HULLUUDEN RIEMUMARSSI OSA II

Reilu vuosi sitten maamme punaporvarilliset hyväkkäät, huonot pop-muusikot ja sateenkaariväen friikit saivat raivokohtauksen kansanedustaja Olli Immosen (ps) Facebookissa kirjoittamista totuuden sanoista. Tämän seurauksena valheessa elävät unelmoivat järjestivät pikatahtiin mielenosoituksen Helsingin Kansalaistorille. Yle Watch avasi tapahtuman todellista luonnetta kirjoituksessa Yle hekumoi hulluuden riemumarssilla. Eilen hyödyllisten idioottien moraaliposeeraus toistui, kun samat suomalaisvihamieliset pimeät voimat järjestivät Peli poikki -nimellä kulkeneen mielenilmauksen, jossa mielenosoittajat marssivat Helsingin Kansalaistorilta Mannerheimintietä ja Aleksanterinkatua pitkin Senaatintorille.

Ylen tv-uutisille tapahtuma oli lauantain ykkösjuttu, mikä näkyi myös yhtiön verkkosivujen jutussa Yli 15 000 ihmisen mielenosoitus päättyi Finlandia-hymniin, jota ryyditettiin vielä videomateriaalilla. Tv-uutisissa eräs haastateltu yritti vakuttaa suurelle yleisölle, että suomalaisten geneettiseen itsemurhaan kiihottavaa mielenilmausta kannattaa "kansan hiljainen enemmistö", vaikka tapahtumaan oli saatu kuvakoosteen perusteella haalittua suurin piirtein kaikki Uudenmaan kynnelle kykenevät monikultturistit, jotka koostuivat naamioituneista anarkisteista, narkomaaneista, neekereistä, keppihevostelijoista, parrakaasta gender-blender hameväestä ja aivottomista pikku pimatsuista. Kyse ei siis ollut sen kummoisemmasta kuin vasemmiston roskaväen kokoontumisajosta, jota kansansa hylänneet valtamediat ja poliitikot tukivat julkisesti. Kansalaisaktivisti Tapio Linna analysoi perusteellisesti mielenosoittajien taustoja ja heidän motiivejaan osallistua marssille artikkelissaan Mielenosoitukset rasismia vastaan ja niiden todelliset tarkoitusperät :

Tarkoitan huomiollani sitä, että mielenosoittajat eivät edustaneet lukumäärästään huolimatta mitään ”hiljaista enemmistöä”, kuten pääministeri Sipilä heitä luonnehti, vaan erilaisia intressitahoja, joilla on luonnollisesti paremmat valmiudet saada omaan piiriinsä kuuluvia liikkeelle kuin yksittäisiä kansalaisia kokoon kutsuvilla tilapäisorganisaatioilla.

Mielenosoituksiin osallistuneista intressitahoista näkyvimpiä olivat järjestöt, joista monet ovat puolivirallisia, valtion tai kunnan rahoitusta nauttivia organisaatioita, kuten puolueet ja niiden alaiset järjestöt, evankelis-luterilainen kirkko, Suomen punainen risti ja Ihmisoikeusliitto – vain joitakin mainitakseni. Jo yksinomaan näiden tahojen mukanaolo takaa tuhansien järjestöaktivistien osallistumisen tapahtumaan kuin tapahtumaan.

Toinen selvästi mukana olleista erottunut intressitaho olivat erilaiset ulkomaalaistaustaiset ihmiset: pakolaisina maahan saapuneet, ulkomaalaisen kanssa avioituneet kantasuomalaiset ja ei-eurooppalaisen lapsen omaavat ihmiset. Nämä mielenosoittajat eivät ole ehkä organisoituneita kuin edellä mainitut järjestöaktiivit, mutta heillä on voimakkaita henkilökohtaisia intressejä mielenosoitukseen osallistumiseen.

Kaduilla ei eilen siis marssinut mikään ”hiljainen enemmistö”, vaan pikemminkin kovaääninen ja hyvin mobilisoitunut – ja osin julkisesti rahoitettu – vähemmistö."

Tiedetoimittaja Marko Hamilo puolestaan hämmästelee Facebook-sivullaan aiheellisesti, miten tämä ilveily on saatu näyttämään tärkeältä koko kansan tapahtumalta: 

Erikoisesti suvakkipuoli on onnistunut taas viestinnässään kääntämään maailman ympäri. Se onnistui omimaan käsitteen hiljainen enemmistö, ajatuksen siitä että nyt riittää (eli pitkään kasautunut paine purkautuu) ja mielikuvan siitä että jostakin olennaisesta epäkohdasta on vaiettu. Miten helvetissä ne tekevät tuon tempun.

Nämä 2000-luvun kommunistit tietysti uskottelevat itselleen, että he ovat unohdetun kansan ääni, vaikka he ovat korruptoituneen Systeemin tukijalka, sen olennaisinta valtarakennetta. Vain kansallismieliset ovat maan ainoa todellinen oppositio, jolla on rohkeutta asettua vastustamaan tätä hurskastelua täynnä olevaa hulluuden riemumarssia. Muka oikeistolaisina esiintyviltä Kokoomuksen ministereiltä Paula Risikolta ja Petteri Orpolta petti harkintakyky täysin, kun he marssivat yhdessä poliisia ja valtiota vastustavien väkivalta-anarkistien kanssa. Vastaavasti Systeemiä vihaavan vaihtoehtoväen alennustilasta kertoo se, ettei sille tuota mitään ongelmia vastustaa kansan itsesäilytystahtoa yhdessä valtiojohdon luopioiden kanssa.

Marssilla esiintyneet puhujat saarnasivat yhteiskuntarauhan puolesta, mutta heidän päähänsä ei tunnu mahtuvan millään, että tällainen suomalaisvihamielinen provokaatio vain lisää vastakkainasettelua. Tietysti tuossa joukossa on jonkin verran patologisia äärivasemmistolaisia, jotka hekumoivat vuoden 1918 uusinnalla, mutta suurin osa väestä on vain käsittämättömän lapsellisia, sillä he eivät käsitä miten  tuollainen esiintyminen vaikuttaa yhteiskunnalliseen ilmapiiriin. Median mehustelevaa marssia katsoessa tulee hieman vanhemmalle väelle ikävä 1980-lukua. Silloisessa konsensus-Suomessa ei ollut tällaista perustusta kalvavaa erimielisyyttä, joka johtuu pitkälti haittamaahanmuutosta. Näyttää siltä, että kansallisvihamieliset voimat ovat haalineet kehitysmaalaisia vain siksi, että se hajoittaisi kansallisen yhtenäisyyden. Siksi viha monikultturisteja vastaan tuntuu pahalta, sillä hekin ovat suomalaisia, mutta joku on indoktrinoinut heidät halveksumaan omaa kansaansa.

Ehkä tämäkään Ylen ja Hesarin masinoima vihakampanja ei ole vielä tarpeeksi herättämään kansaa Ruususen unestaan. Siksi on syytä toivoa seuraavaksi punavihreää hallitusta, joka nelinkertaistaa maahantunkeutujien määrän, kaksinkertaistaa valtion velan ja vaatii totaalista sensuuria kansallismielisille. Toivokaamme punavihreiltä mielipuolista moralististista hysteriaa, jonka lynkkausmieliala ei kalpene Kamputsean punaisille khmereille. Tätä hyväntahtoisen pehmeää kansakuntaa on kyykytettävä aivan pohjaan asti ennen kuin se ymmärtää taistella omasta elämästään ja vapaudestaan. 

                    
                                                         *************************


Nationalististen liikkeiden kieltämistä ollaan valmisteltu kummallisella kiireellä, vaikka Jimi Karttusen kuolinsyytä ei ole vieläkään julkaistu. Syynä saattaa olla se, että ruuminavauspöytäkirjan tulokset voivat osoittaa Vastarintaliikkeen Eppu Torniaisen syyttömäksi kuolemantuottamukseen. Poliitikoille ja unelmoijille epämieluisat tulokset halutaan julkaista vasta sen jälkeen kun ajatusrikoslait on jo säädetty. Mikäli syy Kattusen kuolemaan löytyy hänen omasta törmäilystään tai yliannostuksesta, voidaan vain levitellä käsiä ja sanoa, että laki on jo säädetty ja se tuli tarpeeseen, ettekä te sille enää mitään mahda.

Kuolemansyyn huumehypoteesia tukevat ne tiedot, että uhri oli vakituinen amfetamiinin käyttäjä. Verkkolehti Nykysuomi kirjoittaa jutussaan Jimin kuolinsyy kokeneelle erikoislääkärille arvoitus Iltasanomien haastatteleman Turun yliopistollisen sairaalan ylilääkäri, dosentti Olli Tenovuon näkemyksistä. Tenovuo toteaa mm:

Jotain hyvin odottamatonta ja yllättävää tässä on tapahtunut. Sellainen on mahdollista, että hän on myöhemmin kotona uudelleen kaatunut ja lyönyt päänsä, koska vamman jälkeen esimerkiksi tasapaino ei ole aivan kunnossa. Voi olla, että hän on saanut uuden aivoverenvuodon, joka ei johdu suoraan ensimmäisestä tapaturmasta, mutta on kylläkin seurausta ensimmäisen tapaturman seurauksista. Tämä on tietysti täyttä spekulaatiota, kun ei tiedä tarkemmin.

Oma lääkärituttuni taas totesi ykstyiskeskustelussa, että aivoverenvuoto ja amfetamiini on mielenkiintoinen yhdistelmä, koska "vauhti" nyt vaan on varsin tunnettu aivoverenvuotojen etiologinen tekijä. Toisekseen hän ihmetteli sitä, mistä yleensä on syntynyt puhe "aivoverenvuodosta". Jos sillä tarkoitettaisiin vaikka alkuperäisestä tapahtumasta jäänyttä subduraalihematoomaa, joka on jätetty sinne itsekseen häviämään, niin ei sellaiseen kuole ilman lisäpanosta jne.

Olipa Karttusen kuolemansyy mikä tahansa uuden ajatusrikoslain voimaan astuminen ei ole mikään läpihuutojuttu. Vaikka nationalististen järjestöjen kriminalisoinnilla on kova kiire, voi lain voimaansaattaminen olla teknisesti hankalaa. Ylen verkkosivut kertoo haastattelujutussa Rikosoikeuden professori: Ääriliikkeiden kieltämisessä suuria ongelmia, että 

laissa, joka kieltää osallistumisen järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan, on nimenomaan mainittu rikoksena kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Monet rikokset ovat hoidettavissa tämän pohjalta ilman, että uutta lainsäädäntöä tarvitaan, rikosoikeuden professori Matti Tolvanen sanoo.

Toisin kuin Yle Watchin mainitsemat kulttuurimarxilaiset kiihkoilijat, Helsingin yliopiston rikosoikeuden apulaisprofessori Sakari Melander ja Turun yliopiston oikeustieteen professori Juha Lavapuro, Itä-Suomen yliopiston rikosoikeuden professori Matti Tolvanen ei näe tarvetta säätää uutta lakia vanhan lain päälle. Ensimmäistä kertaa koko Asema-aukio-kaustin aikana löytyy virkaa tekevä juridiikan ammattilainen, joka näkee poliittisen opposition tukahduttamistoimien vain lisäävän yhteiskunnallisen tilanteen kärjistymistä:

– On puhuttu, että tietynlaisten tunnusten käyttäminen kiellettäisiin, mutta siinäkin on määrittelyongelma. On puhuttu valokeilassa olleen ääriliikkeen tunnuksista, mutta mitkä liikkeet ovat tunnistettavissa ääriliikkeiksi. – Meillä on kokeiltu sitä 1930-luvulla varsin huonoin kokemuksin. Silloin nämä niin sanotut puserolait pikemmin kiristivät yhteiskunnallista ilmapiiriä kuin liennyttivät, Tolvanen sanoo.