YLEN ASIANTUNTIJA: KANSA EI VIELÄ TIEDOSTA, ETTÄ ISLAM ON RAUHANUSKONTO

Aukottomien aatejärjestelmien tapaan monikultturismissa pääväittämät muutetaan takaisin uskottaviksi, kun uusi tieto tai pelkkä arkitodellisuus uhkaa kumota sen alkuperäiset premissit. Tätä metodia kutsutaan ad hoc -ratkaisuksi eli tavaksi, jolla hypoteesin kohtaamat ongelmat yritetetään pelastaa varta vasten keksityillä hätäratkaisuilla.

Yhteiskunnan valtaideologiaksi salakuljetetun monikultturismin pää-äänenkannattajana toimi kansalaisten verotuksella kustannettu Yleisradio, joka yrittää uutisjuttussaan "Tavallinen suomalainen ei tunne islamia" – ihmisoikeusjärjestön Candelin haluaisi seurakunnat jakamaan tietoa kiistää sen agendaa vastaan esitetyn valtavan evidenssin ad hoc -ratkaisulla: monikultturismin ytimessä oleva toiseuden palvonnan kruununjalokivi islam ei olekaan kivikautista mielettömyyttä, vaan vika on eurooppalaisissa, jotka eivät ahdasmielisyydessään ymmärrä, että kyse on upeasta rauhanuskonnosta!

Monikultturisteja raastava kiusallinen tieto vaikkapa islamin valloitushaluisesta väkivaltaisuudesta ja naisvihasta pyritään selittämään pois tarkoitusta varten räätälöidyllä oletuksella, jossa ikävä data onkin vain virhetulkinta, joka johtuu länsimaisten ihmisten tiedonpuutteesta mitä on todellinen islam. Tällaisen oletuksen tarkoituksena ei ole ainoastaan pelastaa liberaalien käsitys humaanista islamista, vaan sen päämotiivina on antaa oikeutus monikultturismille ylipäätään.  Kansainvälisen First Step Forumin toiminnanjohtaja Johan Candelin:

Candelinin mukaan maahanmuuton vastustus on Suomessa kulminoitunut pitkälle islamiin. Syynä on tiedon puute, uskoo Candelin. Keskimääräinen suomalainen mielipide islamista on hänen mukaansa hyvin negatiivinen. – Se johtuu siitä, että tavallinen suomalainen ei tunne islamia, ei tiedä mitä se on. Hän on saanut siitä ehkä hyvin vääristyneen kuvan. Hän ei myöskään ole ollut kosketuksissa muslimien kanssa eikä tunne yhtään muslimia.

Uutisjutun tarkoitus on valkopestä sekä islam että kansalaisten ristiksi langetettu pakkomonikulttuurisuus. Omaa suomalaisvihamielistä myyräntyötään tekevän aktivisti Candelin väittämät on kuultu muissa yhteyksissä tuhansia kertoja, mutta kunnon propagandistin tavoin hän uskoo toiston voimaan, kun hän vanhaa sumutusta käyttäen väittää, että yksioikoiset junttisuomalaiset eivät ymmärrä hienostuneen eettistä islamia, koska se on niin "monisäikeinen". Tosiaan, kaulan katkaisussa on eri islamilaisissa lahkoissa omat finessinsä, josta me suvaitsemattomat piruparat emme ole vielä täysin perillä.

Islamin "moninaisuudesta" puhuvat enimmäkseen toivejattelun harhoissa elävät länsimaiset liberaalit, jotka eivät halua tunnustaa, että islam on lähetysuskonto, joka hyväksyy väkivallan ja petoksen, jotta heidän lopullinen päämääränsä, islamilainen maailma, laskeutuisi maan päälle. On irvokasta, että krisityksi julistautuva Candelin on toimintansa perusteella islamin vallalle alistuva dhimmi, joka ei osaa tehdä muuta kuin myönnytyksiä 2000-luvun saraseeneille.

Onneksi kriittiset kansalaiset ymmärtävät, että muslimien kanssa ei voi syntyä aitoon ymmärrykseen perustuvaa vuorovaikutusta pelaamalla yökorista ja juomalla heidän kanssaan ekumeenisesti teetä. Monikultturismissa keskeisellä sijalla olevat yhteiselon kompomissit ovat muslimien kohdalla mahdottomia, koska niitä joutuu tekemään vain toinen osapuoli, ei-muslimit. Islam ei anna omastaan tuumaakaan periksi, vaikka se voikin julkisuudessa tehdä näennäisiä myönnytyksiä, jotka ovat vain taktisia harhautuksia hyväuskoiselle suvaitsevaistolle. Islamin ydin on ja pysyy muuttumattomana ja siksi muhamettilainen tulee olemaan meille aina jyrkästi se eksistentiaalinen toinen, ellemme sitten itse muutu barbaareiksi ja käänny islamiin. Tällaista kansallismasokistisia visioita Johan Candelin jo viritteleekin Ylen jutussa:

Suomelle maahanmuuton lisääntyminen on hänen näkemyksensä mukaan uuden mahdollisuuden paikka. Vanha Suomi ei enää palaa.  – On aivan turha itkeä sitä, että Suomi ei ole enää sitä, mitä se on ollut. Ei ole eikä tule koskaan olemaan. Nyt on kysymys siitä, millainen on tulevaisuuden Suomi, sanoo Johan Candelin.

Tällä lausunnollaan Candelin todistaa kuten muutkin liberaalit, että alusta asti on tiedetty mihin maahanmuutto lopulta johtaa. He valehtelivat suurelle yleisölle silloin kun invaasio oli vähäistä ja sen mukanaan tuomat ongelmat samassa suhteessa pieniä. He valehtelivat, että hyvällä tiellä ollaan, maamme olemus ei tule muuttumaan olennaisesti miksikään paitsi kulttuurisesti rikkaampaan suuntaan. Nyt kun rikos on tapahtunut, he voivat Amerikan vapaasta maahanmuuttopolitiikasta (vuoden 1965 siirtolaislaki) vastanneiden vaikutustavaltaisten liberaalijuutalaisten tapaan todeta, että vaikka asiasta varoittaneet valkoiset olivatkin alusta asti oikeassa, asialle ei voi tehdä enää mitään - läl läl lää - sillä te olette NYT vähemmistönä.

Mutta se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa, sillä sen jälkeen kun valkoiset on saatu omassa maassaan vähemmistöksi, ei yhteiskunnan hajoamisesta ja vallan menettämisestä tule kärsimään vain identiteetistään välittävät tavalliset valkoiset, vaan monikultturisesta kaaoksesta pääsee nauttimaan joka ikinen, sekin, joka tällä hetkellä elää omassa turvatussa keskiluokkaisessa liberaalissa kuplassaan ja suoltaa julkisuuteen monikulttuurista liturgiaa.

                                                     ***************************

Yle TV1, 25.2.2016 klo 22:00, Ulkolinja: Kuka on Donald Trump?  

Donald Trumpin kampanja republikaanien presidenttiehdokkaaksi on ollut historian värikkäin. Hänet tunnetaan pöyristyttävistä lausunnoista, mutta silti suosio on noussut kuin raketti. Millainen mies miljonääri Trump on? HD Äänitekstitys: suomi.

Linkki Yle Areenaan.


Tämän illan Ulkolinja-ohjelman piti olla brittiläinen tv-dokumentti Donald Trumpista ja sitä se varmaan olikin monelle toivorikkaalle Euroopan demari-demokraatille ja heidän "konservatiivisille" aisankannattajilleen. Nykyajan valtavirtakonservatiivithan tunnetaan siitä, että he alistuvat jokaiselle liberaalin (Amerikassa koodisana liberaali tarkoittaa sosialistia) vaatimukselle, kunhan väliin ehditään huutaa taikasanat "homofobi" ja "rasisti". Nimestään huolimatta Ulkolinjan dokumentti kertoi enemmän tekijöistään ja heidän politiikkansa kannattajista kuin Trumpista. Ohjelma paljastui sairaskertomukseksi; se kertoo punaliberaalien ja heidän konservatiivisten aisankannattajien ahdistuksesta ja hämmennyksestä sen edessä, että kaikki ei menekään politiikassa hegemonisten liberaalien asettamien poliittisesti korrektien reunaehtojen mukaan. Punaliberaaleja harmittaa ennen kaikkea se, että Trump ei noudata heidän laatimiaan sääntöjä mitä poliittiselle esityslistalle saa ja mitä ei saa nostaa.

Kun Trump on ottanut poliittiselle agendalle maahanmuuton ja marxilaisfeminismin, on hän rikkonut hämärälobbyjen hallitseman kaksipuoluejärjestelmän kosher eli puhtaussääntöjä. Dokumentissa on kaivettu esiin suurin piirtein kaikki negatiivinen mitä herrasta vain saatetaan väittää. Trumpia itseään ei tietenkään päästetty vastaamaan esitettyihin syytöksiin. Hänen ääntään kuultiin pätkittäin vain vanhoista uutis- ja dokumenttipätkistä, joiden todellista kontekstia katsoja voi vain arvailla.

On kiistämättä totta, että Trumpin esiintyminen on vähintään värikästä ja paikoin tahditonta, mutta sen perusteella ei voida vielä tuomita hänen poliittisten vaatimusten sisältöä. Demokraattien johtotähti, telaketjufeministien ja uusmarxilaisten märkä uni, demokraatien pääehdokas Hillary Clinton, osaa esiintyä kunnon psykopaatin tapaan hillitysti ja "asiantuntevasti", mikä saa hänen houreiset visionsa kulttuurimarxilaisesta Isosisko-valtiosta näyttämään "fiksuina" itseään pitävistä ihmisistä "järkeviltä". Tässä maailman tilanteessa on toistaiseksi mahdoton toivoa, että valtamedia tekisi paljastusdokumentin rouva Clintonin persoonasta ja hänen ajamastaan totalitaristisesta poliittisen korrektiuden ideologiasta.

Eurooppalaisia liberaaleja selvästi harmittaa se, että he eivät voi äänestää Yhdysvaltain presidentivaaleissa. Ehkä tällainen dokumentin muodossa esiin tuotu kiukun purkaus helpottaa hieman heidän ahdistustaan. Joka tapauksessa, ohjelma on tyyppiesimerkki siitä, että media niin Suomessa kuin myös muualla Euroopassa on lähes poikkeuksetta aina demokraattien puolella ja republikaaneja vastaan, varsinkin nyt kun Trump on paljastumassa nilkkiliberaalien pahimmaksi painajaiseksi.