STILLER ON STILLER VAIKKA VOISSA JA UUNISSA PAISTAISI

Yle Radio Puhe, maanantai 23.4.2018 klo 17.02. Ruben Stiller: Oletko piilorasisti? 

Missä kulkee maahanmuuttokriittisyyden ja rasismin välinen raja? Onko puhe poliittisesta korrektisuudesta vain olkinukke, jolla lyödään vastustajaa? Millainen on rasistin psyyke? Kuinka monta rasistista ajatusta sinulla on päivässä? Ruben Stillerin vieraina ovat kansalaisaktivisti Maryan Abdulkarim ja tietokirjailija Marko Hamilo

Kuuntele ohjelma Yle Areenasta.

Ruben Stilleristä ei päästä eroon Ylessä sitten millään, sen verran tiukkaan tämä sionistinen tupajumi on tarrautunut valtion johtavan mädätystehtaan hormeihin. Vaatisi varmaan päättäväisempää savustusta tai Ylen sisäisiä henkilöstöpuhdistuksia, jotta tämä Ahasverus saataisiin lopullisesti karkotettua suomalaisvihaa lietsovista ohjelmistaan. Ikävä kyllä viattomat sielut joutuvat altistumaan edelleen Stillerin myrkynkylvölle, sillä saatuaan tv:stä häädön hän häärii nykyään radion puolella. Jo tv-kaudellaan Stiller juonsi radiossa vasemmistoliberaalien selkääntaputteluohjelma Pyöreä pöytää, mutta tultuaan kokonaan radion puolelle, hän on saanut  Radio Puheessa oman jokaviikkoisen tunnin kestävän propagandatuokion. 

Jo tv:n Pressiklubi-ohjelmasta kävi selväksi, että Stillerillä on pakkomielle käsitellä kielteisellä eli "kriittisellä" tavalla aiheita, jotka ovat keskeisiä suomalaiselle ja eurooppalaiselle identiteetille. Nyt jo avoimesti perinteisen suomalaisuuden hylänneenä agitaattorina hän on halunnut ylläpitää keskustelua, jossa Euroopan valkoisten etnisyys, perhe ja sukupuolisuus "dekonstruoidaan" eli määritellään uudelleen siten, että alkuperäisistä kestävistä malleista ei jää jäljelle enää mitään. Tuttu keskustelustrategia kulttuurimarxismissa keskeisessä kriittisessä teoriassa.

Eilisessä ohjelmassa Ruben Stiller pääsi jälleen lempiteemansa rasismin pariin. Vaikka ohjelman insertissä Stiller väittää, "rasismin määritteleminen on helppoa", se ei ole sitä käytännössä, koska hänen tulkinnassaan sen harjoittajia voivat olla vain valkoiset ei-juutalaiset, mikä on jo itsessään rasistinen oletus. Tätä tuttua rasistista rasismioletusta ohjelma noudatti alusta loppuun, koska siinä ei puhuttu sanallakaan esimerkiksi somalien rasismista, vaikka toisena vieraana oli "kansalaisaktivistina" tunnettu medialemmikki Maryan Abdulkarim.

Irvileuat leukailivat 1970-luvulla, että punaruusu Arja Saijonmaa on Suomen "lahja" Ruotsille. Tänään he sanoisvat luultavasti jotain samantapaista somali Maryan Abdulkarimista, jonka lahjakkuudesta saavat nauttia puolestaan suomalaiset. Julkisen näkyvyyden perusteella häntä voidaan epäilemättä pitää huomattavana somalina, mikä ei objektiivisesti katsoen vielä kerro mitään hänen merkittävyydestään. Somalit eivät ole tuottaneet Suomessa ainuttakaan kirjailijaa, keksijää, professoria, yritysjohtajaa, huipputaitelijaa, koneinsinööriä tai ravintolaketjun perustajaa, vaan heidän parasta antiaan maallemme ovat olleet toimittajat Abdirahim "Husu" Hussein ja Wali Hashi sekä muslimifeministi Maryan Abdulkarim. Heidän suurin yhteiskunnallinen saavutuksena on ollut lietsoa ja ylläpitää suomalaisivihamielistä kaunaa, jonka vuoksi valtamedian klienteeli on pitänyt heitä erityisen suuressa arvossa. On selvää, että tällaisten oman etnisen ryhmän etua ajavien kiittämättömyys ja suoranainen vihamielisyys herättävät suomalaisissa Yle-veron maksajissa vastavihaa, joka sitten ilmenee koruttomana totuuspuheena jota valtamedia kutsuu vihapuheeksi.

Stillerin ohjelmassa esiintynyt Maryan Abdulkarim tuli vahvistaneeksi roppakaupalla niitä ennakkoluuloja, joita suomalaiset pitävät tosiasiassa perusteltuina ennakkotietoina somaleista. Abdulkarim oli juuri niin ylimielisen aggressiivinen kuin mitä stereotypiat somaleista maailmalla kertovat. Hänen etuilevissa puheenvuoroissaan paistoi lahjomattomasti läpi se, kuinka hänet on jo nuoresta asti altistettu marxilais-leninistisiin harhoihin kolonisiaatiosta ja frankfurtilaiseen oppiin valkoisten yksinomaisesta syyllisyydestä. 

Hän ottikin heti ohjelman alussa yleisen syyttäjän roolin ja sätti kaikin mahdollisin tavoin suomalaista miestä ja kulttuuria. Abdulkarimin  paasaus rasismista ja patriarkaatista oli sikäli huvittavaa, että hän tulee maasta, jossa tasa-arvoasiat kuten sukupuolisensitiivisyys, uskonnollinen suvaitsevaisuus ja eri etnisten ryhmien yhteiselo on täysin eri tolalla kuin Suomessa. Röyhkeyden huippuna voi pitää sitä, että Abdulkarim tunsi itsensä ja viiteryhmänsä (muslimit, somalit)  jatkuvasti loukatuksi, vaikka ainoa joka voisi olla oikeutetusti närkästynyt, on etninen suomalainen, joka kiitokseksi somalien elättämisestä saa kuulla olevansa pahimman luokan sortaja. 

Tietysti tällaisen vihanlietsonnan päävastuullinen on Yle, joka antaa vapaan foorumin etnisesti vieraiden hyötyjien edusnaiselle. Valitettavasti ohjelman teemasta johtuen edes tiedetoimittaja Marko Hamilo ei voinut sanoa ääneen sitä, että kun omilla kyvyillä ei pystytä tuottamaan hyvinvointia, kestäviä instituutioita ja yhteiskuntarauhaa kotimaassa, niin silloin livahdetaan Suomen valmiiseen pöytään, jonka äärellä vain ruikutetaan ja purraan ruokkivaa kättä.

Marko Hamilolla oli tosiaan epäkiitollinen tehtävä puolustaa vahvistettuja tilastotietoja, kun vastassa oli kaksi argumentatiivisen akrobatian harjoittajaa, joille mikään fakta ei ole riittävä, jos se vain on multikultia vastaan. Kuulijalle ei tullut yllätyksenä, että Stiller asettui ohjelmassa somalifeministin puolelle ja kävi tämän kanssa ankaraan yhteishyökkäykseen kaikkia Hamilon puheenvuoroja vastaan. 

Vastaavasti silloin (lähes aina) kun Abdulkarim sanoi jotain typerää, Stiller vaikeni täysin. Näin kävi jo heti alussa kun Hamilo totesi tutkimuksiin vedoten, että toimittajista 70-85 prosenttia kannattaa punavihreää maailmankuvaa, vaikka kansalaisten selvä enemmistö ajattelee toisin. Abdulkarim samaisti tämän siihen, että poliiseissa on huomattava osa Persujen ja Kokoomuksen kannattajia, josta "Hamilo ei näytä olevan huolissaan". Vertailu on yksinkertaisesti perusteeton, sillä toisin kuin toimittajat, poliisit eivät noudata puoluekirjaa vaan Suomen lakia, jonka mukaan kansalaisia on kohdeltava yhdenvertaisesti. Vihjailu puolueellisuudesta ei osu maalinsa kun tietää, että jos poliiseissa olisi enemmistönä somalifeministin suosimia punavihreitä, kansalaisia kohdeltaisiin varmasti "edistyksellisyyden nimissä" eri tavalla. Mitä tulee sitten toimittajakuntaan, niin sen poliittisilla mieltymyksillä on välitön merkitys, koska heidän työnään on kertoa ja uutisoida maailmasta. Heidän poliittisesti värittyneille mielipiteille ja uutispainotuksille on alttiina lähes koko kansa, kun taas poliisien kanssa tekemisiin joutuu pieni joukko jo lähtökohtaisesti rikollista ainesta. 

Stillerin omaa asennetta ohjelmassa kuvasi parhaiten kommentti, jossa hän sanoi, ettei koe itseään suomalaiseksi, koska suomalaisuus on "saastunut termi". Ilmeisesti hän on jättänyt vihanpuuskissaan kaiken häveliäisyyden sivuun ja uskaltaa siksi halveksua suomalaisuutta samalla kun julistaa olevansa avoimesti "valittu", juutalainen. 

Stiller tunnusti juutalaisten erityisaseman toteamalla, että jos Marko Hamilo esittäisi juutalaisista samanlaista kritiikkiä kuin muslimeista, hän ottaisi välittömästi yhteyttä seurakuntansa lakimiesarmeijaan. Kommentin tarkoitus oli tietenkin osoittaa, että myös muslimeihin kohdistuva kritiikki on perusteetonta, koska juutalaisista ei voi sanoa muuta kuin hyvää. Tätä hän demonstroi antisemiittisellä olkiukkoargumentilla, jonka mukaan "juutalaiset ovat ahneita" ja väitti sen olevan yhtä perusteeton yleistys kuin tilastolliset faktat muslilmien tekemistä raiskauksista länsimaissa (Suomessa Lähi-idän muslimit raiskaavat 17-kertaisesti suomalaismiehiin verrattuna). Tässä kohtaa Hamilo sivalsi osuvasti Stilleriä ja kysyi jotenkin siihen tapaan, että voiko väitteen juutalaisten ahneudesta esittää, jos se pitää paikkaansa. Hamilon olisi kannattanut sivuuttaa koko olkiukko ja kysyä, että onko sallittua todeta se fakta, että juutalaistaustaiset henkilöt omistavat ylivoimaisen enemmistön amerikkalaisesta ja koko globaalista mediasta.

Aivan nappiin ei Hamilonkaan esintyminen mennyt, vaikka hän muutoin puolusti sankarillisesti totuutta kahden sihisevän toiseus-matelijan edessä, jotka eivät kyenneet muuhun kuin sylkemään ulos myrkyllistä sappeaan. Hamilon pahin myönnytys ja siten harhautuminen pois tosiasoiden polulta kuultiin kohdassa, jossa hän väitti kulttuurien olevan vaihdettavissa keskenään ikään kuin kyse olisi paidoista. Ensinnäkään assimilaatio ei käy todellisuudessa yhtä helposti kuin Hamilon kannattamassa liberalistisessa ideaalissa. Toisekseen, kulttuuri on henkinen ilmaus sen luoneista ihmisistä. On vaikea kuvitella, miten ne, jotka ovat lähtöisin savimajoista tai palvovat väkivaltaista pedofiilia voisivat millään uskottavalla tavalla omaksua kulttuurin, joka rakensi katedraalit, kehitti tieteen, kävi kuussa ja loi modernin oikeusvaltion. Hamilon puolustukseksi on tosin sanottava, että toisaalla hän sanoi yhden kulttuurisen valtaryhmän pohjalle luodun kansallisvaltion olevan paras keino estää etniset konfliktit.

Jatkuvan Hamiloon kohdostuneen yksipuolisen hiillostuksen huvittavin osuus kuultiin ohjelman  lopussa. Sekä Abdulkarim että Stiller vaativat kahteen eri otteeseen Hamiloa pyytämään anteeksi sitä, että tämä epäili tutkimusta, jossa ilmoittamatta jääneet perhepiirin raiskaukset olisivat pääasiassa suomalaisten tekemiä. Hamilon mukaan on paljon todennäköisempää, että tämäkin asia olisi muslimeille epäedullinen, sillä islamissa vaimo nähdään miehen omaisuutena. Koska islamilaiset naiset hyväksyvät Koraanin näkemyksen, jossa he ovat miesten omistamaa "peltoa", he eivät pidä miesten seksuaalista vallankäyttöä kotioloissa raiskauksena. Koska rikosta ei ole Koraanin mukaan tapahtunut, islamilaiset naiset eivät ilmoita siitä viranomaisille. 

Tämän ääneen sanominen oli jotain sellaista joka sai hermoherkän Maryan Abdulkarim raivostumaan ja pitämään sitä itseensä kohdistuneena loukkauksena. Hamilo vastasi tähän, ettei hän ole loukannut ketään yksilöä, vaan puhui ainoastaan islamin kiistämättömästä yleisestä piirteestä. Radiofarssi huipentui siihen, että viimeisellä minuutilla Stiller yhtyi Abdulkarimin liikuttuneeseen marmatukseen ja vaati puoliväkisin anteeksipyyntöä Hamilolta. Kerrankin median seuraajat saivat kuulla vastauksen, jota ei olla totuttu kuulemaan näinä pelkurien aikoina.

                                                             *********************

Yle TV1, maanantai 23.4.2018 klo 19:00. Historia: Elämää Venetsian getossa 

Venetsian getto perustettiin 1500-luvulla rajoittamaan juutalaisten oikeuksia ja asumista. Minkälaista elämä getossa oli ja mikä oli juutalaisten asema yhteiskunnassa?

TV1, perjantai 20.4.2018 klo 23:30, Historia: Petturien lapset 

Hitlerin salamurhayrityksen suunnittelijat teloitettiin pettureina ja heidät on jo unohdettu virallisessa historiassa. Mutta heidän lapsensa eivät ole unohtaneet heitä. Tämä on heidän tarinansa. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

ARKIHAVAINTO ILMAN 0-TUTKIMUSTA: YLESSÄ KEKSITYT JUTUT LEVIÄVÄT KAIKKEIN NOPEIMMIN

Mitä enemmän ihmiset etsivät internetistä tietoa ja uutisia, sitä epätoivoisemmaksi käy etabloituneiden valtamedioiden taistelu vähenevän lukijakuntansa ja uskottavuutensa puolesta. Internetin ilmaantuminen 1990-luvulla ei ole ainoa syy valtamedian epäsuosioon, vaan kansalaiset ovat huomanneet, että virallinen uutisjournalismi on selkeästi epäluotettavampaa, arvolatautuneempaa ja propagandistisempaa kuin parikymmentä vuotta sitten. Niin sanonut vastamediat, joita valtamedia kutsuu ylimielisesti valhemedioiksi, eivät ole syntyneet tyhjästä tai silkasta pahantahtoisuudesta, vaan ne ovat tulleet täyttämään tiedollista tyhjiötä ja pimitystä, joista valtavirran tiedotusvälineet ovat ideologisista syistä päävastuussa. Peittääkseen omat valheensa valtamedia kiinnittää yleisen huomion "valeuutisiin", joita tekevät tietenkin kaikki muut paitsi viralliset ja arvostetut uutistalot. 

Vaikka Ylen verkkosivujen tuore uutisjuttu Saksassa tutkittiin valeuutisten levittämistä: Maahanmuuttovastaiset valheet levisivät kuin kulovalkea ei koskekaan Suomea, halutaan sen julkaisulla kertoa, että myös täällä on "yhteisestä arvopohjasta" (lue: media- ja talous"eliitin" arvot) poikkevia uutissivustoja, joita kuluttajat eivät saisi missään nimessä seurata. Artikkeli on niin osoitteleva, ettei sen viestiä ota tosissaan kuin ne, jotka uskottelevat itselleen vain kabaalin äärioikeiston vastaavan "valeuutisista". 

On tutkitusti totta, että huomattava joukko suomalaisista suhtautuu hyvin skeptisesti politisoituneen Ylen uutistarjontaan, mutta valtionjätillä ei ole toisaiseksi vielä hätää, koska sen suurimpana katsojarunkona on vuodesta toiseen demarieläkeläiset, jotka uskovat sen sanaan kuin paavin julistuksiin. Yleisradio kyllä aavistaa, että kun tuo höperehtivä katsojasegmentti on ajan myötä väistymässä, kanavajätti ei ole kiristyvässä kilpailutilanteessa saamassa tilalle uusia höynäytettäviä. Vielä tällä hetkellä se voi luottaa valtiouskollisiin demarikatsojiinsa, joille uppoaa hyvin mm. tänään Päivän kasvo -tv-ohjelmassa haastatellun valtioneuvoston viestintäjohtaja Markku Mantilan vakuuttelut siitä, että maamme koulutustaso (mm. monikulttuurilla aivopestyt lastentarhat ja punainen yliopisto) on niin korkea, että kriittinen medialukutaito panee heidät luottamaan vain Yleen ja muihin valtamedioihin.

Saksalaisia valeuutisia käsitellyt uutisjuttu paljasti epäsuorasti, että Saksan yleisradioyhtiö ARD:n eilen esittämä dokumentti stuttgartilaisen yliopiston valeuutiskokeesta on itsessään keinotekoisesti luotu uutinen. Sekä Ylen jutusta etti Hohenheimin yliopiston "selvityksestä" käy nopeasti selväksi, että keksittyjen juttujen poliittisena määritelmänä on oletusarvoisesti "äärioikeistolaisuus":

Yliopiston työntekijät kehittivät valeuutisten lisäksi neljä valeprofiilia seuramaan oikeistopopulistiksi tiedettyjä nettisivustoja. Suosituin valeprofiili keräsi kahdessa viikossa 251 Facebook-seuraajaa. 

"Der Volksbeobachter" muistutti nimeltään Völkische Beobachter -sanomalehteä, joka oli natsien puoluelehti vuodesta 1920 vuoteen 1945. Tutkijoiden mukaan jo nimen piti kertoa, että kyseessä ei voi olla kovin uskottava media.

Miksi tutkimus ei ottanut kohderyhmäkseen myös äärivasemmistolaisia ja valtavirran liberaaleja sivustoja seuraavia ihmisiä? Ilmeisesti siksi, että sellainen tutkimus olisi antanut vääränlaisen lopputuleman. Siksi Hohenheimin yliopiston tutkimusasetelmassa establishmentin tiedotusvaltaa tukeva johtopäätös oli selvä jo ennen tutkimusta:  valeuutisista vastaa vain ja ainoastaan oikeistopopulistit eivätkä suinkaan valtavirtaliberaalit ja äärivasemmisto. Vuosien varrella paljastuneet valtamedian huijaukset puhuvat luonnollisesti tällaista yksipuolista tulkintaa vastaan.

On tragikoomista, että Saksaa vuodesta 1945 hallinneen sionistisen miehityshallinnon äänitorivena toimiva ARD esittää tv-dokumentin punavihreän yliopiston keksimän vaihtoehtomedian valheista. ARD ei ole tietenkään maan ainoa saksalaisvihamielinen mediajätti, koska myös yksityiset tiedotusvälineet ovat tiukan totuussäätelyn ja itsesensuurin alaisia, mutta toisaalta sen valtava katsojapeitto edustaa samaa ylivaltaa kuin verorahoitteinen Yle Suomessa, joten kyse ei ole mistä tahansa propagandan levittäjästä. Siksi ARD:n (ja Ylen) valheet ja pimitykset ovat monta kertaa raskauttavampia kuin amatööripohjalta toimivien vaihtoehtomedioiden muutamat tarkastamattomat uutisjutut.

Ymmärrettävistä syistä maamme valtamediat eivät halua nostaa esille saksalaisten hengenheimolaisten  kieroilua tiedotusvälineissä. Parikymmentä vuotta sitten tämä oli vielä mahdollista, jolloin muutamassa valtalehdessä reposteltiin toimittaja Michael Bornin kolmeakymmentä saksalaisille tv-kanaville tekemää valedokumenttia. Hänen tunnetuin huijausdokumentti esitettiin syyskuussa 1994 Stern-tv:ssä, jossa aiheena oli amerikkalaisen Ku Klux Klanin toiminta Saksassa. Mitään saksalaista Klaania ei oikeasti ollut, mutta tiedostava punaliberaali Born halusi, että sellainen pitää olla, jotta mediassa saataisiin lietsottua moraalipaniikkia ja mässäillä vaarallisilla rasisteilla, joiden toimintaan valtiovallan pitäisi puuttua ankarasti. Bornin dokumentin ensimmäisessä versiossa ei esitetty muita todisteita Saksan Klaanista kuin muutama anonyymi haastattelu ja epämääräisiä vihjeitä saksalaisten ja amerikkalaisten rotuaktivistien kirjeenvaihdosta. Kunnon skuuppia odottaneelle Stern-tv:lle tämä ei tietenkään riittänyt ja se tivasikin Bornilta tiukasti, että "missä ovat huput? Ilman huppuja ei filmiä!". Born teki työtä käskettyä ja ompeli itse (sic!) lakanoista klaaniasusteet ja pyysi paria tuttuaan esittämään "seremoniaa". Vaikka tulos oli kömpelö, se kuitenkin riitti Stern-tv:lle. Melko pian ohjelman esittämisen jälkeen Bornin valedokumenttien vyyhti alkoi purkaantua. 

Bornin tapaus ei ole Saksassa mitenkään ainutlaatuinen, vaan siellä valtamediat ovat sodan jälkeisenä aikana syyllistyneet mitä härskimpiin valheisiin kansallissosialisteja, nationalisteja ja jopa valtavirran konservatiiveja vastaan. Maan tapaan kuuluun, että valtion hallinto ja syyttäjälaitos katsovat näitä jatkuvia valheita ja saksalaisiin kohdistuvia vihakampanjoita läpi sormien, jonka vuoksi media ei joudu pyytelemään niitä koskaan anteeksi puhumattakaan vakavimmista rangaistusseuraamuksista.

Saksalaisella ja suomalaisella valtamedian härskiydellä on vain aste-ero, mutta muutoin ne vetävät yhtä köyttä epäkansallisen globalismin puolesta. Onneksi valtamedian valheita seuraavilta valppailta kansalaisaktvisteilta ei ole jäänyt tämäkään Ylen juttu huomaamatta. Juha Huopainen kertoo, kuinka Yle on mediakritiikissään häpeämättömän kaksinaamainen: 

En nähnyt Ylen uutisoivan Otto Brenner-säätiön selvityksestä, jonka mukaan ns. valtamedia raportoi siirtolaiskriisistä hyvin yksipuolisesti ja vähätteli toteutuneita ja potentiaalisia ongelmia. 

Tämä on ikävää, koska Otto Brenner-säätiön havainto koski laajasti ”laatumediakenttää” ja sen työskentelyä. Se, että somessa jaettu feikkiuutinen alkaa helposti levitä, ei mielestäni ole uutinen. Se, että laatumedia fantsuttelee, ja raportoinnin sijaan yrittää kasvattaa ja ohjata yleisöään ajattelemaan ja toimimaan ”oikein”, pitäisin paljon huolestuttavampana. 

Se, että Yle jätti viikko sitten julkaistun raportin uutisoimatta, vaikka se oli iso uutinen Saksassa, on toimituksellinen valinta. Se, että Yle uutisoi hassun ”jaoimme kolme uutista itse tekemällämme nettisivulla”-havainnon, on toimituksellinen valinta. 

Pidän surullisena, että Yle on tavattoman huolissaan valemediasta (joka ei varsinaisesti onnistu kenenkään muroihin kusemaan, vaikka yrittääkin), mutta ei ollenkaan huolissaan valtamediasta, vaikka valtamedia siis vähemmästä kusettamisen määrästä muokkaa ja rajaa yleistä mielipidettä ja keskustelun sopivuuden rajoja paljon enenmän. 

Minusta ongelma ei ole se, että joku hät’hätää verkkoon pystyyn pistetty sivu jakaa, ja onnistuu levittämään paskaa. Ongelma on, että ns. valtamedia kärsii suunnattomista biaksista, ja mikään määrä pahkasikamaisten ”me laatumediassa olemme totuuden asialla”-julistusten allekirjoittamista ei näköjään muuta tätä. 

Ja ymmärtääkseni ainoa Suomessa aiheesta uutisoinut oli Suomen Uutiset.

Saman päivityksen kommentissa eräs lukija muistelee, että Ylellä oli vielä 1990-luvulla "varaa" jonkinlaiseen vilpittömään mediakritiikkiin, vaikka Maailma Sanojen Vankina -ohjelma oli sinällään hyvin vasemmistolaisesti virittäytynyt:

Tärkeä aihe. Aikoinaan 90-luvulla Ylelläkin oli Maailma Sanojen Vankina - ohjelma, jossa paljastettiin valtamedian virheitä. Vähän oli kyllä silloinkin fiilis että ohjelma oli sen verran kuumaa kamaa että haluttiin piilottaa hankaliin katseluaikoihin. Toisaalta siihen aikaan ei oikein edes ollut mitään muuta kuin valtamedia, jos vastaavaa ohjelmaa tehtäisiin nykyään niin tuskin enää valtamediaa kritisoitaisiin.

                                                     ********************************

Yle TV1 Tiistai 1.8. klo 21:00. Allsång på Skansen  

Suora yhteislauluohjelma Tukholman Skansenilta, jonka juontaa Sanna Nielsen. Lähetyksen selostaa suomeksi Hanna Pakarinen. Ohjelmaa voi seurata ilman selostusta valitsemalla lähetyskieleksi ruotsin. HD

Aikamme kulttuurimarxilaisen identiteettipolitiikan läpilyönnistä kertoo paljon se, että jopa sellaisissa ohjelmissa, joissa multikulti- ja pervoprogandaa ei uskoisi löytyvän, se yllättääkin koko yhdessä viihtyvän perheen (selvennykseksi: perhe = isä + äiti + lapset).

Näin kesäaikaan ruotsalainen versio Tammerkosken sillalla -yhtieislauluohjelmasta esitetään suorana Tukholmasta Yle tv 1:ssä joka tiistai. Parissa ensimmäisessä Allsång på Skansen -jaksossa saatiin eläkeläiset koukutettua mukaan tunnelmaan, kun lavalla näkyi vain liinatukkaisia ruotsalaisia. Ainoa ulkomaalainen vieras oli toisessa tai kolmannessa jaksossa näkynyt Suomen rangaistus Ruotsille, kulttuurikommunisti Arja Saijonmaa.

Saijonmaa ei ole tietenkään oikea "ulkomaalainen ruotsalainen" (oksymoroni), sillä häneltä puuttuu ulkoeurooppalainen suojaväri. Seuraaviin jaksoihin lisättiinkin pikku hiljaa mutta varmasti etnisesti eksoottisia uusruotsalaisia "artisteja". Ohjelmaa seuraavat demarieläkeläiset ikään kuin totuteltiin siihen, että kansallinen yhteislauluperinne onkin oikeastaan aika afrikkalainen juttu.

Eikä pelkästään afrikkalainen, vaan tämän iltaisen jakson perusteella myös transsukupuolinen, kun lavalla hypähti laulajapari, joista toinen oli tumma nainen ja toinen skandinaavinen transu. Jotta katsojille ei olisi jäänyt epäselväksi mistä on kysymys, Skansenilla liehui Ruotsin lipun vieressä sateenkaarilippu. Tietääkseni tuo lippu ei ole mikään virallisesti hyväksytty tunnus valtiolippujen ohella, mutta siellä se vai liehui todistaen kuinka pieni mutta vaikutusvaltaisen itsekäs painostusryhmä on saanut kantansa läpi yhteiskunnassa. Paikalla olleita katsojia asia ei haitannut, sillä he hoilasivat iloisia lauluja onnellisen lasittuneilla silmillään kuin olisivat olleet uppoavan Titanicin kansituoleilla. Täällä itäisellä puolella kotisohvien demarieläkeläiset ilmeisesti yhtyvät aina niin nauravaisten ruotsalaisten joutsenlauluun. 

Yle Fem Tiistai 1.8. klo 11:00, Uusi koti Ruotsissa 

2/6 Viittomakielinen sarja Ruotsiin tulleista kuuroista maahanmuuttajista. Onko Ruotsi kuurojen luvattu maa? Venäläinen Igor Sapega ja makedonialainen Filip Skovin kertovat elämästään kahden kulttuurin välissä. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi.

Yle Fem, tiistai 1.8.2017 klo 19:00, Sankareita helvetissä 

2/6. Anja jatkaa pelastusyrityksiään Nigeriassa, missä viattomat lapset saattavat menettää henkensä noitavainon takia. Andreas yrittää saada Filippiineille nopeasti ruoka- ja vesiapua taifuunin runneltua maata. HD Äänitekstitys: ruotsi.

Yle Fem, Tiistai 1.8.2017 klo 15:00 Historia: Euroopan juutalaisten tarina 

6/8. Ne, jotka selvisivät. Kun sodan loppu lähestyi, Himmler pyrki peittämään kansanmurhan jäljet hävittämällä kuolemanleirejä. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. K12 (ahdistus). UUSINTA.


Yle TV1, tiistai 1.8.2017 klo 23:30, Klovni sotatoimialueella 

Tanskalainen Marie Louise Willemoes käy säännöllisesti Ugandan köyhimmillä slummialueilla ja pakolaisleireillä ilahduttamassa sodasta kärsineitä lapsia - klovnin asussa. Äänitekstitys: suomi. K12 (ahdistus).

VALTA NAISILLE - SE ON TASA-ARVOA, SANOO YLE.

Yle Teema, 8.7.2014, klo 22.10, Akkavalta - Woman Power

(1969) Ismo Sajakorven käsikirjoittama ja ohjaama leikkimielinen kuvaelma naisten vallankumouksesta kertoo paljon oman aikansa asenteista. Pääosissa mm. Carola, Marion Rung, Fredi, Arja Saijonmaa ja Lasse Mårtenson. 

Yle Teema, 8.7.2014, klo 22.50,  Mun mummoni muni mammani

(1973) Feminististä viihdettä ja musiikkia naisen asemasta ja tasa-arvosta. Mukana menossa mm. Mimmi Mustakallio, Birgitta Ulfsson, Tarja-Tuulikki Tarsala, Sinikka Sokka ja Erkki Saarela. 

Yle todistaa itse vahvasti, että se on ajanut naisten ylivaltaa jo 60-luvun lopulta lähtien. Mukana on paljon taistolaisia vaikuttajia, jotka ovat edelleen vahvasti mukana teatterielämässä. Oikeamielisten porukassa voidaan nyt jo nauraa melko vapautuneesti näille kömpelöille pioneeritöille, jotka pohjustivat tietä yhteiskunnan syvämmälle punamädätykselle. 

Yle Tv 1, 8.7.2014, klo 21.00 Murtuva maailma 

(12) 3/5 Mitä Jessielle oikeastaan tapahtui ja kuka on syyllinen? Hotellijohto huolestuu tapahtumasta, miten käy hotellin maineen. Stanley saa kuulla uutisen lehden uudelleenjärjestelyistä, eikä hän ole siitä innostunut. HD

Ohjelman esittely Ylessä:

Ennakkoluulot vastassa. Uudenlainen musiikki ei heti kaikkia sytytä ja rotuennakkoluulot ovat vahvat.  Bändi onnistuu saamaan kiinnityksen yhteen kaupungin hienoimmista hotelleista ja soittajat tutustuvat myös kaupungin aristokraatteihin ja esiintyvät jopa itse prinssille.

Brittiläinen tv-sarja Murtuva maailma on ehtinyt pyöriä Ylen ykkösnyrkissä jo muutaman jakson. Niinpä niin, Eurooppaan väkisin änkeröivät muukalaiset esitetään jälleen pulmusina ja uhreina, ja "ennakkoluuloja" (so. terveitä vaistoja) löytyy vain alkuperäisväestössä. Miten rasistista! 

Todellakin, maailma alkoi murtua viime vuosisadan alkupuolella, eikä mitenkään myönteiseen suuntaan, vaikka rappion arkkitehdit kehtaavatkin kutsua omaa liejuaan "edistykseksi". Mediahypetys on nykymaailmasta tuttua: viidakkomusiikin airueet puetaan valkoisen miehen vaatteisiin ja viihdeteollisuus rummuttaa tylsämieliselle uskonsa menettäneelle kansalle, että tämä on nyt sitä kuuminta hottia. Tämä tosiaan osattiin jo 1920- ja 30-luvulla. 

This is what America has realized on a large scale and spread all over the world through a very significant phenomenon: jazz. In the ballrooms of American cities where hundreds of couples shake like epileptic and automatic puppets to the sounds of black music, what is awakened is a truly ‘mass’ state and the life of a mechanised collective entity. Very few phenomena are so indicative of the general structure of the modern world in its last phase as this, since what characterises it is the coexistence of a mechanical, inanimate element consisting in movement of a primitivist and subpersonal type that transports man into a climate of turbid sensations; a petrified forest wrecked by chaos'.

(Julius Evola: Revolt against the Modern World, 1934/1969)

Yle Tv 2, 8.7.2014, klo 21.00, Ajankohtainen kakkonen

Talvivaaran uusi purkuputki hirvittää sotkamolaisia. Hyvä paha kassikirjolohi. Uusi sarja Nuoret ja rohkeat: homoaktivisti Kirill Pietarista. Osallistava sosiaaliturva - paljon melua tyhjästä. ISIS ja joukkomurhat somessa. HD

Ylessä ei ilmeisesti päivääkään ilman homoilun ylistämistä.