PÄÄSIÄINEN YLESSÄ: INTELLEKTUELLI PALVOO JUUTALAISIA JA HALVEKSUU KRISTITTYJÄ

Suomalaisuutta ylenkatsova intellektuelli Jari Ehrnrooth.

Näin pääsiäisenä kristinuskon vanhin juhla näkyy vahvasti julkisuudessa. Jeesuksen ylösnousemus ja hänen armoa korostava sanomansa ei ole esillä pelkästään uskonnollisista syistä, vaan sitä yritetään käyttää myös maallisten päämäärien ajamiseen kuten sosialismilta haiskahtavan lattapäisyyden ja monikulttuurisuuden oikeuttamiseksi.

Täysin päinvastaista kristinuskon jälkilypsyä edustavat intellektuellien puheenvuorot, joissa Uuteen testamenttiin sitoutuneen perinteisen uskonnollisuuden kannattaminen halutaan marxilaisten tavoin yhdistää kaikkeen "negatiiviseen" kuten blankotermi suvaitsemattomuuteen ja koskemattomiksi julistettujen juutalaisten arvosteluun. Tosin tämä osataan myös kommunismia vastustaneella "liberaalilla" puolella, kun kulttuurintutkija Jari Ehrnrooth pääsee purkamaan kaunaansa kaikkea traditionaalisuutta ja aitoeurooppalaista kohtaan 11. huhtikuuta ilmestyneessä Yle-kolumnissaan Uskonrauhaa rikkomassa.

Kolumni alkaa tyypillisellä kauhukertomuksella omakohtaisen rasismin kokemuksesta. Ehrnroothin ulkoisesta olemuksesta ja rikkiviisaasta saivartelusta kieltämättä tulee mieleen juutalainen, joten ärsyyntyneen turkulaisen reaktio saattaa hyvin pitää paikkaansa. Fyysisen juutalaisuuden näkeminen eurooppalaisuuden vihollisena on kuitenkin anakronistinen, koska länsimaiset ihmiset ovat juutalaisfilosofi Otto Weiningeriä lainatakseni "juutalaistuneet henkisesti" jo uuden ajan jälkeen, joten hyökkäys fyysistä juutalaista vastaan on turhaa. Tietysti juutalainen mentaliteetti, tuo laskelmoiva, utilitaristen ja materialistinen ajattelu, ilmenee puhtaimmillaan aidoissa juutalaisuudessa, mutta sen "hengen" on omaksunut yhä lailla myös goyim, ei-juutalainen väestö. 

Erityisen selvänä se esiintyy Ehrnroothin kaltaisissa kuivakkaissa – luonnollisesti filosemiittisissä – älyköissä. Ihailessaan juutalaisia Jari Ehrnrooth ja Johannes Salminen kai uskovat saavansa siitä jotain samaa älykkyyden auraa, joka erottaa heidät yhteisöönsä sitoutuneesta "arjalais-kristillisestä" rahvaasta. 

Ehrnrooth tulkitsee kolumnissaan uskonpuhdistaja Martti Lutherin (1483–1546)  juutalaisvastaisuuden yksiselitteisesti pahantahtoisena ennakkoluulona ja raivopäisenä vihana, jolle ei löydy mitään rationaalista selitystä:

Kansankirkkomme isän mielestä juutalaiset ovat vääräuskoisia, saastaisia, laiskoja, ahneita, kieroja kyykäärmeensikiöitä ja verenhimoisia perkeleenlapsia. Heitä on kiellettävä harjoittamasta uskoaan kristittyjen keskuudessa. Tora-kääröt ja talmud-kirjallisuus on otettava pois. Juutalaiset koulut ja synagogat on poltettava. Juutalaisten talot on hävitettävä eikä heille saa antaa turvaa maanteillä. Asukoot he talleissa ja ulkosuojissa.

Lutherin antisemitismiä korostavat äänessäolijat "unohtavat" sen, että uskonpuhdistaja kääntyi juutalaisvastaiseksi vasta viimeisinä elinvuosinaan. Sitä ennen hän oli suorastaan filosemiitti, juutalaisten ystävä, ja puolusti ja auttoi heitä aina tarmokkaasti. Virallisen tulkinnan mukaan hänen asenteenmuutoksen taustalla oli viimeisten vuosien vanhuudenheikkous ja "mielisairaus". Näille väitteille ei ole todellista näyttöä toisin kuin sille tosiasialle, että Luther tutustui viime vuosinaan juutalaisten tärkeimpään kirjaan Talmudiin, josta hänelle paljastui tuon uskon julkisuudelta salattu todellinen luonne. Tästä Ehrnrooth ei puhu mitään, vaan korostaa pelkästään kristittyjen juutalaisvihaa, joka sekin oli vain reaktio juutalaisten alkuperäisestä rasismista kumpuavalle vihalle:

Suuren uskonpuhdistajan raivokas kiihotus juutalaista kansanryhmää kohtaan on vain yksi etappi kristillisen juutalaisvastaisuuden historiassa. Antijudaismi ja antisemitismi ovat olleet elimellinen osa kirkon opetusta ensimmäisiltä vuosisadoilta

Vihalla on syynsä. Lutherin palopuheet selittyvät pitkälti sillä, että hänelle kävi selväksi, kuinka juutalaisten esittämä ihmisystävällinen humanismi olikin kaksilla korteilla pelaamista. Vaikka Talmudia on yritetty sensuroida siinä pelossa, että ei-juutalainen goy saattaisi päästä siihen käsiksi, paljastavat sen "ydinviisaudet", mikä on juutalaisten asenne valkoisiin, erityisesti kristittyihin:

Keritoth 6b: Ei-juutalaiset eivät ole ihmisiä.

Kiddushin 68a: Ei-juutalaiset ovat eläimiä, aaseja.

Shene Lukohoth Haberith: Vaikka maailman kansat ulkonaisesti muistuttavat juutalaisia, he ovat varsinaisesti vain apinoita ihmisiin verrattuna.

Rosh Hashanah 17a: Ei-juutalaisten sielut menevät helvettiin.

Abodah Zarah 36b: Ei-juutalaisten tyttäret ovat saastaisuuden tilassa syntymästään lähtien, ja avioliitto heidän kanssaan on kielletty.

Jektut Chadash 171,3: On kiellettyä paljastaa (Talmudin) lakia.

Szaalot Uts-zabot, Iore Dea 17: Juutalaisen tulee ja täytyy tehdä väärä vala, kun ei-juutalainen kysyy, onko juutalaisten kirjoissa mitään, mikä on ei-juutalaisia vastaan.

Baba Bathra 54b: Ei-juutalaisten omaisuus on kuin erämaa; joka tulee sinne ensin, saa sen.

Abodah Zarah 8,5: Jos ei-juutalainen tappaa ei-juutalaisen tai juutalaisen, hän on vastuullinen, mutta jos juutalainen tappaa ei-juutalaisen, hän ei ole vastuullinen. 

Baba Kama 113a: On luvallista pettää ja huijata, jos oikeutta käydään ei-juutalaista vastaan.

Abodah Zarah 26d Tos.; Kiddushin 66c; Soferim XV, sääntö 10: Parhaimmatkin ei-juutalaisista tulee tappaa.

Zohar III, 227b: Ainoa tarvittava uhri on se, että poistamme epäpuhtaat (= kristityt) keskuudestamme.

Zohar I, 160a: Juutalaisten täytyy aina yrittää pettää kristittyjä. Juutalaisten täytyy vapautua heistä ja tulla heidän hallitsijoikseen.

Tseror Hammor (rabbi Abraham): Heti kun Rooma (länsimaat, kristitty maailma) on tuhottu, israelilaisille koittaa vapaus.

Iore Dea 157,2 Hagah: Jos juutalainen voi pettää kristittyjä tekeytymällä kristillisten oppien kannattajaksi, hän saa ryhtyä petokseen.

Iore Dea 159,1: On sallittua lainata rahaa kristityille ja kiskoa heiltä korkoa.

Kallah 1b: Juutalainen voi antaa väärän valan hyvällä omallatunnolla.

Rosh Hashanah 17a: Kristityt ja ne, jotka pilkkaavat rabbeja, lähetetään helvettiin ikuisiksi ajoiksi.

Sanhedrin 99a: Kun Messias tulee, hän tuhoaa kristityt.

Sabbath 116a: Evankeliumit ovat tyhjän paperin perätön väite ja tyhjän paperin synti.

Sanhedrin 106a,b: Maria oli huora; Jeesus oli paha mies.

Sanhedrin 90a: Jeesuksella ei osuutta tulevaan maailmaan (koska lausui ääneen Jumalan nimen).

Zohar I, 25b: Joka tekee hyvää kristityille, se ei nouse ylös kuolleista.

Hullin 91b: Juutalaisilla on enkeleitä suurempi arvo.

Jebamoth 79a: Israelilaiset ovat armollisia, kainoja ja hyväntahtoisia.

Sanhedrin 37a: Joka tuhoaa yhden ainoan israelilaisen, se on sama kuin jos hän olisi tuhonnut koko maailman.

Mizbeah V: Mikään ei ole Talmudin yläpuolella.

Läntisen älymystön ihailu juutalaisuutta kohtaan perustuu opportunismin ohella siihen, että he sulkevat mielestään kaiken tiedon, joka ei ole edullista juutalaisille, vaikka totuus tulisi "valittujen" omasta suusta. Liberalismin läpikyllästämän Ehrnroothin jankutus natseista on osa median kontrolloimaa narraatiota, jossa juutalaiset nähdään koko historiansa ajan olleen pelkkiä uhreja. Syvempi historiantuntemus romuttaa nopeasti tämän käsityksen.

Lähes kaikki muihin kosketuksissa olevat kansat ovat olleet joskus voittoisia, sortajia, ja jossain historian vaiheessa häviäjiä. Ei tarvitse kuin tarkastella puolalaisten ja liettualaisten historiaa tai laajemmassa mielessä kristittyjen ja muhamettilaisten tai eurooppalaisten ja mongolien keskinäistä valtataistelua. Jostain syystä kuitenkin juutalaiset esitetään pelkkänä kärsivänä osapuolena, vaikka on tunnettua, että he ovat olleet myös niskan päällä, erityisesti kommunismin alkuaikoina ja toisen maailmansodan jälkeen länsimaissa. 

Miksi Ehrnrooth ei halua tarkastella juutalaista valtaa ja sen nykyisiä uhreja? Sen sijaan hän syyllistää pitkään poljettuja suomalaisia ja muita valkoisia eurooppalaisia muistuttamalla nykymaailman etuoikeutetuimman kansan lähinnä itse aiheutetuista kärsimyksistä. Tämä röyhkeus, chuzpah, on silmiinpistävää ruotsalaisten ja venäläisten sortamia suomalaisia kohtaan, koska meillä ei ole ollut mitään osuutta juutalaisen vallan synnyttämiin aggressioihin. 

Massiivisen holokaustipropagandan ja moraalisen kiristämisen jälkeen Ehrnroothilla on vielä julkeutta vaatia, että suomalaisten pitäisi pyytää valtauskoaan anteeksi juutalaisilta. Seuraavia kommentteja lukiessa herää aavistus, josko turkulaiskorsto oli sittenkin oikeassa Ehrnroothin etnisyyden suhteen:

Näin Lutherin teesien 500-vuotisjuhlavuonna voidaan kysyä, eikö luterilaisten olisi jo aika tehdä uusi uskonpuhdistus ja alkaa julkisesti katua paitsi antijudaismiaan ja antisemitismiään, myös sitä, että kristityt ylisummaan ovat kaapanneet juutalaisten pyhän kirjan ja alkaneet tulkita sitä omiin tarkoituksiinsa sopivalla ja juutalaista uskoa loukkaavalla tavalla?  

(...) Meillä Suomessa ”nöyrät” luterilaiset voisivat osoittaa katumusta kahdella teolla. Ensinnäkin tulisi pyytää julkisesti anteeksi Lutherin juutalaisvihaa seurauksineen ja sanoutua siitä irti. Toiseksi voitaisiin ottaa mallia Amerikan evankelis-luterilaisesta kirkosta, joka 1990-luvun puolivälistä alkaen on pääsiäisen yhteydessä korostanut, että ”Jeesuksen kuolemasta ei tule syyttää juutalaisia tai juutalaista uskoa.”

Lopussa Ehrnrooth tuo ilmi, että nuo vaatimukset ovat vain provokaatiota, joilla on tarkoitus puolustaa sananvapautta ja kyseenalaistaa uskonrauhan perusteet. Yle Watch puolestaan katsoo, että kolumnin motiivina oli jälleen kerran nakertaa valtauskonnon moraalista perustaa (tilalle pervokulttuuria) ja pyhittää entisestään juutalaisuuden uhristatusta. 

Huvittavinta kolumnistin kommentissa oli esimerkiksi otettu Yhdysvaltain aisankannattaja-kirkon itsesensuuri, koska se kuvastaa tavattoman hyvin sitä henkistä kiristysvoimaa, joka juutalaisilla on kristittyihin. Oma tragikoominen lukunsa on Yhdysvaltojen oksymoroni "kristilliset sionistit", joilta on jäänyt Talmud lukematta, koska he kuvittelevat juutalaisten nuoleskelulla pääsevänsä ykkösluokassa taivaaseen. 

Vastaavasti täällä Suomessa Jari Ehrnrooth näyttää toimivan heprealaisten auttavana aatuna ja hyödyllisenä älykköidioottina. Kenellekään tulee tuskin yllätyksenä, että suomalaisvihamielinen Koneen säätio oli auttanut vuonna 2011 tätäkin herraa 27.600 eurolla kirjoittamaan ihmiskeskeistä taikauskoa palvelevan pamfletin Uskonnoton usko ja 2000-luvun ihmisyys.

Pääsiäisen ilosanoma,