Yle:
Historiaa: Berliinin juutalaiset 1945
TV1 keskiviikkona 8.2. klo 19.00 - 19.55
Toisen maailmasodan päätyttyä sadattuhannet Euroopan juutalaiset olivat kodittomia ja tietämättömiä perheenjäsentensä kohtaloista.
Sota oli ohi, mutta juutalaisten joukkotuhosta selvinneillä menetyksen tuskan ja jälleenrakennuksen aika oli vasta alkanut. Heillä ei ollut henkilöpapereita eikä mitään tietoa tulevaisuudestaan.
Ihmisvirta leirille
Tuhannet suuntasivat kulkunsa Berliiniin hakeakseen turvapaikkaa liittoutuneiden miehittämästä kaupungista.
Schlantenseen hätäsiirtolaisten leirille virtasi päivittäin jopa 200 keski- ja itäeurooppalaista sodan päättymisen jälkeisinä viikkoina.
Monet eivät olleet koskaan ennen olleet Berliinissä, mutta kotimaassa Puolassa tilanne tuntui vielä toivottomammalta.
Yli 90 000 Puolan juutalaista saapui Berliiniin, ja useimmat jäivät pois Schlantenseen junapysäkillä. Schlantensee veti puoleensa niitä, joilla ei ollut muutakaan paikkaa mihin mennä.
Takaisin arkeen
Vaikka Berliinin kaduilla kohtasi yhä avointa juutalaisvihaa, moni juutalainen alkoi taas osallistua yhteiskunnalliseen elämään.
Dokumentissa Berliinin juutalaiset 1945 (Transit Berlin - Heimatlose Juden in der Stunde Null) sota-ajan hirmuteoista selvinneiden tarinat kertovat epätoivosta, taisteluhalusta ja toivosta ennen Israelin valtion perustamista.
Tuotanto: Gabriel Heim, DOKfilm ja RBB. Saksa 2009.
Yle ei näemmä lähetä historiadokumentteja koskaan mistään muusta aiheesta kuin toisen maailmansodan aikaisista tapahtumista.
Lähes kaikki suomalaiset ja muut eurooppalaiset ovat yleisesti ottaen erittäin hyvin perillä toisen maailmansodan aikaisista tapahtumista. Niinpä toista maailmansotaa käsittelevistä historiadokumenteista ei ole kovin paljon hyötyä katsojien yleissivistykselle. Katsojat tietävät ennestään kaikki olennaiset asiat, joita näissä toista maailmansotaa koskevissa dokumenteissa sanotaan. Nämä ohjelmat ovat turhaa ohjelma-ajan hukkaamista, koska katsojat eivät opi niistä mitään uutta.
Saman ohjelma-ajan voisi käyttää sellaisiin historiadokumentteihin, joissa olisi oikeasti katsojia kiinnostavaa uutta tietoa.
Kuka Ylellä päättää näistä ohjelmista?
Kuka haluaa tuhlata lupamaksurahoja tällaisiin melko turhiin ohjelmiin, joista kukaan ei opi mitään uutta? Jokainen ohjelmahan joudutaan ostamaan sen tuotantoyhtiöltä ja tekijänoikeuksien omistajalta. Miksi suomalaisten tv-katsojien lupamaksurahoja käytetään sellaisiin ohjelmiin, joita suomalaiset eivät halua katsoa? Suomalaisethan pitävät näitä iänikuisia holokaustiohjelmia turhina ja tylsinä, koska niissä ei ole mitään relevanttia uutta tietoa kenellekään. Miksi Yle ei halua lähettää sellaisia ohjelmia, joista suomalaiset oikeasti olisivat kiinnostuneita?
