DALLASISSA MURHATTU 5 POLIISIA - MITÄ YLE WATCH KIRJOITTIKAAN EILEN?

Micah Johnson, toinen surmatuista
murhaajista. Hän oli rasistisen
Mustat Pantterit järjestön aktiivi.

Länsimaiden yksi suurimmista ongelmista on kantaväestön apatia ja välinpitämättömyys omiensa kohtalon suhteen. Konkreettisimmin tämä näkyy silloin kun valkoisille vihamielisen hallituksen väkivaltakoneisto eli poliisi tappaa valkoisia, eikä kukaan reagoi mitenkään, varsinkaan kollektiivisesti.

Sanotaanpa Amerikan mustista mitä tahansa, he eivät ainakaan aio alistua teuraslampaiksi kun virkavalta surmaa heikäläisen, vaikka tämä olisi yleisesti halveksuttu rikollinen. Musta yhteisö kokee heidän jäseneensä kohdistuneen väkivallan kollektiivisesti ja on siksi valmis näyttämään tukensa uhrille, yleensä väkivaltaisesti. Totta kai heidän tapansa polttaa korttelit maan tasalle ja ampua takaisin poliiseja on primitiivistä heimoajattelua, mutta pitkällä tähtäimellä se on silti voima, joka pitää yhteisön hengissä. Kunpa valkoisetkin olisivat saman suuttumuksen vallassa kun mielivaltainen valtiokoneisto sortaa omia veljiään ja siskojaan!

Yle uutiset kertoi tänä aamuna, että Dallasissa tarkka-ampuja on murhannut väijytyksessä viisi [valkoista] poliisia. Uusimmassa jutussa  Mitä tiedämme toistaiseksi: Dallasin poliisi surmasi epäillyn kerrotaan yksiselliteisesti mikä motivoi mustaa surmaajaa:

Poliisipäällikkö Brown kertoi epäillyn sanoneen ennen kuolemaansa, että hän on pettynyt poliisiin. Brownin mukaan epäilty kertoi "halunneensa tappaa valkoisia poliiseja". Epäilty oli kertonut toimineensa yksin.

Yhdysvaltojen esimerkki osoittaa jälleen kerran, että monikulttuurisuuteen on sisäänrakennuttuna väistämätön etninen konflikti. Yhteiskuntarauha voidaan saavuttaa vain keskinäisen ymmärryksen segregaatiolla, jossa hylätään kerralla pakotettu "diversiteetti". Aikaa sitten on käynyt selväksi, että mustien ja valkoisten käyttäytyminen, koko olemisen tapa, poikkeaa toisistaan niin paljon, että rauhallinen yhteiselo on käytännössä mahdotonta. Siksi Yle Watchin oli helppo ennustaa eilen, että mustat tulisivat reagoimaan omiensa kuolemiin väkivaltaisesti:

Ei tarvitse olla suuri ennustaja tietääkseen, että piakkoin USA:n eri kaupungeissa syntyy rotuvihaa lietsovia Black Lives Matter -mellakoita. Poliisijohto toivoo varmaan hiljaa mielessään, että surmattu aseenheiluttelija olisi ollut valkoinen, sillä näin se olisi säästynyt median ja poliitkkojen noitavainolta eikä kortteleita poltettaisi maan tasalle.

Ikävä kyllä tämä realismi ei ole tarttunut politiikkojen eikä varsinkaan "asiantuntijoiden" mieliin, josta hyvänä esimerkkinä tämänpäiväinen Turun Sanomien (8.7.2016) uutinen Louisianan episodista. Lyhyessä jutussa oli haastateltu Turun yliopiston sosiologian (heh) yliopisto-opettaja Johanna Nurmea, jonka vanhentuneet patenttiselitykset ovat noloa luettavaa, aivan kuin kyseessä olisi marxilainen ensimmäisen vuoden opiskelija:

-Taustalla on syvä eriarvoisuus, institutionaalinen rasismi, etninen profilointi ja rodullistaminen [sic].

Valkoisen punaliberaalin tapaan Nurmi kohtelee mustia rasistisesti aikuisina lapsina, ei-vapaina toimijoina, jotka eivät kykene ottamaan vastuuta teoistaan, jonka vuoksi vastuu pitää eri tekosyin siirtää poliisille ja rasistisille rakenteille ym.

Omissa selityksissä Turun Sanomat noudattelee Amerikan vasemmiston eli Demokraattien asekammoisia kantoja, sillä lehti tietää kertoa, että "oma roolinsa on Yhdysvaltojen asekulttuurilla". Yle sentään tiesi kertoa, että toinen amupujista, Micah Xavier Johnson, oli rasististen New Black Panther Party ja Nation of Islam -järjestöjen aktiivi, joten syitä hyökkäyselle voi etsia sieltä suunnalta.

Sekä Nurmi että Turun Sanomat ovat väärässä. Jos me suomalaiset Euroopassa haluamme oppia jotain Amerikan viime aikojen tapahtumista ja ehkäistä ne tulevaisuudessa, meidän on luovuttava ajatuksesta, että tänne on väkisin rakennettava monikulttuurinen, vihamielistä etnistä nollasummapeliä synnyttävä yhteiskunta.

YLE UHRIUTTAA USA:N MUSTAT, MUTTA VAIKENEE NÄIDEN RASISTISISTA MURHISTA

Yle Watchia harmittaa jankata tätäkin asiaa ties monennettako kertaa, mutta minkäs teet, kun Yle uutiset on ottanut Yhdysvaltojen yhdeksi lempiaiheeksi poliisiampumiset, tosin vain sillon kun ammuttu sattuu olemaan musta ja poliisi on valkoinen. Toissapäivänä kävi näin, joten Yle sai taas kerran oivan tekosyyn toistaa päivänvaloa kestämätöntä narraatiota valkoisista rasistipoliiseista. Uutinen sai lisää buustia kun tänään pidettiin mielenosoituksellisia muistotilaisuuksia erään vuosi sitten tapahtuneen polisiiampumisen johdosta. Joka tapauksessa omine nokkineen Yle ei olisi voinut tällaista uutista valtavasta uutisvirrasta poimia, mutta onneksi on lähes monopolista massatiedotusvaltaa pitävät anglosionistiset tietotoimistot ja tv-kanavat, jotka kaikista maailman tapahtumista kertoivat maailmalle, että Yhdysvaltojen Lousianassa on tämän hetkisten tietojen mukaan kuollut aseistettu musta mies poliisin luoteihin.

Yleisradio tarttui ennakoidusti tähän maailmanlaajuiseen "kohu-uutiseen" ja tuloksena syntyi  Simo Ortamon Reutersia lähteenään käyttämä raportti Video: Surua Louisianassa ammutun miehen takia – jo 600 kuollut poliisin käsissä tänä vuonna Yhdysvalloissa. Tämän lisäksi Ylen Yhdysvaltojen kirjeenvaihtajan teki oman juttunsa tv- ja radiouutisille. Mikäli musta poliisi olisi ampunut valkoisen tai toisen mustan, tapahtumalla ei olisi ollut "moraalisesti kuohuttavaa" uutisarvoa.  Uskokaa pois, näitäkin suuressa maassa tapahtuu, mutta koska Yle ei niistä kerro, ne eivät ole todellisuutta. White Lives Don't Matter.

Ilmiölle annetun julkisuuden perusteella keskiverto suomalaiskatsoja saattaa pitää poliisin käsiin kuolleita mustia Yhdysvaltain yhtenä suurimmista ongelmista, vaikka suurin osa uhreista on tosiasiassa valkoisia. Vastaavasti tilastollisesti monin verroin suurempi arjen väkivalta kotona ja kaduilla nousee globaalimedian otsikoihin vain silloin, kun saadaan tekosyy puuttua amerikkalaisten perustuslailliseen oikeuteen omistaa ase. Itse väkivallan tekijöitä ei käsitellä juuri lainkaan ja syynä tähän on yksinkertaisesti se, että suurin osa tapoista ja murhista on värillisten keskinäistä välienselvittelyjä ja mustien valkoisia vastaan tekemiä hyökkäyksiä. Toki mustien keskinäistäkin väkivallasta keskustellaan huolestuneen ymmärtävästi jonkin verran, mutta silloinkin pääongelmana nähdään aseenkanto-oikeus ja yhteiskunnan rasistiset rakenteet. Entä valkoiset? Myös he tappavat toisiaan valtavasti, mutta se ei kiinnosta mediaa, koska sitä ei voi hyödyntää poliittisesti. Valkoisten väkivalta on medialla uutisoinnin arvoista vain silloin kun uhri on värillinen. 

Yleensä kuolemaan johtaneet pidätystilanteet johtuvat rikoksesta epäillyn aseella uhkailemisesta. Mustia kuolee poliisin luoteihin kolme kertaa enemmän kuin valkoisia, mikä on tosiasiassa vähän, sillä he ovat rikostyypistä riippuen 8-10 kertaa enemmän epäiltynä kuin valkoiset. Jo tehdyt rikokset puhuvat omaa kieltään, sillä tilastollisesti mustat tekevät monta kertaa enemmän rikoksia asukasta kohti kuin valkoiset, mutta tästä huolimatta mustia kuolee poliisin luoteihin ja pidätyksiin suhteessa vähemmän kuin valkoisia. Asiaa käsitteli pari vuotta sitten perusteelisesti mainio Amerika.org sivusto jutussaan Some clarity on racial crime statistics: 

The basic point here is the term disproportionate, in other words that African-Americans commit more crime per capita than whites, and that police kill fewer blacks despite this.

Etenkin totuuskriittiset vasemmistoliberaalit haluavat kieltäytyä kuulemasta virallisten tilastojen valossa Yhdysvaltojen rotujen välisestä väkivallasta, koska pahantekijöiksi paljastuu silmiinpistävästi mustat ja uhreiksi valkoiset tai itäaasialaiset. Liberaaleille on tärkeintä ylläpitää ideologista uskonvarmuutta, jonka vuoksi he mitään häpeämättä ja itseään pettäen sivuuttavat tosiasiat, vaikka ne pantaisiin heidän nenänsä eteen. Fergusonin tapauksen yhteydessä uutistoimittaja Bill Whittlen tekemä analyyttinen artikkeli Amerikkaa 1960-luvulta saakka riivanneesta rotuväkivallasta sai luonnollisesti liberaalit pois tolaltaan:

Todellakin, rotu ratkaisee kun tarkastellaan median vaikenemia tosiasioita mustien kohdistamasta väkivallasta valkoisia vastaan. Yhdysvaltain Kansallisen rikosuhritutkimuksen (National Crime Victimization Survey, 2010) mukaan 62 593 mustaa joutui valkoisten väkivallan kohteeksi. Samana tutkimusvuonna 320 082 valkoista oli mustan väkivallan uhreja. 

Valkoisten uhrimäärä on viisi kertaa suurempi, mutta luvut ovat silti harhaanjohtavia, koska mustien ja valkoisten populaatiot ovat eri kokoisia. Kun mustien ja valkoisten keskinäisessä väkivallassa 38 miljoonan musta väestö tekee viisi kertaa enemmän väkivaltarikoksia kuin 197 miljoonaa valkoista, tarkoittaa tämä suhteellisin luvuin mitattuna sitä, että valkoisia uhreja on KAKSIKYMMENTÄVIISI KERTAA ENEMMÄN kuin mustia. 

Lisäksi kun tarkastellaan erityisiä väkivaltarikoksia kuten törkeitä pahoinpitelyjä ja murhia, mustien valkoisiin kohdistamat rikokset ovat KAKSISATAA KERTAA KORKEAMMAT kuin valkoisten mustia vastaan. Tästä huolimatta emme kuule ihmisoikeusjärjestöjen ja rasismin vastaisten kampanjoiden kertovan mustien rasismista kovaan ääneen missään. Syynä lienee kieroutunut ajatus, että mustien rasistisesta väkivallasta kertominen on itsessään rasistista, jonka vuoksi siitä pitää vaieta.

On syytä kysyä, peitelläänkö mustien koko Amerikan läpäissyttä väkivaltaa sillä, että media kiinnittää suurennuslasilla huomion poliisin surmaamiin mustiin. Kaikkialla lännessä tilanne on tätä nykyä niin absurdi, että halu nostaa mustien valkoisiin kohdistama väkivalta keskustelunaiheeksi nähdään rasistisena ja siten julkiseen debattiin kuulumattomana asiana. Syynä jyrkkään asenteeseen on se, että tällaisessa asetelmassa mustat näyttäytyvät epäedullisessa valossa, mikä jo sinänsä nähdään rasistisena katsantokantana.

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Ylen toimittaja Simo Ortamo ei halua keikuttaa venettä avoimella keskustelulla, jonka vuoksi hän turvautuu tuttuun rasismi-korttiin, joka tekee kaiken kritiikin mahdottomaksi niitä kohtaan, joilla on etnopositiivinen suojaväri. Mustien krooniseen rikollisuuteen ja väkivaltaan ei tarvitse puuttua, koska on helpompi syyttää poliisia henkisestä klaanilaisuudesta, vaikka virkavaltaan kuuluu myös paljon värillisiä:

Mustien aktivistien mielestä poliisin käsissä kuolee suhteettoman paljon mustaihoisia, mutta poliiseja ei juuri koskaan aseteta syytteeseen. Aktivistit nostivat asiasta maanlaajuisia protesteja vuoden 2014 kesällä, kun poliisi oli ampunut aseettomat miehet New Yorkissa ja Missourin Fergusonissa. – Poliisin ja mustien miesten välinen suhde? Minä uskon, että Ku Klux Klan ei enää pukeudu huppuihin vaan sheriffintähtiin ja poliisimerkkeihin, ammutun miehen lapsuudenystävä ja pastori Carl Williams selitti mielenosoituksessa USA Today -lehdelle.

Ei tarvitse olla suuri ennustaja tietääkseen, että piakkoin USA:n eri kaupungeissa syntyy rotuvihaa lietsovia Black Lives Matter -mellakoita. Poliisijohto toivoo varmaan hiljaa mielessään, että surmattu aseenheiluttelija olisi ollut valkoinen, sillä näin se olisi säästynyt median ja poliitkkojen noitavainolta eikä kortteleita poltettaisi maan tasalle.

(Yhdysvaltojen mustien murhaamista valkoisista löytyy fb-sivusto Black on White Murder. Thanks Liberals. Mustien yleisestä rikollisuudesta dokumentoiva fb-sivusto on täältä.)

                                               ***********************************

Yle Teema Torstai 7.7.2016 klo 21:00, Tiededokumentti: Eheytyykö homo? 

Tohtori Christian Jessen tutustuu hoitokeinoihin, joiden väitetään muuttavan ihmisen seksuaalisuutta. Onko homoseksuaalisuus mahdollista "parantaa" ja mitä motiiveja näihin menetelmiin liittyy? HD Äänitekstitys: suomi.

Yle Fem Torstai 7.7. klo 19:45, Aktivismin aika 

8/8. Onko aktivismi rakkautta? Kotirouva Guadalupe Gonzalez on laittanut ruokaa ohikulkeville maahanmuuttajille jo 17 vuoden ajan. Paul ja Brian löysivät rakkauden taistellessaan homojen oikeuksien puolesta Afrikassa. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: ruotsi.

Yle Fem Torstai 7.7. klo 20:30, Kypsien naisten kapina

2/6. Kia ja Pernille tutkivat naistenlehtien naiskuvaa ja selvittävät, vastaavatko lehdentekijät itsekään ihanteita. Tanssiharjoitukset jatkuvat. On selvää, että rajoja on rikottava. Voivatko naiset välttää riisumisen? (U) HD Äänitekstitys: ruotsi.