UUSKOLONIALISMIA KIIHDYTETÄÄN EUROOPASSA, MUTTA YLIOPISTO JA MEDIA HUOLISSAAN VAIN SYRJÄYTETYN KANTAVÄESTÖN "RASISMISTA"

Kansojensa edusta irtaantuneet valtionjohdot ovat pitkälti vastuussa Euroopan antautumiselle kolmannen maailman parasiittimaiselle uuskolonialismille. Rikosvastuu ei ole vain näillä ilmiselvillä maanpettureilla: heidän politiikkaansa tukevat ratkaisevasti nomenklatuuran yhteistoimintamiehet ja -naiset yliopistossa ja mediassa. Niiden tehtäväksi on tullut massalevittää propagandaa, jossa maahantunkeutujat esitetään umpimieliseksi leimatun kansan rasismin uhreina. Röyhkeyden huippuna voi pitää median tapaa esittää maahanmuuttoinvaasio rikkautena, johon kiittämättömän ymmärtämätön kantaväestö suhtautuu vihamielisen rasistisesti. Näin kleptoparasiittien harjoittama rasismi ja väkivalta projisoidaan kantaväestöä koskevaksi ilmiöksi.

Viimeisin rimanalitus median ja yliopiston puolelta saatiin kuulla tänään Yle uutisten kertoessa valkoista kantaväestöä paimentavasta tendenssitutkimuksesta. Ylen verkkosivuilta löytyvässä agendauutisessa Etätöiden yleistyminen voi lisätä rasismia ja ennakkoluuloja, kertoo tuore tutkimus luodaan mielikuvaa, jossa koronaviruksen yksi pahimmista ongelmista (sic) olisi vain valkoisten harjoittaman rasismin mahdollinen kasvu. 

Vaikka tämä ideologisesti motivoitunut tutkimus on tehty Iso-Britanniassa, näkee Yle siinä mahdollisuuden hyödyntää rasismidiskurssia myös Suomen oloihin sovellettuna:

Työpaikoilla muodostuvat ystävyyssuhteet ovat oleellisessa roolissa harhaluulojen ja väärinkäsitysten murtamisessa, sanotaan Englantiin ja Walesiin keskittyneessä tutkimuksessa. 

Kun yhä useammat työskentelevät kotona, paluu "takaisin eristäytyneisiin siiloihin" on helpompaa, kertoo Woolf-instituutin perustaja Ed Kessler Britannian yleisradioyhtiö BBC:lle. 

Uskonnollisten ja etnisten ryhmien sosiaalinen kanssakäyminen vähenee huomattavasti, mikäli verrokkia lähityöskentelylle toimistoissa ei löydetä, tutkimuksessa sanotaan. 

Uutisessa puolustetaan oletusarvoisesti tutkimuksen pohjalla olevaa monikultturistista kontaktiteoriaa, vaikka empiiristen näyttöjen perusteella kyseessä on täysin virheellinen oletus rauhanomaisen yhteiselon perustaksi. Ainoa lääke molemminpuoleiseen vihamieliseen rasismiin olisi rakastava rasismi, jossa väistämättömien intressiriitojen synty ehkäistään vähentämällä eri etnisten ryhmien kontaktit minimiin. 

Käytännössä tämä tarkoittaa eksistentiaalisesti vieraiden populaatioiden rahtaamisen lopettamista Eurooppaan. Woolf-instituutin tutkijoille tämä ei tietenkään käy, vaan he pitävät kasvavaa etnistä diversiteettiä kyseenalaistamattomana hyvänä, johon syrjäytetyn kantaväestön vain pitäisi jotenkin sopeutua. Mitä ylhäältä pakotettuun diversiteettiin mukautuminen sitten tarkoittaa? Ei sen kummempaa kuin isiensä maan ja resurssien vapaaehtoista luovuttamista valmiiseen pöytään änkeytyneille vapaamatkustajille!

Ylen uutisoimassa tutkimuksessa oletetaan kummallisesti, että muukalaisten tunkeutuminen valkoisiin sydänmaihin olisi jotenkin hyödyllinen tai iloinen asia alkuperäisasukkaille kunhan he vain ystävystyvät yksilötasolla muukalaisten kanssa:

Tutkimuksessa korostetaan, että ystävyyssuhteet työpaikoilla hälventävät stereotypioita, auttavat luomaan yhteisiä tavoitteita ja edistävät myönteisiä asenteita eri ryhmien välillä.

Tässä uskotellaan valheellisesti ettei etnistä nollasummapeliä oikeasti olekaan, jos vain erilaiset ihmiset pitäisivät toisiaan kädestä ja laulaisivat yhdessä Kumbayaa. Tosiasiassa aitoja hyötyjiä ovat vain tulijat ja heidän etninen nurkanvaltaajaryhmänsä, sillä rikkaaseen maahan päästyään heillä ei ole muuta kuin voitettavaa. Sen sijaan kantaväestölle kyse on sukupolvien päähän etenevästä jatkuvasta menettämistä, luhistumiseta ja lopulta geneettisestä katoamisesta. Maailmanhistorian isossa vaakakupissa monikulttuuriteatterin valmiiksi raamitetut vuorovaikutusuhteet eivät paina höyhenen vertaa.

Brittiläisen kulttuurin ytimessä oleva valkoinen kantaväestö on saanut väistyä poliittisen johdon edistämän laillisen ja laittoman maahanmuuton tieltä. Uutisjutussa käytetyt maahanmuuttajaprosentit ovat jo yhdeksän vuotta vanhoja, mutta silti kylmääviä:

Vuonna 2011 joka viides britti samaistui johonkin muuhun etniseen ryhmään kuin valkoisiin britteihin. Kymmenen vuotta aiemmin vastaava luku oli 13 prosenttia, tutkimuksessa kerrotaan.

Karmivinta tässä hiljaisessa kansanmurhassa on kantaväestön apaattisuus muutokselle. Ilmeisesti leipä ja sirkushuvit ovat turruttaneet heidät täysin todellisuudesta pieniä vastarintapesäkkeitä luukunottamatta. Brittitutkimus puhuukin "kansallisesta yksimielisyydestä" monikulttuurin syrjäyttäessä valkoista alkuperäisväestöä:   

Tutkimus osoittaa, että brittiyhteiskunta on kaukana jakautuneesta ja erittäin polarisoituneesta, kirjoittaa Woolf-instituutin vanhempi tutkija Julian Hargreaves tutkimuksen esipuheessa. 

– On syntymässä kansallinen yksimielisyys siitä, että monimuotoisuus on hyväksi maallemme, mutta muutoksen nopeus on ollut liian kova, Hargreaves sanoo.Hargreavesin mukaan nähtävissä on paitsi rasismin ja muukalaisvihan laskua, myös negatiivisia asenteita uskontoa, erityisesti islamia kohtaan.

Nyky-Euroopassa tilanne on poikkeuksellinen, koska historia ei tunne ainuttakaan kulttuuria, joka vapaaehtoisesti, vieläpä ylpeästi iloiten, luovuttaa maansa, kulttuurinsa, resurssinsa ja sukulinjansa vähemmän kyvykkäille tulijoille. Olisi järjetöntä vaatia vaikkapa tiibetiläisiä, japanilaisia tai Israelin juutalaisia riemuitsemaan heidät syrjäyttävien rotumuukalaisten maahanpäästämisestä. Ainoastaan omasta kohtalostaan täysin välinpitämättömäksi aivopestyssä Euroopassa tämä näyttää olevan mahdollista.

Ainoa tutkimushavainto, josta voi olla samaa mieltä, on islam-kielteisyyden käyttäminen etnisen siirtolaisvastaisuuden korvikkeena:

Ennakkoluulot uskontoa kohtaan voivat johtua siitä, että on hyväksyttävämpää ilmaista kielteisiä mielipiteitä uskontoa kuin etnisyyttä kohtaan. 

– lslaminuskoisuus näyttää pysyvän ennakkoluulojen laukaisijana, Hargreaves sanoo BBC:lle.

Islaminvastainen strategia näkyy vahvana populistisissa liikkeissä, jotka eivät uskalla vastustaa maahanmuuttoa rodullisen erilaisuuden vuoksi, vaikka juuri se on kansakunnan jatkuvuuden kannalta se kohtalokkain kysymys. Uskonnollisten kiertoilmausten käyttö rotumuukalaisista kertoo ikävällä tavalla vasemmistoliberaalien hegemoniasta, joka määrittelee yhteiskunnallisen keskustelun sallitut raamit omaksi ideologiseksi edukseen.

Häntä demografinen tilanne naurattaa,
aitoa brittiä ei.

YLE VAIKENEE HALLITUKSEN RAMADAN-VIDEOSTA SAMALLA KUN NOSTAA AFGAANI-YLIOPPILAAN JALUSTALLE

1960-luvun lopulta länsimaissa valtaan päässyt kansakunnan käsitteen "dekonstruoiminen" eli uudelleenmuotoilu omaksi irvikuvakseen on viime vuosina saanut entistä julkeampia muotoja. Tästä ovat vastanneet kansakunnan kaapin päälle kömpineet opportunistit, jotka ovat alkaneet seurata hegemoniseen asemaan päässeitä muotiaatteita. Niissä muun muassa suomalaisuus määritellään niin mielivaltaisesti, ettei se sano enää mitään paitsi sen, että kuka tahansa voi olla suomalainen. 

Viimeksi eilen kansanviholliset iskivät tikaria kansakunnan selkärankaan ilveilemällä suomalaisuuden päivän kustannuksella. Arvatenkin Yle  vaikeni punaviherkaartin kaappaaman Valtioneuvoston kanslian (VNK) julkaisemasta suomalaisuuden päivän videosta, jossa islamilaiset uskonjohtajat lähettävät ramadantervehdyksensä suomalaisille. Suurista mediataloista vain Iltalehti kiinnitti kulttuurimarxilaiseen provokaatioon huomiota ja julkaisi uutisjutun VNK julkaisi suomalaisuuden päivänä videon islamilaisten johtajien ramadantervehdyksestä – kaikki miehiä: Näin kampanja kommentoi.

Vaikka Iltalehti toikin esiin VNK:n röyhkeän tempauksen, jutun fokus keskittyy täysin toisarvoisiin kysymyksiin kuten tasa-arvoon. Videotervehdyksen suurimpana "ongelmana" lehti pitääkin sitä, että videolla puhuneet muslimit ovat kaikki miehiä. Toimittaja Antti Haloselle ei sitten tullut mieleen islamin olevan tunnetusti miesjohtoinen uskonto. Siksi on naurettavaa kuvitella, että edes Suomessa muslimit valitsisivat naisia puhumaan ramadan-videolle miellyttääkseen feministihallitusta. Muslimit eivät halua miellyttää ketään, vaikka he joskus taktisesti teeskentelevät edustavansa rauhanuskontoa ja kannattavansa sukupuolten välistä tasa-arvoa. Tämä tekopyhyys ei kuitenkaan häiritse hallitusta, sillä heille on tärkeintä muslimivideon julkaisu juuri suomalaisuuden päivänä, koska valtioneuvostossa tiedetään sen ärsyttävän suunnattomasti heidän päävihollistaan, tavallista suomalaista heteromiestä.

Videotervehdystä on paheksuttu myös siksi, että siinä esiintyvä Reslat shia -muslimien imaami Abbas Bahmanpour kommentoi vuonna 2013 Ylen Ajankohtaisen kakkosen Islam-illassa, että homoseksuaalisuus on islamin näkökulmasta verrattavissa moraalisena paheena aviorikokseen tai insestiin, josta sharia-lain mukaan seuraava rangaistus on kuolemantuomio. Suomalaisten kannalta on lopulta yhdentekevää mitä tänne kuulumattomat muhamettilaiset tekevät tai jättävät tekemättä uskontonsa parissa.

Tärkein asia, jonka Iltalehti ja netissä mouhoavat tasa-arvofundamentalistit sivuuttivat videotervehdyksessä, oli suomalaisuuden päivä. On pöyristyttävää, että päivänä jolloin pitäisi juhlistaa suomalaisuutta, hallituksen kanslia hieroo rotumuukalaisten kivikautista uskontoa suomalaisten naamaan. Tilanne olisi sama jos Iranissa kansallista merkkipävää juhlistettaisiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon suvaitsevaisuusvideolla, jossa trans- ja homopapit antavat ripulipierun lämpöiset terveiset iranilaisille. Iranissa ja muissa itseään kunnioittavissa maissa kansaa halveksuva tervehdysvideo olisi tietenkin mahdottomuus, mutta Suomessa valtionjohto on toiseudenpalvonnassaan valmis matelemaan pohjamudissa kunhan sillä saadaan vain mitätöityä omaa kulttuuria.

Tätäkin häpeämättömämpään suomalaisuuden vesittämiseen on sortunut Nato-yhteensopivaksi puliveivatut puolustusvoimat. Tämä käy selväksi Kaartin jääkärirykmentin Twitteri-tilin virallisessa äitienpäivätoivotuksessa, jossa varusmiehet toivottavat onnea äideilleen parillakymmenellä eri kielellä. Suomen armeijassa vierasmaalaisuuden mannekiineja on ehkä muutama prosentti jos sitäkään, joten näin näyttävää vieraskielisten ja vierasrotuisten kekkulointia videolla ei voi selittää muulla kuin monikulttuuri-ideologialla. Ilmeisesti vasta nyt armeijassa on herätty menneen maailman muotiaatteeseen, jonka esille tuomisen kuvitellaan olevan kovinkin cool ja hip. Ei se ole, vaan myötähävettävän junttia perässähiihtämistä.

                                                            ************************

Suomalaisuuden päivänä varmistuivat myös tuoreet ylioppilaat. Yle ei tietenkään malttanut olla käyttämättä tilannetta hyväkseen levittääkseen monikulttuuri-ideologiaa. EU:n ulkopuolelta maahan livahtaneet kutsumattomat kehitysmaalaiset ovat keskimääräiseltä koulutustasoltaan heikompia kuin suomalaiset, eikä tämä tilanne muutu edes pitkän oleskelun jälkeen. Jos suurennuslasin avulla sitten löydetään joku opinnoissaan menestynyt valepakolainen, Yle tekee tapauksesta välittömästi kiiltokuvajutun eli väärän yleistyksen. Tällaisena voi pitää eilen ilmestynyttä agendauutista Hasan Khademi tuli Suomeen viisi vuotta sitten ummikkona, nyt hän kirjoitti ylioppilaaksi – unelma toteutui, vaikka moni asia oli sitä vastaan.

Toimittaja Anu Leena Koskinen on kirjoittanut valepakolainen Hasan Khademista Ylen verkkosivuille ainakin viisi juttua. Ilmeisten ideologisten syiden lisäksi Koskisen agendauutisoinnilla on ollut myös käytännön tavoitteita, joka käy ilmi jo hänen ensimmäisestä Khademi-kirjoituksestaan Hasan Khademi käy suomalaista lukiota ja saa jopa kymppejä todistukseen – pian selviää, uhkaako häntä ja lukuisia muita käännytys Afganistaniin. Asian näyttävän julkituonnin tarkoituksena oli selvästi vaikuttaa maahanmuuttovirastoon ja hallinto-oikeuteen. Toisessa uutisessaan Tampereella lukiota käyvä Hasan Khademi ei saa hallinto-oikeuden mukaan turvapaikkaa Suomesta toimittaja Koskinen pitää  hallinto-oikeuden päätöstä afgaanin valepakolaisuudesta vääränä. Seuraavaksi Koskinen otti avuksi Yle TV 1:n Perjantai-ohjelman ja painosti viranomaisia muuttamaan päätöstä kirjoituksellaan Käännytys Afganistaniin uhkaa Hasanin haaveita – Miksi kielen oppinut, lukiota käyvä, töitä tekevä nuori ei saa jäädä Suomeen? 

Näin läpinäkyvänä journalistinen junttaaminen herätti jo Yle Watchin kirjoittamaan tapauksesta arvion Perjantai: kuka tahansa voi jäädä Suomeen. Mitkään kansalaisprotestit eivät kuitenkaan auttaneet, sillä lopulta korruptoitunut oikeusjärjestelmä taipui Ylen propagoiman negativiisen julkisuuden edessä ja myönsi Khademille perusteettomasti turvapaikkastatuksen. 

Koko prosessin aloittanut toimittaja Koskinen oli yllättävästä käänteestä riemuissaan kynäilleessään Ylen verkkosivuille jutun Koulumenestyksellä huomiota saanut Hasan Khademi sai sittenkin turvapaikan Suomesta: "Nyt voin keskittyä rauhassa ylioppilaskirjoituksiin". Jo jutun otsikko muuntelee totuutta, sillä Hasan Khademi ei saanut huomiota koulumenestyksellään vaan ainoastaan siksi, että Ylen toimittaja nosti hänet pinnalle luikuisissa mielipideuutisissaan. 

Vasemmistolle Koskinen on sankaritoimittaja ja toimii varmasti esimerkkinä monille kympin tytöille, jotka haluavat päästä "parantamaan maailmaa" agendajournalismin avulla. Kolikon toisena puolena taas on se, että ilman kansan mandaattia toimivat toimittaja-manipulaattorit laskevat entisestään journalistien ja median arvostusta. Tämä on näkynyt myös kansalaisten luottamusbarometreissa mediaan. Vaikka toimittajakuplassa vielä uskotaan omahyväisesti oman ammattikunnan lähetystehtävään, kansan keskuudessa heidän arvostuksensa on vajonnut jonnekin juristin ja ulosottomiehen välimaastoon.

                                                            ************************

    

Ylen vakiokolumnisti, kulttuurin tutkija Jari Ehrnrooth, tunnetaan klassisen liberalismin ja minimivaltion kannattajana. Viimeisimmässä kolumnissaan Suomalaisuuden koodi tämä vasemmistolaisten vihaama ääri-individualisti arvostelee kansalaisten valtiokeskeisyyttä. Kuten monissa Ehrnroothin kolumneissa, hän on monissa lähtöoletuksissaan ja argumenteissaan oikeassa. Niin myös tällä kertaa:

Espanjalainen, ranskalainen tai italialainen voi olla ylpeä kansastaan ja kulttuuristaan mutta vihata valtiotaan. Tätä ei kuule Suomessa. Meillä isänmaan rakkaus on samalla valtionrakkautta, kenties lujemmin kuin missään muualla.

Suomalaisten asenne on ymmärrettävä, sillä valtio rakenettiin täällä alunperin kansaa varten, jolloin patriotismi ja nationalismi sulautuivat yhteen. Sittemmin valtiorakkaudessa on tullut silkkaa hulluutta, koska valtio ei selvästäkään aja enää ensisijaisesti kansan, suomalaisten, etua. Hyvänä esimerkkinä tästä on nykyhallitus ja erityisesti sen sisäministeriö, joka alistaa päätöksensä "kansainvälisen yhteisön" intresseille. Ainoastaan ajastaan pudonneet henkiset demarieläkeläiset uskovat valtion edustavan suomalaisia ja Ylen kertovan totuuden kuin Arvi Lind aikanaan. Espanjassa ja Ranskassa on aina ymmärretty se, että patriotismi tarkoittaa vain uskollisuutta esivaltaa kohtaan kun taas lojaalisuus kansalle merkitsee nationalismia.

Siinä missä Ehrnrooth on oikeassa tilannekuvan hahmottamisessa, on hän poikkeuksetta väärässä johtopäätöksissään. Tämä johtuu hänen suosimastaan atomisoituneesta individualismista ja siitä johdetusta harhaisesta ihmiskuvasta:

Kun Snellmanin kynäilemä valtiollinen kansallishenki on tehnyt tehtävänsä, se saa mennä. Ennen pitkää suomalaisuuden kollektivistinen koodi meissä purkautuu tai ainakin löystyy, koska se ei sovi yhteen jatkuvasti vahvistuvan yksilöllisen persoonan vapauden ja vastuun eli eettisen liberalismin kanssa.

Mikäli yhteiskuntaa koossa pitävää koheesiota vähennetään entisestään purkamalla kansakunnan yhteiset intressit, voi olla varma, että edessä on anarkonihilismiä muistuttava olotila. Siinä kukin pärjätköön omillaan. Vain "vahvimmat" (kieroimmat, moraalittomimmat) selviävät, jos nekään, kuten valtiofilosofi Thomas Hobbes kuvasi asiantilaa teoksessaan Leviathan (1651). 

Ehrnroothilta piti ilmestyä jokin aika sitten Ylessä sananvapautta käsittelevä kolumni, mutta julkaisu estettiin. Asiasta kertoo kirjoittaja itse äskettäin Verkkouutisissa ilmestyneessä vuodatuksessaan Tämä on koronaakin kovempi uhka. Siinä hän sanoo joutuneensa mustamaalaamisen ja jopa väkivallan uhan kohteeksi:

Henkilööni on kohdistunut mustamaalausta ja väkivallalla uhkaamista monesta eri suunnasta. Kun olen arvostellut hyvinvointivaltiota, olen ollut sosialisteille ”fasisti” ja ”kuulapäinen rodunjalostaja”, ja kun olen arvostellut kristillistä antisemitismiä, olen ollut kansallissosialisteille ”liberalismin läpikyllästämä” ja ”kuivakka filosemiitti”.

Merkille pantavaa lainauksessa on hyperlinkattu kohta "liberalismin läpikyllästämä" ja "kuivakka filosemiitti", joka viittaa keväällä vuonna 2017 ilmestyneeseen Yle Watchin kirjoitukseen Pääsiäinen Ylessä: intellektuelli palvoo juutalaisia ja halveksuu kristittyjä. Vaikka Ehrnroothin purkauksessa YW rinnastetaan  äärivasemmistoon, ero on kuitenkin ilmiselvä: Yle Watch kannattaa totaalista sananvapautta kaikille. YW ei siis ole samassa rintamassa punavihreiden kanssa vaatimassa Ehrnroothin suun tukkimista, päinvastoin. Vain äärivasemmisto vaatii keskustelun suitsemista, koska sen huonot argumentit eivät kestä vapaata kilpailua so. sananvapautta. Jos se ei saa orwellilaisen lainsäädännön avulla poliittisten vastustajien suita tukittua, se turvautuu uhkailuun ja väkivaltaan. Juuri näin näyttää käyneen Ehnroothille, kun hän kertoo lukuisista äärivasemmistolaisten masinoimista uhkailuista.

Ongelma on todellinen, mutta Ehrnroothin ratkaisut sen poistamiseksi ovat luiskahtamista ojasta allikkoon. Itse asiassa hänen demokratiaan kuulumattomat vaatimuksensa ennakkosensuurista muistuttavat sitä samaa vapaan sanan tukahduttamista, jota nykyvasemmistokin vaatii "vihapuheen" varjolla.

Monien vanhemman polven intellektuellien tapaan Ehrnroothilta puuttuu ymmärrys Internetin vapaan verkon luonteesta, johon on aina kuulunut "tappouhkaukset" ja käsistä karannut suunsoitto. Kyse on eräänlaisesta kansakunnan vessanseinästä, johon pitää suhtautua samalla tavalla kuin oikeaan vessan seinään: hymähtäen, unohtaen tai vielä tylymmällä kuittauksella.

1980-luvun journalistiseen kulttuuriin jämähtäneet toivovat sen ajan eettisten normien pätevän myös Internettiin. Kirjoituksensa perusteella Ehrnrooth kaipaa aikaan, jolloin tavallinen kansalainen saattoi saada sanansa kuuluville ainoastaan valtalehtien mielipidekirjoituksissa, jotka julkaistiin jos ne sattuivat miellyttämään lehteä. Tähän ei ole enää (toivottavasti) paluuta, joten ainoa lääke Internetin hillittömyyttä vastaan on paksumman nahan kasvattaminen.

Toisin kuin eilispäivän pönöttävät päivälehdet, Internet on aidosti anarkistinen mielipiteen ilmaisun paikka. Tosin tämäkin on muuttunut kun korpororaatioiden (Facebook, Youtube ym.) ja valtioiden yhteispelillä poliittinen sensuuri on astunut kuvaan. Hinku tekstien ja videoiden ennakkotarkastukseen ts. ennakkosensuurin panee Ehrnoothin samaan rintamaan sättimiensä vasemmistolaisten kanssa, sillä juuri he ovat pitkälti mm. Facebookin sensuurin takana.


                                                            ************************


Yle Teema, 13.5.2020 klo Kino: Tulkki (7) 

80-vuotias Ali Ungar lukee sattumoisin entisen SS-upseerin kirjaa, jossa hän kuvaa toimiaan sodan aikana Slovakiassa. Ilmenee että upseeri on tappanut hänen vanhempansa. Toteuttaessana kostoa Ungar tapaakin upseerin 70-vuotiaan pojan Georgin. Yhdessä he lähtevät matkalle totuutta etsien. O: Martin Sulík. N: Peter Simonischek, Jiri Menzel. (Slovakia/Itävalta 2018). HD 1 h 50 min. Linkki ohjelmaan.

Yle Teeman ohjelmanhankkijoiden homma ei ole niitä vaikeimpia, kunhan osaa poimia identiteettivasemmiston viimeisimmät degeneraattiteemat. Ja mausteeksi pari kertaa viikossa elokuvia ja "dokumentteja" nazeista. Näin saadaan valmiiksi kulttuuritantoille uusmarxismilla hapatettu mindfuck.


TV 1, 11.5.2020 klo 18.59 Historia: Brittikuninkaalliset ja natsit

Britannian kuningashuone on aina toiminut natsien vastaisen taistelun symbolina. Kasvava todistusaineisto kuitenkin viittaa siihen, että Windsorin hallitsijasuvussa on 40-luvulla esiintynyt natsimyönteisyyttä. Dokumentti selvittää huhua, jonka mukaan Kuningas Edvard VIII olisi luovuttanut Hitlerille arkaluonteisia sotasalaisuuksia vahvistaakseen omaa asemaansa. T: Ifage Filmproduktion/ZDF, Saksa. HD ohjelmatekstitys (suomi) 51 min. Linkki ohjelmaan.

Vanha viisaus, ettei Ylen Historiadokumenttia ilman natseja, pitää jälleen paikkaansa. Natsien kaivelulla mitä kummallisimmissa yhteyksissä tarkoittaa yleensä sitä, että huomio halutaan kiinnittää muualle. Britannian kuningashuoneen todellinen tabu kun aina ollut siinä, kuinka laajasti juutalaiset ovat soluttautuneet siihen.                                         

TUTKIMUS: SUOMALAISET JYRKÄN ISLAMINVASTAISIA – VAI OVATKO SITTENKÄÄN?

Länsi-eurooppalaisten nuivaa asennetta islamia kohtaan on taas kerran tutkittu. Yle uutiset kertoo jutussaan Selvitys: Suomalaisten asenteet eurooppalaisittain jyrkät – 62 prosenttia uskoo, että islam ei sovi yhteen suomalaisen kulttuurin kanssa, kuinka etenkin kirkossa käyvät kristityt suhtautuvat asiaan "vielä jyrkemmin". Jyrkkyys on tietenkin suhteellista, joten olisi ollut mielenkiintoista tietää, mikä on itäeurooppalaisten kuten puolalaisten, tsekkien ja unkarilaisten nuivuus-indeksi suhteessa islamiin.

Tietyissä maissa kuten Ruotsissa ja Ranskassa on jo niin paljon muslimeja, että se todennäköisesti vääristää tutkimuksen lopputulosta. Yhdysvaltalaisen Pew-tutkimuslaitoksen kysely ei nimittäin kerro, kuuluiko tutkimuksen otokseen myös kansalaisuuden saaneet muslimit. He ovat todennäköisesti vastanneet taktisesti siten, että islam sopii yhteen länsimaisen kulttuurin kanssa, vaikka tosiasiassa he haaveilevat islamilaisesta ylivallasta kun väestösuhde vaihtuu heille edulliseksi. 

Kansallismielisestä näkökulmasta suomalaisten epäilevä suhde islamiin on tietenkin tervettä kulttuurista itsesuojelua, mutta prosenttiluku voisi olla vieläkin korkeampi. Valitettavasti vuosikymmeniä jatkunut internationalismi-rummutus on ehtinyt jättää ikävät jäljet suomalaisten kollektiiviseen alitajuntaan, sillä samaisen tutkimuksen mukaan "selvä enemmistö suomalaisista, 83 prosenttia, on valmis hyväksymään muslimin naapurikseen". Asenteiden ristririita johtuu Helsingin yliopiston uskontotieteeen dosentti Tuomas Martikaisen mukaan siitä, että vaikka suomalaiset suhtautuvat erittäin kriittisesti islamiin uskontona, heidän suhtautumisensa muslimeihin yksilöinä on paljon myönteisempää. 

Suomalaisuuden säilymisen kannalta tämä on tietenkin nurinkurista, sillä asenne eri maailmankatsomuksiin voi vaihdella paljonkin vaikuttamatta juuri mitenkään kansan olemassaoloon. Sen sijaan hyväksyvä suhde vieraspopulaation reviirinvaltaukseen on seurauksiltaan peruuttamaton. Uskonnolliset ideat tulevat ja menevät, mutta vieras veri syrjäyttää lopullisesti alkuperäisen kun sille vain annetaan mahdollisus tunkeutua kansanruumiiseen. 

Tässä mielessä hölmöintä on toivottaa afrikkalaiset kristityt tervetulleiksi sillä perusteella, että he eivät ole "barbaarisia muslimeja". Esimerkiksi Homma-foorumilla tietyt hommareinot valehtelevat vakavalla naamalla itselleen ja muille, että kehitysmaalaisten tuottamat ongelmat rikollisuudessa ja työhaluttomuudessa johtuisivat islamista, eivätkä näiden ihmisten alkuperästä. Tässä puhtaasti kulttuurisessa ja siten pinnallisessa ajatuskulussa oletetaan, että Saharan eteläpuolisen Afrikan mustat kristityt eivät voi olla alttiita väkivaltaiseen rikollisuuteen toisin kuin viereisestä kylästä tulleet elintasopakolaiset, jotka sattuvat olemaan muslimeja. 

Kansallismielisissä liikkeissä on rasismi-leiman pelossa turvauduttu liikaa kulttuuriseen selittämiseen. Siitä ei pidä luopua, mutta sen rinnalle pitää nostaa myös etnisyys mikäli Suomi halutaan säilyttää suomalaisten asuttamana maana. Kulttuuri-argumenttien rinnalle on tuotava rohkeasti esiin henkisiä ja fyysisiä eroja korostava biologis-tieteellinen maailmankuva, jossa puolustetaan jokaisen kansan ja etniteetin oikeutta fyysiseen olemassaoloon ja koskemattomuuteen. Jos kerran liberaalit ovat valmiita puolustamaan tiibetiläisten oikeutta etniseen erillisyyteen, heidän on hyväksyttävä, muuttujat muutettuina, sama asenne myös suomalaisista  ja muista eurooppalaisista.

MEDIAN KAUHISTELUSTA HUOLIMATTA MAAHANMUUTTOKRIITTISTEN "KOVAT PUHEET" MUUKALAISISTA PELKKÄÄ SANAHELINÄÄ

Ihanko oikeasti maahanmuuton ongelmat johtuvat vain
 islamista?

Aika ajoin populistiset puliveivaavat ja niiden kannattajakuntaa mielistelevät vanhan vallan poliitikot laukovat "rankkoja" näkemyksiä kehitysmaiden vapaamatkustajista. Suomessa tunnetuin kaksilla korteilla pelaaja on Kokoomuksen Ben Zyskowicz, joka on hämmentänyt virallista humanistivetoista maahanmuuttokeskustelua esittämällä epäkorrekteja näkemyksiä esimerkiksi paperittomien "siirtolaisten" laillisuudesta. 

Tällaisialla ulostuloilla ei ole tosiasiassa mitään vaikutusta harjoitettuun ulkomaalaispolitiikkaan, jonka orpolaiset päälinjat myös juutalaistaustainen Zyskowicz hyväksyy mielihyvin. Ainoa mihin räväkät lausunnot vaikuttavat ovat äänestäjät, joista osa saattaa äänestää "maahanmuuttokriittistä" Zyskowiczia ja antaa näin hyväksyntänsä kokoomuslaiselle liberaalille ulkomaalaispolitiikalle, toisinajattelijoiden tehovalvonnalle ja sananvapauden rajoittamiselle. 

Saksassa tätä härskiä äänten kalastelua on viimeksi harjoittanut konservatiivisen CSU-puolueen tuore sisäministeri Horst Seehofer. Koska korruptoitunutta järjestelmää puolustavalle medialle poliitikon sanat eivät maksa mitään, se kauhistelee mielellään "rasismin valtavirtaistumista" kuten Yle uutisessaan Saksan sisäministeri kohautti: "Islam ei kuulu Saksaan".

Teeskenneltyä moraalista närkästystä aiheuttanut kohu Saksassa on rinnastettavissa niihin pöyristymisiin, joita ovat synnyttäneet Suomessa joidenkin Persu-poliitikkojen yhdentekevät kommentit kuten "maassa maan tavalla". Demokratiailveilyyn kuuluu, että poliitikko voi esittää virallisen agendan vastaisia näkemyksiä, mutta kenenkään on turha odottaa, että ne johtaisivat mihinkään päätöksiin. Tarkoitus on vain tyynnytellä tyytymätöntä kansansosaa, jolle luodaan illuusio, että heidänkin näkemyksiä kuullaan välillä julkisessa poliittisessa keskustelussa.

Tietyistä yhteiskunnallisista aiheista kuten koiraveron tarpeellisuudesta voidaan keskustella loputtomasti ilman, että sillä on juuri mitään merkitystä kansankunnan säilymiselle. Sen sijaan maahanmuutto käy kansan olemassaolon ytimiin, jonka vuoksi se ei ole rinnastettavissa eduskunnan jokapäiväisiin kiistoihin veroeurojen käytöstä. Tilanne on sama kuin syövässä, jonka eteneminen pitäisi saada välittömästi loppumaan. Jos lääkärit jäävät päättämättömyyden tilaan ja jumittuvat keskustelemaan siitä mitä syövälle pitäisi tehdä, se antaa syöpäsoluille vain lisäaikaa moninkertaistua ja lopulta mahdollisuuden tuhota isäntänsä ja sen mukana itsensä. Aika ja sen kuluminen on tässä ratkaisevaa.

Ulkoeurooppalaisten maahanmuutto on eräänlainen syöpä, koska se hyödyttää pääasiassa muukalaisia ja lopulta uuvuttaa kuiviin isäntäkansan. Kansallismielisinä esiintyvät poliitikot, jotka osallistuvat loputtomaan keskusteluun maahanmuutosta, eivät tee muuta kuin pelaavat aikaa kansanvihollisille. Niin kauan kun ei edes vaadita mitään radikaalia peruuttamattoman tuhon estämiseksi, "rajut puheet" eivät ole muuta kuin vihollisen näännytyspeliin osallistumista. Varsinkin, kun puheissa tyydytään moittimaan vain muukalaisten tapoja ja uskomuksia, mutta ei sitä, että nämä ylipäätään ovat maassa, jossa heidän ei pitäisi alun alkaenkaan olla. Juuri tätä harjoittaa Saksan uusi sisäministeri:

Kristillis-sosiaalista unionia (CSU) edustava Seehofer täsmentää, että muslimit voivat kyllä pysyä maassa. 

– Meillä [Saksassa] asuvat muslimit kuuluvat luonnollisesti Saksaan, hän toteaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että saksalaisten pitäisi "vääränlaisen huomioonottamisen takia luopua tavoistaan ja traditioistaan".

Tämän kaltaista näennäisradikaalia puhetta on kuultu muualtakin Euroopasta, myös Suomesta. Seehoferin kaltaiset haihattelijat eivät halua ymmärtää, että peruuttamaton vahinko on jo tapahtumassa, jolloin sitä voidaan lieventää ainoastaan muukalaisvyöryn pysäyttämisellä ja jo maassaolevien massakarkottamisella. 

Maahanmuuttokriittiset hommareinot jaksavat rasistiksi leimautumisen pelossa jankuttaa vain uskonnosta, vaikka se on muukalaisten kohdalla suhteellisen pieni kysymys koko paletissa. Todelliset erot, jotka jyräävät peruuttamattomasti saksalaisuuden ja suomalaisuuden alleen, löytyvät ei-eurooppalaisten vieraspopulaatioiden erilaisesta perimästä ja sen kantajien esteettömästä levittäytymisestä. Geneettiset erot eivät ilmene vain kehitysmaalaisten kognitiivisissa kyvyissä ja temperamentissa, vaan  eksistentiaalisen olemistavan erilaisuudessa, jota ei mikään kotouttaminen voi koskaan aidosti yhdistää. Integraation terminaalivaiheessa massainvaasio tuhoaa kansakunnan luoneen alkuperäispopulaation joko väestösekoituksella tai lukumääräisellä syrjäyttämisellä, josta kulttuurinsa menettäneet alkoholisoituneet intiaanit ovat surullinen esimerkki. 

On historiallisesti ainutlaatuista, että melko suuren äänestäjäsegmentin muodostavat vasemmistoliberaalit kannattavat avoimesti politiikkaa, joka johtaa heidän oman väestönsä kansanmurhaan. Tietysti tehtävää helpottaa se, että heitä vastassa on Seehoferin kaltaisia "rasisteja", jotka allekirjoittavat pitkälti samat itsetuhoiset opit kuin he itse.

                                                           **********************

National Geographic, torstain 15.03. klo 21:00 Suomalaissukeltajat natsimysteerin jäljillä 

Suomalaiset sukeltajat onnistuvat löytämään Itämerestä kaksi toisen maailmansodan aikaista saksalaista sukellusvenettä ja selvittävät, mitkä ne ovat. Dokumentti, National Geographic Channel.

Nyt porilaisten marssi, Suomi mainittu! Tosin hieman erikoinen otsikko ohjelmalla, sillä sukellusveneen miehistö ei ollut osa natsipuoluetta, vaan kuului sotalaivastoon, Kriegsmarineen. Ohjelmassa kerrotun von Trothan sotilasarvo sattui olemaan kapteeniluutnantti, joka ei ole SS-arvo. Kyse ei siis ole "natsimysteeristä" vaan merisotamysteeristä.

Mitä tulee ohjelman lähettäneeseen National Geographiciin, sen tieteellinen arvo ja objektiivisuus on nykyään samaa luokkaa kuin Valitut Palat ja Vartiotorni-lehdellä. Ennen niin arvostettu ja tasapuolinen julkaisu on sortunut viimeisten vuosien aikana poliittisesti motivoituneeseen natsihitlermaniaan ja poliittisesti korrektiin mutta epätieteelliseen oppiin ihmisestä. 

Lehti ja sen tv-kanava ovat jo pitkään olleet vasemmistolaisten egalitaristien miehittämiä, mutta lopullisesti verho vedettiin sivuun kun NO:n päätoimittajaksi valittiin juutalainen Susan Goldberg. Sen jälkeen aloitettiin toden teolla valkoisten vastainen kampanja, josta kertoo HS:n artikkeli National Geographic tunnusti rasistisen menneisyytensä. Juttua lukiessa käy selväksi kuinka absurdista progandatempusta on kyse, sillä Goldbergin johdolla lehti pyytää anteeksi yli sata vuotta sitten julkaistuja kirjoituksia. Uutisjuttu on anglismit (mm. ignoroida) mukaan luettuna niin posketon, että se herätti jopa Hesarin lukijat itsenäiseen ajatteluun. Kommentit ovat herkullista luettavaa:

En ymmärrä tätä nykymenoa, entä sitten vaikka joku artikkeli on vuonna 1913 väittänyt jotain jota nyt pidämme rasistisena? Nyt tiedämme enemmän, mutta saattaa olla että 100 vuoden päästä nykyiset uskomuksemme ja rasismihössötys aiheuttaa planeetallamme lähinnä myötähäpeää. Artikkelit jostain vaikkapa 100 vuoden takaa kuvastivat silloista maailmaa ja sen aikaista ajattelua. Ei kait kukaan fiksu ja ajatteleva henkilö usko enää sen aikaiseen maailmankuvaan? Meno näyttää maapallolla äityvän päivä päivältä hullummaksi. 

Nettomaksaja Stadista "Lehdessä julkaistussa kirjoituksessa vuonna 1916 esimerkiksi väitettiin, että aboriginaalit eli Australian alkuperäiskansat ovat villi-ihmisiä, joiden älykkyysosamäärä on alhaisempi kuin millään toisella tunnetulla ihmisrodulla." Sittemmin on varmaan tehty joitakin älykkyystutkimuksia, joista asian todellinen laita on käynyt selväksi. Niistä tutkimustuloksista olisi mielenkiintoista lukea enmmänkin. Sarkastinen kommentti tietysti mutta otetaan nyt vakavasti. Käytännössä kaikki tehdyt äo-testit ovat tehneet melkein saman havainnon kuin National Geography vuonna 1916: "Lynn's meta-analysis lists the average IQ scores of East Asians (105), Europeans (99), the Inuit (91), Southeast Asians and indigenous peoples of the Americas each (87), Pacific Islanders (85), Middle Easterners (including South Asians and North Africans) (84), East and West Africans (67), Australian Aborigines (62) and Bushmen and Pygmies (54)" (Wikipedia https://en.wikipedia.org/wiki/Richard_Lynn) Eli aboriginaalit ovat kuitenkin vasta toiseksi viimeisellä sijalla. Eli uutinen heijastelee poliittista korrektisuutta. 

Nykypäivän moraalikoodiston perusteella ei pidä lähteä tuomitsemaan menneisyyttä. Jokainen aika on erilainen ja sen ajan ihmisille täyttä todellisuutta. Historiallisia aatevirtauksia ja käsityksiä voi tutkia menneiden aikojen ihmisten ajatuksina ja vertailla miten ne eroavat nykypäivän vastaavista. Monet Eilispäivän hyveet ovat tämän päivän kauhistuksia. Otetaan nyt esimerkiksi Suomessa ennen koululaitoksessa opetetut arvot "koti, uskonto ja isänmaa". Ne olivat myös kansallisen kokoomuksen puolueohjelmassa. Nykyään noiden arvojen viljelystä väärässä paikassa saattaa tulla jopa rikostutkinta, ainakin mediakohu.

Yle Teema, keskiviikko 14.3.2018 klo 22:00 Kino: Saksalainen lääkäri 

(Wakolda, Argentina 2013) Tositarinaan perustuva draama patagonialaisesta perheestä joka 1960-luvun alussa ystävystyy lasten kehityksestä kiinnostuneeseen saksalaiseen lääkäriin jonka taustat ovat hämärän peitossa. HD Äänitekstitys: suomi. K12 (ahdistus). 

Jos ei nazeja Euroopassa, niin sitten Argentiinassa...Teemassa pysytään.

NUORISSA SUOMILAMPAISSAKO MAAN TULEVAISUUS?

Entisen Kouluhallituksen eli nykyisen Opetushallituksen pääjohtaja,  Kokoomuksen vasemmistolainen aisankannattaja Olli-Pekka Heinonen, on varmaan tyytyväinen Ylen tänään kertomasta kansainvälisestä ICCS 2016 -koulututkimuksesta, joka väittää suomalaisnuorten olevan konformistisia ja pelokkaita nynneröitä. 

Uutisessa Suomalaisnuoret luottavat poliisiin ja puolustusvoimiin – eivät someen tai puolueisiin tuodaan esiin, kuinka 68-sukupolven jälkeiset vanhemmat ja koululaitos ovat menestyksekkäästi siirtäneet lapsilleen vanhentuneen käsityksen poliisin ja armeijan luotettavuudesta. Kenttätyön rivipoliisit ja kantaupseerien kouluttamat varusmiehet herättävät syystäkin luottamusta, mutta valitettavasti koululaisilta puuttuu tietous näiden instanssien ylimmän hallinnon epäisänmaallisesta tominnasta, joka on ratkaisevaa laitosten luottamukselle. Viimeisen vuosikymmenen aikana poliittiseksi poliisiksi ryhtynyt korruptoitunut poliisijohto ja pääsesikunnan vallanneet kansainvälisestä urasta haaveilevat Natomyönteisest homopojat ("West!") kertoo selvää kieltä siitä, että näiden laitosten johdosta ollaan syrjäyttäymässä suomalaismielisiä voimia toden teolla. Täytyy vain toivoa, että mikäli tutkimuksessa olisi kysytty erikseen poliisin ja armeijan johdosta, vastaukset olisivat olleet kriittisempiä.

Niin tai näin, tutkimus kertoo Suomen osalta karua kieltä siitä, että peruskoulussa 1970-luvun esimmäisellä puoliskolla toteutettu  marxilainen opetuskokeilu ei jäänyt silloisen kouluhallituksen pääjohtaja Erkki Ahon (SDP) suojelemaksi yksittäiseksi hankkeeksi, vaan kansallismielisyyden vastainen ideologinen YK-internationalismi tuli koulutusohjelmaan vaivihkaisesti jäädäkseen. Tutkija Jari Leskinen kertoo kirjassaan Pirkkalan peruskoulun marxilainen kokeilu 1973-75, kuinka tuon hankkeen lonkerot johtavat nykypäivään asti – presidentti Tarja Halosen aviomies Pentti Arajärvi oli nuorena virkamiehenä järjestämässä rahoitusta Pirkkalan opetusmenetelmäkokeilulle. Ei ole mikään yllätys, että koululaitoksen viime vuosikymmeninä vallannut 2000-luvun kommunismi eli monikultturismi on näkynyt myös Arajärven viimeisimmissä tehtävissä, sillä esimerkiksi vuonna 2008 hän toimi selvitysmiehenä asiassa, jossa haluttiin selvittää "maahanmuuttajien työllistymistä ja kannustinloukkuja".

Milleniaalisukupolveen (s. 1980-1995) verrattuna tutkimuksen 8-luokkalaisten edustama Z-sukupolvi (1990-luvun puolivälin jälkeen tai 2000-vuosikymmenen alussa syntyeet) ei eroa juurikaan edellisestä. Molemmat ryhmät ovat samaa narsistista lumihiutale-massaa, joilta on jäänyt isäkapina tekemättä, koska he ovat samaistuneet 60-lukulaisten pehmoisiensä kastroituun ja hedonistiseen  elämäntapaan. Vuoden 1968 jälkeen kaikki uusien sukupolvien enemmistöt ovat olleet helposti vieteltävissä globaalikapitalismia ylläpitävään mukavuudenhaluiseen kulutuselämään ja "individualismiin". Jonkinlaisena 60-luvun itsepetoksellisen kapinahengen jatkumona voi nähdä koululaitoksen indoktrinoimat nykyiset kulttuurimarxilaiset muotiaatteet kuten monikultturismin ja lgbt-lobbaukseen samalla kun kokonainen sukupolvi on hyväksynyt mukisematta niihin kytkeytyvän globaalikapitalistisen hengen.

Edes moraaliposeeraavina "kapinallisina" esiintyvien Sosiaalisen Oikeudenmukaisuuden Soturien tavoitteena ei ole loppujen lopuksi muu kuin päästä suhdeverkostonsa avulla korkeapalkkaisiin suojatyöpaikkoihin ja hankkia iso omakotitalo mukavalta punaporvarilliselta alueelta, jossa ei tarvitse oikeasti kohdata monikulttuurista arkea. Silti tutkimuksen suomalainen koordinaattori elättelee toivoa vasemmistonuorison autonomisesta huliganismista, vaikka häntä aivan perustellusti huvittaakin suomalaisnuorten naivi auktoriteettiusko:

Suomalaisnuorista vain kymmenen prosenttia olisi valmis laittomuuksiin, kuten spreijaamaan iskulauseita seiniin, tukkimaan liikenteen tai valtaamaan julkisen rakennuksen. 

– Meillä on sinisilmäinen kansa. On totuttu siihen, että asiat hoituvat, naurahtaa tutkimuksen kansallinen koordinaattori, Jyväskylän yliopiston koulutuksen tutkimuslaitoksen tutkija Jouko Mehtäläinen.

Punaisen yliopiston Mehtäläinen haluaisi, että nuorisosta löytyisi nykyistä suurempi ja aggressiivisempi joukko 60-lukulaisen arvojärjestelmän vahtikoiria, jotka puolustaisivat korruptoituneen demokratiailveilyn "arvopohjaa" vielä kiihkeämmin kuin sen näkyvimmät äänitorvet valtioneuvosto, Yle, HS, koululaitos ja yliopisto. Todelliseen arvokapinaan, jossa vedettäisiin mielenosoituksellisesti päälle musta paita ja irtisanouduttaisiin punaporvarillisesta materialismista, Y- ja Z-sukupolvilla ei riitä rohkeutta eikä halua, koska se tarkoittaisi luopumista tulevilta sukupolvilta varastetusta makeasta elämästä (tasapuolisuuden nimissä sanottakoon, että suurten ikäluokkien eläkeläiset johon kuuluu myös tuhoisa 68-sukupolvi, on varastanut tulevaisuudelta kaikkein eniten). Vasta väistämättömän taloudellisen ja ekologisen kaaoksen seurauksena kolmannen tien ajattelusta alkaa tulla välttämätön hyve ja konkreettinen vastarinnan muoto. Mutta sitä ennen 8-luokkalaiset toistavat kympin tyttöjen lailla opportunisesti koulujärjestelmään istutettua kulttuurimarxilaista propagandaa liittovaltio EU:n autuudesta, "eri sukupuolista" ja "rasismista":

Asennetutkimuksen tulokset viestivät suomalaisen yhteiskunnan avoimuudesta. Esimerkiksi sukupuolten tasa-arvoon suomalaisnuoret suhtautuvat tutkimusmaiden keskiarvoa myönteisemmin. Tasa-arvoon asennoitumisessa vaikutti myös oppilaiden yhteiskunnallisten tietojen taso: mitä korkeampi se oli, sitä myönteisempi oli suhde tasa-arvoon.  

(...) Eurooppalaisnuorten asenteet maahanmuuttoon ovat vajaan kymmenen vuoden aikana liikahtaneet hieman kielteiseen suuntaan. Suomessa muutosta ei kuitenkaan näkynyt, vaikka vuoden 2015 pakolaiskriisi kosketti myös meitä. Pääosin eurooppalaisnuoret suhtautuvat maahanmuuttoon positiivisesti. 

TV-uutisten versiossa tutkija Mehtäläinen kehui suomalaisnuorten yleistä tietämystä yhteiskunnallisista asioista ja sitä, että he ovat sukupuoli- ja maahanmuuttoasioissa "avoimia" ja siten ilmeisen "edistyksellisiä", koska ovat nielleet kritiikittä pari viime vuosikymmentä hallinneen diversiteetti-indoktrinaation. Totta kai mädäntyvälle järjestelmälle työtä tekevät tahot mielistelevät nuorisoa, koska se on opetullut kiltisti mantrat, joita sille on syötetty vuosikausia. 

Suomalaisuuden olemassololle uskolliset kansalaiset eivät voi tuntea muuta kuin syvää myötätuntoa kastraattilaulajiksi kuohittua nuorisoa kohtaan, joka veisaa lobotomisella iloisuudella nomenklatuuran säveltämää virttä jälkimarxilaisesta tasa-arvohörhöilystä. Tietysti aktiivisella väliintulolla on vielä mahdollisuus katkaista  tiivistyvä länsimaisen itsetuhoisuuden kierre, mutta on todennäköisempää, että hulluus päättyy vasta kun resurssit on lypsetty tyhjiin ja nykyinen "länsi" romahtaa omaan  mahdottomuutensa kuten Neuvostoliitto ja Kamputsea. Pitää vain toivoa, että tervehdyttävä luhistuminen tapahtuu ennen kuin koko kuluttajalampaiden maailma ehtii muuntua transhumanistiseksi helvetinkoneeksi.

                                                           ************************

Yle TV2, tiistai 7.11.2017 klo 23:15, Oikeus tietää, vapaus sanoa 

Mitä sananvapaus on arjessa? 15-vuotias Tarquin Ramsay selvitti asiaa viisi vuotta. Kysymykseen vastaavat sanomistensa kanssa pulaan joutuneet kuten Julien Assange, Jude Law, Sarah Harrison ja Jabob Appelbaum. HD Äänitekstitys: suomi.

Nimilistahan muistuttaa kuin New Yorkin Brooklynin puhelinluetteloa Assangea lukuunottamatta. Miksi sanavapauden sankareiksi valitaan valtamediassa aina vasemmistoliberaalieja, vaikka todellisuudessa länsimaissa sananvapautta on riistetty eniten konservatiiveillta, oikeistoradikaaleilta ja nationalisteilta? 

Jakob Applebaum voi leuhkia sananvavapauden puolustamisellaan vasta sitten kun hän vaatii niiden yhdeksässä Euroopan maan vankilassa viruvan tosinajattelijan vapauttamista, jotka on tuomittu maidensa mielivaltaisen Holocaust-lainsäädännön vuoksi. Tämä sananvapauden törkeä loukkaus on pantu voimaan vain siksi, että toisinajattelijat ovat esittäneet dokumentteja ja faktoja voittajavaltojen virallisesti sementoimaa holokausti-tarinaa vastaan. 

Yle TV1, maanantai 6.11.2017 klo 21:30, Dokumenttiprojekti: Munkki lietsoo vihaa 

Myanmarista on paennut yli 800 000 rohingya-heimon jäsentä. Yksi heimon vainoajista on arvostettu buddhalaismunkki Wirathu. Väkivallattomasta uskonnostaan huolimatta hän kehottaa tuhoamaan toisuskoiset rohingyat. HD Äänitekstitys: suomi. K12 (ahdistus).

Suosittelen katsomaan tämän Yle Areenasta. Kyse on yhdestä parhaimmista viime aikoina tulleista tv-dokumenteista, vaikka aihe on maantieteellisesti ja kulttuurisesti monelle suomalaiselle vieras. Huolimatta siitä, että ohjelman ideologisena katsojalähtökohtana on länsimainen ihmisoikeuspuhe, se paljastaa tahtomattaan millaisia kammottavia seurauksia on kontrolloimattomasta väestönkasvusta, muslimi-invaasiosta ja pakotetusta monikulttuurisuudesta.

On jokseekin irvokasta, että ihmisoikeususkonnon pillipiiparikultin kuten Human Rights Watchin länsimaalainen "pappi" yrittää tehdä rohingya-heimon muslimeista yksinomaisia uhreja, vaikka taustalla on pitkään jatkunut holtiton väestönkasvu ja muslimi-invaasio Bangladeshista Myanmariin (ent. Burmaan). Myanmarin valtion mukaan rohingyat polveutuvat Chittagongin alueelta nykyisestä Bangladeshista tulleista siirtolaisista, joita muutti nykyisille alueilleen Iso-Britannian vallattua Rakhinen alueen vuosina 1824–1826. Tämän vuoksi heitä ei viranomaisten mukaan voida pitää aitona myanmarilaisena etnisenä ryhmänä. Rohingyoiden oman version mukaan he polveutuvat alueelle 800-luvulta lähtien muuttaneista arabeista, joten heitä ei voi tässäkään tapauksessa pitää myanmarilaisina vaan historiallisina muslimi-tunkeutujina.

Kun islamilaisen uskon ja kulttuurin taustat tietää, ohjelman agendaksi näyttää muodostuvan tyypillinen eurooppalaisen liberaalin tapa valkopyykätä valloitushaluista islamia. Länsimaisella liberaaleilla on kummallinen taipumus asettaa sympatiansa mitä barbaarisimmalle ihmisryhmälle kuten islamilaisille, luultavasti siksi, että sellaiselle alistuminen tuntuu heistä erityisen nautinnolliselta. Lempeydestä ja filosofisesta syvyydestään tunnettu buddhalaisuus ei sovi liberaalien Tukholman-syndrooma -kuvioon, jonka vuoksi heidät esitetään ohjelmassa mielikuvituksellisiin Hollywood-natseihin verrattavina sydämettöminä julmureina. Ilmeisesti buddhalaisuus ei edusta voitokkaan maskuliinisuutensa menettäneelle länsimaiselle eetokselle tarpeeksi "jännää" Toiseutta toisin kuin karkean miehekäs islam.

Vaikka dokumentissa muslimeista yritetään tehdä etnisen konfliktin uhreja, tervejärkisen katsojan sympatiat asettuvat melko nopeastii buddhalaisten nationalistien puolella. Buddhalaisliike 969:n johtaja Ashin Wirathu vaikuttaa syvästi oppineelta ja sympaattiselta mieheltä, joka puolustaa vain kansaansa islamilaista invaasiota vastaan, koska vatliolla ei näytä olevan siihen rohkeutta ja halua (tuttu tilanne myös EU-Euroopassa). Hän puhui myös valkoisten eurooppalaisten puolesta muslimi-invaasiota vastaan ja sanoi, että pitää Saksan liittokansleri Angela Merkeliä roistona, koska tämä ei toteuta kansan tahtoa muukalaiskysymyksessä. Liberaalin nikottelua lisää myös se, että Wirathu sanoi vanhassa haastattelussa Trumpin olevan Amerikan kansalle parempi vaihtoehto kuin Clinton. 

Pahinta liberaalien ohjelmantekijöiden mielestä oli Wirathun puheet kansojen oikeudesta puolustaa rotuaan ja uskontoaan.  Ylen ohjelmatiedoissa kysytään retorisesti "mihin Wirathu perustaa ihmisvihansa ja rasistiset puheensa?" Koska Ylen kansallismasokistit pitävät oman maansa ja uniikin rotunsa puolustamista vihana, niin tällöin kotimaan jättäminen vihollisen armoille ja siten tuhoon edustaa ilmeisesti sen vastakohtaa eli rakkautta? Tämähän on pahempaa hulluutta kuin kulttuurivallankumouksen maolaisten vaatima itsekritiikki!

Wirathun näkemykset kansasta ja sen oikeudesta itsesäilytykseen ovat universaaleja totuuksia, jonka vuoksi dokumentin tekijöiden esittämät irralliset lainaukset buddhalaisuuden "rajattomasta rakkaudesta" on otettu irti kontekstista. Edes Gautama Buddha ei opettanut sen puolesta, että rakkauden nimissä on antauduttava tunkeutujalle ja kuoltava. Kuten kaikissa uskonnoissa, myös buddhalaisuudessa on ristiririitaisia ohjeita, kun ne irrotetaan asiayhteydestä ja asetetaan rinnakkain.

Yle TV1, maanantai 6.11.2017 klo 19:00, Historia: Ruotsin Mao-kapinalliset 

Ruotsin vasemmistosta erkani 1968 ääriliike. Sen jäsenet kutsuivat itseään kapinallisiksi ja toteuttivat Maon oppeja. He uskoivat maailmanvallankumoukseen ja näkivät Ruotsin osana sitä. Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: suomi.

Linkki Yle Areenaan.

Täytyy antaa pitkästä aikaa positiivista palautetta Ylen Historidokumentille, sillä tällä kertaa esillä oli aihe, jota ei ole käsitelty käytännössä juuri lainkaan maamme televisiossa. Ruotsalaisen Mao-kultin syntyminen on hyytävä kuvaus siitä, kuinka poliitiinen mikrosuuntaus muuttuu vain puolessa vuodessa uskonnollisluonteiseksi kultiksi. Se ei aiheuttanut vaaraa yhteiskunnalle, mutta oli muodostua hengenvaaralliseksi sen omille jäsenille.

Ruotsissa maolaisen puhdasoppisuuden vaatimukset muuttuivat lopulta uskonnollisiksi dogmeiksi, joita eivät edes "valaistuneimmat munat" (erotukseksi kehittymättömistä "kivistä") voineet saavuttaa. Seurauksena oli loputtomat puhdistautumisriitit, anteeksipyytämiset, totaalinen eristäyminen yhteiskunnasta, omaisuuden lahjottaminen pois, henkinen ja fyysinen väkivalta. Kun kultti hehkunsa jälkeen paloi loppuun, sen 100 ydinjäsentä katosivat omille teilleen. 

Häiritsevän ruotsalaista ohjelmassa oli sen lopussa nähty erään haastattelun asiaankuulumaton kulunut vertaus 1930-luvun Saksaan. Ilmeisesti tämä on se ainoa ruotsalainen sertifioitu tapa "ymmärtää" liikkeitä, joissa ei vallitse loputon diskuteeraus. Tosiasiassa länsinaapurin 1968 Mao-kultin ainoat sopivat vertailukohteet ovat tasa-arvouskontoa saarnannut antirasistinen Jim Jonesin itsemurhakultti ja Pol Potin Kamputsea. Kaikki samaa vasemmistohulluutta, mutta eri mittakaavoissa. Drink Kool Aid and Die! Keep glasses and Die!

Lyhyen kulttivaiheen jälkeen maolaisuus muuttui 1970-luvulla Ruotsissa aidoksi poliittiseksi liikkeeksi. Tästä olisi hyvä nähdä vielä oma jatkodokumenttinsa.

HALLITSEVAT VALHEMEDIAT KUTEN YLE HARHAUTTAVAT KIINNITTÄMÄLLÄ KATSEEN EPÄOLENNAISEEN

Kansansa pettäneet läntiset globalistit käyvät päivä päivältä kärsimättömäksi, kun alamaiset eivät näytäkään mukisematta nielevän heidän määräämää etnomasokistista politiikkaa. Tässä pelissä valtamedia teeskentelee riippumatonta valtiomahtia, vaikka kaikille muille paitsi mädästä systeemistä hyötyvälle nomenklatuuralle on selvää kenen agendaa ja ketä vastaan se puolueellisesti ajaa.

Poliittis-taloudellisen "eliitin" juoksupoikina toimivat toimittajat ovat kehitysmaalaisten arkipäivän väkivallan ja islamistiterrorismin keskellä odottaneet kuin kuuta nousevaa, että valkoinen kantaväestö syyllistyisi johonkin raflaavaan kutsumattomia muukalaisia vastaan. Kun uutisoitavaa ei sitten perättömistä huhuista ja tonkimisesta huolimatta löydykään, Yle julkaisee uutisiksi naamioituja mielipidekirjoituksia kuten Onko äärikristittyjäkin olemassa? Ääriliikkeitä löytyy kaikista maailmanuskonnoista, jossa poliittis-uskonnollisen väkivallan maailmanlaajuinen ykkönen islam yritetään trivialisoida rinnastamalla se kristittyjen, buddhalaisten ja hindulaisten harjoittamaan minimaaliseen terrorismiin. 

Taktiikka on sama kuin jo takavuosina maamme valtamediassa tavaksi tullut ulkoeurooppalaisten miesjoukkioiden tekemien raiskausten vähättely, jossa julkisen keskustelun pääaiheeksi nostetaan fakta, että raiskaavathan suomalaisetkin. Erityisen hanakoita ulkomaalaisia koskevan raiskauskeskustelun viemisessä han-suomalaisiin ovat olleet punavihreät feministit, joita ei tunnu vaivaavaan yhtään se, että värilliset muukalaiset raiskaavat heidän sisariaan 17-kertaa enemmän kuin paikalliset pottunokat.


                                                      *******************************


Tänään maamme valtamediat saivat vihdoinkin syyn esitellä suomalaisen rasistifasistinatsin, jota syytetään terrorrismista. Toki aikaisemminkin tiedotusvälineet ovat yrittäneet herkutella "suomalaisterroristeilla", mutta edes aivokuolleet demarieläkeläiset eivät ole niin tyhmiä, että kuvittelisivat ISIS-joukkoihin värväytyneiden muslimien olleen etnisiä suomalaisia. Sen sijaan Ylen tv:n ja verkkosivujen uutisissa kerrotussa jutussa Kaksi brittiarmeijan sotilasta syytteessä uusnatsijärjestöön kuulumisesta – Toinen Suomen ja Britannian kaksoiskansalainen epäilty on selvästi härmäläinen ja valkoinen.

Yle Watch kertoi viimeksi National Actionin jäsenien pidätyksestä viime viikon tiistaina. Jo silloisessa päivityksessä epäiltiin, että pidätyksen taustalla ei ole kyse oikeasta terrorismista, vaan orwellilaisesta ajatusrikoksesta. Ja niinhän siinä sitten kävikin: suomalais-englantilaista miestä syytetään kryptisen terrorismilain perusteella kiellettyyn järjestöön kuulumisesta, suljetussa chatti-ryhmässä epäkorrektista kirjoittelusta ja ilmeisesti omaan koulutusalaan kuuluvan kirjan hallussapidosta:

Miestä syytetään terrorismirikoksen lisäksi mahdollisesti terroriteossa hyödyllisen dokumentin hallussapidosta sekä uhkaavien tai loukkaavien rasististen kommenttien esittämisestä internetissä.

Varsinainen "terrorismirikos" on pelkkä National Action -järjestöön kuuluminen, josta voidaan uuden polittisesti motivoituneen lain mukaan tuomita enimmillään kymmeneksi vuodeksi vankeuteen. Kommentoidessaan viiime kesäkuun Lontoon terrori-iskua Yle Watch kertoi, että terrorismin ehkäisyn varjolla ainoat todelliset brittihallinnon toimet kohdistuvat vain valkoisiin britteihin, jotka vastustavat maansa monikulttuurista miehitystä ja muslimien terroristisia sotatoimia siviilejä vastaan. National Action -tapauksessa kansan harhaanjohtajat eivät kykene saamaan satimeen islamistisoluja, mutta omiin kansalaisiin kohdistuvan tiukentuneen valvonnan ansiosta he voivat pidättää näyttävästi terroristeina internetin totuuspuhujat ja tarranliimaajat. Toden totta, kansalaisvapaudet riistävät uudet terrorismilait toimivat!

Tapausta käsittelevässä toisessa Yle-uutisessa Rasististia julkaisuja, jäsenenä uusnatsijärjestössä – Näistä suomalais-brittiläistä miestä syytetään Britanniassa viitataan kansallismieliseen kansanosaan aggressiivisen epäluuloisesti suhtautuvaan sisäministeriöön:

Britannian sisäministeriö kuvaa järjestöä rasistiseksi, antisemitistiseksi ja homofobiseksi. Brittimedian tietojen mukaan National Actionin toiminta on kohtalaisen organisoitunutta.

– Siitä puhutaan yleisesti uusnatsijärjestönä, ja se on järjestänyt muun muassa väkivaltaiseen konfliktiin valmistavia harjoitussessioita, tapausta seurannut Ylen toimittaja Pasi Myöhänen kertoo.

Britannian julkisessa elämässä rasismi, antisemitismi ja homofobia tarkoittavat käytännössä sitä, että kansalainen ei voi levittää julkiseen tietoon objektiivisia faktoja kuten että "mustat ovat tilastollisesti väkivaltaisempia valkoisia kohtaan kuin päinvastoin" (rasismia), "työväenpuolueen entinen johtaja ja parlamentim jäsen Ed Miliband on juutalainen sionisti ja BBC:n johdossa on juutalaisenemmistö" (antisemitismi) ja "homoseksuaalit syyllistyvät poikalasten hyväksikäyttöön moninkertaisesti enemmän kuin heterot" (homofobia). Edellä mainitut esimerkit ovat kiistämättömiä tosiasioita, mutta näistä ongelmistä puhuminen on tehty mahdottomaksi, koska niiden yhteydessä käytetään psykopatologisoivia termejä, joiden painoarvoa vielä korostetaan mielivaltaisella ajatusrikoslainsäädännöllä. Naurettavuuden huippu on pitää itsepuolustuksen harjoittamista rikollisena – ilmeisesti sellaista koulutusta saa antaa Iso-Britanniassa vain monikulttuuriset rekisteröidyt urheiluseurat.

Oman kieroutuneen panoksensa sanavapaudesta riisuuttuun brittiläiseen Isosisko-yhteiskuntaan tuo alkuperäisväestön intressiin vihamielisesti suhtautuvat "kansalaisjärjestöt" kuten Hope Not Hate. Se toimii suomalaisen Varis-verkoston tapaan korruptoituneen järjestelmän vahtikoirana: 

Äärijärjestöjä vastustavan Hope not Hate -järjestön mukaan National Action olisi värvännyt toimintaansa lisää jäseniä ja kouluttanut heitä. Hope not Haten mukaan toiminta on jatkunut aktiivisena National Actionin toiminnan kieltämisen jälkeenkin. Järjestö on tiettävästi toiminut uusien nimien alla.

Jos Britanniassa pitäisi kieltää joku järjestö, niin se olisi hämärävoimien rahoittama ja tukema vihajärjestö Hope Not Hate. Kun vuoden 2016 syksyllä juutalaisen globalistipankkiiri George Sorosin "kansalaisjärjestö" Open Society Foundationsin (OSF) tiedostot hakkerointiin, paljastui, että se oli tukenut mm. Hope Not Hate järjestöä:

One organisation lavishly funded by Soros was the British “antifascist” group Hope Not Hate, which in one of the leaked documents is shown receiving $93,740 for just one of its projects — Hope Camp — in advance of the 2014 elections.

Suurkapitalisti Sorosin tuki "antifasistiselle" Hope Not Hate -järjestölle on ymmärrettävää, koska OSF:n tavoitteena on kriminalisoida eurooppalaisten kansallismielisyys ja päästää mantereelle mahdollisimman paljon afrikkalaisia korvaamaan eurooppalaiset. Tämä matalan intensiteetin kansanmurhaprojekti muistuttaa hyvin paljon jo 1920-luvulla muotoiltua Kalergi-suunnitelmaa. Se, että Ylen toimittaja Pasi Myöhänen käyttää uutisessaan asiantuntijalähteenä lähes maanpetoksellista brittivihamielistä Hope Not Hate -lobbya, kertoo paljon toimittajan ideologisesta mieltymyksestä.

                                                      *******************************


Johtavia tiedotusvälineitä voi perustellusti kutsua valtamedioksi, koska niillä on näkyvyytensä ja volyyminsa ansiosta valta muodostaa maailman asioista virallinen narraatio, jota ne myyvät lopullisena totuutena hyväuskoisille kansalaisille ja muutospelkoisille demarieläkeläisille. Kun vaihtoehtomediat sitten haastavat valtamedian todellisuudelle vieraan maailmankuvan, jälkimmäinen turvautuu viimeisenä oljenkortena sanapariin "länsimaiset arvot", ikään kuin parin viime vuosikymmenen aikana julkisen keskustelutilan kaapannut kulttuurimarxilainen arvoliberalismi voisi kumota faktat ja hiljentää poliittiset haastajat. 

Yle uutisten verkkosivuilla kauhisteltiin tänään punakulttuurisen koululaitoksen yo-kokeen poliittisesti epäkorrektia lähdettä. Uutisessa Trump-tempoilusta tuttu propagandasivusto päätyi yo-kokeen lähteeksi toimittaja Jaakko Mannermaa kutsuu uutissivusto Breitbartia äärioikeistolaiseksi ja konservatiiviseksi, mikä on ilmeisesti paha juttu, koska ainoa hyvksyttävä yo-lähde saisi olla vasemmistoliberaali media kuten Washington Post tai Newsweek.

Vuonna 2007 perustettua Breitbartia on syytetty salaliittoteorioiden levittämisestä, rasistisesta kirjoittelusta ja populismista. Nettihuhujen alasampumiseen ja faktantarkistukseen keskittyvät sivustot ovat useaan otteeseen kumonneet Breitbartin väitteitä.

Väitteen esittäjinä ovat olleet vain tietyt äärivasemmistolaiset marginaaliryhmät, jotka liberaali valtamedia on nostanut ideologisista syistä parrasvaloihin, mutta tätähän Yle ei lukijalle kerro. Ehkäpä siksi, että se kuuluu itse tuohon samaan lunatic fringen hypettäjien tiedotuskartelliin. Tässä yhteydessä on koomista, että moneen kertaa valheista ja pimittämisestä kiinni jääneet valtamediat sönköttävät jostain faktantarkastamisesta ja yrittävät tällä vetää huomion pois omista vedätyksistään. 

Hysteerisimmät äänenpainot kuultiin tietenkin äärivasemmistolaisilta kuten Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andressonilta, joka totesi twiitissään, että "aikuiset ovat huolissaan nuorten medialukutaidosta ja sitten kämmäävät itse näin. Aivan käsittämätöntä". Räyhäanarkistisen Varis-verkoston kanssa tiettävästi puuhaileva Andersson taitaa kuitenkin olla se viimeinen henkilö puhumaan kansalaisten medialukutaidosta yhtään mitään. 

Tosiaan, medialukutaito on monelta koululaiselta hukassa, koska jo lastentarhasta lähtien heille on taottu päähän vetistelevää vasemmistohumanistista propagandaa. Yliopistoon mennessään nämä tulevaisuuden toivot ovat jo täysin menetettyjä tapauksia, Vihreä Lankaa, Nyt-liitettä ja Voima-lehteä ahmivia ahdasaivoisia moralisteja.


                                                    *******************************

Poliittis-taloudellinen johto ja sitä myötäilevä media ovat pitkälti syyllisiä ulkomaalaisten arkipäivän väkivaltaan ja islamistiterrorismiin Suomessa. Tuo klikki yhdessä maanpetoksellisen demarivirkamieskunnan kanssa on ilman kansan enemmistön antamaa mandaattia päästänyt maahan kutsumattomia muukalaisia, joilla ei ole mitään edellytyksiä sopeutua suomalaiseen elämänmenoon ja tietotaitoa vaativaan teknokulttuuriin. Koska pseudoeliitti ei ole valmis tunnustamaan virheitään, se ajaa jääräpäisesti agendaansa katkeraan loppuun asti toivoen etteivät joudu omassa elämässään näkemään hävitystyönsä tuloksia. 

Omassa kuplassa elävän eliitin ja sen kylkeen tarrautuneen lukeneiston Meidän jälkeemme vedenpaisumus -strategia näyttää kuitenkin menneen karille, sillä kansalaisten "populistinen" vastarinta on estämässä tuhoprojektin loppuun saattamista. Tästä kertoo yhä raivoisammaksi käyvä kulttuurisota, jossa valtamediat hyökkäävät loukatulla ylpeydellään tavallisia kansalaisia ja heidän suosimia julkaisukanavia vastaan. Suuret mediat kuten Helsingin Sanomat yrittävät mielipuolisella vimmallaan vain lisätä kierroksia antamalla vapaan foorumin punaisen yliopiston kulttuurimarxilaisille progandisteille, jotka julistavat mitä tahansa, jotta länsimainen yhteiskunta saataisiin romahtamaan mahdollisimman nopeasti ja tilalle rakennettua Neuvostoliitto 2.0.

Tutkija Anu Kantola kirjoittaa tuoreessa HS:n mielipidekirjoituksessaan Ydinperheen ylivallan murenemisesta on seurannut paljon hyvää – Enää ei tarvitse kuiskutella susipareista, avioeroista ja adoptiosta, kuinka yhteiskunnan jatkuvuuden taanneesta heteroseksuaalisesta lapsiperheestä luopuminen onkin riemun arvoinen asia. Kansalaisaktivisti Tuukka Kuru on Facebook-seinällään tästä eri mieltä ja kommentoi vastaansanomattomasti Kantolan marxilaisiin houreisiin:

"Yleensähän on tapana päivitellä perheiden ahdinkoa, mutta perhe-elämässä on tapahtunut myös paljon asioita, joista voi olla iloinen. Yksi sellainen asia on ydinperheen murentuminen."

Melkoisen rohkea väite, ottaen huomioon ydinperheen vastineiden sangen välttävän menestyksen. Yhdysvaltalaisen rikostilastoinnin perusteella yksinhuoltajuus kasvattaa lapsen riskiä oppimisvaikeuksiin ja rikosalttiuteen rotutaustausta riippumatta. Sosiaaliset ongelmat muodostuvat usein suurista kokonaisuuksista, eikä yksinhuoltajuus yksistään selitä lapsen aggressiivista ja antisosiaalista käyttäytymistä. Luvut eivät kuitenkaan anna olettaa, että yksinhuoltajuus olisi millään mittarilla ydinperheen veroinen kasvualusta lasten tulevaisuuden kannalta. 

"TOISEN MAAILMANSODAN jälkeen ihmisiä kannustettiin muodostamaan ydinperheitä ja synnyttämään uusia kansalaisia neuvolatätien oh­jauksessa. Tästä seurasi suuria lapsimääriä mutta myös paljon surua ja tuskaa monille aikuisille ja lapsille." 

Johtuiko suru ja tuska lasten lukumäärästä tai ydinperheestä, vai poliittisesta epävarmuudesta, köyhyydestä ja sodan jättämistä traumoista? 

"Pitkään oli tavallista puhua matalalla äänellä susipareista ja au-lapsista, jotka olivat syntyneet pelottavan kuuloisesti avioliiton ulkopuolella. Avioero oli maailmanloppu. Yksinhuoltajia sääliteltiin, äitipuolia pelättiin." 

Ihmiset ovat luonnostaan konformistisia, eli he odottavat ympäristöltään samaa käyttäytymistä mihin he ovat itse tottuneet. Au-lapsiin ja avioeroihin suhtauduttin oudoksuen jo pelkästään siksi, koska ne olivat lukumääräisesti hyvin harvinaisia tavanomaisiin yhdinperheisiin verrattuna. Avioeroa ei kuitenkaan oltu missään vaiheessa lailla kielletty. 

"KAIKKI tämä moraalinen paatos on viime vuosikymmeninä murentunut hienolla tavalla." 

Muutos ei ole itsessään hyvä tai huono asia, ainoastaan sen lopputulokset ovat. 

"Nyt on paljon enemmän vaihto­ehtoja, miten perheen voi rakentaa. Jos sitä oikeaa ei löydy, lapsen voi hankkia myös yksin. Naimisiin ei tarvitse mennä, vaan ensin voi ­kokeilla asumista yhdessä." 

Näiden vaihtoehtojen hinta voi olla yhteisön jatkuvuuden kannalta kuitenkin melkoisen raskas. Avioerojen lisääntyessä ja lapsimäärien vähentyessä ajaudumme kansakuntana siihen pisteeseen, ettemme kykene enää varmistamaan omaa olemassaoloamme tuleville vuosisadoille. Nykyinen vapaamielisyyden hurmos on vain väliaikainen poikkeustila, joka tulee väistämättä korvautumaan joko kotimaisilla tai ulkomaisilla käytännöillä, jotka eivät enää noudata kyseistä vapaamuotoisuuden ihannetta. 

"Lapsia ei tarvitse tehdä sen enempää kuin haluaa, mikä on hyvä maapallon kantokyvyn kannalta." 

Suomalaisen kansakunnan kuihtuminen ei ole perusteltavissa maapallon kantokyvyllä. Miksi tätä kantokykyyn pohjautuvaa näkökulmaa ei nosteta koskaan esiin Afrikan tai Aasian väestöräjähdyksestä keskusteltaessa? 

"Nyt naisilla on enemmän varaa valita, miten elämäänsä elää. Samalla 35-vuotiaista naisista neljännes on lapsettomia. Helsingissä runsaat 40 prosenttia lapsista syntyy avioliiton ulkopuolelle, ja noin viidennes lapsista syntyy yksinhuoltajien perheisiin. Helsingissä naisista selvä vähemmistö synnyttää lapsen avioliitossa. Lapsia syntyy entistä vähemmän, koska naisilla on paljon muutakin tekemistä, ja monella on vaikeuksia löytää kumppania." 

Kyseisissä luvuissa ei ole mitään juhlittavaa. Korkeastikoulutetut naiset olisivat mitä todennäköisimmin niin varallisuutensa kuin henkisen terveydensä kannalta parhaita mahdollisia äitejä teoreettisille jälkeläisille. Nyt nämä hienot ominaisuudet katkeavat yhteen sukupolveen, sillä näennäinen vapaudenkaipuu on korvannut yhteisön olemassaolon kannalta elintärkeän lisääntymisen. 

"Sen sijaan yksi ratkaisu alenevaan lapsimäärään olisi maahanmuutto, joka toisi uusia veronmaksajia ja myös kenties pareja naisille." 

Niinpä tietenkin. Lopettakaa valkoisten lasten hankkiminen ja tuokaa maahan eksoottisia muukalaisia viihdyttämään menopaussin ylittäneitä tätejä. Uusia veronmaksajia afrikan ja aasian ylijäämäväestöstä tulee tuskin koskaan. 

"IKÄVÄ KYLLÄ tämä toilailu taitaa päättyä kirvelevään maaottelutap­pioon: ruotsalaisia on jo 10 miljoonaa, ja luku kasvaa vauhdilla. Ruotsissa ulkomailla syntyneitä on lähes viidennes ruotsalaisista, Suomessa ulkomailla syntyneitä on runsaat kuusi prosenttia kansalaisista." 

Ruotsalaiset tulevat siten kansakuntana korvatuksi niiden muukalaiskansojen toimesta, jotka eivät noudata pätkääkään professorin hehkuttamaa oppia. Ruotsin väkiluku kasvaa kyllä vauhdilla, mutta kyseisen väestönkasvun muodostavat pääosin Afrikasta ja Aasiasta saapuneet maahanmuuttajaryhmät. Siis ne samat kansat, jotka pukevat naisensa säkkeihin ja pakottavat nämä kotiäideiksi. 

"Mutta ehkä voisimme olla iloisia siitä, että moni muukin malli toimii, ja tukea erilaisia tapoja elää ja hankkia lapsia. Samalla tänne voisi houkutella ­veronmaksajia myös muualta." 

Rajat kiinni.

                                                       *******************************


Yle Radio 1, maanantai 11.9.2017 klo 10.05, Roman Schatzin Maamme-kirja

Linkki Yle Areenaan. 

Suomen historian suuret myytit. Kuinka oikea tai väärä kuva suomalaisilla on historiastaan? Kuinka paljon Suomen historiallisessa tarinassa on vääristelyä, väärinymmärrystä tai kaunistelua? Mitkä ovat historiamme vahvimmat myytit? Roman Schatzin vieraina ovat historiantutkija Markku Jokisipilä ja historian dosentti Teemu Keskisarja.

Verkossa nähtyä kommentointia Schatzin ohjelmasta:

– Schatz on ylimielinen röhisijä, joka lähtee välittömästi väistölinjalle, jos joutuu älylliseen testiin. Näin tapahtui Keskisarjan ja Jokisipilän ollessa studiossa.  

– Niin tapahtui, se oli aika kiusallista. Mutta Schatzin päätehtävä lienee kysellä ja heittää kivaläppää, ei argumentoida. Jos kivaläppä osuu harhaan, Schatz porskuttaa eteenpäin. 

– Kuuntelijan kannalta on rasittavaa, että Schatz väistää juuri sillä hetkellä, kun ollaan pääsemässä varsinaiseen asiaan. Liian paljon jää sanomatta, kun hän pakenee tilanteesta. 

– Hän ikään kuin hymähtää sivuun kiva-agendan ulkopuoliset keskustelun linjat silloinkin, kun ne olisivat kiinnostavia. 

– Ja kiva-agendalla ovat siis esimerkiksi sellaiset asiat kuin "no niin, eikös nyt yhdessä todeta että nationalismi ja kansallisvaltio ovat höpsöjä, huonoja ja vanhanaikaisia asioita". 

– Schatz on toimittaja. Ei hänen kuulu väistellä eikä olla väistelemättä vaan saada vieraat puhumaan. Toki se ärsyttää, että kysytään eikä anneta vastata, mutta se on niin yleistä muutenkin nykyään toimittajilla. Ihan tuntuu että pitävät sitä journalismina että keskeytetään heti kun toinen pääsee vastaamaan siihen mitä just kysyttiin.

Yle Teema Fem, maanantai 11.9.2017 klo 18:30, Minä olen muslimi

Sarja alkaa, 1/6. Sarjassa tavataan ruotsalaisia muslimeja, jotka kertovat suhteesta uskontoonsa. Ruotsissa elää paljon niin uskonnollisia kuin maallisiakin muslimeja. Sisarukset Teuta ja Mesere suhtautuvat uskontoonsa eri tavoin. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi.

Yle Teema Fem, maanantai 11.9.2017 klo 19:00, Närbild 

Kaksi vuotta suuren pakolaismäärän tulosta. Murtaza on saanut elämälleen uuden alun Porvoossa. Ghaith pelkää Vaasassa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Nauvon henki elää yhä. Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: ruotsi.