HOLOKAUSTIRIIPPUVAISTEN VIIKOTTAISET KOVAN KAMAN ANNOKSET

Ylessä natsi on riittoisa sana, sillä sen saa yhdistettyä

vaikka Porin jatsiin ja änkyttävään papukaijaan. Pääasia,

että kulttuurimarxilaiset politrukit saavat jonkun tekosyyn

päästää suustaan tuon mukavalta kuulostavan sanan. Kaikkein

maukkaimmalta sana nazzzi maistuu Brooklynin miljoonien
"ihmeellisesti pelastuneiden" suissa, kun nämä lausuvat
sen tyypillisen narisevalla nasaaliäänellä, jolloin isossa
nenässä muodostuva värinä synnyttää myös fyysistä
mielihyvää.

Yle Teema, 5.5. klo 21:00, Historia: Mies, joka selviytyi Auschwitzista

Freddie Knoller kertoo kiehtovan selviytymistarinansa toisen maailmansodan syövereistä. Sodan aikana hän eli miehitetyssä Pariisissa ja toimi vastarintaliikkeessä kunnes lopulta joutui Auschwitzin keskitysleirille. T: BBC HD Äänitekstitys: suomi.


Tässä blogissa on moneen kertaan ja monesta eri kulmasta selvitetty, mikä on Ylen natsifiksaation taustalla. Asia on ollut jo pitkään loppuun käsitelty, miksi Ylessä ei ole viikkoakaan ilman natseja, mutta on kuukausia ilman bolshevikkeja ja vuosia ilman Maon kommunisteja ja vuosikymmen ilman Punaisia khmerejä. Yle Watchin tehtävä on enää lähinnä dokumentoida tätä ohjelmien tulvaa tulevien sukupolvien hämmästykseksi. Onpa joku sanonut leikkisästi, että "Kansantuomioistuin tutkii nämä sitten aikanaan ja tekee niistä omat päätöksensä".

Yleisradion ylin päättävä elin on hallintoneuvosto. Sen 21 jäsentä valitsee eduskunta vaalikauden ensimmäisillä valtiopäivillä. Tällä hetkellä hallintoneuvoston työvaliokuntaan kuuluu mm. Tuija Brax, Pekka Haavisto ja Silvia Modig. Tosin ilman heitäkin Yleä on vaivannut pahanlaatuinen natsiripuli jo vuosikausia. Siitä ovat aiemmin olleet vastuussa mm. Dokumenttiprojektin tuottajat Jarmo Jääskeläinen ja Iikka Vehkalahti. Sittemmin historiapropagandassa ovat kunnostautuneet yhtiön nykyiset kansainväliset ohjelmahankkijat Tarmo Kivikallio, Johan Förnäs ja Katja Karasvaara. He kaikki tunnustavat punavihreää väriä samalla kun liputtavat iloisesti ulosteen tahrimaa sateenkaarilippua.

Nämä taustat tekevät ymmärrettäväksi sen, miksi Ylessa on sairaalloinen kiinnostus sukupolvien takaiseen natsiaikaan eikä Suomelle maantieteellisesti, ajallisesti, poliittisesti ja historialliseti läheisempään kommunismiin. Jälkimmäistä teemaa Yle ei ole ollut kovin innokas vatvomaan, mikä johtuu puhtaasti ideologisista ja poliittisista syistä.

Ensinnäkin, se pyhäksi ja siten kyseenalaistamattomaksi uskonkappaleeksi korotettu 6 miljoonaa tapettiin ensin Neuvostoliitossa, Ukrainassa, 1932-33.  Toiseksi, se oli Stalin joka kutsui saksalaiset Moskovaan 23.8.1939 tekemään Molotov-Ribbentrop -sopimuksen, jonka jälkeen sota syttyi Saksan ja Neuvostoliiton yhteisellä hyökkäyksellä Puolaan. Kummallista kyllä, toisen maailmansodan aloittanut Iso-Britannian ja Ranskan sodanjulistus ei koskenutkaan Neuvostoliittoa, joka hyökkäsi Puolaan vain pari viikkoa Saksan jälkeen. Kolmanneksi, se oli kommunistinen Neuvostoliitto joka hyökkäsi Suomeen, vei suomalaisia keskitysleirille, pommitti ja tappoi naisia ja lapsia, ryösti alueita, teki etnisiä puhdistuksia, alisti sodan päätyttyä Suomen YYA-sopimukseen ja riehui Torni-hotellissa.  Vastaavasti Saksa oli se maa, joka ei kaapannut juutalaisia Suomesta, vaan Neuvostoliitto, joka pakkosiirsi Baltian juutalaisia Siperiaan ja aiheutti arviolta 27 Suomen-juutalaisen kuoleman sotatoimissa. Viidenneksi, Saksa pelasti elintarvike ja sota-avullaan Suomen, kun Neuvostoliitto yritti tuhota maamme kesäkuun 1944 Tali-Ihantalan taisteluissa. Näistä tosiasioista huolimatta Yleisradio jauhaa vain natseista...

Tietysti saamme kuulla päivittän muistakin medialähteistä kuin Yleisradiosta jatkuvaa paatosta pahoista natseistä, mutta silti Ylen televisiokanavien vyörytys on aivan omaa luokkaansa. Ja hyvin on "oppi" mennyt perille, josta kertoo Iltalehden toimittaja ja holokaustinarkkari Kreeta Karvala tuoreessa kolumnissaan Oudot lääkkeet. Siinä hän tunnustaa ylpeästi olevansa 60-luvun lopulta alkaneen yksipuolisen historiapoliittisen indoktrinaation lapsi:

Nimittäin mitä synkempänä maailman näen, sitä enemmän luen keskitysleiriltä selviytyneiden ihmisten tarinoita ja tuijotan keskitysleirielokuvia. Tänä keväänä on mennyt kolme kirjaa ja puolen tusinaa leffaa.  Tämä ”masennuslääkitysmalli” on ollut käytössäni jo 11-vuotiaasta lähtien, sillä silloin kävin ensimmäistä kertaa Auschwitzin ja Stutthofin keskitysleireillä ja maailman pahuus astui elämääni.

Kreeta näyttää olevan tyypillinen konformistinen kympin tyttö, joka on varmaan opettajan suosituksesta lukenut herkällä iällä Anne Frankin päiväkirjat ym. vastaavia satukirjoja. Historiakriittistä ja asioita koko ihmiskunnan historiaan suhteuttavaa käsitystä häneltä on turha tivata. Hän on Ylen propagandan ihanteellinen kohde: koulutettu, opportunistinen, Systeemi-uskollinen ja tunnemanipulaatiolle altis Gutmensch. Tällaiset lörpöttelevään lukeneistoon kuuluvat ja pikkusieluisen lukiolaistytön maailmankuvaa kantavat moralistit ovat mitä parhaimpia Ylen hyödyllisiä idiootteja, sillä he toimivat itsekin mediamaailmassa. He kun levittävät mm. Ylestä omaksumiaan kyseenalaisia virallisia totuuksia, yksipuolista historikuvaa ja lapsellisen manikealaista maailmankatsomusta sille yleisölle, joka ei tv:n "historiadokumentteja" juurikaan seuraa. Win-win mediaeliitille, lose-lose tavalliselle kansalaiselle.



Päivitys 8.5.2015:


Yle Fem, 8.5.2015 klo 18:30, Skandinavia Hitlerin otteessa

Sarja alkaa. Osa 1/5. Saksalaiset tulevat. Toinen maailmansota on käynnissä. Hitler pyrkii rakentamaan natsisuurvaltaa. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa hallitus pohtii, pitäisikö panna vastaan vai luovuttaa. Tanskan televisio. HD Äänitekstitys: ruotsi.

Yle Teema, 8.5.2015 klo 21:00. Toukokuun neljä päivää

(4 Tage im Mai, Saksa 2011) Orpokoti on vaarassa joutua tulilinjalle kun puna-armeija kohtaa joukon pakoon pyrkiviä saksalaissotilaita toisen maailmansodan viimeisinä päivinä Itämeren rannalla. O: Achim von Borries. Äänitekstitys: suomi. K12 (väkivalta, ahdistus).

Tämän natsimania alkaa saada jo farssin piirteitä....

YLEN PROPAGANDA PAHAN PALVELUKSESSA

Yle Teema, 28.4.2015, klo 21:00, Historia: Tiede pahan palveluksessa  

Kuinka saksalaiset tiedemiehet 1940-luvulla etsivät oikeutusta natsien rotuopeille ja perusteluja ali-ihmisten tuhoamiselle? Harvinainen arkistomateriaali paljastaa mm. millaisia ihmiskokeita keskitysleireillä tehtiin. HD Äänitekstitys: suomi.

Linkki ohjelmaan.

Tämä tuli täytenä yllätyksenä meille iloisille Yle-veron maksajille! Jälleen kerran Yleltä rohkean ennakkoluulotonta ohjelmapoliitiikkaa natseista, joita käsitellään mediassa muutoinkin äärimmäisen harvoin. Tästäkin Teeman tämän iltaisesta dokumentista saamme jälleen kerran kiittää yhtiön kansainvälisiä ohjelmanhankkijoita kuten Tarmo Kivikalliota, Johan Förnäsia ja Katja Karasvaaraa.

Tai näin nuo kansankynttilät kai itse näkevät asian. On nimittäin samantekevää toimivatko Ylen ohjelmanhankkijat valtioneuvoston määräämän monikulttuuri-ideologian edistämisen nimissä vai ovatko he itse aktiviisia hyödyllisiä idiootteja niiden puolesta, jotka haluavat nitistää eurooppalaisten itsekunnioituksen ja siten valmistaa maanosamme henkisesti totaaliselle maahanmuutolle.

Joka tapauksessa, näiden holokausti-kulttia palvelevien loputtomien ohjelmien tarkoituksena on suomalaisten kuten muidenkin eurooppalaisten psykologinen nujertaminen ja itseinhon luominen. Näin luodaan ideologinen pohja rotudenialismille, "hyvitys"-ideologialle ja ihmisen juuretonta atomisaatiota korostavalle egalitarismille. Lopputulokseksi toivotaan täydellistä antautumista kansainvaellukselle, mikä on mahdollista jatkuvan rituaalisen syyllistämisen avulla; kun valkoisilta massoilta on tukahdutettu terveet rotuvaistot, etninen itsepuolustus käy psykologisesti mahdottomaksi.

Siksi Yle Teeman ohjelmapolitiikka on Pahan palveluksessa, Pahan, jolla geneettisesti ainutlaatuiset eurooppalaiset halutaan hukuttaa kansojen mereen. Röyhkeintä (chutzpah) tässä projektissa on se, että hitaasti mutta vakaasti etenevää kansanmurhaa edistetään "kansanmurhan vastaisella tiedottamisella". Huomattava joukko kansalaisista ei kykene näkemään tämän umpikieron sentimentaalisen indoktrinaation läpi, mutta onneksi kaikkialta Euroopasta löytyy vielä riittävästi väkeä, jotka ovat immuuneja tällaisille propagandatempuille.

Juurettomien kosmopoliittien kelkassa olevan Ylen projektin onnistuminen ei ole kirjoihin kirjoitettu niin kauan internettiä ei ole suitsittu ja lähiyhteisöjen ihmiset tiedostavat yhtiön ohjelmapolitiikan motiivit ja uskaltavat puhua sitä vastaan. Vaikka näinä "liberaaleina" aikoina sananvapautta on erilaisten näytösoikeudenkäyntien jälkeen kiristetty, on valveutuneilla kansalaisilla vielä mahdollisuus käydä totuuden ja eurooppalaisen itsesäilytyksen puolesta sotaa kulttuurimarxilaista Yleä vastaan.


STOP PRESS!!!

Vielä silloin kun "dokumentti" pyöri Teemalla kanavan Facebook-sivulla ylläpitäjä poisti tämän kirjoituksen linkin. Viestinä Yle Teema ilmoitti:

Poistimme epäasiallisen linkin, johon kommentissa viitataan.

(Klikkaa kuvaa ja suurenna)




********************************************************************************************************

Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.

Yle Watchin juttuja, jotka liittyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio
Yle Uutiset
Yle Areena
Yle Teema

Yle Radio 1

SUOMALAISVIHAMIELISEN "ÄLYMYSTÖN" VAALIEN JÄLKEISTÄ ITKUA

Vaalituloksesta pöyristynyt vasemmisto itkee. Kuvassa
oikealla professori Markus Jäntti ja Veronika Honkasalo.

Maamme johtavat mediamonopolit, Yle ja HS, ovat ennalta arvattavasti antaneet vasemmiston tärähtäneistölle vapaan kanavan purkaa vaalien jälkeistä pahaa oloaan. Vaalipäivän jälkeisenä maanantaina (20.4.2015) Helsingin Sanomat antoi puheenvuoron punakuplassa eläville pääkaupungin degeneraateille ja kulttuuripuuhastelijoille. Vaalitulos sai kenties ensimmäistä kertaa näyttelijä Krista Kososen pohtimaan, että suomalaisia asuu myös Helsingin ulkopuolella:

Ehkä sitä elää itse sellaisessa helsinkiläisessä kulttuurikuplassa, en tunne ketään joka olisi äänestänyt perussuomalaisia.

Samaa itkua jatkoi Ylen puolella joka kysymyksen asiantuntija, vasemmistohenkinen filosofi Timo Airaksinen. Tällä kertaa median mielipideautomaatti narisi voittajapuolueiden uskonnollisista vakaumuksista, jotka ovat hänen mukaansa liian monokulttuurisia eivätkä heijastele hänen toivomaansa suurta unelmaa, monikulttuurista yhteiskuntaa:

– Meillä on pian monikulttuurinen yhteiskunta, mutta kuitenkin meidän tuleva valtiovarainministerimme on harras katolinen ja pääministeri lestadiolainen. Ja vielä niiltä alueilta, joilla uskonnollisuus yhä merkitsee jotakin. Tällaista vanhaa ateistia se kyllä vähän hirvittää

Tuossahan on koko joukko sitä ihanaa monimuototisuutta, mutta jostain syystä se ei kelpaakaan kulttuuribolshevikille. Ai niin, sieltähän puuttui se monikulttuurisuuden kakun kruunaava kirsikka, rauhanuskontona tunnettu islam. Vasta sitten kun maamme johdossa on muslimi, olemme saavuttaneet diversiteetin pyhimmän tason. Tai ainakin silloin kun asiaa kysytään Airaksiselta.

Kososen ja Airaksisen ulostulot ovat vain jäävuoren huippu siitä jäätävästä itkusta, mitä erilaiset vasemmiston kellokkaat ja kulttuurikilarit ovat esittäneet blogeissaan ja sosiaalisessa mediassa. Tästä linkistä löytää punakaartin maukkaimmat näytteet vitutuksen multihuipennuksesta. Ehkä parhaiten vasemmiston tunteet kiteytti omien sanojensa mukaan "Paraisilla asuva turkulainen polkypyöräilevä vihervasemmistolainen feministi" Julius Karlsson (Vasemmistoliiton kansaeudustajaehdokas) twitterissä:

Yle Watchin mediakriittiseen linjaan sopii puolestaan näyttää mainosrahoitteisilla kanavilla puuhastelevan Alizad Armanin twiitti, joka paljastaa miten mädättäjät toimivat vaistomaisesti tietämättä välttämättä mitään varsinaisesta kulttuurimarxilaisuudesta. Lopputulos on silti sitä samaa ehtaa:

Sosiaalisessa mediassa toimiva Poliittisen Korrektiuden Parhaat -sivusto analysoi hienosti millaiseen röyhkeyteen kiittämättömät kultamunat saattavat yltää myös paremmissa piireissä:

Näitä esiintuloja on sitten tipahdellut pitkin päivää. Vuorossa kiittämättömän kitinää pakolaisena erään Suomeen päässeen veijarin suusta. Tämä kaveri haluaa muuttaa sen yhteiskunnan, joka hänet otti pakolaisena vastaan, koulutti ja järjesti hänelle turvallisen elämän. Hän kuitenkin haluaa muuttaa sen samanlaiseksi vasemmistolaiseksi paratiisiksi, jota vastaan meidän suomalaisten isoisät aikoinaan taistelivat. Arman haluaa Suomesta monikulttuurisen vasemmistoyhteiskunnan, eli Neuvostoliiton uuden version. Nationalistin on syytä lukea tarkkaan mitä Alizad Arman on kommentoinut. Ja boikotoida kaikkea hänen hallitsemaansa, edustamaansa julkisuutta ja mediaa. Suomalaisella nationalistilla ei ole tilaa Armanin ihanneyhteiskunnassa. Jk. Tämä aika muistuttaa päivä päivältä enemmän YYA-ajan Kekkoslovakiaa. Kun pistää sanan "monikulttuuri" sanan "kommunismi" tilalle, niin kaikki sloganit stallareilta ovat multikultisteilla aivan ajantasalla.

Armanin twiitti voisi yhtä hyvin olla jonkun Ylen ohjelmapäällikön tai ohjelmanhankkijan (mm. Tarmo Kivikallio, Johan Förnäs ja Katja Karasvaara) kirjoittama. Hekin haluavat keskittää voimansa vasemmistolaisen agendan edistämiseen. Siitä esimerkkinä tämän illan Yle Teeman ties monesko natsidokumentti:

Yle Teema, 21.4.2015,  klo 21:00, Historia: Hitlerin juutalainen naapuri

Edgar Feuchtwanger oli viisivuotias, kun hänen naapurustoonsa vuonna 1929 muutti asumaan tuleva diktaattori Adolf Hitler. Juutalaislapsi saattoi piankin huomata ilmapiirin käyvän entistä uhkaavammaksi. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Linkki ohjelmaan.

Vai että oikein naapuri, kas kun ei Hitlerin vessansiivooja. Nyt nimittäin aletaan jo kaapia viimeisiä muruja ison natsisäkin pohjalta. Mediakeisareilla riittää vielä toistaiseksi mielikuvitusta tuoda mitä kummallisempia näkökulmia puhkikuluneesta aiheesta, jotta poliittisesti hyödyllisiä natseja voidaan pitää keinotekoisesti esillä julkisuudessa. Pääasiahan näissä "dokumenteissa" on pitää kansalaiset jatkuvassa negatiivisessa natsitietoisuudessa, jottei nyt näkyvästä länsimaisesta kriisistä tehtäisi "vääriä" johtopäätöksiä oli kyse sitten maahanmuuttopolitiikasta tai taloudesta. Vastaavasti se mitä Hitler ja natsit sanoivat itse esimerkiksi talouspolitiikasta ei voisi koskaan olla dokumentin aiheena. Tästä aiheesta antaa pienen aavistuksen nämä kaksi suomenkielistä videota YouTubessa (video 1 ja video 2).