttuun tapaansa muita maita matkien valmistelun somen kieltämiseksi nuorilta.
Lain läpiviemiseksi media on jo aloittanut oman kampanjansa, josta viimeisimpänä todisteena kaksi tällä viikolla käytyä kontrollimyönteistä keskustelua Ylen A-studiossa. Maanantaina ohjelman vieraana oli anonyymiteetin poistamista Internetistä voimakkaasti vaatinut EU-komission varapuheenjohtaja Henna Virkkunen (Kok.) ja keskiviikkona nettisensuuri puolesta propagoineet Nuorisoalan tutkimus- ja kehittämisyksikkö Juvenian tutkimuspäällikkö Sari Tuuva-Hongisto ja nuorisolääkäri Silja Kosola.
Miksi kaikista mahdollisista tahoista juuri EU:n komissio on viime aikona ollut huolissaan somen ja Tiktokin kaltaisten palveluiden koukuttavasta vaikutuksesta nuorisoon? Todellisuudessa mitään aitoa huolta ei Brysselin kabineteissa ole koskaan ollutkaan. Komissiota ei voisi vähempää kiinnostaa varhaisnuorten addiktoituminen sosiaaliseen mediaan tai chat-sovelluksissa vaanivat pedofiilit. Jos huoli olisi totta, komissio olisi esimerkiksi jo vaatinut kansallisiin lainsäädäntöihin rangaistuksia, joilla olisi pedofiileille aito pelotevaikutus ja konkreettinen esto rikosten jatkamiselle. Tällaisia ongelman ratkaisevia lakeja olisivat ainakin kuolemantuomio, sterilisaatio tai elinkautinen vankeusrangaistus. Pelkästään verkossa tapahtuva ei-fyysinen lasten ja nuorten hyväksikäyttö vähenisi murto-osaan nykyisestä, jos jo ensimmäisestä teosta langetettaisiin välittömästi elinkautinen ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen. Tällaiset "epäinhimilliset" lait ovat komissiolle kuitenkin jo lähtökohtaisesti poissuljettuja, joten sillä ei ole todellista halua suojella lapsia saalistajilta. Miksi komissio sitten yrittää ratkaista varhaisnuoria kohtaavat vaarat somen ikärajoituksilla ja chatin massavalvonnalla, keinoilla, joilla ei ole tunnetusti vaikutusta nettiaddiktioon ja pedofiilisaalistajiin?
Siksi, että EU:n komissio ei yritäkään ratkaista näitä ongelmia, vaan somen ikärajoitus toimii ainoastaan tekosyynä saada vahva identiteetin tunnistus (mm. pankkitunnuksilla varmentaminen) pakolliseksi kaikille. Varhaisnuorten suojelu toimii tässä vain syöttinä, jolla EU:n lainsäädännön valtuuttaman nomenklatuuran on tarkoitus saalistaa suurta massaa, etenkin poliittisesti epäkorrekteja aikuisia.
Tätä syöttiä tarjosivat myös A-studiossa esiintyneet Virkkunen, nuorisoasiantuntijat ja toimittajat samalla kun he puhuivat tahallaan ydinkysymyksen vierestä. Toisin sanoen A-studiossa puhuttiin kaikesta muusta paitsi siitä olennaisimmista eli kuinka somen ikärajoitus vahvan tunnistautumisen avulla hävittää lopullisesti anonyymiteetin netistä. Kun nuorilta vaaditaan iän vahvistamista, siitä tehdään käytännössä pakollista myös kaikille muille.
Tällä on väistämättä valtava kielteinen vaikutus ihmisten ilmaisuvapauteen. Kun kansalainen joutuu täysikäisyytensä todistamisen verukkeella paljastamaan identiteettinsä viranomaisten kanssa yhteistyötä tekevälle palvelun antajalle, hänellä on tuskin sen jälkeen enää kovin suurta intoa esittää kriittisiä näkemyksiä vaikkapa nykyhallinnosta. Näin ylimpiä valtakerroksia hyödyttävä kansalaisten itsesensuuri lisääntyy samalla kun osa väestöstä jättäytyy kokonaan pois Internetin keskusteluista, koska eivät halua luovuttaa henkilötietojaan vihamieliselle hallinnolle ja viranomaisille. Anonyymiteetin poistuttua viranomaiset eivät kykene ainoastaan yhdistämään henkilöä poliittisesti "väärään" mielipiteeseen, vaan heillä on mahdollisuus tätä kautta profiloida ja valvoa kohdehenkilön koko elämää.
Ihmisten valvonnassa ei ole sinänsä mitään uutta ja ihmeellistä. Esimerkiksi Suomessa EU-lainsäädäntöön perustuvia velvoitteita soveltava Suojelupoliisi valvoo jo nyt laajojen urkintaoikeuksiensa avulla tiettyjä epäilyttäviksi katsomiaan kansalaisia ja maassaolijoita. Tilanne muuttuu radikaalisti siinä vaiheessa jos verkkopalveluille asetetaan vahva tunnistautumisvelvoite. Tällöin potentiaalisia toisinajattelijoita ja epäilyttäviä aktivisteja tunnistettaisiin moninkertaisesti, sillä läheskään kaikki eivät alistuisi itsesensuurille tai he eivät ymmärtäisi vahvan tunnistautumisen seurauksia. Entisen DDR:n valvontakoneisto olisi ollut varmasti haltioissaan, mikäli sillä olisi ollut käytössään samanlainen Panoptikon, jolla epäuositut lännen globalistihallinnot suunnittelevat nyt kansalaistensa totaalista haltuunottoa.
Ainoastaan EU:n hyväntahtoisuuteen ja menneen maailman valtamediaan luottava kansanosa uskoo Virkkusen ja kumppanien pintapuoliseen selitykseen "lastensuojelusta", jolla kansalaisia lopulta vain ansoitetaan entistä kokonaisvaltaisemalle valvonnalle. Valitettavasti tätä hyväuskoista mykkää massaa riittää korkean luottamuksen Suomessa ylivoimaiseksi enemmistöksi asti. Sen sijaan muualla Euroopassa perusvapauksistaan huolestuneiden kansalaisten määrä on kasvanut siinä määrin, että EU-eliitti on Virkkusen suulla vaatinut Turun Sanomien haastattelussa ikärajoihin nopeasti yhteistä eurooppalaista ratkaisua, "jotta sääntelyä voidaan valvoa tehokkaasti koko EU:n alueella".
Tällainen lausunto heijastaa hyvin sitä pelkoa ja epäluottamusta, mitä houreisista visioistaan itsekkäästi kiinnipitävät globalistit tuntevat kansallisvaltioiden kansalaisia kohtaan. He selvästi tiedostavat pelkonsa lähteen, jota kuvaa hyvin Yhdysvaltain presidentti Abraham Lincolnin lentävä lause: "Voit huijata osaa ihmisistä kaiken aikaa, ja kaikkia ihmisiä jonkin aikaa, mutta et voi huijata kaikkia ihmisiä kaiken aikaa". Tämä selittää sen valtavan kiireen, jolla EU yrittää toteuttaa Internetin massavalvonnan ja digitaalisen kontrollin digilompakon avulla.
Vaatimukset Internetin sananvapauden rajoittamisesta ja anonyymiteetin kumoamisesta eivät ole suinkaan ennenkuulumattomia, sillä jo verkon alkuaikoina 1995 juutalaisten etujärjestö Simon Wiesenthal keskus (SWC) halusi ensimmäisenä estää poliittisilta vihollisiltaan pääsyn Internettiin. Kaksi vuotta myöhemmin SWC vaatii nettisensuuria vedoten lasten nuorten suojeluun aivan kuten EU:n komissio nyt. Perusteena oli väite, jonka mukaan (vain) valkoiset rasistijärjestöt levittävät verkossa propagandaansa alaikäisille. Vuonna 2015 keskuksen Euroopan toimiston johtaja Shimon Samuels sanoi Internetin "vihapuheen" vastaisen taistelun olevan sama asia kuin toimet estää pedofilian leviäminen verkossa. Tällaiset kommentit ovat sikäli Chuzpah, sillä pornon koko sakeaa skaalaa ovat verkossakin tuottaneet ja myyneet tunnetusti eniten juutalaiset "filantroopit". Sittemmin tätä tahraavaa pedofilian rinnastusta ovat käyttäneet monet poliitikot ja virkamiehet, jotka ovat halunneet rajoittaa Internetissä vielä toistaiseksi pilkahtelevaa poliittista ilmaisuvapautta.
Retorisena keinona pedofialian vastustaminen tekosyynä sensuurille on tuttua myös suomalaisille EU-byrokraateille. Henna Virkkusen lisäksi myös surullisen kuuluisat Amerikan agentit ja EU-mepit Mika Aaltola ja Pekka Toveri ovat vaatineet kansalaisten alistamista totaaliselle verkkovalvonnalle vetoamalla näennäiseen pedofilian levittämisen estämiseen. He ovat suomalaismepeistä näkyvimmin kannattaneet viestipalvelujen massavalvontaa riippumatta siitä ovatko keskustelijat epäiltyjä rikoksista vai eivät. Tämän yksityisyyttä loukkaavan lain vastustajia he ovat kutsuneet härskin yksioikoisesti pedofilian puolustajiksi. Näiltä atlanttisen eliitin juoksupojilta tällainen ulostulo on kieltämättä tahattoman ironista, semminkin, kun tiedetään Yhdysvaltain johdon olleen jo pitkään yhteydessä pedofiliastaan tunnettuun Epstein-verkostoon. Vaikka muut suomalaismepit eivät olekaan käyttäneet yhtä häpeämätöntä kieltä kuin nämä kokoomuslaiset pseudoliberaalit, enemmistö heistä äänesti kuitenkin viime heinäkuun EU-parlamentin istunnossa sen puolesta, että Internetin alustayhtiöt voivat jatkossakin "seuloa" eli skannata kaikkien ihmisten yksityisviestejä.
Kansalaisten valvonta ja sensuuri on edennyt Kiinan jälkeen ripeimmin Euroopan Unionissa. Manageriaaliselle luokalle tyypilliseen tapaan tätä kontrollia on perusteltu EU:ssa "kansalaisten edulla" ja "kansalaisten suojelulla". Julkisuudessa tämä "kansalaista huolehtiminen" on henkilöitynyt Teknologisesta suvereniteetista, turvallisuudesta ja demokratiasta vastaavan EU-komission varapuheenjohtaja Henna Virkkuseen. Huomattava osa kansalaisista kuitenkin tietää hänen olevan vain kauko-ohjattu puhuva pää, sillä unionin kontrolli-suunnitelmista vastaavat älyllisesti aivan toisen kaliiperin taustavaikuttajat. Osa suomalaisista jopa käsittää Virkkusen harjoitteleman operettinäytöksen seuraukset, mutta he katsovat silti välinpitämättöminä kun heidän perusvapauksiaan heitetään EU:n valvontalainsäädännön Moolokin kitaan.
Keskinkertaisena Kokoomuksen rivivaikuttajana mutta päättäväisenä opportunistina Virkkunen nostettiin EU-kansalaisten vihaamaksi digi-sensoriksi, koska hänen tiedetään noudattavan uskollisesti todellisten vaikuttajien epädemokraattisia visioita. Virkkunen toimii kuin hyvillä eduilla palkittu nykypäivän NKVD-politrukki, joka ei epäröi antaa netti-niskoitteleville kansalaisille virtuaalisia niskalaulauksia, jos liittovaltion Globohomo-utopia sitä vaatii. Siksi juuri hän on sopiva kansalaisten vihaama maalitaulu esittelemään digitaalisen lompakon kaltaista projektia, jossa kansalaisten valvonta on viety nykyteknologian avulla äärimmilleen.
Ylen toukokuun uutisessa Virkkunen torjuu talousnobelisti Bengt Holmströmin kritiikin EU:n tolkuttomasta digitaalisesta sääntelystä. Sen sijaan hän hehkuttaa kehitteillä olevaa Euroopan laajuista digitaalista tunnistaumispalvelua ja on toiveikas sen suhteen, että "tämän vuoden loppuun mennessä kaikkien jäsenmaiden pitää tarjota kansalaisille digilompakko".
Järjestelmäuskolliset suomalaiset eivät ole reagoineet juuri mitenkään digilompakon tulemiseen, koska sen markkinoijat kuten Virkkunen vetoavat luotettavuuteen ja siihen, että kaikki maksamisesta tunnistautumiseen helpottuu entisestään. Valtaosalle mukavuudenhaluisista suomalaisista ei tule edes mieleen, että digilompakon käyttöönotolla kansalaisia voidaan tulevaisuudessa valvoa ja painostaa maksimaalisesti.
Mediapoolin ohjaama monoliittinen Suomen valtamedia on ollut EU:n digilompakkohankkeen merkittävin edistäjä maassamme pelkästään sillä, että se on vaiennut siitä lähes kokonaan. Silloinkin kun digilompakosta on uutisoitu, siihen kohdistuneesta eurooppalaisesta kansalais- ja asiantuntijakritiikistä on vaiettu lähes täysin.
Syykin on selvä, sillä johtavien kriitikoiden mukaan vaarana on, että digitaalinen identiteetti alkaa yhdistyä ihmisen toimintaan hyvin monissa palveluissa. Jos lompakon tapahtumat voidaan yhdistää toisiinsa, siitä voi syntyä erittäin tarkka kuva henkilön käyttäytymisestä, asioinnista ja mieltymyksistä. Tämä tulee ilmeiseksi varsinkin silloin lompakkoon liitetään henkilöllisyyden lisäksi esimerkiksi terveystietoja, taloudellisia tietoja ja pätevyyksiä. Lisäksi digi-identiteetin käytöstä voi tulla tosiasiassa pakollista, vaikka lompakko ei juridisesti ole pakollinen. Suurin vaara on kuitenkin sen käyttötarkoituksen laajeneminen. Aluksi lompakko voi olla esimerkiksi henkilöllisyystodistus, ajokortti tai tutkintotodistus. Myöhemmin sama infrastruktuuri voi teknisesti soveltua yhä uusiin käyttötarkoituksiin esimerkiksi silloin kun tulevat poliittiset päätökset voisivat laajentaa sen käyttöä eri tilanteissa. Kiinan hallinnon nykykäytännöt ovat tästä hyvä esimerkki
Jos digilompakkohanke etenee esteettä ilman rajoituksia, siitä tulee johtavan EU-klienteelin eräänlainen Graalin malja, joka panoptikomaisten ominaisuuksiensa vuoksi ratkaisee ennen pitkää väärin ajattelevien, väärin toimivien ja väärin äänestävien alamaisten ongelman. Se mikä alkoi kansalaisten arkea helpottavana teknologiana, voikin muuttua nopeasti globalistieliitin kontrollin välineeksi. Taloustieteilijä Friedrich von Hayekin samannimisen kirjan mukaisesti sokea luottamus järjestelmään on Tie orjuuteen.
Varsinkin suomalaisille hankkeen marionetti-keulakuva Henna Virkkunen tulee olemaan eräänlainen Jumalan ruoska, joka rankaisee syystäkin typerän katteettomaan omahyväisyyteen langenneita suomalaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti