Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jussi Halla-aho. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jussi Halla-aho. Näytä kaikki tekstit

perjantai 30. syyskuuta 2022

MIKSI MEDIA SULKEE YHDYSVALLAT POIS ITÄMEREN KAASUPUTKIEN SABOTAASIN TEKIJÖISTÄ?

Yhdysvaltain järjestäessä yhden monista vallanvaihdoksistaan Ukrainassa vuonna 2014 sai neokonservatismin sävyttämä atlantismi tukevan otteen myös Suomessa. Toki presidentti Sauli Niinistö oli ollut yksinapaisen "sääntöpohjaisen" amerikkalaisglobalismin vaivihkainen asiamies jo viime vuosituhannen lopusta lähtien, mutta mediassa liputus Naton puolesta ja avoin Venäjän demonisointi alkoivat vasta sen jälkeen kun laillisesti valittu Ukrainan presidentti Viktor Janukovytš oli syösty "värivallankumouksen" avulla vallasta. Tällöin Suomessa synnytettiin yhteistyössä amerikkalaisten kanssa atlantistinen hybridioperaatio nimeltä Mediapooli, jonka tarkoitus oli suitsia johtavat tiedotusvälineet tiukasti Washingtonin ohjaukseen. 

Tämä oli sikäli helppoa, koska Suomi kuuluu Europaan Unioniin, joka puolestaan toimii itsetuhoisen uskollisesti Yhdysvaltojen vasalliorganisaationa. Rahoituksensa valtion Huoltovarmuuskeskuksesta saavaan Mediapooliin kuuluu tätä nykyä koko vakiintunut tiedotusvälinekenttämme, niin lehdistö, Yle, MTV kuin keskeisimmät kirjankustantajat. Valtamedian hylättyä jopa journalismin muodollisen puolueettomuuden olemme varsinkin Ukrainan sodan syttymisen jälkeen nähneet pöyrisyttävän yksipuolista sotapropagandaa, vaikka Suomi ei ole edes sotaa käyvä maa. 

Itsensä mutkalle vetävän propagandan tolkuttominta antia saatiin kuulla tämän viikon alussa kun muun muassa Yle kertoi Itämeren kaasuputken räjähdyksistä uutisessaan Tämä Nord Stream -kaasuputkien hajoamisesta tiedetään: Useat Euroopan johtajat vakuuttuneita siitä, että vuodot on aiheutettu tahallisesti. Ensiuutisten jälkeen poliitikot ovat olleet varovaisia veikkailemaan syyllistä lukuunottamatta tuttuja Natosokeita kuten Jussi Halla-ahoa, joka väitti eilisessä A-studiossa Venäjän olevan ainoa mahdollinen tekijä, vaikka se on hänenkin mielestä kaikkea logiikkaa ja hyötyajattelua vastaan. Tämä pakkomielteinen Venäjän syylliseksi etukäteen julistaminen siis mieheltä, jota on totuttu ylistämään rationaalisuudestaan ja kyvystään analyyttiseen ajatteluun. 

Koska median on ollut vaikea saada ns. oikeita vastauksia poliitikoilta, se turvautuu tuttuihin politisoituneisiin asiantuntijoihin. Ne ovatkin viime päivinä julistaneet yhteen ääneen tekijän olevan Venäjä antamatta vihjettäkään muista vaihtoehdoista. Näitä puheenvuoroja Yle on esitellyt runsaasti tuoreimmissa uutisissaan. Niiden yhteisenä piirteenä on valehtelijoille tyypillinen sanallinen vuolaus ja kaikkien mahdollisten vaihtoehtojen luetteleminen, mutta kuitenkiin niin, että ilmeisin vaihtoehto jätetään mainitsematta. 

Tyypillinen kaasuputki-iskusta kertova Ylen mielipideuutinen löytyy otsikon “Tämä on sodan eskalaatio” – putkiräjähdysten syyllisestä ei ole asiantuntijoiden mukaan juuri epäilyä, mutta seuraukset voivat olla odottamattomat takaa. Toimittaja Sari Taussin kyhäämän agendajutun alussa tehdään heti selväksi, että tekijänä voi olla vain Venäjä ikään kuin muilla valtioillla tai vaikutusvaltaisilla tahoilla ei olisi mitään intressiä tuhota Venäjän ja Saksan yhteiset kaasuputket:

Tiistaina Ruotsin ja Tanskan talousalueilla Nord Stream -kaasuputkissa havaittujen räjähdysten aiheuttajasta ei ole varmuutta, mutta useiden asiantuntijoiden mukaan räjähdykset sopivat Venäjän strategiaan.  

– Venäjä pelottelee sillä, että se on iskenyt käytännössä Nato-rajojen sisäpuolella olevaan keskeiseen infrastruktuuriin, sanoo Venäjän ympäristöpolitiikan professori Veli-Pekka Tynkkynen.  

– Emme tiedä varmasti, kuka tässä on takana, mutta Venäjällä on suurin motiivi tehdä tällainen isku. Tämä sopii Ukrainan sodan vastakkainasetteluun, sanoo sotatieteiden dosentti Ilmari Käihkö.

Perusteluja sille, miksi Venäjällä olisi suurin motiivi sabotoida omia kaasuputkiaan päivystävä dosentti Ilmari Käihkö ei tietenkään anna. Sen sijaan väkinäinen meriselitys "Ukrainan sodan vastakkainasettelusta" on pelkkää tuhotyöhön liittymätöntä liturgista tyhjänpuhuntaa ja lukijan harhauttamista sivupoluille. Käihkö kai haluaa uskotella itselleen ja muille, että vastakkainasettelusta on vastuussa vain Venäjä, vaikka USA:n presidentti Joe Bidenin kaudella neokonservatiiviset sotahaukat ovat alusta alkaen halunneet ajaa Venäjän sotaan ja sitä kautta maan heikentämiseen ellei jopa tuhoamiseen. 

Liikekannallepanon Venäjällä käynnistänyt presidentti Vladimir Putin on puhunut Venäjän olevan sodassa koko länttä vastaan. Isku kaasuputkiin sopisi myös tähän strategiaan.  

– Tämä on sodan eskalaatio ja sitoo länttä entistä enemmän mukaan Ukrainassa meneillään olevaan sotaan, Tynkkynen sanoo.

Koska suomalainen journalismi on muuttunut sotapropagandaksi, tästäkin tendenssiuutisesta jää päällimmäiseksi mieleen vanha sananlasku pata kattilaa soimaa. Toimittajalla sen enempää kuin ympäristöpolitiikan professori Veli-Pekka Tynkkysellä ei ole vähäisintäkään halua pohtia ääneen, miksi Venäjä näkee olevansa sodassa koko lännen kanssa. Ehkäpä siksi, että länsi on Amerikan johdolla asettanut Venäjälle kovat talouspakotteet samalla kun se antaa mittavaa aseapua sotaa käyvälle maalle. Minkä tahansa valtion näkökulmasta tuollaiset toimet näyttävät vähintään epäviralliselta sodanjulistukselta. Talouspakotteillaan omaan jalkaansa ampuva hysteerinen ja moralistinen Länsi-Eurooppa on Amerikan vasallina vähintään yhtä syyllinen sodan mahdolliseen eskalaatioon kuin Venäjäkin.

Niin sanottujen asiantuntijoiden selittelyt kaasuputkien räjäytyksistä käyvät sitä eksoottisimmiksi mitä tiukemmin pidättäydytään ajatuksessa, että muita instansseja kuin Venäjä ei voisi sabotaasille olla:

– Ajankohta on mielenkiintoinen. Baltic Pipe -putken avajaispuheissa korostettiin nimenomaan sitä, että nyt päästään eroon Venäjän kaasusta, Ruotsin Maanpuolustuskorkeakoulussa ja myös Aleksanteri-instituutissa työskentelevä Käihkö sanoo.  

Vuotojen ajankohtaa voidaan Käihkön mukaan tulkita niin, että Venäjä haluaa osoittaa, että se pystyisi iskemään myös Baltic Pipeen.

Retorisilla spekulaatioillaan Käihkö ajaa itsensä nurkkaan edes huomaamatta sitä. Jos kerran Venäjä kykenee virallisen narraation mukaan tuhoamaan kaasuputken, niin miksi se räjäyttäisi yhteistyössä saksalaisten kanssa tekemän oman putken eikä siinä vieressä kulkevaa Norjan ja Puolan Baltic Pipe -putkea? Järkevintähän olisi sabotoida putkia, joista Eurooppa tulee saamaan vastaisuudessa kaasunsa.

Verkostojohtaja Jukka Savolainen Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskuksesta pitää Nord Streamin kaasuputkien räjähdyksiä selvänä hybridioperaationa. Tällä tarkoitetaan vastustajan horjuttamista erilaisilla keinoilla ilman, että niistä koituu tekijälleen sotilaallisia vastatoimenpiteitä.  

Tekijää ei vielä tiedetä, mutta Savolaisen mukaan operaation mahdolliset seuraukset palvelisivat Venäjän etua.

Itse aiheutetussa ideologisessa sokeudessaan lännen agentti Jukka Savolainen ei halua edes ajatella, että Yhdysvallat hyötyy kaasuputki-iskusta huomattavasti enemmän kuin Venäjä. Sillä jos kellä on motiivi ja tekniset valmiudet katkaista keskieurooppalaisille elintärkeä kaasuputki Venäjältä. Ensinnäkin ei ole mikään salaisuus, että Yhdysvallat on vastustanut jyrkästi Nord Stream 1 ja 2 kaasuputkien rakentamista, sillä sille pahin skenaario olisi Venäjän ja Saksan läheinen yhteistyö ja energiariippumattomuus Amerikasta. Itse asiassa Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian liberaalit eliitit ovat tehneet 1800-luvulta lähtien kaikkensa estääkseen Saksan ja Venäjän välisen lähentymisen. Presidentti Joe Biden on noudattanut tätä linjaa neokonservatiivien tukemana heti astuttuaan virkaan vuonna 2021. 

Bidenin taustavaikuttajien politiikasta antaa kuvaavan esimerkin Saksan liittokansleri Olaf Scholzin vierailu Washingtonissa tämän vuoden helmikuussa. Saksan ja Yhdysvaltojen johtajien tapaamisen johdosta pidetyssä lehdistötilaisuudessa Joe Biden uhkasi  yksiselitteisesti, että siinä tapauksessa mikäli Venäjä hyökkää Ukrainaan Saksan ja Venäjän yhteistä Nord Stream 2 -kaasuputkea ei saa  ottaa käyttöön. Kuinka ollakaan, Länsi-Ukrainan takapiruna toimiva USA torppasi Minsk II -sopimuksen ehdot vain joitain päiviä myöhemmin Bidenin antamaa ukaasia ja nyt syksyllä saamme kuulla Nord Stream -putkien räjäytyksistä.

Jotta asia tulisi motiivien suhteen vielä selvemmäksi, ruotsalaislehti Nya Dagbladet julkaisi 13. syyskuuta uutisen (englanniksi: Shocking document: How the US planned the war and energy crisis in Europe) "Kuinka Yhdysvallat suunnitteli sodan ja energiakriisin Euroopassa". Uutinen perustuu Yhdysvaltain hallitusta lähellä olevasta ajatushautomo RANDista tulleeseen vuotoon. Luonnollisesti Suomen monoliittinen Mediapooli-valtamedia on ollut vuodosta ja sen tiedoista visusti hiljaa. 

Paljastetuissa tiedoissa annetaan yksityiskohtainen selostus kuinka Euroopan energiakriisi oli Yhdysvaltojen suunnittelema. Nya Dagbladetin jutussa kerrotaan mm.

Tammikuussa päivätyssä asiakirjassa tunnustetaan, että Ukrainassa harjoitetulla aggressiivisella ulkopolitiikalla painostettiin Venäjää puuttumaan sotilaallisesti maahan. He selittävät (dokumentin laatijat), että tarkoituksena on ottaa käyttöön pakotepaketti, jota on valmisteltu pitkään.

EU:n talous romahtaa tämän seurauksena väistämättä – ja sen seurauksena Yhdysvaltoihin voi virrata jopa 9000 miljardin dollarin resursseja ja hyvin koulutettuja eurooppalaisia nuoria siirtyy Yhdysvaltoihin.

Päätavoitteena on jakaa Eurooppa - erityisesti Saksa ja Venäjä - ja tuhota Euroopan talous saamalla hyödyllisiä idiootteja politiikkaan pysäyttämään Venäjän energiantoimitukset mantereelle.

RANDin allekirjoittamassa asiakirjassa, jonka otsikko on "Heikennä Saksa, vahvista Yhdysvaltoja", uskotaan, että on "kiireellinen tarve" saada resursseja ulkopuolelta Yhdysvaltojen talouden ylläpitämiseksi yleensä, mutta "erityisesti säilyttämään pankkijärjestelmä".

"Vain EU:n ja Naton sitoumuksiin sitoutuneet Euroopan maat voivat tarjota meille niitä ilman merkittäviä sotilaallisia ja poliittisia kustannuksia ."

Suurin este tälle on RANDin mukaan Saksan kasvava itsenäisyys. Muun muassa korostetaan, että Britannian Brexit on lisännyt Saksan itsenäisyyttä ja vaikeuttanut Yhdysvaltojen vaikutusta Euroopan hallitusten päätöksiin.

Kyynisen strategian keskeinen tavoite on ennen kaikkea Saksan ja Venäjän sekä myös Ranskan yhteistyön tuhoaminen.

"Jos tuhoa ei toteuteta, se tekee Euroopasta paitsi taloudellisen, myös poliittisen kilpailijan Yhdysvalloille".

Ainoa tapa: "Vedä molemmat osapuolet sotaan Ukrainassa"

Kirjoittajat toivovat, että Saksan ja Venäjän väliset vahingot ovat niin suuret, että maiden on mahdotonta palauttaa normaalit suhteet myöhemmin.

”Venäjän energiatoimitusten vähentäminen, parhaimmillaan täydellinen pysäytys, johtaisi katastrofaalisiin seurauksiin Saksan teollisuudelle. Tarve varata merkittäviä määriä venäläistä kaasua kotien ja julkisten rakennusten lämmittämiseen talven aikana lisää pulaa entisestään. Teollisuuden seisokit aiheuttavat pulaa komponenteista ja varaosista valmistukseen, logistiikkaketjujen romahtamisen ja ennemmin tai myöhemmin dominoefektin.

Loppujen lopuksi Euroopan talouden täydellinen romahdus nähdään sekä todennäköisenä että toivottavana.

"Tämä ei ainoastaan anna murskaavan iskun Saksan taloudelle, vaan koko EU:n talous romahtaa väistämättä ."

He korostavat lisäksi yhdysvaltalaisten yritysten etuja, joilla on vähemmän kilpailua maailmanmarkkinoilla, logistiset edut ja pääoman ulosvirtaus Euroopasta, sen arvioidaan hyödyttävän Yhdysvaltain taloutta miljardeilla dollareilla. Lisäksi korostetaan sitä tärkeää vaikutusta, että monet hyvin koulutetut ja nuoret eurooppalaiset joutuvat muuttamaan Yhdysvaltoihin.

Yhdysvaltain vaatimuksesta asetettujen pakotteiden vuoksi Eurooppa on kieltäytynyt ostamasta kaasua ja muuta energiaa Venäjältä, vaikka varsinkin Saksa tarvitsisi sitä talven kynnyksellä kipeästi. Jatkossa kaasun saanti Venäjältä jää jo käytännössäkin niukaksi, sen takaa sopivasti tuhotut Nord Steam -kaasuputket. Kun Yhdysvaltain vihaaman Venäjän energiatuonti on saatu minimiin, pääsee se päätoivoitteeseensa, hallitsemaan vapaasti Euroopan energiamarkkinoita. Talven lämmitysongelmat Euroopassa ovat tulossa varmuudella ja tästä syntyvää kiristysruuvia "pelastava enkeli" Yhdysvallat on varmasti valmis käyttämään. Yhdysvalloille energian myynnin ehtona tulee olemaan Euroopan lupaus käydä sen puolesta entistä kovempaa taloussotaa Venäjää vastaan. Mihin tarvitaan enää vihollista, jos ystävät ovat tällaisia? 

Sitä vastoin Ylen hybridiuutisessa haastateltu Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskuksen Jukka Savolainen ei mainitse sanallakaan virtahepoa olohuoneessa eli kaasuputkisabotaasin ilmeisintä hyötyjää Yhdysvaltoja. Itse asiassa verkostojohtaja Savolainen pitää tekijän etsimistä muualta kuin Venäjältä pelkkänä itänaapurin perusteettomana aggressiona:

– Jos Venäjä alkaa syyttämään länsimaita niin nähdään ongelmien kärjistyminen ja sellaista propagandaa Venäjän väestölle, jossa voidaan näyttää, että länsi sotii Venäjää vastaan. Jos syytökset kohdistuvat Tanskaan tai Ruotsiin, voidaan myös sotilaallista jännitettä kärjistää alueella, Savolainen sanoo.
Eräät atlantistiset Eurooppa-poliitikot eivät ole kuitenkaan kyenneet hillitsemään riemuaan saksalais-venäläisen kaasuputken tuhoamisesta, vaan ovat avoimesti osoittaneet kiitoksensa todennäköisimmälle tekijälle. Yksi ensimmäisistä onnittelijoista oli EU:n liittovaltion kannattajana tunnettu puolalainen atlantisti Radosław Sikorski, joka lausui tviitissään kiitoksen Yhdysvalloille kaasuputken vaurioittamisesta. Kiitoksen sanat eivät olleet sattumaa, sillä Sikorsi on Amerikan neokonservatiiivisen falangin vaikutusvaltaisimpia tukijoita Euroopassa. Tiivistä suhdetta trotsikalaistaustaisiin neokonservatiiveihin lähentää hänen amerikanjuutalainen vaimonsa Anne Applebaum, joka on Washington Postin kolumnisti ja pahamaineinen liberalistisen imperialismin lobbaaja. Pariskunnalla on myös tiiviit suhteet neokonservatiiviseen Yhdysvaltain apulaisulkoministeri Victoria Nulandiin, joka on puolestaan naimisissa neokonservatismin keskeisen ideologin, niin ikään heprealaistaustaisen Robert Kaganin kanssa. Tämä neokonservatiivien maailmanlaajuinen rinki oli pitkälti vastuussa Ukrainan 2014 jälkeen syntyneen läntisen nukkehallinnon synnyttämisessä. 

Ymmärrettävästi Yhdysvalloissa kaasuputkien räjäyttämiset eivät ole saaneet suurta huomioita sikäläisessä mediassa, koska jo pelkästään aiheen esille ottaminen toisi mieleen maan johdon poliittiset intressit. Tosin republikaanien suosiman Fox Newsin kommentaattori Tucker Carlson pitää yhtenä todennäköisenä vaihtoehtona, että isku olisi tehty Yhdysvaltojen nykyjohdon siunauksella. Lopullista varmuutta tekijöistä ei saada tietää ehkä vielä pitkään aikaan, mutta sen sijaan "rintamien" välistä syyttelyä saamme kuulla sitäkin enemmän. 

Koska globalistis-liberaalin median vaikutus on suurinta lännessä, täällä jää varmasti pitkäksi aikaa voimaan kertomus Venäjän syyllisyydestä. Tätä yrittää vahvistaa mm. Iltalehti uutisessaan  Uutta tietoa Nord Stream -sabotaasista – CNN: Venäjän sotalaivoja havaittiin putkivuotojen läheisyydessä. Toisaalta on yleisessä tiedossa, että myös Yhdysvaltain maihinnousualus USS Kearsarge on seilannut hiljattain samalla alueella, jossa putkiräjähdykset tapahtuivat, seikka, joka jäi sattumalta kertomatta Iltalehdeltä. Sen sijaan Aasiassa, kolmannessa maailmassa ja Etelä-Amerikassa uskottaneen enemmän Lännen/Yhdysvaltain sabotaasiin. Todennäköisesti uskottavimman selityksen tekijöistä löytää kuitenkin se, joka osaa seurata aukottomasti poliittisia motiiveja ja rahan liikettä.


maanantai 20. heinäkuuta 2020

PERSUJEN PIKKUKIHO SYYTTÄÄ PAHOINPITELYSTÄÄN "ÄÄRIOIKEISTOA" – KERTOMUKSESSA PALJON RISTIRIITAISUUKSIA

Vanhat SMPläiset Pekka Kataja ja Timo Soini.

Tiedotusvälineet ovat kertoneet näyttävästi Perussuomalaisten Keski-Suomen vaalipäällikkö Pekka Katajan joutuneen viime perjantaina kahden miehen pahoinpitelmäksi kotonaan Jämsässä. Poliisin mukaan Katajan vammat ovat niin vakavat, että se tutkii pahoinpitelyä tapon yrtyksenä.

Vielä tuoreeltaan perjantaina Kataja kertoi medialle hyökkääjien olleen "ulkomaalaisten näköisiä", luultavasti arabitaustaisia nuorukaisia. Tekijöiden motiiviksi hän löysi Jämsän vastaanottokeskusasian, jota hän sanoo arvostelleen näkyvästi alusta asti. Sekä Kataja itse että Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho ja puoluesihteeri Simo Grönroos katsoivat hyökkääjien olleen liikeellä poliittisista syistä.

Vain parissa päivässä
 kansanedustaja Jouni Kotiahon eduskunta-avustajana toimivan Katajan kertomuksen suunta muuttui 180 astetta, josta Yle kertoo uutisessaan Perussuomalaisten Pekka Kataja epäilee äärioikeiston yrittäneen tappaa hänet: "Minulla on siellä vihamiehiä". Jo pikaisella lukaisulla uutisesta selviää Katajan esittäneen ristririitaisia lausuntoja tapahtuneesta, jotka hän yrittää nyt kiistää. Kieltämättä hänen sanomisissaan on vahva selittämisen maku, joka panee varoituskellot soimaan:
Kataja tähdentää, että hyökkääjät eivät olleet ulkomaalaisia, vaikka paketin tuoja olikin hänen mukaansa tummaverinen ja tummatukkainen. Hän ei myöskään puhunut suomea ulkomaalaisittain murtaen vaan ainoastaan toisenlaisella murteella kuin mitä paikkakunnalla yleensä käytetään, Kataja toteaa.
Vain pari päivää aikaisemmin Kataja oli vakuuttunut tekijöiden olleen poliittisesti motivoituneita ulkomaalaisia, mutta tänään hän epäileekin tekijöiden tulevan äärioikeiston suunnalta. Valtamedia tietenkin rakastaa tulkintaa, jossa kaikki ikävä voidaan sälyttää "kabaalin äärioikeiston" piikkiin. Onko Katajan mielenmuutoksen taustalla halu saada lehdistön sympatiat vai harhauttaa poliisitutkintaa? Ehkä molempia, mutta totta on ainakin se, että Kataja ei ole pidetty aitojen kansallismielisten keskuudessa.

Yleisesti saatavilla olevien tietojen perusteella Kataja vaikuttaa pollittiselta opportunistilta, joka on aiemmin edustanut SMP:tä ja sosiaalidemokraateja. Hän ei missään mielessä ole aatteellinen kansallismielinen, vaan on toiminut aktiivisesti jopa heitä vastaan. Tunnetuilla keskustelupalstoilla kerrotaan muun muassa Katajan estäneen uskottujen ystäviensä avulla petollisesti kansallismielisen Teemu Torssosen eduskuntavaaliehdokkuuden, koska Torssonen oli rohkeasti tuonut esiin tiettyjen persupiirien väärinkäytöksiä ja huonoa toimintakulttuuria.

Poliittista riidoistaan huolimatta on erittäin epätodennäköistä, että edes "äärioikeistolaiset" kuumakallet valitsisivat poliittisen väkivaltansa kohteeksi niin mitättömän pikkutekijän kuin Katajan. Tämä taas johtaa alkuperäiseen kysymykseen hyökkäyksen tekijöistä. Jopa puheenjohjaja Halla-aho totesi tänään, että "muukin kuin poliittinen motiivi on silti mahdollinen".

Nuo motiivit saattavat löytyä rikollisesta alamaailmasta, sillä Katajalla väitetään olevan petoshistoriaa, johon kuuluu mm. epäily Jämsänkosken työttömien kassan kavaltamisesta. Hänen sanotaan myös haalineen itselleen perusteettomia matkakorvauksia ja yhdistyksen kiinteää omaisuutta kyseenalaisin keinoin. Jos näissä puliveivausväitteissä on perää, se on saattanut synnyttää kostomentaliteettia, joka on sitten realisoitunut viime perjantaina.

Arkinen rikollinen yhteys ei olisi yllätys, sillä Perussuomalaisten kakkos- ja kolmosketjuissa häärii tunnetusti jos jonkinlaista vilunkipeliä harrastavaa SMP-taustaista karvalakkikoijaria. Tässä mielessä persut eivät juurikaan poikkea vallitsevasta poliittisesta luokasta. 

Persujen kunniaksi on tosin huomautettava, että sieltä puuttuvat ne kaikkien suurinta taloudellista vedätystä harjoittavat poliittiset valkokaulusrikolliset, joita Kokoomus, Kepu, Vihreät ja SDP on pullollaan. Tämä taas selittynee sillä, että enimmäkseen maaseudulla ja taajamissa vaikuttavilla divaritason persupoliitikoilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia suuriin vedätyksiin kuin isojen kasvukeskusten sliipatuilla verkostoitujilla. Siksi persupoliitikkojen rikollisuuskin näyttää arkipäiväisen nuhjuiselta ja banaalilta. 

Katajaan kohdistuneessa hyökkäyksessä näyttää olevan mukana sen verran sotkuista pikkurikollisuutta ja ristiriitaisia silminnäkijätodisteita, että paljastuessaan juttu tarjoaa luultavasti vain myötähävettävän puskafarssin, joista persuilla ei ikävä kyllä ole ollut viime aikoina pulaa.



                                                     ********************************* 


TV1, 20.7.2020 klo 18.20, 8 minuuttia

Maailma on tytöille ja naisille parempi paikka kuin ennen, mutta tasa-arvokehitys ottaa koko ajan takapakkia. Mistä tämä johtuu? Vieraana tasa-arvojärjestö UN Women Suomen toiminnanjohtaja Jaana Hirsikangas. Toimittajana Lena Nelskylä. #8minuuttia. HD ohjelmatekstitys (suomi) 10 min. Linkki ohjelmaan.


Puhumassa on nuori valkoinen nainen, joka kuuluu kiistämättä maailman etuoikeutetuimpaan, halutuimpaan ja vähiten arvosteltuun ryhmään. Jotkut vain ovat tasa-arvoisempia by nature kuin toiset.


TV1, 20.7.2020 klo 19.00 Historia: Franco - unohdettu diktaattori (12) 

2/4. Uusi hallinto. Franco julistautui Espanjan suvereeniksi hallitsijaksi ja loi itse oman julkisuuskuvansa. Hän asettui asumaan entisen kuninkaan kesäpalatsiin. Mitä tämä kertoo Francon mielenliikkeistä? (U) HD ohjelmatekstitys (suomi) 52 min. Linkki ohjelmaan.


TV1, 20.7.2020 klo 20.00 Hyvissä aikeissa 

2/3 Kallonmittaajat. Hautojen kaivelu sekä alastomien ihmisten mittaus ja kuvaaminen olivat sata vuotta sitten tieteen valtavirtaa. Rotututkimuksella perusteltiin ihmisten eriarvoisuutta. Miten tiedeusko sokaisi tutkijat? (U) HD ohjelmatekstitys (suomi) 29 min. Linkki ohjelmaan.

Ihmislajin geneettisen diversiteetin kiistävä ohjelma on suunnattu rasistisesti vain valkoisia vastaan. Epätieteellistä tasa-arvouskontoa saarnaava sarja on täynnä liberaaleja ennakkoluuloja ja valheita, jotka Yle Watch ottaa luupin alle lähiaikoina.


TV1, 20.2.2020 klo 21.35 Perjantai-dokkari: Lihava ja onnellinen 

Piia Viena haluaa murtaa mielikuvan siitä, ettei lihava voi olla onnellinen ja tyytyväinen itseensä. Ohjaaja Ami Assulin. HD ohjelmatekstitys (suomi) 10 min. Linkki ohjelmaan.

Me elämme selkärangattomuuden ja rumuuden aikaa. Kun ilmiselvistä heikkouksista ja vioista tehdään hyveitä voi tulos olla myös hengenvaarallinen. Ainakin reippaasti ylipainoisille.


TV1, 20.7.2020 klo 22.05 Tulen morsian (12) 3/3.

Noitavainot käyvät yhä julmemmiksi, ja Anna joutuu punnitsemaan tekonsa seurauksia. Kaiken uhalla hän päättää pelastaa viattoman Elinin, ja uhmaa samalla tuomaria tavalla joka ei ole jättämättä jälkiä. HD ohjelmatekstitys (suomi) 44 min


Miehiä sukupuolena demonisoiva feministinen tv-sarja. Koska tämä on lähtökohta, se on myös täynnä fiktioon puettuja historiallisia valheita. 

Historialliset tosiasiat kertovat, että noitavainoista kärsivät eniten miehet ja naisia tuomittiinkin noitina Suomessa huomattavasti vähemmän kuin miehiä. Tämä tosiasia ei kuitenkaan häiritse ohjelman tekijöitä, jotka haluavat edistää vain omaa agendaansa.


Yle Teema, 20.7.2020 klo 19.55 Suuret tunteet (7)

1/5. Toimittaja Njål Engesæth tapaa Norjan vihaisimpiin kuuluvia ihmisiä: naisen joka on tappanut isänsä, vihaisen muslimin - sekä lavakoomikko Sigrid Bonde Tusvikin. Miksi vihan tukahduttaminen voi sairastuttaa? Norjalainen dokumenttisarja tunteista. HD 35 min. Linkki ohjelmaan.

Siis hetkinen...eikös viha ole patologinen tunne, josta pitäisi ehdottamasti päästä nyky-yhteiskunnassa eroon? Ovathan yhteiskuntainsinöörit määritelleet ensimerkiksi tietynlaisen erimielisyyden vihaksi, joka on eräissä rikoksissa raskauttava "motiivi". Miksi sitten Ylen esittämässä norjalaisessa dokumenttisarjassa ylistetään vihaa, ja väitetään, että sen tukahduttamienn voi sairastuttaa?

Aivan, kyse onkin ns. paremmasta vihasta (hyväkkäiden oma ilmoitus), jota heikot, kaunaiset ja muut vasemmistolaiset harjoittavat. Kyse on samasta kaunasta, jota Nietzsche kutsui ressentimentiksi, huonompien vihasta parempiaan kohtaan. Punavihreän uussosialismin läpitunkema valtavirtamedia suorastaan kiihottaa sellaiseen, varsinkin jos viha suuntautuu valkoiseen heteromieheen.
Sellainen viha esitetään sankarillisen voimaannuttavana, joka on vieläpä oikeutettua, koska se palvelee Hyvää asiaa™, tulevaisuuden planetaarista kommunismia.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

YLEN SUHDE "HYVIEN IHMISTEN" VÄKIVALTAKIIHOTUKSEEN


Länsimaiden valtamediassa ahkeraan toistuvat termit ääriajattelu ja ekstremismi ovat pelkkiä kiertoilmauksia lähinnä poliittista nomenklatuuraa uhkaavalle kansallismielisyydelle. Näitä näennäisen neutraaleja koodisanoja käyttämällä toimittajat saavat kätevän tekosyyn päästä taas puhumaan lempiaiheestaan, "nousevasta äärioikeistosta". Samoin on laita taajaan käytetyssä termissä ääripäät, jolla tarkoitetaan käytännössä vain sitä yhtä väitettyä ääriliikettä eli "äärioikeistoa". 

Suurissa toimituksissa riemu olikin katossa, kun Perussuomalaiset Nuoret ry:n varapuheenjohtaja Toni Jalonen kutsui edellisviikonloppuna Tallinnassa itseään ohimennen fasistiksi. Valtavirran uutisoinnille ei ollut mitään merkitystä sillä, että Etnofutur-konferenssissa Jalosen esittäytyminen fasistiksi ymmärrettiin yleisössä aivan muuna mitä viralliseksi tulkinnaksi tullut vasemmiston kulunut neuvostopropaganda asiasta sanoo. Koska valtakunnan lehdissä Jaloselle ei annattu mahdollisuutta selittää sananvalintaansa, hän sai äänensä kuuluuviin ainoastaan vaihtoehtomedialle antamassaan haastattelussa.

BBC:n Hitler Channellin (History Channel) fasismitulkinnasta versova moralismi ei saanut velloa julkisuudessa montaa päivää, kun toiselta suunnalta iski toimittajien kannalta ikävä uutinen. Jopa Ylen oli pakko uutisoida Vasemmistoliiton läntisen alueen toiminnanjohtajan Misha Dellingerin Twitter-tililtä lähetettyjä tappouhkauksia kuvitelluille fasisteille ja ilmastonmuutoskriitikoille. 

Viime perjantaina Ylen verkkosivut julkaisi uutisen Li Andersson: "Tämä asia ei jää tähän" – Vasemmistoliiton toiminnanjohtajan perustama Twitter-tili kehotti tappamaan fasistit ja ilmastonmuutoksen kieltäjät, jossa ei käsitelty läheskään kaikkia Dellingerin lähettämiin tappouhkauksiin liittyneitä taustatietoja. Esimerkiksi Iltalehden viikonlopun paperiversiossa kerrotaan, että jo kesällä 2015 Dellinger fantasioi Facebookissa Ruotsin kuninkaallisten ampumisella: 
-Eniten mua kiinnostaa, et miksei noita oo ammuttu jonkun ladon alakerrassa ja jouduttu ampumaan pari kertaa, koska vaatteisiin ommellut jalokivet on suojanneet luodeilta. 
Viiden vuoden takainen avautuminen synnytti jonkun verran ikävää julkisuutta, mutta se ei haitannut Dellingerin urakiitoa Vasemmistoliitossa, sillä hänet valittiin läntisen alueen toiminnanjohtajaksi tammikuussa 2018. Aikaisemmasta kärystä huolimatta Dellingerillä on ollut pokeria kertoa Twitterissä, etteivät nyt julkisuuteen nouseet väkivaltaan yllyttäneet viestit ole hänen kirjoittamiaan. Ikään kuin lieventävänä asianhaarana Dellinger tiedottaa lisäksi, että vuosien 2016 ja 2017 aikana kirjoitettujen viestien Twitter-tili (@huggywuggy2) oli perustettu ennen hänen työsuhteensa alkamista Vasemmistoliitossa.

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Yllättävää kyllä, Ilta-Sanomissa julkaistiin perjantaina toimittaja Olli Wariksen kommentti 
Li Andersson toteutti pr-operaation – mikä lopulta muuttui?, jossa ruoditaan Vasemmistoliiton puoluepampun väkivaltatoiveisiin liittyvää vyyhtiä huomattavasti syvemmin kuin Ylen pintaraapaisuksi jääneessä uutisessa:
Torstaina IS lähestyi vasemmistoliiton puheenjohtajan Li Anderssonin esikuntaa, jossa ei nähty tapausta edes selvittämisen arvoisena, sillä Dellingerin tapaukseen oli tarttunut myös tuomioistuimen kieltämä uusnatsiorganisaatio. 
Vasemmistoliitto yritti siis spinnata asian näyttämään siltä, että uusnatsit ovat heidän kimpussaan. (...) Anderssonin pr-operaatio käynnistyi perjantaiaamuna viiden tviitin sarjalla, jossa vasemmistoliitto irtisanoutui väkivallasta ja sillä uhkailemisesta. 
Dellinger ilmoitti irtisanoutuvansa tehtävästään ja pyysi anteeksi puolueelta, puoluetovereiltaan ja vasemmistoliiton äänestäjiltä ”asian ympärille syntynyttä kohua”. Kirjoitusten kohteet jätettiin mainitsematta.
Mitä sitä fasisteilta ja ilmastonmuutosuskonnon epäilijöiltä anteeksi pyytelemään. Tärkeintä on pahoitella ainoastaan aatetovereita sitä, että sattui jäämään kiinni näkemyksistään, joita Vasemmistoliiton johto uskaltaa sanoa ääneen yksityisesti vain puolen Koskenkorva-pullon juomisen jälkeen. Puolueen johto, erityisesti Li Andersson, on tukenut Dellingeriä tämän koko uran ajan kunnes nurkkaan ajattuna oli pakotettu heittämään pitkäaikaisen ystävänsä laidan yli. Iltalehden viikonlopun paperiversiossa kun tiedetään kertoa, että
Iltalehden tietojen mukaan hän [Dillinger] kuuluu vasemmistoliiton puheenjohtajan, niin ikään Turusta olevan opetusministeri Li Anderssonin lähipiiriin.
Vasemmistoliiton touhuja tarkemmin seuranneet ovat aina tienneet, että puolueen lähellä pyörii suurehko lauma väkivaltavasemmistolaisia räyhä-räähkiä. Jostain syystä tätä tosisiaa ei hirveästi ainakaan Ylessä toitoteta. Kun Dellingerin vuosia jatkuneet tappouhkaukset synnyttivät Ylessä vain kaksi uutista, on vastaavasti Perssuomalaisten Nuorten varapuheenjohtajan fasistiksi tunnustautumista revitelty lukuisissa mediajätin uutisissa. Pelkästään eilen asiasta julkaistiin Ylessä kolme uutisjututtua: Perussuomalaisissa nuorissa voi alkaa puhdistus, puolue saattaa erottaa nuorisojärjestönsä – "Harjaako" Halla-aho puolueesta vain arvostelijoitaan?, Tutkija: Perussuomalaisten nuorten kohtalo oli sinetöity jo ennen äänestystä – "Ovat olleet piikki Halla-ahon lihassa jo pitkään" ja Fasismipuheilla kohahduttanut PS-nuoret avoimessa kapinassa: puolueen vaatima sääntömuutos hylätty – Halla-aho: Jatkosta päätetään ensi kuussa.

Väkivallan kategorinen kieltäminen poliittisena välineenä on todellisuuden vastaista hurskastelua. Sitä ei tarvitse kannattaa, mutta jonkinlainen rehellisyys sen suhteen olisi silti suotavaa. Vasemmisto on historiansa aikana osoittautunut olevansa kaikkein tekopyhin väkivallan suhteen, sillä juuri sillä hattaraiset rauhan puheet ja käytäntö ovat iskeneet kovimmin toisiinsa. Siksi lämpimiä suhteita väkivaltavasemmistoon pitävän Vasemmistoliiton julkilausumat nollatoleranssista väkivallalle jaksavat hymyilyttää:
Vasemmistoliiton ydinarvoihin kuuluu väkivallan ja sillä uhkaamisen vastustaminen. Emme hyväksy väkivaltaa tai sillä uhkaamista missään muodossa - emme tänään, emme huomenna, emme koskaan tulevaisuudessa.
Hallituspuolueena Vasemmistoliiton on pakko ylläpitää hillittyä julkisivua itsestään. Tämä on osoittautunut viime aikoina vaikeaksi, koska sen kannattajakunnasta löytyy väkivaltavasemmistoa, joka larppaa mielellään vallankumousta ja punaterroria. Viimeisin esimerkki tästä on surullisen kuuluisa äärivasemmiston nettikeskus Takku.net, jossa nimimerkki Takaisinmaksunaika on kehoittanut Korona-viruksen tahallista levittämistä poliisiasemille ja "asenteellisille" viranomaisille. Kenellekään ei tule yllätyksenä, että Ylen uutisissa tästä uhkauksesta ei ole mitään mainintaa.

Valtion subventoimien apurahakapinallisten kaunaisissa väkivaltafantasioissa ei ole mitään yllättävää, mutta kun samanlaista viestiä esittää porvarillisien valtavirran toimittaja, täytyy lukijan hieraista silmiään. Kalevan toimittaja Pekka Rahkon kolumni (26.2.2020) Poliitikot ovat vastuussa vihapuheensa seurauksista – Somen kautta vas­ten­mie­li­nen retoriikka leviää nopeasti ja tehokkaasti yllyttää väkivaltarikokseen poliittisesti erimielisiä vastaan kirjoittamalla muun muassa:
Väkivalta ja pahoinpitelyt tulevat vihapuheen seuraksena joka tapauksessa lisääntymään. Koska näin ollen yhä useampi suomalainen tulee joka tapauksessa pahoinpidellyksi, toivon hartaasti, että uhrinsa sattumanvaraisesti valitsevien saalistajien kynsiin jäisivät oikeat ihmiset. Perussuomalaiset ja heidän äänestäjänsä. Mieluummin he kuin joku muu. Heihin ei tehoa mikään muu kuin se, että vihapuhe osuu omaan nilkkaan.
Punaporvari Rahko kuvittelee olevansa kovinkin nokkela lainatessaan lähes sanasta sanaan Jussi Halla-ahon kirjoituksesta Monikulttuurisuus ja nainen löytyvää pätkää. Rahko kuvittelee, että koska Halla-aho ei saanut sananvapaustuomioita tuosta kirjoituksesta, vaan tekstistä Muutama täky Illmanin Mikalle, kolumnisti voi toisen kertaluokan ironisoinnilla vapaasti fantasioida poliittisten vastustajien pahoinpitelemisestä. 

Eikä kyseessä ole edes mikään ironia, sillä tunnettuna suomalaisvihamielisyyden asiamiehenä Rahko on kuin virallista puoluelinjaa noudattava Neuvostoliiton politrukki, joka puhuu vain puolueen vihollisten (kuvitellusta) väkivallasta, mutta hyväksyy hiljaisesti järjestelmän kohdistaman drastisen terrorin tavallisia kansalaisia kohtaan. Yllä oleva lainaus voisi hyvin olla jonkun uuskommunistisen Open Borders -autistin purkaus, jossa ollaan täysin sokeita kutsumattomien rotumuukalaisten päivittäiselle väkivallalle kantaväestöä vastaan. Tässä tilanteessa olisi tärkeää, että lainauksen nähneet tekisivät Rahkosta rikosilmoituksen polisiille. Silloin nähtäisiin onko laki edelleen erilainen eri kansalaisille.

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

keskiviikko 26. helmikuuta 2020

VALEDEMOKRATIAN PALJASTUMINEN LISÄÄ MEDIAN PANIIKKIPUHETTA "FASISMISTA"



Vallalla oleva moralismi, hurskastelu, sentimentalismi ja omahyväisyys ovat keinoja peittää ja jopa puolustella 
kulttuurimme moraalista alennustilaa. Yhteiskunta, joka vaatii hyväksymään biologisen valheen sukupuolten samanlaisuudesta ja vaihdettavuudesta, voi silloin vaatia hyväksyntää lähes mille tahansa järjettömyydelle. Paitsi sille, että vastustetaan poliittisena korrektiutena tunnettuja mielettömyyksiä. 

Auringonlaskun lännessä epämiellyttävän totuuden sanojia on jo vuosikymmeniä haukuttu fasisteiksi, jonka vuoksi aniharva haluaa kutsua itseään sillä nimellä. Se siitä paljon ylistetystä suvaitsevaisuudesta. Hurskastelevalla tekopyhyydellä marinoituneet valtamedian toimittajat ottivatkin kaiken poliittisen hyödyn irti, kun Perussuomalaisten Nuorten varapuheenjohtaja Toni Jalonen sanoi viikonloppuna Viron Etnofutur-konferenssissa pitämässään puheessa olevansa etnonationalisti, traditionalisti ja fasisti. Yksi ainoa sana sai mediatalojen ja puoluetoimistojen sopulilaumat poksauttelemaan kuohuviinipulloja. Ylessä reagoitiin myös nopeasti, ja jo maanantaina masinoitiin "fasistikohu" uutisella Fasistiksi itseään kutsunut Toni Jalonen erotetaan perussuomalaisista – Halla-aho ei hyväksy puolueen nuorisojärjestön toimintaa.

Perussuomalaisia vastustava valtapuolueiden blokki sai nuorisopoliitikon lausunnon myötä vihdoinkin kaipaamaansa "todisteen" emopuolueen fasistisuudesta. Ensimmäisenä apajille ehti käsiään hieroen Kokoomuksen Petteri Orpo, jolle ei tuota vaikeksia sanoa Halla-ahon puolueen olevan sekaisin fasismista ja "rotuerottelusta". Lausunto ei ole mikään yllätys puoluejohtajalta, jonka peräänkuuluttama "arvopohja" on sama kuin kultuurimarxilaisilla punavihreillä. Vasemmistoliitossa ja Vihreissä myhäillään varmasti tyytyväisinä kuinka "porvarit" toimivat fasistikaustissa heidän aisankannattajinaan. 

Muiden puolueiden kansainvälisyyskasvatuksella indoktrinoidut nuorisopoliitikot ovat tietenkin tuominneet närkästyneinä "Perussuomalaisten riveissä esiintyvän fasismin". Demarinuorten lehden tiedonannossa Poliittiset nuorisojärjestöt: “Emme tee yhteistyötä fasistien kanssa" kerrotaan julkilausumasta, jonka ovat hyväksyneet Kokoomusnuoret, Demarinuoret, Keskustanuoret, Vihreät nuoret, Vasemmistonuoret, KD Nuoret ja RKP-nuoret. Näin laaja yhteistyö tuo mieleen Länsi-Euroopan (erit. Ranska) kansanrintamahallitukset 1930-luvulla, jolloin kommunistit saivat porvaripuolueet mukaan yhteisrintamaan puolustamaan  neuvostobolshevismia fasisteja vastaan.



Ajat ovat kuitenkin muuttuneet 1930-luvusta niin paljon, ettei parlamentarismiin sitotutuneita perussuomalaisia voi mitenkään pitää perinteissä mielessä fasisteina, mutta heitä voi kutsua sellaisiksi, aina kun he poikkeavat humanitääris-globalistisen politiikan hegemonisesta  etiketistä. Sitä vastoin vasemmiston ja sen hellimmän "kansanrintaman" poliittinen strategia ei ole muuttunut juuri lainkaan. Varsinkin kuihtuvat vasemmistopuolueet tarvitsevat laajaa "kansanrintamaa" puolustaakseen katkeraan loppuun asti 2000-luvun kommunismina tunnettua kulttuurimarxilaista identiteettipolitiikkaa ja tasa-arvototalitarismia.

Perussuomalaisten johdon kannalta fasisti-kohu on ollut kiusallinen ja sen tunnustaa myös puolueen puheenjohtaja Jussi Halla-aho Ylen uutisessa Halla-aho fasismikohun keskelle joutuneesta nuorisojärjestöstä: "On sietämätöntä, että puolueesta erotetut voivat jatkaa toimintaansa". Halla-ahon kommentti oli napattu eilisestä A-studiosta, jossa fasistikausti oli nostettu valtakunnan tärkeimmäksi asiaksi. Jostain syystä Ylen toimittajilla ei ole samaa intoa käsitellä vasemmistopuolueiden sisäistä likapyykkiä, josta löytyy mm. afrikkalaistaustaisten kuntavaaliehdokkaiden saamat vankeustuomiot törkeistä raiskauksista. Vaikka kommunistiksi julistautuminen on fasistiksi tunnustautumisen rinnastettava teko, Vasemmistoliiton kansanedustaja Anne Kontulan ulostulo ei herättänyt julkisuudessa juuri mitään paheksuntaa, vaan päinvastoin enimmäkseen ymmärrystä.

Jussi Halla-aho ajattelee ymmärrettävästi puolueensa parasta ja gallupeja. Hän on tietenkin oikeassa siinä, että Persut ei ole fasistinen puolue, mutta menee liian pitkälle tuomitessaan  kannattajiensa etnonationalismin, joka on pelkkä uudissana perinteiselle nationalismille. Siinä kansan ymmärretään jakavan suurin piirtein saman perimän historiallisesti tunnustetulla maa-alueella. Puoluejohtajan nuivuus suomalaisuutta  määrittävää etnisyyttä kohtaan on käynyt selväksi monissa haastatteluissa, joissa hän sanoo olevansa liberaalinationalisti, joka pitää ketä tahansa Suomessa asuvaa työssäkäyvää veronmaksajaa suomalaisena. Suomalaisuuden uustulkinta ei ole Halla-aholle pelkkää lämmintä puhetta, vaan hän haluaa Perusuomalaiset Nuorten sääntömuuntoksella estää etnonationalismin riveissään. 

Saattaa olla, että perussuomalaisten kipuilu johtuukin Halla-ahosta, joka potkii puolueesta pois perinteisen suomalaisuuskäsityksen kannattajia. Puolujohdon harjoittama suomalaisuuden vesittämisen hiljainen hyväksyntä on ymmärrettävästi herättänyt kentällä vastustusta. Varsinkin nuorissa on löytynyt uhmakkuutta torjua Persujen virallinen liberaali suomalaisuustulkinta, jonka seurauksena puolue on vaarassa ajautua Kokoomuksen "isänmaallisuuden" vietäväksi.

Nuorisojärjestön kritiikki on sikäli perusteltua, että Perussuomalaiselta puolueelta puuttuu lähes täysin aatteellinen ja poliittis-filosofinen pohja, jonka vuoksi se pelkkää pragamatismia korostaessaan saattaa myydä vähäisetkin periaatteelliset rippeensä ministeripaikkojen toivossa. Se tapahtui jo Soinin aikana, joten aatteellisesti ontto puolue voi tehdä saman  koska tahansa riippumatta siitä kuka on johdossa.


Perussuomalaiset Nuorten varapuheenjohtajan Toni Jalosen lausunto oli kieltämättä provokaatio sekä yliherkkää mediaa että emopuolueen johtoa vastaan. Jalosen olisi pitänyt tietää, että hänen julkilausuma f-sana vahingoittaa Persujen kärsivällisesti rakentamaa imagoa tavallisten suomalaisten protestipuolueesta. Näin jälkiviisaana tyytymättömyys kosher-konservatismiin olisi voitu ilmaista hyvissä ajoin henkilökohtaisella eroamisella ja tarpeen tullen uuden liikkeen perustamisella, jonka periaatteisiin kuuluu italialaistyyppinen fascismi. Eräiden tietojen mukaan Jalosella olisi ollut erottaminen joka tapauksessa edessä, jonka vuoksi hänellä ei ollut mitään menetettävää Viron konferenssissa. Poliittisessa pelissä Jalosen avautuminen oli silti lyhytnäköinen performanssi, varsinkin jos tuon teatterin katsojat uskovat demokratian mahdollisuuteen.

Jalosen positiivinen näkemys fasismista ei välttämättä ollut turha ele, sillä se sohaisi samalla demokratian tabua. Keskustelua voi jatkaa kysymällä, onko länsimaissa kuten Suomessa ylipäätään edes olemassa demokratiaa? Ei ole mikään salaisuus, että jos äänestämällä voisi vaikuttaa, se kiellettäisiin. Ainakin länsimaissa demokratia näyttää pelkältä hyveellisyyden fasadilta, jonka takana vaikuttavat todelliset päätöksentekijät kansalaisten eduista piittaamatta. Näitä harmaita voimia ovat plutokraatit ja kulttuurimarxilaiset uussosialistit, joiden näennäisesti epäpyhää allianssia pitää koossa usko globalismiin, yhteen ainoaan maailmanvaltioon. Siinä on demokratia eli kansanvalta kaukana.

Realistien on syytä tunnustaa, että Persujen tulevalla vaalivoitolla ja ministeripuolueeksi pääsemisellä ei pelasteta jo nyt näkyvillä olevaa demografista katastrofia. Vain siinä tapauksessa, jos Persut olisivat poikkeustilaan valmistautuva vallankumouksellinen fasistipuolue ja kansa sen takana, tällä maalla voisi olla pelastautumisen mahdollisuus. Lisäksi tämä vaatisi sen, että muu Eurooppa on noussut tahoillaan puolustamaan kansankuntiensa säilymistä. On yhdentekevää kutsutaanko Suomen ja Euroopan pelastusoperaatiota fasismiksi tai joksikin muuksi, selvää on vain se, että valedemokraattisella näpertelyllä ei voida voittaa haasteita, jotka uhkaavat meidän ja jälkipolviemme olemassaoloa.

sunnuntai 23. helmikuuta 2020

POLITISOITUNEIDEN TUTKIJOIDEN HARJOITTAMAN PROJISOINNIN ANATOMIAA

"Poliisi!....täällä maalitetaan", tiuskaisi Teemu Tammikko 
os. Sinkkonen luettuaan Yle Watchin jutun.

Tutkijan arvovaltaa tarvitaan lähinnä fysiikan kaltaisissa luonnotieteissä selittämään maallikoille universumin ilmiöitä. Sen sijaan yhteiskunnassa totuudet ovat pitkälti hallitsevan järjestelemän määrittämiä ja ne muuttuvat aina kun järjestelmä vaihtuu. Näin kävi esimerkiksi sosialismin kohdalla. Vielä 1970-luvulla sosialistimaat uskoivat totuuksiensa järkähtämättömyyteen, mutta niihin luotettiin myös hämmästyttävän paljon länsimaissa, eikä ainoastaan sosialistien keskuudessa. Vasta kun reaalimaailma löi suoraan kasvoille, alkoivat muotiaatteita seuraavat massat kaikota sosialistien joukoista. Niin sanotut puhuvat päät eli mediassa näkyvät yhteiskuntatieteilijät eivät perinteisesti ole kumouksista juuri hätkähtäneet, vaan ovat muina miehinä kääntäneet takkia ja alkaneet saarnata vaikkapa uskoa länsimaisen liberaalidemokratian erehtymättömyydestä.


Vuoden 2008 talouskriisin jälkeen liberaalidemokratia on joutunut aiheuttamiensa ongelmien vuoksi puolustuskannalle. Järjestelmästä hyöytyvät ja sitä puolustavat tahot eivät tietenkään halua tunnustaa virheitään, vaan he projisoivat ne muualle. Järjestelmäkriisin tihentyessä demokratian irvikuvaksi muuuttunut liberaalidemokratia on tarvinnut lisää uskonsotureita, jotka puolustavat hallitsevaa nomenklatuuraa viimeiseen palkkapussiin asti. Nykyhegemonian intressien äänitorvena työskentelevä turkulainen Ylen toimittaja Merja Niilolan pitkä agendauutinen Tutkija: Some-raivo on uusi väkivallan muoto – Milloin ihmiset unohtivat, miten toisia kohtaan käyttäydytään? käyttää punaisessa yliopistossa marinoituneita asiantuntijoita, joiden vastaukset voisi napata suoraan NPC-pelirobotin meemeistä.

Ei ole sattumaa, että vasemmistolaisuudestaan tunnettu toimittaja Niilola käyttää juttunsa pääinformanttina Ulkopoliittisen Insituutin (UPI) vanhempi tutkija Teemu Tammikkoa. Vaikka nimi ei heti soittanut kelloja, kommenttien tyyli vaikutti jotenkin tutulta. Pieni salapoliisityön Yle Watchin arkistoon paljasti, että Tammikko onkin entiseltä sukunimeltään Sinkkonen. Nimenvaihdokseen on voinut vaikuttaa homoavioliiton kaltainen sivilisäädyn (sic) vaihtuminen, mutta todennäköisempi syy on Sinkkosen joutuminen naurunalaiseksi asiantuntijalausunnostaan, jonka Yle julkaisi jutussaan Totta vai ei: onko turvapaikanhakijoiden joukossa Isis-terroristeja? syyskuussa 2015.

Samaan aikaan hän kirjoitti Ulkopoliittisen Instituutin sivuille reteästi, että ISIS-järjestön väittäminen uhaksi on  vihaviesti, jota levittää vain paranodi äärioikeisto. Kun islamistijärjestön vähättely kävi mahdottomaksi, Tammikko os. Sinkkonen poisti vaihvihkaa tekstin UPI:n nettisivulta. Internet ei kuitenkaan unohda, joten lainaamme hävitetyksi uskotun tekstin erästä mehevää kohtaa vanhasta Yle Watchin kirjoituksesta:

Esimerkiksi satu Punahilkasta heijastaa hyvin tänä päivänä esiintyvää tarinaa pakolaisten joukossa Eurooppaan soluttautuvista terroristeista. Siinä päähenkilönä on pieni tyttölapsi (jopa kliseisen tyypillinen ”viaton uhri”), jonka kaikin mahdollisin tavoin paha ja iljettävä susi (ei siis ihminen, vaan jihadistinen terroristi) haluaa syödä (räjäyttää ilmaan, ampua, katkaista pään ja raiskata, järjestyksen ja tyylin saa vapaasti kuvitella itselleen sopivaksi). Sadussa susi naamioituu isoäidiksi (pakolaiseksi), jota Punahilkka tulee auttamaan (tässä mielessä Punahilkka heijastelee myös visiota sinisilmäisistä ”vihervasemmistolaisista suvakeista”) ja kysyttyään suurista silmistä ja hampaista (kännyköistä, Niken lenkkareista) joutuu lopulta suden syömäksi (visio Islamista, joka tuhoaa eurooppalaiset arvot ja kulttuurin massiivisen maahanmuuton ja terrorismin myötä).
Huvittavaa Tammikon os. Sinkkonen venkoilussa on se, että aluksi hän väitti ettei terroristeja ole tulossa Eurooppaan, mutta nimenvaihtamisen myötä hänestä tulikin käden käänteessä terrorismin torjunnan asiantuntija! 

Tammikolle terroristisesta väkivallasta ei vieläkään tule mieleen islamistit, vaan Niilolan kirjoituksen alussa hän tekee selväksi, että väkivallan mahdollisuus syntyy kabaalin äärioikeiston sanomisista:
Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Teemu Tammikko sanoo, että päivä päivältä kärjekkäämmäksi käyvä puhe on yksi väkivallan muoto.  
– Väkivalta on löytänyt uusia foorumeita sosiaalisen median kautta. Some tekee mahdolliseksi poliittiseen väkivaltaan kuuluvan viholliskuvan rakentamisen ja sen helpon levittämisen.
Tammikon näkemys on silkkaa harhauttamista, koska hallitsevaa luokkaa edustava valtamedia rakentaa itse viholliskuvaa niistä muista, demonisoiduista äärioikeistolaisista. Tämä jos mikä jakaa kansaa, joka lienee median lietsoman vastakkainasettelun tarkoituskin. Vastaavasti poliitikot ovat takoneet kiilaa kansalaisten väliin tuottamalla maahan elintasosiirtolaisia, joita enemmistö suomalaisista vastustaa.

Terrorismin tutkijoissa näyttää vilisevän kummallisen paljon järjestelmää nuoleskelevia konformisteja  ja opportunisteja, jotka ovat päässeet pitkälle omaksumalla maan virallisen liturgian. Tutkija Leena Malkin näkemykset ovat rinnastettavissa Tammikon arvioihin, jotka perustuvat poliittisen johdon kannattamaan ideologiaan ja silkkaan mutu-pohjaiseen päättelyyn:
Myös terrorismin tutkija Leena Malkki sanoi hiljattain Sunnuntaisuomalaisen haastattelussa, että Suomessa on kehittymässä väkivallan mahdollistava ilmapiiri. Haastattelu on julkaistu mm. Kouvolan Sanomissa ja tästä pääset maksulliseen juttuun. Malkki sanoo, että ihmisten jaottelu eriarvoisesti "meihin ja muihin" on puhetta, jonka takana on halu oikeuttaa poliittinen väkivalta.
Tuleeko tutkija Malkille mieleen, miksi kansallisvaltiot ja rajat ovat ylipäätään olemassa? Mitä muuta kansallisvaltio on kuin erottautuminen muista, liitto, jonka tarkoitus on edistää oman ainutlaatuisen yhteisön hyvinvointia. Rajojen ylläpitäminen on an sich väkivaltaa, mutta niin on myös rajojen luvaton ylittäminen! Paljon hehkutettu monikulttuurikin voi toimia vain tältä perustalta. Jos taas uskotaan sosialistisesti kaikkien olevan meitä, miljardit siipeilijät voisivat tulla vapaasti saalistamaan kansakuntien sukupolvien ajan rakentamaa hyvinvointia. Vapaiden rajojen päätepisteenä on kantokyvyn romahtaminen ja kehittyneiden maiden muuttuminen yhdeksi suureksi Afrikaksi.

Vihan ja väkivallan suhdetta Suomessa tukinut Teemu Tammikko os. Sinkkonen taas näkee kuin tyhjästä syntyneen vihan olevan ilkeämielisten tahojen eli nationalistien keino vaikuttaa ihmisten poliittiseen käyttäytymiseen:

– Se on poliittista väkivaltaa, vaikkei fyysistä väkivaltaa käytetäkään. Niin sanotuissa maalituskampanjoissa useampi ihminen hyökkää vihaisilla tai uhkaavilla kommenteilla. Halutaan viestiä samalla muille: jos kommentoitte samalla tavalla, myös te joudutte kohteeksi.
Toki vihapuhetta on ollut aina eri muodoissa, Tammikko jatkaa. Mutta nyt voidaan sosiaalisen median kautta rakentaa aiempaa helpommin laajalle leviäviä viholliskuvia. Viholliskuvat ovat tärkeitä poliittisessa väkivallassa, tutkija muistuttaa.
Edelleen: Tammikko kaataa vain itselleen. Kyse ei ole mistään whataboutismista kun vertaa millä volyymilla valtiovalta vaikkapa Ylen avulla voi luoda geopoliittisia ja sisäpoliittisia viholliskuvia oman agendansa ajamiseen ja katsoa samalla, mikä mahdollisuus tavallisella kansalaisella on vaikuttaa Internetissä. Tarpeen tullen juuri korruptoituneella valtiovallalla on suurimmat resurssit käyttää väkivaltaa toisinajattelijoita vastaan (mm. sananvapauden ja kokoontumisvapauden kieltäminen), verrattuna netin kriitikoihin, jotka sattuvat arvostelemaan virallisen väkivaltakoneiston lakeijoita.

Pitkään Yle-vuodatukseen oli valittu vielä kolmaskin "asiantuntija", luultavaksi antamaan lisäuskottavuutta selvästi idelogisesti värittyneelle tendenssijournalismille. Viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaari vinkuu maalittamisesta, lausumattomana toiveena saada totaalinen nettikielto tietyille ihmisille:
Viestivyöryn maalitauluksi voi nykyään joutua kuka tahansa. Kohteena voi olla kokonaisia ammattiryhmiä. Suut halutaan suppuun esimerkiksi poliisilta, syyttäjiltä, tutkijoilta, toimittajilta, vanginvartijoilta tai vaikkapa Kelan virkailijoilta.
Some-tuhot ovat toisinaan myös silkkoja vahinkoja. Viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaari sanoo, että syy maaliksi joutumiseen voi olla sekin, että ihminen on vain väärässä paikassa väärään aikaan.
Vallankäyttö näyttää muutoinkin kiinnostavan haasteltuja. Tutkija Teemu Tammikko pitää somea vaarallisena, koska karvalakkikansa voi vielä toistaiseksi laukoa mielipiteitään muitten luettavaksi kuten toimittajat suurilevikkisissä lehdissään:
Tutkija Teemu Tammikkoa on kiinnostanut sosiaalinen media nimenomaan harkitun vallankäytön aseena. Toiminta, jossa ohjatulla hyökkäyksellä nakerretaan yhteiskunnan peruspilareita, instituutioita ja valtioita.

– Hyökkäykset kohdistuvat varsinkin mediaan. Nähdään, että media on vallankäytön väline. Väitetään myös, että oikeus, syyttäjälaitos ja poliisi ovat politisoituneet.
Näin sanoo systeemin mies, joka pitää itsestään selvänä lähtöoletuksena median hyväntahtoisuutta, rehellisyyttä, tasapuolisuutta ja objektiivisuutta. Vain valtamedialla pitäisi olla oikeus ohjata tiedotuskampanjoillaan väärin ajattelevaa kansaa. Siksi mediaa, syyttäjälaitosta ja poliisia arvosteleva kansalainen ei voi olla muuta kuin pahantahtoinen rasisti, Venjäjän trolli tai muutoin vainoharhainen, joka ei ymmärrä omaa etuaan.
Tutkija Teemu Tammikko kertoo kärjistyneen populismin keinovalikoimasta. Siihen kuuluu huolen nostattaminen siitä, että yhteiskunta on mätä, myös politiikka on mätää ja valta on ainoastaan eliitillä.
Eikö näin sitten ole? Vai onko valta sittenkin Saarijärven Paavolla ja Pihtiputaan mummolla? On jotenkin surullista, että järjestelmään hirttäytynyt mies ei kykene muuhun kuin näin alkeellisesti väsättyihin olkiukkoihin.
Aggressiivisen verkkovaikuttamisen yleistyminen viittaa tutkija Teemu Tammikon mukaan myös järjestäytyneeseen vihaviestien tehtailuun. Hän arvioi monien valtioiden olevan tässä tehtailussa mukana. Propagandaa pusketaan ainakin Venäjältä. 
– Euroopassa on tahoja, jotka koettavat nakertaa Euroopan järjestelmää itsessään. Venäjän tiedustelupalvelu on ylläpitänyt erilaisia keinoja, joilla pyritään vaikuttamaan sosiaalisessa mediassa. On esimerkiksi valetilejä, joilla pyritään luomaan mielikuvaa, että jotakin asiaa tukee laaja joukko.
Tulihan se Venäjä sieltä pienen alkulämmittelyn jälkeen! Tammikon asiantuntijuus tässä asiassa on samaa luokkaa kuin Venäjää kaikesta maailman pahuudesta syyttävällä "Yle-asiantuntija" Janne "Rysky" Riiheläisellä. Nato-innokkuudesta tunnetun Ulkopoliittisen Instituutin äänitorvi ei kai voisi muuta väittääkään. Jos uskoisimme UPI:in, hybridivaikuttamisen monopoli olisi vain Venäjällä. Sitä vastoin liberaalidemokraattista hyvyyttä puolustava Yhdysvallat on tunnettu nimenomaan siitä, ettei se hyväntahtoisuudessaan halua vaikuttaa mitenkään muiden maiden asioihin. Siis mikäli uskomme Ylen lailla UPI:in asiantuntijaan.

UPI:n vanhemman tutkijan puheista jää päällimmäisenä mieleen vankkumaton usko nykyisen valtiovallan demokraattisuudesta, avoimuudesta ja nöyrästä halusta palvella kansalaisten tahtoa. Tämän kritisointi ja puhe hallitsevasta eliitiistä on pelkkää äärilikkeiden (lue: äärioikeiston) ilkeää pyrkimystä häiritä hyvin toimivaa yhteiskuntaa:
Samaa metodia käyttävät monet ääriliikkeet. Päämäärä on luoda epävarmuutta yhteiskuntaan ja epäluottamusta “hallitsevaa eliittiä” kohtaan.
Väliotsikon "Sananvapaus ei anna oikeutta sylkeä toisen päälle" alla päästään vihdoin perusteluihin, joilla sananvapaus ja epämiellyttävä totuus voidaan kieltää lakiteknisesti. Vipuvartena käytetään koodisanoja maalittaminen ja rasismi: 
Hyökkääjät vetoavat sananvapauteen ja oikeuteen esittää poliittista kritiikkiä. Mutta keinovalikoimaan kuuluvat myös valheet, huhujen levittäminen ja vääristely. 
Edellinen väite on väärä yleistys, jossa puheena on muutaman satunnaisen nettitrollin häirintä. Nämä toimivat kuitenkin oivallisina tekosyinä tulenaran poliittisen kritiikin kieltämiselle. 

Tammikon ironisesti mainitsema poliittinen elitti on juuri se taho, joka käyttää suojakilpenään Euroopan ihmisoikeusistuinta ikään kuin sen sana olisi jumalallinen auktoriteetti. Tosiasiassa Euroopan ihmisoikeusistuin on pelkkä liberalismin tasa-arvototalitarismin käsikassara:
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on linjannut, ettei esimerkiksi rasistisilla ilmauksilla ei ole sananvapauden suojaa. Professori Päivi Korpisaari sanoo, että sanavapauteen vetoamalla ei voi talloa toisen ihmisen perusoikeuksia.
Suomessa amerikkalaistyyppistä  juristivaltiota ajava Lakimiesliitto on innokkaimmin ajamassa sosialistimaista tuttua lainsäädäntöä, jossa virkamiesten väärinkäytöksiä ja yhteiskunnan ylemmän kerroksen (nomenkaltuuran) tabuina pitämien järjettömyyksien kritiikki halutaan kriminalisoida. Itä-Euroopassa ja Suomessa 1970-luvulla puhuttiin neuvostovastaisuudesta, nyt orwellialaisen uuskielen sanastoon on juurrutettu termi "maalittaminen", jonka ovat lanseeranneet julkiseen käyttöön vasemmistojournalistien riveistä nousseet faktantarkastajat. Siksi ei ole yllättävää, että juuri toimittajakunta otti termin nopeasti arkikäyttöön:
Muun muassa Lakimiesliitto on kiirehtinyt tuomareihin, syyttäjiin ja poliiseihin kohdistuvan maalittamisen kriminalisointia. Nyt laki ei sano maalittamisesta yhtään mitään.  
– Kun joku nostaa ihmisen tikunnokkaan tarkoituksenaan, että muut ihmiset alkavat lähettää tälle viestejä, eivät lähetetyt viestit yksittäisinä ole useinkaan rangaistavia. Häirikköviestiryöppyjen alkuunpanijaa ei saada syytteeseen ja tuomittavaksi.
Toimittaja Anniina Walliuksen tapaan Merja Niilola ottaa esimerkiksi maalittamisesta punavihreän ylikomisario Jari Taposen tapauksen. Se käy ainakin Niilolalle todisteena systemaattisesta ja hirvittävästä maalittamisesta:
Helsingin poliisin ylikomisario Jari Taponen on tehnyt rikosilmoituksen kansanedustaja Ano Turtiaisen (ps.) tviitistä, jossa Turtiainen luonnehtii ylikomisarion kuuluvan "munattomaan nillittäjäryhmään". Kansanedustaja puolusti tviittiään sillä, että sananvapaus tarkoittaa "...vapautta sanoa mitä tahansa".
Niilola ei tietenkään paljasta tapauksen taustasyitä ja sen yleistä absurditeettia, jota tapaa lähinnä huumorintajuttomissa totalitaristisissa valtioissa. Emeritus professori Timo Vihavaiselta Taposen tekemän rikosilmoituksen pikkusieluinen politikointi ei sen sijaan jäänyt huomaamatta:
Mutta tässähän puhutaan jo enemmän asioista kuin sanoista. Sanat ovat kuitenkin nyt politiikassa se suuri juttu, josta riittää puhetta valtakunnan ylintä tasoa myöten. Yleiseksi vaikutelmaksi jää, että niistä ollaan e-r-i-t-t-ä-i-n huolestuneita – tai ollaan olevinaan. 
Aarno ”Loka” Laitinen puhui aikoinaan nipistelytieteestä viitatessaan niihin, lähinnä postmoderneihin tutkimusaloihin, joiden mielenkiinto kohdistui lähinnä erilaisiin loukkaantumisiin ja ainakin väitettyihin mielensä pahoittamisiin. Todettakoon, etteivät tutkimuksen keskiössä olleet höperöityvät eläkevaarit.
(...) Uusimmasta Suomen Kuvalehdestä huomaan, että siellä kolumnisti kirjoittaa otsikolla Solvaaminen on painostusta. Tämän yllättävän johtopäätöksen näyttävää oikeuttavan muutama letkautus, eritoten erään kansanedustajan eräästä aikuisesta poliisikomisariosta twitterissä käyttämä nimitys munaton nillittäjä.   
(...) Tuossa Suomen Kuvalehden jutussa huomiota herättää, että kirjoittajalla näyttää olevan suuri halu kieltää mehevien, kansanomaisten ilmausten käyttö ja peräti leimata se painostukseksi ja vaaraksi demokratialle. 
Tämä on jo sen tason käsitekikkailua, ettei se jää missään tupaillassakaan huomaamatta. Kyllä politiikasta kirjoittavilta täytyy edellyttää yleisönsä kunnioittamista. 
Mitä muuten tarkoittaa, jos jotakuta sanotaan munattomaksi nillittäjäksi? Itse törmäsin tuohon munaton-sanaan ensimmäisen kerran lukiessani D.H. Lawrencen romaania Lady Chjatterleyn rakastajaa vuoden 1961 käännöksenä. Siinä tosin puhuttiin munista monikossa. Englannissahan tuo ilmaus to have balls on normaalikieltä. 
Itse asiassa vasta 2000-luvulla näyttäisi tulleen tavalliseksi sanoa, että jollakin on munaa. Aivan erityisesti tyttöyhtyeillä sitä kuuluu nykyään olevan…
Artikkeli some-raivosta on sikäli hauska, että se paljastaa toimittajan ja haastateltujen oman raivon niitä kohtaan, joista he eivät satu pitämään polittisesti:
Somen myrkylliset ääripuheet pyörivät pääasiassa maahanmuuton, rasismiin liittyvien teemojen ja terrorismin ympärillä.
Toimittaja Niilolan havainto on puhdas subjektiivisesti syntynyt optinen harha. Hän on omasta asemastaan nähden kykenemätön tunnistamaan äärivasemmiston väkivaltaista vihanlietontaa kansallismielisiä vastaan. Yhtä lailla Niilolan kaltaisen keskiverto vasemmistolaistoimittajan on vaikea nähdä sateenkaarilasiensa takaa punavihreän lukeneiston ylimielisen halveksuvaa puhetta "junttisuomalaisista".

Ylen artikkellissa termiä ääriryhmä käytetään synonyymina "äärioikeistolle", joka käy selväksi Niilolan ottamista esimerkeistä. Äärivasemmiston ja muslimien vihamielinen puheenparsi eri lailla ajattelevista on punavihressä kuplassa eläville vallankäyttäjille täysin oikeutettua viestintää, jonka vuoksi heidän on mahdotonta nähdä siinä mitään kyseenalaistettavaa. Kun sitten tuulipukukansaan kuuluvat veronmaksajat vinoilevat vastavuoroisesti "paremmille ihmisille", ottavat nirppanokkaiset cityvihreät kritiikin vastaan kuin milleniaali-sukupolven lumihiutaleet. Toisaalta on ymmärrettävää, että cafe lattea litkivien besserwisserien keskuudessa paksun iho kasvattaminen on vaikeaa, varsinkin kun urbaaneja turvatiloja on tarjolla runsaasti.


Jutun kirjoittaneelle toimittajalle tuottaa selvästi ahdistusta tiettyjen sanojen käyttö omasta viiteryhmästään. Itsensä hyviksi ihmisiksi korottaneet vihervasemmistolaiset voisivat joskus yrittää rekisteröidä omaa puhettaan ja sitä, kuinka usein he päästävät suustaan sanan natsi tarkoittaen sillä lähes jokaista, joka on eri mieltä heidän kanssaan. 
Sosiaalisen median kova retoriikka ja sanasto on soluttautunut ääriryhmien some-kielestä osin jopa vallan kammareihin ja joskus myös median käyttöön. Alunperin esimerkiksi "suvakki" ja termi "vihervasemmisto’"olivat äärioikeiston käyttämiä haukkumasanoja. Nyt esimerkiksi vihervasemmisto-termi kelpaa mediallekin. Jotkut kansanedustajat ovat kutsuneet maahanmuuttajia "matuiksi" eli äärioikeistoa lainaten maahantunkeutujiksi.
Uutisartikkelin loppupuolella uudella Tammikko-sukunimellä esiintyvä tutkija näkee tavallisten ihmisten pelot vainoharhaisina äärioikeiston houreina. Tutkijalle varsinkin kansallismielisten puheet ovat jo sinällään tekoja, koska ne hänen mielestään mahdollistavat lähes väistämättä väkivallan. Sama logiikka ei kuitenkaan näyttäisi tutkijan mielestä pätevän äärivasemmiston ja muslimien retoriikkaan, koska niistä hän ei mainitse mitään. Yhteiskunnallinen uhka tulee vain ja ainoastaan liberaalien syntipukiksi valitsemasta "äärioikeistosta":
Teemu Tammikko sanoo, että aina on olemassa myös riski siitä, että uhkaavista sanoista joku siirtyy tekoihin.

– Ei tarvitse kovin kauas historiaan sukeltaa, kun näkee jostakin ryhmästä rakennettavan uhkakuvia. Silloin on olemassa vaara, että jotkut uskovat, etteivät pelkät sanat riitä, vaan reagoivat myös fyysisin teoin.
Ylessä on jo pitkään ollut mahdotonta tehdä juttua "vihapuheesta" ja "maalittamisesta" ilman että se liittyisi jollain lailla presidentti Donald Trumpiin. Kuinka ennalta-arvattavan ennakkoluuloisia Tammikon löysät, perustelemattomat heitot väkivallan ja Trumpin kannattamisen välillä ovatkaan:
Tammikon mukaan esimerkiksi silloin kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin on katsottu puheissaan lietsoneen vihaa, ovat väkivallanteot lisääntyneet. Suomessa vallanpitäjien poliittisen kielenkäytön koventumisen, retoriikan ja sanaston muutoksen voi havainnollistaa kahden eturivin poliitikon twitter-riitaan.
On totta, että Yhdysvalloissa on viime vuosina esiintynyt tavallista enemmän poliittista väkivaltaa, mutta toisin kuin Tammikko uskottelee, väkivallan tekijät tulevat enimmäkseen vesikauhuisen äärivasemmiston riveistä. Tosiasia, josta kertoo mm. arvovaltaisen Chronicles Magazinen kirjoitus Who is really responsible for political violence?

Koska juttu some-raivosta rajoittuu tarkoituksellisesti vain "äärioikeistoon" ja perussuomalaisiin, myös kirjoituksen lopussa käsitelty poliitikkojen keskinäinen nokittelu  Twitterissä henkilöidään persujen puheenjohtaja Jussi Halla-ahoon. Aivan samanlaista, tosin paljon tosikkomaisempaa öyhötystä, löytyy vasemmistoliiton raivofemininisti Veronika Honkasalon ulostuloista, mutta sen esille ottaminen ei palvelisi artikkelin agedaa:
Onko keskustelukulttuuri lopullisesti muuttunut? Viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaari lausuu muutaman lohdun sanan. Some-raivoonkin voi vastata nykykeinoin. 
– Kyllä nykylaki antaa paljon työkaluja. Ongelmana kuitenkin on se, että aivan liian usein poliisi keskeyttää tutkinnan kalliina tai siksi, että katsoo rikoksen vähäiseksi. 
Myös Teemu Tammikko uskoo, että verkkoviha on yhä suitsittavissa. 
– Tietysti on syytä huoleen. Mutta uhka ei ole vielä voittamaton. Kyllä somea valvotaan ja jatkossa valvotaan yhä tehokkaammin.
Vasemmistolaiset ja "liberaalit" ovat enimmäkseen laskelmoivia pelkureita, jotka eivät uskalla väitellä avoimesti poliittisten haastajiensa kanssa. Kun joku kyseenlaistaa heidän hullunkuriset teesinsä, he eivät terävöitä vasta-argumenttejaan (vaikeaa se tosin olisikin) vaan huutavat avuksi virkavaltaa ja lainsäätäjiä, jotka vastaisivat heidän puolestaan. Heille erimielisten näkemykset ovat vain hygieninen ongelma, joka pitää ratkaista voimalla. Siksi he tarjoavat "ratkaisuksi" sensuuria eli totuuden julkitulon estämistä, koska totuus saattaisi estää heitä toteuttamasta kansantahdon vastaisia itsekkäitä projektejaan. 

Kansanvallan kannalta järjestelmän syöttiläiden ajamat retoriset keinot kaventaa sananvapatta ovat aina kestämättömiä, koska sananvapauden perimmäinen tarkoitus on suojella kansalaisia hallinnolta, ei estää kansalaisia moittimasta kelvotonta hallintoa.