VAALIT OVELLA – NATSIT PALASIVAT TV-RUUTUUN RYTINÄLLÄ!

Vaalien lähestyminen on tuonut tv-ruutuihin tuttuun tapaan natsit, äärioikeiston, rasismin ja antisemitismin märehdinnän. Ohjelmien tarkoitushakuisten narraatioiden tarkoitus on tietenkin demonisoida kaikenlainen kansallismielisyys samaistamalla rajattoman maahanmuuton vastustaminen väitettyihin kansanmurhan yrityksiin yli 80 vuotta sitten. Suomessä äänestäjien pelottelulla ja valkoisten kollektiivisella syyllistämisellä pyritään vaikuttamaan epävarmoihin äänestäjiin, jotka saattaisivat antaa äänensä Perussuomalaisille, tai vielä pahempaa, Sinimustalle Liikkeelle. Jostain syystä Ylessäkin kuvitellaan, että eduskuntavaaleissa asioita voi todella muuttaa kovempaa äänestämällä, vaikka valtaosa todellisista päätöksistä tehdään Euroopan Unionin komissiossa.

Tv-karttaa tarkastellessa Ylen valkovihamielisett panostukset hukkuvat väkisinkin muuhun ohjelmavirtaan. Se kohderyhmä, joka ylipäätään enää tapittaa televisiota suorina lähetyksinä tuskin jaksaa tuhlata iltaansa katsomalla ennalta arvattavaa kansallisosialismin kauhistelua. Näitä ohjelmia katsoo vain natsipakkomielteestään kärsivä pieni joukko vasemmistolaisia ja "liberaaleja", joiden manikealainen maailmankuva palautuu kaiken "pahuuden" selittävään mutta silti aina yhtä käsittämättömiksi jääviin natseihin. Merkityksettömästä katsojasegmentistä huolimatta Ylessä uskotaan vakaasti, että katsojissa on aina persuihin retkahtaneita demarieläkeläisiä, jotka näitä ohjelmia seuratessaan tuntisivat niin paljon syyllisyyttä, että antavatkin vaaliuurnilla äänensä punavihreille. 

Yle Teema, tiistai 14.3. klo 21.00 Historia: Hitlerin aikakausi (12) 2/3.

1936 - 40 Yhtenäinen kansa. Adolf Hitler nousi valtaan vuonna 1933 ja pysyi vallassa aina huhtikuulle 1945 asti. Miten hän onnistui hurmaamaan kansakunnan, viemään sen sotaan ja keskitysleirien kauheuksiin. Sarjassa käydään läpi tapahtumat arkistomateriaalin ja haastattelujen kautta. (U) HD ohjelmatekstitys (suomi) 50 min

Kouluja käymätön elämän Kallu ja pubi-Ritvakin tietää pääpiirteissään natseista virallisesti kerrotun historian ja siitä johdetun historiapolitiittisesti sopivan narraation. Tämä Kolmannen valtakunnan aikakautta kästtelevän sarjan tuhannesti kertaamaat asiat ovat kaikille niin tuttuja, että täytyy ihmetellä, mitä tiedollista tarvetta kolmetuntinen sessio  palvelee. Eipä juuri mitään, ellei oteta huomioon Ylen ohjelmanhankkijoiden halua toistaa mieleistään propagandaa.

Yle Teema, tiistai 28.3. klo 21.00 Historia: Antisemitismin historia 1/4. 38 - 1144 Vihan synty. 

Kristinusko, islam ja juutalaisuus hakevat paikkaansa maailmassa. Miten juutalaisviha syntyi? Sarja tarkastelee antisemitismin monisyistä historiaa aina alkuajoista nykypäivään. Ohjelmassa kuullaan asiantuntijoita ja nähdään rikasta arkistomateriaalia. HD ohjelmatekstitys (suomi) 53 min

Neliosainen antisemitismiä käsittelevä tv-maraton tuli juuri parahiksi vahvistamaan kansanedustaja Ben Zyskowiczin kertomusta, jossa häneen kohdistuneen hyökkäyksen motiiviina olisi ollut juutalaisvastaisuus. Todellisuudessa hyökkääjä oli äärivasemmistolainen sekakäyttäjä, joka on kunnostautunut väkivallallaan aiemmin mm. kapitalismin vastaisessa Smash Asem -mielenosoituksessa. Valtamediaa tämä tosiasia ei kiinnosta, koska se ei sovi sen toitottamaan kertomukseen vaarallisesta ja antisemitistisestä äärioikeistosta.

Länsi-Euroopassa juutalaisten vaikutustavalta on ollut historiallisesti vahvinta Ranskassa, joten ei ole ihme, että tämä sarja on ranskalaista tuotantoa. On selvää, että mitään tasapainottavaa tai aidosti kriittistä kulmaa dokumentti ei aiheeseensa tarjoa. Kaikki haastatellut asiantuntijat ovat joko itse juutalaisia tai juutalaisvastaisuudesta kouristuksia saavia filosemiittejä ja kristittyjä pappeja. 

Kertomuksen ennakkoon luodut johtopäätökset ja "antisemitismin syyt" eivät tarjoa katsojalle mitään älyllistä haastetta, vaan vastaanottajan odotetaan nielevän sarjan narraation karvoineen päivineen. Tiivistettynä se on: juutalaisissa ei ole koskaan ole ollut mitään vikaa, jonka vuoksi heihin kohdistetut väitetyt vainot ovat joko silkkaa mielettömyyttä tai puhdasta pahuutta. Jos sarjassa raotettaisiin edes vähän juutalaisten omaa vihaa ja väkivaltaa ei-juutalaisia kohtaan, väitetyt juutalaisvainot saisivat huomattavasti ymmärrettävän selityksen. 

TV1, maanantai 13.3. klo 19.00. Historia: Natsi-Saksan naiset

Saksalaisten naisten rooli toisen maailmansodan aikana muuttui perinteisestä kotiäidistä mm. sotaponnistuksiin osallistuviksi lentäjiksi, tehdastyöläisiksi ja keskitysleirien vanginvartijoiksi. Minkälainen oli naisten uusi arki sotakoneiston palveluksessa? (Tuotanto: Injam/Histoire, Ranska 2021.)

Tässäpä "dokumentti" naisäänestäjille! Ohjelman ääneen lausumattomana viestinä on, että naisten itsenäisyys ei olekaan upea juttu, ellei se anna mahdollisuutta Only Fans huoraamiseen ja sukupuolen vaihtamiseen.

Nelonen, tiistai 28.3. klo 21.00 Koskinen (16) 

Kausi 2. Jakso 6/10. Poliisien verkko rikollisten ympärillä kiristyy. He joutuvat saarretuksi syrjäiseen huvilaan Tampereen ulkopuolella, eivätkä aio antautua. Seuraa traaginen tulitaistelu häikäilemättömien rikollisten ja poliisien välillä. Kotimainen rikossarja. (44') 45 mi

Kaupallisella puolella ei uhrata kallista ohjelma-aikaa natsidokumentteihin niiden vähäisen katsojamäärän vuoksi. Mikäli natsit tai äärioikeisto saadaan kytkettyä nykyaikaan, sitä voidaan toki käyttää sopivana shokkivaikutuksena fiktiossa. 

Kotikutoisessa Koskinen dekkarissa poliittisiksi terroristeiksi on valittu äärioikeistolaiset akselerationistit. Epäuskottavassa kertomuksessa "uusnatsit" saadaan tekemään mitä pöyristyttävimpiä väkivallan tekoja. Ajatuksen on, että "pahoja ajatuksia" omaavat toisinajattelijat voisivat ainakin teoriassa tehdä mitä tahansa, joten sehän onkin sitten jo melkein todellisuutta. Käsikirjoittajan poliittisesta asenteesta kertoo paljon se, että akselerationistien vaatimus Suomen itsemääräämisoikeudesta samaistetaan terrorismiin. Yhteiskuntarauha säilyy kunhan suomalaiset vain ymmärtävät luovuttavaa kaiken valtansa niin sanotulle rauhaa rakastavalle kansainväliselle yhteisölle.

Yle Teema tiistai 28.3. klo 21.00 Historia: Musta Amerikka ratissa (12)

2/2. Rasismia maantiellä. Amerikan talous kääntyi 30-luvun lopulla nousuun, jolloin myös mustalla keskiluokalla oli varaa himoittuun statuksen ja vapauden symboliin: autoon. Mustien vaurastuminen herätti kuitenkin paheksuntaa valkoisessa väestössä ja siksi autoilu oli värillisille monella tapaa vaarallista. Sarjassa kerrotaan millaista oli olla tummaihoinen autonomistaja 30-60-lukujen rotusyrjinnän Yhdysvalloissa ja millaisen yhteiskunnallisen muutoksen lisääntynyt liikkuvuus toi mukanaan. Mustat autoilijat kokevat edelleenkin syrjintää ja poliisi pysäyttää heitä vieläkin ainoastaan ihonvärin tähden. (U) 

Tärkeä muistutus kuinka suomalaisten pitäisi aina tiedostaa mielessään Amerikan mustat! Siksi mustien aiskannattajamainen palvonta ja uhrittuaminen on Ylen kannalta tärkeää varsinkin näin vaalien alla.

Uusintana lähetettävän dokumentin kertomukseen kuuluu, että afrikkalaistaustaiset eivät voi koskaan tehdä mitään pahaa tai väärin, ja jos he tekevät, vastuu on lähtökohtaisesti aina valkoisen miehen. 

"Poliisi pysäyttää heitä vieläkin ainoastaan ihonvärin tähden". Näin sitä Ylen ohjelmatoimittaja valehtelee ideologisista syistä päin tavallisen demarieläkeläiskatsojan naamaa. Mustia pysäytetään liikenteessä enemmän kuin valkoisia siitä yksinkertaisesta syystä, että heitä epäillään ja etsitään rikoksista monikertaisesti enemmän kuin muiden väestöryhmien edustajia. Itse asiassa rikosepäilyjen ja tehtyjen rikosten perusteella mustia pysäytetään liikenteessä vähemmän kuin tilastot oikeuttaisivat.

TV1, maanantai 9.1. 2023 klo 19.00, Vapauden kutsu 

1/6. Yhteentörmäys. 1950-luvulla amerikkalaissotilaiden läsnäolo näkyy saksalaisessa pikkukaupungissa. Joillekin he ovat tunkeutujia, toisille tuulahdus vapaudesta. Monella on unelmia, niin myös kahdella ystävättärellä. HD 45 min

Neuvostokommunistien massivisella raiskausaallolla Saksassa pyrittiin nöyryyttämään rotuylpeää kansaa. Mellastus kesti vain joitakin kuukausia, mutta sen geneettiset vaikutukset näkyvät vielä tänään varsinkin Berliinissä. Sen sijaan monirotuisen Yhdysvaltojen geneettinen tuhovoima kongoidien kautta on ollut Saksan kansanruumiille vaikutukseltaan moninkertaista ja laadultaan paljon pahempaa. 

Neuvostoliiton joukkoja oli Itä-Saksassa  vuoteen 1990 asti kunnes ne kotiutettiin. Venäläissotilaat  elivät vuosikymmenien ajan kasarmeissaan eivätkä sekaantuneet valtaväestöön toisin kuin Amerikan mustat pussy hunterit valitettavan vapaalla länsipuolella. 

Yhdysvaltojen anglosionistinen miehityskoneisto vaikuttaa edelleen Saksassa, sillä jenkkisotilaat eivät ole poistuneet minnekään. Saksalaisuudesta kuohittu hallinto, koululaitos ja viihdeteollisuus syöttävät edelleen tarinaa amerikkalaisista pelastajina ja hyväntekijöinä, vaikka amerikkalaisuus kaikkinensa on tuhonnut Saksaa mittaamattomasti enemmän kuin venäläistankit. 

Tammikuussa Yle tv 1:ssä näytetty etnomasokistinen saksalaissarja on suorastaan chuzpah. Siinä mustat amerikkalaiset eivät raiskaa kuten vuosikymmen aiemmin, vaan saksalaisnaiset hakeutuvat jenkkien purkkakulttuurin hypnotisoimina itse mustien seuraan. Sen sijaan että halvan lutkan viidakkokuumetta pidettäisiin halveksuttavana kansanpetoksena, tässä sarjassa se esitetään suorastaan nuorten naisten voimaannuttava kapinana ja jopa moraalisena velvollisuutena.  

Sarja uusintaa punaliberaalin viihdeteollisuuden narraatiota, jossa  mustat miehet esitetään korkean statuksen ihmisinä, joita valkoiset naiset eivät voi olla haluamatta, vaikka tosiasissa kyse on enimmäkseen 65-80 äo-pisteen impulsiivisista, uskottomista ja väkivaltaisista miehistä. Valkoisen miehen osa tässä sarjassa on olla aisankannattajana tai sitten moraalisesti tuomittavana rasistina, koska julkeaa vastustaa saksalaisten geneettistä kansanmurhaa. Hyvää televisioiltaa!

YLE VAIKENEE HALLITUKSEN RAMADAN-VIDEOSTA SAMALLA KUN NOSTAA AFGAANI-YLIOPPILAAN JALUSTALLE

1960-luvun lopulta länsimaissa valtaan päässyt kansakunnan käsitteen "dekonstruoiminen" eli uudelleenmuotoilu omaksi irvikuvakseen on viime vuosina saanut entistä julkeampia muotoja. Tästä ovat vastanneet kansakunnan kaapin päälle kömpineet opportunistit, jotka ovat alkaneet seurata hegemoniseen asemaan päässeitä muotiaatteita. Niissä muun muassa suomalaisuus määritellään niin mielivaltaisesti, ettei se sano enää mitään paitsi sen, että kuka tahansa voi olla suomalainen. 

Viimeksi eilen kansanviholliset iskivät tikaria kansakunnan selkärankaan ilveilemällä suomalaisuuden päivän kustannuksella. Arvatenkin Yle  vaikeni punaviherkaartin kaappaaman Valtioneuvoston kanslian (VNK) julkaisemasta suomalaisuuden päivän videosta, jossa islamilaiset uskonjohtajat lähettävät ramadantervehdyksensä suomalaisille. Suurista mediataloista vain Iltalehti kiinnitti kulttuurimarxilaiseen provokaatioon huomiota ja julkaisi uutisjutun VNK julkaisi suomalaisuuden päivänä videon islamilaisten johtajien ramadantervehdyksestä – kaikki miehiä: Näin kampanja kommentoi.

Vaikka Iltalehti toikin esiin VNK:n röyhkeän tempauksen, jutun fokus keskittyy täysin toisarvoisiin kysymyksiin kuten tasa-arvoon. Videotervehdyksen suurimpana "ongelmana" lehti pitääkin sitä, että videolla puhuneet muslimit ovat kaikki miehiä. Toimittaja Antti Haloselle ei sitten tullut mieleen islamin olevan tunnetusti miesjohtoinen uskonto. Siksi on naurettavaa kuvitella, että edes Suomessa muslimit valitsisivat naisia puhumaan ramadan-videolle miellyttääkseen feministihallitusta. Muslimit eivät halua miellyttää ketään, vaikka he joskus taktisesti teeskentelevät edustavansa rauhanuskontoa ja kannattavansa sukupuolten välistä tasa-arvoa. Tämä tekopyhyys ei kuitenkaan häiritse hallitusta, sillä heille on tärkeintä muslimivideon julkaisu juuri suomalaisuuden päivänä, koska valtioneuvostossa tiedetään sen ärsyttävän suunnattomasti heidän päävihollistaan, tavallista suomalaista heteromiestä.

Videotervehdystä on paheksuttu myös siksi, että siinä esiintyvä Reslat shia -muslimien imaami Abbas Bahmanpour kommentoi vuonna 2013 Ylen Ajankohtaisen kakkosen Islam-illassa, että homoseksuaalisuus on islamin näkökulmasta verrattavissa moraalisena paheena aviorikokseen tai insestiin, josta sharia-lain mukaan seuraava rangaistus on kuolemantuomio. Suomalaisten kannalta on lopulta yhdentekevää mitä tänne kuulumattomat muhamettilaiset tekevät tai jättävät tekemättä uskontonsa parissa.

Tärkein asia, jonka Iltalehti ja netissä mouhoavat tasa-arvofundamentalistit sivuuttivat videotervehdyksessä, oli suomalaisuuden päivä. On pöyristyttävää, että päivänä jolloin pitäisi juhlistaa suomalaisuutta, hallituksen kanslia hieroo rotumuukalaisten kivikautista uskontoa suomalaisten naamaan. Tilanne olisi sama jos Iranissa kansallista merkkipävää juhlistettaisiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon suvaitsevaisuusvideolla, jossa trans- ja homopapit antavat ripulipierun lämpöiset terveiset iranilaisille. Iranissa ja muissa itseään kunnioittavissa maissa kansaa halveksuva tervehdysvideo olisi tietenkin mahdottomuus, mutta Suomessa valtionjohto on toiseudenpalvonnassaan valmis matelemaan pohjamudissa kunhan sillä saadaan vain mitätöityä omaa kulttuuria.

Tätäkin häpeämättömämpään suomalaisuuden vesittämiseen on sortunut Nato-yhteensopivaksi puliveivatut puolustusvoimat. Tämä käy selväksi Kaartin jääkärirykmentin Twitteri-tilin virallisessa äitienpäivätoivotuksessa, jossa varusmiehet toivottavat onnea äideilleen parillakymmenellä eri kielellä. Suomen armeijassa vierasmaalaisuuden mannekiineja on ehkä muutama prosentti jos sitäkään, joten näin näyttävää vieraskielisten ja vierasrotuisten kekkulointia videolla ei voi selittää muulla kuin monikulttuuri-ideologialla. Ilmeisesti vasta nyt armeijassa on herätty menneen maailman muotiaatteeseen, jonka esille tuomisen kuvitellaan olevan kovinkin cool ja hip. Ei se ole, vaan myötähävettävän junttia perässähiihtämistä.

                                                            ************************

Suomalaisuuden päivänä varmistuivat myös tuoreet ylioppilaat. Yle ei tietenkään malttanut olla käyttämättä tilannetta hyväkseen levittääkseen monikulttuuri-ideologiaa. EU:n ulkopuolelta maahan livahtaneet kutsumattomat kehitysmaalaiset ovat keskimääräiseltä koulutustasoltaan heikompia kuin suomalaiset, eikä tämä tilanne muutu edes pitkän oleskelun jälkeen. Jos suurennuslasin avulla sitten löydetään joku opinnoissaan menestynyt valepakolainen, Yle tekee tapauksesta välittömästi kiiltokuvajutun eli väärän yleistyksen. Tällaisena voi pitää eilen ilmestynyttä agendauutista Hasan Khademi tuli Suomeen viisi vuotta sitten ummikkona, nyt hän kirjoitti ylioppilaaksi – unelma toteutui, vaikka moni asia oli sitä vastaan.

Toimittaja Anu Leena Koskinen on kirjoittanut valepakolainen Hasan Khademista Ylen verkkosivuille ainakin viisi juttua. Ilmeisten ideologisten syiden lisäksi Koskisen agendauutisoinnilla on ollut myös käytännön tavoitteita, joka käy ilmi jo hänen ensimmäisestä Khademi-kirjoituksestaan Hasan Khademi käy suomalaista lukiota ja saa jopa kymppejä todistukseen – pian selviää, uhkaako häntä ja lukuisia muita käännytys Afganistaniin. Asian näyttävän julkituonnin tarkoituksena oli selvästi vaikuttaa maahanmuuttovirastoon ja hallinto-oikeuteen. Toisessa uutisessaan Tampereella lukiota käyvä Hasan Khademi ei saa hallinto-oikeuden mukaan turvapaikkaa Suomesta toimittaja Koskinen pitää  hallinto-oikeuden päätöstä afgaanin valepakolaisuudesta vääränä. Seuraavaksi Koskinen otti avuksi Yle TV 1:n Perjantai-ohjelman ja painosti viranomaisia muuttamaan päätöstä kirjoituksellaan Käännytys Afganistaniin uhkaa Hasanin haaveita – Miksi kielen oppinut, lukiota käyvä, töitä tekevä nuori ei saa jäädä Suomeen? 

Näin läpinäkyvänä journalistinen junttaaminen herätti jo Yle Watchin kirjoittamaan tapauksesta arvion Perjantai: kuka tahansa voi jäädä Suomeen. Mitkään kansalaisprotestit eivät kuitenkaan auttaneet, sillä lopulta korruptoitunut oikeusjärjestelmä taipui Ylen propagoiman negativiisen julkisuuden edessä ja myönsi Khademille perusteettomasti turvapaikkastatuksen. 

Koko prosessin aloittanut toimittaja Koskinen oli yllättävästä käänteestä riemuissaan kynäilleessään Ylen verkkosivuille jutun Koulumenestyksellä huomiota saanut Hasan Khademi sai sittenkin turvapaikan Suomesta: "Nyt voin keskittyä rauhassa ylioppilaskirjoituksiin". Jo jutun otsikko muuntelee totuutta, sillä Hasan Khademi ei saanut huomiota koulumenestyksellään vaan ainoastaan siksi, että Ylen toimittaja nosti hänet pinnalle luikuisissa mielipideuutisissaan. 

Vasemmistolle Koskinen on sankaritoimittaja ja toimii varmasti esimerkkinä monille kympin tytöille, jotka haluavat päästä "parantamaan maailmaa" agendajournalismin avulla. Kolikon toisena puolena taas on se, että ilman kansan mandaattia toimivat toimittaja-manipulaattorit laskevat entisestään journalistien ja median arvostusta. Tämä on näkynyt myös kansalaisten luottamusbarometreissa mediaan. Vaikka toimittajakuplassa vielä uskotaan omahyväisesti oman ammattikunnan lähetystehtävään, kansan keskuudessa heidän arvostuksensa on vajonnut jonnekin juristin ja ulosottomiehen välimaastoon.

                                                            ************************

    

Ylen vakiokolumnisti, kulttuurin tutkija Jari Ehrnrooth, tunnetaan klassisen liberalismin ja minimivaltion kannattajana. Viimeisimmässä kolumnissaan Suomalaisuuden koodi tämä vasemmistolaisten vihaama ääri-individualisti arvostelee kansalaisten valtiokeskeisyyttä. Kuten monissa Ehrnroothin kolumneissa, hän on monissa lähtöoletuksissaan ja argumenteissaan oikeassa. Niin myös tällä kertaa:

Espanjalainen, ranskalainen tai italialainen voi olla ylpeä kansastaan ja kulttuuristaan mutta vihata valtiotaan. Tätä ei kuule Suomessa. Meillä isänmaan rakkaus on samalla valtionrakkautta, kenties lujemmin kuin missään muualla.

Suomalaisten asenne on ymmärrettävä, sillä valtio rakenettiin täällä alunperin kansaa varten, jolloin patriotismi ja nationalismi sulautuivat yhteen. Sittemmin valtiorakkaudessa on tullut silkkaa hulluutta, koska valtio ei selvästäkään aja enää ensisijaisesti kansan, suomalaisten, etua. Hyvänä esimerkkinä tästä on nykyhallitus ja erityisesti sen sisäministeriö, joka alistaa päätöksensä "kansainvälisen yhteisön" intresseille. Ainoastaan ajastaan pudonneet henkiset demarieläkeläiset uskovat valtion edustavan suomalaisia ja Ylen kertovan totuuden kuin Arvi Lind aikanaan. Espanjassa ja Ranskassa on aina ymmärretty se, että patriotismi tarkoittaa vain uskollisuutta esivaltaa kohtaan kun taas lojaalisuus kansalle merkitsee nationalismia.

Siinä missä Ehrnrooth on oikeassa tilannekuvan hahmottamisessa, on hän poikkeuksetta väärässä johtopäätöksissään. Tämä johtuu hänen suosimastaan atomisoituneesta individualismista ja siitä johdetusta harhaisesta ihmiskuvasta:

Kun Snellmanin kynäilemä valtiollinen kansallishenki on tehnyt tehtävänsä, se saa mennä. Ennen pitkää suomalaisuuden kollektivistinen koodi meissä purkautuu tai ainakin löystyy, koska se ei sovi yhteen jatkuvasti vahvistuvan yksilöllisen persoonan vapauden ja vastuun eli eettisen liberalismin kanssa.

Mikäli yhteiskuntaa koossa pitävää koheesiota vähennetään entisestään purkamalla kansakunnan yhteiset intressit, voi olla varma, että edessä on anarkonihilismiä muistuttava olotila. Siinä kukin pärjätköön omillaan. Vain "vahvimmat" (kieroimmat, moraalittomimmat) selviävät, jos nekään, kuten valtiofilosofi Thomas Hobbes kuvasi asiantilaa teoksessaan Leviathan (1651). 

Ehrnroothilta piti ilmestyä jokin aika sitten Ylessä sananvapautta käsittelevä kolumni, mutta julkaisu estettiin. Asiasta kertoo kirjoittaja itse äskettäin Verkkouutisissa ilmestyneessä vuodatuksessaan Tämä on koronaakin kovempi uhka. Siinä hän sanoo joutuneensa mustamaalaamisen ja jopa väkivallan uhan kohteeksi:

Henkilööni on kohdistunut mustamaalausta ja väkivallalla uhkaamista monesta eri suunnasta. Kun olen arvostellut hyvinvointivaltiota, olen ollut sosialisteille ”fasisti” ja ”kuulapäinen rodunjalostaja”, ja kun olen arvostellut kristillistä antisemitismiä, olen ollut kansallissosialisteille ”liberalismin läpikyllästämä” ja ”kuivakka filosemiitti”.

Merkille pantavaa lainauksessa on hyperlinkattu kohta "liberalismin läpikyllästämä" ja "kuivakka filosemiitti", joka viittaa keväällä vuonna 2017 ilmestyneeseen Yle Watchin kirjoitukseen Pääsiäinen Ylessä: intellektuelli palvoo juutalaisia ja halveksuu kristittyjä. Vaikka Ehrnroothin purkauksessa YW rinnastetaan  äärivasemmistoon, ero on kuitenkin ilmiselvä: Yle Watch kannattaa totaalista sananvapautta kaikille. YW ei siis ole samassa rintamassa punavihreiden kanssa vaatimassa Ehrnroothin suun tukkimista, päinvastoin. Vain äärivasemmisto vaatii keskustelun suitsemista, koska sen huonot argumentit eivät kestä vapaata kilpailua so. sananvapautta. Jos se ei saa orwellilaisen lainsäädännön avulla poliittisten vastustajien suita tukittua, se turvautuu uhkailuun ja väkivaltaan. Juuri näin näyttää käyneen Ehnroothille, kun hän kertoo lukuisista äärivasemmistolaisten masinoimista uhkailuista.

Ongelma on todellinen, mutta Ehrnroothin ratkaisut sen poistamiseksi ovat luiskahtamista ojasta allikkoon. Itse asiassa hänen demokratiaan kuulumattomat vaatimuksensa ennakkosensuurista muistuttavat sitä samaa vapaan sanan tukahduttamista, jota nykyvasemmistokin vaatii "vihapuheen" varjolla.

Monien vanhemman polven intellektuellien tapaan Ehrnroothilta puuttuu ymmärrys Internetin vapaan verkon luonteesta, johon on aina kuulunut "tappouhkaukset" ja käsistä karannut suunsoitto. Kyse on eräänlaisesta kansakunnan vessanseinästä, johon pitää suhtautua samalla tavalla kuin oikeaan vessan seinään: hymähtäen, unohtaen tai vielä tylymmällä kuittauksella.

1980-luvun journalistiseen kulttuuriin jämähtäneet toivovat sen ajan eettisten normien pätevän myös Internettiin. Kirjoituksensa perusteella Ehrnrooth kaipaa aikaan, jolloin tavallinen kansalainen saattoi saada sanansa kuuluville ainoastaan valtalehtien mielipidekirjoituksissa, jotka julkaistiin jos ne sattuivat miellyttämään lehteä. Tähän ei ole enää (toivottavasti) paluuta, joten ainoa lääke Internetin hillittömyyttä vastaan on paksumman nahan kasvattaminen.

Toisin kuin eilispäivän pönöttävät päivälehdet, Internet on aidosti anarkistinen mielipiteen ilmaisun paikka. Tosin tämäkin on muuttunut kun korpororaatioiden (Facebook, Youtube ym.) ja valtioiden yhteispelillä poliittinen sensuuri on astunut kuvaan. Hinku tekstien ja videoiden ennakkotarkastukseen ts. ennakkosensuurin panee Ehrnoothin samaan rintamaan sättimiensä vasemmistolaisten kanssa, sillä juuri he ovat pitkälti mm. Facebookin sensuurin takana.


                                                            ************************


Yle Teema, 13.5.2020 klo Kino: Tulkki (7) 

80-vuotias Ali Ungar lukee sattumoisin entisen SS-upseerin kirjaa, jossa hän kuvaa toimiaan sodan aikana Slovakiassa. Ilmenee että upseeri on tappanut hänen vanhempansa. Toteuttaessana kostoa Ungar tapaakin upseerin 70-vuotiaan pojan Georgin. Yhdessä he lähtevät matkalle totuutta etsien. O: Martin Sulík. N: Peter Simonischek, Jiri Menzel. (Slovakia/Itävalta 2018). HD 1 h 50 min. Linkki ohjelmaan.

Yle Teeman ohjelmanhankkijoiden homma ei ole niitä vaikeimpia, kunhan osaa poimia identiteettivasemmiston viimeisimmät degeneraattiteemat. Ja mausteeksi pari kertaa viikossa elokuvia ja "dokumentteja" nazeista. Näin saadaan valmiiksi kulttuuritantoille uusmarxismilla hapatettu mindfuck.


TV 1, 11.5.2020 klo 18.59 Historia: Brittikuninkaalliset ja natsit

Britannian kuningashuone on aina toiminut natsien vastaisen taistelun symbolina. Kasvava todistusaineisto kuitenkin viittaa siihen, että Windsorin hallitsijasuvussa on 40-luvulla esiintynyt natsimyönteisyyttä. Dokumentti selvittää huhua, jonka mukaan Kuningas Edvard VIII olisi luovuttanut Hitlerille arkaluonteisia sotasalaisuuksia vahvistaakseen omaa asemaansa. T: Ifage Filmproduktion/ZDF, Saksa. HD ohjelmatekstitys (suomi) 51 min. Linkki ohjelmaan.

Vanha viisaus, ettei Ylen Historiadokumenttia ilman natseja, pitää jälleen paikkaansa. Natsien kaivelulla mitä kummallisimmissa yhteyksissä tarkoittaa yleensä sitä, että huomio halutaan kiinnittää muualle. Britannian kuningashuoneen todellinen tabu kun aina ollut siinä, kuinka laajasti juutalaiset ovat soluttautuneet siihen.                                         

HOLLYWOODIN PUNALIBERAALIT RAPPIOMORALISTIT PALKITSIVAT ITSENSÄ OSCAR-GAALASSA

Jos pitäisi nimetä merkittävin nykykulttuurin haara, jossa pyritään kiivaimmin romuttamaan tuhatvuotinen läntinen kultuuri, titteli kuuluisi itseoikeutetusti heprealaisen hengen myrkyttämälle elokuvateollisuudelle. Vaikka Hollywood ei olekaan enää ainoa rappioliberaalin aivopesun lähde, on sen kattavuus ja näkyvyys kaikissa jälkiteollisissa maissa lähes ylivertainen. Sen levittämä henkinen saasta on anti-kulttuurissamme niin vallitseva, että sen vastustamisessa kansalaisen täytyy olla jo tietoisesti aktiivinen, koska Hollywoodin myrkynkylvöä ei voi välttää oikeastaan missään mediassa. 

Viime yönä Suomen aikaan pidetty Oscar-gaala ei ollut muuta kuin punaliberaalin mediaeliitin yli neljä tuntia kestänyt omakuvaonania. Jälleen kerran typertynyt länsimainen katsoja sai nähdä, kuinka hurskastelevan tekopyhyyden ennätykset rikottiin mitään häpeämättömällä kepeydellä. Silti Suomestakin löytyy huomattava määrä kuluttajazombeja, jotka eivät kykene tunnistamaan Oscar-gaalassa puhuneiden voittajien uusmarxilaisuutta. Heille nämä suuren maailman glamouria edustavat väärät idolit saattavat näyttää jopa moraalisen kirkasotsaisuuden airueina, vaikka kyseessä ovat enimmäkseen hedonismin liemissä marinoituneet degeneraatit, joiden kuvottavassa omahyväisyydessä ei ole mitään ihanteellista. 

Kuka tahansa itselleen rehellinen toimittaja voisi muutamalla lauseella ampua alas koko irvokkaan Oscar-sirkuksen. Valtamediassa ei ole kuitenkaan esiintynyt juuri mitään todellista kritiikkiä vuoden merkittävintä propagandatahtumaa kohtaan. Päinvastoin, esimerkiksi Yle kirjoittaa hyväksyvästi tuoreesta Oscar-gaalasta jutussaan Analyysi: Oscar-gaala ylisti naisia ja jätti heidät palkitsematta:

Matolla otettiin kantaa. Kommentoitiin naisten asemaa parantavia liikkeitä. Sanottiin, että aika on tullut. Juhlittiin afroamerikkalaisen elokuvan uutta kukoistusta. Kaikkea täysin syystä.

Toimittaja Janne Sundqvistin mielestä kaikki oli tähän asti hyvin punaliberaalissa riemujuhlassa, kunnes varsinainen palkintojen jako alkoi. Kaikki ei mennytkään matemaattisen tasa-arvokommunismin mukaan!

Silti jokin oli jo jäänyt tähän, jämähtänyt paikalleen. Ainakin Oscar-illaksi. On hätkähdyttävää tajuta, että vaikka elokuva-ala niin juhlavasti ja kovaäänisesti mainosti viettävänsä naisten vuotta, eivät ehdolla olleet 50 naista voittaneet juuri mitään.  

Kahden naisnäyttelijöille annetun palkinnon lisäksi naisia löytyi vain neljästä palkitusta työparista tai porukasta. Yksikään nainen ei voittanut yksin omaa kategoriaansa.

Elokuva-ala on erittäin kilpailtu, koska se tuo menestyjille erittäin suuren statuksen. Tämä selittää myös sen, miksi suurin osa elokuvaohjaajista, käsikirjoittajista ja huippunäyttelijöistä on kilpailuhaluisia miehiä. Naisiin verrattuna heitä on moninkertaisesti enemmän samoin kuin Nobel-pakintojen saajissa. Punavireät toimittajat eivät halua tätä tosiasiaa tunnustaa, vaan pitävät itsepintaisesti kiinni tasa-arvofetisismistään ja vaativat, että puolet Oscarin saajista pitäisi olla joko naisia tai mustia. 

Luonnollisesti Ylen toimittaja iloitsee valkoisten vastaisesta rasismista, jota juhlistaa mustien tekemä palkittu kauhuelokuva Get Out. Siinä valkoisten tappaminen on cool, jopa niin, että kieroutunut valkoinen liberaali tulkitsee sen virkistäväksi "rasismin vastaisuudeksi":

Tänä vuonna ehdokkaista löytyi rasismia perkaava satiirinen kauhuelokuva Get Out ja romanttinen fantasiaseikkailu The Shape of Water. Kumpaakaan niistä ei olisi aina päästetty edes ehdolle genrensä takia. Hienoa elokuva-akatemian muutoksessa on se, että Oscareilla on oikeasti vaikutusta siihen, millaisia elokuvia Hollywoodissa tehdään. Isot tuotantoyhtiöt tekevät elokuvia rahasta tai maineesta, eikä niille mikään ole Oscar-palkintoa selkeämpi maineen mittayksikkö.

Jotta toimittaja Sundqvistin asenne ei kävisi epäselväksi, hän ylistää juttunsa lopussa toista mustaa ylivaltaa ja valkoista syyllisyyttä saarnaavaa elokuvaa Black Panther: 

Yksi mittari voi olla se, kelpuuttaako uusi akatemia vihdoin myös supersankarielokuvan tärkeisiin palkintokategorioihinsa. Kulttuuri-ilmiöksi ylistetty Black Panther täyttää ainakin kaikki muut vaatimukset.

Ylen toisessa Oscar-jutussa, Kolme puheenaihetta Oscar-gaalasta: Frances McDormand, yllätyksettömyys, ja mikä ihme on inclusion rider, kerrotaan tarkemmin tapahtuman poliittisesta luonteesta: "Gaalassa näkyi usko elokuva-alan moniarvoistumiseen". Valkoiselle elokuvalipun maksajalle tämä tarkoittaa valkokankaalla enemmän mustia ja meksikolaisia ja vähemmän normaalia heteroseksuaalisuutta.

Elokuva-alalla on koettu vallankumouksellista liikehdintää viime syksystä lähtien, kun näyttelijä Alyssa Milano kehotti jakamaan kokemuksia seksuaalisesta häirinnästä Twitterissä. Tuli Me too, tuli Time's up. Gaala on ollut poliittinen aiemminkin. Edellisvuosina polemiikkia heräsi valkoisten yliedustuksesta avainsanalla Oscars so white.  

Valo pilkistää tunnelin päässä, vaikka moniarvoistumisen vallankumous on vielä kesken. Tunnelma oli toiveikas sekä punaisella matolla että itse gaalassa. Menneitä ei enää alleviivattu, vaan harvat kannanotot olivat luonteva osa juhlallisuuksia.

Sentimentalistisessa vetistelyssään 2010-luvun Meryl Streepin paikan ottanut Frances McDormand julisti palkintopuheessaan sellaista punaliberaalia jeremiadia, että se ei välttämättä miellytä hänelle palkan maksavia elokuvamoguleja:

Vaikka Frances McDormand varasti show'n, hänen puheensa loppu saattoi hämmentää: "Minulla on teille kaksi sanaa: inclusion rider." Mitä ihmettä vaikeasti suomennettavat sanat tarkoittavat? The Guardian selvitti asiaa tuoreeltaan. Inclusion rider on pykälä, jonka näyttelijä voi vaatia kirjattavaksi sopimukseensa. Pykälä edellyttää elokuvan tekijöiltä moniarvoisuutta – tarkemmin sanottuna se edellyttää, että elokuva vastaa sijaintinsa demografiaa eli väestöpohjaa.

McDormand ei ehkä ymmärrä mitä tuo vaatimus merkitsisi, jos sitä noudatettaisiin edes suurin piirtein. Yhdysvalloissa on juutalaisia väestöstä noin 2,5%, mutta he omistavat Hollywoodin laskentatavasta riippuen 85-90-prosenttisesti. Aikooko McDormand siis vaatia juutalaisen ylivallan päättymistä elokuvateollisuudesta? Tuskinpa vain, sillä hän pitäisi sitä mitä anteeksiantamattomampana antisemitisminä. Juutalaiset ovat Hollywoodin koskemattomat, kun taas valkoisilta wasp-miehiltä voidaan vaatia elokuvaroolien vähentämistä entisestään.


                                                     ******************************

Yle TV1, maanantai 5.3.2018 klo 19:00, Historia: Obersalzbergin lapset 

Obersalzberg oli Hitlerin ja hänen lähimpien uskottujensa vapaa-ajan asunto vuoristossa. Nyt siellä vaikuttaneiden lapset kertovat ensimmäistä kertaa kokemuksistaan natsi-idyllissä. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Ohjelman esittely täällä. Jälleen kerran voidaan perustellusti kysyä, mitä historiallisen tietämyksen lisäarvoa tällainen "dokumentti" palvelee. "Dokumentissa kuullaan nyt jo iäkkäiden henkilöiden omakohtaisia kertomuksia". 

Vanhukset kertovat millaisia muistikuvia heillä on lapsuudesta eli noin 80 vuotta sitten, jolloin he olivat nähneet vilahduksen Adolf-sedän vierailusta. Täytyy sanoa, että nyt on tutkiva journalisimi huipussaan. Kun ei Hitleristä muuta enää keksitä, pannaan mikrofoni lapsuutensa kolmannessa valtakunnassa viettäneiden itävaltalaisvanhusten eteen. Pääsasia että päästään jauhamaan nazzeista.

Yle TV2, maanantai 5.3.2018 klo 19:00 Nuorena kaapista ulos 

Yhä nuoremmat tulevat kaapista, mutta mitä teini-ikäinen kokee huomatessaan olevansa homo tai transsukupuolinen? Viisi brittinuorta kertoo avoimesti elämästään ja itsestään, unohtamatta ympäristön yllättäviäkin reaktioita. (U) HD Äänitekstitys: suomi.

Yle Teema, maanantai 5.3.2018 klo 20:00 Oscar-gaala 2018 

Maailman tunnetuimmat elokuvapalkinnot jaetaan Hollywoodissa nyt jo 90. kerran. Juontajana on koomikko Jimmy Kimmel. Suomenkielinen tekstitys. HD Äänitekstitys: suomi.

YLE TEKEE MARTTI LUTHERISTA NYKYELIITTIÄ TUKEVAN PUNALIBERAALIN

Yleisradion punaliberaali agenda uppoaisi paljon paremmin otolliseen maaperään ellei se aliarvioisi kansalaisten kykyä kriittiseen ajatteluun. Yksi räikeimmistä Ylen indoktrinaatioyrityksistä pompahti silmille tänään, kun yhtiön verkkosivuilla ilmestyi artikkeli "Auta armias, ei näin!" Miten Martti Luther näkisi nykymenon, kun uskonpuhdistus täyttää 500 vuotta? Jutun kirjoittanut Ylen Eurooppa-kirjeenvaihtaja Sampo Vaarakallio tuli omin sanoin todistaneeksi, miksi häntä pidetään pahamaineisena EU-politrukkina, joka ei ole kiinnostunut puolueettomasta tiedonvälityksestä, vaan oman sidosryhmänsä propagandan levittämisestä.

Kirjoitus itsessään on tyyppiesimerkki nykyliberaalien tavasta anakronismiin, jossa asiat ja arvot sijoitetaan väärään aikakauteen poliittisin motiivein. Tässä tapauksessa Vaarakallio istuttaa vasemmistoliberaalin maailmanselityksensä 1500-luvun alussa vaikuttaneeseen uskonpuhdistaja Martti Lutherin (1483–1546) ajatteluun. Vaarakallion kömpelön tendenssimäinen yritys kirjoittaa historiaa uusiksi nykynäkökulmasta käsin on tyypillistä totalitaristiselle ajattelulle, vaikka juuri hänen kannattamaansa liberalismia pidetään tuollaisen asenteen arkkivihollisena. Kauniiden korulauseiden takaa paljastuu kuitenkin helposti orwellilainen fundamentalismi, joka kirkuu "vihapuheen" nimissä nollatoleranssia kaikille erimielisille.

Vaarakallion poliittiseen toivejatteluun perustuva historiamuunnelma kuuluu samaan sarjaan niiden uutisjuttujen kanssa, joissa maamme sotaveteraanien sanotaan taistelleen monikulttuurin ja kaupunkilaisten liberaaliarvojen puolesta eikä kodin, uskonnon ja isänmaan. Tätä samaista diskurssia edustaa myös jankutus, että rasistit ja nationalistit ovat kaapanneet kansalliset symbolit, vaikka ne ovat alunperinkin edustaneet suomalaiskansallista isänmaallisuutta. Kansallisia symboleja ei ole kaapannut kukaan paitsi EU-liberaalit ja monikultturistit, jotka yrittävät tehdä niistä omien epäkansallisten projektiensa tunnuksia. Siis aivan samanalaisella tarkoitushakuisella metodilla kuin toimittaja Vaarakallio, joka haluaa muokata Lutherista vasemmistoliberaalin suvakin.

Martti Lutherista kirjoitettu poliittisesti korrekti tulkinta paljastaa surkuhupaisalla tavalla, kuinka Yle syyllistyy itse totuuden jälkeisen informaation levittämiseen, jonka viheliäisuudestä se on saarnanut ahkeraan Brexitin ja Trumpin jälkeen. Realistisempi ajatusleikki Lutherin asenteesta nykyaikaan olisi todennäköisesti päinvastainen kuin Vaarakallion, varsinkin kun tietää millaisessa alennustilassa protestanttiset kirkot kuten Suomen evankelisluterilaiset seurakunnat Etelä-Suomessa ovat tällä hetkellä. Kulttuurimarxilaisten, sosialistien, pervertikkojen ja muiden degeneraattien kaappaama protestanttinen kansankirkko herättäisi luultavasti kauhistusta uskonpuhdistajassa, jonka vuoksi hän vaatisi kiireellisesti sen palaamista juurilleen pois ylikansallisesta (katolilsesta) hapatuksesta. Lisäksi hänen tähän aikaan sovitetut 95 teesiään voisivat olla julistus valkoisiin vihamielisesti suhtautuvaa globalisteliittiä vastaan.

Kirjoitusta lukiessa käy nopesti selväksi, että toimittaja Vaarakallio ei ole uskova kristitty vaan pesunkestävä maallistunut punaliberaali, joka on omaksunut kristinuskon moraalista sen kaikkein imelimmät mainoslauseet. Hän ei ole tietenkään näiden onnettomien joukossa yksin, sillä liberaalien utilitaristinen moraali ei ole pohjimmiltaan muuta kuin maallistunutta kristinuskoa, josta on valittu sen kaikkein ihmiskeskeisimmät opinkappaleet. Koska nämä vaarakalliot eivät kuitenkaan näytä oikeasti pitävän kristinuskosta, miksi he silti jaksavat sorvata sitä mieltymystensä mukaiseksi? Jättäisivät silleen ja tyytyisivät ateismiinsa.

On harmillista, että Ylen juttuihin ja uutisiin ei ole sattuneesta syystä voinut enää vuosiin kommentoida suoraan. Onneksi eri blogeissa ja varsinkin sosiaalisessa mediassa kritiikki pääsee Ylen tulpasta huolimatta kansalaisten korviin. Paljon luettu kansalaisvaikuttaja Tuukka Kuru on jälleen kerran lainaamisen arvoinen lähde, sillä hän jauhottaa Ylen Eurooppa-kirjeenvaihtajan fantasiat niin että jauhot vain pöllyävät:

Luther varmasti ajatteli samalla tavoin kuin nykyajan sekulaari vasemmistohumanisti. Ainakin jos yleen on uskomista.  

"Aikamme keskustelua seuratessaan Martti Luther ottaisi kantaa hyväntekeväisyyteen, maahanmuuttoon ja pakolaisuuteen. Luther käyttäisi palopuheissaan kenties sanoja "taakanjako" ja "solidaarisuus". "Hän vaati jo omana aikanaan, että rahakirstujen olisi avauduttava hädässä olevien lähimmäisten auttamiseksi, ja näin olisi varmasti nytkin."  

Lutherin saksalaismyönteistä ja roomalaisvastaista linjaa voidaan pitää enemmänkin kansallismielisenä mielipiteenä. Rahat tulisi mielummin käyttää oman yhteisön kehittämiseen, eikä latinalaisen paavin imperiumin rahoittamiseen. Solidaarisuus lähimmäisiä kohtaan ei tarkoita hallitsemattoman väestönvaihdoksen kannattamista.  

"Ehkä Luther piilottelisi paperittomia turvapaikanhakijoita. Häntä ajaisi usko ja vakaumus silloin, kun lähimmäistä ajaa kodistaan nälkä, sota, hätä ja kuolema."  

Refugees welcomen sijasta Luther todennäköisesti kannattaisi sen kaltaisia valtiojärjestelmiä, joita luterilaiset valtiot historiallisesti olivat. Kansallisia, sisäänpäin lämpeäviä ja puhdasoppisia. Tämä tulee ilmi Lutherin omissa teksteissä, jossa hän käyttää katolilaisista nimitystä "roomalainen", ja vaatii kirkon alistuvan maallisten (saksalaisten) hallitsijoiden alaisuuteen.  

"Suhde islamiin olisi kenties sovitteleva. Luther ehkä hakisi yhteistyötä islamin maltillisen tulkinnan piiristä."  

Melkoinen tulkinta miehestä, joka vaati sotilaallisia toimia turkkilaisia vastaan ja kutsui heitä ilmestyskirjan pedoksi. Turkkilaisista Luther kirjoitti mm. näin: "Father, Son, Holy Ghost, Baptism, the Sacrament, Gospel, Faith and all Christian doctrine and life are gone, and there is left, instead of Christ, nothing more than Mohammed with his doctrine of works and especially of the sword. That is the chief doctrine of the Turkish faith in which all abominations, all errors, all devils are piled up in one heap."  

"Luther varmaan pystyisi itse kielellisesti kiivaaseenkin ilmaisumuotoon, mutta verkon vihan edessä hän lähinnä häpeäisi kanssaihmisten puolesta. Vihapuheessa kukkiva rasismi, ihmisvihamielisyys ja homofobia lisäisivät Lutherin tuskaa." 

Lutherin omat kannanotot olivat sen verran rajuja, että niistä olisi helposti irronnut muutamakin tuomio vihapuheesta. Luther esimerkiksi vaati synagogien polttamista, talmudin kieltämistä, juutalaisyhteisöjen tuhoamista, juutalaisten hukuttamista myllynkivellä ja juutalaisten kansalaisoikeuksien poistamista.  

"Lutherin voisi helposti kuvitella katsovan tämän päivän keskustelua uusin tiedoin, minkä takia hän voisi hyvinkin pitää homojen ja lesbojen avioliitto-oikeutta yhtenä ihmisoikeutena."  

Miten tämmöinen tulkinta voi syntyä miehestä, joka suorasanaisesti inhosi homoseksuaalisuutta ja piti sitä raamatun mukaisesti kauhistuksena? Tämä juttu oli jopa ylen luokattomilla standardeilla karseaa luettavaa.

Jos joku vielä epäilee, että Luther olisi sittenkin ollut punavihreä kulttuurimarxilainen itkuhumanisti, kannattaa varmuuden vuoksi lukea hänen kaanonistaan "unohdetut" teokset kuten Juutalaisista ja heidän valheistaan. Pelkästään internetin vasemmistoliberaalia valtavirtaa edustavan Wikipedian sitaateista löytyy materiaalia, jotka kertovat mitä Luther itse ajatteli asioista.

                                                       
                                                       ****************************


Yle Teema Fem, sunnuntai 29.10.2017 klo 22:00. Hiekan alla (K16) 

(Under sandet, Tanska 2015). Keväällä 1945 käynnistetään kahden miljoonan sodanaikaisen miinan raivaus Jyllannin hiekkadyyneillä. Vaarallisen työn tekevät nuoret saksalaiset sotavangit. Ohjaaja: Martin Zandvliet. HD Äänitekstitys: ruotsi. K16

Loppuun kalutusta aiheesta saadaan vaihteeksi irti jotain sellaista, jota ei olla yleensä natsieksploitaatiossa nähty: saksalaiset kuvataan muina kuin koneina tai ihmishirviöinä. 


Yle TV1, sunnuntai 29.10-2017 klo 21:05, Kotikatsomo : Myrskyn jälkeen (12)  

1/3: Suomi on elämänsä kunnossa. Myrsky on romauttanut Suomen perusrakenteet ja saanut ihmisten arjen tolaltaan. Inhimillisten siteiden natistessa liitoksissaan komisario Rauni Kolehmainen yrittää pitää maailmaa kasassa. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. K7 (ahdistus).

Ohjelmatiedot eivät lupaa hyvää....pääosissa Kaarina Hazard ja Leea Klemola! Vain pahimman luokan feministiset kulttuurikommarit kuten Hazard ja Klemola voivat leikkiä veronmaksajien rahoilla tekemällä "rajoja rikkovia" hiekkalaatikkoleikkejä. Ei ihme, että äärivasemmistolaisaviisi Kansan Uutiset ylistää sarjaa jutussaan Kun rakkaudesta tulee poliisiasia. Kun kuulet sanat "Ylen teatterituotanto" (sille tuottanut elokuvayhtiö Aamu) on aika poistaa aseesta varmistin....

ARKIHAVAINTO ILMAN 0-TUTKIMUSTA: YLESSÄ KEKSITYT JUTUT LEVIÄVÄT KAIKKEIN NOPEIMMIN

Mitä enemmän ihmiset etsivät internetistä tietoa ja uutisia, sitä epätoivoisemmaksi käy etabloituneiden valtamedioiden taistelu vähenevän lukijakuntansa ja uskottavuutensa puolesta. Internetin ilmaantuminen 1990-luvulla ei ole ainoa syy valtamedian epäsuosioon, vaan kansalaiset ovat huomanneet, että virallinen uutisjournalismi on selkeästi epäluotettavampaa, arvolatautuneempaa ja propagandistisempaa kuin parikymmentä vuotta sitten. Niin sanonut vastamediat, joita valtamedia kutsuu ylimielisesti valhemedioiksi, eivät ole syntyneet tyhjästä tai silkasta pahantahtoisuudesta, vaan ne ovat tulleet täyttämään tiedollista tyhjiötä ja pimitystä, joista valtavirran tiedotusvälineet ovat ideologisista syistä päävastuussa. Peittääkseen omat valheensa valtamedia kiinnittää yleisen huomion "valeuutisiin", joita tekevät tietenkin kaikki muut paitsi viralliset ja arvostetut uutistalot. 

Vaikka Ylen verkkosivujen tuore uutisjuttu Saksassa tutkittiin valeuutisten levittämistä: Maahanmuuttovastaiset valheet levisivät kuin kulovalkea ei koskekaan Suomea, halutaan sen julkaisulla kertoa, että myös täällä on "yhteisestä arvopohjasta" (lue: media- ja talous"eliitin" arvot) poikkevia uutissivustoja, joita kuluttajat eivät saisi missään nimessä seurata. Artikkeli on niin osoitteleva, ettei sen viestiä ota tosissaan kuin ne, jotka uskottelevat itselleen vain kabaalin äärioikeiston vastaavan "valeuutisista". 

On tutkitusti totta, että huomattava joukko suomalaisista suhtautuu hyvin skeptisesti politisoituneen Ylen uutistarjontaan, mutta valtionjätillä ei ole toisaiseksi vielä hätää, koska sen suurimpana katsojarunkona on vuodesta toiseen demarieläkeläiset, jotka uskovat sen sanaan kuin paavin julistuksiin. Yleisradio kyllä aavistaa, että kun tuo höperehtivä katsojasegmentti on ajan myötä väistymässä, kanavajätti ei ole kiristyvässä kilpailutilanteessa saamassa tilalle uusia höynäytettäviä. Vielä tällä hetkellä se voi luottaa valtiouskollisiin demarikatsojiinsa, joille uppoaa hyvin mm. tänään Päivän kasvo -tv-ohjelmassa haastatellun valtioneuvoston viestintäjohtaja Markku Mantilan vakuuttelut siitä, että maamme koulutustaso (mm. monikulttuurilla aivopestyt lastentarhat ja punainen yliopisto) on niin korkea, että kriittinen medialukutaito panee heidät luottamaan vain Yleen ja muihin valtamedioihin.

Saksalaisia valeuutisia käsitellyt uutisjuttu paljasti epäsuorasti, että Saksan yleisradioyhtiö ARD:n eilen esittämä dokumentti stuttgartilaisen yliopiston valeuutiskokeesta on itsessään keinotekoisesti luotu uutinen. Sekä Ylen jutusta etti Hohenheimin yliopiston "selvityksestä" käy nopeasti selväksi, että keksittyjen juttujen poliittisena määritelmänä on oletusarvoisesti "äärioikeistolaisuus":

Yliopiston työntekijät kehittivät valeuutisten lisäksi neljä valeprofiilia seuramaan oikeistopopulistiksi tiedettyjä nettisivustoja. Suosituin valeprofiili keräsi kahdessa viikossa 251 Facebook-seuraajaa. 

"Der Volksbeobachter" muistutti nimeltään Völkische Beobachter -sanomalehteä, joka oli natsien puoluelehti vuodesta 1920 vuoteen 1945. Tutkijoiden mukaan jo nimen piti kertoa, että kyseessä ei voi olla kovin uskottava media.

Miksi tutkimus ei ottanut kohderyhmäkseen myös äärivasemmistolaisia ja valtavirran liberaaleja sivustoja seuraavia ihmisiä? Ilmeisesti siksi, että sellainen tutkimus olisi antanut vääränlaisen lopputuleman. Siksi Hohenheimin yliopiston tutkimusasetelmassa establishmentin tiedotusvaltaa tukeva johtopäätös oli selvä jo ennen tutkimusta:  valeuutisista vastaa vain ja ainoastaan oikeistopopulistit eivätkä suinkaan valtavirtaliberaalit ja äärivasemmisto. Vuosien varrella paljastuneet valtamedian huijaukset puhuvat luonnollisesti tällaista yksipuolista tulkintaa vastaan.

On tragikoomista, että Saksaa vuodesta 1945 hallinneen sionistisen miehityshallinnon äänitorivena toimiva ARD esittää tv-dokumentin punavihreän yliopiston keksimän vaihtoehtomedian valheista. ARD ei ole tietenkään maan ainoa saksalaisvihamielinen mediajätti, koska myös yksityiset tiedotusvälineet ovat tiukan totuussäätelyn ja itsesensuurin alaisia, mutta toisaalta sen valtava katsojapeitto edustaa samaa ylivaltaa kuin verorahoitteinen Yle Suomessa, joten kyse ei ole mistä tahansa propagandan levittäjästä. Siksi ARD:n (ja Ylen) valheet ja pimitykset ovat monta kertaa raskauttavampia kuin amatööripohjalta toimivien vaihtoehtomedioiden muutamat tarkastamattomat uutisjutut.

Ymmärrettävistä syistä maamme valtamediat eivät halua nostaa esille saksalaisten hengenheimolaisten  kieroilua tiedotusvälineissä. Parikymmentä vuotta sitten tämä oli vielä mahdollista, jolloin muutamassa valtalehdessä reposteltiin toimittaja Michael Bornin kolmeakymmentä saksalaisille tv-kanaville tekemää valedokumenttia. Hänen tunnetuin huijausdokumentti esitettiin syyskuussa 1994 Stern-tv:ssä, jossa aiheena oli amerikkalaisen Ku Klux Klanin toiminta Saksassa. Mitään saksalaista Klaania ei oikeasti ollut, mutta tiedostava punaliberaali Born halusi, että sellainen pitää olla, jotta mediassa saataisiin lietsottua moraalipaniikkia ja mässäillä vaarallisilla rasisteilla, joiden toimintaan valtiovallan pitäisi puuttua ankarasti. Bornin dokumentin ensimmäisessä versiossa ei esitetty muita todisteita Saksan Klaanista kuin muutama anonyymi haastattelu ja epämääräisiä vihjeitä saksalaisten ja amerikkalaisten rotuaktivistien kirjeenvaihdosta. Kunnon skuuppia odottaneelle Stern-tv:lle tämä ei tietenkään riittänyt ja se tivasikin Bornilta tiukasti, että "missä ovat huput? Ilman huppuja ei filmiä!". Born teki työtä käskettyä ja ompeli itse (sic!) lakanoista klaaniasusteet ja pyysi paria tuttuaan esittämään "seremoniaa". Vaikka tulos oli kömpelö, se kuitenkin riitti Stern-tv:lle. Melko pian ohjelman esittämisen jälkeen Bornin valedokumenttien vyyhti alkoi purkaantua. 

Bornin tapaus ei ole Saksassa mitenkään ainutlaatuinen, vaan siellä valtamediat ovat sodan jälkeisenä aikana syyllistyneet mitä härskimpiin valheisiin kansallissosialisteja, nationalisteja ja jopa valtavirran konservatiiveja vastaan. Maan tapaan kuuluun, että valtion hallinto ja syyttäjälaitos katsovat näitä jatkuvia valheita ja saksalaisiin kohdistuvia vihakampanjoita läpi sormien, jonka vuoksi media ei joudu pyytelemään niitä koskaan anteeksi puhumattakaan vakavimmista rangaistusseuraamuksista.

Saksalaisella ja suomalaisella valtamedian härskiydellä on vain aste-ero, mutta muutoin ne vetävät yhtä köyttä epäkansallisen globalismin puolesta. Onneksi valtamedian valheita seuraavilta valppailta kansalaisaktvisteilta ei ole jäänyt tämäkään Ylen juttu huomaamatta. Juha Huopainen kertoo, kuinka Yle on mediakritiikissään häpeämättömän kaksinaamainen: 

En nähnyt Ylen uutisoivan Otto Brenner-säätiön selvityksestä, jonka mukaan ns. valtamedia raportoi siirtolaiskriisistä hyvin yksipuolisesti ja vähätteli toteutuneita ja potentiaalisia ongelmia. 

Tämä on ikävää, koska Otto Brenner-säätiön havainto koski laajasti ”laatumediakenttää” ja sen työskentelyä. Se, että somessa jaettu feikkiuutinen alkaa helposti levitä, ei mielestäni ole uutinen. Se, että laatumedia fantsuttelee, ja raportoinnin sijaan yrittää kasvattaa ja ohjata yleisöään ajattelemaan ja toimimaan ”oikein”, pitäisin paljon huolestuttavampana. 

Se, että Yle jätti viikko sitten julkaistun raportin uutisoimatta, vaikka se oli iso uutinen Saksassa, on toimituksellinen valinta. Se, että Yle uutisoi hassun ”jaoimme kolme uutista itse tekemällämme nettisivulla”-havainnon, on toimituksellinen valinta. 

Pidän surullisena, että Yle on tavattoman huolissaan valemediasta (joka ei varsinaisesti onnistu kenenkään muroihin kusemaan, vaikka yrittääkin), mutta ei ollenkaan huolissaan valtamediasta, vaikka valtamedia siis vähemmästä kusettamisen määrästä muokkaa ja rajaa yleistä mielipidettä ja keskustelun sopivuuden rajoja paljon enenmän. 

Minusta ongelma ei ole se, että joku hät’hätää verkkoon pystyyn pistetty sivu jakaa, ja onnistuu levittämään paskaa. Ongelma on, että ns. valtamedia kärsii suunnattomista biaksista, ja mikään määrä pahkasikamaisten ”me laatumediassa olemme totuuden asialla”-julistusten allekirjoittamista ei näköjään muuta tätä. 

Ja ymmärtääkseni ainoa Suomessa aiheesta uutisoinut oli Suomen Uutiset.

Saman päivityksen kommentissa eräs lukija muistelee, että Ylellä oli vielä 1990-luvulla "varaa" jonkinlaiseen vilpittömään mediakritiikkiin, vaikka Maailma Sanojen Vankina -ohjelma oli sinällään hyvin vasemmistolaisesti virittäytynyt:

Tärkeä aihe. Aikoinaan 90-luvulla Ylelläkin oli Maailma Sanojen Vankina - ohjelma, jossa paljastettiin valtamedian virheitä. Vähän oli kyllä silloinkin fiilis että ohjelma oli sen verran kuumaa kamaa että haluttiin piilottaa hankaliin katseluaikoihin. Toisaalta siihen aikaan ei oikein edes ollut mitään muuta kuin valtamedia, jos vastaavaa ohjelmaa tehtäisiin nykyään niin tuskin enää valtamediaa kritisoitaisiin.

                                                     ********************************

Yle TV1 Tiistai 1.8. klo 21:00. Allsång på Skansen  

Suora yhteislauluohjelma Tukholman Skansenilta, jonka juontaa Sanna Nielsen. Lähetyksen selostaa suomeksi Hanna Pakarinen. Ohjelmaa voi seurata ilman selostusta valitsemalla lähetyskieleksi ruotsin. HD

Aikamme kulttuurimarxilaisen identiteettipolitiikan läpilyönnistä kertoo paljon se, että jopa sellaisissa ohjelmissa, joissa multikulti- ja pervoprogandaa ei uskoisi löytyvän, se yllättääkin koko yhdessä viihtyvän perheen (selvennykseksi: perhe = isä + äiti + lapset).

Näin kesäaikaan ruotsalainen versio Tammerkosken sillalla -yhtieislauluohjelmasta esitetään suorana Tukholmasta Yle tv 1:ssä joka tiistai. Parissa ensimmäisessä Allsång på Skansen -jaksossa saatiin eläkeläiset koukutettua mukaan tunnelmaan, kun lavalla näkyi vain liinatukkaisia ruotsalaisia. Ainoa ulkomaalainen vieras oli toisessa tai kolmannessa jaksossa näkynyt Suomen rangaistus Ruotsille, kulttuurikommunisti Arja Saijonmaa.

Saijonmaa ei ole tietenkään oikea "ulkomaalainen ruotsalainen" (oksymoroni), sillä häneltä puuttuu ulkoeurooppalainen suojaväri. Seuraaviin jaksoihin lisättiinkin pikku hiljaa mutta varmasti etnisesti eksoottisia uusruotsalaisia "artisteja". Ohjelmaa seuraavat demarieläkeläiset ikään kuin totuteltiin siihen, että kansallinen yhteislauluperinne onkin oikeastaan aika afrikkalainen juttu.

Eikä pelkästään afrikkalainen, vaan tämän iltaisen jakson perusteella myös transsukupuolinen, kun lavalla hypähti laulajapari, joista toinen oli tumma nainen ja toinen skandinaavinen transu. Jotta katsojille ei olisi jäänyt epäselväksi mistä on kysymys, Skansenilla liehui Ruotsin lipun vieressä sateenkaarilippu. Tietääkseni tuo lippu ei ole mikään virallisesti hyväksytty tunnus valtiolippujen ohella, mutta siellä se vai liehui todistaen kuinka pieni mutta vaikutusvaltaisen itsekäs painostusryhmä on saanut kantansa läpi yhteiskunnassa. Paikalla olleita katsojia asia ei haitannut, sillä he hoilasivat iloisia lauluja onnellisen lasittuneilla silmillään kuin olisivat olleet uppoavan Titanicin kansituoleilla. Täällä itäisellä puolella kotisohvien demarieläkeläiset ilmeisesti yhtyvät aina niin nauravaisten ruotsalaisten joutsenlauluun. 

Yle Fem Tiistai 1.8. klo 11:00, Uusi koti Ruotsissa 

2/6 Viittomakielinen sarja Ruotsiin tulleista kuuroista maahanmuuttajista. Onko Ruotsi kuurojen luvattu maa? Venäläinen Igor Sapega ja makedonialainen Filip Skovin kertovat elämästään kahden kulttuurin välissä. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi.

Yle Fem, tiistai 1.8.2017 klo 19:00, Sankareita helvetissä 

2/6. Anja jatkaa pelastusyrityksiään Nigeriassa, missä viattomat lapset saattavat menettää henkensä noitavainon takia. Andreas yrittää saada Filippiineille nopeasti ruoka- ja vesiapua taifuunin runneltua maata. HD Äänitekstitys: ruotsi.

Yle Fem, Tiistai 1.8.2017 klo 15:00 Historia: Euroopan juutalaisten tarina 

6/8. Ne, jotka selvisivät. Kun sodan loppu lähestyi, Himmler pyrki peittämään kansanmurhan jäljet hävittämällä kuolemanleirejä. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. K12 (ahdistus). UUSINTA.


Yle TV1, tiistai 1.8.2017 klo 23:30, Klovni sotatoimialueella 

Tanskalainen Marie Louise Willemoes käy säännöllisesti Ugandan köyhimmillä slummialueilla ja pakolaisleireillä ilahduttamassa sodasta kärsineitä lapsia - klovnin asussa. Äänitekstitys: suomi. K12 (ahdistus).

MONIKULTTUURISTA JOHTUNUT TERRORITEKO PIETARISSA VEI TOISAISEKSI HUOMION POIS JYVÄSKAUSTI II:N OIKEUDENKÄYNNISTÄ

"Mellakka"

Yle uutisten verkkosivut ovat kertoneet tänään kahden jutun voimalla elokuussa 2015 tapahtuneesta Jyväskylän nujakoinnista, jota se kutsuu edelleen itsepintaisesti mellakaksi. Median märehdintää mitättömästä episodista tullaan kulemaan melko pitkään, sillä oikeudenkäynnin arvoidaan kestävää koko viikon. Äärivasemmiston ja monien toimittajien harmiksi vanhan jutun käräjöinti ei noussut ainakaan vielä tv-uutisiin, sillä kaiken huomion vei tänään ironisesti monikulttuurista johtunut 10 ihmishenkeä vaatinut terrori-isku Pietarissa.

Ensimmäisenä Ylen verkkosivuissa ilmestyi uutinen Uusnatsikäräjät alkoi pitkällä syytteisiin vastaamisella – epäillyt varustautuivat mellakkaan hammasuojin, jossa referoidaan pelkästään syyttäjän näkemys tapahtumista. Tapahtumiin nähden syytteiden ylilyönnit ovat ilmiselviä, minkä voi tarkastaa Yle Watchin vajaa pari vuotta sitten tuoreeltaan ilmestyneestä artikkelista Median natsijahti käy jo ylikierroksilla sekä siitä seranneesta sarkastisesti nimetystä raportistaan Jyväskylässä mellakka, Malmössa multikulti-picnic. Muistin virkistämiseksi jälkimmäisessä jutussa "mellakkaa" kuvattiin ja analysoitiin laajemmassa kontekstissa näin:

Ensinnäkin, mikä ihmeen päähänpinttymä kaikilla valtamedioilla on kutsua Jyväskylän mielenosoituksen jälkimainingeissa syntynyttä parin henkilön nujakointia mellakaksi? Ajankohtaisen Kakkosen SVL-raportin alussa hämmästeltiin liioitellen sitä, että Jyväskylän viime lauantainen "mellakointi" on äärimmäisyydessään (sic) äärimmäisen harvinainen tapaus suomalaisessa poliittiisessa lähihistoriassa. Niinkö? Kuka muistaa viime syksynä Helsingissä tapahtuneen joukkotappelun, josta mm. Aamulehti uutisoi valheellisessa jutussaan Rautaputkin varustautuneet uusnatsit tappelivat Helsingin keskustassa (myöhemmin otsikko muutettiin muotoon "Uusnatsit tappelivat Helsingin keskustassa"; vanha otsikko näkyy edelleen osoiterivissä)? Poliisi ja jopa Takku.net ovat myöntäneet sittemmin, että kyseessä oli 30 hengen joukosta koostuneen "anti"-fasistisen Varis-verkoston väijytys noin viisitoistahenkistä Vastarintaliikkeen katupartiota vastaan, jossa rautaputkia yrittivät käyttää ainoastaan anarkistiset hyökkääjät. Mistään sovitusta tappelusta ei siis todellakaan ollut kysymys kuten myös Takku.net asian vahvisti. Omilla sivuillaan kaikenlaista patriarkaalista machoismia vastustavat "anti"-fasistit leuhkivat miehekkäästi "vetäneensä natseja turpaan", mikä tuntuu kummalliselta väitteeltä, kun he lähes puolet suuremmalla joukolla aseinaan rautaputket pötkivät n. 30 sekuntia rähinän alettua pakoon heti kun poliisit ilmestyivät näkyviin.

Toimittaja Sanna Savelan toinen kirjoitus Jyväskylän mellakan tapahtumia katseltiin videolta oikeudessa – nainen huutaa toistuvasti apua on jopa ensimmäistäkin juttua tarkoitushakuisempi ja harhaanjohtavampi.  Jo jutun otsikko on mediamanipulointia pahimmillaan, sillä syyttäjän mukaan paikalla ollutta vasemmistolaista naista ei pahoinpidelty, vaan hän jäi kaupan ahtaassa sisäänkäyntitilassa ihmisten puristuksiin. Ylen jutussa puolustuksen näkemyksestä ei kerrottu kuin ohimennen yhdessä kappaleessa, vaikka jo videomateriaalin perusteella tapahtumien kulku kyseenalaistaa vahvasti syyttäjän tulkinnan. Asian voi tarkistaa Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen verkkosivuilla tänään ilmestyneestä videosta ja jutusta Video: Jyväskylän yhteenotto 2015 ja median valheet. Artikkelissa luetellaan mm. seuraavanlaisia tosiseikkoja:

* Vaikka valtamedia väitti asianomistajien olleen viattomia ”sivullisia” (1, 2, 3, 4), olivat nämä todellisuudessa tunnettuja äärivasemmistolaisia, joista kahdella on taustallaan muun muassa väkivaltarikoksia: Arto Savolainen ja Arttu Nieminen. * Äärivasemmistolaiset myönsivät kuulusteluissa, että he olivat saapuneet keskustaan juuri Vastarintaliikkeen vuoksi. * Yhteenotto ei käynnistynyt, kun äärivasemmistolaiset ja aktivistit kohtasivat ensimmäisen kerran. Kaupungin keskustassa kiersi arviolta ainakin 10 äärivasemmistolaista aktivismimme aikana, ja yhteenotto syntyi vasta, kun vankilassakin istunut Savolainen lähti juoksemaan aktivistejamme kohti ja viittoi ystäviään mukaansa. * Kauppakeskuksen valvontakamerat paljastivat, että paikalla oli useita Savolaisen ystäviä, mutta nämä eivät vastanneet tämän viittomiseen. Sen sijaan nämä jäivät katsomaan vierestä, kun Savolainen sai lyhyen kurinpalautuksen. * Syyttäjän mukaan paikalla ollutta vasemmistolaista naista ei pahoinpidelty, vaan hän jäi kaupan ahtaassa sisäänkäyntitilassa ihmisten puristuksiin. * Kenellekään äärivasemmistolaiselle ei aiheutunut vakavia vammoja yhteenoton aikana. * Paikalla kuvattujen videoiden perusteella poliisi ei antanut hajaantumiskäskyä, joten kyse ei voi olla ”mellakasta”. Poliisi itse tosin väittää antaneensa hajaantumiskäskyn, mutta he eivät ole kyenneet todistamaan tätä. Poliisilla ei ole myöskään ketään vastaan konkreettisia todisteita ”mellakan johtamisesta”. * Vasemmistolehti Ny Tid myönsi 16.10.2015, että äärivasemmisto oli etukäteen keskustellut tapahtumamme häiritsemisestä, koska kokoonnumme Jyväskylään joka vuosi samana päivänä. *

Riippumatta siitä mikä on kansalaisen suhde moderniin kansallissosialismiin, Jyväskylän oikeudenkäynti on kaikkien perusoikeuksien kannalta varoittava esimerkki poliisin ja oikeuslaitoksen politisoitumisesta hegemonisille muotiaatteille. Valtamedian reaktoita ei sen sijaan tarvitse ihmetellä, sillä se on jo pitkään käynyt omaa yksipuolista sotaansa kaikkea kansallismielisyyttä vastaan. 

Ne kansallismieliset, jota ajattelevat, että Vastarintaliikettä vastaan käydyt oikeudenkäynnit ja lakkauttamissuunnitelmat eivät koske heitä, koska kyse on "ääriliikkeestä", ovat sinisilmäisyydessään väärässä. Kuten viime vuosina on käynyt selväksi, vaaleanpunaisen totalitarismin nälkä vain kasvaa syödessä, sillä jos kansallismieliset asettuvat nyt korruptoituneen Järjestelmän puolelle Vastarintaliikettä vastaan, avaa se lähitulevaisuudessa portit myös konservatiivisemman nationalismin kriminalisoimiseksi millä tahansa tekosyyllä. 

                             

                                                 *******************************

Yle TV1, maanantai 3.4.2017 klo 19:00, Historia: Natsien taidekauppias

Vuonna 2013 Münchenissä huutokauppakamarin kellarista löytyi kymmeniä sodanaikaisia myyntiluetteloja. Natsien varastamia taide-esineitä myytiin liikkeen kautta kymmenin tuhansin. Oliko omistaja mukana varkauksissa? HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Jo kolmantena peräkkäisenä maanantaina Historiadokumentissa käsitellään natseja. Tietää, että vaalit ovat tulossa.

Yle TV1, maanantai 3.4.2017 klo 21:00, A-studio 

Turvapaikanhakijoiden masennus ja itsemurhayritykset. Onko Suomi varautunut paperittomien määrän kasvuun? Vieraana sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg. #yleastudio HD

Pietarin terrori-iskun vuoksi A-studion pääaihe vaihtui, mutta ohjelman lopussa kuultiin luvattu Päivi Nergin haastattelu. Kahdessa turvapaikkateemaa käsitelleessä jutussa ei taaskaan huomioitu Afrikan ekologisesti kestämättömän väestöräjähdyksen (kiitos läntisten "humanistien") pahenemista, jonka vuoksi Eurooppaan pyrkii miljoonia elintasosiirtolaisia sekä laillisin että laittomin keinon. 

Loppujen lopuksi on yhdentekevää puhua erikseen "laillisista" ja paperittomista maahanpyrkijöistä, sillä heidän maassaolonsa kannalta on yhdentekevää millä stauksella he oleskelevat, koska ongelman ydin on siinä, että he ylipäätään ovat täällä. Jopa osassa valtamediaa ongelma tunnustetaan kuten tänään Talouselämässä ilmestyneessä kylmäävässä artikkelissa Britannian entinen suurlähettiläs: Jopa miljoona afrikkalaista siirtolaista voi olla matkalla Eurooppaan.

Ohjelman keskivaiheilla käsiteltiin turvapaikanhakijoiden itsemurhayrityksiä. Hylkäävän turvapaikkapäätöksen saaneille moraalisen kiristyksen keinot ovat monet lähtien mustalaisleirin perustamisesta pääkaupunkimme ytimeen aina itsemurhalla uhkaamiseen. Viesti on selvä: ellette tee meille mieluista päätöstä, tapamme itsemme. Länsimaissa itsemurha on kuitenkin vapaavalintainen teko, joten jos turvapaikkapummi ei lopulta saanutkaan globaalilotossa sitä voittavaa arpaa (turvapaikka jolla suomalaiset elättävät hänet hautaan asti), hän on täysin vapaa surmaamaan itsensä. He voivat toki vedota surusilmäisiin opiskelijatyttöihin, mutta vielä toistaiseksi nuo tytöt eivät pääse muuttamaan viranomaispäätöksiä.

Sen sijaan Nerg myönsi, että väliaikaisen oleskeluluvan voi saada, mikäli hakijalla diagnosoidaan "depressio". Vastuu vapaamatkustajan "deperssiosta" sälytettiin tietenkin maamme viranomaisille, koska he eivät ole suostuneet myöntämään perusteetonta turvapaikkaoikeutta. Taitava medialukija ymmärsi kyllä miksi näitä yllättäviä "masennuksia" on ilmestynyt juuri nyt hirvittävän paljon: suotuisan diagnoosin avulla saa väliaikaisen oleskeluluvan, jonka aikana voi aloittaa vaikka suhteen suomalaiseen naiseen, mennä naimisiin ja saada se todellinen lottovoitto: turvapaikka suomalaisten elatuksella.

Aivan A-studion loppuminuuteilla Ylen kuvausryhmä oli suorana Helsinki-Vantaan lentokentällä, josta lähti (ensimmäinen?) yli sadan perusteettomasti maassa olevan afgaanin palautuslento kotimaahan. Totta kai paikalla oli myös hulluuden riemumarssi eli vajaa satakunta suomalaista, lähinnä keski-ikäisiä naista, osoittamassa mieltä muukalaismiesten palauttamista vastaan.

Yle TV1, perjantai 31.3.2017 klo 20:00, Pressiklubi

Linkki Yle Areenaan.

Onko suomalaisten historiakäsitys vinoutunut? Studiossa kirjailija Jari Tervo, historiantutkija Oula Silvennoinen ja kolumnisti, käsikirjoittaja Kaarina Hazard.

Tällä kertaa Pressiklubissa oli kenties kaikkein härskein antinationalistinen kokoonpano koskaan: sionistidemari Ruben Stiller, suomalaisvihaaja Jari Tervo, militanttifeministi Kaarina Hazard ja tendenssitutkijana tunnettu fasistien metsästäjä Oula Silvennoinen. Ennen television puolelta poistumistaan Stiller ei enää edes yritä teeskennellä tasapuolista tuomalla yhdeksi keskustelijaksi jonkun kosher-konservatiivisen persun. Nyt hän junttaa yksimielisen kulttuurimaxilaisen paneelin, joka onkin tuttua hänen radion puolelta tulevasta Pyöreä pöytä -ohjelmasta.