HOLOKAUSTILLA MANIPULOINTI EI OSOITA YLESSÄ LOPPUMISEN MERKKEJÄ.

TV 1, 5.1.2015, klo 19.00, Historia: Juutalaislasten pelastajat 

Vuonna 1939 yhdysvaltalainen aviopari Gilbert ja Eleanor Kraus matkusti natsien hallitsemaan Wieniin etsimään kuoleman vaarassa olevia juutalaislapsia. Heidän onnistui saada 50 lasta kuljetetuksi turvaan USA:han. T: HBO. HD Äänitekstitys: suomi.

Ylen linkki.

Yle Watch suosittelee Ylen ohjelman vastadokumentiksi (YouTube) tutkija John Sackin puhetta (2012), jossa hän kertoo juutalaisten kostoa dokumentoivasta kirjastaan An An Eye for an Eye (1993).

Amerikanjuutalaisten omistaman HBO tv-yhtiön ja Yhdysvaltojen Holocaust Memorial Museumin kanssa yhteistyössä tehty historiadokumentti Juutalaislasten pelastajat (50 Children: The Rescue Mission of Mr. And Mrs. Kraus, HBO, 2014) ei ole vain se tuttu poliittisesti oikeaoppinen tarinointi demonisoiduista vainoajista ja viattomiksi enkeleiksi korotetuista uhreista, vaan myös paljastava dokumentti siitä, kuinka juutalaiset haluavat nähdä itsensä ja miten he näkevät geneettis-kulttuurisen ulkoryhmän, vihollisen eli ei-juutalaiset.

Jo ohjelman alussa tehdään selväksi, että II maailmansodassa koko muu maailma  oli "Herran silmäterää", itse itsensä Valituksi kansaksi nostattaneita heprealaisia vastaan. Syyttävä sormi ei siis osu vain nazeja vastaan, vaan se osoittaa myös brittejä ja amerikkalaisia kohti, koska he eivät päästäneet maihinsa kaikkia halukkaita juutalaisia. Tässä kohtaa selostajan ja lukuisten narisevien puhuvien päiden minuutteja kestäneestä ruikutuksesta syntyi väkisin mielikuva, että koko maailman olisi pitänyt rientää ehdoitta pelastamaan nimenomaan ihmiskunnan lahjana itseään pitämä porukka nazien kynsistä. Koska Amerikka ja Iso-Britannia eivät näin tehneet, saavat ne tässä ohjelmassa kokea tuta "historian ikuisen syyllisyyden".

Ja miksi eivät saisi, sillä länsimaiden historikäsitystä hallitsevien mediamogulien mielestä maailman historian pitää pyöriä vain ja ainoastaan juutalaisten kohtaloiden ympärillä. Se tosiasia, että juutalaisilla oli merkittävä rooli verisen bolshevikkikaappauksen alkuvuosina ja Ukrainan kansanmurhassa 1932-1933, Holdomorissa, ei paina mitään, sillä uhrit eivät olleet Valittua kansaa ja kansanmurhan pääarkkitehtien juutalaistaustasta muistuttaminen olisi taas kamalaa antisemitismiä. Niistä ei tv-dokumentteja tehdä, eivätkä ne siksi nouse yleiseen tietoisuuteen, mikä onkin läntisten massojen poliittisessa hallinnassa jo arvo sinänsä.

Historian yksilmäisen tarkastelun suurin korruptoiva vaikutus on siinä, että se vääristää ja totalisoi aina samat syylliset ja uhrit. Jokainen kansa on joskus historiassaan kokenut vääryyttä ja toisaalta ollut välillä myös aiheuttamassa niitä muille. Historian suuressa spektrissä osat vaihtuvat kaiken aikaa. Historian virallinen narraatio kohtelee kuitenkin juutalaisia koko ajan pyhimyksinä ja uhreina, vaikka tosiasiat puhuvat toista. Osasyynä tähän on eurooppalaisten kokema syyllisyys II maailmansodan tapahtumista ja toisaalta juutalaisten valta mediassa ja historiatutkimuksessa, jota se on voinut käyttää hyväkseen iskostaakseen muille heille edullisen valkoisen syyllisyyden etnisessä nollasummapelissä.

Eurooppalaisten, erityisesti saksalaisten, uhrius ei sovi tähän narraatioon. Saksalaisten uhriaseman nostaminen julkisuuteen on "moraalisesti väärin", koska se tekisi muista eli myös "hyvistä" syyllisiä, mikä puolestaan epäsuorasti vähentää juutalaisten absoluuttista ja pyhää uhriasemaa. Natsi-Saksa ja siten saksalaiset ovat virallisen kertomuksen mukaan Immer und Ewig historian Pahoja poikia, koska uskaltautuivat kerran asettua poikkiteloin Juudean valtikkaa vastaan. Ainoan oikean mediasaagan mukaan sellainen trivialisoisi pyhimyksiksi nostetut juutalaisuhrit.

Riippumattomalla järjellään ajatteleva kansalainen tietenkin huomaa tällaisen kertomusrakenteen valheellisuuden ja tekopyhyyden. Valitettavasti löytyy edelleen suuri joukko eurooppalaisia, jotka ovat jatkuvan holokaustiteollisuuden mediapommituksen seurauksena ehdollistettu tunteisiin, jotka saavat heidät uskomaan vain historian yhteen puoleen, jota edustaa mm. elokuva Schindlerin lista. Uskomatonta mutta totta, monet hyväuskoiset pitävät elokuvaa lähes dokumenttina, koska Spielberg teki siitä ihmispsykologista aikakäsitystä silmällä pitäen mustavalkoisen, todentuntuisen. 

Harvinaisen arrongantista asenteesta huolimatta tämän illan historiadokumentti noudattaa myös perinteisiä holokaustitarinan rakenteita ja tehokeinoja. Eräs niistä on ohjelman lopussa esiin nouseva valittava mustalaisviulu, johon läntiset katsojat on ehdollistettu kyynelehtimään, sillä vastaavaa temppua on käytetty tuhansissa viime vuosikymmeninä lähetetyissä naziohjelmissa. 

Ylen jatkuvilla holokaustitarinoilla on myös syvempi, ihmisten asenteisiin vaikuttamaan pyrkivä tarkoitus. Tässä blogissa monta kertaa lainattu sosiaalipsykologian (sic) tohtori Inari Sakki paljastaa ensimmäisen syyn indoktrinaatiolle:

Kokeellisessa tutkimuksessa suomalaisille esitetään esimerkiksi muistoja toisen maailmansodan aikaisista Karjalan nälkäleireistä ja ruotsalaisille Ruotsin natsiyhteyksistä ja pakkosterilisaatioista, Sakki kertoo. Muun muassa Saksassa tehtyjen tutkimusten perusteella voidaan olettaa, että tällainen manipulaatio herättää kollektiivisia häpeän ja syyllisyyden tunteita, joilla on Sakin mukaan yhteys myönteisempiin käsityksiin ulkoryhmiä – esimerkiksi maahanmuuttajia – kohtaan.

Toinen syy on vaikuttaa suoraan maahanmuuttoa suosivaan politiikkaan, josta kerrotaan artikkelissa Historiapolitiikkaa menneisyyden haamuilla:

Niin sanotun holokausti-tiedotuksen viitekehyksessä eurooppalaisten kansakuntien täysin legitiimi halu säilyttää oma etninen identiteettinsä ja kulttuurinsa tulkitaankin kansanmurhaavana toiveena Toisia vastaan, jotka eivät ole viedä edes päässeet maan rajojen sisälle. Syyllistämisen tarkoitus ei siis ole vain indoktrinoida kansalaiset hyväksymään jo maahan päästettyjä etnisiä kilpailijoita, vaan tämän lisäksi suomalaisten pitäisi sisäistää ajatus, että pelkkä halu vastustaa tänne vielä saapumattomia miljoonamassoja merkitsee symbolista askelta kohti uutta holokaustia. Kun monikultturismin kannattajat pyrkivät rinnastamaan maahanmuuton kriitikot natseihin, tarkoittaa se heidän logiikallaan sitä, että kansainvaelluksen vastustaminen on sukua kansallissosialistien poissulkevalle ajattelulle, jonka kannattamisesta ”ei ole pitkä matka holokaustiin”.

Ylen ohjelmakoordinaattoreilta voidaan myös kysyä, miksi juuri tämä seuraava ohjelma tulee Juutalaislasten pelastajat -tarinan jälkeen:

TV 1, 5.1.2015, klo 20.00, Euroopan uusi muuttoaalto 

Yle TV1 Maanantai 5.1. klo 20:00 Eurooppaan pyrkii Välimeren yli paperittomia siirtolaisia Afrikasta ja Aasiasta. Jotkut jäsenmaat ovat avanneet rikkaille maahan pyrkijöille takaoven Eurooppaan myymällä Euroopan Unionin kansalaisuuksia. HD Äänitekstitys: suomi.

************************************************************************************************************

Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.

Yle Watchin juttuja, jotka liittyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio
Yle Uutiset
Yle Areena
Yle Teema
Yle Radio 1

"HOLODOMOR. MIKÄH?? NYT ON AIKA POHTIA VAIHTEEKSI HOLOKAUSTIA!"

YLE TEEMA, 26.1.2014, klo 18, Anne Frankin päiväkirjat

(The Diary of Anne Frank/USA 1959) Kolmella Oscarilla palkittu elokuva tytöstä, joka perheineen piileskeli yli kaksi vuotta natsien juutalaisvainoja Amsterdamissa. O: George Stevens. N: Millie Perkins, Shelley Winters.

Vaikka lännen holkaustiteollisuuden massatuotannon katsotaan alkaneen vasta vuonna 1967 Israelin voittoisan Kuuden päivän sodan jälkeen, osattiin juutalaisvetoisessa Hollywoodissa ja elokuva-akatemiassa arvostaa holokausti-tarinan propagandista käyttövoimaa jo 1950-luvulla. Hyvänä esimerkkinä tästä on jälleen televisiosta esitettävä, tälle kertaa Yle Teeman kanavalta tuleva Anne Frankin päiväkirjat, joka kahmaisi itsensä palkitsijoilta lähes yhtä paljon Oscareita kuin Schindlerin lista ja Pianisti. Anne Frankin tarina on kuitenkin holokausti-saagan kiistämätön kruununjalokivi, mistä kertoo siitä tehtyjen elokuvien ja ohjelmien määrä.

Ylen ja Teeman ohjelmapolitiikkaan elokuva sopiikin hyvin näin Eurovaalien alla, sillä nationalismin demonisoimiseen natsit ovat osoittautuneet varmaksi ja tutuksi keinoksi. Natseja on tammikuussa päästy jauhamaan mm. kolmiosaisessa Hitler-herkuttelussa Hitlerin synkkä karisma sekä minisarjassa Sodan sukupolvi (linkki). Samalla Yle osaa vaieta taitavasti internationalismin synkistä puolista, jonka vuoksi suurin osa suomalaisista on autuaan tietämätön lähinnä korkea-arvoisten juutalaisbolsehvikkien vastuulla olevasta kuuden miljoonan ukrainalaisen Holodomorin kansanmurhasta 1932–1933.

Entinen Demarin toimittaja Tapio Tuuri kirjoittaa blogissaan sattuvasti Ylen natsifiksaatiosta:

Olen miettinyt, miksi Yle esittää niin runsaasti Hitler- ja natsifilmejä. Kenties siksi, että niitä saa halvalla ulkomailta, esimerkiksi BBC:ltä. Kenties siksi, että Yle haluaa palvella runsasta yleisöä, jota Hitler ja natsit kiinnostavat. Kenties Yle esittää niitä siksi, että niihin sisältyy jokin opetus suomalaisille, ei niinkään uussuomalaisille, vaan meille tavallisille valkoihoisille kantissuomalaisille. 

Hitlerin synkästä karismasta bongasin ainakin kaksi ajatusta, joihin voi sisältyä opetus: Hitlerin alkuvaiheen sotamenestykset tekivät monista saksalaisista kansallismielisiä. Hitler sai monet saksalaiset uskomaan, että he ovat muita kansoja parempia. 

Synkän karisman suomenkielisessä selostuksessa korvaani särähti sana kansallismielinen. Sitähän on Suomessa käytetty paljon. Minäkin pidän itseäni sangen kansallis- ja suomalaismielisenä. Yle kenties tahtoi siis opettaa, että kansallismielisyys on lähtöisin itseltään suurelta saatanalta Hitleriltä. Kenties Yle tahtoi jopa opettaa, että muut jalommat ja hieman tummemmat kansat saavat olla kansallismielisiä, mutta eivät sentään vanhasuomalaiset valkonaamat, joiden isät ja esi-isät taistelivat Hitlerin rinnalla kansojen toivoa, J.V. Stalinia ja Neuvostoliittoa vastaan.

(....) Koska Hitler opetti, että saksalaiset ovat muita kansoja parempia, niin suomalaisten täytyy tietenkin pitää itseään muita kansoja huonompina, koska emmehän halua olla natseja.