MYÖS VIRO HALUTAAN AFRIKKALAISTAA

Aasialaiset ovat nähneet tiedotusvälineissään kulttuurisen ja etnisen tuhon, jota tietoisesti harjoitettu massamaahanmuutto on aiheuttanut Länsi-Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Idän taloustiikereillä ei ole aikomustakaan muuttua etnisesti monikulttuurisiksi, mikäli sillä tarkoitetaan afrikkalaisinvaasioita, jonka länsimaat ovat kohdanneet. Ne kyllä esittivät YK:ssa länsimaita mielisteleviä puheenvuoroja kulttuurisesta diversiteetistä ja "maahanmuuton väistämättömyydestä", mutta tosiasiassa Aasian maat kavahtavat ammattitaidottomien ja kognitiivisesti haasteellisten afrikkalaisten maahanmuuttoa. Siellä on ollut pitkäaikaisena trendinä pikemminkin etninen nationalismi eivätkä afrikkalaiset vapaamatkustajat kuulu tähän yhtälöön.

Ikävä kyllä länsimaissa ollaan geneettisen itsesuojelun kehityksestä jäljessä. Täällä uskotaan edelleen monikulttuurin autuaaksi tekevään voimaan, vaikka tietyt maat ovat jo luisumassa etniseen kaaokseen ja orastavaan sisällissotaan. Varsinkin poliitikot, talousvaikuttajat ja toimittajat ovat hylänneet kokonaan ajatuksen etnovaltiosta ja ovat näin julistaneet puoliavoimen sodan kansojensa enemmistön syvintä tahtoa vastaan. 

Ne maat, jotka ovat vielä kyenneet suojelemaan etnistä koskemattomuuttaan ovat näiden korppikotkien ahnaan tarkkailun kohteina. Globalisteista on nimittäin sietämätöntä, että tietyiltä Euroopan kolkilta löytyy edelleen rodullisesti valkoisia saarekkeita. Kalergi-suunnitelmasta märkiä unia näkevät globaalikapitalistit ja heidän vasemmistoliberaalit hyödylliset idioottinsa tuntevat todennäköisesti hekumallista mielihyvää siitä, että voivat turmella vieraalla verellä vielä jäljellä olevat valkoiset maankolkat.

Hyvänä esimerkkinä tästä on etelänaapurimme Viro, jonka vähittäisestä negridisoitumisesta Yle uutiset riemuitsee jutussaan "Rasisti on aina pelokas ihminen, joka purkaa pahaa oloaan muihin" – Näin ulkomaalaistaustaiset virolaiset ovat kääntäneet erilaisuuden vahvuudekseen. Mikäli puheenaiheena olisi koko maailma, pelokkaiksi ihmisiksi pitäisi kutsua afrikkalaisia, Lähi-idän asukkaita ja aasialaisia, sillä lahjomattomien tilastotietojen mukaan näillä alueilla sijaitsevat maailman rasistisimmat maat. Eurooppa on maailman etnomasokistisin ja suvaitsevaisin maanosa, mutta puheenaiheena rasismi koskee pääasiassa vain sitä ja Ylen jutussa tällä kertaa Viroa.

Juttua lukiessa tulee väistämättä mieleen, miten nopeasti valkoinen väestö on lähes kaikkialla maailmassa vajonnut alas ilman taistelua. Jutun kirjoittanut toimittaja Silja Massa kuuluu siihen ihmisryhmään, joka ainakin symbolisella tasolla osallistuu aktiivisesti kulttuurinsa ja etnisyytensä tuhoamiseen. Kehitysmaalaisten invaasion edistämisellä alennetaan tietoisesti  omien resurssien tasoa, sosiaalista arvoasteikkoa ja poliittista valtaa  jakamalla sitä ulkopuolisille vapaamatkustajille. Totta puhuen, sosiologit ja evoluutiotutkijat eivät voisi edes kuvitella, että tietty rodullinen populaatio olisi välinpitämätön oman ryhmänsä vallasta ja sen vähenemisestä. Kuitenkin juuri huomattava osa Euroopan (uudelleen) koulutetusta akateemisesta väestöstä on täysin välinpitämätön omasta ja tulevien sukupolvien edusta.

Kaikessa läpinäkyvästä indoktrinaatiosta huolimatta Ylen uutisjuttu tuo esiin kiusallisia piirteitä kulttuurieroista ja maahanmuuttajien motiiveista. Ensimmäisenä haastateltu afrikkalais-virolainen tanssija Monika Tuvi hylkää suoraan monikultturistien hellimän kulttuurirelativismin tunnustamalla Viron olevan parempi maa kuin Keski-Afrikan tasavalta:

Minulla on Keski-Afrikassa suuri suku, jonka luona kävin ensimmäisen kerran vuonna 2010. Se oli valtava kulttuurishokki. En ollut ennen nähnyt sellaista köyhyyttä. Tajusin olevani onnekas, kun saan asua Virossa.

Kommentti paljastaa koruttomalla tavalla sen, miksi afrikkalaiset haluavat tulla Eurooppaan, jos siihen annettaan vain mahdollisuus: he eivät itse kykene rakentamaan vaurasta ja rauhallista yhteiskuntaa, joten he pyrkivät sinne missä sellainen on valmiina. Tosin silloin kun afrikkalaispopulaatiosta tulee suuri, myös eurooppalainen maa muuttuu Afrikaksi. Tällöin kukaan Saharan eteläpuolinen afrikkalainen ei koe enää mielekkääksi muuttaa Eurooppaan, joka on samanlainen epäonnistunut valtio, josta he pyrkivät pois.

Musiikkituottaja Antonio Kassin isä on kotoisin Dominikaanisesta tasavallasta ja äiti virolainen. Kassin tausta on mulatille tavanomainen, sillä lähes poikkeuksetta sekasuhteessa mies on musta ja äiti valkoinen. Kommenteissaan hän on rehellinen ja tuo esiin sen, kuinka alttiita nuoret naiset ovat vaikutukselle, jossa erilaisuuden palvonta esitetään jotenkin tavoiteltava asiana:

Tummasta ihosta on sekä hyötyä että haittaa Viron kaltaisessa pienessä maassa. Saan todella paljon huomiota tytöiltä, mikä on mukavaa. Toisaalta seuraani lyöttäytyy ihmisiä vääristä syistä. He ihannoivat erilaisuutta ja luulevat, että minun seurani tekee heistä jotenkin erityisiä.

Ei tarvitse olla mikään ruudinkeksijä ymmärtääkseen, että tyttöjen tavoittelema "viileyden" malli omaksutaan rodunsekoitusta propagoivasta amerikkalaisesta viihdeteollisuudesta. Massakulttuuri ja Hollwyood ovat auttamattoman junttia, mutta suuren mailman elämäntäpaa apinoiville nuorille kuluttajazombeille se tuntuu uppoavan edelleen hyvin. 

Jutun yllättävin suunvuoro kuullaan ghanalaisen isän ja virolaisen äidin tyttäreltä, kampaaja Sandra Ashileviltä. Hän tuntuu ymmärtävän sen, että rasismista jankkaavat eniten keskiluokkaiset valkoiset punaporvarit eivätkä niinkään värilliset. Tuon porukan sosiaalis-moraalisesta pätemisestä ja jeesustelusta kärsivät jo mustatkin, sillä näin heitä pidetään oikeustoimikelvottomina kehitysvammaisina, jotka vaativat jatkuvaa ylhäältä tulevaa "suojelua" valkoisilta Sosiaalisen Oikeudenmukaisuuden Sotureilta:

Silti tämän hetken rasismikeskustelu uuvuttaa minua. Tuntuu, että nuoret ovat nykyään liiankin herkkiä löytämään rasismia, syrjintää ja epäkohtia ympäriltään. On naurettavaa, että jotkut näkevät jopa Nutella-purkin rasistisena tuotteena.

Jutun lopussa palataan kuin muistutuksena pääteemaan eli virolaisen rasismin päivittelyyn. 19-vuotias Sissi Nylia Benita on Idols-finalisti, jonka karibialaistaustainen isä Dave Benton voitti Viron euroviisut vuonna 2001. Kaikki tietävän ylioppilaan asenteella hän määrittelee ulkoaopitusti rasistin (joka voi olla rasistisesti tietenkin vain valkoinen) kunnon keittiöpsykologin asenteella:

Isäni on kokenut enemmän rasismia kuin minä. Olen oppinut häneltä, ettei loukkauksia pidä ottaa henkilökohtaisesti. Rasisti on aina pelokas ihminen, joka purkaa pahaa oloaan muihin. Vanhojen ihmisten ennakkoluulot ulkomaalaisia kohtaan ymmärrän, koska Viron historia on julma ja väkivaltainen. Vähän väliä joku ulkopuolinen on marssinut tänne ja ottanut sen, mikä kuuluu virolaisille.

Yksittäinen rasistinen ilmaus on tietenkin sen kohdanneelle yksilölle epämiellyttävää. Leimasanaksi muodostuneessa rasismissa ei kuitenkaan ole pohjimmiltaan kyse yksilöpsykologiasta – puhumattakaan psykopatologiasta – vaan yhteisöllisestä suojareaktiosta, jolla varjellaan omaa uniikkia geeniperimää. Yleensä tuo perimä on se sama, jonka maantieteellinen populaatio on jakanut vuosituhansien ajan ja josta on kehittynyt oma kieli ja kulttuuri. Geneettistä vaihtoa on toki ollut lähialueilla aina, muttei herra paratkoon sentään Saharan eteläpuolisten kongoidien kanssa!

Sissi Nylia Benita on kuitenkin sen verran fiksu, että kykenee tunnustamaan Viron traagisen historian. Hän tuomitsee ulkopuoliset tunkeutujat, jotka ovat ottaneet sen mikä kuuluu virolaisille. Mikäli venäläisten virta olisi kommunismin aikana ollut loputonta, kyseessä olisi ollut väestösiirolla tehty kansanmurha. Miksi tätä samaa kansanmurhatendenssiä ei haluta tunnustaa silloin kun Viroon ja muualle Eurooppaan valutetaan pohjattomasti kehitysmaalaisia? Eurooppalaiset voivat säilyttää etnisen identiteetinsä suurenkin venäläisaallon alla, koska itäslaavit ovat geneettisesti melko lähellä muita eurooppalaisia. Sen sijaan pienikin afrikkalaisten ja aasialaisten invaasio tekee peruuttamatonta geneettistä bastardisaatiota eurooppalaiseen geenipooliin. Tämän luulisi olevan itsestään selvää ainakin Viron kohdalla, jonka väestömäärä on hädin tuskin miljoona.

Lopuksi Sissi Nylia Benita ryhtyy EU:n asianaiseksi ja alkaa saarnata globalistista Kalergi-oppia, jossa ihmiset nähdään vain pelkkinä toisilleen vieraina yksilöatomeina, kuluttajina, joilla ei ole yhteistä historiaa, kulttuuria ja identiteettiä.  Toivonsa hän laskee aivopestyihin nuoriin, jotka ovat valmiita seuraamaan mitä tahansa mielipuolista muotiaatetta tullakseen hyväksytyiksi:

Muutosta on kuitenkin ilmassa. Vaikka ulkomaalaisvihamieliset mielipiteet ovat Virossa pinnalla, rasismin vastustaminen on esillä vielä enemmän. Suurin osa virolaisista nuorista on fiksuja ja suvaitsevaisia. Heitä ei kiinnosta ihmisen ihonväri tai se, onko joku homo tai lesbo. Nuoret ymmärtävät, että ihmisessä tärkeintä ovat hänen ajatuksensa ja tunteensa, ei se, miltä hän näyttää."

Toisin kuin edellinen lainaus väittää, Viron ja Euroopan säilymisen ongelmana on se, että täällä on liian vähän luonnollista "rasismia". Juuri se ylläpitää mosaiikkimaista erillisyyttä ja takaa sen, että diversiteetti ei tuhoudu harmaaksi monikulttuurimössöksi. Monikulttuuri-ideologia on tullut mahdolliseksi lähinnä siksi, että geneettis-kulttuurisen itsesuojelun taustalla olevan "rasismin" tilalle on istutettu patologinen altruismi, joka ennen pitkään johtaa etniseen itsetuhoon. Etnomasokismi on kuitenkin vain ehdollistettu reaktio, josta voi oppia pois. Se on vain pieni pintasilaus, joka rapisee pois kun rajalliset resurssit vähenevät ja on aika pitää yhtä, laajannettua perhepiiriä, vereen sidottua isänmaata.


                                                     ***************************

Helsingin Sanomien Nyt-liite mainostaa jo nyt Yle Areenalla näkyvää kotimaista tv-sarjaa Se tyyli, jossa esitellään muotimaailman menestyjiä kameran edessä ja takana. Erikoiseksi sarjan tekee se, että yksikään menestyjä ei ole suomalainen vaan värillinen. Nyt-liitteen jutussa Ylen uutuussarjassa seurataan suomalaisia huipulla, eikä heistä yksikään ole valkoinen – tässä kolme syytä, miksi sarja kannattaa katsoa tehdään tietenkin se valheellinen oletus, että afrikkalaistaustainen olisi itsestäänselvästi suomalainen vain siksi, että omistaa Suomen passin ja asuu Suomessa.

Sarjan takana on tukirahoilla pyörivä Ruskeat Tytöt Media, jonka päätoimittajana on juutalaistaustainen feministi-monikultturisti Koko Hubara, joka on monessa yhteydessä ilmaissut avoimen vihansa valkoista heteromiestä kohtaan. Olisi mielenkiintoista tietää, miten ja millä motiiveilla Yle on päätynyt ostamaan tämän sarjan mm. valkoisten heteromiesten verorahoilla. Omia motiivejaan ainakaan Hubara ei salaile:

Jaksot ovat hyviä esimerkkejä siitä, millaisia ohjelmia voisi olla, jos tasa-arvo lisääntyisi. He ovat myös ruskeita, mutta se ei oikeastaan ole sarjassa olennaista.

Hubara siis väittää, että ruskeus ei ole olennaista, mutta Nyt-liitteen artikkelissa ei silti tehdä muuta kuin ylistetään ruskeutta.