VUODEN 2015 SIIRTOLAISKATASTROFI TOISTUMASSA – TÄLLÄ KERTAA VIELÄ PAHEMPANA

Tämä vuosikymmen lähti heti ensimmäisinä kuukausina jyrkkään alaspäin vievään Kali Yugan kierteeseen, josta pandemiaksi etenevä koronavirus lienee aikamme vitsauksista sieltä pienimmästä päästä. Vielä toistaiseksi se on saanut ylenpalttisesti medianäkyvyyttä jo pelkästään Ylessä, mutta tilanne uutisajasta saattaa muuttua, mikäli Turkki toteuttaa uhkauksena päästää maassa olevat 4 miljoonaa "pakolaista" kolkuttelemaan Euroopan portteja. Yle on raportoinut tänään asiasta laajalti kuten uutisessaan Turkki uhkaa päästää pakolaiset vapaasti Eurooppaan, Kreikka ja Bulgaria lähettämässä joukkoja rajoille – mitä Turkin uhkailu merkitsee?

Pääsyyllisenä tilanteeseen voidaan pitää uudesta Ottomaanien valtakunnasta haaveilevaa Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğania, joka on sekaantunut munaskujaan myöten Syyrian sisällissotaan, jossa Turkki sotii Bashar al-Assadin johtamaa laillista hallintoa vastaan. Edroganin kannalta asiat alkoivat mennä väärään suuntaan viimeistään siinä vaiheessa, kun Syyrian armeija Venäjän tuella ajoi kapinallisjoukot nurkkaan viime vuoden lopulla. Asiaa valottaa sangen objektiivisesti Ylen Moskovan kirjeenvaihtaja Erkka Mikkonen analyysissään Syyrian sodan loppunäytös paljastaa Venäjän ja Turkin erimielisyydet:

Venäjän ja Turkin välit ovat olleet vaikeat siitä lähtien, kun Syyrian hallituksen joukot alkoivat loppuvuodesta Venäjän ilmavoimien tuella edetä kohti kapinallisten viimeisiä pesäkkeitä Idlibin maakunnassa. Räjähdysherkäksi tilanne on muuttunut sen jälkeen, kun Turkin sotilaallinen tuki kapinallisille on käynyt yhä näkyvämmäksi. Venäjä sanoo taistelevansa Syyriassa terroristeja vastaan. Nyt se esittää yllättynyttä, kun heidän joukossaan on myös Turkin sotilaita.

Istanbulin melonikauppiaan kamelin selän katkaisi Syyrian armeijan eilinen ilmaisku Iblidissä, jossa kuoli 33 turkkilaista sotilasta. Nyt hätää kärsimässä oleva Turkki kirkuu Natoa apuun ja vaatii Eurooppaa painostamaan Syyriaa ja Venäjää takaisin tulitaukotilanteeseen. Lisäksi Turkki pyytää Euroopalta lisärahaa kurjistuvan pakolaistilanteensa hoitamiseksi, vaikka EU on jo antanut maalle miljardeja sen jälkeen kun Turkki ja Euroopan unioni sopivat keväällä 2016 järjestelystä, joka lopulta pysäytti lähes kokonaan Eurooppaan kohdistuneen muukalaisinvaasion. 

Ennen sopimusta presidentti Recep Tayyip Erdoğan uhkaili jatkuvasti päästävänsä elintasopakolaiset vapaasti EU-maihin. Nyt tämä kiristys on näköjään alkanut uudestaan. Viimeisempien tietojen mukaan Turkin avaamasta EU-rajasta on ehtinyt päästä vyörymään yli kolmesataa elintasosaalistajaa, jotka ovat suunanneet toivioretkensä Kreikkaan ja Bulgariaan. Tämä on vasta alkua, sillä jos Turkki toteuttaa uhkauksensa täysimääräisenä, maasta odottaa ulospääsyä yli neljä miljoonaa paremman elintason etsijää!

Ihmisoikeuksia kivääreinään käyttävien sosiaalikerjäläisten maahyökkäys saattaa alussa pysähtyä, mutta mitä enemmän rajalle on tunkua sitä todennäköisemmin Kreikka ja Bulgaria päästävät heidät menemään, koska tietävät onnenonkijoiden pyrkivän ensisijassa Saksaan ja Pohjoismaihin. 

Tällainen maahantunkeutuminen olisi helppo estää ellei tietäisi millaiset tahot ovat päättämässä Euroopan Unionin ulkorajoista.  Jos taas EU:ta johtaisvat kansojen intresseistä kiinnostuneet päättäjät, rajat suljettaisiin (vaikkapa koronavirusuhan verukkeella) ja Turkki pantaisiin kauppasaartoon. Jos vielä tämäkään ei saisi Euroopan sairasta miestä sulkemaan EU-rajaansa, Ankara pommitettaisiin kivikaudelle. Sen sijaan Istanbul säästettäisiin, koska se vallattaisiin alkuperäisellä Konstantinopolin nimellä takaisin Euroopalle.

Tällä hetkellä tällaiset reaalipoliittiset skenaariot ovat pelkkä hurskas toive, koska valitettavasti Eurooppaa hallitsevat rahanahneet nynneröt ja seinähullut haaveilijanaiset johtajanaan Angela Merkel. Suomessa poliittisten johtajien valikoima on tällä hetkellä jopa vielä kauhistuttavampi kuin vuonna 2015, jolloin antautuminen muukalaisinvaasiolle oli pitkälti petoksellisen ulkoministeri Petteri Orpon (Kok.) ansiota. 

Maatamme ei ole viime vuosikymmeninä todellakaan kohdannut suotuisa herraonni, eikä varsinkaan nyt, kun pakolaisasioissa sisäministerin virkaa toimittaa fanaattinen suomalaisvihamielinen kansanvaihtaja Maria Ohisalo (Vihr.). Vasta viikko sitten tämä moraaliposeeraava seireeni haali alkupaloiksi Suomeen 175 "turvapaikanhakijaa" Välimeren pakolaisleireiltä. Turkin rajapäätöksen jälkeen Ohisalo tuskin pysyy pikkuhousuissaan, kun hän voi ulkoministerinä pitää Suomen ra(a)jat levällään sadoille tuhansille partalapsimiehittäjille. 

Vedalaisessa mytologiassa pahuutta edustavalle Kalin ajalle on kuvaavaa heikot miehet sekä pahat naiset, jotka luonnollisten hierarkioiden romahtaessa ovat päässeet "kukoiksi" tunkioille. Vaikka emme ottaisikaan Veda-kirjallisuuden sanomaa kirjaimellisesti, ministeri Ohisalossa on epäilemättä tiettyä ikiaikasta naispaholaismaisuutta, koska hän kuvittelee tuhotöillään tekevänsä hyvää ja saavansa vielä ylistystä "hyvyydestään". 

Suomen pelastuminen on ainoastaan hallituksen hajoamisen tai laajamittaisen protestiaallon varassa. Koska jälkimmäistä vaihtoehtoa on tältä kansalta turha odottaa (vielä on kaljaa jääkaapissa ja taikaseinästä tulee rahaa), toivo on pantava hallituksen nopeaan luhistumiseen.

TÄMÄHÄN JO TIEDETTIIN: ANGLOSIONISTISEN MIEHITYSHALLINNON SAKSASSA EI OLE DEMOKRATIAA

Thüringen osavaltion pääministeri Thomas Kemmerich
valittiin demokraattisesti, mutta se ei kelvannut saksa-
laisvihamieliselle miehityshallinnolle

Saksa on muodollisesti itsenäinen valtio kuten muutkin EU:n kontrollissa olevat maat, mutta sen lisäksi sen taakkana on viime sotien jälkeinen anglo-sionistinen miehityshallinto. Vaikka vuonna 1949 perustettu Saksan liittotasavalta vapautui länsiliittoutuneiden suorasta kontrollista maan länsiosassa, voitiin saksalaisia kontrolloida uudella perustuslailla, johon kirjattiin valtavasti etenkin amerikkalaisten asettamia vaatimuksia. 

Rampautetun perustuslain tarkoituksena oli estää riippumattoman ja itsetietoisen Saksan syntyminen. Käytännössä tämä on näkynyt Nato-joukkojen läsnäolona Saksan maaperällä ja kansallismielisille liikkeille asetettuina poliittisten toimivapauksien rajoituksina. Vielä tätäkin vaikuttavampaa on ollut saksalaisten sielujen henkinen miehittäminen matalaotsaisella amerikkalaisella roskakulttuurilla. Tosin tästä henkisestä syfiliksestä ovat joutuneet sotien jälkeen kärsimään muutkin kulttuurimaat kuin Saksa.

Mikäli kaikista rajoituksista huolimatta joku perustuslakia pilkulleen noudattava maltillinen kansallismielinen puolue onnistuu saamaan Saksassa kansansuosiota, sen poliittinen toiminta pyritään estämään muiden puolueiden harjoittamalla eristämispolitiikalla. Tähän mennessä tämä anti-demokraattinen taktiikka on toiminut valtakunnan tasolla, mutta valtapuolueiden menettäessä suosiotaan toimivien osavaltiohallintojen perustaminen on käynyt entistä vaikeammaksi ilman oikeistopopulistisen Vaihtoehto Saksalle (AfD) -puolueen tukea.

Yleensä osavaltiot ovat sietäneet demokratiavajeesta kärsiviä riitaisia ja heikkoja hallituksiaan ilman AfD:n tukea, mutta entisen Itä-Saksan alueella sijaitsevassa Thüringenin osavaltiossa tapahtui keskiviikkona jotain odottomatonta. Osavaltion parlamentin äänestyksessä pääministeriksi nousi AfD:n tuella liberaalin FDP-puolueen Thomas Kemmerich. Asiasta kertoi tuoreeltaan Yle uutisessaan Saksassa valittiin ensimmäistä kertaa osavaltiopääministeri äärioikeiston tuella – Merkel vaatii uusia osavaltiovaaleja. 

Saksassa poliittiseen "skandaalin" syntymiseen riitti siis se, että laillinen puolue käytti äänivaltaansa toisen puolueen ehdokkaan tukemiseen! Pääministeriä vaadittiin eromaan syystä, johon hän ei ole voinut itse mitenkään vaikuttaa. Miten hän olisi voinut estää AfD:tä äänestämästä häntä? Silti saksalaisvihamielisestä vasemmistosta koostuvalla oppositiolla on otsaa väittää Kemmerichin syyllistyneen tekopyhyyteen:

Tähän asti Saksan puolueet eivät ole suostuneet minkäänlaiseen yhteistyöhön AfD:n kanssa. Myös Kemmerich vakuutti puheessaan osavaltion pääkaupungissa Erfurtissa, ettei osavaltion pääministerinä aio tehdä yhteistyötä äärioikeiston kanssa, mutta oppositio nimitti häntä tekopyhäksi ja huijariksi.

Tänään Saksassa kumottiin kaikkien silmien edessä räikeästi demokratia kun liittotasavallan kansleri Angela Merkel vaati jyristen päätöksen kumoamista – demokratian nimissä tietenkin. Etelä-Afrikassa eilen pidetyssä tiedotustilaisuudessa Merkel sanoi, että "tällainen menettely on anteeksiantamatonta ja sen takia päätös täytyy perua". Ylen tv-uutisissa tänään näytetyssä tiedotustilaisuudessa Merkel yltyy myös hurskastelevaan valheeseen väittäessään eilisen pääministerivalinnan olleen "huono päivä demokratialle". Mitä härskeintä projisointia kanslerilta, jonka oma poliittinen painostus saa demokratian näyttämään kansaa halveksuvalta viheliäiseltä ilveilyltä.

Kello kuuden tv-uutistenlukija Piia Pasanen ei ollut Merkeliä totuudenmukaisempi sanoessaan, että "ensimmäistä kertaa sitten natsiajan valituksi tuli ehdokas joka sai tuen äärioikeistolta". On vaikea ymmärtää mikä konkreettinen yhteys demokraattisiin periaatteisiin sitoutuneella oikeistopopulistisella  puolueella on vuonna 1933 valtaan nousseen kansallissosialistisen liikkeen kanssa. Mitään poliittista yhteyttä ei löydy, mutta saksalaisvihamieliset poliitikot ja valtamedian toimittajat yksinkertaisesti vain laittavat näiden kahden erilaisen puolueen välille yhtäläisyysmerkit. AfD:n perusteettoman mustamaalaamisen syynä ei ole mikään muu kuin riistää siltä moraalinen oikeutus kritisoida  valtapuolueiden harjoittamaa kestämätöntä maahanmuuttopolitiikkaa.

Ikävä kyllä jo lastentarhoissa aloitettu kansallismasokistinen hulluus vaikuttaa suoraan saksalaisten Gutmensch-kansanosaan, joka haluaa signaloida julkisesti kuvittelemaansa moraalista ylemmyyttään. 

Erfurtissa ja eri puolilla Saksaa järjestettiin lukuisia mielenosoituksia Thüringenin pääministerivalinnan vuoksi. Erfurtissa he huomauttivat kyltissään, että myös natsit saivat vuonna 1930 ensimmäisen ministerinsä osavaltioparlamenttiin Thüringenissä.

Merkelin diktaroriset vaatimukset ja median natsihysteriaan kiihottamat kansanjoukot saivat pikaisesti aikaan sen, että Thüringenin pääministeriksi valittu Thomas Kemmerich joutui tänään tekemään eroilmoituksen, josta kertoo Ylen uutinen Yhteistyö äärioikeiston kanssa näytti liian pahalta: Thüringenin pääministeri eroaa oltuaan virassaan vain yhden päivän. Paniikkiratkaisu on lopulta lyhytnäköinen, sillä näin läpinäkyvän vehkeilyn ansiosta AfD tulee vain lisäämään kannatustaan uusissa vaaleissa. 

SAKSAN PAKOLAISET: VALHE, EMÄVALHE, YLEN LEVITTÄMÄ JOS-TILASTO

Kun kaikkea perustellaan talouden lyhytnäköisellä hyötyajattelulla saadaan järjettömiä lopputuloksia. Taloususkovaisten logiikalla rakennetussa Ylen uutisessa Saksassa on onnistuttu siinä, mistä Suomessa vasta haaveillaan – Vuonna 2015 tulleista siirtolaisista yhä useampi on töissä lukijoita suostutellaan monikulttuurin ystäviksi sillä verukkeella, että Euroopan ulkopuoliset talouspakolaiset muka työllistyvät kovaa vauhtia ja vahvistavat näin Saksan taloutta. Tarkempi lukeminen paljastaa kuitenkin kirjoituksen todellisen agendan, joka on jatkuvan muukalaisvaasion oikeuttaminen. Tämän kehityksen vääjäämättömänä lopputuloksena saksalaiset tekevät itsensä tarpeettomaksi maahansa päästämillä vieraspopulaatioilla.

Nykysaksalaisten itsetuhoinen hulluuden riemumarssi näyttää käsittämättömältä ellei sitten oleteta kyseessä olevan anglosionistisen miehityshallinnon viivästyneestä Morgenthau-suunnittelmasta. Päämäärä näyttää ainakin olevan sama, koska kolmannen maailman invaasio muuttaa saksalaisten etnistä koostumusta siten, että edessä on taloudellinen kivikausi ja henkinen keskiaika. Tässä päivitetyssä Morgenthau-suunnitelmassa kehitysmaalaisten tuottama "taloudellinen pöhinä" on lopulta vain lyhytaikaista pintakohinaa, jolla tyynnytellään typertynyttä alkuperäisväestöä. 

Maahanmuutosta seuraavan henkisen suorituskyvyn laskusta on varoittanut mm. taustaltaan sosiaalidemokraattinen Saksan keskuspankin johtokunnan entinen jäsen Thilo Sarrazin  kirjassaan Deutschland schafft sich ab (2010, Saksa lopettaa itsensä). Oman lusikkansa tähän soppaan tuo vielä automaatio, joka tulee joka tapauksessa lopettamaan jo lähitulevaisuudessa alhaisen koulutustason väheneviä työpaikkoja, joista ulkomaalaiset kilpailevat jo nyt kantaväestön kanssa.

Suomessa toimittajat seuraavat tarkkana monikulttuurin etenemistä Saksan kaltaisissa rajun muukalaisinvaasion kokeneissa maissa. Ylessä tätä peruuttamattomalta näyttävää myllerrystä pyritään tietenkin kuvaamaan etupäässä positiivisessa valossa ja siksi Angela Merkelin hallinnon harjoittaman ulkomaalaispolitikan traagiset seuraukset selitetään parhain päin. Tosin Ylelle ei riitä se, että katastrofaalisesta turvapaikkapolitiikasta tehdään hyve, vaan tulevaisuus selitetään valoisana tilastollisella spekulaatiolla. Alussa mainitun uutisjutun insertissä kun kerrotaan, että

Ennusteiden mukaan vuonna 2020 noin puolet Saksaan tulleista miljoonasta siirtolaisesta on töissä. Mitä Saksassa oikein tapahtuu?

Ylen tilastollisessa propangandassa ollaan menty siihen pisteeseen, jossa vielä toteutumaton toiveajatelu kerrotaan ikään kuin jo toteutuneena tosiasiana! Mistään kovin uudesta uutisointi-ilmiöstä tässä ei ole kuitenkaan kyse, sillä maahanmuutosta kertoessaan Yle on turvautunut usein "jos tädillä olisi munat niin täti olisi setä" -tyyppiseen retoriseen harhautukseen. 

Kun Yle kertoo Suomeen saapuneiden kouluttamattomien vapaamatkustajien olevan kansantaloudellinen voimavara, sitä perustellaan lähes aina Jos-ajattelulla: Jos maahanmuuttajat työllistyvät, se vahvistaa kansantaloutta; Jos maahanmuuttajat työllistyvät, he tulevat kustantamaan suomalaisten eläkkeet; Jos maahanmuuttajat työllistyvät, he vaihtavat vanhusten vaipat vanhainkodeissa jne. Tarkkaamattomalle lukijalle tällainen puhe näyttää siltä, että maahamuuttajien työllistyminen on jo melkein käsillä ja se on tuomassa maallemme kultaa ja mirhamia. Kaikki käy hienosti kunhan maahanmuuttajat vain työllistyvät. Tämän jo melkein todeksi käyvän asian pikku esteenä on vain pieni kolmikirjaiminen sana: jos. Muuten kyllä.

Kuvitteellisten tilastojen lisäksi Ylen Saksa-jutussa epäilyttää myös jo tilastoidut tosiasiat. On vaikea uskoa Saksan työmarkkinatutkimusinstituuttin tilastoihin, kun se vetelee ennusteita hatusta tutulla Stetson-Harrison metodilla. Väitettä, jonka mukaan lähes joka neljäs elintasopakolainen olisi työllistynyt, ei perustella mitenkään, vaan lukijoiden silmille lätkäistään vain pelkkä luku, 250 000 "siirtolaista":

Mansoureh Kazemi ja Esraa Ali kuuluvat niihin Saksaan vuonna 2015 saapuneisiin siirtolaisiin, jotka löysivät Saksasta työpaikan kahden vuoden sisällä saapumisestaan. Kaikkiaan tämä onnistui joka neljänneltä tulijalta. Työpaikan on siis löytänyt noin 250 000 siirtolaista miljoonasta.

Vielä jokunen vuosi sitten valtamedian uutiset kertoivat, että Saksan yli miljoonasta uudesta tulijasta vain 34 000 on työllistynyt viimeisen vuoden aikana. On selvää, että viime vuosina näissä luvuissa on tapahtunut kasvua, mutta Ylen uutisten mainitsema luku vaikuttaa tilastokikkailulta. Tätä epäilystä tukee se, että jutussa ei avata mitenkään sitä, miten ja millä tilastostollisella menetelmällä luku on saatu. Suuri luku on silti pieni kun sen kääntää työttömyysprosenteiksi: joka neljäs työllistyminen tarkoittaa edelleen huimaa 75-prosentin työttömyyttä uusien "siirtolaisten" kohdalla.

Jos oletetaan että uutisessa mainittu luku pitää edes joten kuten paikkaansa, sille löytyy tuttu selitys, jota voisi kutsua tempputyöllistämiseksi. Veronmaksajien rahaa on nimittäin kaadettu valtavasti yritystukiin, jolla on voitu työllistää uutta halpatyövoimaa:

Toinen syy hyviin työllisyyslukuihin ovat yritysten saamat tuet ja kiinnostus maahanmuuttajien työllistämiseen. Frankfurtilainen Stich by Stich -ompelimo on omanlaatuisensa siksi, että se perustettiin vain siirtolaistyövoimaa varten.

Monille saksalaisyrityksille raha näyttää olevan ainoa isänmaa, jonka vuoksi se on lobannut pitkään yrititystukien puolesta ja halvan työvoiman saatavuuden lisäämiseksi. Suomessa tilanne on sama, mutta Saksassa sitä ei edes hävetä tunnustaa. Se on kirjattu jopa uuteen lakiin:

Joulukuun 19. päivä Saksan hallitus esitteli uuden lain, joka helpottaa työtekijäpulasta kärsivien alojen ammattilaisten maahanmuuttoa etenkin EU:n ulkopuolelta. Sen nojalla tiettyjen alojen ammattilaiset voisivat hakea oleskelulupaa Saksan suurlähetystöistä jo lähtömaassa vuodesta 2020 alkaen. 

– Tämä laki on yritysten vuosien lobbaustyön tulosta, Saksan kauppakamarin Marlene Thiele sanoo.

Tällaiset lausunnot kertovat koruttomasti siitä, että Saksan miehityshallinnon kanssa yhteistoimintaa harjoittavan liike-elämä on hylännyt saksalaisten intressin kansana ja kulttuurina. Kehitysmaalaiset kuokkavieraat ottavat tietenkin riemulla vastaan mahdollisuuden saada jalkansa oven väliin Saksassa. Osalle se suo mahdollisuuden päästä loppuelämäksi valtion elätiksi, osalle se taas merkitsee valmiiksi tehtyä pöytää, jonka antimista voi rakentaa omaa unelmaa. Kaiken huippuna ovat vielä punavihreät kansanviholliset, joiden mielestä Saksan olemassaolon ainoa tarkoitus on olla vapaa leikkikenttä, jossa muukalaiset voivat toteuttaa mielihalujaan. Heille saksalaisten intressistä puhuminen on itsestääselvästi natsismi-rasismia:

Stich by Stich -ompelimon naiset näkevät tulevaisuutensa työelämässä. Syyrialainen Esraa Ali haluaisi jatkaa työntekoa ompelimossa myös oppisopimuksen päättymisen jälkeen. 

– Haluaisin myös suorittaa ajokortin ja oppia lisää saksaa. Ehkä myöhemmin vähän englantia ja vaatesunnittelua, hän lisää.

EUROOPAN VIHOLLISET SYYTTÄVÄT NATIONALISTEJA OMISTA VIRHEISTÄÄN

Euroopan kansat pettäneet kansanviholliset.

Vastakkainasettelun aika ei ole ohi ja sitä ylläpitää kaikkein kiihkeimmin länsimaiden poliittinen eliitti. He eivät ole valmiita näkemään mitään vikaa harjoittamassaan politiikassa, jonka vuoksi heillä on otsaa syyttää omista virheistään muita, varsinkin nationalisteja. Viimeksi tänään läntisen Euroopan kansanviholliset nostivat avoimen sotalipun omia kansalaisia vastaan, kun Saksan ja Ranskan petokselliset globalistijohtajat demonisoivat nationalismia Pariisissa alkaneessa rauhanfoorumissa. Konferenssi on osa ensimmäisen maailmansodan päättymisen muistojuhlallisuuksia. Asiasta kertoo Ylen uutinen Macron ja Merkel tuomitsivat nationalismin rauhanfoorumissa.

Sosialistisesta DDR:stä lähtöisin olevan Angela Merkelin toimet nationalismia eli kansankunnan yhtenäisyyttä vastaan ovat tunnetut, niistä tunnetuimpana yli miljoonan taloudellisista syistä Saksaan tulleen valepakolaisen maahan päästäminen syksyllä 2015. 

Yhtään Merkeliä parempi ei ole Ranskan presidentti Emmanuel Macron, joka nostettiin virkaan vehkeilevän globalistinklikin ja valtamedian valtavalla tuella viime vuonna. Tämän bilderbergiläisen nukkehallitsijan tavoitteena on saattaa loppuun Ranskan vallankumouksesta alkanut Euroopan alasajo. Kaikissa toimissaan Macron onkin ajanut häikäilemättä globalistisen varjohallituksen asiaa, joka tunnettaan Kalergi-suunnitelmana (Kreivi R. N. Couldenhove-Kalergin avainteoksen Praktischer Idealismus -suomennoksen ensimmäinen luku löytyy täältä). 

Macronin sokerisen seireenilaulun tarkoituksena ei ole enempää eikä vähempää kuin eurooppalaisen kantaväestön bastardoiminen juurettomaksi kuluttajamassaksi. Tätä taustaa vasten Macronin tuore puhe Pariisissa on projektio hänen taustaryhmänsä omasta vihasta ja ääriajattelusta: 

Macron totesi nationalismin, rasismin, antisemitismin ja ääriajattelun uhkaavan maailman vakautta yhtä lailla kuin talouteen, ympäristöön ja siirtolaisuuteen liittyvät haasteet uhkaavat sitä.

Samassa puheessa Macron puolusti patriotismia, joka tarkoittaa uskollisuutta vallitsevaa hallintoa kohtaan toisin kuin nationalismi, jossa puolustetaan valtion luonutta alkuperäistä kansaa. Luonnollisesti tällainen sentimentalistinen puppu uppoaa helpoiten korruptoituneeseen järjestelmään sitoutuneisiin nuoriin lumihiutaleisiin, joiden konformismia ilmentää parhaiten laajalle levinnyt NPC-meemi. Onneksi tätä zombilaumaa vastassa on kasvamassa omaehtoinen nationalistinen eurooppalaisnuoriso, varsinkin Itä-Euroopassa kuten Puolassa.

Klikkaa kuvia suuremmiksi.

KUN TURVAPAIKANHAKIJAT RAISKAAVAT JA TAPPAVAT, MEDIA PANIKOI VAIN "ÄÄRIOIKEISTOSTA"

Asyflut Stoppen - Pysäytä turvapaikkatulva! Näin vaativat
saksalaiset sen jälkeen kun kaksi turvapaikanhakijaa
tappoi saksalaismiehen Chemnitzissä.

Ylessä on tänään päivän teemana jälleen kerran "äärioikeisto", jonka sisältöä se vääntelee mielivaltaisesti omien poliittisten päämääriensä mukaan. Objektiivisesti arvioituna ääriliikkeistä ja ääri-imiöistä puhuttaessa pitäisi viitata hallitsevaan hegemoniaan; valtapuolueiseen, valtakulttuuriin ja valtamediaan. Suomen ja muun Euroopan yhteiskunnallisia muutoksia ei tarvitse tarkastella kuin lyhyellä aikahaitarilla niin huomaa, että muutokset ovat olleet aikaisempaan verrattuna äärimmäisiä ja vieläpä huonompaan suuntaan. Kuvaavaa on, että kun nykyistä yhteiskunnallista hulluutta vastaan asettuu poliittisia voimia, valtaa pitävät ääri-ihmiset leimaavatkin maalaisjärkeä puolustavat totuudenpuhujat äärilliikkeiden edustajiksi. 

Kun puheeksi nousee demonisoitu "äärioikeisto", korruptoituneelle järjestelmälle huoraavat suomalaiset sopulitoimittajat noudattavat täsmälleen samaa poliittista linjaa kuin muiden EU-maiden valtavirtatoimittajat. Ylen harhaanjohtavasti osoitteleva uutinen Saksan Chemnitzissä useita loukkaantunut äärioikeiston ja vastamielenosoittajien yhteenotoissa – Miesjoukot ovat jahdanneet ulkomaalaisia puukotuksen jälkeen voisi hyvin olla Saksan miehityshallintoa mielistelevän Die Weltin tai Frankfurter Allgemeine Zeitungin toimittajan kynästä.

Kuten tavallista äärioikeistouutisissa, tässäkin tapauksessa toimittaja Simo Ortamo kiinniittää päähuomion seurauksiin, eikä varsinaiseen syyhyn, jossa laittomat turvapaikanhakijat tappoivat puukolla kylmäverisesti 35-vuotiaan saksalaismiehen. Jutun sävy on täysin erilainen kuin niissä uutisissa, joissa poliisi on ampunut itsepuolustukseksi mustan miehen, jonka jälkeen "musta yhteisö" on polttanut pari korttelia ja hakannut vastaantulevia valkoisia. Narraatioon kuuluu, että toimittajat etsivät syitä aina muista kuin mustista, jolloin syntipukiksi joutuu yleensä "rasistinen poliisi", vaikka monet aseisiin turvatuneista virkavallan edustajista on itse mustia. Sen sijaan liberaalitoimittajilta ei löydy ymmärrystä saksalaisille, kun nämä ovat vihdoin saaneet tarpeekseen raiskaavista ja murhaavista kehitysmaalaisista. Todellisten syiden arvioinnin sijaan valtamediassa alkaa hillitön kauhistelu "väkivaltaisesta äärioikeistosta ja sen nosususta".

Saksan viime tapahtumat ovat antaneet punavihreille toimittajille mahdollisuuden "todistaa" itse keksimänsä narraation, jossa aina vain ilman syytä kasvava väkivaltainen äärioikeisto on uhka kaikkialla Euroopassa. Valtamedian fiksaatio "äärioikeiston väkivaltaan" on huvittavaa, sillä normaalisti kuvio menee niin, että nationalistit järjestävät rauhallisen mielenilmauksen, jonka kimppuun äärivasemmisto yrittää hyökätä, mutta siinä epäonnistuttuaan se alkaakin tapella "fasistisen" poliisin kanssa. Kaiken tämä äärivasemmistolaisen hulabaloon jälkeen uutisotsikot eivät osaa kirkua muuta kuin että "Äärioikeiston marssilla mellakoitiin". 

Rationaalisena esiintyvän liberaalimedian silmissä "äärioikeisto" näyttäytyy pimeänä henkimaailman voimana, jonka ilmaantumiselle ei ole muuta syytä kuin sen silkka itseään ruokkiva pahantahtoisuus. Jos toimittajien annettaisiin pohtia ääneen todellisia syitä, se voitaisiin mediakeisarien korvissa tulkita äärioikeiston ymmärtämiseksi ja sehän jos mikä olisi ensimmäinen askel kerettiläisyyteen. Siksi toimittajien analyyseissä "äärioikeiston nousua" ei voida selittää sillä, että Saksaan on vuosikymmenien aikana päästetty kansalaisilta kysymättä toistakymmentä miljoonaa saksaa taitamatonta kehitysmaalaista. Tämä ilmeinen syy on kiistetty itsepintaisemmin liittokansleri Angela Merkelin harjoittaman politiikan kohdalla. 

Chemintzin massiiviset mielenosoitukset olisivat jääneet syntymättä, mikäli Merkelin Saksa ei olisi päästänyt maahan valepakolaisia, joihin kuuluivat saksalaismiehen puukottaneet 23-vuotias syyrialaismies ja 22-vuotias irakilaismies. Murhan ymmärrettävissä vastareaktioissa ei ole kuollut vielä yksikään ulkomaalainen, mutta silti Chemnitzin tapahtumissa median päähuomion vie "äärioikeisto", vaikka sen pitäisi keskittyä epäonnistuneen pakolaispolitiikan synnyttämään ulkomaalaisväkivaltaan. On röyhkeyden huippu, että Merkel tuomitsee saksalaisen Chemnitzissä käyttämän muinaisgermaanisen Vehm-oikeuden, vaikka johtavalla hallituspuolue Kristillisdemokraateilla on itsellään verta käsissään. Se on Merkelin johdolla koko tämän väkivaltakierteen pääsyyllinen.

Viimeksi kun Chemnitzissä kansanjoukot rynnivät kaduille kaupunki tunnettiin nimellä Karl-Marx Stadt. Elettiin syksyä 1989, jolloin itäisen Euroopan sosialismi romahti ensimmäisenä DDR:ssä. Jotain tuttua on siinä, että myös silloin "edistyksellinen" valtiovalta kutsui tavallisia mielenosoittajia nationalisteiksi, äärioikeistolaisiksi ja natseiksi kunnes menetti valtansa.

                                                              ***********************

Yle TV1, tiistai 28.8.2018 klo 21:00, A-studio 

Uusnatsijärjestön lakkauttaminen hovioikeudessa. Mikä on äärioikeiston tila Suomessa? Markus Liimatainen juontaa. #yleastudio HD

Linkki Yle Areenaan.

A-studioon kutsutut Poliisihallituksen poliisitarkastaja Timo Kilpeläinen ja rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio saivat ilman opponentteja puolustaa yksipuolisesti  syyttäjän näkökulmaa jutussa, jonka Poliisihallitus on nostanut Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen (PVL) kieltämiseksi. Ohjelman propagandistinen luonne korostuu siinä, että juuri tänään alkoi Turun hovioikeudessa PVL:n ja siihen kytkeytyvän Pohjoinen Perinne -yhdistyksen lakkauttamisesta tehdyn kantelun käsittely. On selvää, että A-studion mediaoikeudenkäynnillä halutaan vaikuttaa jollain tapaan Turun hovioikeuden tuomarien päätöksiin. Järjestön oman näkemyksen tämänpäiväisestä oikeudenkäynnistä voi lukea täältä.

Poliisitarkastaja Kilpeläinen liiotteli ja korosti jatkuvasti järjestön väitettyä väkivaltaisuutta, mutta se on tosiasiassa vain savuverho sille, että poliisi taustavoimineen haluaa kieltää järjestön ideologisista ja poliittisista syistä. Kilpeläinen myönsi itsekin, että PVL:n kieltopäätöksellä Poliisiihallitus voi toteuttaa  (luultavasti EU-komission antamien ohjeiden mukaisesti) pitkän tähtäimen tavoitteita, jossa viedään kasvupohja pois "ääriliikkeiltä". Toisin sanoen poliisi toimii eräänlaisena poliittisena poliisina, joka katsoo tehtäväkseen kaitseta kansaa niin, ettei se ajattele "väärin". Toki tämä näyttäisi koskevan vain nationalisteja eikä äärivasemmistoa ja etnisten ryhmien valtapyrkimyksiä.

Studiossa pohdittiin jonkin verran kieltopäätöksen konkreettisia vaikutuksia. Timo Kilpeläinen vakuutti, että järjestön siirtymisellä maan alle ei ole merkitystä valvonnan kannalta, sillä yksittäisiä toisinajattelijoita ja järjestöjä pystytään edelleen valvomaan, vaikka ne eivät marssikaan näkyvästi kadulla. Näin poliisi sanoo avoimesti tarkkailevansa laillisia mielenosoittajia kuin myös kielletyn PVL:n jäseniä. Vaikka muutoin poliisitarkastaja puhui koko haastattelun ajan muunneltua totuutta, niin ainakin hän oli rehellinen tulevista päämääristä, joita Isoveli on valmis käyttämään toisinajattelijoita kohtaan.

Mustamaalatakseen lopullisesti PVL:ää Kilpeläinen pelasi vielä Venäjä-kortilla ja väitti PVL:llä olevan skandinaavisten yhteyksien lisäksi kontakteja venäläisiin. Myytin synnyn taustalla lienee viime joulukuun Iltalehti, jonka ainoa peruste "yhteistyölle" oli se, että avoimella internetfoorumilla joku venäläinen nationalisti tervehti Vastarintaliikettä ja Suomen itsenäisyyspäivää. Yleisesti saatavien tietojen mukaan itsenäisyyspäivän marssille ei osallistunut ainuttakaan venäläistä nationalistia, mutta A-studiossa poliisitarkastaja Kilpeläinen vakuutti yhteistyötä olevan, johon toimittaja Markus Liimatainen tarttui innokaasti. Ensin hän kysyi "minkälaiset nämä suhteet Venäjälle ovat?" ja vielä perään jatkokysymyksen: "Millä tavalla te pystytte seuraamaan tätä yhteistyön kehittymistä?". Poliisitarkastaja vastasi jälkimmäiseen kysymykseen, että "se on suojelupoliisin tehtävä työnjaon mukaisesti seurata milloin liike kehittyy sen kaltaiseksi, että se voisi vaarantaa kansallisen turvallisuuden". Bravo! Johdateltujen aasinsiltojen jälkeen saatiiin tässäkin ohjelmassa kyhättyä liberaalimedian ja Kokoomuksen Nato-kiihkoilijoiden toistama valhe, että Venäjä ohjailee lännen äärioikeistoa ja että kaiken takana on Putin!

Toimittajan foliohattu vain kiristyi, kun hän kysyi Kilpeläiseltä "onko esimerkiksi jäsenistöllä jotain poliittisiin vaikuttajiin olevia kytköksiä?". Poliisitarkastajan vastaus oli koominen, sillä kaiken politikoinnin jälkeen hän sanoi ensimmäiseksi, että "tämän kysymyksen jätän vastaamatta, koska poliisin tehtävä ei ole politisoida asioita". Kuitenkin heti tämän jälkeen hän jatkoi tuttua politikointiaan ja sanoi: "Se verran voin todeta kuitenkin, että mikäli yhteyksiä on, ne ei liene rikollisia, eikä siinä mielessä kyse ole poliisiasiasta". Vieressä istunut professori Kimmo Nuotio totesi, että "ilman muuta tämä on huolestuttavaa", mutta samanlaista lausuntoa tuskin kuulemme häneltä Takku.netistä ja Varisverkostosta, joilla on vahvistettuja yhteyksiä ainakin Vasemmistoliittoon puheenjohtaja Li Anderssoniin.

Nuotio puolusti Tampereen käräjäoikeuden kieltopäätöstä ja sanoi suoraan, että odottaa myös Turun hovioikeudelta "viisasta ja taitavaa punnintaa missä ne [sananvapauden] rajat menee". Muissa puheenvuoroissaan hän otti yhtä selkeän puolueellisen kannan ja vaati erilaisin korusanoin  PVL:n kieltämistä. Tässä mielessä ei ollut yllätys, että hän totesi yksiselitteisesti, ettei kansallissosialisteilla voi olla yhteiskunnassa sananvapautta. Haastattelun loppupuolella Nuotio herkkutteli sillä, että hovioikeuden kielteisen päätöksen jälkeen järjestön tominta lakkautetaan välittömästi eikä se voisi toimia samalla tavalla kuin nyt, vaikka puolustus saisikin valitusoikeuden korkeimpaan oikeuteen.

Nuotion puhe sananvapauden poliittisista rajoista on viime kädessä naurettavaa semantiikkaa, sillä koko ajatus sananvapaudesta perustuu siihen, että myös niillä, jotka arvostelevat vallanpitäjiä kovin sanoin, on oikeus mielipiteen vapauteen ja poliittiseen järjestäymiseen. Mikälin sananvapaus rajataan vain hyväksyttyihin näkemyksiin, kyse ei ole enää sanavapaudesta, vaan yhdenmukaistamisesta ja poliittisesta vainosta. On hieman ironista, että sananvapauden asiantuntijaksi oli valittu ohjelmaan juuri pahamaineinen vasemmistolainen juristi ja rikosoikeuden professori. Wikipediassa tästä kulttuurmarxialaisesta agitaattorista kerrotaan mm. näin:

Kimmo Nuotio on ollut useaan otteeseen esillä mediassa esittämässä kannanottoja ajankohtaisista ja poliittisista aiheista.[2][3][4] Hän on mm. ollut vahvasti esillä rasismin saattamisesta rikoslakiin, jotta rasismiin syyllistyneet saataisiin herkemmin tuomiolle.[5] Helsingin Asema-aukion pahoinpitely tapauksessa Nuotio esittii että syytetyn olisi pitänyt tuomita myös "rasistisesta motiviista".[6] Professori Nuotio on myös esittänyt, että Ilja Janitskin voitaisiin tarvittaessa saada Suomeen vastoin tämän tahtoa Espanjasta eurooppalaisella pidätysmääräyksellä.[7][8][9] 

Oikeustieteellisen tiedekunnan dekaani Nuotio aiheutti kohua antamalla 3. toukokuuta 2012 professori Vesa Majamaalle huomautuksen, jonka mukaan Majamaa esitti naisvastaisia ja ulkomaalaisvastaisia mielipiteitä arvostellessaan tiedekunnan henkilöstöpolitiikkaa.[10] Majamaa piti väittämää vääränä ja lähetti tiedekuntaan vastineen, jossa hän totesi huomautuksen jättävän pois olennaisimman osan hänen puheenvuoronsa sisällöstä.[11] Professori Jukka Kekkosen mukaan kokoukseen osallistuneet parikymmentä professoria ymmärsivät Majamaan puheenvuoron ironisen retoriikan ja piti huomautusta, joka oli kurinpitotoimi, sananvapauden kannalta arveluttavana. Kokouksessa läsnä olleelle professori Juha Raitiolle huomautus oli täydellinen yllätys, eikä hän kokenut Majamaan kielenkäyttöä provosoivana.[1

Jutun toisessa osiossa haastateltu eduskuntatukimuksen johtaja Markku Jokisipilä kommentoi Turun Perussuomalaisten ratkaisua olla allekirjoittamatta muiden valtuustoryhmien julkilausumaa, jossa tuomitaan PVL:n marssi terrori-iskun muistopäivänä. Jokisipilä piti toki perussuomalaisilta johdonmukaisena sitä, että puolue tuomitsi valtuuston päätöksen olla muistamatta muistopäivää samalla kun äärivasemmisto tekee sillä samaan aikaan omaa siirtolaispolitiikkaa. 

Muutoin Jokisipilän esiintyminen ja näkemykset olivat Järjestelmän miehen puhetta, jossa ei perustuslailliselle sananvapaudelle paljon arvoa anneta. Kieltopäätöksessä häntä ei huolestuttanut se, että näin rikotaan yhtä perustuslaillista perusoikeutta, vaan sitä, että järjestö voi saada lisää "ansaitsematonta näkyvyyttä". Kieli keskellä suuta puhunut "tolkun mies" Jokisipilä oli pitkälti samoilla linjoilla kuin demarieläkeläiset, jotka kuvittelevat nykymenon jatkuvan maailman tappiin ja "ääriliikeiden" olevan pelkkiä merkityksettömiä päiväperhoja vakiintuneessa (((länsimaisessa demokratiassa))). 

Uskottavuutensa Jokisipilä menetti siinä vaiheessa, kun toimittaja Liimatainen alkoi kauhistella "äärioikeiston" viime päivien liikehdintää Saksan Chemnitzissä. Jo aiemmassa haastatteluosuudessa poliisitarkastaja Timo Kilpeläinen varoitteli Chemnitzin "äärioikeistolaisista" tapahtumista, mutta kukaan studiossa olleista ei missään kohtaa maininnut sitä, miksi kansalaiset olivat lähteneet kaduille. Nyt uutisia huonosti seuraaville sohvaperunoille jäi mielikuva, että pirun riivaama "äärioikeisto" riehuu Saksassa lämpimikseen eikä siksi, että kaksi turvapaikanhakijaa tappoi saksalaismiehen. Jokisipilälläkin oli tämä tiedossa, mutta hän ei halunnut korjata Liimataisen vaahtoamaa narraatiota Saksan "väkivaltaisesti mellakoivista äärioikeistolaisista". 

YLESSÄ ÄÄRILIIKKEEN SYNONYYMI ON ÄÄRIOIKEISTO

Ääriliikkeen kannattajia. Lahest.

Kellä on valta määrittää Suomessa, kuka on maan sisäisen poliittinen vihollinen? Ja millä perusteella? Vastauksen paljastaa Ylen uusi artikkeli Vanhempi, osaatko puuttua nuoren radikalisoitumiseen? Ääriliikkeiden verkot hamuavat somessa. Jutussa käy selväksi, että nykyisen kulttuurihegemonian airueet eivät halua uuden sukupolven tekevän samanlaista isäkapinaa kuin heidän oppi-isänsä 60-lukulaiset punamädättäjät. Tämä on huvittavaa, koska näin 60-lukulaisten opetuslapset tunnustavat vajonneensa holhoavaan paternalismiin, joita heidän oppimestarinsa halveksuivat syvästi. Opetuskampajan taustalla lienee pelko uuden sukupolven kostosta kaikelle sille tuholle, jota 60-luvun radikaalit ja heidän hegemoniset jälkeläisensä ovat saaneet aikaan.

Jutussa haastatellut  ääriliikkeitä tutkinut tohtori Tommi Kotonen Jyväskylän yliopistosta ja tomittaja-kirjailija Sanna Heinonen eivät ole keitä tahansa puolueettomia asiantuntijoita, joita kiinnostavat "ääriliikkeet" koko poliittisella värispektrillä. Tosiasiassa tohtori Tommi Kotonen on keskittynyt poliittisesti motivoituneessa työssään pelkästään äärioikeistoon, mutta silti hän sekä jutun kirjoittanut Arto Loukasmäki kutsuvat tuota tutkimustyötä ääriliikkeiden tutkimiseksi. Luultavasti sananvalinnalla halutaan luoda melikuva, että yliopiston punaisissa yhteiskuntieteellisissä tiedekunnissa tutkittaisiin muka myös äärivasemmistoa ja vieläpä arvovapaasti. Harhautus on turhaa, sillä jutusta käy selväksi, että valtiovallan suojeluksessa olevasta äärivasemmistolaisuudesta ei kerrota jutussa yhtään, vaikka se näön vuoksi mainitaankin kerran lyhyessä ääriliikkeiden listassa. Tosiasiaksi jää, että yliopiston punavihreät politrukit haluavat antaa "äärilikkeelle" ja "ääriajattelulle" vain yhden sisällön: äärioikeisto. 

Varsinkin esikoisromaaninsa kirjottanut Sanna Heinonen edustaa tätä näkemystä, mikä onkin ymmärrettävä, sillä hän problematisoi kirjassaan vain suomalaisten "rasismin", mutta ei 2000-luvun globaalikommunismina tunnettua monikulttuuria. Tarkempi perehtyminen hänen kirjaansa Noland paljastaa, että kyse on yksi monista  hegemoniseen vasemmistodiskussiin ihastuneesta monikultturistista. 

Yhdessä kohtaa tutkija Kotonen uskaltaa sentään esittää epäsovinnaisen ajatuksen. Toisin kuin julkinen keskustelu olettaa, hänen mielestään ääriajattelu ei ole absoluuttinen termi, vaan vaihtelee poliittisten suhdanteiden mukaan:

Selväpiirteisen rajan vetäminen sille, mikä on ääriliikettä ja mikä ei, on paljon kiinni siitä, miten ihminen ajattelee. Käsitteet ovat suhteellisia, ja Tommi Kotosen mielestä se mitä itse pitää normaalina määrittelee myös äärimmäisyyden.  

– Selväpiirteistä rajaa ei pysty koskaan määrittelemään, koska se elää myös poliittisen tilanteen ja ajan mukaan.

Kun läntisen maailman  menoa tarkastelee avoimin  silmin ja pitkä ajallinen ulottuvuus mielessään, on selvää mitkä silloin näyttävät ääriajattelulta ja ääriliikkeiltä: meidän hupaisa demokratiailveilymme, loputonta kasvua saarnaava taloususkonto ja etniskulttuurista itsemurhaa manaava massainvaasio. Ne ovat todelliset hulluuden altarimme, joiden äärellä mediapapisto ja poliitiikot kirkuvat äärioikeistoa, mutta eivät näe seivästä omassa silmässään.


                                                        ******************************

Yle TV1, torstai 8.2.2018 klo 21:05,  A-studio: Talk 

Tiedustelulait: urkintaa vai suojelua? Vieraina oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.), Supon päällikkö Antti Pelttari, kansanedustaja Krista Kiuru (sd.) ja Effi ry:n puheenjohtaja Leena Romppainen. Juontajana Jan Andersson #yleastudio HD

A-talk

Liittovaltiota ajava EU:n sisäpiiri on vaatinut kansalaisten valvontaa jo pitkään. Suomessa Kokoomuksen Nato-sionistiset partiopojat ja -tytöt noudattavatkin innolla globalistien ehdotusta, jotta kansallismielisiä voitaisiin valvoa entistä tehokkaammin itse tuotetun (vuoden 2015 invaasio) terrorismin uhan varjolla. Ainakin turvallisuushakuiset demarieläkeläiset kannattavat innolla ehdotusta, sillä eihän heillä Systeemiin luottavaisina ole mitään salattavaa.

Ohjelmassa kansalaisia yritettiin vakuuttaa tiedustelulain oikeusturvalla, jonka perusteella he voivat kysyä erilliseltä viranomaiselta, onko heistä kysytty turvallisuustietoja. Kokoomuslainen oikeusministeri Antti Häkkänen ja Supon päälliikkö Antti Pelttari puolestaan korostivat, että tavallisilla lakia noudattavia kansalaisilla ei ole mitään pelättävää. He kiistivät kategorisesti demarien Krista Kiurun vakuuttavat argumentit, joiden mukaan lähes sadankahdenkymmenen työntekijän palkkaaminen Supon yhteyteen merkitsisi massavalvontaa.

Huolensa esittivät myös Effi ry:n puheenjohtaja Leena Romppainen ja toimittaja Jan Andersson, mutta heidän tietosuojapelkonsa keskittyivät vain vasemmistolaisiin aktivisteihin ja laittomien maassaolijoiden auttajiin. Heille sopisi todennäköisesti mainiosti, että kaikki "äärioikeistolaiset" totuuspuhujat otettaisin 24/7 valvontaan.

Länsimaissa on käynyt jo pitkään selväksi, että poliittiset eliitit eivät ole enää lojaaleja kansoilleen vaan ainoastaan itselleen. Ne myös pelkäävät kansaa, erityisesti kansallismielisiä. Juuri eliitin omia pelkoja varten uutta urkintalakia ollaan säätämässä. 

He taivuttavat kansaa luottamaan itseensä, mutta miten voi luottaa lainsäätäjiin ja viranomaisiin, jotka ovat jo moneen kertaan pettäneet kansalaiset? Mitä ajatella viranomaisista, jotka ovat tuottaneet maahamme kansalta kysymättä huomattavan ei-eurooppalaisen muukalaispopulaation? Johtava poliittinen nomenklatuura, joka on jo tehnyt tuollaisen kardinaalipetoksen, tulee varmuudella pettämään myös uuden tiedustelulain "hyvää tarkoittavan" ennaltaehkäisyn kohdalla. Terrorismin ennaltaehkäisy on toisarvoinen kysymys, sillä EU-vetoisen lain päätarkoitus on valvoa kansallismielisiä, jotka eivät kannatta EU-globalismia ja monikultturismin loputonta maahanmuuttoa. 



Yle TV1, torstai 8.2.2018 klo 22:00, Ulkolinja: Saksan uusnatsit

Väkivaltaisen äärioikeiston kannatus on noussut Saksassa suurimmilleen sitten toisen maailmansodan - mihin tämä johtaa? Freital on yksi uuden äärioikeiston keskuksista, jossa poliittiset rintamalinjat ovat jyrkät. T: BBC. HD Äänitekstitys: suomi.

Linkki Yle Areenaan.

Hip hurraa, pitkästä aikaa propagandadokumentti Saksan uusnatseista! Suurennuslasin keskellä taas "väkivaltainen äärioikeisto", vaikka median käyttämänä termi on redundantti, koska se yhdistää sanaan äärioikeisto automaattisesti väkivallan, viis tilastotiedoista. Siis toisin kuin valtiovallan erityisessä suojeluksessa olevan väkivaltaisen äärivasemmiston kohdalla, josta näimme viimeksi tv-ohjelman...niin milloin? Ei milloinkaan.

Angloamerikkalainen sionistihallinto yhdessä saksalaisten yhteistoimintamiesten ja -naisten kuten Angela Merkelin kanssa päätti vuonna 2015 muuttaa kerralla saksalaisten etnistä koostumusta päästämällä vajaassa vuodessa miljoona etnisesti sopeuttamatonta vapaamatkustajaa maahan. Sionistisen miehityshallinnon lopullinen ratkaisu saksalaisväestöä kohtaan on vainoharhainen kosto siitä, että Saksa päätti aikoinaan irrottautua Siionin valtikan alta. 

Ne nuoret miehet ja naiset, jotka epätoivoisin keinoin vastustivat verhojen takaa järjestettyä muukaisinvaasiota ovat samanlaisia sankareita kuin ne tiibetiläiset, jotka ovat näihin päiviin asti taistelleet kiinalaisten hyökyaaltoa ja laitonta miehitystä vastaan. Ohjelman logiikka on näin ollen täysin nurinkurinen: koko "uusnatsiongelman" syyllisiä eivät ole nuoret, vaan Merkelin miehityshallinto, joka kansalta kysymättä avasi 2000-luvun troijalaisille portit.  

RAISKAAVA ULKOMAALAINEN SAA JÄÄDÄ SAKSAAN, ISRAEL-KRIITTINEN EI

Saksan anglo-sionistinen miehityshallinto on toisesta maailmasodasta lähtien pyrkinyt kuohitsemaan saksalaisen identiteetin ja aivopesemään kansalaisia maan uudelle uskontokultille, eliitin suosimalle holokausti-uskonnolle. 

Viime vuosikymmenten aikana ongelmaksi ovat tulleet saksalaisvihamielisen juntan maahan päästämät värilliset muukalaiset, joilla ei ole aikomustakaan omaksua holokausti-uskontoa, puhumattakaan, että he alkaisivat pitää juutalaisia ylistettävinä puolijumalina. Ensinnäkin Lähi-idän ja Afrikan vapaamatkustajlla ei ole juutalaisten suhteen mitään historiallista painolastia. Toiseksi, kehitysmaalaiset ovat olleet monesti lähtömaissaan juutalaisen vallan ja terrorin kohteita. Siksi heille ei tuota Saksassa asuessaan ongelmaa ilmaista pidäkkeetä juutalaiskriittisyyttään. 

Tilanne on sikäli tragikoominen, että juuri juutalaisten ylivoimaisena enemmistönä olevat liberaalit ovat kaikkein innokkaimmin propagoineet vapaan maahanmuuton puolesta. Luonnollisesti nämä samat ihmiset kannattavat Israelin tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa ja etnistä seulontaa. Euroopassa heille on tullut varmaan yllätyksenä, että kehitysmaiden lemmikit ovatkin alkaneet purra hyväntekijöidensä kättä.

Absurdia tilannetta on yrittänyt selittää Yle tuoreessa verkkosivujen uutisessa Israelin lipunpoltto laukaisi Saksassa väittelyn: Pitääkö maahanmuuttajat määrätä käymään keskitysleireillä? Maailmalla keskustelu lähti liikkeelle jo pari päivää sitten kun Angela Merkelin CDU:n sisarpuolue CSU vaatii karotusta niille maahanmuuttajille, jotka ovat ilmaisseet "antisemitistisiä" mielipiteitä Saksassa. Vaatimus lähti liikkeellle sen jälkeen kun kehitysmaalaiset olivat joulukuun poliittisessa protestissaan polttaneet Israelin lippuja. 

Tällaisia uutisia lukiessa tekee mieli hamuta popkorneja: kehitysmaan vapaamatkustaja saa lähtöpassit Saksasta vasta silloin kun hän esittää ikäviä totuuksia kritiikin ulkopuolelle nostetuista juutalaisista. Tämä taas todistaa, että jokaisessa ihmisessä on aina jotain hyvää.

On huvittavaa nähdä, kuinka globalistiliberaalit joutuvat kerrankin valitsemaan kahden lempiagendansa väliltä. Vaikka he miten kiemurtelisivat, he eivät voi tällä kertaa syödä ja säästää kakkua samaan aikaan. Tosin yritystä tähän on kuten Ylen uutinen tietää kertoa:

Joulukuisten lipunpolttoprotestien jälkeen Saksan oikeusministeri Heiko Maas sanoi, että maahanmuuttajien kotouttamiskursseilla voitaisiin antaa entistä enemmän painoa holokaustista kertomiseen. Hän totesi, ettei rasismilla ole sijaa Saksassa. Saksa taistelee uusnatsien antisemitismiä vastaan, eikä myöskään maahanmuuttajilta suvaita antisemitismiä, hän sanoi.

Saksalaisille kansallismasokistinen holokausti-aivopesu on ollut jo pitkään tuttua ja nyt tätä samaa yritetään kohdistaa muslimimuukalaisille, koska miehityshallinnolle olisi ideaalia, että myös kehitysmaalaiset alistuisivat juutalaisten tahtoon eikä heitä näin tarvitsisi karkottaa takaisin lähtömaihinsa. Kuljettamalla kehitysmaalaisia sodan jälkeen rakennetuissa ("rekonstruktuoiduissa") keskitysleirien kulisseissa heidän toivotaan hämmentyvän emotionaalisesti ja samalla unohtavan sionistisen sorron Lähi-idässä:

Keskitysleirivierailut toisivat esiin, mihin juutalaisvastaisuus voi johtaa, Chebli sanoi saksalaismedian, muiden muassa Die Weltin, rbb24:n ja Deutsche Wellen mukaan. Vierailu sisällytettäisiin maahanmuuttajille pakolliseen kotoutumiskurssiin. Kursseilla keskitytään Saksan historiaan, oikeusjärjestelmään ja kieleen. Keskitysleirivierailut kuuluvat jo nykyisin lukio-opetukseen. 

Todennäköisesti tällainen Kellopeliappelsiinimainen shokkiterapia ei toimisi värillisiin, sillä heillä ei ole mitään tekemistä Saksan historian ja sen väitettyjen hirmutekojen kanssa. Saksan juutalaisten keskusneuvoston johtaja on sikäli realisti, että hän pitää juutalaiskriittisyyteen syyllistyneiden ulkomaalaisten karkottamista "ongelman" kätevimpänä ratkaisuna:

Saksan juutalaisten keskusneuvoston johtaja Josef Schuster pitää Cheblin ehdotusta periaatteessa hyvänä, sillä tällaiset muistomerkit voivat herättää empatiaa ihmisissä, jotka ovat itse joutuneet pakenemaan. Schusterin mielestä antisemitismi voisi myös olla peruste turvapaikanhakijan karkottamiselle.

Anglo-sionistisen miehityshallinnon alainen Saksa tulee luultavasti taipumaan Schusterin ehdotukseen ongelman lopullisena ratkaisuna. Saksa luopuu mieluummin muutamista kultamunistaan kuin holokaustiuskonnosta, koska juuri jälkimmäisen avulla Eurooppaan on voitu päästää kymmeniä miljoonia afrikkalaisia ja muita tänne kuulumattomia.

Jos holokaustikortilla syyllistämisestä luovuttaisiin, eurooppalaiset uskaltaisivat nähdä, että omista kansallisista rajoista kiinnipitäminen on moraalisesti täysin oikeutettua, sillä niin tekevät kaikki muutkin maailman kansat. Paitsi nyt valkoiset länsimaalaiset, varsinkin Saksassa.

Mitä sitten? Kyllä tämä sananvapauden
vastainen projekti on jo tiedetty pitkään.

SAKSAN MIEHITYSHALLINTO JA MERKELIN ÄÄRIPOLITIIKKA SAIVAT JATKOAJAN

Lännen liberaalit mediat ovat painaneet taas paniikkinappulaa, kun ääriliikkeeksi leimattu maltillinen oikeistopopulistipuolue AfD eli Vaihtoehto Saksalle keräsi 12,6 prosentin äänisaaliin ja 94 paikkaa viime sunnuntain liittopäivävaaleissa. Äärioikeisto-hysteriaa lietsotaan siitäkin huolimatta, että kansanviholliseksi kutsuttu Angela Merkel sai neljännen jatkokauden. Median mielestä CDU:n johtajan uudelleen valinta liittokansleriksi on tietenkin hieno osoitus länsimaisesta demokratiasta, toisin kuin esimerkiksi Vladimir Putinin kolmas presidenttikausi, joka on vain oire bysanttilaisesta autoritaarisuudesta.

Yle on koonnut Saksan vaaliuutiset ja siitä tehdyt analyysit linkkeineen yhteen juttuun Mitä Merkelin laiha vaalivoitto tarkoittaa Saksalle, Euroopalle ja Suomelle? – Tässä analyysit ja arviot yhtenä pakettina. Niissä analyysien kirjoittajina ja kommentoijina on pelkästään federalismia kannattavia EU-kiivailijoita kuten Eurooppa-kirjeenvaihtaja Sampo Vaarakallio, EU-kirjeenvaihtaja Petri Raivio ja Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen. Esimerkiksi Teija Tiilikainen pitää AfD:tä "ääriliikkeenä" vain siksi ettei puolue ole korruptoituneetn Saksan miehityshallinnon suorassa kontrollissa.

– Siellä ei ole ollut vahvoja ääriliikkeitä politiikan piirissä. Ne ovat kasvaneet virallisen poliittisen järjestelmän ulkopuolella, mutta nyt ne tulevat sinne sisään, Tiilikainen sanoo haastattelussa.

Käsitteenä ääriliike ei ole useinkaan objektiivinen kuvaus jostain poliittisesta suuntauksesta vaan kyse on pikemminkin hallitsevan hegemonian käyttämästä retoriikasta poliittisia haastajia vastaan. Jos Euroopan ja Saksan tilannetta tarkastellaan vaikkapa maahanmuuton kannalta, hallitsevat oikeistoliberaalit- ja vasemmistopuolueet edustavat ilman muuta ääriliikettä, koska ne ovat politiikallaan muuttaneet dramaattisesti Euroopan väestöllistä koostumusta ja vieläpä ilman kansojen enemmistön suostumusta. 

Jos toimittaisiin terveen järjen ja maltillisen ajattelun mukaisesti, Euroopan kulttuuri ja yhtenäisyys turvataan ainoastaan silloin kun eri maiden väestöt voivat säilyttää alkuperäisen koostumuksensa. Eurooppalainen korkeakulttuuri sellaisena kuin me olemme sen oppineet tuntemaan olisi mahdotonta, jos mantereen olisivat asuttaneet vaikkapa Saharan eteläpuoliset kongoidit. Siksi on rikollisen egalitaristista ääriajattelua tuottaa mantereelle temperamentiltaan täysin erilaisia ja monesti kognitiivisesti haasteellisia vieraspopulaatiota. 

Euroopan läpimädälle poliittiselle eliitille pienikin ulkopuolelta tuleva haaste koetaan luonnollisesti kuolemanvaarana. Vaara ei sinänsä liity AfD:n kaltaisten populistipuolueiden merkityksettömiiin vaalivoittoihin ilman hallituspaikkaa, vaan niiden antamaan esimerkkiin että politiikassa on mahdollista ajatella toisinkin. On nimittäin selvää, ettei AfD:n vaalikampanjaa vetänyt Alice Weidel, julkilesbo ja entinen Goldaman Sachsin investointipankkiiri, tule pelastamaan Eurooppaa. 

Jos Eurooppa on pelastuakseen sen kansalaisten tulee saada takaisin kansallinen itseluottamus ja päästä irti vihamielisen eliitin valkoisia syyllistävästä kuristusotteesta. Se, että 87%:ia saksalaisista on näiden vaalien perusteella edelleen multikulturalismin aisankannattajia ei vielä lupaa suurta muutosta, mutta se voi olla rohkaisu uinuvalle kansanosalle, joka lopulta kääntää kehityksen heilurin Euroopan pelastukseksi. Ylen verkkosivujen asenteellisessa jutussa Vaihtoehto Saksalle kurvasi tukipakettien vastustuksesta islamilla pelotteluun paljastetaan se potentiaali, joka historian taakasta kärsivällä saksalaisella kansallismielisyydellä on:

Puolue sai liikkeelle varsinkin äänestäjiä, jotka eivät viime vaaleissa äänestäneet. Toiseksi eniten ääniä siirtyi Saksan suurimmilta puolueilta. Miljoona ääntä tuli kristillisdemokraateilta ja puoli miljoonaa sosiaalidemokraateilta.

AfD menestyi varsinkin entisen Itä-Saksan alueilla, joilla elintaso on heikompi kuin lännessä. Kannattajien mielestä AfD on parhaiten puhutellut kansaa ymmärtämällä turvattomuuden tunnetta.

Ei ihme, että puoli yhdeksän Ylen tv-uutisissa ahdistuneen kuuloinen naistoimittaja kutsui AfD.tä kansallispopulisteiksi, jolla hän hän halusi samaistaa äänivyöryn saaneen puolueen kansallissosialisteihin. Kuten sanottua, hallitsevalle nomenklatruuralle jopa maltillinen ja tervehenkinen kansallismielisyys katsotaan natsismiksi. Kun jotain asiaa oikein pelottelulla manaa, se voikin muuttua jonain päivänä todellisuudeksi.

                                              
                                                    ********************************

Yle TV1, maanantai 25.9.2017 klo 19:00, Historia: Viininviljelijät sodassa 

Natsit ryöstivät miehittämästään Ranskasta yli 10 miljoonaa viinipulloa II maailmansodan aikana. Viinitilalliset Bordeaux'sta Champagneen liittyivät vastarintaliikkeeseen pelastaakseen tuotantonsa. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Ylen ohjelmakaavioon on jo kauan sitten pantu ruksi Saksan liittopäivävaalien kohdalle. Se merkitsee sitä, että ennakoitua oikeistopopulistien voittoa pitää demonisoida lähettämällä heti seuraavana päivänä perinteinen natsidokumentti.

Natsien viinivarkaus-dokumentti on sikäli tyypillistä Ylea, että aihe on väkisin väännetty, koska tutut natsiteemat on jo vuosia sitten kaluttu loppuun. Jotta natsit saadaan pidettyä edelleen tapetilla, heistä täytyy tehdä tikusta asiaa, jotta päästään esittämään dokumentteja natseista.

Yle TV1, maanantai 25.9.2017 klo 20:00, MOT : Mannerheimin kotinatsi 

Suomen ja natsi-Saksan yhteistyö jatkosodassa oli hyvin tiivistä. Hitler lähetti Mikkelin päämajaan saksalaiskenraalin, jonka päiväkirjat paljastavat liittolaisuuden. Toimittajana Kai Byman. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Sallittu kaiken ikäisille.

MOT yrittää tehdä kohudokumentin "paljastamalla", että Suomi olikin käytännössä Saksan liittolainen, vaikka virallista yhteistyösopimusta ei ollutkaan. No shit, Sherlock! Kenenköhän tästä nyt pitäisi pöyristyä, kauhistua ja pyytää anteeksi?

Ohjelmassa, jonka tekijöinä on mm. Roman Schatz ja haastateltavina historiantutkijat Oula Silvennoinen ja Erkki Tuomioja, kertoo jälleen, että nyt ollaan Yle-jännän äärellä. Totta kai Suomen koplaamisella natseihin halutaan tehdä historiapolitiikkaa, jotta kansakunta alkaisi ruoskia itseään muka "maansa salatusta natsimenneisyydestä". Sopii yrittää, vaikka tällaisen narraation nielee ainoastaan se marginaalinen punavihreä rinki, joka itkee päivittäin muutenkin kuunatseista. Kansan enemmistö ei välitä, vaan se porskuttaa eteenpäin ja ostelee Osasto Kuhmley -kiitospaitoja.


Yle Teema Fem, maanantai 25.9.2017 klo 18:30, Minä olen muslimi 

3/6. Hannalla ja Imanilla on eri näkemys naisten tilasta moskeijassa. Husseyn muutti Ruotsiin voidakseen elää avoimesti homoseksuaalina. Sarjassa tavataan ruotsalaisia muslimeja, jotka kertovat suhteesta uskontoonsa. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: ruotsi.


Kutonen Maanantai 25.9. klo 23:00, Ku Klux Klan

Nykypäivän Ku Klux Klanin jäsenet kertovat toiminnastaan ja raottavat huppujen alle jäävää mystisyyden verhoa. Millaisena liike näkee tulevaisuutensa? (KKK: Beneath the Hood, dokumentti, USA, 2013) Sallittu kaiken ikäisille.

VALKOISTA SYYLLISYYTTÄ JA MONIKULTTUURISUUTTA VASTUSTAVAA VALHEMEDIAA

Yle TV1, torstai 14.9.2017 klo 22:00, Ulkolinja: USA ja rotusodan uhka 

Yhdysvalloissa rotujen välinen vihanpito kasvaa: Ku Klux Klan kerää kannatusta ja afroamerikkalaisten liike Black Liberation Movement vahvistuu. Se valmistautuu puolustamaan omiaan, joista moni ei luota poliisiin. T: BBC. HD Äänitekstitys: suomi. K12

Linkki Yle Afreenaan ja ohjelman esittelyyn.

BBC:n liberaalijuutalainen toimittaja Dan Murdoch teki vuosi sitten Ylellä nähdyn tv-dokumentin USA:n rotuvihan uusi aika, josta Yle Watch raportoi 20.10.2016 julkaistussa päivityksessään. Tuolloin ohjelmassa keskityttiin marginaalisiin "valkoisen ylivallan" (valtamedialle jo pelkkä valkoisen identiteetin puolustaminen on "ylivaltaa") järjestöihin. Nyt nähtävässä jatko-osassa USA ja rotusodan uhka (Black Power: America´s Armed Resistance, 2016) Amerikan kiristyneitä rotusuhteita tarkastellaan pääasiassa mustien Black Liberation Movementin ja New Black Panthers -järjestöjen kautta.

Miksi veronmaksajien rahoittama Yle haluaa esittää tällaisia ohjelmia suomalaiskatsojille? Todennäköisesti Yle halua ohjata näillä dokumenteillaan katsojia ajattelemaan, että rasismi koskee universaalisti kaikkia valkoisia, vaikka heillä ei ole mitään tekemistä niiden muutamien rikkaiden valkoisten ja juutalaisten kanssa, jotka harjoittavat 300 vuotta sitten Atlanttista orjakauppaa ja lopulta ensimmäsinä maailmassa lopettivat orjuuden (toisin kuin arabit, mustat ja aasialaiset). Dokumenttien esittämisestä vastuussa olevat Ylen punavihreät ohjelmanhankkijat ovat kai päättäneet, että myös suomalaisten olisi hyvä luopua "valkoisista etuoikeuksistaan". 

Dokumentaristi Dan Murdochin mielikuvituksen puutteesta kertoo paljon se, että ohjelma alkaa kesäkuussa 2015 kirkossa mustia surmanneen Dylann Roofin yksittäistapauksen uudelleen lämmittelyllä. Tällä tehdään katsojalle heti selväksi, ketkä ovat Amerikan rotusuhteiden pahantekijöitä ja ketkä taas moraalisesti oikeutettua saarnaamaan rasismia itsepuolustuksen nimissä. Roofin manifestin sisällöstä mainitseminen olisi antanut nyt näytettävälle manikealaiselle tarinalle täysin erilaisen näkökulman. Yle Watch kertoi 19.6.2015 ilmestyneessä kirjoituksessa Media luo murhaajia, kuinka tiedosvälineet yrittävät esittää tekijän puhtaasti mielipuolena, jonka sanoma on pelkkää todellisuudelle vierasta salaliittohörhoilyä:

– Hän sanoi, että mustat ovat ottamassa maailman valtaansa ja meidän pitäisi tehdä asialle jotain, ystävä kertoo.  

Kuitenkin Iltalehti tuli lipsauttaneeksi lausunnon, joka rationalisoi paljon uskottavammin Dylann Storm Roofin silmittömän hyökkäyksen mitä tulee tilastolliseen ja empiirisen havaintoon siitä mitä Amerikassa tapahtuu radiohiljaisuuden takana :  

- Minun on tehtävä tämä... Te raiskaatte naisemme ja valtaatte maamme, joten teidän on mentävä, Roof oli kertojan mukaan sanonut ammuskelun aikana. (Roofin manifesti.) 

(...) FBI:n statistiikkaa:

Year 2003 – Rape/Sexual Assault
White on Black: 0 - Black on White: 20,309; Black on Black: 21,104 

Year 2004 – Rape/Sexual Assault
White on Black: 0 - Black on White: 11,610; Black on Black: 35,33 

Year 2005 – Rape/Sexual Assault
White on Black : 0 - Black on White: 37,460; Black on Black: 36, 620 

Year 2006 – Rape/Sexual Assault
White on Black: 0 - Black on White: 32, 443; Black on Black: 7,705

Year 2007 – Rape/Sexual Assault
White on Black: 0 - Black on White: 14,092; Black on Black: 12,780

Year 2008 – Rape/Sexual Assault
White on Black: 0 - Black on White: 19,292; Black on Black: 34,841

Total over six conservative years:
White on Black: 0 - Black on White: 135,206; Black on Black: 148,380 

Average over six consecutive years:
White on Black: 0 - Black on White: 22,534; Black on Black: 24,730

Roofin tekoa ei voi puolustella, mutta olisi itsepetosta olla ymmärtämättä syistä, jotka tekijä halusi manifestissaan tuoda esiin. Näitä argumentteja kuultiin dokumentissa vain muutamissa klaanilaisen kommenteissa, jotka faktoistaan huolimatta vaikuttivat ekstremistien propagandalta, johon valtamediaan uskovan kunnon kansalaisen ei ole missään tapauksessa syytä uskoa. Jottei kriittinen ajattelu menisi liian vaikeaksi liberaalin katsojan omaksumiskykyä helpotettiin esittämällä mustat pelkkinä yhteiskunnan uhreina, jotka lähinnä vain puolustavat itseään yksittäisiä valkoisia susia, piskuisia Klaani-ryhmiä ja poliisia vastaan. 

Dokumentissa korostettiin erityisesti mustien vihaamaa poliisia, joka edustaa koko järjestelmän "rakenteellista rasismia". Tälläkään kertaa katsoja ei saanut vastausta sille, että jos kerran Yhdysvaltojen monirotuinen poliisi on "valkoisen ylivallan" läpitunkema, miksi sitten muut etniset vähemmistöt kuten rutiköyhinä maahan tulleet korealaiset ja vietnamilaiset eivät joudu poliisin "sorron" kohteeksi? Vai voisiko poliisiin asenteeseen olla syynä arjen kohtaaminen ja lahjomattomat tilastotiedot? Lainaus Yle Watchin artikkleista Yle maalaa mustan valkoiseksi:

Todellakin, rotu ratkaisee kun tarkastellaan median vaikenemia tosiasioita mustien kohdistamasta väkivallasta valkoisia vastaan. Yhdysvaltain Kansallisen rikosuhritutkimuksen (National Crime Victimization Survey, 2010) mukaan 62 593 mustaa joutui valkoisten väkivallan kohteeksi. Samana tutkimusvuonna 320 082 valkoista oli mustan väkivallan uhreja. 

Valkoisten uhrimäärä on viisi kertaa suurempi, mutta luvut ovat silti harhaanjohtavia, koska mustien ja valkoisten populaatiot ovat eri kokoisia. Kun mustien ja valkoisten keskinäisessä väkivallassa 38 miljoonan musta väestö tekee viisi kertaa enemmän väkivaltarikoksia kuin 197 miljoonaa valkoista, tarkoittaa tämä suhteellisin luvuin mitattuna sitä, että valkoisia uhreja on KAKSIKYMMENTÄVIISI KERTAA ENEMMÄN kuin mustia.  

Lisäksi kun tarkastellaan erityisiä väkivaltarikoksia kuten törkeitä pahoinpitelyjä ja murhia, mustien valkoisiin kohdistamat rikokset ovat KAKSISATAA KERTAA KORKEAMMAT kuin valkoisten mustia vastaan. Tästä huolimatta emme kuule ihmisoikeusjärjestöjen ja rasismin vastaisten kampanjoiden kertovan mustien rasismista kovaan ääneen missään. Syynä lienee kieroutunut ajatus, että mustien rasistisesta väkivallasta kertominen on itsessään rasistista, jonka vuoksi siitä pitää vaieta.

Tilastotiedot otetettiin ohjelmassa esille vain kerran kun selostaja kertoi Amerikassa 1100 ihmisen saaneen tiettynä vuonna surmansa poliisin pidätystilanteissa. Näistä monet olivat mustien poliisien surmaamia, mutta sitä ohjelman kertoja ei viitsinyt mainita kuten ei sitäkään, että vuonna 2016 kuoli peräti 135 poliisia virantoimituksessa. Kyseessä on valtava luku kun ajattelee poliisien määrää ja vertaa sitä koko väestöön ja rikollisiin. Siksi on omituista, että ohjelmassa juututtiin pitkäksi aikaan märehtimään erästä poliisin tekemää virkarikosta. Tarkoitukseltaan hämäräksi jäi myös pitkä kohtaus, jossa haastateltiin valkoista ilmavoimien hömelöä evp:tä vain siksi, että tämä oli mennyt ei-toivottuna henkilönä mustien aktivistien kokoukseen kaupungintalolle.

Muutoinkin koko ohjelma sisälsi turhan paljon irrallisia raflaavia kohtauksia, jotka eivät liity mitenkään monikulttuurisen poliisin ja mustan väestönosan tulehtuneisiin rotusuhteisiin: eräässä kohdassa puitiin tapausta, jossa poliisit ampuivat itsepuolustukseksi ruuvimeisselin kanssa heiluneen aggressiivisen skitsofreniaa sairastaneen mustan miehen. Tapauksella ei ollut mitään tekemistä rasismin kanssa, vaan välikohtauksen syynä oli taitamaton partio – poliisi oli nimittäin hakenut kyseisen sairastapauksen kotoaan kymmeniä kertoja aikasemmin ilman ongelmia.

Yhdysvalloissa julkista keskustelua mediassa ja yliopistoissa hallitsee valkoista väestöä sättivä "antirasistisen" monikultturismi.  Tätä tosiasiaa ei tuotu ohjelmassa mitenkään esille, vaan koko show oli rakennettu kuvitellun "valkoisen ylivallan" ympärille. Rodullis-uskonnollista ylivaltaa Amerikan hallinnossa ja kulttuurissa toki löytyy, mutta sen edustajista juutalaisista ei Dan Murdochin dokumentissa puhuttu mitään. Tosin haastateltavaksi valittu karikatyyrimainen KKK-johtaja lipsautti ohjelman alussa sen tosiasian, että rasistinen Black Lives Matter -liike on juutalaisten rahoittama ja tukema. 

Tavallinen liberaali tv:n katsoja ilmeisesti hörähti väitteelle, koska pitää sitä vainoharhaisena salaliittoteoriana. Siinäkin tapauksessa, että hyväuskoiseksi koulutetun liberaalin tv-katsojan nenän eteen tuotaisiin heprealaisten suurta roolia BLM-liikkeessä todistavat dokumentit, hän todennäköisesti viittaisi niille kintaalla ja selittäisi, että nehän juuri todistavat kuinka hyvällä asialla pyyteettömät juutalaiset ovat. Reaalipoliittisesti nähtynä arkisempi selitys avunannolle voisi olla se, että juutalaiset käyttävät mustia pelkästään välineena valkoista ei-juutalaista väestöä vastaan, jota he pitävät pahimpana etnisenä kilpailijanaan. Juutalaiset ymmärtävät harvinaisen hyvin, että valta on nollasummapeliä, jossa anglo-eurooppalaisen väestön ja sen vallan väheneminen lisää heidän valtaansa. Amerikan hallitseminen on heille tärkeintä, ei mustien etuoikeuksien (mm. Affrimative Action) ja tulonsiirtojen vaatiminen muiden amerikkalaisten verorahoista.

Amerikan rotukysymykseen perehtymättömille demarieläkeläisille ohjelman vasemmistoliberaali narraatio uppoaa kuin veitsi vanhaan ihmiseen, koska tarinan toista puolta ei kerrota. Sen sijaan vasemmistoaktivistit tietävät varsin tarkkaan, että mustat tappavat toisiaan, poliiseja ja tavallisia valkoisia enemmän kuin ketkään muut Amerikassa, mutta he ovat varmasti helpottuneen tyytyväisiä kun näitä tosiasioita ei edelleenkään tuotu esille. Nimittäin niiden kertominen romuttaisi vasemmistoliberaalien vaivoin rakentaman hallitsevan myytin, jonka mukaan mustia vainotaan syyttä silkasta rasismista, johon nämä sitten reagoivat epäsosiaalisella käyttäytymisellä. Vasemistoliberaaleille on mahdotonta hyväksyä sitä, että laillisuutta ja järjestystä puolustava yhteiskunta ainoastaan reagoi mustien kulttuuriin kuuluvaan macho-väkivaltaan, rotuylpeyteen ja huumerikollisuuteen.

Ohjelmantekijöiden liberaali asenteellisuus tuotti jatkuvasti humoristisia ristiriitoja. Siitä huolimatta, että asekammoiset dokumentaristit kauhistelivat mustien aseistautumista, se nähtiin kuitenkin esitetyn tarinan valossa jotenkin oikeutettuna. Dokumentista välittyi väistämättä mielikuva, jossa mustat ovat jännittävän viileällä tavalla sorrettuja underdogeja, joilla on moraalinen etuoikeus pyssyjen heilutteluun toisin kuin punaniskaisilla valkoisilla. Ankaraa asekieltoa vaativille etnomasokistisille valkoisille liberaaleille tuottaakin kognitiivista dissonanssia mustien avoin aseiden kanniskelu, mutta tämän ongelman he ratkaisevat luultavasti sillä, että aseet pitää riisua pois vain "rasistisilta" valkoisilta, tuolta lainkuuliaisimmalta ja kilteimmältä väestönosalta.

Yhteenvetova voidaan todeta, että dokumentin tarina oli valettu liberaalien myyttien muottiin, johon valutetut ainesosat oli valikoitu todellisuudesta harkiten. Lukkoon lyödystä liberaalista narraatiosta ei lipsuttu, sillä eihän valtamedialle aikaisemminkaan tosiasiat ole päässeet pilaamaan hyvää tarinaa. Samalla ohjelma tuli tahattomasti todistaneeksi, että diversiteetti ja rotujen yhteiselo ei toimi missään, jonka vuoksi paras tapa turvata yhteiskuntarauha ja eri kulttuurien sekoittumaton kirjo on segregaatio, jota Euroopassa edustavat etniset kansallisvaltiot.

                                                        ***************************


Ylen ennalta arvattava asenteellisuus ei petä, kun se haluaa käydä ulkomaalaisten poliitikkojen puolesta Suomessa vaalikampanjaa. Nyrkkisääntönä on, että mitä vahingollisempi ehdokas kansalle, sitä innokkaammin Yle liputtaa tämän puolesta. Tällä kertaa mediajätti on valinnut suosikkihevosekseen Saksan liittokansleri Angela Merkelin, jonka se toivoo voittavan seuraavat liittopäivävaalit. Ylen vaalikampanjaan kuuluu tietenkin kaiken sen mustamaalaaminen, jota Merkelin vastustajat kannattavat. Erinomaisen hyvän työnäytteen Ylen vaalityöstä antaa tuore uutisjuttu Turvapaikanhakijat sieppasivat 13-vuotiaan Lisan ja muita valheita – Näin valeuutiset varjostavat Saksan vaaleja. Yle Watchissa monesti lainattu Tuukka Kuru näyttää mallia, kuinka Ylen uutinen paljastetaan taitavasti naamioiduksi propagandaksi:

Ylen disinformaatiokampanja on näemmä polkaistu käyntiin, sillä panokset Saksan suhteen ovat ymmärrettävästi kovat. 

Ylen ja muiden suurten medioiden tyyli tehdä propagandaa on kaikkinensa mielenkiintoinen. Niiden jutut perustuvat pääosin oikeisiin tapahtumiin, mutta niiden esittämisessä syyllistytään usein seuraaviin epärehellisyyksiin: 

1.) Skaalausharha, eli jonkun asian yhteiskunnallista merkitystä suurennellaan tai vähätellään tietoisesti. 

2.) Myrkyttäminen, toimintaa joka näkyy toimittajan käyttämissä sananvalinnoissa. Tarkoittaa sen kaltaisten adjektiivien hienovaraista käyttöä, jotka pyrkivät lisäämään lukijan vastenmielisyyttä uutisoinnin kohdetta kohtaan. 

3.) Poliittinen sokeus, eli uutisoinnissa pyritään kuvaamaan joku epämiellyttävä ilmiö ainoastaan oikeistolaisten viaksi, vaikka siihen syyllistyvät ihan samalla tavalla myös vasemmisto.  

4.) Vetoaminen auktoriteettiin, eli lehdet käyttävät juttujensa asiantuntijoina henkilöitä, joilla on hyvin voimakas poliittinen agenda taustallaan. Johanna Vehkoon ja Ylen yhteistyö on tästä hyvä esimerkki.

5.) Käännösvirhe, eli ulkomaista lähdettä lainatessa suomenkielinen juttu muuttuukin yleisilmeeltään aivan toiseksi, mitä se oli alkuperäisessä uutislähteessä. Tästä hyvänä esimerkkinä "jokainen turvapaikanhakijoihin sijoitettu euro palautuu kaksinkertaisena takasin"-uutinen vuodelta 2015, jonka väitteet eivät olleet todettavissa mainitusta lähdemateriaalista. 

Ylen juttu Saksasta on juuri tältä osin kiinnostava. Heti jutun alussa mainitaan näin: 

"Äärivasemmistoon kuuluvat huligaanit tuhoavat populistisen Alternative für Deutschland (AfD) -puolueen vaalimainoksia." 

Jota pidetään jutun mukaan valeuutisena. Asiaan ei palata enää myöhemmissä osissa tekstiä, eikä lukija tiedä mihin tapahtumaan kyseisellä huomiolla viitataan. Tämän irrallisen huomion heittäminen palvelee kuitenkin ylen tarkoitusperiä, jossa puolueeseen kohdistuvat väkivaltaisuuden kuitataan valeuutisointina. Todellisuudessa kyseisen puolueen jäsenet ja ehdokkaat ovat olleet vuosien ajan jatkuvan väkivaltauhan alla, josta yle ei ole uutisoinut yhtään mitään. Vai oletteko nähneet ikinä Yleltä tämän kaltaista uutisointia? 

"Ainakin toistaiseksi näyttää siltä, että väritettyjä juttuja levittävät ensi sijassa yksittäiset, ennestään tutut mielipidevaikuttajat oikeistoradikaaleista piireistä." 

"– Näemme kuitenkin paljon pieniä palasia, jotka sopivat isompaan kokonaiskuvaan. Vääristellyt ja valheelliset tiedot saavat kaikki alkunsa oikeistolaisista piireistä. Vaalikamppailuaikaa on vielä jäljellä, Kramm muistuttaa." 

Valheellinen uutisointi ja oikeistolaisuus ollaan pyritty yhdistämään toisiinsa vuosien ajan ilman sen suurempia perusteita. Tällä pyritään luomaan assosiaatio oikeistolaisuuden ja valheellisuuden välille, vaikka kyseistä yhteyttä ei pyritä ikinä perustelemaan. Aiemmin hesarissa esimerkiksi Breitbarttia syytettiin valemediaksi, vaikka kaikki jutussa esiintyvät väitteet olivat räikeän virheellisiä. 

Monelle ihmiselle syntyy tämän johdosta negatiivisia asenteita oikeistolaisuutta kohtaan, vaikka he eivät osaisikaan itse perustella mistä kyseiset asenteen johtuvat. Toisto tekee tehtävänsä missä tahansa propagandassa. 

Jutussa muistetaan vielä mainita Venäjän informaatiovaikuttaminen ja AfD:n, Saksan ainoan maahanmuuttokriittisen puolueen, mahdolliset yhteydet kyseiseen maahan. 

Kaiken kaikkiaan uutinen antaa perehtymättömälle lukijalle kuvan, jonka mukaan oikeistolaiset levittävät huhua ja toimivat Kremlin kontrollin alla. Todellisina sankareina toimivat ne vasemmistolaiset faktantarkastajat jotka tekevät kaikkensa sananvapauden tuhoamiseksi.

                                                        *****************************


Yle TV1, perjantai 15.9.2017 klo 20:00, Pressiklubi 

Oikeistopopulistit ja media - kumpi vie ja kumpi vikisee? Vieraana Perussuomalaisten varapj. Laura Huhtasaari. #pressiklubi HD

Linkki Yle Areenaan.

Kertokaapa, onko Pressiklubilla koko historiansa aikana ollut juuri muita aiheita kuin "äärioikeiston" kauhistelu?

Kansalaiskommentti:

Pressiklubin Ukkola vetää takki auki Ylen hänelle määräämää linjaa. Ekan kolmen minuutin aikana keskeytti Huhtasaaren kaksi kertaa, huohottaa kiihtymyksestä puhuessaan Huhtasaarelle, on ivallinen tätä kohtaan. Maailman epäpätevin, puolueellisin ja huonoin juontaja. Näyttää omat tunteensa haastattelutilanteessa hyvin voimakkaasti. Ylen kermaa.