EUROOPPA JA AMERIKKA HYVINVOINNIN METSÄSTÄJIEN KOHTEENA

Kolmannen maailman hyvinvointisaalistajaa ei voi moittia häikäilemättömästä oman edun tavoittelusta, sillä se ei ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa. Jos länsimaissa olisi toimiva demokratia, yhdessäkään maassa ei elätettäisi kehitysmaiden käenpoikia. Sitä kuitenkin tapahtuu koko ajan ja syynä on se, että poliitikot, virkamiehet ja lainkäyttäjät eivät noudata kansalaisten enemmistön syvintä tahtoa, vaan käyttävät valtaansa 2000-luvun kommunismin toteuttamiseen.

Punavihreiden miehittämä valtamedia on samassa juonessa poliittisen eliitin kanssa. Media pehmittää ja syyllistää kansaa, jotta maahamme voitaisiin tuottaa lisää kutsumattomia elintasopakolaisia primitiivisistä kulttuureista. Yksi tapa syyllistää kansalaisia on kuvata Suomi maana, joka ei toteuta pienen kalergisen EU-eliitin määrittämiä länsimaisia arvoja™. Tähän propagandastrategiaan kuuluu Ylen tuore uutinen Afgaaniturvapaikanhakijoita tulee Ranskaan Suomesta – "Täällä minua kuunnellaan, Suomessa ei edes yritetty auttaa", kertoo 19-vuotias Rahimi.

Heti agendauutisena alussa Pihtiputaan mummolta halutaan heruttaa kunnon kyyneleet:

Yksi leirin asukkaista oli 19-vuotias Ehsan Rahimi, joka tuli Ranskaan Suomesta viime syksynä. Hän kertoo asuneensa teltassa kaksi kuukautta. 

– Elämä leirissä oli todella ankeaa ja turvatonta. Minulla oli nukkuessa jatkuvasti kylmä ja oloni oli turvaton, sillä leirin liepeillä käytiin paljon huumekauppaa, Rahimi sanoo.

Rahimi kertoo saaneensa Ruotsista kymmenen kielteistä turvapaikkapäätöstä, joten on selvää, ettei hän ole suojelun ja turvapaikan tarpeessa. Kun kerran Ruotsin kaltainen lässyliberaali maa antaa tulijalle kymmenen kertaa peräkkäin tennaria takapuoleen, täytyy Rahminin yksinkertaisesti valehdella vainon uhasta. Viimeisen karkotuspäätöksen jälkeen maa alkoi polttaa Rahimin jalkojen alla siinä määrin, että hän katsoi parhaaksi livahtaa Suomen puolelle. Toimittaja Annastiina Heikkilä ei näe tässä kuitenkaan mitään turvapaikkashoppailuun viittaavaa. Päinvastoin, hän antaa puheenvuoron Rahimille, joka syyttää Suomea kylmäkiskoisesta asenteesta:

– Tunnen Dublin-säännöksen hyvin. Täällä minua kuitenkin kuunnellaan ja tilanteeseeni perehdytään, kun taas Suomessa minua ei edes yritetty auttaa, Rahimi toteaa. 

– Suomessa tai Ruotsissa en olisi ikinä joutunut nukkumaan teltassa, mutta Ranskan viranomaiset tuntuvat kuitenkin ymmärtäväisemmiltä. He myöntävät, että Afganistanissa on vaarallista ja uskovat meitä. He tajuavat, ettei tämä ole mitään peliä tai leikkiä, Rahimi sanoo.

Niin sanotut ihmisoikeusjuristit ovat todennäköisesti pitäneet oikein yksityisluennot Rahimille, sillä hän on kommenttiensa perusteella erittäin tietoinen "oikeuksistaan" ja varsinkin lakien porsaanrei'istä. Ylipäätään koko länsieurooppalainen lakimieskunta näyttää suurelta osin olevan petoksellinen ammattikunta ajaessaan mieluummin muukalaisten kun kantaväestön (joka maksaa lakimiestenkin palkat) asiaa:

Muutamat ranskalaistuomarit ovat viime vuosina jopa estäneet turvapaikanhakijoiden palauttamisen Ranskasta Suomeen, jos heitä on uhannut palauttaminen Suomesta edelleen Afganistaniin. Kyse on ollut yksittäistapauksista, jotka ovat kuitenkin herättäneet julkisuudessa paljon huomiota. Voit lukea tapauksista lisää tästä jutusta.

Uutisjuttu afganistilaisesta valepakolaisesta tuo hyvin esiin sen, kuinka lukuisia ovat syyt kansallisten rajojen vuotamiseen. Pelkkä petoksellinen poliittinen johto ei yksin ole vastuussa, vaan syyllisiä löytyy myös lepsusta rajavartiostosta ja oikeuslaitosten tuomareista. Maahantulon ja maassaolon väärikäytösten esille nostaminen ilman laskelmoivaa sentimentalismia voisi tuoda julkista painetta asian korjaamiselle, mutta valitettavasti valtamedian toimittajat joko vaikenevat niistä tyystin tai sitten tekevät laitonta maahanmuuttoa ymmärtävää tunteilujournalismia.
        

                                                       ************************

Valkoisten poikkeuksellinen empatiakyky ja sokeus omaa intressiä kohtaan on ymmärretty jo melko pitkään muissa, paljon itsekkäämmin ajattelevissa populaatioissa. Myös valkoisten kulttuurissa toimivat vaikutusvaltaiset marxilaiset tietävät tämän, jonka vuoksi he puskevat mielellään juuri naisia kansanvallan väärinkäyttäjiksi nopeuttaakseen dystopiansa toteutumista. Jo biologiansa vuoksi naiset ovat erityisen herkkiä kolmannen maailman holtittomasta väestönkasvusta nousevalle hädälle ja värillisten pyhitetylle uhriasemalle.

Amerikassa mustat ja heidän valkoiset tukijansa ovat vedelleet härskisti sentimentalismin naruja kun tarkoituksena on saada sympatiaa mustille. Koska mustien sorto positiivisen syrjinnän ja valtavien sosiaalitukien vuoksi ei ole enää koko totuus, täytyy narraatiota uusintaa tekaistulla sortotarinoilla. 

Silloin tällöin tarinan kertojat jäävät valheesta kiinni kuten musta näyttelijä Jussie Smollett, jota vastaan on hiljattain nostettu kuusi uutta syytettä näyttelijään itseensä kohdistuneen viharikoksen lavastamisesta. Ennen kärähtämistään valtamedia repi "pöyristyttävästä viharikoksesta" valtavat otsikot, mutta sitten kun asioiden todellinen laita alkoi paljastua tiedotusvälineiden kiinnostus tapausta kohtaan on ollut huomattavasti vähäisempää. Huijaus oli kuitenkin sen verran iso uutinen, että jopa Yle kirjoittanut siitä, viimeksi uutisessaan Amerikkalaisnäyttelijä Jussie Smollettia vastaan nostettiin uudet syytteet viharikoksen lavastamisesta:

Tummaihoisen ja avoimesti homon Smollettin on epäilty palkanneen tammikuussa 2019 kaksi ystäväänsä esittämään väkivaltaista hyökkäystä hänen kimppuunsa, sekä lähettäneen itse itselleen uhkakirjeen, joka sisälsi homovastaisia ja rasistisia herjoja.

                                                    *****************************

TV1, maanantai 17.2.2020 klo 19.00 Historia: Amerikankiinalaisten tarina

Amerikankiinalaisten tarina Vuonna 1882 Yhdysvallat oli suuren maahanmuuttoaallon kynnyksellä, kun presidentti Chester A. Arthur allekirjoitti lain, joka esti kiinalaisten työläisten saapumisen Amerikkaan vankeustuomion uhalla. Dokumentti pureutuu amerikkalaisia kansalaisoikeuksia koetelleeseen lakiin, jonka vaikutukset nähdään yhä tänä päivänä. T: Steeplechase Films/PBS, Yhdysvallat. ohjelmatekstitys (suomi) 52 min

Linkki ohjelmaan.

Yhdysvallat on alun perin länsi- ja pohjois-eurooppalaisten perustama ja rakentama maa. Hallitsevan yksipuolisessa liberaalissa ja monikulttuurisessa keskustelussa tämä halutaan sivuuttaa. Jos siitä on pakko jotain mainita, se nähdään pelkästään valkoisen rasismin pahuuden ilmentymänä. Tätä linjaa edustaa maanantai-illan propagandatuokio Amerikankiinalaisten tarina.

Dokumentin tarkoitus on yksinomaan osoittaa, että valkoisten omilla kyvyillään, rohkedellaan ja ahkeruudellaan perustama kansakunta ei kuulukaan heille, vaan sen hedelmistä on oikeus nauttia kaikkien kuten vaikka kiinalaisten. Kiina ei ole katsonut velvollisuudekseen luoda vaurasta maata omille kansalaisilleen, jonka vuoksi osa väestöstä on halunnut päästää valmiiden pöytien ääreen Amerikkaan. 

Selostajan ja haastateltujen kiinalaisten mielestä valkoisten olisi pitänyt jo sata vuotta sitten päästää kiinalaiset osaksi heidän yhteisöään ja yhteiskuntaa. Koska näin ei heti tapahtunut, dokumentissa esiiintyneet kiinalaiset pitivät sitä anteeksiantamattomana rikoksena. Voisi kysyä, kuinka hyvin kiinalaiset itse päästävät muunrotuiset osaksi omaa yhteiskuntaansa. Aivan, vain valkoisten on avattava porttinsa samalla kuin muut saavat ilman moraalista paheksuntaa rakentaa etnovaltioitaan.

Amerikan tulvaporttien aukeneminen värillisille kuten kiinalaisille Hart-Celler Bill -lain myötä vuonna 1965 (Immigration and Nationality Act) on myös kertomus Yhdysvaltain perustuslain ja demokratian syrjäyttämisestä. Luonnollisesti näin ikävää asiaa ei dokumentissa haluttu edes mainita, vaan kiinalaisten invaasiota pidetään yksinomaisesti hyvänä asiana. Kansalaisvaikuttaja Mika Virtanen tiivistää somessa osuvasti Amerikan poliittisen kaappauksen kaavan (Virtasen suosittelemaan kirjaan kannattaa myös tutustua):

Suomessakin vasemmistoliberaalit ovat syrjäyttäneet laajalti demokratian. Amerikassa se tapahtui siviilioikeuslainsäädännöllä (Civil Rights Act of 1964, korvannut laajalti Yhdysvaltojen perustuslain) + samanmielisten byrokratioiden, aktivistituomarien ja aktivistijärjestöjen poliittisella 'pingiksellä' + poliittisella sateenkaarikoalitiolla ja muulla vähemmistöjä korostavalla politiikalla + avoimella maahanmuutolla, erityisesti laiton maahanmuutto + vasemmistoliberaalilla koulutuksella + yrityksillä ja yliopistoilla, jotka pakotettiin siviilioikeuslainsäädännön työläisiksi, sensuroijiksi ja 'pyöveleiksi', mukaanlukien vasemmistoliberaali media.