lauantai 17. syyskuuta 2016

ISOSISKO YLEN MUSTA LISTA UUTISSIVUSTOISTA, JOITA KANSALAISEN EI KANNATTAISI LUKEA


Heil Yle! Totuus™ löytyy vain Ylestä. Jos olet eri
mieltä, olet valehtelija ja fasisti.

Ylelle suomalaisvihamielistä prostituutiota harjoittava toimittaja Johanna Vehkoolla on perverssi pakkomielle rääpiä kaikkia vaihtoehtomedioita, jotka ovat paljastaneet Ylen valheet ja pimitykset. Vehkoon taktiikkana on projisoida Ylen omat valheet muualle syyttämällä riippumattomia uutissivustoja valemedioiksi kuten hän tekee viimeisimmässä propagandaiskussaan 
Valheenpaljastaja: Varoituslista valemedioista – älä luota näihin sivustoihin. Samanlaista jihadia käy toinen Ylen femkom-toimittaja, kovista huumeista tuomittu Jessikka Aro.

On totta, että eräät vaihtoehtomediat ovat antaneet virheellistä tai vajavaista tietoa, mutta tämä ei tarkoita sitä, että niiden kaikki uutiset olisivat potaskaa. Juuri tähän oljenkorteen Vehkoo yrittää kuitenkin tarttua, kun hän muutaman uutisankan vuoksi vetää lokaan 99%:ia vaihtoehtomedioiden muusta uutistuotannosta, josta Yle sattuneesta syystä itse vaikenee. Toinen silmiinpistävä piirre Vehkoon sormea heristelevässä jutussa on äärivasemmiston vaihtoehtosivustojen puuttuminen listasta kokonaan. Ilmeisesti Vehkoo ja kumppanit pitävät niitä totuudenmukaisina, mikä saattaa johtua siitä, että ne ovat monesti Yle-valheiden äänitorvia. Jo heti jutun alussa toimittaja takertuu omien valheidensa verkkoon.
Valeuutisista on viime vuosina tullut merkittävä bisnes ja poliittisen mielipidevaikuttamisen muoto, vaikka juuri kukaan ei tarkoituksella kirjoita selaimeensa valeuutissivustojen osoitteita. Ne menestyvät, koska Facebook mahdollistaa niiden leviämisen – harva lukee otsikkoa pidemmälle ennen kuin jakaa jutun eteenpäin. Tarkista nimi tästä listasta seuraavan kerran, kun kohtaat sosiaalisessa mediassa epäilyttävän uutislähteen.
Väite, että "valeuutissivustot" menestyisivät juuri Facebookin ansiosta, ei kestä kriittistä tarkastelua. Ylen ja Helsingin Sanomien punavihreässä kuplassa elävien toimittajien jutut ovat tunnetusti erittäin asenteellisia tai mikä vielä pahempaa, niissä on salattu juuri ne olennaiset asiat, joista kansa on kiinnostunut kuten monikulttuurisuuden varjopuolet. Tämä tiedotusvaje selittää vaihtoehtomedioiden suuren suosion eikä Facebook. Sosiaalinen media tarjoaa vain alustan uutisten levittämiselle, mutta se ei selitä uutisten kysyntää. Kansalaisten uutisnälkä ja totuuden jano johtuvat yksinkertaisesti siitä, että Yle ja Hesari puhuvat suurelta osin paskaa, piste.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti