VALTIOVALTA, POLIISI JA MEDIA ETSIVÄT TUKAHDUTTAMISKEINOJA OMAA KANSAANSA VASTAAN

Yksi nykyajan suurimpia paradokseja on, että kaikki totuutta ilmituova puhe, jota poliittisesti korrekti valtaeliitti vihaa, on leimattu vihapuheeksi. Verkkolehti Kansalainen kertoi maanantaina, että Oikeusministeriön koordinoiman Against Hate -hankkeen vihapuheen vastainen viestintäkampanja käynnistyy 4. helmikuuta Mediataitoviikolla. Uutisen mukaan kampanjalla halutaan lisätä netinkäyttäjien tietoisuutta siitä, millainen sisältö on rangaistavaa vihapuhetta. Samaisen kampanjan avulla pyritään myös lisäämään innokkuutta ilmoittaa poliisille rangaistavasta vihapuheesta.

Oikeusministeriö ei määrittele omaehtoisesti vihapuheen sisältöä, vaan kopioi sen suoraan Euroopan neuvoston ministerikomitealta, joka ei ole saanut minkäänlaista demokraattista mandaattia EU-kansalaisilta. Kyse on siis puhtaasti neuvostobyrokraattisesta juntasta, joka määrää omien ideologisten mielihalujensa mukaan sen mitä unionin maissa saa sanoa (kritisoida) ja mitä ei. Ministerikomitean määritelmän mukaan

vihapuhetta ovat kaikki ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjaa suvaitsemattomuuteen. Vihapuhe voi olla rikoslain mukainen rikos, yhdenvertaisuuslaissa tai tasa-arvolaissa kiellettyä syrjintää tai muuten yleisesti haitallista ilmaisua.

Kyseisen uhkavaatimuksen perusteella jo tilastollisten tosiasioiden julkituominen tietyistä maahanmuuttajaryhmistä voisi olla vihapuhetta, koska faktojen esittäminen saattaa tuntua muukalaisista ja heidän etuaan ajavista petoksellisista poliitikoista vihalta. Vaikka uutisjutussa myönnetään epäsuorasti, että kaikki vihapuhe ei ole rangaistavaa ("Vihapuhe voi olla rangaistavaa"), pyritään siinä silti luomaan mielikuva, että vihapuhe olisi esimerkiksi Suomessa virallinen lakitermi. Lakimme ei vihapuhetta tunne, mutta kilttejä kansalaisia pelotellakseen media ja viranomaiset puhuvat siitä tavalla, jossa tietyn tunnerekisterin ilmaisut olisivat jo kriminalisoituja. Tämä on epäilemättä nomenklatuuran eräs tehokkaimmista keinoista edistää yhteiskunnallista itsesensuuria sille kiusallisista asioista.

Käsitteenä vihapuhe on tarkoituksellisesti epämääräinen, jotta sitä voidaan venyttää tarpeen mukaan ja käyttää mielivaltaisesti aitoa poliittista oppositiota vastaan. Ei tarvitse olla käsiteanalyytikko ymmärtääkseen, että hegemoninen valta käyttää vihapuhetta poliittisten vapauksien "legitiiminä" tukahduttamiskeinona. Lopullisena tavoitteena on tietenkin kriminalisoida kaikki yhteiskunnalliset pyrkimykset, joissa yritetään vahvistaa traditionaalista perhekäsitystä ja estää kehitysmaiden massainvaasio Eurooppaan.

Vihapuheen käsitteen alkuperästä ja motiiveista ei tietenkään haluta julkista keskustelua, koska se paljastaisi helposti sen neuvostoliittolaiset juuret, jotka johtavat tukevasti myös jälkimarxilaiseen uusvasemmistoon etenkin Yhdysvalloissa. Sieltä on lähtöisin myös 60-lukulaisten vasemmistolaisten 1990-luvulla yleiseen tietoisuuteen levittämä poliittinen korrektius, jota voi pitää vihapuheen ideologisena sisarena ja välttämättömänä ehtona.

Monelle rivikansalaiselle vihapuhe-termin historiallinen tausta lienee tuiki tuntematon, kiitos asiasta vaienneen koululaitoksen, yliopiston ja median. Vihapuheen käsitte ja poliitisen korrektiuden teoria luotiin lähinnä Itärannikon Ivy League -yliopistojen jälkimarxilaisissa aivoriihissä, joissa kriittisen teorian oppien mukainen kulttuurimarxilainen kauna "valkoista heteroseksuaalista länsimaista yhteiskuntaa" vastaan on vellonnut 1960-luvulta lähtien.

On tragikoomista, kuinka täällä kaukaisessa Suomessa hyväuskoiset rivipoliisit ovat omaksuneet Atlantin takaisen länsivihamielisen vihapuhediskurssin itsestäänselvänä yhteiskunnallisen keskustelun lähökohtana. Samalla se on myös osoitus poliisin sisäisestä rappiosta, koska se haluaa vihapuhediskurssilla rajata perustuslaillista sanavapautta ja ohjata kansalaiskeskustelua sellaiseksi, jossa vasemmistoliberaalin yhteiskunnan tabuihin ei koskettaisi. 

Nämä molemmat asiat käyvät selväksi eilisessä Yle-uutisessa Poliisilta harvinainen vetoomus Runebergin päivänä vihapuhetta vastaan: "Ei ihan tyypillistä virkapuhetta". Uutinen kertoo ikävällä tavalla, kuinka poliisi on tämän vuosikymmenen jälkimmäisellä puoliskolla politisoitunut EU-glogalistien ideologiaa noudattavaksi pakkovoiman käyttäjäksi. Poliisi ei ole enää se kansalaisia palveleva tuttu Reinikainen, vaan orwellilainen ajatuspoliisi, Polpo, joka kyttää ihmisiä "väärien" mielipiteiden vuoksi.

Ylen kritiikittömässä uutisjutussa poliisi näyttää ottaneen jopa naisellisen suostuttelun keinot käyttöön, jotta kansalaiset luopuisivat oikeutetusta yhteiskuntakritiikistään ja alistuisvat nykysuomettuneeseen itsesensuuriin. Ylikonstaapeli Nina Juurakko-Vesikko hyödyntää härskisti kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergin syntymäpäivää Sisä-Suomen poliisilaitoksen Facebook-sivulla kehottaessaan kansalaisia pitämään poliittisesti epäkorrektit mölyt mahassaan:

– Mutta olisiko Runebergikään osannut arvata, miten suomen kielellä vielä sivalletaan, ruoskitaan, henkisesti lyödään ja satutetaan? Olisiko hän pöyristynyt ja sanonut, että kuka kielellämme toista raiskaa, se mielellänsä hinnan maksaa, unettomina öinä, pelkona varjossaan, vihollisen vihaa alati paeten?

Juurakko-Vesikon ounastelu Runebergin mietteistä nykypäivästä kuuluu samaan sarjaan kuin valtamedian levittämät henkilöhaastattelut, joissa sotaveteraanien todistetaan taistelleen homojen ja kehitysmaalaisten elintasosiirtolaisten puolesta saksalaisperäistä fasismia vastaan. Mistä ihmeestä ylikonstaapeli voi olla varma, että nationalistina tunnettu Runeberg olisi kauhistellut kansalaisten oikeutettua pettymystä poliittista johtoa, virkamieskuntaa ja mediaa kohtaan? Jos Runeberg eläisi tänään, olisi paljon todennäköisempää, että hän yhtyisi petetyksi tulleiden kansalaisten kuoroon kuin puolustaisi tsarististen EU-komissaarien palveluksessa olevia kasakoita.

EU-mielisen poliisijohdon äänitorveksi ryhtynyt Juurakko-Vesikko haluaa kieltää myös anonyymin mielenilmaisun, koska se on muka raukkamaista. Poliisin mielestä ajatusrikoksista pitää ehdottomasti kertoa omalla naamallaan:

Tekstillä Juurakko-Vesikko haluaa kiinnittää huomiota kielenkäyttöön. Etenkin netissä mennään usein sen varjoon, ettei henkilöllisyys paljastu.

Totta kai henkilö, joko toistaa järjestelemän hellimiä arvoja omalla nimellään ei ole mitään pelättävää seurauksista. Kyse on samasta jos julistautuu Vatikaanissa katolilaiseksi tai olisi ylistänyt Stalinia 1930-40-lukujen NKP:n puoluekokouksissa. Sen vuoksi pitäisikin kysyä, millaisia rangaistuksia ja seurauksia (mm. työpaikan menetys) anonyymiteetin kieltäjät olisivat itse valmiita kestämään mielipiteistä, joita järjestelmä pitäisi epäsopivina. Todennäköisesti he jättäisivätkö ne rangaistusten pelossa kertomatta. Tässä on jälleen eräs keino edistää itsesensuuria.

– Etenkin nettimaailmassa kieli on ruokotonta. Tuntuu, että sitä mitä kirjoitetaan, ei sanottaisi päin naamaa.

Sopimattomasta kielenkäytöstä hurskastelu on jokseekin irvokasta samalla kun todelliset teot lakaistaan maton alle. Sitä paitsi vihan tunne on usein täysin perusteltua sanoopa tunteita tukahduttava ajatus- ja tunnepoliisi asiasta mitä tahansa. Toistaiseksi totuuspuheena tunnettu "vihapuhe" onkin ilman valtaa olevan kansan ainoa tapa protestoida. Ylikomisariolle näyttää olevan mahdotonta ymmärtää, että vihaiset sanat ovat vain reaktiota petoksellisiin tekoihin ja päätöksiin, joita suomalasivihamielinen hallintokoneisto kohdistaa alamaisina pitämiinsä tavallisiin suomalaisiin.

Syy miksi ylikomisarion haastattelu julkaistiin juuri nyt liittyy verkkolehti Kansalaisessa mainittuun uutiseen Oikeusminteriön vihanpuheen vastaisesta kampanjasta, johon osallistuu lisäksi sisäministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö ja liikenne- ja viestintäministeriö. Verkostoon kuuluvat myös tasa-arvovaltuutettu, yhdenvertaisuusvaltuutettu, Valtakunnansyyttäjänvirasto, Poliisihallitus, Poliisiammattikorkeakoulu, Euroopan Kriminaalipolitiikan Instituutti HEUNI, Rikosuhripäivystys, Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ja Kansallinen audiovisuaalinen instituutti KAVI. Ylikomisarion haastattelujutun lopussa asia myös kerrotaan:

Oikeusministeriö aloitti eilen Against Hate -hankkeen viestintäkampanjan. Itse hanke on vanhempi. Kampanjalla halutaan lisätä netinkäyttäjien tietoisuutta siitä, millainen sisältö on rangaistavaa vihapuhetta. Kampanjalla pyritään myös lisäämään halukkuutta ilmoittaa poliisille rangaistavasta vihapuheesta.

Poliisi ja ministerit osoittavat kampanjallaan vain pelkäävänsä alamaisia, jotka eivät alistu kansallisesti itsetuhoiseen politiikkaan. Vallassa olijoiden näkökulmasta kansalaiset eivät ole luottamuksen arvoisia heidän viisaana pitämälleen politiikalle, joten tyhmää kansaa pitää sen vuoksi valvoa ja rangaista, jotta se palaisi takaisin ruotuun. Kaikki sujuu elitiin mielestä niin kauan hyvin kunhan kansa on ymmärtämättä, että valta kuuluu heille ja poliitikkojen pitää palvella kansaa.

YLE TARTTUI PUNATOIMITTAJIEN SYÖTTIIN JA TEKI KOHUN POLIISIN VAPAA-AJAN RUPATTELUSTA

Suomen poliisin piilorasismi ei lopu ennen kuin poliisista
on tehty Poli-Isis. Se tosin vaatii pientä kansanvaihtoa,
Sharia-lakia ja muuta monikulttuurista edistystä.

Taitavasti mediayhteydet hallitseva punaliberaalien toimittajien perustama verkkolehti Long Play sai vaivatta syötettyä valtamedialle kuten Ylelle päivän skuupin, kun lehden uusi maahanmuuttomyönteinen toimittaja  Kati Pietarinen julkaisi tänään artikkelin Rasismi rehottaa poliisien salaisessa Facebook-ryhmässä. Jo jutun julkaisulähtökohta on nyrjähtänyt, koska suljettuja ryhmiä on olemassa juuri siksi, että kansalaiset mukaanlukien poliisit voivat keskustella niissä ilman itsesensuuria mistä asiasta tahansa niin ettei kukaan jyrkästi erimielinen pääse niistä loukkaantumaan. Tässä vaiheessa on vielä vaikea arvailla kuka tai mikä taho toimitti yli sata kuvakaappausta poliisien salaisesta Facebook-ryhmästä Long Play -lehdelle. Näiden juudasten toiminta kertoo huolestuttavasti siitä, että osa kansalaisista on omaksunut edesmenneen DDR:n salaisen poliisin Stasin tavat urkkia erimielisiä ja vasikoida tiedot Systeemin hegemonisia epäarvoja palvelevalle vasemmistoliberaalille medialle.

Ei mennyt montakaan tuntia kun Yle tarttui Long Playn syöttiin ja toimittaja Tulikukka de Fresnes kyhäsi "kohupaljastuksesta" verkkosivuille uutisjutun Risikko poliisien salaisesta Fb-ryhmästä: Rasismille nollatoleranssi, kirjoittelu on jo selvittelyssä. Poliisien vapaa-ajan höpöttelyä pidettiin niin kovana juttuja, että se nousi Ylessä koko lauantain pääaiheeksi tv-uutisia myöten.

Välittömästi sen jälkeen kun tätä mitätöntä asiaa alettiin märehtiä julkisuudessa alkoivat myös virkavallan stalinistiset puhdistukset. Valikoivan suvaitsevaisuuden Ideologinen fanaatikko, sisäministeri Paula Riskikko, julistikin nollatoleranssin poliisin salaiselle yksityisajattelulle:

– Tämä asia selvitetään perin juurin. Sanon, että rasismille ja kaikille tällaisille kirjoituksille pitää olla täydellinen nollatoleranssi, Risikko sanoo.  

Risikon mukaan asian selvittely on jo alkanut. Ilta-Sanomien mukaan poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen vie asian valtakunnansyyttäjänviraston arvioitavaksi.

Riskikon tekopyhä moralismi on huomionarvoista ennen kaikkea siksi, että se kuvaa mahdottoman hyvin pimeän aikakautemme henkeä. Me elämme aikaa, jossa jukisessa keskustelussa sentimentaalisesti ääni väristen vaaditaan moraalia, vaikka kulttuuristamme puuttuu kaikki moraalia ylläpitävät ominaisuudet kuten epäitsekkyys. itsekieltäymys ja suoraselkäisyys. Ainoa vallitseva moraalinen hyve on liberaalien määrittämä valikoiva suvaitsevaisuus, joka sallii yksilöllisen pidäkkeettömyyden, mutta tuomitsee "moraaliin" vedoten sen kritisoinnin. Ajan hengen kaksinaismoraaliseen sokeuteen kuuluu, että massat on opetettu pitämään moraalisesti hyväksyttävänä pop-tähtien masturbointia esiintymislavalla ja vallanahneiden pervertikkojen vaatimuksia uusista etuoikeuksista samalla kun oman etnisen ryhmän itsepuolustusta pidetään pahimpana mitä kuvitella saattaa. Sisäministeri Risikko on ajan hengen mukainen näennäisrelativisti, sillä hänellekään ei tuota ongelmia hyväksyä humalaista toikkarointiaan ja degeneraattien säädyttömyyttä, mutta silloin kuin puheeksi nousee "rasismi", hänestä tulee kuin hetkessä mikäkin 1800-luvun moralistinen kirkkotäti, joka heristää ankarasti sormeaan valkoisen perisynnin tekijöille. 

Voi vain kysyä, olisiko sisäministerin jämerä toimekkuus ollut samanlaista, mikäli suomalaisvihamielisen Rasmus-verkoston fb-keskustelut olisi vedetty näyttävästi julkisuuteen. Nyt kauhistellut rivipoliisien yksityismielipiteet vähentävät poliisin uskottavuutta tasapuolisena toimijana huomattavasti vähemmän kuin Rasmus-yhdistyksen viralliseen johtoon kuuluvan  KRP:n rikosylikomisario Thomas Elfgrenin avoin suomalaisvihamielinen politikointi. Halutessaan Long Play -lehdellä olisi mahdollisuus julkaista Rasmuksesta ja Elfgrenistä paljastusartikkeli, jossa puututtaisiin korkean poliisivirkamiehen vaiettuun mutta yhteiskunnallisesti merkittävään ideologiseen kiihotustyöhön.

Radikaalifeministi Anu Silfverbergin ja kansallismielisille verkkosensuuria vaativa "faktantarkastaja" Johanna Vehkoon vetämä Long Play ei ole kuitenkaan puolueeton informaatiokanava, joten sillä ei ole intressiä nostaa julkisuuteen esimerkiksi Rasmus-ryhmän vasemmistototalitaristisia keskusteluja. Eräässä sellaisessa on hyväksytty mm. maahanmuuttokriittisten vaino kehottamalla aktivisteja ilmiantamaan työntantajille "väärin ajattelevat työntekijät". Rasmus-yhdistykseen kuuluva Tanja Huurtela piti asiaa niin tärkeänä, että kirjoitti siitä Uuteen Suomeen blogikirjoituksen, jonka hän tosin poisti (teksti löytyy Hommasta) kun tuli ymmärtäneeksi mitä tuli ajateltua ääneen:

Tarkoitus tällä toiminnalla on osoittaa, että ihmiset eivät kerta kaikkiaan suvaitse tiettyjen henkilöiden öykkäröintiä ja vihanlietsontaa pakolaisia ja maahanmuuttajia kohtaan ja että heidän meuhkaamisestaan on oltava myös seuraamuksia. Mikäli viranomaiset eivät saa näitä häiriköitä kuriin niin ihmiset äänestävät tällöin jaloillaan ja alkavat boikotoida yrityksiä, joissa kyseiset rasistit työskentelevät. Tarkoitus on nostaa sellainen mediajulkisuus, että kyseiset henkilöt kerta kaikkiaan joutuvat jättämään työnsä ja asemansa. Mikäli työnantaja ei reagoi ilmoituksiin, on hän yhtäältä osasyyllinen rikollisen suojelemiseen.

Koska tällaisia vihanpurkauksia ei päästetä julkisen keskustelun arvoitavaksi, niitä ei silloin virallisen tulkinnan mukaan ole edes olemassa. Tilanne pysyy samanlaisena niin pitkään kuin sisäministeri Paula Riskikon hysteerisen yksipuolinen asenne roturealismiin on julkisuudessa vallitseva. 

Hankitun monikulttuurisuuden myrkyttämässä poliittisesti korrektissa ilmapiirissä poliisiviranomainen ei saisi edes mielessään ajatella todellisuudesta rehellisesti. SIksi Long Playn toimittaja Kati Pietarisen ja Ylen Tulikukka de Fresnesin kirjoituksissa pyritään vahvistamaan käsitystä, että länsimaisessa Oikeiden ajatusten  valtakunnassa kukaan ei saisi edes yksityisesti tehdä loogisia johtopäätöksiä havainnoiduista tosiasioista. Median, poliisijohdon ja hallituksen mielestä tämä koskee erityisesti poliisia, jolla ei saisi olla oikeutta vapaa-ajalla ilmaista mielipidettään siitä, kuinka he joutuvat työssään päivittäin kohtaamaan maassa luvatta olevia ulkomaalaisia, jotka syyllistyvät mitä raskaimpiin rikoksiin kantaväestöä vastaan. Jostain syystä sosiaalipsykologian professori Karmela Liebkindin toitottama kontaktihypoteesi ei tässä pädekään, sillä mitä enemmän rivipoliisit ovat tekemisissä ei-eurooppalaisten ulkomaalaisten kanssa, sitä kielteisemmin he heihin suhtautuvat. 

Luonnollisesti tällainen selitys ei kelpaa Ylen jutussa haastatelulle Poliisijärjestöjen liiton puheenjohtaja Yrjö Suhoselle, jonka mielestä eräiden poliisien "väärän" asenteen taustalla on mielenterveyden ongelmat:

Samoilla linjoilla on Poliisijärjestöjen liiton puheenjohtaja Yrjö Suhonen. Hän tuomitsee jyrkästi sivuston kirjoittelun.

– Täysin tuomittavaa. Jos karusti sanotaan, moukkamaista käytöstä. Kyllä tällainen henkilökohtaisista ongelmista kertoo, Suhonen sanoo.

Suhosen psykopatologisoiva asenne tuo mieleen Neuvostoliiton, jossa toisinajattelijat eli väärinajattelijat julistettiin mielisairaksi. Vastaavasti nykyisessä kulttuurimaxilaisessa konteksissa valkoinen rotutietoisuus on "asiantuntijoiden" puheenvuorossa joko patologisoitu persoonallisuushäiriöksi tai yhteiskunnan sosiologiseksi ongelmaksi. Jos on pakko turvautua psykopatologiseen analyysiin arvoista ja asenteista, sen ainoa relavantti kohde olisi sivilisaatiomme nykytila. Patologia selittyy sillä, että kulttuurin vaalimisen edellytyksenä olevia terveitä ikuisia arvoja kuten geneettistä itsesuojelua ("rasismia") pidetään mielipiteen ohjaajien vaikutusvaltaisissa puheissa moraalisena pahana samalla kun he suosivat itsetuhoisesti muukalaisten loputonta maahan päästämistä. Tässä mielessä "rasismi" on moraalinen hyvä jo senkin vuoksi, että sen tunnustamisessa asetutaan petoksellisia kansanvihollisia vastaan ja puolustetaan viime kädessä maan hiljaisia.

Median korppikotkille laajemman kuvan näkeminen ja roturealististen poliisien näkökulma on tietenkin yhdentekevä, sillä heille tärkeintä tässä näennäiskohussa on sen suoma mahdollisuus piehtaroida suomalaisessa rasismissa. Voi vain kuvitella millaisia ilon hetkiä Long Playn artikkelista nostatettu uutismyrsky herätti tiedostavissa hyväkkäissä. Toimittajamafian polkaiseman kohun ansiosta "edistykselliset" pääsivät taas puhumasta päästyään puhumaan valkoisten rasismista ja kauhistelmaan ennen kaikkea rasismin diabolisinta muotoa, rakenteellista rasismia, josta marxilaisten loputtomien lupauksen jälkeen saatiin vihdoin todisteita. Parhaiten tärähtäneistön rasismihekuman puki sanoiksi tuhti goottikeiju Maria Pettersson Image-lehden kolumnissaan Missä olet, ei-rasistinen poliisi?.


PÄIVITYS 5.7.2017. Ja kuinkas sitten kävikään? Rasismikohun aiheuttaneesta poliisien Facebook-ryhmästä ei ala rikostutkintaa.

                                                          ***********************

Yle TV1, lauantai 3.6.2017 klo 21:15, Uutisvuoto 

Uutisvuodossa vieraina kansanedustajat Ilkka Kanerva ja Maarit Feldt-Ranta. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Kuten tiedotusvälineet ovat jo aiemmin kuin myös tänään ehtineet kertoa, Uutisvuodon vakiovieras, kirjailija Jari Tervo. esiintyy ohjelmassa nyt viimeistä kertaa. Suomen vähäväkinen kansa kiittää! Vihdoin tuo rasismin ainoaa vääristynyttä ja tuomittavaa muotoa, vihaa omaa kansaa kohtaan, harjoittava vasemmistosivari poistuu kuvaruudusta.