YLE LEVITTÄÄ HALLITUKSEN ROTUVIHAPROPAGANDAA SUOMALAISIA VASTAAN

Ylen tv-kanavilla on viime aikoina näkynyt Oikeusministeriön ja orwellilaista yhdenvertaisuusvaltuutetun virkaa hoitavan Kristina Stenmanin ideoima Olen antirasti -kampanjan mainos. Kansalaisten verorahoilla kustannettu kampanja on suunnattu pelkästään aitoja suomalaisia vastaan, mikä tekee siitä sodan jälkeisessä Suomessa röyhkeydessään ja vaarallisuudessaan poikkeuksellisen. Kampanjan julkeaa asennetta voisikin verrata jiddishinkieliseen Chutzpah-käsitteeseen, jota kuvaa kertomus miehestä, joka tapettuaan ensin vanhempansa, anoo tuomioistuinta armahtamaan itsensä, koska on orpo.

Muiden eurooppalaisten valtioiden tapaan Suomi on ollut aina valkoinen maa, johon on vasta aivan viime vuosikymmeninä päästetty suuret määrät kolmannen maailman vapaamatkustajia. Tästä vihamielisestä invaasiosta on vastuussa poliittinen ja taloudellinen eliitti, joka ei ole pahemmin kysellyt kansalta lupaa maan peruuttamattomalle muukalaistamiselle. Tällä epädemokraattisella toimeenpiteellään kansanviholliset ovat panneet suomalaisia väkisin kakkoseen ja kehtaavat sen jälkeen vielä syyttää temppunsa sottaisesta lopputuloksesta tavallista kansaa. Metku onnistuu härskillä hämäyksellä, jossa kakistokraattinen (so. huonoimpien valta) "eliitti" siirtää oman rikoksensa kansaan syyttämällä sitä rasismista. Tämä operettinäytös sopii hyvin myös kehitysmaiden virkaheitoille maahantulijoille, jotka taloudellisten etujen lisäksi saavat katteettoman uhristatuksen valtavalhemedian syyttäessä karvalakkikansaa rasismista.

Vaikka Yhdysvaltojen rotutilanne poikkeaa lähtökohdiltaan Euroopasta, sen kulttuurihegemonian vasemmistorasistiset ajattelumallit ovat iskostuneet maamme poliittisen johdon, median ja yliopistojen kautta myös tavallisille suomalaisille. The Redneck Manifesto -kirjasta tunnettu Jim Goad kertoo tuoreessa pakinassaan Let the Whites Be Racist, Too osuvasti, kuinka läntinen rasisminvastaisuus on suunnattu rasistisesti yksinomaan valkoisia vastaan. 

Goadin mukaan liberaalien muinoin markkimoima rodullinen oikeudenmukaisuus on kadonnut kielenkäytöstä lähes kokonaan ja sen tilalle on tullut "valkoisuuden" demonisointi ja "valkoisen ylivallan purkaminen". Toisin sanoen rodullisen oikeudenmukaisuuden käsitteestä on tullut vuosien saatossa entistä "rasistisempi", sillä hallitseva liberaali luokka ei enää edes pyri fantasiaan rodullisesta tasa-arvosta, vaan politiikan moottorina toimii moraalinen ylemmyydentunto ja ei-valkoisille sallittu kaunainen kostonhalu.

Koska täysin epäobjektiivisen rasismi-käsitteen käyttö on paradoksaalisesti karannut tavoitellusta rodullisesta oikeudenmukaisuudesta, pitäisi se Goadin mukaan päivittää sellaiseksi mitä sillä tänään oikeasti tarkoitetaan. Tällöin rasismi ei merkitse muuta kuin "tietyn roturyhmän etujen puolustamista". Viime aikoina sitä on pidetty luontaisena ja biologisena oikeutena kaikille - paitsi valkoisille.

Uusien sääntöjen mukaan vain valkoisten täytyy hävetä ja uskoa syyllisyyteensä, jossa he ovat muista poiketen ainutlaatuisia. Kollektiivinen ylpeys ja itsetunto ovat toki terveita ja arvostettuja ominaisuuksia muiden rotujen kohdalla, mutta siitä tulee myrkyllistä vasta silloin kun valkoiset harjoittavat niitä. Goad ottaa tästä esimerkiksi valtamediassa puolueettomaksi sanotun Wikipedian, joka käsittelee termejä kuten mustien ylpeys ja aasialaisten ylpeys kunniotuksella, kun taas valkoisten ylpeys rinnastetaan kivessyövän kaltaisiin asioihin. Tämä jos mikä kuulostaa erittäin "rasistiselta" valkoisia kohtaan, mutta sillä ei ole merkitystä, koska hyväkkäät ovat muuttaneet sääntöjä niin, että kontrolloidussa valtavirtakeskustelussa on mahdotonta olla rasisti valkoisia kohtaan. 

On syytä pitää mielessä, että vanhojen sääntöjen mukaan ei vain valkoisten, vaan myös mustien, ruskeiden ja keltaisten olisi ollut "rasistista" laittaa ryhmänsä edut etusijalle, koska se  olisi tulevan värisokean ja harmonisen sateenkaariyhteiskunnan vastaista. Tällaiseen utopiaan on pyritty suostuttelun ja aivopesun avulla, mutta on parempi uskoa syväekologi Ted Kaczynskia, joka totesi kuuluisassa manifestissaan, että "aktivistien vihamielinen asenne valkoista enemmistöä kohtaan pyrkii lisäämään rotuvihaa sen sijaan, että se rauhoittaisi rotujännitteitä". Goad katsoo, että ehkä rotuvihan voimistaminen on ollutkin koko ajan punaliberaalien rotuaktivistien tavoitteena.

Kirjoituksessaan Goad esittää hyviä kysymyksiä, joihin on turha odottaa vastauksia Atlantin kummankaan puolen liberaalilta eliitiltä ja sen syöttiläiltä. Tämä koskee erityisesti Suomea, jossa "julkinen keskustelu" ei sisällä aitoa vastakkainasettelua ja haastamista, vaan suurissa mielipidekysymyksissä näkemykset ovat kuin yhdestä puusta veistetyt - kuunnelkaapa vaikka Ylen Pyöreä pöytä -radio-ohjelmaa, jossa "erilaisista mielipiteistä" vastaavat ihmiset ovat kaikki arvoliberaaleja. Yle Watchin toimitus ei pidättele hengitystään sen suhteen, että Ruben Stiller, Kaarina Hazard ja Anu Koivunen käsittelisivät Goadin Suomenkin olosuhteisiin sopivia relevantteja kysymyksiä, saati että he pystyisivät vastamaan niihin rehellisesti:

Eikö alun perin rodullisten kaksoisstandardien pitänyt olla ongelma? Kuka keksi sen älykkään idean, että ratkaisu institutionalisoituun rotujen erityiskohteluun on kostoon perustuva rotujen kaksoisstandardi, joka palautti ongelman lähtöpisteeseensä? Millaista hyvää voi tulla yhteiskunnasta, jossa yksi rotu on demonisoitu ja kaikkia muita pidetään pyhinä? Missä yhtä ryhmää käsketään elämään häpeässä, kun taas kaikkia muita ryhmiä rohkaistaan paistattelemaan ylpeydessään kuin possu sikolätissään? Milloin "kaksi vääryyttä tuo oikeutta" lakkasi olemasta looginen perusvirhe ja siitä tuli sen sijaan ohjeistus maailmarauhalle?

Jos tekopyhään moralismiin nojautuvat vaatimukset jätetään sikseen, havainnot eri rotujen ja etnisten ryhmien keskinäisistä kyvykkyyseroista ovat ilmiselvät, ilman, että se tarvitsee lisävahvistuksekseen mitään ideologiaa. Vaikka Goadin mukaan tässä on vain kyse moraalisesti neutraalista evoluutioprosessista, vallalla oleva uusi kertomus katsoo valkoisten oman edun tavoittelun olevan syynä kaikelle inhimilliselle kärsimykselle kautta koko historian. Tosiasiassa tämä laajalle levitetty vihamielinen myytti on huomattavasti vaarallisempi kuin vaikkapa sen toteaminen, että meksikolaiset eivät näytä olevan kovin hyviä koripallossa. Jonkun ryhmän väittäminen luonnostaan pahaksi on huomattavasti pahempaa kuin sen esittäminen, että jotkut vehkeilevät salaliittomaisesti oman ryhmäetunsa hyväksi (kuten juutalaisista sanotaan) tai että heillä on ei-toivottuja piirteitä evolutionaaristen valintapaineiden seurauksena (kuten mustista usein sanotaan). On ironista, että tämän uuden "antirasismin" jankuttaminen onnistuu olemaan se kaikista "rasistisin".

Amerikkalaiskirjoittajan mielestä rotu-identiteetin pitäisi kuulua kaikille tai sitten ei kenellekään. Hän on varmasti oikeassa sanoessaan, että rotukysymyksessä nykyinen idioottimainen kaksoisstandardi on vain resepti käsittämättömän veriseen katastrofiin. Jos kaikkien annettaisiin olla "rasisteja" tai jokainen tuomittaisiin rotunsa takia, johtaisi se suurempaan harmoniaan kuin nykyinen kaksoisstandardi, joka ei ole muuta kuin suunnitelma tulevalle konfiktille. 

Niin sanottu "edistyksellinen" suo yhdelle ryhmälle valtavan kohteliaisuuden väittäessään, että vain yksi ryhmä voi pilata maailman, jos sen annetaan toimia yhtenäisesti. Goad kysyykin kiusallisesti, miksi "edistyksellinen" pelkää valkoista väestöä, jonka kädet eivät ole sidottu selän taakse? Ehkä vasemmistoliberaali pelkää salaa, että kun valkoiset toimivat yksimielisesti, he päätyvät hallitsemaan maailmaa? Sehän saattaisi tehdä kenestä tahansa valkoisesta, myös punaliberaalista, "valkoisen ylivallan" kannattajan. Kirjoittajan mielestä on selvää, että ainoa tapa välttää leimautumasta valkoisen ylivallan kannattajaksi on antaa valkoisten nähdä itsensä ryhmänä, jolla on yhteisiä etuja. Tasa-arvon nimissä suotakoon myös valkoisille oikeus olla "rasisteja"!

                                                 *****************************

Yle TV1, keskiviikko 2.2.2022 klo 19.00, Historia: Hermann Göringin katalogi (12) 

Valtakautensa aikana natsijohtaja Hermann Göring keräsi yli 5000 taideteoksen kokoelman, joista piti tarkkaa kirjaa. Millaisin keinoin Göring teokset hankki ja mikä oli niiden kohtalo sodan jälkeen? HD ohjelmatekstitys (suomi) 54 min. Linkki ohjelmaan ja ohjelman sivulle täältä.

"Hitler söi kakkaa", näin on kerrottu laatujournalistisessa televisioapparaatissa. Että oikein televiissiossa, pakko olla totta! Aivan yhtä totta kuin tämä parin vuoden takainen ranskalaisdokumentti Göringistä. Eiväthän edes paatuneimmat Ylen propagandaosaston ohjelmanhankkijat jaksa viikosta toiseen näyttää pelkkää Hitler-rainaa. Vaihtelu virkistää, siispä Göringiä eetteriin!

YLE PELOTTELEE TAAS NATSEILLA, OVATHAN MAAKUNTAVAALIT JA ITSENÄISYYSPÄIVÄ JO LÄHELLÄ

Ylen ohjelmakarttojen suunnittelijat ja tv-dokumenttien hankkijat ovat haukotuttavan ennalta-arvattavia propagandisteja. Itse he tietenkin uskovat olevansa nokkelia kansanvalistajia tärkeällä asialla, vaikka heidän ohjelmatarjontansa ei kerro muusta kuin hysteerisestä moralismista. Vaalien tai itsenäisyyspäivän lähestymisen tietää viimeistään siitä, että Ylen ruutu täyttyy uus- ja vanhanatseja käsittelevistä kauhisteluohjelmista. Katsotaanpa tämän viikon satoa.

Yle TV1, torstai 28.10 klo 22.01 Ulkolinja: Äärioikeisto nousee Saksassa (12) 

Saksassa äärioikeiston kannatus on noussut, ja samalla väkivalta juutalaisia ja maahanmuuttajia kohtaan on lisääntynyt. Dokumentti paljastaa, että Saksassa äärioikeiston toiminnassa on mukana paljon sekä jo eläköityneitä että aktiivisesti virassa toimivia poliiseja ja sotilaita. HD 54 min. Linkki ohjelmaan.

Säännöllisin väliajoin Ylen Ulkolinja havahtuu kuin ohjelmoitu vieteriukko ja kiljahtaa: Saksan äärioikeisto! Tuoreimmassa tendenssidokumentissa korkeasti koulutettua mutta aina yhtä naiivin hyväuskoista punaporvariäänestäjää pelotellaan ties monennettako kertaa kolmannen valtakunnan uudella tulemisella. Tunnettu tosiasia on, että juuri korkeastikoulutetut ovat kaikkein luottavaisempia järjestelemään ja sen ideologiaa toitottavaan valtamediaan. Etenkin punaisessa yliopistossa indoktrinoidut hyväkkäät uskovat valtavirtamediaan, koska se kertoo asiat siten kuin he toivovat niitä kuultavan.

Ohjelman alussa uskotellaan tuttuun tapaan lähestyvästä vaarasta, äärioikeiston kannatuksen jatkuvasta kasvusta. Jos katsoja uskoisi viimeisen 30 vuoden aikana tulleisiin valtamedian varoituksiin, "kabaalin äärioikeiston" kannatuksen täytyisi olla Saksassa nyt vähintään 188%. 

Raflaavasti rakennetussa "Äärioikeisto nousee Saksassa" -dokumentista syntyy helposti mielikuva käänteisestä todellisuudesta, jossa kadut ovat uusnatsien valtaamia ja torit raikuvat Horst Wessel Liedistä samalla kun armeija on täynnä maastopuvuissa heilaavia äärioikeistolaisia. Nämä fantasiat ovat kaikkea sitä vastaan, mitä nähdään maan miehityshallinnon masinoiman uuden Saksan todellisessa katukuvassa: laumoittain kantaväestöä ahdistelivia ulkomaalaisia, raiskaajia ja huumekauppiaita. Kontrolloiduissa tiedotusvälineissä näitä ilmiöitä ei pidetä juuri vaarana, vaan nomenklatuuran huoli syntyy siitä, että äärioikeisto osoittaa niiden olevan vaara. 

Vasemmistoliberaalin propagandan patologiaan kuuluu projisointi, eikä sitä ilman olla tässäkään ohjelmassa. Dokumentin tekijöiden maaninen vimma osoittaa Saksan armeijan ja poliisin olevan äärioikeiston soluttuma tai jopa hallitsema on pelkkä projektio saksalaisvihamielisten voimien sununnattomasta vallasta maan insituutioissa. Kansalta kysymättä erilaiset punavihreät hämärätahot pyrkivät kaikin keinoin ajamaan järjestelmän sisään omia arvojaan, mutta tämä vallanhimo pyritään peittämään kiinnittämällä massan huomio mitättömän kokoiseen äärioikeistoon. 

Ohjelma on täynnä piirteitä, jotka tekevät siitä epäuskottavan. Esimerkisi siihen valikoidut asiantuntijat ovat kaikki tunnustuksellisia vasemmistolaisia ja syvän valtion amerikkalaisia "äärioikeistotutkijoita". Onpa haastateltavaksi saatu myös juutalaistaustainen poliisijohtaja, joka taas synnyttää ohjelman idean vastaisesti kiusallisen mielikuvan, ketkä Saksan poliisia kenties oikeasti hallitsevat. Lisäksi dokumentin tekee epäilyttäväksi se, että haastateltuina ovat pääaisiassa vain huoliteltua englantia puhuvat "asiantuntijat", mikä on kummallista saksalaisessa ohjelmassa. Ilmiselvästi dokumentissa on kyse anglosionistisen propagandakoneiston ja Saksan miehityshallinnon yhteisestä tiedotusprojektista EU:n alueella. 

Yle TV1, keskiviikko 27.10.2021 klo 19.00, Historia: Vilnan juutalaisten pelastaja (12) 

Wehrmachtin kersantti Anton Schmid onnistui pelastamaan satoja juutalaisia Vilnan getosta ja joutui maksamaan siitä omalla hengellään. Kuka tämä sankari oli ja miten hän toimi? HD ohjelmatekstitys (suomi) 54 min

Mitä olisi Ylen viikottainen historiadokumentti ilman säännöllistä muistutusta natseista? Onhan nationalistinen itsenäisyyspäiväkin kohta sopivasti tulossa. Vaikka viime sodasta on kulunut jo yli 75 vuotta, holokaustiteollisuus se vain lisää tuotantoaan. Tällä kertaa huomion saa kyseenalainen sankaritarina saksalaissotilaasta, joka toimi sotatilanteessa vastoin yhteisiä määräyksiä.  

Tällaisten ohjelmien esittämisessä luottamus toiston voimaan on horjumaton, mutta katsojalukujen perusteella natsidokkarien seuraamisessa näkyy jo laajalle levinnyt tympääntyminen. Toki katsojista löytyy edelleen tietty vakiojoukko, jonka maailmankuva tarvitsee säännöllisen vahvistuksen poliittisen vihollisen "pahuudesta" ja "absoluuttisesta toiseudesta". Jos tätä joukkoa ei lasketa lukuun, katoavan katsojakunnan sympatiat alkavat siirtyä pikku hiljaa solvatun ja demonisoidun vihollisen puolelle. 

Fiksut katsojat ovat tienneet jo pitkään, että Saksan antaumisesta 1945 huolimatta anglosionistit ovat näihin päiviin asti jatkaneet yksipuolisesta sotaansa Saksaa ja valkoista eurooppalaisia vastaan. Euroopan tuhoajat löytyvät valtamedian kameran takaa, eivät sen edestä.

Yle TV1, keskiviikko 27.10.2021 klo 19.55 

Politiikka-Suomi: Miten tässä nyt näin kävi? Uudessa Politiikka-Suomi-sarjassa poliitikot puhuvat suoremmin kuin koskaan. Mukana kaikki näkyvimmät poliitikot. Koko sarja Yle Areenassa. ohjelmatekstitys (suomi) 4 min. Linkki sarjaan.

Uusi kymmenosainen sarja on jatkoa Pekka Laineen ja kumppanien muille sarjoille, joissa on käsitelty mm. maamme popmusiikkia, klassista musiikkia ja urheilua. Tämä sarja on aikaisempiin verrattuna huomattavasti ongelmallisempi, sillä se tuo väkisin esiin tekijöiden ja Ylen poliittis-ideologiset preferenssit. Ohjelmasarjan tasapuolisesta pyrkimyksestä huolimatta katsoja ei voi olla huomaamatta kenen puolella sympatiat ovat ja ketkä taas ovat politiikan pahiksia ideologisista syistä.

Eräät kommentaattorit ovat väittäneet, että sarjallaan Yleisradio on aloittanut kampanjoinnin vuoden 2023 eduskuntavaaleihin. Paljon mahdollista. Joka tapauksessa sarjan rintamalinjat ovat selvät: hyvää moraalista polittiikkaa edustavat punavihreät ja yllättäen Keskustapuolue, kun taas pahaa nuivuutta kannattavat Perussuomalaiset, kristilliset ja jossain määrin Kokoomus. Kykypuolue on sympaattisimmillaan silloin kun ääneen pääsee epäkansallinen EU-blokki Alexander Stubbin johdolla. Voidaan kysyä, pedataanko tässä hallitusta, joka muodostuu vihervasemmistosta, Kepusta ja Kokoomuksen eurokraattisiivestä?

"YLE 95-VUOTTA" -JUHLAPUHUJA PETER WOLODARSKI ON KETTU MEDIAN KANATARHASSA

Median riippumattomuutta korostava Dagens Nyheterin päätoimittaja Peter Wolodarski.

Kun vasemmistoliberaalin hegemonian hallitsema Yle juhli viime viikolla 95-vuotista taivaltaan, piti se samalla juhlaseminaarin Helsingissä 9. syyskuuta. Tapahtuman pääpuhujaksi oli valittu Ruotsin suurimman valtalehti Dagens Nyheterin päätoimittaja ja lehteä julkaisevan Bonnier  kustannuksen omistajaosakas Peter Wolodarski. Ylen verkkosivujen henkilökuvajuttu “Poliitikkojen hyökkäykset mediaa kohtaan vahingoittavat sananvapautta myös Pohjoismaissa", sanoo Dagens Nyheterin päätoimittaja osoittaa miksi juuri Wolodarski on niin sopiva juhlistamaan harvojen kuten Ylen mediavaltaa:

Wolodarski on ollut lähes kymmenen vuotta Ruotsin suurimman sanomalehden, Dagens Nyheterin vastaava päätoimittaja. Hän on myös lehden kustantaja. Lehti on ruotsalaisen mediakonserni Bonnierin omistuksessa. Asema on hyvin näkyvä ja merkittävä Ruotsissa. Lehdellä on päivittäin 1,2 miljoonaa lukijaa. Wolodarski on myös tunnettu ja arvostettu julkinen keskustelija. Hänelle tärkeitä teemoja ovat sananvapaus ja journalismin riippumattomuus.

Sanomatta tietenkin jää, ettei Wolodarski ole sen enempää ruotsalainen ja siten ruotsalaisten intressiä ajava taho kuin Bonnier mediakaan. Hänen vanhempansa eivät paenneet kansallissosalisteja, vaan he tulivat sosialistisesta Puolasta Ruotsiin vasta 1960-luvun lopulla. Wikipedian mukaan syynä oli  Puolan silloisen johtajan Władysław Gomułkan aloittama "antisemitistinen kampanja", vaikka tosiasiassa taustalla oli koko Itä-Euroopan sosialistileirin protesti Israelin vuonna 1967 käymää Kuuden päivän miehityssotaa vastaan. Näin Wiklipedia venyttää jälleen antisemitismin määritelmää sionisteille miellyttäväksi. 

Ylen johdolle on todennäköisesti yhdentekevää mikä osa globalistisesta eliitistä hallitsee läntistä valtamediaa, tärkeintä on vain se, että valta ei ole ainakaan kansalaisten ääntä kuuntelevien kansallismielisten käsissä. Wolodarski on Ylelle kuitenkin luottopuhuja ylitse muiden, koska tämä jo etnisen taustansa vuoksi ei missään tapauksessa ajaisi eurooppalaisten kansojen etuja. Horjumattomassa halveksunnaan Euroopan kansoja kohtaan Dagens Nyheterin päätoimittaja ei salaa haluaan tukkia suun niiltä, jotka kritisoivat vallitsevaa menoa ja haluavat tilalle jotain muuta. 

Jutun alussa Wolodorski tuo esiin tutun harmistuksensa sille, että on olemassa Internet, jonka kautta voi edelleen levittää krittiistä tietoa. Sen päätoimittaja leimaa tietenkin valeuutisoinniksi. Vaikka internetin sensuuri on vuodesta 2017 lähtien kiristynyt aimo harppauksin, vielä jäljellä oleva sananvapaus hiertää globalistien äänitorvena toimivaa Wolodarskia suunnattomasti.

Suurimpana konkreettisena uhkana Wolodarski pitää kuitenkin populistipuolueita, jotka ovat jossain määrin tuoneet poliittisen keskusteluun hiljennetyn kansan äänen. Länsimaissa näillä puolueilla ei ole juuri poliittista valtaa, mutta jo se, että puolueet ovat olemassa ja voivat osallistua julkiseen keskusteluun, on Wolodarskin mielestä häiritsevää. Pöyrisyttävintä päätoimittajan mielestä ovat ne harvat päättävät politiikot, jotka ajavat kansalaisten asiaa kritisoidessaan vihamielisen eliitin työkaluna toimivaa valtamediaa.

Poliittisilta päättäjiltä tuleva voimakas kritiikki kuitenkin vahingoittaa.

– Poliitikkojen täytyy välttää kiusausta saada nopeita irtopisteitä sillä, että he hyökkäävät tiedotusvälineitä ja niiden toimintaa vastaan, Wolodarski sanoo. Hän viittaa viime vuosina myös Ruotsissa yleistyneisiin poliitikkojen purkauksiin, joilla halutaan mustamaalata tiedotusvälineitä ja kylvää epäluottamusta niitä kohtaan.

Kommentti on selvässä ristiriidassa jutun alun kanssa, koska siinä kerrotaan sananvapauden ja journalistisen riippumattomuuden olevan Wolodarskille tärkeää. Dagens Nyheterin päätoimittajalle kyse ei ehkä olekaan ristiriidasta, vaan ajattelusta, jossa sananvapaus koskee vain valtamediaa.  Wolodarski ei näe sananvapauden rajoittamista kansalaisilta ja "väärin ajattelivalta" poliitkoilta yhteiskunnallisena ongelmana, vaan jopa ratkaisuna eliitin tarpeisiin. Vain silloin kun valtavalla volyymilla propagandaa pumppaavaa valtamedian arvostellaan, kyse on Wolodarsikin mukaan vaarallisesta yhteiskunnallisesta kehityksestä. 

Päätoimittajan peräänkuuluttama journalistinen riippumattomuus on sitä vastoin mitä röyhkein chuzpah, sillä etenkin valtamedian tiedetään olen vahvasti kytköksissä talouteen ja tiettyihin poliittisiin agendoihin. Suomen lähihistorian tunnetuin esimerkki tästä on Helsingin Sanomien avoin asettuminen EU:n liittymisen puolelle ennen vuoden 1994 kansanäänestystä. On päivän selvää, ettei esimerkiksi yksikään Dagens Nyheterin toimittaja toimi juttuja tehdessään riippumattomasti, sillä jos hän niin tekisi, hän on olisi entinen toimittaja. Itsesensuuri ja "sitotuminen arvoihin" takaavat sen, ettei valtamediassa kuulla perinpohjaista krittiikkiä globalismista, monikulttuurista, rasistisesta anti-rasismista, woke-  ja cancel-kulttuurista, feminismistä,  lgbt-idelogiasta ja muista globalistien lempiteemoista. 

Huvittavinta Wolodarskin haastattelussa oli hänen läpinäkyvä projisointinsa, jossa omat synnit sälytettiin muualle kuten Itä-Euroopan kansallismielisten hallintojen tapaan ohjailla mediaa:

Wolodarski on muistuttanut pääkirjoituksissaan usein, miten tapahtumat Puolassa lähtivät liikkeelle toimittajien kritisoimisesta. Kun Puolan kulttuuriministeri sai tiukkoja kysymyksiä juontajalta suositussa uutisohjelmassa, ministeri totesi juontajalle: “Tämä ei ole journalismia vaan propagandaa, mutta se tulee kohta loppumaan.”

Lännen kontrolloidut tiedotusvälineet harjoittavat koko ajan systemaattista sensuuria kansakunnalle  elintärkeistä kysymyksistä samalla kun ne yrittävät mustamaalauskampanjoillaan tukahduttaa vaieuttuja totuuksia esiin nostavia vaihtoehtomedioita. Itä-Euroopan syyttäminen on vain eräs keino kiinnittää huomio muualle. Tämän kaksinaamaisuuden valtamedian ylin kerros toki tunnistaa itsekin, mutta pitää sitä silti välttämättömänä turvatakseen liberaarlidemokratian fasadin alla toimivan globalistisen projektin. Eliitin asiamiehet tuntuvat ajattelevan, ettei  maailman asioita voi jättää kansalaisten intressiä ajavien poliitikkojen vastuulle. Vain eliitillä on hallussaan oikea tieto ja moraalinen oikeus hallita ja siksi kaikki muu on jumalanpilkkaan rinnastetavaa kapinaa, joka pitää tukahduttaa kaikin keinoin. 

Yleisradion johtoa lämmitti varmasti haastattelun lopun lausunto, jossa Wolodarski kehoitti Yleäkin jatkamaan valitsemallaan agendajournaismin tiellä:

– On vaarana, että jos yleisradioyhtiöt tekevät jotain kiistanalaista, poliitikot kritisoivat ja uhkaavat leikata rahoitusta. Tällaisten uhkausten ei saa antaa vaikuttaa riippumattomuuteen. Ei saa alkaa sensuroida itseään.

Kiistanalaisuus tarkoittaa käytännössä sitä, että Yle tekee systemaattista pilkkaa kansallisesta perinnöstä ja nostaa jalustalle rotumuukalaiset ja seksuaalikummajaiset. Vastaavasti riippumattomuus merkitsee Ylen kaltaisen valtamedian itsepintaista halua noudattaa kulttuurimarxilaista agendaa. Mikäli toimittaja lipeää pienen eliitin masinoimasta vallitsevasta ortodoksiasta, hän harjoittaakin itsesensuuria. 

Wolodorskin juhlaluento oli mitä luultavammin hengennostatustilaisuus yleläisille. Luennoitsijan valinnalla ja hänen sanomallaan haluttiin kertoa, että omat valheet ja propaganda eivät ole valhetta ja propagandaa, vaan pyhitetty keino, jolla pitää vaalikarja sille kuuluvassa karsinassaan. 

 

                                                      ***************************

TV1, 15.9.2021 klo 19.00, Historia: Keskitysleirin valokuvaaja (12)

Espanjalainen Francisco Boix oli toisen maailmansodan aikana vankina Mauthausenin keskitysleirillä toimien sen valokuvaajana. Hän onnistui salakuljettamaan leiriltä noin 2000 valokuvaa, joita myöhemmin käytettiin todistusaineistona Nürnbergin oikeudenkäynnissä natsirikollisia vastaan. Minkälaista oli elämä leirillä ja mitä valokuvat kertovat sen todellisuudesta? HD ohjelmatekstitys (suomi) 53 min. Linkki ohjelmaan.

Historiadokumentin paikka on jo jokin aika sitten vaihtunut maanantaista keskiviikoksi, mutta teemojen sisältö on pysyny edelleen samana: natsit, natsit, natsit. Ohjelmapaikan sisältöä voi pitää jo insituuutiona, sillä natsit ovat sille aina varattuja kuten Nukkumatti lastenohjelmissa. 

Kaikille on selvää, että ohjelman mustavalkoisella moralismilla tehdään nykypolitiikkaa. Ensisijaisesti tarkoitus on vahvistaa niiden uskoa, jotka edistävät Suomen ja muun Euroopajn demografista tuhoa. Viestinä on, että mikäli valkoiset kansat säilyvät valkoisena, se on samaa kuin natsismi. Viime aikoina tämän sentimentalistisen pakkomielteen on tuonut näkyväksi vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo, joka pillahti puoluekokouksessa itkuun väittäessään menneisyyden kansallissosialismin ja piskuisten uusnatsiliikkeiden olevan maailman pahin uhka. 

Käyttäessään menneisyyden kuviteltuja haamuja keppihevosinaan Ohisalon kaltaiset hyväkkäät ajavat itsensä moraaliseen raivoon ja ovat siksi käytännössä valmiita tuhoamaan eurooppalaiset populaatiot massainvaasiolla. Väestömäärän raju kasvattaminen kovan kulutuksen Pohjolassa olisi tietenkin ekokologisesti tuhoisaa, mutta tämähän ei luonnonsuojelijoina esiintyviä sosialisteja tietenkään kiinnosta.

HELSINGIN AFRIKKALAISET VÄKIVALTAJENGIT JA YHTEISKUNNAN VÄESTÖNLAADUN MUUTOS

Tavallista helsinkiläisnuorisoa chillaamassa
raskaan työpäivän jälkeen.

Yhteiskunnan vakaus, vauraus ja teknologinen kehittyneisyys on lähes suoraan verrannollista sen populaation keskimääräiseen älykkyyteen. Älykkyystestejä järjestävä tutkija Paul Cooijmans valaisee verkkosivunsa artikkelissa Human degeneration (2008) yleisälykkyyden (äo) ratkaisevaa osuutta yhteiskunnan rakenteeseen ja olemukseen. Keskinäisen luottamuksen rauhallinen ja vauras yhteiskunta vaatii Cooijmansin mukaan populatiolta vähintään 100:n pisteen keskimääräisen älykkyysosamäärän. Väestön homogeenisyydellä on myös ratkaiseva vaikutus yhteiskuntauhaan, vaikka Cooijmans ei sitä mainitsekaan. 

Joka tapauksessa jo kymmenen pisteen lasku 100-pisteen keskiarvosta merkitsee vakavaa yhteiskunnallista degeneraatiota. Sen ikävien seurausten hidastamiseksi  julkisen hallinnon täytyy vahvistaa väkivaltakoneistoa turvatakseen edes jonkinlaisen yhteiskuntarauhan. Cooijmans kuvaa lyhyesti millainen on alle 90-äo pisteen monikulttuurinen yhteiskunta:

Kun modaalinen äo putoaa alle 90:n pisteen, perinteinen teollisuusyhteiskunta lakkaa olemasta ja se menettää kyvyn tuottaa korkeaa teknologiaa. Rikollisuus, väkivalta ja julmuus lisääntyvät jyrkästi, ja yhteiskunnasta tulee turvaton lähes kaikille. Lopulta luovutaan rajoittavista ihmisoikeussopimuksista, ja ne, jotka ovat vastuussa rikollisuuden pehmeästä käsittelystä ja muusta dysgeneettisestä politiikasta, teloitetaan julkisesti. Yhteiskunta pidetään koossa tiukkojen sääntöjen avulla, ja ruumiillisiin rangaistuksiin ja kuolemanrangaistuksiin turvaudutaann usein, koska ne ovat välttämättömiä tuollaisen populaation kurissapitämiseksi. Nykyaikainen sairaanhoito ja muodollinen koulutus ovat vain rajoitettujen ryhmien saavutettavissa. Hallintojärjestelmä muuttuu autoritaarisemmaksi ja siirtyy demokratiasta "fasismiin"; ei ideologiasta tai halusta alistaa, vaan silkasta välttämättömydestä.  Syntyy jonkinlainen vahva hierarkia kuten rotuerottelu, kastijärjestelmä tai feodaalisuus. Ainoastaan jäljellä oleva pieni vähemmistö kunnollisia ihmisiä saa kantaa raskaita aseita ja puolustaa itseään vähä-älyisiä, murhanhimoisia ja raiskaavia laumoja vastaan.

Näkemys on tietenkin kärjistävä ja kenties liioteltukin, muttei mahdoton, mikäli tarkastelee pieniä äo-pisteitä saaneiden mustan Afrikan maiden yhteiskunnallista tilannetta. Erityisesti Etelä-Afrikan "kehitystä" kannattaa arvioida tässä valossa. Koska yleisälykkyys ja yhteiskuntarauha korreloivat vahvasti keskenään, synnyttää kasvava afrikkalaispopulaatio Euroopassa luonnollisesti yhteiskunnallisia konflikteja, ja lopulta tilanteen, jota edellä kuvataan. 

Kysymys väestönlaadusta ja kognitiivisista kyvyistä on kiistämätön tabuaihe nykypäivän Suomessa. Tuon tasa-arvovalheen vaikutuvaltaisin portinvartija maassamme on eittämättä Yleisradio. Esimerkiksi somalien kokonaispanosta suomalaiselle yhteiskunnalle ei uskalleta Ylessä laskea, koska se on mitä ilmeisimmin negatiivinen. Koska totuutta ei voida sanoa, nuorille suunnattu Yle Kioski väittää päinvastaista ja ylistää somalien älyllistä ja kulttuurista panosta suomalaiselle yhteiskunnalle Peter Westerholmin kolumnissa Kiitos, Suomen somalialaisnuoret.

Suomessa primitiivisen katurikollisuuden ilmaantuminen on suora seuraus afrikkalaisesta maahanmuutosta. Viime pävinä tämä maahanmuuton seurannaisilmiö on herättänyt huomiota jopa valtamediassa, vaikka se puhuukin mieluummin aidan seipäistä kuin itse aidasta. Aiheesta kertoi ensimmäisinä Helsingin Sanomat ja  Ilta-Sanomat. Yleisradiokin tarttui kuumaan perunaan, mutta ensimmäisessä uutisessaan Nuorten häiriökäyttäytyminen herättää keskustelua pääkaupunkiseudulla, poliisi kuitenkin rauhoittelee tilannetta: "Valtaosa nuorista käyttäytyy hyvin" se vähättelee tyypilliseen tapaansa ongelmaa ja vaikenee sopivasti nuorisorikollisten afrikkalaisperäisestä taustasta. Jo sananvalinta "häiriökäyttäytyminen" on silkkaa Yle-manipulointia, koska siinä samaistetaan väkivaltaiset katuryöstöt kaupunkikuvaa häiritsevään, mutta sinänsä melko harmittomaan suomalaisnuorten julkijuopotteluun ja -virtsaamiseen.

Hallituksen punavihreät ministerit, poliisihallinnon jees-miehet ja valtamedia vetävät  odotetusti yhtä köyttä teeskentelemällä ongelman johtuvan asuntopoliitiikasta ja koronaepidemiasta. Varsinaisen rimanalituksen teki Ilta-Sanomien  pääkirjoitustoimittaja Timo Paunonen, joka vihjasi syyn löytyvän rasismista eli Suomen epäonnistuneesta yhteiskuntapolitiikasta. Mustien afrikkalaisten ja arabien katuväkivalta ei siis johdu heistä itsestään vaan heidät unohtaneesta krypto-rasistisesta yhteiskunnasta! 

Itse hankitun ongelman pahentajina tunnetut pääministeri Sanna Marin (sd.) ja sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.) olivat pakotettuja ottamaan "ilmiöön" tiistaina kantaa Twitterissä. Luonnollisesti he vaikenivat ongelman pääsyystä eli etnisestä komponentista. Sen sijaan ministeri Ohisalo lainaa tviitissään sosiologian kurssikirjaa ja väittää ongelman taustalla olevan epätasarvon:

Suomessa ei saa syntyä näköalattomuutta, joka ajaa ihmisiä epätoivoisiin tekoihin. Keskeistä on eriarvoisuuden vähentäminen.

Puhe eriarvoisuudesta paljastaa taustalla olevan ideologisen rasismidiskurssin, vaikka Ohisalo pitääkin suun supussa eksoottisista maahanmuuttajista. Parissa lauseessa ministeri vierittää rikollisten oman vastuun suomalaiselle yhteiskunnalle. Itse asiassa puhe "epätoivoisista teoista" kääntää koko asetelman päälaelleen: uhreja eivät olekaan puukotetut ryöstön kohteet, vaan "yhteiskunnan päähänpotkimat" maahanmuuttajanuoret! Samalla Ohisalo tunnustaa olevansa holhoava paternalisti, joka ei suo ulkomaalaisille väkivaltarikollisille minkäänlaista omaa vastuusta ja vapaata tahtoa. Asenne on myös rasistinen, sillä ministeri tulee väittäneeksi, että kantaväestön nuorista poiketen afrikkalaisia ei tule arvioida vastuullisina kansalaisina, vaan ikuisina lapsina, jotka eivät ole vastuussa teoistaan. Ikävä kyllä tässä oletuksessa Ohisalo on tällä kertaa oikeilla jäljillä.

Helsingin kasvava katurikollisuus on näkymä siitä mitä Ruotsi oli 20 vuotta sitten. Vuosikymmen pari tästä eteenpäin ja Helsinki näyttää nyky-Tukholman etniseltä sotatantereelta. Media ja poliitikot arvuuttelevat mitä tälle kehityssuunnallle pitäisi tehdä, mutta todellisia ratkaisuja ei ole luvassa. Vaikka järjestelmä ja sen yhteiskuntainsinöörit eivät halua tietää oikeaa ratkaisua, Yle Watch tietää sentään mitä tästä kaikesta vääjäämättä seuraa.

Yhteiskuntarauhan ylläpitämiseksi yleistä järjestystä jouduaan valvomaan enemmän ja lakeja koventamaan. Nuo toimet ovat kuitenkin vain jälkireagointia tilanteeseen, jonka rotumuukalaisten invaasio on synnyttänyt. Tilanne vain pahee mikäli maahanmuutto kognitiivisesti haasteellisista populaatioista jatkuu samanlaisena. Näin vastauksesi tulee alussa mainitun älykkyysmittaustutkija Paul Cooijmansin sitaatti.

Yleisen älyykkyystason lasku yhdessä konfliktiherkän etnisen diversiteetin kanssa on yhteenkietoutunut ongelma, joka vaatii Gordionin solmun yksinkertaista avaamista: kehitysmaiden maahanmuuton pysäyttämistä ja tänne etnisesti sopeuttamattomien muukalaisten palauttamista takaisin kotimaihinsa.

                                                  *********************************

TV1, maanantai 9.11. klo 19.00, Historia: Rotuopin unohdetut uhrit

Lebensborn oli Heinrich Himmlerin kehittämä ohjelma, jonka tarkoitus oli luoda kansallissosialismin mukainen ihannerotu Saksaan. Ohjelmassa kuullaan Lebensborn-keskusten entisten asukkaiden karuja kokemuksia sota-ajalta. T: Degn-Film/BR/ORF, Itävalta HD ohjelmatekstitys (suomi) 56 min. Linkki ohjelmaan.

Jaahans, poliittinen tilanne on maailmalla vaihteeksi sellainen, että se vaatii Yleltä wanhan kunnon nazzidokumentin. 

Ohjelmassa saksalaisten rotukäsityksiä kauhistellaan ja halveksutaan, mikä on vähän hassua punaliberaalilta medialta, joka on itse selvästi fiksoitunut kaikkeen rotuun liittyvään. 

Hegemonisen vasemmiston rotuoppi poikkeaa natseista siinä, että kun saksalaiset pyrkivät parantamaan väestön  fyysistä ja henkistä laatua, yrittävät vasemmistolaiset kaikin keinoin heikentää eli "tasa-arvoistaa" eurooppalaisten perimää tuottamalla mantereelle kognitiivisesti haasteellista joutomies- ja kaaputehdas-populaatiota.

VIHREÄT JA YLE NÄKEVÄT NAZEJA KAIKKIALLA

Hallituspuolue Vihreiden saama sisäministerin salkku oli sananvapauden kannalta pahin mahdollinen vaihtoehto. Puolueen vasenta city-vihreää siipeä edustavalla uunituoreella sisäministeri Maria Ohisalolla ei mennyt nimittämisensä jälkeen montaa päivää näyttää todellinen punakarvansa. 

Viikonloppuna puolueensa puheenjohtajaksi valittu Ohisalo julisti puheessaan paranoidia viholliskuvaa, josta kertoo mm. Ylen uutinen Maria Ohisalo vihreiden puheenjohtajaksi: En pelkää trolleja, en pelkää natseja – Yle seurasi puoluekokousta Porissa.

NKVD-Ohisalo ennakoi puheessaan jo etukäteen missä hänen pitkään muhinut haaveensa tulevista ajatusrikoslaeista saa eniten vastustusta. Natseilla hän tarkoittaa tietenkin kaikkia niitä, jotka eivät kannata Vihreiden khmerien 2000-luvun kommunismia, globaalia tulonsiirtovarkautta.  

Opposition pitäisikin painostaa Ohisaloa sanomaan ääneen keihin hän tosiasiassa viittaa puhuessaan natseista. Jos sisäministerin annetaan pysyä suurta valtaväestöä demonisoivassa kannassaan, niin tätä menoa ei olisi mikään ihme, että hänestä tulisi vielä uusi Heikki Ritavuori.

                                                         **************************


TV1, maanantai 17.6.2019 klo 19.00 Historia: Hitlerin Sudenpesä

Puolan Masuriassa seisovat valtavat betonirakennelmat pitivät aikoinaan sisällään Hitlerin sotilastukikohtaa. Näiden seinien sisällä muutama urhea mies yritti turhaan lopettaa Saksan historian synkimmän kappaleen. (U) HD ohjelmatekstitys (suomi) 43 min

TV 1, maanantai 10.6.2019 klo 19.00, Historia: Obersalzbergin lapset 

Obersalzberg oli Hitlerin ja hänen lähimpien uskottujensa vapaa-ajan asunto vuoristossa. Nyt siellä vaikuttaneiden lapset kertovat ensimmäistä kertaa kokemuksistaan natsi-idyllissä. (U) HD ohjelmatekstitys (suomi) 55 min Ohjelman sivulle

Ylen ohjelmapolitiikkaa on jo hyvissä ajoin synkronisoitu hallusinaatiovasemmistolaisen hallituksen pakkomielteiselle maailmanselitykselle: natseja on joka puolella, joten niiden entisestä ja nykyisestä olemassaolosta on kerrottava koko ajan, 24/7.

YLE PYÖRITTÄÄ RIKKINÄISTÄ LEVYÄ – NATSIDOKUMENTTEJA JA VAINOTTUJA SOMALEJA

Näkymä Sudenpesän alueesta.

TV1, maanantai 21.1.2019 klo 19:00 Historia: Hitlerin Sudenpesä

Puolan Masuriassa seisovat valtavat betonirakennelmat pitivät aikoinaan sisällään Hitlerin sotilastukikohtaa. Näiden seinien sisällä muutama urhea mies yritti turhaan lopettaa Saksan historian synkimmän kappaleen. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

No niin, Yle on sitten virallisesti julistanut kevään 2019 eduskuntavaalikampajan avatuksi! Ja sehän tapahtui perinteiseen tapaan natsidokumentilla, jonka pääaineksen muodostaa liittoutuneiden tunkkainen vihapropaganda. Tiivistettynä tällaisen ohjelman tarkoitus on demonisoidai kansallismielisyys, jotta Suomeen ei tulisi Jytky kolmosta.

Jo ohjelman esittely on sitä itseään. Puhutaan "Saksan historian synkimmästä kappaleesta" vaikka saksalaisten olemassaolon kannalta sitä edustaa sen nykyisyys. Anglosionistisen miehityshallinnon ja petoksellisten yhteistoimintamiesten rakentama saksalaisuuden irivikuva "ihmisoikeuksia kunniottavana" maana on vain pirullinen veruke tuhota etninen saksalaisuus ja siitä riippuva saksalainen kulttuuri. Teknisesti nähtynä kansanvaihto-operaatio on tietenkin kansanmurha, joskin omaehtoinen, mutta mitäpä eivät hyvät ihmiset tekisi "paremman maailman" puolesta. Maailman, joka täyttyy pelkästään parikymmenmiljardisesta mustanruskeasta persoonattomasta ihmislihasta. Tuolla ekologisesti loppuun kalutulla planeetalla korkeinta kulttuuria edustaa oman ulosteen polttaminen lämmikkeeksi savimajan edustalla.

Illan dokumentti uusintaa tuttuun tapaansa edistysuskovien liberaalien kertomusta, jossa maailmanhistoria selittyy kehitystarinana kohti maallista paratiisia. Tässä kertomuksessa natsismille on varattu rooli ylivertaisena metafyysisenä pahana, jota ei voi ylittää. Suuressa tarinassa historialliset tosiasiat Stalinin väestöpolitiikasta, Kiinan "suuresta harppauksesta" ja Kamputsean Punaisista khmereistä sivuutetaan häveliäästi kokonaan, koska ne edustavat samaa Ranskan vallankumouksesta innoituksensa saanutta tasa-arvouskoa kuin vallitseva liberaalidemokratia. Jos natsi-Saksaa ei pidettäisi esillä sellaisella vimmalla ja vääristyneellä tavalla kuin nyt, Suurelta tarinalta putoaisi pohja, sillä ilman sen perustaa liberaalidemokratian asiamiehet ja -naiset eivät voisi perustella tuhoisaa politiikkaansa kuten porttien avaamista kehitysmaalaisten päättymättömälle virralle.

Ohjelman lukijana on ties monennettako kertaa Jukka Pitkänen. Sivumennen sanottuna aika velikulta tämä Pitkänen on ja oiva esimerkki patologisesta natsien vatvojasta. Tosin maanisintakin natseista jauhajaa luulisi jo kyllästyttävän rituaalinen toisto, jossa "natsit sitä ja natsit tätä". Rappiodemokraattisen arvojen äänitorvena natsidokumentin lukija pitää kai velvollisuutenaan toitottaa annettuja vuorosanoja, joissa ulkoistetaan "paha" menneisyyden natseihin. Jos hyvin käy ja Eurooppa vielä jotenkin selviää vasemmistoliberaalien ja globalistikapitalistien tuhoprojektista, uudistetussa Ylessä Jukka Pitkänen määrätään lukemaan vuorokaudesta toiseen anglosionistisen globalistikliklin ja sen lakeijoiden rikoksista eurooppalaisia vastaan.

Jopa tavalliset zombikuluttajat ovat väsyneet loputtoman mustavalkoiseen natseista märhähtimiseen. Tästä on osoituksena tuore Ylen uutinen Analyysi: Iron Sky -vitsi väljähti, eivätkä sitä pelasta ehkä edes kiinalaiset, jossa kerrotaan yleisön hylänneen viihdemedian natsieksploitaation. Huonon käsikirjoituksen lisäksi syynä uuden Iron Skyn yleisökatoon on sen loppuun kulunut näkemys yksioikoisesta hyvästä ja pahasta. Samalla raina on aika tyypillinen lässyliberaalien projektio, jossa ihmiselle tuhoisten salaliittojen taustalla lymyävät natsit liskoihmisten muodossa. 

Tekevätpä näitä elokuvia tai "historiadokumentteja" sitten Hollywoodin pikkunokkelat juutalaispojat tai suomalaiset hipsterit, niiden läpinäkyvästi syötetty moralistinen asetelma ei vain kertakaikkiaan enää kiinnosta älyllisesti uusia näkökulmia etsiviä katsojia.  Euroopan kuolemankouristuksiin johtanut Liittoutuneiden arvopohjaa kritisoiva dokumentti tai elokuva olisi epäilemättä varma hitti suuren yleisön silmissä.

                                                 ***********************************


Somalit ovat olleet jo pitkään länsimaiden liberaalitoimittajien lempilapsia.  Syynä tähän lienee se, että heistä on valkoisiin maihin muuttaessa tullut afrikkalaisista kansoista se kaikkein ongelmarikkain. Siksi toimittajat selittelevät tämän eksoottisen populaation rikastusta aina parhain päin. Pahat teot sivuuttaen media myös ylistää somaleja lähes yhtä paljon kuin vakiintuneita suosikkiryhmiään kuten romaneja, kurdeja ja juutalaisia.

Itselleen rehellinen ihminen ajattelisi tässä, että jotain vikaa täytyy kai somaleissakin olla, koska niistä ei näytä länsimaisia toimittajia lukuunottamatta pitävän oikein kukaan. Omalla tavallaan Afrikan sarven kuoriutumattomat kultamunat ovat henkistä sukua edellä mainituille romaneille, kurdeille ja juutalaisille. Yhteistä niille kaikkille on se, että ne eivät suostu kollektiivisessa mielessä katsomaan peiliin kuten vaikkapa saksalaiset. Koska peiliin ei katsota, he näkevät kohtelussaan vian olevan aina muissa.

Hämmästyttävän monet suomalaiset näyttävän silti uskovan, että somalien "ihailtavan ylpeä" sopeutumattomuus koskee vain Suomea ja johtuu perimmältään suomalaisten poikkeuksellisesta nuivuudesta. Tosiasiassa kaikkialle minne somalit ovat menneet, he ovat synnyttäneet lähes poikkeuksetta yhteiskunnallista kitkaa kuten Kanadassa.

Median ja somalien omien puhemiesten vakioselitys somalien epäsosiaalisuudelle on aina "valkoinen rasismi". Takkuilua median vakiokertomukselle syntyy silloin kun somaleja karsastavat toiset värilliset. Ylen uutisessa Nairobin somalilähiössä pelätään sekä kosto- että terrori-iskuja – "Aina kun tapahtuu jotain huonoa, syytetään somaleja" ollaan perustarinan suhteen eksyksissä, koska somalien kohtaamasta vastustuksesta vastaavatkin muut kuin valkoiset. 

Toimittaja Liselott Lindströmin (sic) kirjoittamassa uutisjutussa kerrotaan, että syynä kenialaisten vihaan on somalialaisen terrorijärjestön Al-Shabaabin äskettäinen hyökkäys Nairobin vauraassa Westlandsin kaupunginosassa, jossa kuoli ainakin 21 ihmistä. Liselottin ja haastatelujen somalien mielestä paikalliset asukkaat eivät saisi tämän vuoksi tuntea vihaa somalisiirtolaisia kohtaan. 

Kertomatta jää, että somalien ja kenialaisten välillä on ollut muutoinkin jo pitkään keskinäistä kaunaa, koska paikallisasukkaat pitävät uusia tulijoita vaatemarkkinat vallanneina polkumyyjinä ja muutenkin epärehellisinä. Tämä puolestaan vahvistaa sen käsityksen, että somalien änkeäminen vieraisiin yhteisöihin synnyttää monesti etnistä ristiriitaa.

                                               ***********************************

YLEN UUTISPROPAGANDA SAI NYT VIRALLISEN PRAVDA-LOGON

Yle pääsi mainostamaan jälleen kerran omaa luotettavuuttaan kun eilen alkoi viralliseen asemaan nostetun Julkisen sanan neuvoston (JNS) 50-vuotista taivalta mainostava kampanja. Asiasta kerrottiin näyttävästi Yle tv 1:n pääuutislähetyksestä ja sen sisällön voi lukea verkkosivujen jutusta Öö, siis mikä? Harva tuntuu tietävän, mikä on Julkisen sanan neuvosto.

JSN:n kampanjassa on tarkoitus tehdä selväksi mitkä mediat Suomessa noudattavat toimittajien yhteisiä pelisääntöjä eli journalistin ohjeita. Toisin sanoen kyse on siitä, mitkä mediat julkaisevat luotettavaa tietoa.

Vuolaan kehuvassa jutussa ei mainita sanallakaan vuonna 1968 perustetun  "toimittajien itsesäätelyelimen" taustasta, joka löytyy kuohuvan 60-luvun vasemmistoradikalismista. Jo tuolloin "tiedostavien" toimittajien rinki halusi monopolisoida itselleen ns. vastuullisen tiedottamisen kriteerit. Tuohon aikaan poliittisesti epäkorrektia vastuuttomuutta oli JNS:n mielestä mm. neuvostovastaisuus, tänään sen paikan on ottanut maahanmuuttokriittisyys ja Seta-agendan vastustaminen. 

Vaikka Julkisen sanan neuvosto ja Yle toitottavat JSN:n puolueettomuutta, se on jäsenvalinnoillaan ja langettavilla päätöksillään todistanut olevansa tiettyä agendaa kannattava omavaltainen auktoriteetti, joka on vain julistanut itsensä alansa ylimmäksi toimijaksi. Se ei eroa juurikaan Demlan kaltaisista valtion sisään soluttautuneista järjestöistä, joiden toimintaa on verrattava pukkiin kaalimaan vartijana. 

Poliittisuus näkyy jo henkilövalinnoissa, sillä neuvostoon kuuluu mm. Ylen "faktantarkistaja" Johanna Vehkoo, joka on tunnettu äärivasemmistolainen ja miesvihamielisen feministihautomo Hatun perustajajäsen. Jostain syystä hänen vasen puolensa on täysin halvaantunut, sillä hän katsoo, että valeuutisia on vain äärioikealla. 

Journalistisen puolueettomuuden kannalta Vehkoota vahingollisempi on JSN puheenjohtajaksi vuonna 2016 nostettu punavihreä monikultturisti Elina Grundström. Hänen valintaansa tuki ennen kaikkea Helsingin Sanomat, joka oli kustantanut hänelle aiemmin viiden vuoden "journalistiikan professuurin", vaikka häneltä puuttui akateeminen kompentenssi virkaan. Helsingin Sanomille ja Ylelle oli riittävää, että ne saivat JSN:n johtoon sopivan jees-naisen, joka kannattaa antaumuksella poliittista korrektiutta.

Ylen jutussa Grundström todisti olevansa valtamedian luotettava hyödyllinen idiootti, sillä hän moittii pelkästään niitä medioita, jotka eivät noudata JSN:n "eettisiä sääntöjä", joihin kuuluu mm. vaikeneminen rikollisten etnisestä taustasta. Vastaavasti hän puolustaa valtamediaa, joka propagoi vain yhden maailmankuvan puolesta. Tällöin JSN:llä ei olekaan syytä antaa moitteita:

Moni uskoo, että myös Julkisen sanan neuvostoon kuuluvat mediat julkaisevat epäluotettavaa tietoa. Arvostelua herättävät etenkin jutut, joiden näkökulma ei vastaa omaa maailmankuvaa. Yksittäisessä uutisessa ei kuitenkaan voi olla kaikki näkökulmat mukana, muistuttaa JSN:n puheenjohtaja Grundström. 

Uutistenlukijana tunnettu satusetä Matti Rönkä toimi eilen oman progandatehtaansa mainosmiehenä kun hän julisti JSN-uutisessa, kuinka juuri Yle kuuluu niihin luotettaviin tiedotusvälineisiin, joihin kansalaisten kannattaa uskoa. Varmuuden vuoksi hän esitteli JSN lanseeraman vastuullisen journalismin logon, jota myös Yle käyttää ylpeänä verkon uutisjutuissa. Kansalaisten laajalle levinnyt ironinen ilmaisu "virallisesta totuudesta" on muuttunut nyt Ylen ja kumppanien kohdalla neuvostoliittolaiseksi todellisuudeksi, jossa kaikki muu paitsi Pravda ("Totuus") julistetaan sabötöörien levittämäksi valheeksi.

                                                          ***************************


Ylen ei tarvitse valehdella suoraan, vaan se voi levittää progandansa yksipuolisilla tulkinnoilla ja tarkoin valituilla asiantuntijoilla. Tämä käy selväksi kuuntelemalla Yle Radio 1:tä. Kanavan ainoa hyvä puoli on siinä, ettei sieltä kuulu lökäpöksynuorison vähämielistä hip hop jumputusta. Muutoin se on ylivoimaisesti kulttuurimarxilaisin kaikista Ylen kanavista voittaen jopa Yle Fem Teeman ja multikultibimboille suunnatun nuorisokanava YleX:n. 

Yle Radio 1 toistaa lähes sellaisenaan kaiken sen mitä punaisen yliopiston yhteiskunnallisissa tiedekunnissa sopuleille opetetaan. Näennäisestä älyllisyydestään huolimatta Yle Radio 1:n ohjelmat ovat poliittiselta agendaltaan haukotuttavan ennalta arvattavia. Tämä aamu lähti käyntiin Ykkösaamulla (3 min. eteen päin), jossa esitettiin vain yksi näkökulma Suomen juutalaisten kokemaan turvattomuuteen. 

Yle Radio 1, tiistai 13.3.2018 klo 07.30, Ykkösaamu Juutalaisten turvattomuus

Juutalaisten turvattomuus. Suomen juutalaisten seurakuntien keskusneuvoston puheenjohtaja Yaron Nadbornik. Paavi vallassa viisi vuotta. Kirkkohistorian dosentti Mikko Ketola. Kansalaisaloite uhan alla? Avoin ministeriö ry:n puheenjohtaja Joona Pekkanen sekä Tuula Haatainen (sd.) ja Mauri Pekkarinen (kesk.). Kolumnisti Heli Vaaranen. Lähetystöjen alkuaikojen arkistot. UM:n tietohallintopäällikkö Jyrki Paloposki. Juontaja Päivi Neitiniemi.

Toimittajaa ei ohjelmassa tarvittu, sillä juutalaisten seurakuntien keskusneuvoston puheenjohtaja Yaron Nadborni sai esittää asiansa miten lystäsi ilman kiusallisia välikysymyksiä. Kuten valtamedialla myös Narbornilla suurin huoli on internetin vielä toistaiseksi melko vapaa julkaisuoikeus. Haastattelusta kävi selväksi, että olisi hyvä jos ns. äärioikeiston suut saataisiin tukittua myös netissä, sillä muuallahan se on tehty jo ajat sitten. Vaikka Narbornin päähuoli olikin "tarroja levittävässä äärioikeistossa", hän tuli pariinkin kertaan lipsauttaneeksi, että konkreettisin uhka juutalaisille tulee Lähi-idän siirtolaisista eli muslimeista. 

Toinen kerta jolloin Nadborni tuli maininneeksi siirtolaiset liittyi hänen mainitsemaan salaliittoteoriaan, jonka mukaan "juutalaiset tuovat Suomeen ja Euroopaan muslimeja". Väite on olkiukko, sillä sellaista ei ole kukaan väittänyt. Sen sijaan on totta, että Euroopassa ja Yhdysvalloissa juutalaisintellektuellit ovat olleet keskeisessä roolissa edistäessään monikultturismin ideologiaa lännessä (mutta ei tietenkään etnovaltio Israelissa). Kiistatonta on myös se, että juutalaistaustainen spekulantti George Soros on auttanut taloudellisesti kolmannen maailman vapaamatkustajia siirtymään Eurooppaan. 

Yle Radio1, maanantai 12.3.2018, Ruben Stiller,  Mitä Jeesus tekisi pakolaisille?

Jeesus kehotti tekemään kaikki kansat hänen opetuslapsikseen. Nyt Jeesuksen tahdon toteuttamiseen on tullut oiva mahdollisuus kun sadat turvapaikanhakijat ovat kääntyneet kristityiksi. Kääntynyt muslimi voi joutua vainotuksi, jos hänet palautetaan kotimaahan. Pitääkö turvapaikanhakijan kääntymiseen luottaa? Miten uskonnollista vakaumusta mitataan? Ruben Stillerin vieraina ovat Helsingin piispa Teemu Laajasalo, pastori Marjaana Toiviainen ja Maahanmuuttajaviraston uskontoasiantuntija Anu Karppi

Se ei ole kansallismielisten vika, jos juutalaiset käyttäyvät stereotyyppisesti. Suomessa lähes kaikki julkisuudessa työskentelevät heprealaiset toimittajat ja muut mielipidevaikuttajat ovat jonkin sortin monikultturisteja ja "suomalaisuuden epädramatisoijia". Yksi tunnetuimmista on Ruben Stiller, jolle identiteettipolitiikan kaikki muodot kelpaavat, kunhan niissä kyseenalaistetaan suomalaisuus, valkoisuus, sukupuoli, seksuaalisuus ja perhe.

Stiller on taitava indoktrinaatiossaan, sillä hän ei itse juurikaan tyrkytä mielipiteitään vaan teettää työn muille, jolloin vastuu siirtyy haastatelluille. Jo Pressiklubi ja Pyöreä pöytä -ohjelmista muistamme, kuinka Stillerin kuningasideana on valita vieraat, jotka tukevat hänen agendaansa. 

Kuten arvata saattaa, tässä radio-ohjelmassa ei ole kriittisiä opponentteja, vaan musliminvaasion puolesta saavat vaahdota täysin pidäkkeettä suomalaisvihamielisen tärähtäneistön edustajat piispa Teemu Laajasalo, rikoksista tuomittu punapappi Marjaana Toivainen ja Maahanmuuttoviraston Anu Karppi. Miksi tällaista yksiäänistä selkään taputtelua kehdataan Ylessä kutsua keskusteluksi?

Yle Radio 1, perjantaina 3.11.2017, Pahan ytimessä Jakso 2: Politiikka 

Poliittinen kenttä on kirjavoitunut, poliittinen keskustelu kärjistynyt ja vastakkainasettelu on enemmän poikkeus kuin sääntö. Mutta mikä on pahuutta politiikassa? Vai onko sitä ensinkään? 

Toimittaja Anna-Maria Talvio tutkii poliittisten peruskäsitteiden ja –ideologioiden ydintä. Vieraina jaksossa anarkisti ”Salli Sitruuna”, tutkija Oula Silvennoinen, professori Jussi Pakkasvirta, sekä nuori nainen, joka kertoo kokeneensa poliisiväkivaltaa. Käsikirjoitus, äänitys ja leikkaus Anna-Maria Talvio, äänisuunnittelu Anders Wiksten, masterointi Mikko Lohenoja. Äänimateriaali Dallapé-puistosta tekijän luvalla.

Pahuutta käsittelevän ohjelmansarjan toinen jakso oli vielä kliseisempi, mustavalkoisempi ja ideologisesti tendenssimäisempi kuin ohjelmatiedot antavat ymmärtää. Jo se, että ohjelmasarjan on toimittanut 90-luvulla kettutyttöliikkeessä vaikuttanut äärivasemmistolainen toimittaja Anna-Maria Talvio, panee hälytyskellot soimaan. Ylen Watchin hakutoiminnosta löytyy yksi osuma, jossa hän vahvistaa valheellista Yle-narraatiota mustan nuorisorikollisen Trayvon Martinin kuolemaan johtaneiden tapahtumien taustoista.

Ohjelman alussa Talvio yrittää harhauttaa kuulijaa leikkimällä tasapuolista. Hän mainitsee suhtatuvansa epäluuloisella pelolla kolmeen aatteeseen, natsismiin, fasismiin ja anarkismiin. Hänen mukaansa niihin sisältyy paljon ennakkoluuloja, mutta hän on valmis antamaan niille mahdollisuuden puolustautua. Tämä mahdollisuus suodaan vain anarkismille, jota puolustaa sujuvasanainen opiskelijapoika. Tosiasiassa lukkarinrakkautta vasemmistolaisuutta ja anarkismia kohtaan tuntevalla Taviolla ei ollut aikomustakaan kritisoida anarkismia ja sen pahuutta, vaan hän antoi "Salli Sitruunalle" mahdollisuuden esittää kaunistellun tulkinnan aatteestaan. Pahuus oli varattu vain kansallisosialismille, fasismille ja nationalismille. Sen sijaan kommunismin ja sosialismin (mkl. sosiaalidemokratia) pahuus sivuutettiin täysin; kuin se vankilassa istuva kuopus, josta ei perhejuhlissa hiiskuta sanallakaan.

Vasemmistolaisina yliopistomiehinä tunnetut Oula Silvennoinen ja Jussi Pakkasvirta liittivät puheenvuoroissaan poliittisen "pahuuden" ainoastaan fasismiin. Vaikka puhe oli politiikan pahuudesta, he eivät maininneet sanallakaan siitä, että tasa-arvoa ajavat aatteet johtavat paremmin menestyneiden demonisoimiseen ("luokkaviha") ja lopulta kansanmurhiin, joita on nähty mm. Stalinin Venäjällä, Maon Kiinassa ja Pol Potin Kamputseassa. Syy, miksi tätä politiikan kaikkein yleisintä "pahuuden" dynamiikkaa ei käsitelty ohjelmassa, kertoo toimittajan ja haastateltujen peitellystä ideologiasta.

Ohjelman loppupuolella anarkisteille annettiin lisää sympatiapisteitä, kun äärivasemmistolainen nuori nainen sai syyttää poliiseja väkivallasta Helsingin Dallapé-puistossa, jossa anarkistihuligaanien provosointi johti konfliktiin. Toimittaja Talvio ei pahemmin säästele asenteellisuuttaan tekemällä räyhävasemmistosta pahan poliisin uhreja, unohtamalla kommunismin ja samaistamalla fasismin pahuuteen. 

Toimittajan ideologisen tarkoitushakuisuuden kruunaa aivan lopussa kerrotut tarinat poliittisesta pahuudesta, jota ilmentävät MV-lehden entisen omistajan saamat syytteet ja Asema-aukion kuolemantapaus. Tällainen yksipuolinen revittely salaa sen tosiasian, että ideologisella vastapuolella on itsellään verta käsissä. Kun "edistykselliset" edistävät Euroopan ulkopuolelta tulevien laittomien siirtolaisten maahanpäästämistä, he ovat välillisesti syyllisiä näiden tekemiin murhiin ja raiskauksiin. Samalla hyväkkäät tulevat luoneeksi aiemmin tuntemattomia etnisiä konflikteja ja yhteiskunnallista eripuraa. He ovat syyllisiä myös siihen, että muukalaisten elättäminen maksaa valtiolle valtavasti rahaa, joka on nollasummapelin mukaisesti pois kantaväestön köyhiltä. Tämä on pahuutta, jossa ei niin hyvät aikeet on kivetty tie Helvettiin. 

TV 1, maanantaina 12.3.2018 klo 19:00, Historia: Kuoleman enkelin metsästys 

Josef Mengele oli pahamaineinen natsirikollinen, joka tunnettiin julmista ja tappavista ihmiskokeista. Toisen maailmansodan jälkeen hän katosi, eikä häntä laajoista etsinnöistä huolimatta löydetty. Mitä hänelle tapahtui? HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. K12 (väkivalta, ahdistus).

Kohukirjailija Timo Hännikäinen kommentoi uusinta Historia-dokumenttia julkisessa Facebook-profiilissaan:

Ylen natsipakkomielle on kyllä kummallinen. Natsi- ja keskitysleiridokumenttien määrä ylittää kevyesti kaikki kuviteltavissa olevat valistukselliset tarkoitusperät. Jos ohjelmistoa laativat pitävät, kuten oletan, natseja kaiken pahan ja tuomittavan ilmentymänä, eikö ole vähän outoa että he haluavat rypeä päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen sellaisesta kertovassa informaatiossa. Miettikääpä vertailun vuoksi, millaista olisi jos Ylen kanavilta tulisi joka päivä pari kolme dokumenttia eläinrääkkäyksestä.

MONIKULTTUURISTA JOHTUNUT TERRORITEKO PIETARISSA VEI TOISAISEKSI HUOMION POIS JYVÄSKAUSTI II:N OIKEUDENKÄYNNISTÄ

"Mellakka"

Yle uutisten verkkosivut ovat kertoneet tänään kahden jutun voimalla elokuussa 2015 tapahtuneesta Jyväskylän nujakoinnista, jota se kutsuu edelleen itsepintaisesti mellakaksi. Median märehdintää mitättömästä episodista tullaan kulemaan melko pitkään, sillä oikeudenkäynnin arvoidaan kestävää koko viikon. Äärivasemmiston ja monien toimittajien harmiksi vanhan jutun käräjöinti ei noussut ainakaan vielä tv-uutisiin, sillä kaiken huomion vei tänään ironisesti monikulttuurista johtunut 10 ihmishenkeä vaatinut terrori-isku Pietarissa.

Ensimmäisenä Ylen verkkosivuissa ilmestyi uutinen Uusnatsikäräjät alkoi pitkällä syytteisiin vastaamisella – epäillyt varustautuivat mellakkaan hammasuojin, jossa referoidaan pelkästään syyttäjän näkemys tapahtumista. Tapahtumiin nähden syytteiden ylilyönnit ovat ilmiselviä, minkä voi tarkastaa Yle Watchin vajaa pari vuotta sitten tuoreeltaan ilmestyneestä artikkelista Median natsijahti käy jo ylikierroksilla sekä siitä seranneesta sarkastisesti nimetystä raportistaan Jyväskylässä mellakka, Malmössa multikulti-picnic. Muistin virkistämiseksi jälkimmäisessä jutussa "mellakkaa" kuvattiin ja analysoitiin laajemmassa kontekstissa näin:

Ensinnäkin, mikä ihmeen päähänpinttymä kaikilla valtamedioilla on kutsua Jyväskylän mielenosoituksen jälkimainingeissa syntynyttä parin henkilön nujakointia mellakaksi? Ajankohtaisen Kakkosen SVL-raportin alussa hämmästeltiin liioitellen sitä, että Jyväskylän viime lauantainen "mellakointi" on äärimmäisyydessään (sic) äärimmäisen harvinainen tapaus suomalaisessa poliittiisessa lähihistoriassa. Niinkö? Kuka muistaa viime syksynä Helsingissä tapahtuneen joukkotappelun, josta mm. Aamulehti uutisoi valheellisessa jutussaan Rautaputkin varustautuneet uusnatsit tappelivat Helsingin keskustassa (myöhemmin otsikko muutettiin muotoon "Uusnatsit tappelivat Helsingin keskustassa"; vanha otsikko näkyy edelleen osoiterivissä)? Poliisi ja jopa Takku.net ovat myöntäneet sittemmin, että kyseessä oli 30 hengen joukosta koostuneen "anti"-fasistisen Varis-verkoston väijytys noin viisitoistahenkistä Vastarintaliikkeen katupartiota vastaan, jossa rautaputkia yrittivät käyttää ainoastaan anarkistiset hyökkääjät. Mistään sovitusta tappelusta ei siis todellakaan ollut kysymys kuten myös Takku.net asian vahvisti. Omilla sivuillaan kaikenlaista patriarkaalista machoismia vastustavat "anti"-fasistit leuhkivat miehekkäästi "vetäneensä natseja turpaan", mikä tuntuu kummalliselta väitteeltä, kun he lähes puolet suuremmalla joukolla aseinaan rautaputket pötkivät n. 30 sekuntia rähinän alettua pakoon heti kun poliisit ilmestyivät näkyviin.

Toimittaja Sanna Savelan toinen kirjoitus Jyväskylän mellakan tapahtumia katseltiin videolta oikeudessa – nainen huutaa toistuvasti apua on jopa ensimmäistäkin juttua tarkoitushakuisempi ja harhaanjohtavampi.  Jo jutun otsikko on mediamanipulointia pahimmillaan, sillä syyttäjän mukaan paikalla ollutta vasemmistolaista naista ei pahoinpidelty, vaan hän jäi kaupan ahtaassa sisäänkäyntitilassa ihmisten puristuksiin. Ylen jutussa puolustuksen näkemyksestä ei kerrottu kuin ohimennen yhdessä kappaleessa, vaikka jo videomateriaalin perusteella tapahtumien kulku kyseenalaistaa vahvasti syyttäjän tulkinnan. Asian voi tarkistaa Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen verkkosivuilla tänään ilmestyneestä videosta ja jutusta Video: Jyväskylän yhteenotto 2015 ja median valheet. Artikkelissa luetellaan mm. seuraavanlaisia tosiseikkoja:

* Vaikka valtamedia väitti asianomistajien olleen viattomia ”sivullisia” (1, 2, 3, 4), olivat nämä todellisuudessa tunnettuja äärivasemmistolaisia, joista kahdella on taustallaan muun muassa väkivaltarikoksia: Arto Savolainen ja Arttu Nieminen. * Äärivasemmistolaiset myönsivät kuulusteluissa, että he olivat saapuneet keskustaan juuri Vastarintaliikkeen vuoksi. * Yhteenotto ei käynnistynyt, kun äärivasemmistolaiset ja aktivistit kohtasivat ensimmäisen kerran. Kaupungin keskustassa kiersi arviolta ainakin 10 äärivasemmistolaista aktivismimme aikana, ja yhteenotto syntyi vasta, kun vankilassakin istunut Savolainen lähti juoksemaan aktivistejamme kohti ja viittoi ystäviään mukaansa. * Kauppakeskuksen valvontakamerat paljastivat, että paikalla oli useita Savolaisen ystäviä, mutta nämä eivät vastanneet tämän viittomiseen. Sen sijaan nämä jäivät katsomaan vierestä, kun Savolainen sai lyhyen kurinpalautuksen. * Syyttäjän mukaan paikalla ollutta vasemmistolaista naista ei pahoinpidelty, vaan hän jäi kaupan ahtaassa sisäänkäyntitilassa ihmisten puristuksiin. * Kenellekään äärivasemmistolaiselle ei aiheutunut vakavia vammoja yhteenoton aikana. * Paikalla kuvattujen videoiden perusteella poliisi ei antanut hajaantumiskäskyä, joten kyse ei voi olla ”mellakasta”. Poliisi itse tosin väittää antaneensa hajaantumiskäskyn, mutta he eivät ole kyenneet todistamaan tätä. Poliisilla ei ole myöskään ketään vastaan konkreettisia todisteita ”mellakan johtamisesta”. * Vasemmistolehti Ny Tid myönsi 16.10.2015, että äärivasemmisto oli etukäteen keskustellut tapahtumamme häiritsemisestä, koska kokoonnumme Jyväskylään joka vuosi samana päivänä. *

Riippumatta siitä mikä on kansalaisen suhde moderniin kansallissosialismiin, Jyväskylän oikeudenkäynti on kaikkien perusoikeuksien kannalta varoittava esimerkki poliisin ja oikeuslaitoksen politisoitumisesta hegemonisille muotiaatteille. Valtamedian reaktoita ei sen sijaan tarvitse ihmetellä, sillä se on jo pitkään käynyt omaa yksipuolista sotaansa kaikkea kansallismielisyyttä vastaan. 

Ne kansallismieliset, jota ajattelevat, että Vastarintaliikettä vastaan käydyt oikeudenkäynnit ja lakkauttamissuunnitelmat eivät koske heitä, koska kyse on "ääriliikkeestä", ovat sinisilmäisyydessään väärässä. Kuten viime vuosina on käynyt selväksi, vaaleanpunaisen totalitarismin nälkä vain kasvaa syödessä, sillä jos kansallismieliset asettuvat nyt korruptoituneen Järjestelmän puolelle Vastarintaliikettä vastaan, avaa se lähitulevaisuudessa portit myös konservatiivisemman nationalismin kriminalisoimiseksi millä tahansa tekosyyllä. 

                             

                                                 *******************************

Yle TV1, maanantai 3.4.2017 klo 19:00, Historia: Natsien taidekauppias

Vuonna 2013 Münchenissä huutokauppakamarin kellarista löytyi kymmeniä sodanaikaisia myyntiluetteloja. Natsien varastamia taide-esineitä myytiin liikkeen kautta kymmenin tuhansin. Oliko omistaja mukana varkauksissa? HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Jo kolmantena peräkkäisenä maanantaina Historiadokumentissa käsitellään natseja. Tietää, että vaalit ovat tulossa.

Yle TV1, maanantai 3.4.2017 klo 21:00, A-studio 

Turvapaikanhakijoiden masennus ja itsemurhayritykset. Onko Suomi varautunut paperittomien määrän kasvuun? Vieraana sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg. #yleastudio HD

Pietarin terrori-iskun vuoksi A-studion pääaihe vaihtui, mutta ohjelman lopussa kuultiin luvattu Päivi Nergin haastattelu. Kahdessa turvapaikkateemaa käsitelleessä jutussa ei taaskaan huomioitu Afrikan ekologisesti kestämättömän väestöräjähdyksen (kiitos läntisten "humanistien") pahenemista, jonka vuoksi Eurooppaan pyrkii miljoonia elintasosiirtolaisia sekä laillisin että laittomin keinon. 

Loppujen lopuksi on yhdentekevää puhua erikseen "laillisista" ja paperittomista maahanpyrkijöistä, sillä heidän maassaolonsa kannalta on yhdentekevää millä stauksella he oleskelevat, koska ongelman ydin on siinä, että he ylipäätään ovat täällä. Jopa osassa valtamediaa ongelma tunnustetaan kuten tänään Talouselämässä ilmestyneessä kylmäävässä artikkelissa Britannian entinen suurlähettiläs: Jopa miljoona afrikkalaista siirtolaista voi olla matkalla Eurooppaan.

Ohjelman keskivaiheilla käsiteltiin turvapaikanhakijoiden itsemurhayrityksiä. Hylkäävän turvapaikkapäätöksen saaneille moraalisen kiristyksen keinot ovat monet lähtien mustalaisleirin perustamisesta pääkaupunkimme ytimeen aina itsemurhalla uhkaamiseen. Viesti on selvä: ellette tee meille mieluista päätöstä, tapamme itsemme. Länsimaissa itsemurha on kuitenkin vapaavalintainen teko, joten jos turvapaikkapummi ei lopulta saanutkaan globaalilotossa sitä voittavaa arpaa (turvapaikka jolla suomalaiset elättävät hänet hautaan asti), hän on täysin vapaa surmaamaan itsensä. He voivat toki vedota surusilmäisiin opiskelijatyttöihin, mutta vielä toistaiseksi nuo tytöt eivät pääse muuttamaan viranomaispäätöksiä.

Sen sijaan Nerg myönsi, että väliaikaisen oleskeluluvan voi saada, mikäli hakijalla diagnosoidaan "depressio". Vastuu vapaamatkustajan "deperssiosta" sälytettiin tietenkin maamme viranomaisille, koska he eivät ole suostuneet myöntämään perusteetonta turvapaikkaoikeutta. Taitava medialukija ymmärsi kyllä miksi näitä yllättäviä "masennuksia" on ilmestynyt juuri nyt hirvittävän paljon: suotuisan diagnoosin avulla saa väliaikaisen oleskeluluvan, jonka aikana voi aloittaa vaikka suhteen suomalaiseen naiseen, mennä naimisiin ja saada se todellinen lottovoitto: turvapaikka suomalaisten elatuksella.

Aivan A-studion loppuminuuteilla Ylen kuvausryhmä oli suorana Helsinki-Vantaan lentokentällä, josta lähti (ensimmäinen?) yli sadan perusteettomasti maassa olevan afgaanin palautuslento kotimaahan. Totta kai paikalla oli myös hulluuden riemumarssi eli vajaa satakunta suomalaista, lähinnä keski-ikäisiä naista, osoittamassa mieltä muukalaismiesten palauttamista vastaan.

Yle TV1, perjantai 31.3.2017 klo 20:00, Pressiklubi

Linkki Yle Areenaan.

Onko suomalaisten historiakäsitys vinoutunut? Studiossa kirjailija Jari Tervo, historiantutkija Oula Silvennoinen ja kolumnisti, käsikirjoittaja Kaarina Hazard.

Tällä kertaa Pressiklubissa oli kenties kaikkein härskein antinationalistinen kokoonpano koskaan: sionistidemari Ruben Stiller, suomalaisvihaaja Jari Tervo, militanttifeministi Kaarina Hazard ja tendenssitutkijana tunnettu fasistien metsästäjä Oula Silvennoinen. Ennen television puolelta poistumistaan Stiller ei enää edes yritä teeskennellä tasapuolista tuomalla yhdeksi keskustelijaksi jonkun kosher-konservatiivisen persun. Nyt hän junttaa yksimielisen kulttuurimaxilaisen paneelin, joka onkin tuttua hänen radion puolelta tulevasta Pyöreä pöytä -ohjelmasta.