YLEN MODERNIA KULTTUURIBOLSHEVISMIA: PERINTEISEN PERHEINSTITUUTION KYSEENALAISTAMINEN

YLE Radio Suomi,13.2.2013 klo 17.30, Taustapeilin Pyöreä pöytä

Pyöreä pöytä rrrakastaa väittelyä. - Ydinperheellä ei ole pitkää historiaa. - Paavin ero oli rohkea teko. - Radiossa voi keskittyä sisältöön. - Pyöreässä pöydässä väitellään ajankohtaisista aiheista Pauli Aalto-Setälän johdolla. Aiheensa tuovat ruodittaviksi Kaarina Hazard, Pekka Seppänen ja Ruben Stiller. Twitterissä #pyöreäpöytä Kotisivu: yle.fi/taustapeili

Ohjelmalla on julkeutta väittää itsestään, että Pyöreä pöytä rrrakastaa väittelyä Eh? Siis mitä väittelyä? Mitä väittelyä voi olla se, että Pyöreään pöytään valitaan aina ne samat lässyliberaalit, punamädättäjät ja feministiemakot? Eipä juuri mitään. Jos Yle haluaa esittää kansalaisille aitoa keskustelua, pitäisi keskusteluun osallistujien olla muitakin kuin aina vain vasemmalle päin kallellaan olevia ”liberaaleja” näsäviisastelijoita.

Tyypillinen Pyöreän pöydän keskustelu noudattaa lähes aina samaa kaavaa. Joku "keskustelijoista" tarttuu johonkin ajankohtaiseen aiheeseen ja esittää siitä 3-4 minuuttia kestävän julistuksen, johon muut "keskustelijat" sitten samanmielisesti yhtyvät. Näin kävi myös 13.2.2013 lähetetyssä ohjelmassa: 

Kansallisvaltion arvopohjaa nakertavilla punaisilla nilkkiliberaaleilla on pari lempiteemaa, joista he eivät malta olla vaahtoamatta päästyään eetteriin. Yksi niistä on homoavioliitto, joka jo pelkkänä käsitteenä on oxymoron, sillä avioliiton ja homostelun yhdistäminen on sama kuin sanoisi ’valtava kääpiö’.

Ohjelman kohdassa 3.15” eteenpäin vasemmistolainen feministitantta Kaarina Hazard haluaa Ranskan homoavioliittolain hyväksymisen innoittamana keskustella siitä, miksi asia ei etene Suomessa, vaikka se on kirjattu punamädättäjien agendaan kiireellisesti hoidettavana  projektina. Ensinnäkin hän on homoavioliitosta sitä mieltä, että "tämähän ei ole mikään mielipidekysymys”, koska ”kaikilla kansalaisilla on samat oikeudet”, jonka vuoksi kyse on ”perustuslakikysymyksestä”. Miksi homoavioliittoon vihkiminen ja homoadoptio eivät olleet perustuslakikysymys silloin kun sodomia poistettiin tautiluokituksesta ja vapautettiin rikoslain alaisuudesta? Miksi se on sitä vasta nyt, jos kyse on muka ”perustuslaillisesta oikeudesta”? Myös viittaukset "ihmisoikeuksiin" ja "tasa-arvoon" eivät ole muuta kuin homolobbaajien tyhjää retoriikkaa. Miksi koko avioliittoinsituution merkitys pitäisi mitätöidä vain siksi, että se voisi palvella joidenkin turhamaisten homojen perverssiä egoa?

Kokoomuksen kansanedustaja ja lakivaliokunnan puheenjohtaja Anne Holmlund on vastannut tällaisiin väitteisiin aiemmin kirjallisesti:

Avioliittolailla ei ole mitään tekemistä ihmisoikeuksien kanssa. Mikäli tämä olisi ihmisoikeuskysymys, olisimme ajat sitten saaneet huomautuksen EU:n ihmisoikeustuomioistuimelta.

Rekisteröidyn parisuhteen osapuolilla on Suomen lain mukaan KAIKKI samat oikeudet kuin aviopareilla pois lukien oikeus samaan sukunimeen sekä oikeus ei-biologisen eli ulkopuolisen lapsen adoptioon. Sukunimiasia on mielestäni täysin yhdentekevä (ja voidaan todella pienellä säädösmuutoksella hoitaa) ja adoptiossa taas on AINA kyseessä lapsen etu ja hänen oikeutensa vanhempiin, ei koskaan aikuisten keskinäiseen tasa-arvoon perustuva oikeus saada adoptoida lapsi. Adoptio ei ole millään muullakaan tavalla tasa-arvoinen, sillä siihen sisältyy lukuisia rajoituksia mm. iän, terveydentilan, sosiaalisen aseman sekä adoptiovanhempien taustan suhteen.

Hazard jatkaa paasaamistaan ja väittää, että homoavioliitossa ei ole kyse eri vakaumuksista, jonka vuoksi ”asiasta ei pitäisi edes keskustella, tämän pitäisi olla ehdottoman selvä asia”. Hazardin mielestä kyse on absoluuttisesta totuudesta eikä alati muuttuvan politiikan voitetusta kannasta, jonka hänenlaisensa haluavat nyt hinkuen kaivertaa kivitauluihin ikuisiksi ajoiksi. Häntä harmittaa jopa se, että ”siitä ylipäätään on edes lupa keskustella”! Tämähän ei ole mitään muuta kuin humanismin kaapuun puettua totalitaristista fundamentalismia, jossa ei edes haluta ottaa kuuleviin korviin kiusallisia vasta-argumentteja. Samalla hän ääntään muuttaen ivaa ylimielisesti kansan syvien rivien vaatimusta  jossa katsotaan, että lapsella on oikeus isään ja äitiin. 

Kaunaisen feministin tapaan Hazard ruoskii sydämmen kyllyydestä vihaamaansa ”ydinperhepinttymää”. Hän valehtelee koko kansalle väittämällä että ”historiallinen tosiseikka on se, että ydinperhettä ei ole edes koskaan varsinaisesti ollut vallitsevana käytäntönä ikinä missään”. Harmistuneena hän jatkaa kuinka ydinperheen ideaa on länsimaissa hellitty ja että typerykset kuvittelevat sen olevan osa luonnollista järjestystä.  Vaikkei hän sano sitä ääneen, niin näistä huomioista pitäisi Hazardin – mikäli hän noudattaa maskuliinista rationaalista logiikkaa – mukaan seurata se, että homostelijoiden ja moniavioisten ”liitot” ovat olleet aikaisemmin vallitseva kulttuurin tila, jonka varaan ihmiskunnan suuret saavutukset on tehty. 

Hazard kieltää jyrkän kategorisesti, että mies-vaimo-lapset muodostaa perheen perusyksikön. Sitä vastoin hän väittää, että perheen ”perusyksikkö on epälukuinen määrä porukkaa”.  Palopuheensa lopussa Hazard kysyy miten ”fantasia ydinperheestä voi jyrätä jotakin niin perustavan laatuista kuin tasa-arvoiset  oikeudet  kaikille ihmisille”. Hazardilta voisi vastaavasti kysyä, että eivätkö ”tasa-arvoiset  oikeudet” ole yhtä lailla historiallisesti kontingenttia fantasiaa ja vielä melko tuoretta sellaista. Hazardin ajama kulttuurikommunismi haluaa polkea alleen kaiken mikä on pyhää paitsi hänen itsensä kannattaman mielivaltaisen tasa-arvon, joka vie kaikelta arvon, kun sen annetaan alentaa ylemmät ja nostaa ansiottomat.

Ydinperhe-aiheen lopuksi Ruben Stiller esittää tutun harhaan johtavan vasta-argumentin, jossa kysytään, että keneltä homoparien vihkiminen on pois. Stillerin kysyy, että miten Anteron ja Peran vihkiminen veisi kristilliseltä heteroavioliitolta pohjan pois. Jos homovihkimistä ei hyväksytä täytyy kristillisen avioliiton olla Stillerin mielestä todella heikolla pohjalla. Hänen mielestään koko kristillinen logiikkaa on tämän vuoksi täysin käsittämätöntä. Keneltä yksilöltä homovioliitto on pois? Keneltä koko ikänsä Varsinais-Suomessa asuneelta yksilöltä Karjalan menettäminen oli pois?

Juutalaisena Stilller ei puhu mitään siitä, kuinka jyrkästi hänen omassa traditiossaan suhtaudutaan homouteen tai sellaisiin moderneihin hullutuksiin kuin homoavioliittoon. Rubenin etnis-uskonnollinen kaksinaismoraali tahtoo sanoa, että kaikkea mikä heikentää enemmistönä olevan ei-juutalaisen kulttuurin koheesiota kannattaa edistää, mutta samaa mielettömyyttä ei ole tietenkään omien keskuudessa järkevä kannattaa. Jos näin ei olisi, vaatisi Ruben rohkeasti homoavioliittoja myös juutalaisille ja miksei myös muslimeille. Etninen tekopyhyys näkyy liberaalin Rubenin muussakin ajattelussa kuten maahanmuuttopolitiikassa: värillisten loppumaton maahanmuutto valkoiseen länteen on jees, mutta Israeliin huono, koska se heikentää etnovaltion perustuksia. Homojen vihkiminen? Yes, But Is It Good for the Jews?