YLE:n verkkosivut 8.5.2014. Sarjakuvaopas Euroviisuihin 2: Näin Euroviisuista tuli ihan homo juttu
Linkki sarjakuvaan.
Linkki sarjakuvaan.
Kulttuurimarxilaisilla on vähintään kaksi strategiaa, joiden avulla yhteiskuntaa atomisoivat perverssit ideat saadaan hyväksytyiksi suuren yleisön keskuudessa. Tunnetuin on ollut 1968-sukupolven shokkitaktiikka, suora ja mitään häpeämätön hyökkäys ikuisia, kulttuuria ylläpitäviä arvoja, vastaan. Alun hämmenyksen jälkeen konservatiivit saivat joten kuten rivinsä kuntoon 1980-luvun alkuun mennessä, mutta toiselle strategialle he eivät ole voineet toistaiseksi mitään. Siinä järjestystä ylläpitäviä arvoja pyritään syövyttämään ajan kanssa, etenemällä pienin askelin, mikä tunnetaan parhaiten italialaisen kommunistin Antonio Gramscin "pitkänä marssina läpi institituutoiden". Jo 1930-luvulla Frankfurtin koulukunnan post-marxilaiset ajattelijat käsittivät, että indoktrinaatio on tehokkainta silloin kun edetään riittävän hitain askelin, jolloin tuhoisinkin ilmiö voidaan esittää massoille edistyksenä, jopa luonnollisena asioiden kulkuna. Tavoitteena on saada markkinoitava idea yhteiskunnassa hegemoniseen asemaan ja siinä on totta tosiaan onnistuttu homokysymyksessä erinomaisesti.
Vielä 1970-luvun alkupuolella eurooppalaiset olisivat purskahtaneet nauruun, mikäli joku Euroviisujen esiintyjä olisi identifioinut itsensä homoksi ja vielä julistanut kuinka ihmeellisen upeita ihmisiä sodomiitit ovat verrattuna "tylsiin perusheteroihin". Valitettavasti massat ovat parantumattoman laumasieluisia, mikä näkyy siinä, että niissä kerjätään toisilta jatkuvaa sosiaalista hyväksyntää ja pelätään joutumista pois "fiksujen" ja "arvostettujen" joukosta. Koska homojen hypetyksestä on hivutuksen avulla tullut normi, ei juuri kukaan uskalla sosiaalisten sanktoiden pelossa huutaa tälle ilveilylle stoppia ja osoittaa sormella, että keisarilla ei ole vaatteita.
Kollektiivisesta harhasta herääminen on tuskin näköpiirissä aivan lähiaikoina, sillä aggressiiviset pervo-lobbyt ovat nostaneet entisestään panoksia. Varsinkin Euroviisuissa sodomian ylistäminen on arkipäivää, jonka ansioista muutkin perverssit ovat vuosien varrella päässeet homojen rinnalla ryömimään koloistaan. Tämän vuoden viisuissa Itävallan edustaja on parrakas "nainen" Conchita Wurst, jota voitte ihastella tämä jutun kuvassa.
Homo- ja pervohypetyksen taustalla väijyy pitkälti marxilaishenkinen ajatus historiallisesta vääjäämättömyydestä, "edistyksestä", jossa kaikki rajat repivä poikkeavuus on ihmiskunnan peruuttamaton päätepiste ja autuus. Tosin sosialismiakin markkinoitiin kansalle historian vääjäämättömänä lopputuloksena, mutta kuinkas sitten kävikään. Mikäli joku alkuperäinen eurooppalainen vielä joskus kirjoittaa hedonistisen rappion tilaan vajonneen 2000-luvun alun Euroopan kulttuurihistorian, täytyy myöhempien aikojen lukijoiden ihmetellä, että mikä helvetti meihin iski ja miksi alkujaan pieni lauma mädättäviä syöpäläisiä kieroutuneine ajatuksineen sai valtaansa suuret massat.
Vielä 1970-luvun alkupuolella eurooppalaiset olisivat purskahtaneet nauruun, mikäli joku Euroviisujen esiintyjä olisi identifioinut itsensä homoksi ja vielä julistanut kuinka ihmeellisen upeita ihmisiä sodomiitit ovat verrattuna "tylsiin perusheteroihin". Valitettavasti massat ovat parantumattoman laumasieluisia, mikä näkyy siinä, että niissä kerjätään toisilta jatkuvaa sosiaalista hyväksyntää ja pelätään joutumista pois "fiksujen" ja "arvostettujen" joukosta. Koska homojen hypetyksestä on hivutuksen avulla tullut normi, ei juuri kukaan uskalla sosiaalisten sanktoiden pelossa huutaa tälle ilveilylle stoppia ja osoittaa sormella, että keisarilla ei ole vaatteita.
Kollektiivisesta harhasta herääminen on tuskin näköpiirissä aivan lähiaikoina, sillä aggressiiviset pervo-lobbyt ovat nostaneet entisestään panoksia. Varsinkin Euroviisuissa sodomian ylistäminen on arkipäivää, jonka ansioista muutkin perverssit ovat vuosien varrella päässeet homojen rinnalla ryömimään koloistaan. Tämän vuoden viisuissa Itävallan edustaja on parrakas "nainen" Conchita Wurst, jota voitte ihastella tämä jutun kuvassa.
Homo- ja pervohypetyksen taustalla väijyy pitkälti marxilaishenkinen ajatus historiallisesta vääjäämättömyydestä, "edistyksestä", jossa kaikki rajat repivä poikkeavuus on ihmiskunnan peruuttamaton päätepiste ja autuus. Tosin sosialismiakin markkinoitiin kansalle historian vääjäämättömänä lopputuloksena, mutta kuinkas sitten kävikään. Mikäli joku alkuperäinen eurooppalainen vielä joskus kirjoittaa hedonistisen rappion tilaan vajonneen 2000-luvun alun Euroopan kulttuurihistorian, täytyy myöhempien aikojen lukijoiden ihmetellä, että mikä helvetti meihin iski ja miksi alkujaan pieni lauma mädättäviä syöpäläisiä kieroutuneine ajatuksineen sai valtaansa suuret massat.
