Näytetään tekstit, joissa on tunniste taistolaisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste taistolaisuus. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

ARTO NYBERG MYÖTÄILEE SUOMALAISVIHAMIELISTÄ KULTTUURIKOMMUNISTIA

Tulipunainen kulttuurikommunisti Rosa Liksom kertoo
uudessa iltasadussaan lempiaiheestaan fasismista.
Tällä vanhalla taistolaisella jos kellä on tässä asiassa
oma lehmä ojassa. 

Yle TV1, sunnuntai 10.9. klo 18:45. Arto Nyberg 

Suorassa lähetyksessä haastateltavina kirjailija-kuvataiteilija Rosa Liksom, Suomen tunnetuin radio- ja televisioääni Jari Karjalainen sekä palindromilevyn julkaiseva maisteri Simo Frangen. HD

Linkki Yle Areenaan.

Punavihreästä politisoitumisesta johtuen suomalaiset toimittajat ovat enemmän progandisteja ja jees-miehiä kuin aidosti kriittisiä journalisteja. Tämä tuli jälleen todistetuksi Arto Nybergin myötäkarvaisessa Rosa Liksomin (oik. Anni Ylävaara) haastattelussa, jossa tunnetun kulttuurikommunistin taustat ja motiivit jätettiin kertomatta, kun hän pääsi vapaasti mainostamaan uusimman teelmyksensä patologista fasismin vastaisuutta. Jos toimittaja olisi ollut hereillä, hänen olisi ollut helppo pudottaa norsunluutornistaan sisäsiittoisen kulttuurielämän yliarvostama keskinkertaisuus ja kertoa hänelle salaisuus, että fasismi on yhteiskuntajärjestelmä eikä vasemmistolainen seksuaalifantasia. Sikäli punkkaripoikana tunnetun Arto Nybergin imelä mielistely ei ollut yllätys, koska myös muualla vasemmistoliberaalissa valtamediassa kuten Helsingin Sanomissa Liksomin alamittainen punaripulointi ei herättänyt ainuttakaan vasta-argumenttia. 

Siinä ei pitäisi olla mitään uutisarvoa, että nuoruudessaan Tiedonantaja-lehteä jakanut taistolainen kulttuurikommunisti syyllistää ja lyttää suomalaisia kutsumalla heitä fasisteiksi. Toimittajat eivät tunnista keisarin uusia vaatteita, jonka vuoksi saamme kuulla haukotukseen asti Liksomin poliittisen manifestin olevan "rohkeaa", "ennakkoluulotonta" ja "tabuja rikkovaa". Tässä yhteiskunnassa mikään ei ole helpompaa kuin julistautua rasismin ja fasismin vastustajiksi, koska se on rohkeudessaan samaa luokkaa kuin ilmoittaisi Vatikaanivaltiossa kannattavansa katolilaisuutta. Ylipäätään Liksomin väsynyttä tendenssiajattelua leimaa neuvostoliittolainen asenne, jossa kaikki mikä ei miellytä vasemmistolaista leimataan "fasismiksi".

Liksom ei ole muuta kuin suomalaisvihamielisen eliitin arvoja propagoiva apurahakapinallinen ja Systeemin syöttiläs. Helsingin Sanomissa tämä kulttuurikommunisti julisti, että Suomen olisi pitänyt olla maahamme hyökänneeen Neuvostoliiton kanssa samalla puolella. Arto Nybergissä hän taas esitti fantasiaan perustuvan olkiukon, jossa sodan voittanut Saksa olisi tuhonnut suomalaiset tai tehneet meistä vähintään orjia. Tämä pahantahtoisen valheellinen fantasia kuulostaa sitäkin kummallisemmalta kun tietää mitä Stalin olisi tehnyt Viron historian tietäen Suomelle, jos Liksomin sympatisoima Neuvostoliitto olisi vallannut maamme. 

Mikä motiivi kirjailijalla on potkia kuollutta hevosta, yhteiskunnalliseksi blanko-termiksi muuttunutta "fasismia", ellei sitten satu itse edustamaan tiettyä totalitarismia kuten 2000-luvun kommunismiksi kutsuttua monikultturismia? Rosa Liksom on muun kulttuuriväen lailla laiskasti ja ennalta arvattavasti "ajatteleva" kulttuurimarxilainen, joka yrittää pitää kynsin hampain kiinni vääriksi osoittautuneista nuoruuden ihanteistaan. Juuri nämä Liksomin kaltaiset "hyvät ihmiset" ovat epäpyhässä liitossa globalistikapitalistien kanssa, koska molempien Unelmaan kuuluu tuhota eurooppalaisten kansallisvaltiot. Siksi molempien retoriikkaan kuuluu jatkuva eurooppalaisten syyllistäminen fasismilla ja rasismilla.

Olemukseltaan lappalaista noitaa monellakin tapaan muistuttava Liksom puhuu vihaisesti niiden toisten vihasta, mutta ei tunnu ollenkaan ymmärtävän omaa vihaansa. Mistä näiden jälkimarxilaisten kaunainen viha oikein kumpuaa? Kuka tässä oikeastaan vihaa ja ketä?

torstai 25. huhtikuuta 2013

YLE ANTAA MEDIATILAA TAISTOLAISELLE VIESTINNÄN MANIPULAATTORILLE



Yle Radio 1:n Ykkösaamussa haastateltiin tänään Tampereen yliopiston viestinnän ja median tutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Pentti Raittilaa, joka oli kovasti huolissaan "vihapuheesta", varsinkin sellaisesta, joka kyseenalaistaa  poliittisen diskurssin vasemmistolaisen hegemonian. Hän yhdistää verkossa vielä toistaiseksi sensuroimattoman "vihapuheen" sotapropagandaan:
Se on ollut hyvin systemaattista vihan lietsomista toista kansaa kohtaan. Sillä on luotu maaperää sille, että ihmiset saadaan tekemään väkivaltatekoja toisia kohtaan sodassa.

Miksi Raittila puhuu sotapropagandan kohdalla vain kansasta, sillä olleessaan nuori taistolainen hänen kaltaisensa puhuivat luokasta ja luokkasodasta täysin vapaasti ja ylpeyttä tuntien. Vai onko niin, että silloin kuin itse itsensä "nuorison parhaimmistoksi" nostanut porukka haastoi 1970-luvulla yhteiskuntaa, heidän puheensa ei ollutkaan vihapuhetta vaan "kritiikkiä" - samaan tapaan kuin Maon kulttuurivallankumouksessa. Nyt kun sinipaidat ovat itse vallassa ja hegemonisessa asemassa yliopistoissa ja mediassa, heidän kannattamansa politiikan kritiisoiminen onkin muuttunut "vihapuheeksi". Tällaisessa tilanteessa vihapuhe tarkoittaa kaikkea sitä, josta kulttuurimarxilaiset viidennen kolonnan venkulat eivät satu pitämään.

Raittilan huoli "vihapuheesta" on helppo ymmärtää kun tietää mitä hän on puuhastellut punaisen yliopiston suojatyöpaikassaan viime vuodet. Herra vaikuttaa "tieteellisen" tuotantonsa perusteella fanaattiselta suomalaisvihaajalta, joka rasismi-tutkimuksen nimissä pyrkii syyttämään rasistisesti vain suomalaisia rasisteiksi ikään kuin petturieliitin maahan päästämät maahantunkeutujat eivät ajaisi omaa etnistä etuaan. Lista tämän "ex"-taistolaisen lahottajasienen tuotannosta tässä linkissä.