EUROOPPA JA AMERIKKA HYVINVOINNIN METSÄSTÄJIEN KOHTEENA

Kolmannen maailman hyvinvointisaalistajaa ei voi moittia häikäilemättömästä oman edun tavoittelusta, sillä se ei ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa. Jos länsimaissa olisi toimiva demokratia, yhdessäkään maassa ei elätettäisi kehitysmaiden käenpoikia. Sitä kuitenkin tapahtuu koko ajan ja syynä on se, että poliitikot, virkamiehet ja lainkäyttäjät eivät noudata kansalaisten enemmistön syvintä tahtoa, vaan käyttävät valtaansa 2000-luvun kommunismin toteuttamiseen.

Punavihreiden miehittämä valtamedia on samassa juonessa poliittisen eliitin kanssa. Media pehmittää ja syyllistää kansaa, jotta maahamme voitaisiin tuottaa lisää kutsumattomia elintasopakolaisia primitiivisistä kulttuureista. Yksi tapa syyllistää kansalaisia on kuvata Suomi maana, joka ei toteuta pienen kalergisen EU-eliitin määrittämiä länsimaisia arvoja™. Tähän propagandastrategiaan kuuluu Ylen tuore uutinen Afgaaniturvapaikanhakijoita tulee Ranskaan Suomesta – "Täällä minua kuunnellaan, Suomessa ei edes yritetty auttaa", kertoo 19-vuotias Rahimi.

Heti agendauutisena alussa Pihtiputaan mummolta halutaan heruttaa kunnon kyyneleet:

Yksi leirin asukkaista oli 19-vuotias Ehsan Rahimi, joka tuli Ranskaan Suomesta viime syksynä. Hän kertoo asuneensa teltassa kaksi kuukautta. 

– Elämä leirissä oli todella ankeaa ja turvatonta. Minulla oli nukkuessa jatkuvasti kylmä ja oloni oli turvaton, sillä leirin liepeillä käytiin paljon huumekauppaa, Rahimi sanoo.

Rahimi kertoo saaneensa Ruotsista kymmenen kielteistä turvapaikkapäätöstä, joten on selvää, ettei hän ole suojelun ja turvapaikan tarpeessa. Kun kerran Ruotsin kaltainen lässyliberaali maa antaa tulijalle kymmenen kertaa peräkkäin tennaria takapuoleen, täytyy Rahminin yksinkertaisesti valehdella vainon uhasta. Viimeisen karkotuspäätöksen jälkeen maa alkoi polttaa Rahimin jalkojen alla siinä määrin, että hän katsoi parhaaksi livahtaa Suomen puolelle. Toimittaja Annastiina Heikkilä ei näe tässä kuitenkaan mitään turvapaikkashoppailuun viittaavaa. Päinvastoin, hän antaa puheenvuoron Rahimille, joka syyttää Suomea kylmäkiskoisesta asenteesta:

– Tunnen Dublin-säännöksen hyvin. Täällä minua kuitenkin kuunnellaan ja tilanteeseeni perehdytään, kun taas Suomessa minua ei edes yritetty auttaa, Rahimi toteaa. 

– Suomessa tai Ruotsissa en olisi ikinä joutunut nukkumaan teltassa, mutta Ranskan viranomaiset tuntuvat kuitenkin ymmärtäväisemmiltä. He myöntävät, että Afganistanissa on vaarallista ja uskovat meitä. He tajuavat, ettei tämä ole mitään peliä tai leikkiä, Rahimi sanoo.

Niin sanotut ihmisoikeusjuristit ovat todennäköisesti pitäneet oikein yksityisluennot Rahimille, sillä hän on kommenttiensa perusteella erittäin tietoinen "oikeuksistaan" ja varsinkin lakien porsaanrei'istä. Ylipäätään koko länsieurooppalainen lakimieskunta näyttää suurelta osin olevan petoksellinen ammattikunta ajaessaan mieluummin muukalaisten kun kantaväestön (joka maksaa lakimiestenkin palkat) asiaa:

Muutamat ranskalaistuomarit ovat viime vuosina jopa estäneet turvapaikanhakijoiden palauttamisen Ranskasta Suomeen, jos heitä on uhannut palauttaminen Suomesta edelleen Afganistaniin. Kyse on ollut yksittäistapauksista, jotka ovat kuitenkin herättäneet julkisuudessa paljon huomiota. Voit lukea tapauksista lisää tästä jutusta.

Uutisjuttu afganistilaisesta valepakolaisesta tuo hyvin esiin sen, kuinka lukuisia ovat syyt kansallisten rajojen vuotamiseen. Pelkkä petoksellinen poliittinen johto ei yksin ole vastuussa, vaan syyllisiä löytyy myös lepsusta rajavartiostosta ja oikeuslaitosten tuomareista. Maahantulon ja maassaolon väärikäytösten esille nostaminen ilman laskelmoivaa sentimentalismia voisi tuoda julkista painetta asian korjaamiselle, mutta valitettavasti valtamedian toimittajat joko vaikenevat niistä tyystin tai sitten tekevät laitonta maahanmuuttoa ymmärtävää tunteilujournalismia.
        

                                                       ************************

Valkoisten poikkeuksellinen empatiakyky ja sokeus omaa intressiä kohtaan on ymmärretty jo melko pitkään muissa, paljon itsekkäämmin ajattelevissa populaatioissa. Myös valkoisten kulttuurissa toimivat vaikutusvaltaiset marxilaiset tietävät tämän, jonka vuoksi he puskevat mielellään juuri naisia kansanvallan väärinkäyttäjiksi nopeuttaakseen dystopiansa toteutumista. Jo biologiansa vuoksi naiset ovat erityisen herkkiä kolmannen maailman holtittomasta väestönkasvusta nousevalle hädälle ja värillisten pyhitetylle uhriasemalle.

Amerikassa mustat ja heidän valkoiset tukijansa ovat vedelleet härskisti sentimentalismin naruja kun tarkoituksena on saada sympatiaa mustille. Koska mustien sorto positiivisen syrjinnän ja valtavien sosiaalitukien vuoksi ei ole enää koko totuus, täytyy narraatiota uusintaa tekaistulla sortotarinoilla. 

Silloin tällöin tarinan kertojat jäävät valheesta kiinni kuten musta näyttelijä Jussie Smollett, jota vastaan on hiljattain nostettu kuusi uutta syytettä näyttelijään itseensä kohdistuneen viharikoksen lavastamisesta. Ennen kärähtämistään valtamedia repi "pöyristyttävästä viharikoksesta" valtavat otsikot, mutta sitten kun asioiden todellinen laita alkoi paljastua tiedotusvälineiden kiinnostus tapausta kohtaan on ollut huomattavasti vähäisempää. Huijaus oli kuitenkin sen verran iso uutinen, että jopa Yle kirjoittanut siitä, viimeksi uutisessaan Amerikkalaisnäyttelijä Jussie Smollettia vastaan nostettiin uudet syytteet viharikoksen lavastamisesta:

Tummaihoisen ja avoimesti homon Smollettin on epäilty palkanneen tammikuussa 2019 kaksi ystäväänsä esittämään väkivaltaista hyökkäystä hänen kimppuunsa, sekä lähettäneen itse itselleen uhkakirjeen, joka sisälsi homovastaisia ja rasistisia herjoja.

                                                    *****************************

TV1, maanantai 17.2.2020 klo 19.00 Historia: Amerikankiinalaisten tarina

Amerikankiinalaisten tarina Vuonna 1882 Yhdysvallat oli suuren maahanmuuttoaallon kynnyksellä, kun presidentti Chester A. Arthur allekirjoitti lain, joka esti kiinalaisten työläisten saapumisen Amerikkaan vankeustuomion uhalla. Dokumentti pureutuu amerikkalaisia kansalaisoikeuksia koetelleeseen lakiin, jonka vaikutukset nähdään yhä tänä päivänä. T: Steeplechase Films/PBS, Yhdysvallat. ohjelmatekstitys (suomi) 52 min

Linkki ohjelmaan.

Yhdysvallat on alun perin länsi- ja pohjois-eurooppalaisten perustama ja rakentama maa. Hallitsevan yksipuolisessa liberaalissa ja monikulttuurisessa keskustelussa tämä halutaan sivuuttaa. Jos siitä on pakko jotain mainita, se nähdään pelkästään valkoisen rasismin pahuuden ilmentymänä. Tätä linjaa edustaa maanantai-illan propagandatuokio Amerikankiinalaisten tarina.

Dokumentin tarkoitus on yksinomaan osoittaa, että valkoisten omilla kyvyillään, rohkedellaan ja ahkeruudellaan perustama kansakunta ei kuulukaan heille, vaan sen hedelmistä on oikeus nauttia kaikkien kuten vaikka kiinalaisten. Kiina ei ole katsonut velvollisuudekseen luoda vaurasta maata omille kansalaisilleen, jonka vuoksi osa väestöstä on halunnut päästää valmiiden pöytien ääreen Amerikkaan. 

Selostajan ja haastateltujen kiinalaisten mielestä valkoisten olisi pitänyt jo sata vuotta sitten päästää kiinalaiset osaksi heidän yhteisöään ja yhteiskuntaa. Koska näin ei heti tapahtunut, dokumentissa esiiintyneet kiinalaiset pitivät sitä anteeksiantamattomana rikoksena. Voisi kysyä, kuinka hyvin kiinalaiset itse päästävät muunrotuiset osaksi omaa yhteiskuntaansa. Aivan, vain valkoisten on avattava porttinsa samalla kuin muut saavat ilman moraalista paheksuntaa rakentaa etnovaltioitaan.

Amerikan tulvaporttien aukeneminen värillisille kuten kiinalaisille Hart-Celler Bill -lain myötä vuonna 1965 (Immigration and Nationality Act) on myös kertomus Yhdysvaltain perustuslain ja demokratian syrjäyttämisestä. Luonnollisesti näin ikävää asiaa ei dokumentissa haluttu edes mainita, vaan kiinalaisten invaasiota pidetään yksinomaisesti hyvänä asiana. Kansalaisvaikuttaja Mika Virtanen tiivistää somessa osuvasti Amerikan poliittisen kaappauksen kaavan (Virtasen suosittelemaan kirjaan kannattaa myös tutustua):

Suomessakin vasemmistoliberaalit ovat syrjäyttäneet laajalti demokratian. Amerikassa se tapahtui siviilioikeuslainsäädännöllä (Civil Rights Act of 1964, korvannut laajalti Yhdysvaltojen perustuslain) + samanmielisten byrokratioiden, aktivistituomarien ja aktivistijärjestöjen poliittisella 'pingiksellä' + poliittisella sateenkaarikoalitiolla ja muulla vähemmistöjä korostavalla politiikalla + avoimella maahanmuutolla, erityisesti laiton maahanmuutto + vasemmistoliberaalilla koulutuksella + yrityksillä ja yliopistoilla, jotka pakotettiin siviilioikeuslainsäädännön työläisiksi, sensuroijiksi ja 'pyöveleiksi', mukaanlukien vasemmistoliberaali media.

ÄÄRIMMILLEEN VIETY LIBERAALIDEMOKRATIA TARVITSEE VIHOLLISKUVAN "ÄÄRILIIKKEISTÄ"

Äänekäs rummutus "ääriliikkeistä" on kansalaisissa epäluottamusta herättävän järjestelmän keino siirtää huomio pois todellisista ongelmista. Ihannetapauksessa liberaalidemokratian nomenklatuura pääsee syyttämään "ääriliikkeitä" monista itse aiheuttamistaan ongelmista. Jos poliittinen legitimiteetti on uhattuna, järjestelmä ei pyri korjaamaan valuvikojaan, vaan projisoi äärimmäisten yhteiskuntakokeilujensa epäonnistumiset "ääriliikkeisiin". Poliittisen konsensuksen hajottua Suomessa 1990-luvulla syntipukiksi on valittu kerta toisensa jälkeen kaikkialla vaaniva "kabaali äärioikeisto". 

Valtaapitävien käsikassarana toimivat valtavirran tiedotusvälineet kertovat mielellään "äärioikeiston" täysin mitättömistä edesottamuksista, jotta poliittisesti hyödyllistä uhkakuvaa  voidaan pitää tapetilla. Jos tästä hetkestä ei irtoa skuuppia edes "vihapuheesta", media voi aina vinguttaa vanhaa natsihistorialevyä. 

Sitä vastoin äärivasemmiston tuhotyöt, väkivalta ja vandalismi eivät saa läheskään samaa huomioita kuin lähes terroriksi julistettu epäkorrekti nettikirjoittelu.  Joskus median on kuitenkin tapauksen törkeyden vuoksi nostettava esiin äärivasemmiston poliittinen terrori kuten Ylen uutisessa Yhdelle sakot väkivaltaisesta mellakasta: Vastusti Soldiers of Odin -kulkuetta Tampereella. 

Uutinen puhuu selvästi sen puolesta, että äärivasemmiston väkivaltaiset elämäntapaprovokaattorit ovat valtiovallan kuten oikeuslaitoksen erityisessä suojeluksessa. Demla-juristien mädättämä oikeuslaitos kohtelee silkkihansikkain omia suosikkejaan, varsinkin jos nämä ovat yltyneet suunnitelmalliseen terroriin "äärioikeistoa" vastaan: Pirkanmaan käräjäoikeus vapautti kolmesta syytetystä miehestä kaksi ja langetti kolmannelle elämäntapa-anarkistille vaivaiset 300 euron sakot. 

Vasemmistohäiriköt Teemu Kukka ja Jeremias Lahtinen

Kahden päätekijän vapauttuminen ja kolmannelle annettu pieni sakko tuntuu omituiselta ratkaisulta, kun tietää mistä heitä syytettiin selvien näyttöjen perusteella. Syytettyinä olleet Teemu Elias Kukka, Jeremias Aleksanteri Laurinpoika Lahtinen sekä Dimitri Juhana Ollikainen olivat syyttäjän todisteaineiston mukaan yhdessä suunnitteleet provokaation ja hyökkäyksen rauhanomaisesti marssinutta Soldier of Odin -katupartiokulkuetta vastaan.

Kolmas syytetty, vasemmistoräähkä Juhana Ollikainen,
häiritsemässä PVL:n mielenilmaisua Turussa 18.8.2018.

Kommunistitroikka oli osa Tampereen anarkistiliiton kampanjaa, jossa avoimilla ilmoituksilla värvättiin nettipunakaartilaisia laillisen mielenilmauksen häirintään. Kiinnijäänyt kolmikko osallistui "iskuun", jossa he heittelivät mm. kiukaan kiviä marssijoita kohti. Tästä seurasi välittömästi fyysinen konflkti, jossa uuskommunistit kurmootettiin lapualaistyyliin muiden juostessa pakosalle. Poliisi otti kiinni ainoastaan rähinän aloittaneet kulttuuribolsevikit.

Oikeuskäsittelyssä huvittavinta oli kolmikon aatteellisen jalustan mureneminen kun syytetyt yrittivät pelastaa vain omaa nahkaansa. Luonnollisesti Yle ei kerro uutisessaan mitään näistä yksityiskohdista, vaikka on selvää, että suurta yleisöä kiinnostavat juuri ne. Vaihtoehtomediassa tapausta on sentään valotettu isommalla aukolla. Esimerkiksi kansalaisaktivisti Tiina Wiikin oikeudenkäyntiraportin mukaan Teemu Kukan puolustus kutsui Dimitri Ollikaista ”kylähulluksi”, jolla ei ollut mitään tekemistä ”vain piknikille” saapuneen (ja kivireppua kantaneen) Kukan kanssa. ”Kaikki syyttävät vieruskaveria”, Wiik tiivisti.

Vaikka vasemmistorikollisten pääseminen koira veräjästä onkin harmillista, on asian saamaa julkisuutta silti pidettävä hyvänä asiana. Ehkä valtamedian ylen antia nauttivat demarieläkeläiset saattavat tapauksen johdosta havahtua siihen, että demokraattisia perusoikeuksia kuten kokoontumisvapautta ei uhkaa mystinen "äärioikeisto", vaan moralistista raivoaan purkavat äärivasemmiston "hyvät ihmiset".


                                                     
                                                       **************************

Luultavasti punavihertävässä Ylessä havahduttiin lemmikkiensä tekemästä kuprusta "hyvisten" julkisuusprofiilille, jonka vuoksi uutistoimituksen piti keksiä ns. tasapainoittava juttu. Verorohmun verkkosivuilla julkaistiinkin samana päivänä (14.2.) uutinen Kahnaukset mielenosoituksissa selittävät ison osan ääriliikkeiden väkivallasta – Poliisi: "Provosoivat toisiaan huutelemalla ja kuvaamalla". Siinä ääneen pääsee "munattomana nillittäjänä" tunnettu Vihreän puolueen jäsen, Helsingin poliisin ylikomisario Jari Taponen:

Suomessa on puhuttu paljon jännitteiden kasvamisesta eri aatteellisten ryhmien välillä. Helsingin poliisin ylikomisario Jari Taposen mielestä suuntaus ei ole kuitenkaan näkynyt lisääntyneenä väkivaltana.

– Suunnitelmallista poliittista väkivaltaa ei ole ollut minun mielestä yhdessäkään. Kyse on yleensä tilanteista, joissa osapuolet provosoivat toisiaan kuvaamalla tai huutelemalla, ja joillakin yksilöillä pinna niin sanotusti pettää. 

Erityisesti poliisin äärivasemmistolaisena pitämä väkivalta liittyi suureksi osaksi mielenosoituksiin.

Jokseenkin erikoinen lausunto, vaikka samassa jutussa linkataan uutiseen, jossa Tampereen anarkistit olivat suunnitellusti hyökänneet Soldier of Odin -järjestön laillista kulkuetta vastaan.

Vasemmiston ja ympäristöaktivistien valkopesu jutussa ei tule lukijalle yllätyksenä, jonka vuoksi onkin positiivisesti hämentävää, että siinä mainintaan ulkoeurooppalaisten muukalaisten poliittinen väkivalta vasemmistokytköksellä. Julksuudessa kurdien brutaalista väkivallasta ollaan vaiettu lähes täysin, mutta kuin ohimennen Taponen ottaa sen esille:

Yhtenä esimerkkinä Taponen nostaa Turkin-vastaiset mielenosoitukset, joista kirjattiin useita rikosilmoituksia. Hänen mukaansa epäiltyinä on sekä maahanmuuttajataustaisia että kantasuomalaisia, joilla on yhteyksiä äärivasemmistoon.

Uutisjutun pääpaino on tietenkin äärioikeistossa, jonka syntilistaa paisutetaan niinkin naurettavalla "rikoksella" kuin perustuslaillisen sananvapauden käyttämisellä:

Oikeiston puolella nimikkeinä olivat kiihottaminen kansanryhmää vastaan ja vainoaminen; vasemmiston puolella nimikkeet liittyivät virkamiesten tai järjestyksenvalvojien vastustamiseen. Uskonnolla perusteltuja tapauksia oli kaksi: laiton uhkaus ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan. 

Tuttuun tapaan äärivasemmiston väki- ja ilkivaltaa vähätellään. Luultavasti niissä porukoissa on mukana liuta senioritoimittajien ja sisäministeriön virkamiesten omaa jälkikasvua:

Äärivasemmistolainen liikehdintä on ollut Suomessa sisäministeriön mukaan pienempää ja löyhemmin organisoitua. Ministeriön mukaan radikaaleja anarkisteja ja antifasisteja on Suomessa "muutamia kymmeniä".

Puhe muutamasta kymmenestä radikaalista anarkistista ja antifasistista on paskapuhetta kun tietää kuinka paljon heitä pörrää valtavirtavasemmiston puoluetoimistoissa ja yliopistojen käytävillä. Suoria tukijoita taas löytyy valtamediasta kuten Ylestä ylen määrin.

Jutun kirjoittaneen toimittaja Veli-Pekka Hämäläisen ja haastatellun sisäministeriön kehittämispäällikkö Tarja Mankkisen selitykset ihmisten ajautumisesta vakivaltaiseen ääriliikeeseen jäävät tarkoituksella pelkän yksilöpsykologian tasolle: 

Perhe ja sosiaaliset suhteet vaikuttavat ihmisen riskiin ajautua mukaan väkivaltaiseen ääriliikkeeseen. Mankkisen mielestä erityisesti hyvä koulujärjestelmä on suojannut suomalaisia verrattuna esimerkiksi ruotsalaisiin. Riskejä ovat näköalattomuus ja tunne siitä, että asioihin ei pysty vaikuttamaan.

Keittiöpsykologisointi on vain keino sivuuttaa sosiaaliset syyt, jotka luovat epävakautta yhteiskuntaan. Esimerkiksi Ruotsissa syy kantaväestön "ekstermismiin" on tuskin huono koulujärjestelmä, vaan miljoonaan kohonnut maahanmuuttoinvaasio kehitysmaista.

                                                       ***************************

TV1, sunnuntai 16.2.2020 klo 18.45, Arto Nyberg

Suorassa lähetyksessä haastateltavina näyttelijä Seela Sella, naisten arkea tutkinut kansatieteilijä Maria Vanha-Similä ja 18-vuotias maailmanluokan koripallolupaus Awak Kuier. 45 min

Linkki Yle Areenaan.

Hitleriä märehditään myös Ylen verkkosivujen kuvajutussa Juutalainen Seela Sella halusi eläytyä Hitlerin rooliin.

Kun ohjaaja Michael Baran kolmisen vuotta sitten kysyi näyttelijä Seela Sellalta, onko tällä mielessä joku rooli, jonka hän haluaisi vielä näytellä, vastaus tuli empimättä. Nyt Sella muuttuu Tampereen Työväen Teatterin lavalla Hitleriksi. 

Seela Sella kääntyi juutalaiseksi vuonna 1969. Hänen edesmennyt puolisonsa oli suomenjuutalainen näyttelijä ja laulaja Elis Sella. 

Myös näytelmän käsikirjoittaja, ohjaaja Michael Baran on juutalainen. Näytelmästä tuli ajankohtaisempi kuin tekijät osasivat odottaa 

Minä olen varautunut kaikkeen, henkilökohtaiseen inhottavuuteenkin. Minulla on tunne, että ennen kuin kuolen, täytyy osoittaa, että elämälläni on ollut joku tarkoitus. Haluan tehdä sellaista, josta voin olla ylpeä. 

Näistä asioista täytyy muistuttaa. On surullista, että on syntynyt nuoriso, joka ei välttämättä välitä tai tiedä. Se tuntuu julmalta. Yleinen tietämättömyys voi johtaa mihin vaan, se on niin vaarallista.

NE JOTKA HALLITSEVAT HOLLYWOODIA, HALLITSEVAT AMERIKKAA – JA VÄHÄN SUOMEAKIN

Länsimaissa yksi keskeisimmistä mielipidemuokkaajista on viihdeteollisuus, erityisesti Hollywood. Takavuosikymmeninä ns. tiedostava väki vasemmalla ymmärsi aivan oikein, että se oli kapitalistisen elämäntavan markkinoinnin keihäänkärki. Sittemmin lukeneiston asenne Hollywoodia kohtaan on muuttunut myönteiseksi, pääosin siksi, että sen merkittävänä vastavoimana toiminut sosialistinen ihanne romuttui konreettisesti vuonna 1989. Sen jälkeen Hollywood ja valtavirraksi noussut liberaalivasemmisto ovat toden teolla löytäneet toisensa. 

Kommunismin luhistuessa vasemmisto sai kuorittua uuden nahkansa kulttuurimarxilaisuudesta, jossa tärkeintä ei ole luokkataistelu vaan pitkäjänteinen arvojen ja instituutioiden haltuunotto. Kun Hollywood levittää estoitta perinteisten arvojen vastaista arvorelativismia ja ääriliberalismia kuten homoseksualismia, monikultturismia, rodunsekoitusta, huumemyönteisyyttä ja perhekielteisyyttä, ei tavanomaisen keskinkertaisen ja punavihreän toimittajan suhtautuminen tällaiseen "viihteeseen" ole yllättävää.

Pelkkä Hollywood-viihteen suosiminen ei kuitenkaan enää riitä tiedostaville, sillä pikamarssiksi yltynyt vasemmistoliberaalien invaasio vaati nyt nopeaa ja perinpohjaista muutosta jo ennestään ääriliberaalissa Unelmatehtaassa ja elokuva-alan palkinnnot jakavassa Oscar-instituutiossa.  Yle uutisten verkkosivujen kirjoituksessa Analyysi: Nämä syyt mahdollistivat Parasiten historiallisen voiton – Oscarit eivät ole enää pappakerho kerrotaan suoraan, että elokuvamaailma mielistelee estoitta paapotun millenium-sukupolven lumihiutaleita:

Monien viime vuosien voittajaelokuvien perusteella maailman tärkeimmän elokuvapalkinnon nimi voisi yhtä hyvin olla ”ok boomer” kuin Oscar. Parhaaksi elokuvaksi on äänestetty elokuvia, kuten Green Book, Argo tai Crash. Sellaisia, joista ei jää jälkeä elokuvahistoriaan.

Parhaan elokuvan palkinnon saanut Parasiitti (sic!), olikin Amerikan elokuvainsituutin mielestä mieluisa jo siksi, että se oli tehty täysin länsimaiden ulkopuolella, Etelä-Koreassa. Toiseudenpalvonta sai korkeimman kruunun, sillä elokuvassa ei puhuta englantia, eikä siinä ole ainuttakaan valkoista näyttelijää.  

Koska Oscar-gaala tunnetaan häpeilemättömän avoimena vasemmistoliberaalina bakkanaalina, kuultiin lähes joikaisessa voittajan puheenvuorossa vollotusta seksismistä, rasismista ja "homofobiasta". Ylen jutun kirjoittanut toimittaja Janne Sundqvist toimii kuin hyvesignalointiin ohjelmoitu NPC-ihmisrobotti, jonka mielipiteet osaa arvata jo ensimmäisestä tavusta:

Illan parhaan puheen piti miespääosan palkinnon Joker-elokuvasta saanut Joaquin Phoenix. Hän jatkoi viikko sitten brittien Bafta-gaalassa aloittamastaan teemasta eli tasa-arvosta elokuva-alalla. 

Puhe eteni alan seksismistä, rasismista ja seksuaalivähemmistöjen sekä alkuperäiskansojen oikeuksista toiseen hänelle tärkeään teemaan: eläinten oikeuksiin ja veganismiin. Phoenix sanoi keskinäistä kilpailua tärkeämpää olevan ihmisten kyky saada aikaan hyvää yhdessä työskentelemällä. 

Hollywoodin nuoressa miesnäyttelijäkaartissa on jo pitkään ollut tapana halveksua omaa rotuaan, sukupuoltaan ja normaalia seksuaalista suuntaustaan. Tämä lienee välttämätön ehto alalle ryhtymiselle, sillä on vaikea kuvitella näyttelijää, joka tekisi vastentahtoisesti elokuvia, joissa rutiininomaisesti demonisoidaan valkoisia heteromiehiä.

Toimittaja Janne Sundqvist on tuskin ajatellut aivaan loppuun sitä, mitä hänen ohjeensa matemaattisen tasa-arvon täysimääräisestä noudattamisesta seuraisi:

Psykologiasta tunnetun viisauden mukaan ongelman tunnustaminen on usein ensimmäinen askel paranemiseen. Sillä matkalla elokuva-akatemia on jo ottanut ensimmäisiä askelia.

Jos Unelmatehdas alkaisi noudattaa kaikkialla johdonmukaista kiintiöpolitiikkaa olisi sen seuraukset väistämättä juutalaisvastaisia. On nimittäinen vaikea kuvitella, että Hollywoodia monopolisoivat juutalaiset antaisivat osakkuuksiaan kellekään muille kuin heimoveljilleen. Vallan luisuminen vaikkapa valkoisille voisi merkitä sitä, ettei Hollywoodissa tehtäsikään enää siinä määrin elokuvia, jotka syleileivät juutalaisten intressinä olevaa valkoisten demonisointia ja halveksuntaa. 

Onneksi elokuvat eivät kiinnosta suurta valkoista yleisöä yhtä paljon kuin ennen. Kukapa haluaisi katsoa elokuvia, jossa oma elämäntapa ja kulttuuri kyseenalaistetaan jatkuvasti. Silti Ylen toimittajan sympatiat näyttävät olevan enimmäkseen elokuva-alan puolella:

Elokuva-akatemian pahin pelko on, että se menettää merkitystään. Oscar-gaalan katsojaluvut ovat laskeneet vuodesta toiseen ja erityisen vähän tapahtuma kiinnostaa nuoria.

Totuudelle vieraat poliittisesti korrektit valheelliset propagandafantasiat eivät enää vain kiinnosta suurta osaa yleisöä, lukuunottamatta gloobalia valtaenemmistöä eli värillisiä "vähemmistöjä" ja hölmöjä valkoisia liberaaleja. 

Elokuva-akatemian hyvesignaloivat temput jäsenistönsä valinnasta luultavasti vain vierottavat entisestään maksavaa valkoista yleisöä:

Kohuista alkaneet rekrytoinnit ovat lisänneet jäsenistöä noin 50 prosentilla. Uusista jäsenistä noin puolet on naisia ja vajaa kolmannes ei-valkoisia elokuvantekijöitä. Jäseniä on haalittu myös eri puolilta maailmaa. Niinpä 2020-luvun noin 9 000 -henkinen elokuva-akatemia on moninaisempi valikoima erilaisia ihmisiä kuin aiempina vuosikymmeninä.

Itsetarkoituksellinen tasa-arvoilveily todistaa, että Amerikkaa eivät ole enää pitkään aikaan hallinneet (kristityt) valkoiset. Sen sijaan väkirikkaiden Kiinan ja Intian elokuvainstituutiot eivät koskaan tekisi etnomasokistisia linjauksia, mutta siellä ei olekaan päälle päsmäröimässä heprealainen eliitti.

                                                    **************************


TV1, maanantai 10.2.2020 klo 19.00 Historia: Amerikanjuutalaiset sotilaat (12)

Yli puoli miljoonaa juutalaista osallistui sodankäyntiin Yhdysvaltain joukoissa toisen maailmansodan aikana. Rintamalla he kokivat syrjintää, mutta uskonto ja rukoukset toivat heille lohtua. Juutalaiset taistelivat paitsi fasismia vastaan, myös pelastaakseen eurooppalaiset uskonveljensä. T: WNET Thirteen/Turquoise Films, Yhdysvallat. ohjelmatekstitys (suomi) 55 min. Linkki ohjelmaan.

Se on sitten maanantai ja historiadokumentin paikka. Aihepiirin varmaan jo arvasittekin. Kuvaruudusta kaikuu jälleen kerran korvia vihlovan ilkeällä nasaalilla sylkäistyjä syytöksiä katsojia kohti.

Etteikö rotuvihaa saisi lähettää "suvaitsevaisesta" Ylestä? Kyllä, jos vihan kohteena ovat rotuaan puolustavat valkoiset kuten saksalaiset. Propagandaelokuva Amerikanjuutalaiset sotilaat on häkellyttävän suorasukainen suoltaessaan pidäkkeettä avointa vihaa saksalaisia kohtaan. "Dokumentin" perusteella toista maailmaan sotaa eivät voittaneetkaan liittoutuneiden valkoiset kansat, vaan juutalaiset, joiden puolesta euro-amerikkalaiset vuodittivat vertaan. 

Elokuva yrittää kovasti vakuuttaa, että juutalaiset sotilaat antoivat merkittävän sotapanoksen Euroopassa. Heidät esitetään urhoollisina taistelijoina, joihin tästä huolimatta suhtauduttiin vieroksuen. Eräs haastatelluista juutalaissotilaista kertoo, että "rotuviha" juutalaisia ja mustia kohtaan on häpeällistä, mutta ei puhu mitään Amerikan japanilaisista. Heitä saattoi rotuvihata kuka tahansa, olivathan he "pahojen" puolella. Koko dokumentin ajan juutalaiset narisevat siitä, että joku saattoi sanoa heistä jotain ikävää. Kokonaan poissuljeuttua filmissä on tietenkin ajatus, mitä pahaa juutalaiset ajattelevat ei-juutalaisista. 

Katsojan vihaa kasvatetaan ennalta-arvattavaa loppua kohti kuin tarkoin suunnitelluissa kultaisen leikkauksen draamoissa. Loppupuolen huippukohta on tietenkin keskitysleirien vapauttaminen, josta otetaan tuttuine kuvineen kaikki tunnekuohut irti.

Ohjelman vihaan kiihottamisen takana on tietenkin nostaa juutalaiset kaiken arvostelun yläpuolelle. Tämänkaltaisten filmien tehtävänä on kertoa valkoisille eurooppalaisille, että heidän on heti ja ehdoitta antauduttava juutalaisten intresseille. Kuten professori Kevin MacDonald kirjoittaa kirjassaan Culture and Critique, ”juutalaisten älyllisen toiminnan yhtenäinen teema valistuksen ajalta lähtien on ollut muovata juutalaisten etniset edut ja itse juutalaisuus näyttämään ainutlaatuisen ja korvaamattoman moraalisen näkemyksen ilmaukselta”.

Historia-dokumentissa tämä näkyy siinä, kuinka juutalaiset ylistävät osuuttaan sodan jälkeisissä tasa-arvoliikkeissä, joiden moraalisen sädekehän varjossa on ajettu ensisijassa valkoisen valtaväestön vallan vähentämistä. Toisin sanoen juutalaisten todellinen syy osallistua ns. kansalaisoikeusliikkeeseen oli siinä, että se lisäsi heidän vaikutusvaltaansa samalla kun voitiin vähentää heidän kilpailjoinaan pitämiensä anglosaksien yhtenäisyyttä ja valtaa. 

Nyt juutalaisilla on niin paljon valtaa, että he voivat täysin avoimesti kertoa olevana rodullisen integraation eli rodunsekoituksen ja värillisen maahanmuuton pääarkkitehtejä. MacDonaldin mukaan Amerikan eurooppalaiset hyväksyvät nykyään mitä tahansa, mikä on juutalaisten etujen mukaista, sillä vain asettuminen heidän puolelleen edustaa ainoaa ”oikeata” puolta ja ”väärää” puolta kategorisesti taas se, jossa kritisoidaan tai kyseenalaistetaan juutalaisten edut. 

Illan tv-dokumentti tekee selväksi sen, että juutalaisille ei ole suhteettoman suuren valtansa pönkittämiseksi riittänyt kaksinaismoralistinen oppi, jossa valkoinen ei-juutalainen enemmistö on houkuteltu luopumaan intresseistään, samalla kun he itse ovat kynsin hampain haalineet itselleen lisää valtaa. Kaksinaismoralismin lisäksi he ovat saaneet ei-juutalaiset valkoiset puolustamaan juutalaisten etuja lähes kiihkeämmin kuin juutalaiset itse.

Dokumentissa haastattelut juutalaiset eivät turhaan peittele oman ryhmänsä vallan kasvua. Esimerkiksi juutalainen historioitsija Jonathan F. Sharna sanoo voitonriemuisena:

1950-luvulla juutalaisuudesta tuli todellinen amerikkalainen uskonto. Ei voitu puhua enää kristillisestä maasta. Puhuttiin juutalais-kristillisestä maasta. 

Kun kuulette eurooppalaisperäiselle väestölle täysin vieraan oksymoronin "Juutalais-kristillinen kulttuuri", älkää enää ihmetelkö mistä termi on lähtöisin ja kenen etua se palvelee.

Ohjelman pääasanomana on julistaa, kuinka juuri juutalaiset ovat se ihmeellisen hieno väestöryhmä, joka ymmärsi opastaa Amerikan valkoiset arvostamaan valikoivaa suvaitsevaisuutta (valkoisten edun puolustajia ei tarvinnut suvaita), monikulttuurisuutta, rodunsekoitusta ts. kaikkea sitä, jolla työllään kansakunnan rakentaneet valkoiset luovuttavat valtansa Levantin perilisten haltuun ja samalla sinetöivät indoktrinoidussa itseinhossaan oman rotunsa kohtalon.

YLE MYÖTÄILEE KUN POLIISIYLIJOHTAJA HALUAISI KRIMINALISOIDA VIRANOMAISTEN ARVOSTELUN

Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen tunnetaan parhaiten sotkeutumisestaan politiikkaan, joka on näkynyt räikeänä puuttumisena oppositioliikkeiden ja toisinajattelijoiden toimintavapauksiin. Näistä tapauksista tunnetuin lienee Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen (PVL) kieltoprosessi, joka lähti liikkeelle Poliisihallituksen johtajan Seppo Kolehmaisen vaatimuksesta. Koska kyseisen sortotoimen hämäristä taustoista on vaiettu, eräät yhteiskuntakriitikot ovat epäilleet, että Kolehmaiselle annettiin vain kasvot manööverille, jonka taka-alalla häärivät EU-agendaa palvelevat suomalaispoliitikot.

Joka tapauksessa Kolehmaisella on taipumusta vehkeilyllään rikkoa jatkuvasti vallan kolmijako-oppia. Hänen johdollaan poliisi on insitituutiona alkanut haalia itselleen valtaa, joka on kuulunut perinteisesti lainsäädäntö- ja tuomiovallalle. Esimerkiksi Pohjoimaista Vastarintaliikettä vastaan nostetun kanteen takana ei ollut syyttäjälaitos vaan Poliisihallitus. 

Oma lukunsa ovat Kolehmaisen viimeisimmät sekoilut al-Holin Isis-taistelijanaisten ja näiden lasten päästämisessä Suomeen. Hänestä on tehty oikeuskanslerille ainakin kaksi kantelua virkamiehen valehtelusta eduskunnalle. Asiakirjavuodot nimittäin paljastavat, että Kolehmainen on allekirjoittanut salaisen asiakirjan, jonka tavoitteena oli järjestää Isis-taistelijoiden vaimot ja lapset palautuslennolle Suomeen. Näin syvä yhteistyö punavihreän hallituksen kanssa kertoo tietenkin sekä Kolehmaisen omista puoluepoliittisista preferensseistä että tämän kykenemättömyydestä pitää näppejään erossa ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr.) poliittisesta suhmuroinnista.

Tällaisella ansioluettelolla Kolehmainen katsoo kuitenkin olevansa oikeutettu ripittämään sananvapauttaan käyttäviä suomalaisia. Tänään tulleessa Yle TV1:n Ykkösaamussa Kolehmainen saarnasi ainaista virttään "virkamiesten maalittamisesta" ja "vihapuheen" lisääntymisestä. Ylen verkkosivuilta löytyvässä jutussa Poliisiylijohtaja Kolehmainen huolissaan maalittamisesta: Pelko voi vaientaa jopa tuomareita, sadat poliisit harkinneet alanvaihtoa Poliittisen poliisin (PolPo) ykkösnyrkki yrittää ruikutuksellaan kerätä virkamiesgangstereilleen sääliä, jotta  jo nyt häpeällisesti typistetty sananvapaus saataisiin karsittua olemattomiin:

– Pahimmillaan maalittamista on saatettu kohdentaa niin, että virkamies luopuu virkatehtävistään. Syyttäjä ei enää lähde syyttämään näissä tapauksissa, tai pahimmillaan tuomari ei lähde tuomitsemaan, Kolehmainen sanoi.

Tällaiseen puolitotuuteen ei voi suhtautua muulla kuin vasemmistopoliitikon suosimalla sutkautuksella: paskapuhetta! Kolehmaisen puoluetausta ei ole tiedossa, mutta projisoinnin käyttäminen viittaa vahvasti vihervasemmistolaiseen mentaliteettiin. "Faktantarkastajien" sylttytehtaalta yleiseen kielenkäyttöön juurrutetulla uudistermillä maalittaminen halutaan valtamediassa viitata vain alamaisten virkamiehille antamaan suoraan palautteeseen. Tosiasiassa paljon yleisempää "maalittamista" ovat juuri syyttäjien politisoituneet toimet tavallisia nettikirjoittajia ja populistipoliitikkoja vastaan. Virkamiehiin kohdistuvaa, usein vielä täysin perusteltua kritiikkiä  huolestuttavampaa on kansanvallan kannalta esimerkiksi se, että maastamme löytyy valtakunnansyyttäjä, joka käyttää ideologisten mieltymystensä mukaisesti mielivaltaa ketä tahansa kansalaista vastaan. Lakien tarkoitus on suojella tavallisia kansalaisia, eikä niitä mielivaltaisesti käyttäviä kansanvihollisia!

Ylen verkkosivujen Kolehmainen-uutisesta vastannut pahamaineinen multikulti-propagandisti Anniina Wallius ei malta olla tuomatta omia näkemyksiään juttuun. Tämän hän tekee vaivihkaa tunnettujen tosiasioiden varjolla:

Tuorein julkisuuteen tullut tapaus poliisin henkilökohtaisesta roimimisesta sosiaalisessa mediassa on perussuomalaisten kansanedustajan Ano Turtiaisen Twitter-viesti.

Siinä hän nimitti ylikomissario Jari Taposta "munattomaksi nillittäjäksi" tämän kirjoitettua sananvapauteen kuuluvasta vastuusta.

Taponen on tehnyt rikosilmoituksen. Kolehmainen kertoo kuulleensa monilta muilta poliiseilta, etteivät he tee ilmoituksia, koska eivät halua antautua tai saattaa jopa perhettään entistäkin pahemmin maalittamiskohteeksi.

Toimittaja viestii, että ikään kuin koko juttu olisi pääpiirteissään tässä. Päältä päin katsoen moni huoleton lukija varmaan otaksuu näin, sillä hänelle ei ole avattu tapauksen yhteiskunnallisia ja poliittisia ulottuvuuksia, jotka ylipäätään tekivät rikosilmoituksen mahdolliseksi. Jälleen kerran emeritus professori Timo Vihavainen löysi case Taposesta sarkastisesti totuuden jyvän, joka on ollut valtamedialla koko ajan tahallaan kadoksissa:

Uusimmasta Suomen Kuvalehdestä huomaan, että siellä kolumnisti kirjoittaa otsikolla Solvaaminen on painostusta. Tämän yllättävän johtopäätöksen näyttävää oikeuttavan muutama letkautus, eritoten erään kansanedustajan eräästä aikuisesta poliisikomisariosta twitterissä käyttämä nimitys munaton nillittäjä.

Kirjoittaja pitää absurdina uutisoida somehäirintää – ilmeisesti juuri tällaista –yksittäisten henkilöiden välisenä nahinana. Tänä aikana näet lukuisat tutkimukset osoittavat vihapuheen isoksi demokratiaongelmaksi.

Asiantuntijaryhmä kuulukin vaatineen poliitikoilta päättäväisiä toimia ongelmaan puuttumiseksi. 

Somehäirinnän uutisoiminen henkilöiden välisenä nahisteluna palvelee kirjoittajan mielestä tätä agendaa, koska se hämärtää vihapuheen mieltämistä yhteiskunnalliseksi ongelmaksi.  

Tällöin kuulemma hämärtyy, että häirintä… on vallankäyttöä, jossa joitakin henkilöitä ja näkemyksiä pyritään vaientamaan…  

Kyllähän se ilmeiseltä näyttää, että liikkeellä nyt on kovasti halua vaientaa joitakin mielipiteitä ja ettei asiassa liiemmin keinoja kaihdeta. Jopa yleinen syyttäjä (!) on kuin onkin onnistuttu mobilisoimaan asiaan mukaan ja näyttää ihan siltä, kuin asialle haluttaisiin nyt vielä antaa tieteenkin siunaus.

Sekä Ylen Ykkösaamu ja siitä jutun kirjoittanut Anniina Wallius edustavat esivallalle nöyrää tiedonvälitystä. Kolehmaista ei haasteta politikoinnistaan ja töppäilystään mitenkään. Päinvastoin, Wallius myötäilee hänen kantaansa sananvapauskysymyksessä. Kun poliisiylijohtaja puhuu "vihapuherikoksista", joita Suomen laki ei edes tunne, toimittaja Wallius kirjaa sen juttuunsa sellaisenaan ilman välihuomautusta:

Vihapuherikosten muuttaminen asianomistajarikoksista yleisen syytteen alaisiksi helpottaisi, mutta sekään ei olisi koko ratkaisu, Kolehmainen arvioi. Lakimuutos on oikeusministeriössä harkittavana, hän kertoi.

Omana henkilökohtaisena mielipiteenään hän sanoi, että rikoslakeja ei tarvittaisi lainkaan, jos ihmiset osaisivat kunnioittaa toistensa ihmisarvoa.

Kommentista käy selväksi, että poliisiylijohtaja ei pidä suomalaisia kansalaisina vaan alamaisina, joiden toimintaa pitää yhä tiiviimmin valvoa ja jos mahdollista, sanktioida vielä nykyistäkin ankarammin. Toisin sanoen alamainen on Kolehmaiselle aina potentiaalinen rikollinen ja rikoksista inhottavin on hegemonisen valtakoneiston väärinkäytösten esilletuominen.

Puhuessaan Ruotsin katastrofaalisista rikostilastoista poliisiylijohtaja tyynnyttelee kansaa väittämällä länsinaapurin tilanteen olevan täällä vältettävissä. Mitään konkreettisia keinoja Kolehmainen ei kuitenkaan esitä, ei edes sitä helpointa kuten kehitysmaalaisten maahanmuuton tukkimista ja maassa olevien ulkomaalaisrikollisten karkottamista.

Hervottoman haastattelun kruunaa Kolehmaisen lopussa esittämät toimenpide-ehdotukset kutsumattomien kehitysmaalaisten "kotouttamiseksi". Päästessään vapaasti politikoimaan, poliisiylijohtajan jutut lähtevät välittömästi laukalle:

Hän pitää Suomessa ongelmana muun muassa sitä, että maahanmuuttajien pääsy töihin kariutuu tiukkoihin kielitaitovaatimuksiin, jolloin he jäävät ulkopuolisiksi ja mahdollisesti alttiiksi rikollisryhmien houkutuksille.  

Hän sanoo ymmärtävänsä, että suomen tai ruotsin taito on keskeinen integraation väline ja se on ollut ennakkoedellytys myös työpaikalle, mutta nyt systematiikkaa kannattaisi hänen mielestään kääntää.  

Kielen oppiminen on edelleen erittäin tärkeää, mutta Kolehmaisen mielestä töihin voisi päästä nykyistä helpommin ja kieliopinnot käydä sen jälkeen työn ohessa.  

– Työhön nopeasti, ja sillä tavoin rakentamaan suomalaista yhteiskuntaa.

Jokainen ymmärtää puheen kontekstista ettei poliisijohdon moderni apparatsikki tarkoita maahanmuuttajalla Ruotsista tullutta ohjelmistosuunnittelija Håkania tai Saksasta työn perässä saapunutta koneinsinööri Jürgeniä, vaan afrikkalaisperäistä, todennäköisesti laittomasti maassa oleskelevaa ammattitaidotonta vapaamatkustajaa. Tervejärkisille on ajatuksenakin sietämätöntä, että henkilöillä joilla ei ylipäätään ole mitään asiaa Suomeen, yritetään viranomaisten toimilla juuruttaa maahamme. Tuo joutoväki pitäisi välittömästi palauttaa Schengen-alueen ulkopuolelle, mieluiten kotiseuduilleen, jossa pippuri kasvaa. 

On pöyristyttävää, että poliisiylijohtaja ehdottaa taustoiltaan varmentamattomille muukalaisille vielä ohituskaistaa työelämään ikään kuin Suomessa ei olisi jo omasta takaa kotoperäisiä työntarvitsijoita! Viranomaisten pitäisi suojella suomalaisia, mutta Kolehmaisen puheenvuorosta päätellen poliisia kiinnostaa lähinnä vain ulkomaalaisten hyvinvointi. Varsinkin poliisijohto kantaa neuroottista huolta siitä, etteivät kaikki suomalaiset suhtaudukaan valtiojohdon ja viranomaisten vieraskoreuteen ilolla ja kutsuvat sitä siksi vihapuheeksi, josta pitäisi saada vapausrangaistus.

TÄMÄHÄN JO TIEDETTIIN: ANGLOSIONISTISEN MIEHITYSHALLINNON SAKSASSA EI OLE DEMOKRATIAA

Thüringen osavaltion pääministeri Thomas Kemmerich
valittiin demokraattisesti, mutta se ei kelvannut saksa-
laisvihamieliselle miehityshallinnolle

Saksa on muodollisesti itsenäinen valtio kuten muutkin EU:n kontrollissa olevat maat, mutta sen lisäksi sen taakkana on viime sotien jälkeinen anglo-sionistinen miehityshallinto. Vaikka vuonna 1949 perustettu Saksan liittotasavalta vapautui länsiliittoutuneiden suorasta kontrollista maan länsiosassa, voitiin saksalaisia kontrolloida uudella perustuslailla, johon kirjattiin valtavasti etenkin amerikkalaisten asettamia vaatimuksia. 

Rampautetun perustuslain tarkoituksena oli estää riippumattoman ja itsetietoisen Saksan syntyminen. Käytännössä tämä on näkynyt Nato-joukkojen läsnäolona Saksan maaperällä ja kansallismielisille liikkeille asetettuina poliittisten toimivapauksien rajoituksina. Vielä tätäkin vaikuttavampaa on ollut saksalaisten sielujen henkinen miehittäminen matalaotsaisella amerikkalaisella roskakulttuurilla. Tosin tästä henkisestä syfiliksestä ovat joutuneet sotien jälkeen kärsimään muutkin kulttuurimaat kuin Saksa.

Mikäli kaikista rajoituksista huolimatta joku perustuslakia pilkulleen noudattava maltillinen kansallismielinen puolue onnistuu saamaan Saksassa kansansuosiota, sen poliittinen toiminta pyritään estämään muiden puolueiden harjoittamalla eristämispolitiikalla. Tähän mennessä tämä anti-demokraattinen taktiikka on toiminut valtakunnan tasolla, mutta valtapuolueiden menettäessä suosiotaan toimivien osavaltiohallintojen perustaminen on käynyt entistä vaikeammaksi ilman oikeistopopulistisen Vaihtoehto Saksalle (AfD) -puolueen tukea.

Yleensä osavaltiot ovat sietäneet demokratiavajeesta kärsiviä riitaisia ja heikkoja hallituksiaan ilman AfD:n tukea, mutta entisen Itä-Saksan alueella sijaitsevassa Thüringenin osavaltiossa tapahtui keskiviikkona jotain odottomatonta. Osavaltion parlamentin äänestyksessä pääministeriksi nousi AfD:n tuella liberaalin FDP-puolueen Thomas Kemmerich. Asiasta kertoi tuoreeltaan Yle uutisessaan Saksassa valittiin ensimmäistä kertaa osavaltiopääministeri äärioikeiston tuella – Merkel vaatii uusia osavaltiovaaleja. 

Saksassa poliittiseen "skandaalin" syntymiseen riitti siis se, että laillinen puolue käytti äänivaltaansa toisen puolueen ehdokkaan tukemiseen! Pääministeriä vaadittiin eromaan syystä, johon hän ei ole voinut itse mitenkään vaikuttaa. Miten hän olisi voinut estää AfD:tä äänestämästä häntä? Silti saksalaisvihamielisestä vasemmistosta koostuvalla oppositiolla on otsaa väittää Kemmerichin syyllistyneen tekopyhyyteen:

Tähän asti Saksan puolueet eivät ole suostuneet minkäänlaiseen yhteistyöhön AfD:n kanssa. Myös Kemmerich vakuutti puheessaan osavaltion pääkaupungissa Erfurtissa, ettei osavaltion pääministerinä aio tehdä yhteistyötä äärioikeiston kanssa, mutta oppositio nimitti häntä tekopyhäksi ja huijariksi.

Tänään Saksassa kumottiin kaikkien silmien edessä räikeästi demokratia kun liittotasavallan kansleri Angela Merkel vaati jyristen päätöksen kumoamista – demokratian nimissä tietenkin. Etelä-Afrikassa eilen pidetyssä tiedotustilaisuudessa Merkel sanoi, että "tällainen menettely on anteeksiantamatonta ja sen takia päätös täytyy perua". Ylen tv-uutisissa tänään näytetyssä tiedotustilaisuudessa Merkel yltyy myös hurskastelevaan valheeseen väittäessään eilisen pääministerivalinnan olleen "huono päivä demokratialle". Mitä härskeintä projisointia kanslerilta, jonka oma poliittinen painostus saa demokratian näyttämään kansaa halveksuvalta viheliäiseltä ilveilyltä.

Kello kuuden tv-uutistenlukija Piia Pasanen ei ollut Merkeliä totuudenmukaisempi sanoessaan, että "ensimmäistä kertaa sitten natsiajan valituksi tuli ehdokas joka sai tuen äärioikeistolta". On vaikea ymmärtää mikä konkreettinen yhteys demokraattisiin periaatteisiin sitoutuneella oikeistopopulistisella  puolueella on vuonna 1933 valtaan nousseen kansallissosialistisen liikkeen kanssa. Mitään poliittista yhteyttä ei löydy, mutta saksalaisvihamieliset poliitikot ja valtamedian toimittajat yksinkertaisesti vain laittavat näiden kahden erilaisen puolueen välille yhtäläisyysmerkit. AfD:n perusteettoman mustamaalaamisen syynä ei ole mikään muu kuin riistää siltä moraalinen oikeutus kritisoida  valtapuolueiden harjoittamaa kestämätöntä maahanmuuttopolitiikkaa.

Ikävä kyllä jo lastentarhoissa aloitettu kansallismasokistinen hulluus vaikuttaa suoraan saksalaisten Gutmensch-kansanosaan, joka haluaa signaloida julkisesti kuvittelemaansa moraalista ylemmyyttään. 

Erfurtissa ja eri puolilla Saksaa järjestettiin lukuisia mielenosoituksia Thüringenin pääministerivalinnan vuoksi. Erfurtissa he huomauttivat kyltissään, että myös natsit saivat vuonna 1930 ensimmäisen ministerinsä osavaltioparlamenttiin Thüringenissä.

Merkelin diktaroriset vaatimukset ja median natsihysteriaan kiihottamat kansanjoukot saivat pikaisesti aikaan sen, että Thüringenin pääministeriksi valittu Thomas Kemmerich joutui tänään tekemään eroilmoituksen, josta kertoo Ylen uutinen Yhteistyö äärioikeiston kanssa näytti liian pahalta: Thüringenin pääministeri eroaa oltuaan virassaan vain yhden päivän. Paniikkiratkaisu on lopulta lyhytnäköinen, sillä näin läpinäkyvän vehkeilyn ansiosta AfD tulee vain lisäämään kannatustaan uusissa vaaleissa. 

NIINISTÖ EI OLE KIINNOSTUNUT KANSALAISTEN ONGELMISTA, VAAN NIISTÄ JOTKA UHKAAVAT GLOBALISTIEN VALTAA

Presidentti Niinistö esittää uskollisuudenvalansa niille,
keitä hänen pitää palvella. Kuvasta päätellen kyse ei ole
Suomen kansasta.

2000-luvun demokratian silmiinpistävin ilmiö länsimaissa on poliittisen rälssiluokan irtaantuminen kansan intressistä ja kansalaisten arkitodellisuudesta. Feodaaliajan hallintomallin mentaliteetti ilmenee mm. siinä, että kansalaiset nähdään lähinnä vain pöhöttynyttä järjestelmää pystyssä pitävinä alamaisina, joilla ei ole sananvaltaa ylhäältä tuleviin säädöksiin ja "moraalisiin" ohjeistuksiin. Viimeksi tänään eduskunnassa nähtiin tätä poliittisten parasiittien demokratiailveilyä presidentti Sauli Niininstön avatessa valtiopäivät. 

Yle uutisten verkkosivujen jutussa Presidentti Niinistö valtiopäivien avajaisissa: "Merkkejä siitä, että antisemitismi ja rasismi jälleen pyrkivät nostamaan päätään" – Yle seurasi hetki hetkeltä käy ilmi, että valtion korkein viranhaltija ei halua yhteiskuntaan avointa tabuista vapaata dialogia. Hän on valmis luokittelemaan valtavan määrän suomalaisia EU-valtio Suomen vihollisiksi, koska heidän arvonsa ovat muualla kuin globalistien suosimassa väestönvaihdossa:

- Merkkejä siitä, että antisemitismi ja rasismi jälleen pyrkivät nostamaan päätään, löytyy valitettavasti myös meiltä. Niiden torjunnassa on oltava päättäväinen. Ne eivät ansaitse mitään jalansijaa yhteiskunnassamme, Niinistö sanoo.

Presidentti käytti leijonanosan puheestaan rasismin ja "vihapuheen" ruotimiseen ikään kuin kyse olisi yhteiskunnan keskeisimmästä kysymyksestä tai ylipäätään ongelmasta. Puhujapöntöstä ei kuulunut sanaakaan todellisista rikoksista, joita kutsumattomat muukalaiset tekevät jatkuvasti suomalaisille. 

Jälleen kerran Lännen isot pojat olivat kuiskutelleet globalismin reissutyöläisen korvaan sanoja, jotka piti toistaa sopivassa paikassa Suomen alamaisille. Tällä kertaa anglo-sionististen intressien nöyrä palvelija sai idean eli käskytyksen alati toistuvaan rasismijankutukseensa viime viikkoiselta Puolan vierailulta Auschwitzin teemapuistoon. Puheessaan hän toisteli valtaeliitin holokaustiuskonnon lunatustehtävää syyllistämällä myös suomalaisia antisemitismistä eli faktapohjaisesta juutalaisten kritiikistä. 

Aggressiivisen syyttelevä puhe olikin erinomainen tyylinäyte Niinistön siviiliammatista, joka on juristi. Presidentti ei halunnut uudenvuodenpuheen tapaan löytää yhteiskunnallisia syitä ja seurauksia "vihapuheen" ilmaantumiselle, koska niiden rehellinen esille tuominen olisi paljastanut koko vihapuheen ympärillä käytävän meuhkaamisen falskiuden.

Niinistön valtiopäivien avajaispuheen todellinen Chutzpah oli siinä, että etsiessään kansallisen eripuran ratkaisuksi vihapuheen tukahduttamisen hän tulee vain syventämään yhteiskunnallista kahtiajakautumista. Kun rasismia ei mitenkään määritellä, Niinistön vaatimus sen torjunnan päättäväisyydestä voi tarkoittaa mitä tahansa liberaalidemokraattisen nomenklatuuran mielivaltaisia päätöksiä hallituksessa ja oikeusistuimissa. 

Aivan kuin Niinistön maahanmuuttokriittisen kansanosan epäsuora ojentelu ei olisi riittänyt, eduskunnan puhemies Matti Vanhanen (kesk.) otti omassa puheessaan esille valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen eduskunnalle esittämän ukaasin, joka antaisi tälle luvan syyttää kansanedustaja Juha Mäenpäätä (ps) tahallaan väärinymmärretystä puheesta turvapaikanhakijoista. Vaikka Vanhanen ei varsinaisesti ottanut kantaa syytekysymykseen, edustaa hänen hissukkamaisuutensa tosiasiallisesti myöntyväisyyslinjaa Toiviaisen uusstalinistisen oikeuden mielivallalle. Emeritus professori Timo Vihavainen kirjoittaa aivan oikein, että demokratiamme on rämetymmässä kun jo eduskunnan erityistä sananvapautta ollaan karsimassa ideologisin perustein:

Jos ja kun tällaista toimintaa katsotaan läpi sormien laajoissa poliittisissa piireissä, ei kyse ole sen vähemmästä kuin poliittisen elämän rämettymisestä. Erityisen huolestuttavaa on, että viralliset, oikeuslaitoksen piiriin kuuluvat elimet ovat menneet tähän peliin mukaan. 

Se parlamentaarikko, joka ei ymmärrä tai ei välitä siitä, että hänen parlamentaarikkokollegaansa uhataan syytetoimilla täysistunnossa pidetyn, asiallisen puheenvuoron takia, on kovin vaarallisella tiellä. Mikäli kyynisiä, tyhjästä polkaistuja juttuja voidaan käyttää hyväksi yhden puolueen edustajia vastaan, voidaan niitä pian käyttää muitakin vastaan. Kyllä kepillä on kaksi päätä. 

(...) Mäenpään jutun alkuun panneilta oikeusoppineilta en odota yhtään mitään. Heidän kyynisyytensä, joka näyttää liittyvän vakaaseen uskoon kansan enemmistön huijattavuudesta, on kaikesta päätellen samalla tasolla kuin oli esimerkiksi Helsingin Sanomien ja Turun Sanomien käytös niin sanotun hihamerkkijutun yhteydessä. 

Mutta pallo on nyt muiden, kuin kansanedustaja Mäenpään edustaman puolueen edustajilla. Heidän on syytä omasta puolestaan selvästi sanoa, hyväksyvätkö he rikossyytteen käyttämisen poliittisena aseena eduskuntatyössä.

Puhemies Vanhasen arkuus ottaa suoraa kantaa Mäenpään poliittiseen ajojahtiin ei lupaa hyvää tulevalta valtiopäiväkaudelta. Vihavaisen ounastelu politiikan rämettymisestä on todennäköistä, semminkin kun jälkimarxilaisten Demla-juristien valta-asema virkamieskunnassa ja hallituksen vähemmistöidentiteettipolitiikkaa vain polarisoivat yhteiskuntaa. Kun valtiovalta kumartaa yksille niin se väistämättä pyllistää muille; Esterin nurjemmasta puolesta saavatkin nauttia nyt enemmistönä olevat ulkomaalaisinvaasion ja lgbt-agendan vastustajat. Jos ja kun demokratia vielä toteutuu täysimääräisesti, joutuvat vähemmistötotalitaristit nielemään itsekkäät tavoitteensa enemmistövallan ottaessa takaisin sen mikä sille kuuluu. 


                                                         **********************


Yle tv 1, maanantai 3.2. klo 19.00 Historia: Auschwitzin oikeudenkäynti Vuonna 1963

22 entistä SS-sotilasta joutui oikeuden eteen syytettynä Auschwitz-Birkenaun keskitysleirillä tapahtuneista rikoksista. Laajasta vastustuksesta huolimatta saksalaisten oli kohdattava menneisyytensä silmästä silmään. T: 13 Productions/France Télévisions, Ranska. HD ohjelmatekstitys (suomi) 52 min) Linkki ohjelmaan.

Ensin anglosioniistiset voittajavallat tuomitsivat kyseenalaisin todistein kaikki saksalaiset, nyt holokaustista märehtimistä käytetään koko valkoisen sivilisaation demonisoimiseen. 

TOIMITTAJIEN PEPPUKIVUN TÄYTEISET PÄIVÄT: BRITANNIA JÄTTÄÄ EU:N JA TRUMPIN SYYTTEET KAATUMASSA JÄLLEEN

Valtavirran toimittajat eivät ainoastaan palvele maksavaa isäntäänsä, vaan he ovat itsekin omaksuneet globalisaation "voittajien" antinationalistisen asenteen. He eivät enää kerro asioista niin kuin ne ovat vaan niin kuin he toivoisivat niiden olevan. 

Kun kansallismielinen Lega-puolue lisäsi vajaa viikko sitten Pohjois-Italian Emilia-Romagnassa  pidetyissa paikallisvaalessa kannatustaan 15 prosenttia ja vasemmisto menetti samalla paikkoja, Yle tulkitsi tämän populistipuolueen tappioksi. Ylen punavihreän toimittaja Jenna Vehviläisen analyysissä Italian Sardiiniliike laittoi kampoihin oikeistopopulisteille – Salvini hävisi paikallisvaalit Lega-puolueen tappiona pidetään sitä, että vasemmisto pystyi hupenevasta kannatuksestaan huolimatta pitämään niukasti enemmistönsä. Pienessä ovat toimittajien ilon aiheet nykyään. Huvittavinta mielipidekirjoituksessa on se, kuinka valtamedian prostituutti panee toivonsa demokraattisia oikeuksia halveksuvalle ulkoparlamentaariselle häirikköjoukolle.

Toimittajien lapselliselta mieliharmilta ei voinut välttyä viime yönä kun Iso-Britannia erosi vihdoin ja viimein Euroopan Unionista. Yle tv 1:n viime öinen Brexit-lähetys olikin suurta tahattoman komiikan ilotulitusta kun kaikki toimittajat ja tarkoin valitut asiantuntijat surkuttelivat Britannian EU-eroa. Jo heidän kasvonsa ja ilmeensä kertoivat kärsimyksen täyteisistä unettomista öistä asian tiimoilta. 

Silmiinpistävintä lähetyksessä oli se, että kaikki toimittajat Ylen studiossa, Helsingin yöelämässä, Brysselissä, Lontoossa, Edinburgissa ja Pohjois-Irlannin Londonderryssä olivat naisia. Myös studioon raahatut "asiantuntijat" olivat enimmäkseen naisia kuten Kokoomuksen Sirpa Pietikäinen ja Vihreiden tuore EU-meppi Alviina Alametsä. Kummallisen naisituksen taustalla lienee joku statement, jolla kai haluttiin hieroa valkoisen nationalistisen heteromiehen naamaa. Naisvieraiden lisäksi studioon kutsutut Helsingin yliopiston asiantuntijat olivat arvattavasti fanaattisia EU-federalisteja. 

Ylen studiossa ei kuultu ainuttakaan kritiikkiä EU:n tominnasta ja perusteista, vaan kaikesta syytettiin Britannian "tyhmää eropäätöstä". Mielipahaa on yritetty lieventää myös pahantahtoisilla kirjoituksilla, joissa toivotaan Britannian kärsivän erostaan. Yksi niistä on Ylen Lontoon kirjeenvaihtaja Pasi Myöhäsen aamun synkkinä tunteina naputeltu itkuinen avautuminen  Analyysi: Vapauden hurmaan herännyt brexit-Britannia voi pian kaivata EU-kahleitaan – maailmankaupan jätit voivat tarjota yksinäiselle kylmää kyytiä.

Jotta EU:sta eroamista ei tapahtuisi jatkossa, globalistit panevat toivonsa sille, etteivät jäsenmaat voisikaan enää halutessaan jättää unionia. Tällaista linjaa on ajanut pitkään Brexit-sopimuksen yksi neuvottelijoista, entinen Belgian pääministeri Guy Verhofstadt. Hän sanoi puheessaan, että EU:ta on uudistettava siten, ettei unionista voisi enää erota. Hän perusteli vaatimustaan sillä, että ”Euroopan maat ovat menettäneet suvereniteettinsa pitkä aika sitten”. Sittemmin Verhofstadt jyrkensi näkemystään unionin parlamentin keskustellussa, jossa hän asettui avoimesti poikkiteloin koko kansallisvaltion ideaa vastaan, koska "jäsenmaiden suvereniteetti on aikoja sitten mennyttä". Hän myös vaati, että EU-kansalaisten pitäisi yksinkertaisesti hyväksyä tämä tosiasiana.

Verhofstadt on kieltämättä oikeassa siinä, että EU-mailla ei ole enää suvereeniteettiä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kyse olisi lopullisesta olotilasta jota ei voisi muuttaa esimerkiksi eroamalla unionista. Belgialaispoliitikon tavoitteena onkin, että suvereeniteettiä ei voisi saada takaisin – siksi hän hän haluaa  EU-eroamisen olevan yhtä mahdontonta kuten irtaantumisen Neuvostoliitosta.

Brexit-huuman keskellä on syytä muistaa, ettei Britannia pääse eroon suurista rakenteellisista ongelmistaan, jotka johtuvat koko läntisen maailman hallitsevasta vasemmistoliberaalista hegemoniasta. Iso-Britannia on edelleen Ango-sionististen globalistien peukalon alla, mikä näkyy jo siinäkin, että saarille muuttaa aina vain lisää kehtysmaiden värillisiä. Euroopassakaan mikään ei muutu, vaan kansanvaihdon idelogisena pohjana etenevä Kalergi-suunnitelma etenee vihamielisen eliitin aikataulun mukaisesti. Tarvitaan siis paljon suurempia muutoksia kuin pelkkä EU:sta eroaminen.

                                                          *********************


Donald Trumpin viimeaikainen anglo-sionistinen sekaantumispolitiikka Lähi-idässä on ollut monelle itsenäisten kansojen puolustajille valtava pettymys. Silti Trumpissa on pakko olla rahtunen hyvääkin, niin paljon valtamedian "liberaalit" (lue: sosialistit) toimittajat häntä vihaavat, tekeepä hän mitä hyvänsä.

Viimeisin toimittajien alkoholismia lisäävää uutinen kuultiin tänään kun Yhdysvaltain senaatti käytännössä torppasi alkuunsa demokraattien vehkeilevän virkarikosyytteen. Pettynyt Yle kertoo asiasta niukkasanaisessa tiedotteessaan USA:n senaatti äänesti: Ei uusia todistajia tai todisteita Trumpin virkarikosoikeudenkäyntiin.