YLE VAIKENEE HALLITUKSEN RAMADAN-VIDEOSTA SAMALLA KUN NOSTAA AFGAANI-YLIOPPILAAN JALUSTALLE

1960-luvun lopulta länsimaissa valtaan päässyt kansakunnan käsitteen "dekonstruoiminen" eli uudelleenmuotoilu omaksi irvikuvakseen on viime vuosina saanut entistä julkeampia muotoja. Tästä ovat vastanneet kansakunnan kaapin päälle kömpineet opportunistit, jotka ovat alkaneet seurata hegemoniseen asemaan päässeitä muotiaatteita. Niissä muun muassa suomalaisuus määritellään niin mielivaltaisesti, ettei se sano enää mitään paitsi sen, että kuka tahansa voi olla suomalainen. 

Viimeksi eilen kansanviholliset iskivät tikaria kansakunnan selkärankaan ilveilemällä suomalaisuuden päivän kustannuksella. Arvatenkin Yle  vaikeni punaviherkaartin kaappaaman Valtioneuvoston kanslian (VNK) julkaisemasta suomalaisuuden päivän videosta, jossa islamilaiset uskonjohtajat lähettävät ramadantervehdyksensä suomalaisille. Suurista mediataloista vain Iltalehti kiinnitti kulttuurimarxilaiseen provokaatioon huomiota ja julkaisi uutisjutun VNK julkaisi suomalaisuuden päivänä videon islamilaisten johtajien ramadantervehdyksestä – kaikki miehiä: Näin kampanja kommentoi.

Vaikka Iltalehti toikin esiin VNK:n röyhkeän tempauksen, jutun fokus keskittyy täysin toisarvoisiin kysymyksiin kuten tasa-arvoon. Videotervehdyksen suurimpana "ongelmana" lehti pitääkin sitä, että videolla puhuneet muslimit ovat kaikki miehiä. Toimittaja Antti Haloselle ei sitten tullut mieleen islamin olevan tunnetusti miesjohtoinen uskonto. Siksi on naurettavaa kuvitella, että edes Suomessa muslimit valitsisivat naisia puhumaan ramadan-videolle miellyttääkseen feministihallitusta. Muslimit eivät halua miellyttää ketään, vaikka he joskus taktisesti teeskentelevät edustavansa rauhanuskontoa ja kannattavansa sukupuolten välistä tasa-arvoa. Tämä tekopyhyys ei kuitenkaan häiritse hallitusta, sillä heille on tärkeintä muslimivideon julkaisu juuri suomalaisuuden päivänä, koska valtioneuvostossa tiedetään sen ärsyttävän suunnattomasti heidän päävihollistaan, tavallista suomalaista heteromiestä.

Videotervehdystä on paheksuttu myös siksi, että siinä esiintyvä Reslat shia -muslimien imaami Abbas Bahmanpour kommentoi vuonna 2013 Ylen Ajankohtaisen kakkosen Islam-illassa, että homoseksuaalisuus on islamin näkökulmasta verrattavissa moraalisena paheena aviorikokseen tai insestiin, josta sharia-lain mukaan seuraava rangaistus on kuolemantuomio. Suomalaisten kannalta on lopulta yhdentekevää mitä tänne kuulumattomat muhamettilaiset tekevät tai jättävät tekemättä uskontonsa parissa.

Tärkein asia, jonka Iltalehti ja netissä mouhoavat tasa-arvofundamentalistit sivuuttivat videotervehdyksessä, oli suomalaisuuden päivä. On pöyristyttävää, että päivänä jolloin pitäisi juhlistaa suomalaisuutta, hallituksen kanslia hieroo rotumuukalaisten kivikautista uskontoa suomalaisten naamaan. Tilanne olisi sama jos Iranissa kansallista merkkipävää juhlistettaisiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon suvaitsevaisuusvideolla, jossa trans- ja homopapit antavat ripulipierun lämpöiset terveiset iranilaisille. Iranissa ja muissa itseään kunnioittavissa maissa kansaa halveksuva tervehdysvideo olisi tietenkin mahdottomuus, mutta Suomessa valtionjohto on toiseudenpalvonnassaan valmis matelemaan pohjamudissa kunhan sillä saadaan vain mitätöityä omaa kulttuuria.

Tätäkin häpeämättömämpään suomalaisuuden vesittämiseen on sortunut Nato-yhteensopivaksi puliveivatut puolustusvoimat. Tämä käy selväksi Kaartin jääkärirykmentin Twitteri-tilin virallisessa äitienpäivätoivotuksessa, jossa varusmiehet toivottavat onnea äideilleen parillakymmenellä eri kielellä. Suomen armeijassa vierasmaalaisuuden mannekiineja on ehkä muutama prosentti jos sitäkään, joten näin näyttävää vieraskielisten ja vierasrotuisten kekkulointia videolla ei voi selittää muulla kuin monikulttuuri-ideologialla. Ilmeisesti vasta nyt armeijassa on herätty menneen maailman muotiaatteeseen, jonka esille tuomisen kuvitellaan olevan kovinkin cool ja hip. Ei se ole, vaan myötähävettävän junttia perässähiihtämistä.

                                                            ************************

Suomalaisuuden päivänä varmistuivat myös tuoreet ylioppilaat. Yle ei tietenkään malttanut olla käyttämättä tilannetta hyväkseen levittääkseen monikulttuuri-ideologiaa. EU:n ulkopuolelta maahan livahtaneet kutsumattomat kehitysmaalaiset ovat keskimääräiseltä koulutustasoltaan heikompia kuin suomalaiset, eikä tämä tilanne muutu edes pitkän oleskelun jälkeen. Jos suurennuslasin avulla sitten löydetään joku opinnoissaan menestynyt valepakolainen, Yle tekee tapauksesta välittömästi kiiltokuvajutun eli väärän yleistyksen. Tällaisena voi pitää eilen ilmestynyttä agendauutista Hasan Khademi tuli Suomeen viisi vuotta sitten ummikkona, nyt hän kirjoitti ylioppilaaksi – unelma toteutui, vaikka moni asia oli sitä vastaan.

Toimittaja Anu Leena Koskinen on kirjoittanut valepakolainen Hasan Khademista Ylen verkkosivuille ainakin viisi juttua. Ilmeisten ideologisten syiden lisäksi Koskisen agendauutisoinnilla on ollut myös käytännön tavoitteita, joka käy ilmi jo hänen ensimmäisestä Khademi-kirjoituksestaan Hasan Khademi käy suomalaista lukiota ja saa jopa kymppejä todistukseen – pian selviää, uhkaako häntä ja lukuisia muita käännytys Afganistaniin. Asian näyttävän julkituonnin tarkoituksena oli selvästi vaikuttaa maahanmuuttovirastoon ja hallinto-oikeuteen. Toisessa uutisessaan Tampereella lukiota käyvä Hasan Khademi ei saa hallinto-oikeuden mukaan turvapaikkaa Suomesta toimittaja Koskinen pitää  hallinto-oikeuden päätöstä afgaanin valepakolaisuudesta vääränä. Seuraavaksi Koskinen otti avuksi Yle TV 1:n Perjantai-ohjelman ja painosti viranomaisia muuttamaan päätöstä kirjoituksellaan Käännytys Afganistaniin uhkaa Hasanin haaveita – Miksi kielen oppinut, lukiota käyvä, töitä tekevä nuori ei saa jäädä Suomeen? 

Näin läpinäkyvänä journalistinen junttaaminen herätti jo Yle Watchin kirjoittamaan tapauksesta arvion Perjantai: kuka tahansa voi jäädä Suomeen. Mitkään kansalaisprotestit eivät kuitenkaan auttaneet, sillä lopulta korruptoitunut oikeusjärjestelmä taipui Ylen propagoiman negativiisen julkisuuden edessä ja myönsi Khademille perusteettomasti turvapaikkastatuksen. 

Koko prosessin aloittanut toimittaja Koskinen oli yllättävästä käänteestä riemuissaan kynäilleessään Ylen verkkosivuille jutun Koulumenestyksellä huomiota saanut Hasan Khademi sai sittenkin turvapaikan Suomesta: "Nyt voin keskittyä rauhassa ylioppilaskirjoituksiin". Jo jutun otsikko muuntelee totuutta, sillä Hasan Khademi ei saanut huomiota koulumenestyksellään vaan ainoastaan siksi, että Ylen toimittaja nosti hänet pinnalle luikuisissa mielipideuutisissaan. 

Vasemmistolle Koskinen on sankaritoimittaja ja toimii varmasti esimerkkinä monille kympin tytöille, jotka haluavat päästä "parantamaan maailmaa" agendajournalismin avulla. Kolikon toisena puolena taas on se, että ilman kansan mandaattia toimivat toimittaja-manipulaattorit laskevat entisestään journalistien ja median arvostusta. Tämä on näkynyt myös kansalaisten luottamusbarometreissa mediaan. Vaikka toimittajakuplassa vielä uskotaan omahyväisesti oman ammattikunnan lähetystehtävään, kansan keskuudessa heidän arvostuksensa on vajonnut jonnekin juristin ja ulosottomiehen välimaastoon.

                                                            ************************

    

Ylen vakiokolumnisti, kulttuurin tutkija Jari Ehrnrooth, tunnetaan klassisen liberalismin ja minimivaltion kannattajana. Viimeisimmässä kolumnissaan Suomalaisuuden koodi tämä vasemmistolaisten vihaama ääri-individualisti arvostelee kansalaisten valtiokeskeisyyttä. Kuten monissa Ehrnroothin kolumneissa, hän on monissa lähtöoletuksissaan ja argumenteissaan oikeassa. Niin myös tällä kertaa:

Espanjalainen, ranskalainen tai italialainen voi olla ylpeä kansastaan ja kulttuuristaan mutta vihata valtiotaan. Tätä ei kuule Suomessa. Meillä isänmaan rakkaus on samalla valtionrakkautta, kenties lujemmin kuin missään muualla.

Suomalaisten asenne on ymmärrettävä, sillä valtio rakenettiin täällä alunperin kansaa varten, jolloin patriotismi ja nationalismi sulautuivat yhteen. Sittemmin valtiorakkaudessa on tullut silkkaa hulluutta, koska valtio ei selvästäkään aja enää ensisijaisesti kansan, suomalaisten, etua. Hyvänä esimerkkinä tästä on nykyhallitus ja erityisesti sen sisäministeriö, joka alistaa päätöksensä "kansainvälisen yhteisön" intresseille. Ainoastaan ajastaan pudonneet henkiset demarieläkeläiset uskovat valtion edustavan suomalaisia ja Ylen kertovan totuuden kuin Arvi Lind aikanaan. Espanjassa ja Ranskassa on aina ymmärretty se, että patriotismi tarkoittaa vain uskollisuutta esivaltaa kohtaan kun taas lojaalisuus kansalle merkitsee nationalismia.

Siinä missä Ehrnrooth on oikeassa tilannekuvan hahmottamisessa, on hän poikkeuksetta väärässä johtopäätöksissään. Tämä johtuu hänen suosimastaan atomisoituneesta individualismista ja siitä johdetusta harhaisesta ihmiskuvasta:

Kun Snellmanin kynäilemä valtiollinen kansallishenki on tehnyt tehtävänsä, se saa mennä. Ennen pitkää suomalaisuuden kollektivistinen koodi meissä purkautuu tai ainakin löystyy, koska se ei sovi yhteen jatkuvasti vahvistuvan yksilöllisen persoonan vapauden ja vastuun eli eettisen liberalismin kanssa.

Mikäli yhteiskuntaa koossa pitävää koheesiota vähennetään entisestään purkamalla kansakunnan yhteiset intressit, voi olla varma, että edessä on anarkonihilismiä muistuttava olotila. Siinä kukin pärjätköön omillaan. Vain "vahvimmat" (kieroimmat, moraalittomimmat) selviävät, jos nekään, kuten valtiofilosofi Thomas Hobbes kuvasi asiantilaa teoksessaan Leviathan (1651). 

Ehrnroothilta piti ilmestyä jokin aika sitten Ylessä sananvapautta käsittelevä kolumni, mutta julkaisu estettiin. Asiasta kertoo kirjoittaja itse äskettäin Verkkouutisissa ilmestyneessä vuodatuksessaan Tämä on koronaakin kovempi uhka. Siinä hän sanoo joutuneensa mustamaalaamisen ja jopa väkivallan uhan kohteeksi:

Henkilööni on kohdistunut mustamaalausta ja väkivallalla uhkaamista monesta eri suunnasta. Kun olen arvostellut hyvinvointivaltiota, olen ollut sosialisteille ”fasisti” ja ”kuulapäinen rodunjalostaja”, ja kun olen arvostellut kristillistä antisemitismiä, olen ollut kansallissosialisteille ”liberalismin läpikyllästämä” ja ”kuivakka filosemiitti”.

Merkille pantavaa lainauksessa on hyperlinkattu kohta "liberalismin läpikyllästämä" ja "kuivakka filosemiitti", joka viittaa keväällä vuonna 2017 ilmestyneeseen Yle Watchin kirjoitukseen Pääsiäinen Ylessä: intellektuelli palvoo juutalaisia ja halveksuu kristittyjä. Vaikka Ehrnroothin purkauksessa YW rinnastetaan  äärivasemmistoon, ero on kuitenkin ilmiselvä: Yle Watch kannattaa totaalista sananvapautta kaikille. YW ei siis ole samassa rintamassa punavihreiden kanssa vaatimassa Ehrnroothin suun tukkimista, päinvastoin. Vain äärivasemmisto vaatii keskustelun suitsemista, koska sen huonot argumentit eivät kestä vapaata kilpailua so. sananvapautta. Jos se ei saa orwellilaisen lainsäädännön avulla poliittisten vastustajien suita tukittua, se turvautuu uhkailuun ja väkivaltaan. Juuri näin näyttää käyneen Ehnroothille, kun hän kertoo lukuisista äärivasemmistolaisten masinoimista uhkailuista.

Ongelma on todellinen, mutta Ehrnroothin ratkaisut sen poistamiseksi ovat luiskahtamista ojasta allikkoon. Itse asiassa hänen demokratiaan kuulumattomat vaatimuksensa ennakkosensuurista muistuttavat sitä samaa vapaan sanan tukahduttamista, jota nykyvasemmistokin vaatii "vihapuheen" varjolla.

Monien vanhemman polven intellektuellien tapaan Ehrnroothilta puuttuu ymmärrys Internetin vapaan verkon luonteesta, johon on aina kuulunut "tappouhkaukset" ja käsistä karannut suunsoitto. Kyse on eräänlaisesta kansakunnan vessanseinästä, johon pitää suhtautua samalla tavalla kuin oikeaan vessan seinään: hymähtäen, unohtaen tai vielä tylymmällä kuittauksella.

1980-luvun journalistiseen kulttuuriin jämähtäneet toivovat sen ajan eettisten normien pätevän myös Internettiin. Kirjoituksensa perusteella Ehrnrooth kaipaa aikaan, jolloin tavallinen kansalainen saattoi saada sanansa kuuluville ainoastaan valtalehtien mielipidekirjoituksissa, jotka julkaistiin jos ne sattuivat miellyttämään lehteä. Tähän ei ole enää (toivottavasti) paluuta, joten ainoa lääke Internetin hillittömyyttä vastaan on paksumman nahan kasvattaminen.

Toisin kuin eilispäivän pönöttävät päivälehdet, Internet on aidosti anarkistinen mielipiteen ilmaisun paikka. Tosin tämäkin on muuttunut kun korpororaatioiden (Facebook, Youtube ym.) ja valtioiden yhteispelillä poliittinen sensuuri on astunut kuvaan. Hinku tekstien ja videoiden ennakkotarkastukseen ts. ennakkosensuurin panee Ehrnoothin samaan rintamaan sättimiensä vasemmistolaisten kanssa, sillä juuri he ovat pitkälti mm. Facebookin sensuurin takana.


                                                            ************************


Yle Teema, 13.5.2020 klo Kino: Tulkki (7) 

80-vuotias Ali Ungar lukee sattumoisin entisen SS-upseerin kirjaa, jossa hän kuvaa toimiaan sodan aikana Slovakiassa. Ilmenee että upseeri on tappanut hänen vanhempansa. Toteuttaessana kostoa Ungar tapaakin upseerin 70-vuotiaan pojan Georgin. Yhdessä he lähtevät matkalle totuutta etsien. O: Martin Sulík. N: Peter Simonischek, Jiri Menzel. (Slovakia/Itävalta 2018). HD 1 h 50 min. Linkki ohjelmaan.

Yle Teeman ohjelmanhankkijoiden homma ei ole niitä vaikeimpia, kunhan osaa poimia identiteettivasemmiston viimeisimmät degeneraattiteemat. Ja mausteeksi pari kertaa viikossa elokuvia ja "dokumentteja" nazeista. Näin saadaan valmiiksi kulttuuritantoille uusmarxismilla hapatettu mindfuck.


TV 1, 11.5.2020 klo 18.59 Historia: Brittikuninkaalliset ja natsit

Britannian kuningashuone on aina toiminut natsien vastaisen taistelun symbolina. Kasvava todistusaineisto kuitenkin viittaa siihen, että Windsorin hallitsijasuvussa on 40-luvulla esiintynyt natsimyönteisyyttä. Dokumentti selvittää huhua, jonka mukaan Kuningas Edvard VIII olisi luovuttanut Hitlerille arkaluonteisia sotasalaisuuksia vahvistaakseen omaa asemaansa. T: Ifage Filmproduktion/ZDF, Saksa. HD ohjelmatekstitys (suomi) 51 min. Linkki ohjelmaan.

Vanha viisaus, ettei Ylen Historiadokumenttia ilman natseja, pitää jälleen paikkaansa. Natsien kaivelulla mitä kummallisimmissa yhteyksissä tarkoittaa yleensä sitä, että huomio halutaan kiinnittää muualle. Britannian kuningashuoneen todellinen tabu kun aina ollut siinä, kuinka laajasti juutalaiset ovat soluttautuneet siihen.