TARKOITUSHAKUISTA HISTORIAN POLITISOINTIA EURO-JYTKYN JÄLKEEN.

TV 1, 26.5.2014 klo 18.00, TV UUTISET


Kohdasta 18.30 eteenpäin.

Ylen verkkosivujen artikkeli "Suur-Suomi olisi onnistunut vain natsi-Saksan avulla".

Psykologisen sodankäynnin taitava Puna-Yle nosti eilisen EU-kriittisten vaalivoiton jälkeen parahiksi uutisotsikoihin suomalaista kansallismielisyyttä demonisoivan tendenssi-tutkimuksen. Tyypilliseen tapaan suomalaista kansallisuusaatetta lokaavat vallitsevaa hegemoniaa ylläpitävät feministiset kympin tytöt Jenni Kirves ja Sari Näre. Tendenssitutkijat tunnustavat itsekin tieteen puolueettomutta halveksuen pyrkivänsä kirjallaan Luvattu maa – Suur-Suomen unelma ja unohdus (Johnny Kniga, 2014) taistelemaan "vihapuhetta vastaan", mikä selkokielellä sanottuna tarkoittaa sodanjulistusta sananvapautta vastaan. Jo tyttösten käyttämä Amerikan itärannikon yliopistoista lainattu uusmarxilainen termi "vihapuhe" kertoo siitä, kuinka syvällä he ovat Frankfurtin koulukunnan "kriittisen teorian" vainoharhaisessa maailmassa. Jenni Kirves toteaa Ylen jutussa:

Kun kansanedustaja voi sanoa eduskunnan lehterillä, että aina, kun kuulen sanan ”suvaitsevaisuus” poistan aseestani varmistimen. Sehän on puhetta suoraan 1930-luvulta, Kirves kertoo kirjan taustoista.  Historioitsijat kokosivat teoksen muistuttaakseen 2000-luvun suomalaisia menneestä. Historiantutkimus kun perustuu uskoon siitä, että menneestä voi ottaa oppia nykypäivänä

Kun Martti Haavio vuonna 1925 AKS:n (Akateeminen Karjala-Seura) vuosijuhlassa puhui siitä uhasta, jonka kaksikielisyyden ja kosmopoliittisuuden imelä suvaitsevaisuusoppi muodostavat Suomen itsenäisyydelle, niin se kuulosti hyvin tutulta. Meistä on tärkeää, ettei kyseinen aika katoaisi kansakunnan muistista tai vääristyisi, että nuoret ja aikuisetkin osaisivat verrata nykypuhetta siihen puheeseen.

Lausunnossaan konformistinen kympin tyttö esittää normatiivisen vaatimuksen miten kansalaisten pitää ajatella. Tällainen politikointi on kaukana historioitsijoiden pyrkimyksestä objektiiviiseen kerrontaan ja se tuokin mieleen punaisen politrukin totalitaristiset vaatimukset. Ilman kritiikin häivää kirjasta jutun kirjoittanut Ylen toimittaja Janne Sundqvist peesaa Kirvestä ja tunnustaa näin itsekin allekirjoittavansa tutkijan suomalaisvihamieliset vasemmistovalheet:

Kirveen mukaan olisi toivottavaa, että sodasta saadut opit muistettaisiin edelleen.  - Ainakin se olisi tärkeä muistaa, että vihapuhe ei missään mielessä kannata. Se syökseen kansakunnan aina lopuksi jonkinlaiseen turmioon.

Kaataa vain itselleen. Kansakunnan tuhoutuminen on käsillä silloin kun tällaiset kansaa halveksuvat 5. kolonnan nilkit saavat määrittää yhteiskunnan arvopohjan. Roomalainen valtiomies Marcus Tullius Cicero (106 eaa. - 43 eaa.) tiesi kertoa, että

(...) kansakunta voi selvitä typeryksistään, jopa pyrkyreistäkin. Mutta se ei selviä sisäisestä maanpetoksesta. Vihollinen porteilla on vähemmän pelottava, sillä hänet tunnetaan ja hän kantaa lippuaan avoimesti. Mutta petturi liikkuu porttien sisäpuolella olevien kanssa vapaasti, hänen kavalat kuiskauksensa sihahtelevat kaikilla käytävillä ja niitä kuunnellaan itsensä hallituksen omissa huoneissa. Sillä petturi ei näytä petturilta. Hän puhuu samalla korostuksella kuin uhrinsa, ylläpitää samaa ulkokuorta ja perusteluja. Hän vetoaa kaikkien ihmisten sydämissä piilevään yksinkertaisuuteen. Hän mädättää kansakunnan sielun, puuhastelee salassa ja tuntemattomana yössä kaivaakseen maata kaupungin perustusten alta. Hän sairastuttaa ruumiin harkiten, niin että se ei enää kykene vastustamaan. Jopa murhamies on vähemmän pelättävä.

YLEN EU-KAMPANJA STATUS QUON PUOLESTA JATKUU.

Unkarilaisen Jobbik-puolueen vaikuttaja Márton Gyöngyösi

Yle TV 2, 22.5.2014 klo 20.00, Silminnäkijä: Ulos Euroopasta!
 
Mitä ovat populistiryhmät, jotka saavat ennusteiden mukaan Euro-jytkyn? Haluavatko ne ulos EU:sta vai tietyt ihmiset ulos Euroopasta? Raportti Unkarista, Hollannista ja Tanskasta. Toimittaja Marko Hietikko.

Linkki ohjelmaan.

Veronmaksajien rahoittama Yle on näin EU-vaalien alla lähtenyt omin päin kampanjoimaan yhtä poliittista suuntausta vastaan. Sillä ei ole kiinnostusta tehdä kauhistelevia ohjelmia äärivasemmiston mahdollisesta noususta ehkä siksi, että sen toimittajakunnasta löytyy huomattavan paljon sympatiaa siihen suuntaan. Sen sijaan "populistit", kansallismieliset ja leväperäisesti luokiteltu "äärioikeisto" ovat ne poliittisen hegemonian haastajat, joita vastaan Ylen valikoiva kriittisyys lähes yksinomaan kohdistuu. Ohjelmien tarkoitus on tietenkin nostattaa katsojissa hysteriaa, jotta he menisivät vaaliurnilla äänestämään vanhoja puolueita, jotta status quo ja sama kansalaismielipiteestä piittaamaton EU-hulluus voisi jatkua.

Viime torstaina TV 1 lähetti ohjelman Ulkolinja: Populistien Eurooppa, josta myös Yle Watch raportoi. Tällä viikolla mustamaalaajan vuorossa on TV 2, jonka lähettämässä Silminnäkijä: Ulos Euroopasta! -ohjelmassa populistit ovat vaivihkaa vaihtuneet "äärioikeistolaisiksi", vaikka käsiteltävät puolueet ovat osin samoja kuin viime viikon jutussa.

Tomittaja Marko Hietikko, jolla tuntuu olevan jonkinlainen fiksaatio "äärioikeistoon" (täällä, täällä ja täällä), keskittyy tällä kertaa jutussaan kolmeen puolueeseen, unkarilaiseen Jobbikiin, hollantilaiseen Geert Wildersin johtamaan Vapauspuolueeseen ja Tanskan kansanpuolueeseen. Historian haamuja manaava ohjelma ei tarjoa olennaisesti mitään uutta, kunhan toistaa punaliberaaleja kliseitä ja ennakkoluuloja, joiden avulla se yrittää vedota poliittisesti aktiivisiin katsojiin. Toive lienee turha, sillä nykypäivänä tällaisen yksisuuntaisen "tiedottamisen" voima on huomattavasti heikompi kuin aiemmin.

YLESSÄ APRILLIPÄIVÄ ON JOKA PÄIVÄ.

22.5.2014. Yle Uutisten Näkökulma-artikkeli: Sosiologian tohtori Jussi Ronkainen: Maahanmuuttajille yrittäminen ja työn tekeminen uudessa yhteiskunnassa on jopa kantaväestöä tärkeämpää


Kun Ylen propaganda ja sosiologian normatiivinen vasemmistolainen kriittisyys yhdistetään saadaan tällaisia uutisjuttuja. Tuon näkökulman perusteella voisi helposti kuvitella, että sosiologian tohtori Jussi Ronkaisen päässä keikkuisi tohtorin hatun sijaan Pahkasian propelli-lakki. Sosiologia - jeden Tag so schnell!
 
Maahanmuuttoasioissa Ronkainen ei liene ehkä niitä kaikkein objektiivisimpia asiantuntijoita, sillä hänen toimittamassaan kirjassa Meille saa tulla kannatetaan rajatonta maahanmuuttoa erityisesti Euroopan ulkopuolisista ns. kognitiivisesti haasteellisista maista. Kirjaa jaetaan mm. Joensuun seudun monikulttuuriyhdistyksen verkkosivuilla.   

Maahanmuuttajille yrittäminen ja työn tekeminen uudessa yhteiskunnassa on jopa kantaväestöä tärkeämpää. Työllistymisen myötä he voivat näyttää olevansa hyödyllisiä kansalaisia ja veronmaksajia. Somalit eivät tässä tee poikkeusta, päinvastoin. Koska he ovat leimatuin etninen ryhmä, heillä on vielä muita ryhmiä suurempi tarve todistaa suomalaisuutensa työn kautta.

Sanavapautta tukahduttavien maamme viranomaisten ja valtamedian kanssa tukkanuotaisilla oleva Magneettimedia kertoo sen, mikä on monillle valistuneilla jo aivan yleistä tietoa somaleista ja heidän "menestystarinasta" Amerikassa:

Yle ja Ronkainen sumuttavat lukijoita Yhdysvaltoihin ja etenkin Minnesotaan muuttaneiden somaleiden valheellisella ”menestystarinalla”. Bill Clintonin presidenttikaudella alkanut somalitulva suunnattiin Yhdysvalloissa ennen kaikkea Minnesotaan, sillä osavaltiossa toimii paljon valtiollisia vapaaehtoisjärjestöjä. Verovaroilla rahoitetut ryhmät järjestivät somaleille asunnot, englanninoppitunteja ja sosiaalipalvelut. Somalimaahanmuuton myötä raiskauksien, ryöstöjen sekä satunnaisen väkivallan määrä on huomattavasti lisääntynyt Minnesotassa.

Tottahan toki somalit ovat yritteliästä väkeä. Heidän yrittäjyys Suomessakin näkyy vain lain toisella puolella, sillä katuryöstö- ja raiskaustilastoissa he ovat maamme kärkikastia. Myös sosiaaliturvan väärinkäyttö on somaleilla ahkeraa.

YLESSÄ TAAS ASIAT TÄRKEYSJÄRJESTYKSESSÄ.

YLE Uutiset: Asiantuntijat Johanna Tukiais -verkkovihasta: "Nettikiusaamista, kertoo suomalaisesta mentaliteetista"

Linkki Ylen "uutiseen".


Vai että oikein "asiantuntijoita" nämä punaisten oppiaineiden politrukit. Kun Yle ei omissa nimissään kehtaa aina itse nostaa pinnalle ensimmäistä maailmaa koskevia "ongelmia", se antaa valtion ja korruptoituneiden yliopistojen leivissä olevien puppugeneraattorien tehdä likaisen työn puolestaan. Kumpikin osapuoli hyötyy, sillä asiantuntijoina esiintyvät päivystävät desantit suorastaan rakastavat omaa ääntään ja sitä, että saavat norsunluutorneistaan laukoa uskomuksiaan halveksumalleen kansalle.

Tässäkin suurta yhteiskunnallista epäkohtaa koskevassa uutisjutussa kukaan muu paitsi moittija ei ole syyllinen. Median virallisessa narraatiossa monet öyhöttävän mutta ah niin autenttisen alaluokan epäsosiaaliset ilmiöt tapahtuvat kuin passiivissa: puukot vain sattuvat lentelemään ilmassa, aseet laukeavat kuin itsestään ja piikit menevät piruparkojen suoneen kuin Jumalan tahdon ohjaamina. Ainoa  moraalisesti vastuullinen tekijä näille "sosiaalisille ilmiöille" on niille subjektit löytänyt vihapuhuja ja yleensä vielä sillä ehdolla että tämä on mies -  nimittäin kyllähän se rikoskin löydetään kun tekijä jo tiedetään, kuten Stalin tapasi leikkisästi sanoa.

"Myös vihapuhetta ja sananvapautta tutkinut Reeta Pöyhtäri Tampereen yliopistosta pitää Tukiais-kirjoittelua poikkeuksellisena. Hänen mukaansa Johannaan ja tämän edesmenneeseen siskoon kohdistuva verkkokirjoittelu on tyyppiesimerkki verkon naisvihasta ja nettikiusaamisesta"

Ihan kivastihan tuo Reetan foliopaperilla vuoratun kukkahatun propelli näyttää pyörivän! Kommentissa matonpurija-Pöyhtärin sukupuolikauna projisoituu akateemisen sössötyksen varmuudella siihen laskiämpäriin, mistä Journalismin, viestinnän ja median tutkimuskeskuksen viholliskuvat on tähänkin asti menestyksekkäästi kauhottu. Todellisuuden kannalta ikävää on vain se, että internetin myrkyllisimmät kommentit Johanna Tukiaisesta ovat yleensä tulleet naisten suista. Mutta eipä anneta tämän pilata hyvää liberaalia ennakkoluuloa!

60-LUKULAISTA VIHOLLISKUVAA ISÄLTÄ POJALLE.

TV 1, 19.5.2014, klo 21.40, Dokumenttiprojekti: My Lai (16)

Mikä sai joukon tavallisia nuoria miehiä syyllistymään Amerikan sotahistorian pahimpaan hirmutekoon My Lain vietnamilaiskylässä 1968? O: Barak Goodman T: Ark Media

Linkki ohjelmaan.


Tästäkin tapahtumasta Yle on lähettänyt lukuisia dokumentteja ja niiden uusintoja. Ilmeisesti Ylessä ajatellaan propagandan läpimenon kannalta ihan järkevästi, että valkoista väestöä pitää voida syyllistää kollektiviisesti myös hieman uudemmalla aineistolla kuin vanhoilla natsirainoilla. Dokumentin kuten My Lai esittämisessä yhdistyy lisäksi kivasti vanhojen taistolaisten iän ikuinen Amerikka-kauna, jota halutaan siirtää Ylessä uusille sukupolville.

Ylen ohjelmapolitiikasta nykyään vastaavat lienevät enimmäkseen vanhojen stallarien jälkeläisiä ja he ovat todennäköisesti saaneet suojatyöpaikkansa vanhempiensa avittamina. Tämä selittää hyvin sen, miksi 60-lukulaisen yksipuolisen nostalgista viholliskuvaa viljellään vielä vuonna 2014.

RUOKKIVAA KÄTTÄ PUREVAT YLEN MUUKALAISTOIMITTAJAT PALKITTU.

Ylen uutinen 15.5.2014 sekä televisiossa että verkkosivuilla:

Vuoden asenteellisin mediateko -palkinto on myönnetty Yle Puheen Alille ja Husulle. Linkki Ylen verkkosivulle tässä.


Uutinen siitä, kuinka maahantunkeutujista elävät suomalaiset parasiitit palkitsevat ehtymättömän tulonlähteensä. Palkinnon kun nimittäin myönsi Etnisten suhteiden neuvottelukunta.

Tulopohjaltaan Yle on käytännössä etnisten suomalaisten rahoittama joukkotiedotuslaitos, mutta sieltä ei silti tunnu löytyvän ohjelman ohjelmaa, joka olisi keskittynyt puolustamaan suomalaisuutta sekä paljastamaan vaaroja, jotka uhkaavat sitä. Päinvastoin, kaikki yhteiskunnalliset ja identiteettiä koskevat ohjelmat on suunnattu suomalaisia vastaan!

Ylen suomalaisvihamielisen propagandan lisäksi kutsumattomille ei-eurooppalaisille maankiertäjille on varattu jopa omia ohjelmia kuten Ali ja Husu, jossa nämä ylimielisesti virnuilevat veijarit saavat vapaasti ajaa omaa etnistä etuaan nollasummapelissä, joka on suunnattu suomalaisia vastaan. Tietenkään nämä maahantunkeutujat eivät toivo korvaavansa ja hävittävänsä kokonaan suomalaisia, sillä kukas heidän viiteryhmänsä sitten elättäisi, sillä tilastojen ja arkihavaintojen valossa omia kykyjä kansantaloudellisesti tuottavaan työhön niillä ei juurikaan ole ollut.

Vieraskorean Ylen tsuhnat ovat antaneet verovaroistamme jopa venäläisille oman tv-uutisen Novosti Ylen samalla kuin suomalaisten näkökulmaa kertova kansallinen tiedotus on käytännössä nolla. Ylen verkkoon suomalaisin verorahoin kustannetut eri etnisten ryhmien omaehtoiset ohjelmat lähenevät jo maanpetosta. Kyse ei ole muusta kuin vieraan vallan edustajille myönnetystä mahdollisuudesta harjoittaa vapaasti propagandatoimintaa. Mikäli eri etniset ryhmät haluavat harjoittaa kulttuuritoimintaa se tietenkin suotakoon, kunhan maksavat sen omasta lompakostaan. On sitten lähitulevaisuuden asia kuinka kansantuomioistuimet tulevat päättämään näistä Ylen ohjelmista vastanneet suomalaistahot.

MEDIAN KRIITTISYYS TARKOITTAA HYÖKKÄYSTÄ VALLITSEVAN HEGEMONIAN KRIITIKOITA VASTAAN.

TV 1, 15.5.2014, klo 22.00, Ulkolinja: Populistien Eurooppa

Populistiset liikkeet ovat yksi EU-vaaleihin valmistautuvan Euroopan vahvimpia voimia. Keitä löytyy liikkeiden takaa ja mitkä ovat heidän strategiansa? Vastaamassa mm Marine LePen, Gert Wilders ja Bebbe Grillo. HD


Linkki ohjelmaan.


Kansalainen voi tunnistaa helposti kenen puolella ja kenen asiaa media ajaa seuraamalla sitä, kenet se ottaa poliittiseksi vihollisekseen. Toinen tapa on katsoa, ketä ja mitä asioita se ei kritisoi. Kaiken yläpuolella olevan muka-puolueeton neljäs valtiomahti kuten Yle ei kritisoi ohjelmissaan ja uutisissaan vasemmistohuliganismia, monikulttuurisuutta, homo"kulttuurin" lieveilmiötä ja homomafiaa, juutalaisten kiistatonta valta-asemaa viihde- ja tajuntateollisuudessa.

Media saattaa paljastaa valtapuolueiden epäonnistumisen talous- ja sosiaalipoltiikassa, mutta toisaalta se ei näe mitään kritisoitavaa niiden kannattamissa rappioliberaaleissa arvoissa. Päinvastoin, mitä maahanmuuttomyönteisempi ja degeneraatteja palvovampi puolue on, sitä enemmän toimittajat niitä ylistävät. Sylkykupin asema on varattu niille poliittisille toimijoille, jotka eivät jaa korruptoituneiden valtapuolueiden ja vaaleanpunaisen median yhdessä kannattamaa poliittista agendaa.

Tämä kaikki näkyy räikeästi Ylen ulkolinjan esittämässä tuoreessa ranskalaisdokumentissa Populistien Eurooppa, jossa katsojiin vetoavasti sätitään Euroopan johtavia populistipuolueita. Ilmiselvästi 68´-sukupolven hengessä "tiedostava" vasemmistolaistoimittaja on koostanut tarkasti leikatun ohjelman, jossa valikoitujen haastatteluiden, kysymysten ja itse annettujen poliittisesti korrektien vastausten avulla on luotu äärimmäisen demonisoitu kuva neljästä laillisesta ja kansanvaltaisesta puolueesta.

Vasemmistolainen tv-propagandisti haluaa nähdä populistit pelkkänä ongelmana nykyiselle Euroopan tilanteelle. Ohjelmassa ei tuotu vahingossakaan esille sitä, että toimittajankin hyväksymät valtapuolueet ovat pitkälti itse aiheuttaneet nykyisen tilanteen. Tällainen ohjelma EU-vaalien alla ei tietenkään ole sattumaa, sillä valtaeliittiin sitoutunut valtamedia pelkää tosissaan "populisteja", jotka haastavat nykyisen rappiollisen hegemonian ja sen pyhät lehmät. On turha syyttää populisteja siitä, missä tilanteessa Eurooppa on tällä hetkellä ja toivoa, että tällaiset pelottelukampanjat palauttaisivat vaalikarjan takaisiin ruotuun, valtapuolueiden pariin, jotka ovat pitkälti koko tämän sotkun aiheuttaneet. 

YLEN NUORI NAISTOIMITTAJA - VIHAMIELINEN, YLIMIELINEN JA OMAHYVÄINEN

Konformistisen kympin tyttö Eve Väyrysen vallitsevaa hegemoniaa syleilevä lukioaine löytyy tästä Ylen linkistä.

Ylen toimittajat Eve ja Sean kiertävät parhaillaan 10 EU-maata ja kirjoittavat sieltä. Matkaa voi seurata Twitterissä tunnisteella #evejasean sekä Yle Uutisten verkkosivuilla osoitteessa yle.fi/evejasean. 

Twitter: @evevayrynen
Instagram: @evevayr


Etnisesti ei-suomalaisen mulatti Sean Ricksin kanssa veronmaksajien rahoilla Eurooppaa kiertävä Ylen toimittaja Eve Värynen haukkuu viimeisessä matkakolumnissaan unkarilaiset, jotka eivät ihan kybällä suostu rakastamaan mustalaisia toisin kuin heistä erillään elävät Suomen keskiluokkaiset akateemiset humanistit. Unkarilaisten moralisoimisen sivussa saavat tuta myös suomalaiset. Kolumni on luonnollisesti herättänyt myös kansalaiskeskustelua verkossa. Eräs kirjoittaja tiivistää Even moraalisäteilyn napakasti ranskalaisilla viivoilla:

- Tule kutsutuksi lounaalle Unkarissa     
- Ryhdy luontevasti 10 minuuttia tapaamisen jälkeen heittämään tuikituntemattomien isäntäperheen vieraiden kanssa small talkia mustalaisista     
- Vastaanota mielipide, joka ei miellytä sinua    
- Hauku siltä seisomalta mielipiteen esittäjä (yliopiston tutkija ja ikänsä Unkarin mustalaisten kanssa tekemisissä ollut sälli) ennakkoluuloiseksi rasistiksi, ja tilastonsa keksityiksi     
- Ihmettele, miksi iloinen small talk on vaihtunut vaivaantuneeksi hiljaisuudeksi     
- Ihmettele, miten ihmeessä muualla kuin Suomessa vääriäkin mielipiteitä voidaan sanoa ääneen     
- Postaa väärän mielipiteen esittäjä nimen ja kuvan kera nettiin     
- Postaa koko yläasteikäisen teinitytön päiväkirjan tasoinen blogikirjoitus tapahtuneesta nettiin, ja kuittaa matkustelut ja toimittajan palkkiot veronmaksajien piikkiin

HISTORIAPOLITIIKKAA NUORILLE.

TV 1, 13.5.2014, klo 20.30 UUTISET.

Linkki uutislähetykseen.


Yle tv 1:n pääutislähetyksen intro kertoi, että lähetyksessä on luvassa uutisjuttu Seikkailutarinoita ja holokaustin kauhuja. Kohdasta 18.48 min eteenpäin uutistenlukija  Marjo Rein kertoo, että

Televisiotuottajat pohtivat uusia vetoavampia tapoja saada nuoret katsojat kiinnostumaan historiaa opettavista ohjelmista. Toiveena on, että menneisyyden hirmuteot eivät puuttuisi nuorten maailmankuvasta tyystin. Kiinnostusta luodaan tunteilla ja tehosteilla.

Voiko toivetta nuorten aivopesuun enää suoremmin ilmaista?  Tv-alan suurtapahtumassa Helsingissä juuri vieraileva singaporelainen ja ruotsalainen (sic) tv-tuottaja esittelevät onnistuneita nuorille suunnattuja historia-ohjelmia. Aikuisten dokumenteissa historia on typistetty jo pitkään lähinnä natsikauteen ja nyt tätä monomaniaa ollaan sitten tyrkyttämässä uusille sukupolville. Suomessa alkaa pyöriä ehkä piakkoin Pikku Kakkosen holokaustituokio-niminen lasten tietoiskusarja.

Uutisessa kerrotaan, että pari venäläistä nuorta tyttöä eivät tienneet sikäläisessä visailuohjelmassa holokaustia, jota tankataan lapsille lännessä jo ennen kuin he oppivat lukemaan ja kirjoittamaan. Nykypäivän propagandapolitrukkien eli televisiotuottajien mielestä tämä järkyttävä tiedostamisvaje piti tietenkin korjata  viemällä pikku-venakot suurieleisesti vierailulle Auschwitzin sodan jälkeen rakennettuihin kulisseihin, jossa heitä kuljetettiin ja itketettiin tuntikaupalla kameroiden seuratassa tarkkaan tätä Pohjois-Korean mittoihin noussutta propagandistista farssia.

Irvokkaaksi nuorten itkettämisen tekee se, että he tulevat maasta, jossa on tehty Kiinan jälkeen maailman suurin kansanmurha. Paljon sopivampaa olisi ollut viedä heidät johonkin entiseen Neuvosto-Venäjän gulag-leiriin, mutta tämä olisi ollut sitä väärää historiatietoisuutta niin Venäjän virkavallan kuin kosmopoliittisten tv-tuottajienkin mielestä.

YLEN SARJAKUVA PALJASTAA MITEN MIELETTÖMINKIN ILMIÖ MARKKINOIDAAN HYVÄUSKOISILLE MASSOILLE.

YLE:n verkkosivut 8.5.2014. Sarjakuvaopas Euroviisuihin 2: Näin Euroviisuista tuli ihan homo juttu 

Linkki sarjakuvaan.

 

Kulttuurimarxilaisilla on vähintään kaksi strategiaa, joiden avulla yhteiskuntaa atomisoivat perverssit ideat saadaan hyväksytyiksi suuren yleisön keskuudessa. Tunnetuin on ollut 1968-sukupolven shokkitaktiikka, suora ja mitään häpeämätön hyökkäys ikuisia, kulttuuria ylläpitäviä arvoja, vastaan. Alun hämmenyksen jälkeen konservatiivit saivat joten kuten rivinsä kuntoon 1980-luvun alkuun mennessä, mutta toiselle strategialle he eivät ole voineet toistaiseksi mitään. Siinä järjestystä ylläpitäviä arvoja pyritään syövyttämään ajan kanssa, etenemällä pienin askelin, mikä tunnetaan parhaiten italialaisen kommunistin Antonio Gramscin "pitkänä marssina läpi institituutoiden". Jo 1930-luvulla Frankfurtin koulukunnan post-marxilaiset ajattelijat käsittivät, että indoktrinaatio on tehokkainta silloin kun edetään riittävän hitain askelin, jolloin tuhoisinkin ilmiö voidaan esittää massoille edistyksenä, jopa luonnollisena asioiden kulkuna. Tavoitteena on saada markkinoitava idea yhteiskunnassa hegemoniseen asemaan ja siinä on totta tosiaan onnistuttu homokysymyksessä erinomaisesti.

Vielä 1970-luvun alkupuolella eurooppalaiset olisivat purskahtaneet nauruun, mikäli joku Euroviisujen esiintyjä olisi identifioinut itsensä homoksi ja vielä julistanut kuinka ihmeellisen upeita ihmisiä sodomiitit ovat verrattuna "tylsiin perusheteroihin". Valitettavasti massat ovat parantumattoman laumasieluisia, mikä näkyy siinä, että niissä kerjätään toisilta jatkuvaa sosiaalista hyväksyntää ja pelätään joutumista pois "fiksujen" ja "arvostettujen" joukosta. Koska homojen hypetyksestä on hivutuksen avulla tullut normi, ei juuri kukaan uskalla sosiaalisten sanktoiden pelossa huutaa tälle ilveilylle stoppia ja osoittaa sormella, että keisarilla  ei ole vaatteita.

Kollektiivisesta harhasta herääminen on tuskin näköpiirissä aivan lähiaikoina, sillä aggressiiviset pervo-lobbyt ovat nostaneet entisestään panoksia. Varsinkin Euroviisuissa sodomian ylistäminen on arkipäivää, jonka ansioista muutkin perverssit ovat vuosien varrella päässeet homojen rinnalla ryömimään koloistaan. Tämän vuoden viisuissa Itävallan edustaja on parrakas "nainen" Conchita Wurst, jota voitte ihastella tämä jutun kuvassa.

Homo- ja pervohypetyksen taustalla väijyy pitkälti marxilaishenkinen ajatus historiallisesta vääjäämättömyydestä, "edistyksestä", jossa kaikki rajat repivä poikkeavuus on ihmiskunnan peruuttamaton päätepiste ja autuus. Tosin sosialismiakin markkinoitiin kansalle historian vääjäämättömänä lopputuloksena, mutta kuinkas sitten kävikään. Mikäli joku alkuperäinen eurooppalainen vielä joskus kirjoittaa hedonistisen rappion tilaan vajonneen 2000-luvun alun Euroopan kulttuurihistorian, täytyy myöhempien aikojen lukijoiden ihmetellä, että mikä helvetti meihin iski ja miksi alkujaan pieni lauma mädättäviä syöpäläisiä kieroutuneine ajatuksineen sai valtaansa suuret massat.

YLEN EU-SOSIALISTIT ELÄTTELEVÄT KANSALLISVALTION TUHOAMISTA.

Barbara Spinelli, juutalaistaustainen antifascisti, 
joka on vasemmistolaisen L'Altra Europa con Tsipras
-koalition ehdokkaana kevään 2014 EU-vaaleissa.

Yle Radio 1. Suljetuin silmin kohti tuhoa - Barbara Spinelli puolustaa eurofederalismia

Kansallisvaltion puolustaminen kynsin ja hampain on kuin kulkisi vastavirtaan historian menossa. Federalistinen Eurooppa on jo kynnyksellä, sen periaatteet jo kirjoissa ja kansissa. Vain finanssin ylivalta, mutta myös ajatusten haaleus, välinpitämättömyys ja osin myös tietämättömyys estävät Euroopan ”toukkaa” lentämästä kotelostaan ulos. Nyt kuljemme suljetuin silmin kohti tuhoa, jos eurooppalaiset eivät ymmärrä miksi yhdessä on parempi kuin yksin. Tunnettu italialainen toimittaja Barbara Spinelli on eurofederalismin vahva kannattaja. Hänen näkemyksiään esittelee Pirkko Peltonen Rognoni ja näytteet lukee Pekka Kyrö.



Linkki Yle Areenan ohjelmaan.

 
Ylessä ei ole oikeastaan muuttunut mikään sitten 1970-luvun tunkkaisen ja yksipuolisen politikoinnin. Ideologisen mädätyksen nimilaput ovat vuosien varrella toki vaihtuneet, mutta ohjelmapolitiikan taustalla vaikuttaa edelleen hegeliläis-marxilainen utopia "edistyksestä" kohti historian synteesiä, joka on internationalistinen ja yhteenpuristettu ihmiskunta. Neuvostoliitto tukehtui jo alunperin tuhoon tuomittuun sosialismiinsa, mutta se ei ole estänyt sen henkisiä perillisiä elättelemästä uutta utopiaa, jonka esteenä on vain kansallisvaltiot. Tässä sodassa globaali vasemmisto- ja  oikeisto-eliitti on yhdessä rintamassa demokratiaa ja kaikkia itsenäisiä kansoja vastaan.

Jo 1980-luvulta lähtien Eurooppalaisia puheenvuoroja on ollut Ylen vasemmistointellektuellien äänitorvi, jossa on estoitta viljelty ajankohtaisia vasemmiston muotiaatteita ja tuomittu sen viholliset. Melko tuoreessa jaksossa tunnettu italialainen kansallisvihamielinen internationalisti Barbara Spinelli syöksee myrkyllisen sappensa päin demokraattisia kansallisvaltioita ja toivoo niiden totaalista tuhoa, jotta tilalle voidaan rakentaa keskusjohtoinen EU:n federaatio parhaiden neuvostoperinteiden mukaan. Suomessa vain valtiojohtoisella Ylellä on riittävää härskiyttä esittää tällaista kansalaisten mielipiteistä täysin piittaamatonta propagandaa EU-diktatuurin puolesta.