YLEN HAMPAISSA VAIN ÄÄRIOIKEISTOLAISUUS JA NATSIT

"...marginaalinen ääri-ihmisten äärioikeisto"

Yle Radio 1, to 28.1.2016, Eurooppalaisia puheenvuoroja 

Äärioikeisto ja populistiset liikkeet Euroopassa etsivät tietä valtaan.

Ohjelma löytyy Yle Areenasta sekä kuunneltavana että kirjoitettuna versiona.


Syy, miksi Ylessä tarkastellaan jatkuvasti suurennuslasilla ns. äärioikeistoa johtuu siitä, että se edustaa hallitsevalle korruptoituneelle puoluejärjestelmälle ja sen äänitorvelle Ylelle vaarallista poliittista haastajaa. Ylen tilanne on sikäli erikoinen, että perinteisesti lehdistöä, nykyistä sähköistä mediaa, on pidetty vallan vahtikoirana, mutta Ylen kohdalla vahtisuhde on kääntynyt päälaelleen; Ylestä on tullut vallan rottweileri, joka puolustaa kärkkäästi hegemonista agendaa ja hyökkää kaikkia sen kriitikkoja vastaan. Siksi äärivasemmisto ei nykymuodossaan edusta aitoa radikalismia, koska se on konservatiivisesti yhtä mieltä status quon kanssa, jonka vuoksi se säästyy median ajojahdeilta toisin kuin kansallismielinen radikaalioikeisto.

Radikaaleihin poliittisiin liikkeisiin perehtyneiden ranskalaistutkijoiden Jean-Yves Camus'n ja Nicolas Lebourgin uutuusteoksen 'Äärioikeistot Euroopassa' esittelee Ismo Nykänen. Näytteet lukee Pekka Kyrö. 'Les Droites Extrêmes en Europe' eli 'Äärioikeistot Euroopassa'- kirjan tekijät Jean-Yves Camus ja Nicolas Lebourgovat kirjoittaneet yhteensä parikymmentä teosta eurooppalaisista äärioikeistoista ja ovat kysyttyjä esitelmöitsijöitä Atlantin molemmin puolin. 

Aluksi sanotaan, että Jean-Yves Camus ja Nicolas Lebourg ovat perehtyneet radiaaleihin poliittisiin liikkeisiin, mutta jo seuraavassa lauseessa paljastuu, että perehtyneisyys onkin rajoittunut vain äärioikeistoon, mikä lienee heille synonyymi ääriajattelulle, toisin kuin kommunismi ja sen äpärälapsi monikultturismi. Toisaalta tällainen kaksinaamaisuus saattaa olla perusteltua, sillä äärivasemmisto ei tänään edusta aitoa radikalismia, vaan se on ainoastaan vallitsevien arvojen puhdasoppisin kannattaja, jonka yhteiskuntakritiikki on yleensä sitä, että yhteiskunta ei puolusta tarpeeksi niitä arvoja, joita se katsoo puolustavansa. Tämä ei silti estä vasemmiston radikaalisiipeä uskottelemasta itselleen, että se edustaa vastavoimaa nykyjärjestelmälle. Tästä pitää huolen hipsteröitynyt rebel chic ja 1960-luvulta juontuvat mielenosoitus-performanssit ja nautinnonhaluiset happeningit.

Selittelyillaan Ääriokeisto Euroopassa -kirjan kirjoittajat voivat kääntää asioita miten päin lystäävät ja antaa retorisia aseita ylemmyydentuntoisille vasemmistoliberaaleille, mutta itse äärioikeiston nousun syynä olevaa substanssia, Euroopan kiriisiä, kritiikki ei kykene poistamaan. Heidän hellimänsä oikeistoliberalismi ja vasemmiston suosima kulttuurimarxilainen identiteettipolitiikka eivät ole kyenneet vastaamaan sivilisaation kriisin haasteeseen toisin kuin radikaalioikeisto – itse asiassa ne ovat olleet pitkälti syypäitä Euroopan syvällisille ongelmille. Koska heillä itsellään ei ole mitään toteuttamiskelpoisia vastauksia ongelmiin, ainoa mitä heille jää, on rääpiä kansallismielistä oikeistoa, jolla on selkeät, joskin tuskalliset mutta toteuttamiskelpoiset, keinot pelastaa Eurooppa.


Stop press!!

Juuri äsken Ylen klo 20.30 tv-uutisissa uutistenlukija Matti Rönkä kiitteli Yhdysvaltojen Iowan esivaalien äänestäjiä tolkusta, koska he eivät äänestäneet Donald Trumpia republikaanipuolueen voittajaksi. Näinkö avoimen puolueelliseksi on menty maamme tärkeimmässä uutislähetyksessä? Ennen ne sentään teeskentelivät puolueetonta, mutta nyt on tämäkin verho heitetty pois. Punavihreiden, demarisossujen ja talousliberaalien on turha silti vielä poksautella Elysée-kuohuviinipullojaan, sillä Yhdysvaltojen presidentinvaalit ovat vasta alussa eikä niiden tuloksesta päätä suomalaiset toimittajat. 

Silti eräät journalistit kuten Helsingin Sanomien Laura Saarikoski ei voinut hillitä ennen aikaista voitonriemuaan kolumnissaan Kommentti: Ei tullut Trumpille isoa jytkyä. Samaisen aviisin kosher-konservatiivinen neoliberaali Matti Apunen kirjoittaa pääkirjoitussivulla alamittaisen häväistyskirjoituksen Trumpista, jonka tyyli sopisi paremmin Takku.netin kaltaisille punaporvarikakaroiden foorumeille. Henkilökohtaisuuksiin menevän ripuloinnin kommenttiosastosta löytyy sentään mielipiteen hajontaa ja yhden osuvimmista kirjasi nimimerkki Kestrel:

Kovasti on koitettu tähän pellemeemiin puhaltaa tuulta Hesarissakin, mutta Apuselta olisi odottanut vähän parempaa kuin halpahintaisia henkilökohtaisuuksia. Alkaa olla nimittäin viimeisiä täyspäisiä kirjoittelijoita tässä lehdessä.   

Trumpin suosio selittyy melko lailla sillä, että hän on ainoa joka on uskaltanut nostaa maahanmuuttokissan pöydälle. Pilkkujen siirtely verotuksessa on tyhjänpäiväistä puuhastelua, kun latinalaisen Amerikan loputtomat massat vyöryvät rajan yli, tehden eurooppalaistaustaisista amerikkalaisista vähemmistön omassa maassaan muutaman vuosikymmenen kuluessa. Puhumattakaan siitä, että tämä uusi väestönosa äänestää lähes yksinomaan demokraatteja, joitten tulevaisuudensuunnitelmissa eurooppalaistaustaiselle väestölle on varattu lähinnä maksumiehen ja yleisen paholaisen rooli.   

Republikaanipuolue on todella murenemassa, mutta tämäkin johtuu ennen kaikkea siitä, että nämä ovat antaneet liberaaleille periksi lähes joka ikisessä asiassa viime vuosikymmeninä. Republikaanien "konservatiivisuus" on lähinnä aina kymmenen vuoden takaista liberaaliutta ilman minkäänlaista ideologista kovaa ydintä. Trumpilla on tässä rooli vain armoniskun antajana. Tuulta ei pidä syyttää juuresta lahon puun kaatumisesta.

                                                 ********************************


Yle Teema Tiistai 2.2.2016 klo 23:00 Salainen sota 

Dokumenttielokuva etsii vastauksia kysymyksiin juutalaisvihasta ja antisemitismistä seuraten antisemitismiä vastaan käytävää salaista sotaa. O: Yoav Shamir T: Tju-Bang Film, Tanska 2008 (U) Äänitekstitys: suomi. Sallittu kaiken ikäisille.

Tammikuun 27. päivänä pakkovietetty holokaustin™ muistopäivä jäi yllättävän vähälle huomiolle jopa Ylessä, jonka vuoksi se ottaa vahingon takaisin näin helmikuun alussa. Toisaalta pian on lähestymässä Dresdenin pommitusten muistopäiväkin (13.-15. helmikuuta), joten kansalaisten mielet pitää täyttää jollain, joka neutraloisi tuon "historian pikku yksityiskohdan" muistamisen.

Yle Teeman lähettämä Salainen sota ei anna todellisia vastauksia sille miksi maailmassa syntyy toistuvasti juutalaiskritiikkiä, jota ohjelmatiedoissa kutsutaan ennakkoluuloisesti juutalaisvihaksi. Luvassa on siis ovelaa psykopatologisointia ja todellisten syiden kätkemistä, toisin sanoen vanhaa kunnon sumutusta, josta vastaa pitkälti Yoav Shamir, itsekin "sattumalta" juutalainen.