YLEN KULTTUURIKOMMARIEN PIENI PIIRI PYÖRII

Kulttuuribolsut Riku ja Tunna verkostoituvat. Julkisen
Sanan Neuvoston uusi pj., punavihreä multikultisti Elina
Grundstörm, on samaa kulttuurimarxilaista klikkiä.

Jo kuolleeksi ja kuopatuksi luultu kulttuurimaxilainen Docventures jatkaa syksyllä (7.9. lähtien) Yle tv 2:n puolella. Docventures-dokumenttisarjan yhteiskuntakritiikki on pitkälti sitä samaa mikä on vallitsevassa kulttuurihegemoniassa muutenkin suotavaa. Toisin sanoen mistään aidosta kritiikistä, jossa pureuduttaisiin yhteiskunnan todellisiin kipupisteisiin, ei ole kyse, vaan näytetyt dokumentit ja varsinkin niiden jälkeen käydyt keskustelut noudattavat puhtaasti punavihreiden maailmanselitystä. Tästä on todisteena ohjelman kolme uutta televiossakin pyörinyttä minuutin traileria (1, 2 ja 3), joissa tuomitaan poliittisen vihollisen vihapuhe (paitsi oma) ja annetaan lässyliberaalin elostelijan, toimittaja Rauli Virtasen, selittää väärän tietoisuuden turmiollisuudesta, johon auttaa vain poliittisesti korrekti indoktrinaatio kuten Docventures-dokumentit. 

Viime vuoden tapaan Riku Rantala ja Tunna Milonoff yrittävät hypettää dokumenttejaan niin, että eri kaupunkeihin on synnytetty omia Docventures-katsomoita. Mitään uutta yhteiskuntakriittistä liikettä nämä yhteisöt eivät silti synnytä, sillä osallistujiksi on rajautunut ennalta arvattavasti joukko punavihreitä opiskelijoita. Jo nyt voi varmuudella sanoa, että punavihreän runkkupiirinsä ulkopuolista väkeä he eivät pysty värväämään, vaan joutuvat sössöttämään Frankfurtin koulun mukaista kriittistä teoriaa vain omille tosiuskoville. 

Jo vuonna 2013 Yle Watch ruoti Docventuresin taustoja ja motiiveja artikkelissaan Docventures vai Comventures, josta tähän sopiva lainaus:

Mustavalkoisimmillaan Docventuresin toimittajat Riku ja Tunna ovat ohjelman vierailijavalinnoissaan. Kaikki - siis aivan kaikki - vieraat ovat järjestään jonkin sortin vasemmistolaisia tai toiseuden halaajia. Katsoja on koko ajan toivonut, että josko edes kerran olisi tultu ulos sieltä hermeettisesti suljetusta vasemmistoliberaalista boksista ja otettu vieras, joka todella haastaisi ne ennalta arvatut Hyvän ihmisen yksipuoliset ja moralistisen yksinkertaistavat käsitykset, joita monissa dokumenteissa on esitetty.

Riku ja Tunna kuuluvat Helsingin Kallion ja Vallilan välisellä alueella vaikuttavaan punavihreään kuplaan, jossa vasemmistolaisesti orientoituneet "luovan luokan" sisäsiittoiset kulttuurihomostelijat tuntevat hyvin toisena. Ei ole sattumaa, että Yle ja MTV3 ovat sopivasti tämän kuplan sisällä! Asia tuli hyvin selväksi eilen, kun Yle Puheessa haastateltiin räppäri Palefacea eli Karri Miettistä:

Yle Puhe, 3.8.2016 klo 14.03, Puheen Iltapäivä

Bitwisards - nuoret gurut kyberavaruudesta on osittain piirretty komediasarja Suomen peliteollisuuden alkuajoista 90-luvulta, sen noususta, tuhosta ja uudesta uhosta. Sarja julkaistaan Areenaan huomenna, tänään vierainamme ovat sarjan luojat Miha Rinne ja Jarno Elonen. Tapaamme myös Palefacen. Instagram: @ylepuhe

Palefacen haastattelu keskittyi enimmäkseen hänen uuteen videoonsa, josta on kertonut aiemmin YleX jutussaan Palefacen uutuusvideo naureskelee Soldiers of Odinille – mukana Paavo Arhinmäki, Madventures ja Solonen. Videolla näkyvät Palefacen kommarikaverit ovatkin hyvä läpileikkaus punavihreän kuplan poliitikoista ja kulttuurivaikuttajista, johon kuuluvat, kuinkas muuten, myös Docventuresin propagandapäälliköt Riku ja Tunna. Kansan syvien rivien känsäkouraisia työmiehiä ja -naisia, aitoa työväenluokkaa, videolla ei näy. Omanlaistansa kieroutunutta elitismiä tämäkin. Video kannattaa katsoa pelkästään siksi, että siinä tullaan paljastaneeksi se, miten vasemmisto aina neuvostokommunismista lähtien toimii kaksinaamaisesti kauniilla sanoilla, mutta lopulta aina niin, että poliittisen vastustajan toimintavapaudet kielletään, jollei muuten niin väkivallalla (videossa mm. skinin väkivaltainen kaappaaminen ja uhoa Odinien karkoittamisesta jne.).

Kuten arvata saattaa, Paleface puhui jälleen kerran läpiä päähänsä kuten viime kevään Ylen verkkosivujen henkilökuvajutussa, josta Yle Watch kirjoitti syväluotaavan analyysin (Yle esittää pankinjohtajana punaporvaripojan kapinallisena vaihtoehtona). Vasemmistolaisen perusininän lisäksi Paleface yltyi Yle Puheessa myös suoranaisiin valheisiin, kun hän väitti, että maamme poliittinen johto antoi muka hiljaisen hyväksynnän Soldiers of Odinin toiminnalle, jonka vuoksi ainoa todellinen vastarinta partioille oli punaporvariopiskelijoiden Loldiers of Odin sekä tietenkin hänen uusin videonsa, joka on samalla tribuutti medialemmikki Loldierseille.

Yle Puheen miestoimittaja näyttää olevan räppäri Miettisen poliittinen petikaveri, sillä hän ei mitenkään kiistänyt tämän valhetta, vaikka on hyvin tiedossa, että viime talvena monet oikeistopoliitikot kuten mm. puolustusministeri Carl Haglund ja pääministeri Alexander Stubb vaativat katupartioiden kieltämistä ja kriminalisoimista. 

Työläisistä vieraantuneilla kulttuurikommunisteilla on pakonomainen tarve esiintyä yhteiskunnan vastavoimana ja kapinallisina, mutta tällaiset yritykset näyttävät sitä koomisimmilta mitä enemmän he yrittävät vakuuttaa olevansa "Systeemiä vastaan". Vastustaessaan riippumatonta Soldiers of Odin katupartiota, he ovat hegemonisen vallan puolella, samassa veneessä kokoomuslaisten, kepulaisten ja rkp-läisten kanssa. On vaikea sanoa, näyttelevätkö Palefacen kaltaiset kulttuuribolshevikit tyhmää vai elävätkö he vain omassa harhaisessa vallankumous todellisuudessaan. Selvää on sen sijaan se, että kaikki tuon pinkkipunakaartin ulkopuoliset haistavat siinä muhivan itsepetoksen ja tekopyhyyden.

MEDIAN SÖPÖ LEMMIKKI PALJASTETTU PIINKOVAKSI KULTTUURIMARXILAISEKSI VIHAAJAKSI!

Verkossa ja printtiversiona vaikuttava vaihtoehtolehti Magneettimedia lienee julkisuudessa maamme vihatuin julkaisu, johon on suurelta osin vaikuttanut poliittisen eliitin epäkansallisia arvoja tukeva valtamedia, joka on ollut raivoissaan lehden suurilevikkisistä numeroista, joissa on kritisoitu mm. maamme tiedotusvälineiden omistajataustoja, niiden levittämiä valheita ja systemaattista vaikenemista tietyistä aiheita. 

Kyseenalaisen maineen vuoksi monet tyrmäävät julkaisun etukäteen lukematta sen jutuista otsikkoa pitemmälle. Tämä on täysin ymmärrettävä reaktio kun tietää lehden maineen ja raflaavat oikeudenkäynnit. Maassamme puhutaan paljon ennakkoluuloista, mutta yleensä ne jotka niistä kovimpaan ääneen kailottavat ovat itse tiettyjen luutuneiden ajattelumalliensa vankeja. Jossain määrin me kaikki olemme sellaisia, toiset enemmän toiset vähemmän. Magneettimedian juttujen kanssa voi vapaasti olla eri mieltä, niitä voi kritisoida, yrittää löytää virheitä, mutta laiskinta on väittää, että kaikki sen artikkelit ovat "antisemitististä roskaa, silkkaa valhetta" uskaltamatta lukea ainuttakaan juttua loppuun asti.

Suosittelen kaikkia "suvaitsevaisia" lukemaan rohkeasti ja avoimin mielin lehden viimeisimmän jutun "Antirasismin ”ruskea” mannekiini onkin juutalainen", joka liittyy viimeisen viikon aikana kaikki valtamediat kritiikittömään massahysteriaan nostaneeseen Olli Immosen fb-kommenttiin ja sen jäljiltä (kenties jo etukäteen) masinoituun "mielenosoitukseen" eli ilmaiskonserttiin Helsingin kansalaistorilla. Magneettimedia:

Yle Puheen iltapäivä haastatteli Hubaraa torstaina. Hubara rehvasteli, että juuri hän ja hänen ystäväpiirinsä olivat tiistain rasisminvastaisen tapahtuman takana. Ainut asia, mikä hänelle jäi tapahtumasta hampaankoloon oli se, että jopa siihen osallistuneet suomalaiset olivat aivan liian rasistisia. Myös Alexander Stubbin twiitti ”monikulttuurisuus on rikkaus” oli Hubaran mielestä äärimmäisen loukkaava, koska Stubb ei ollut tarpeeksi militantti. Hubara kertoo olleensa mukana buuaamassa Homma-foorumin perustaja Matias Turkkilalle, kun tämä yritti pitää puhetta (tämä on varmasti ollut hieno hetki maahanmuuttokriittisen liikkeen sionistiselle siivelle!).

Juutalaisesta tabuaiheesta huolimatta - tai ehkä juuri siksi - juttu on parasta suomalaista tutkivaa journalismia pitkiin aikoihin. Se on myös äärimmäisen viihdyttävää ja mukaansa tempaavaa luettavaa, sillä siinä epäuskoiselle lukijalle esitetyt hämmentävät paljastukset vain seuraavat toinen toistaan.

Totta kai artikkeli on kirjoitettu avoimin kortein kansallismielisestä näkökulmasta, mutta sen esittämät faktat ja paljastukset ovat kiistämättömiä, sillä ne perustuvat yleiseen tietoon. Valtamedian turruttaman lukijan on vaikea uskoa, että tuollaista kieroutta voisi olla edes olemassakaan kun sievistelevänä "pienenä ruskeana tyttönä" esiintyvä Koko Hubara paljastuu piinkovaksi kulttuurimarxilaiseksi korruptoijaksi, jota motivoi pyhä juutalainen viha valkoista väestöä ja kulttuuria kohtaan. Mikäli lukijamme ovat tutustuneet Hubaraan vain Radio Helsingin, Helsingin Sanomien haastattelun ja eilen (30.7.2015) Yle Puheessa olleeseen haastatteuun, kannattaa tutustua Magneettimedian artikkeliin: 

Hubaran lapselliset, syyllistävät ja häpeilemättä oikeaan aviopuoliskoon tarrautuvat vuodatukset uppoavat kuin kuuma veitsi voihin Pohjoismaissa, joissa individualismi, lempeys ja tasa-arvo kulkevat kirjaimellisesti kantaväestön geeneissä. Kuinka kukaan kehtaisi kyseenalaistaa pienen ruskean ressukan kokemia kauheuksia tai tämän tarjoamaa utopiaa maailmasta, jossa ylikansallinen Kumbayan kaiku peittää viimein alle rumat rasistiset herjat?

Kuka oikeastaan on tämä tyhjästä julkisuuten nostettu Koko Hubara? Hän luo blogissaan ja valtamedioille antamissaan haastatteluissaan mielikuvan surusilmäisestä tummasta maahanmuuttajatytöstä, jota "vainotaan" täällä vain ihonvärinsä ("rotuja ei ole") vuoksi, vaikka hän on mitä empaattisin kiltti naapurin tyttö, joka haluaa vain että koko maailman tulee tänne ensin kylään ja sitten asumaan. Mitä pahaa muka tällaisessä ihmisessä on - ellet sitten ole pahantahtoinen vainoharhainen nazi:

Hubara puhuu hepreaa toisena äidinkielenään, käy synagogassa ja elää muutenkin juutalaisia juuriaan kunnioittaen. Hän on paitsi juutalainen niin myös ”intersektionaalinen feministi”. Feminismi merkitsee hänelle sitä, että on väärin puhua mustien päätähuimaavista raiskaustilastoista, koska 95 % raiskaajista on miehiä. Hän viittaa ”holokaustiin” ja muistuttaa: ”Meille luvattiin, ettei enää koskaan.” Ylpeänä Hubara kertoo, että jo hänen isoäitinsä järjesti tukea Neuvostoliiton juutalaisille. Hubaran mielestä on painajaismaista, että isänmaalliset arvot ovat Suomessa nousussa. Hän vaatii poliisilta ja medialta kovia toimia kansallismielisiä vastaan. Hubara vakuuttelee Ylen kuulijoille, että yhdelläkään Suomeen tulevalla maahanmuuttajalla ei ole yhteyksiä ISIS:n kaltaisiin äärijärjestöihin. Sen sijaan sortava valkoinen suomalainen yhteiskunta radikalisoi maahanmuuttajia. 

Pahinta Hubaran mielestä maailmassa on kansainvälinen rakenne – jonkinlainen globaali etninen salaliitto, jossa valkoinen on ”arvokkaampi kuin muut”. Juuri valkoiset ihmiset ja kulttuurit vaikuttavat olevan juutalaisbloggaajalle merkittävin yksittäinen ongelma. Hubaran mukaan valkoinen kansainvälinen salaliitto murskataan panostamalla nuorten asennekasvatukseen. Suomalaislapsille on aikaisessa vaiheessa alettava opettaa, että yhteiskunnan vitsauksista pahin eli rasismi syntyi kolonialismin ja orjakaupan perintönä. Rasismi on siis puhtaasti valkoista eurooppalaista alkuperää. Puhuessaan ”rasismin” historiasta Ylellä Hubara ei maininnut paljon kolonialismia vanhempia ilmiöitä, kuten Talmudissa kuvattua juutalaista rasismia. Hän ei myöskään koskaan syytä juutalaisia esi-isiään mustien orjakaupasta, vaikka juutalaisilla oli tässä suhteellisesti paljon suurempi rooli kuin valkoisilla. Vain valkoiset ovat syyllisiä.

Hubaraa voi pitää jonkinlaisena vasemmiston Gutmensch-arkkityyppinä, sillä hänen meemi/mielipidepatterissaan on mukana kaikki ne harhaisen oikeudenmukaisuuden latteudet, joita valtamediakin haluaa iskostaa kansalaisten tajuntaan. Juuri siksi Hubaran rakettimainen nousu tuntemattomuudesta julkisuuteen tulee ymmärrettäväksi. Magneettimedia:

Helsingin Sanomien kaltaiset mediat puolestaan nielevät pureskelematta Hubaran hekumoinnin. Valkoisia maahanmuuttajien uhreja ei päästetä julkisuuteen antamaan perspektiiviä poliittisesti korrekteille itkuvirsille. Tilastot esimerkiksi osoittavat, että mustat hyökkäävät valkoisten kimppuun 60 kertaa useammin kuin valkoiset mustien kimppuun. Valtamedia ei kuitenkaan tasapainota ”ruskeiden tyttöjen” kertomuksia valkoisilla tytöillä, jotka ovat joutuneet mustien raiskaamiksi tai pahoinpitelemiksi. 

Koko Hubarasta on hurjaa vauhtia tulossa seuraava puhuva pää, jolta valtamedia janoaa kommentteja aina, kun tarvitaan ”arvovaltaisia” tahoja kommentoimaan ”päätään nostavaa” rasismia. ”Ruskea tyttö” on pelkkä karikatyyrihahmo; sen takaa löytyy juutalaistaustainen intellektuelli, joka on kietonut vanhat marxismin opinkappaleet mediaseksikkääseen pakettiin. HS:n Nyt-liitettä lukeva kulttuurillisen lobotomian kärsinyt Suomi tietysti rakastaa ruoskia itseään Hubaran alttarilla.

Magneettimedian henkilökuva Hubarasta tarjoaa oivan tapaustutkimuksen kaksijakoisesta ihmistyypistä, joka esittäytyy julkisuudessa "Hyvien asioiden" puolesta taistelevana Sosiaalisen Oikeudenmukaisuuden Soturina, mutta jonka todelliset motiivit löytyvät halusta tuhota valkoinen länsi. Tämän hyvis-fasadin suojissa tehdyllä sumutuksella jymäytetään jälleen kerran hyväuskoisia hölmöjä, jotka tahtovat uskoa ihmisestä aina parasta. Mikäli Magneettimedian artikkeli tuo pahaa-aavistamattomalle lukijalle säröjä tällaisten hyväkkäiden pyhimyskuvaan, on se täyttänyt tehtävänsä.

RUOKKIVAA KÄTTÄ PUREVAT YLEN MUUKALAISTOIMITTAJAT PALKITTU.

Ylen uutinen 15.5.2014 sekä televisiossa että verkkosivuilla:

Vuoden asenteellisin mediateko -palkinto on myönnetty Yle Puheen Alille ja Husulle. Linkki Ylen verkkosivulle tässä.


Uutinen siitä, kuinka maahantunkeutujista elävät suomalaiset parasiitit palkitsevat ehtymättömän tulonlähteensä. Palkinnon kun nimittäin myönsi Etnisten suhteiden neuvottelukunta.

Tulopohjaltaan Yle on käytännössä etnisten suomalaisten rahoittama joukkotiedotuslaitos, mutta sieltä ei silti tunnu löytyvän ohjelman ohjelmaa, joka olisi keskittynyt puolustamaan suomalaisuutta sekä paljastamaan vaaroja, jotka uhkaavat sitä. Päinvastoin, kaikki yhteiskunnalliset ja identiteettiä koskevat ohjelmat on suunnattu suomalaisia vastaan!

Ylen suomalaisvihamielisen propagandan lisäksi kutsumattomille ei-eurooppalaisille maankiertäjille on varattu jopa omia ohjelmia kuten Ali ja Husu, jossa nämä ylimielisesti virnuilevat veijarit saavat vapaasti ajaa omaa etnistä etuaan nollasummapelissä, joka on suunnattu suomalaisia vastaan. Tietenkään nämä maahantunkeutujat eivät toivo korvaavansa ja hävittävänsä kokonaan suomalaisia, sillä kukas heidän viiteryhmänsä sitten elättäisi, sillä tilastojen ja arkihavaintojen valossa omia kykyjä kansantaloudellisesti tuottavaan työhön niillä ei juurikaan ole ollut.

Vieraskorean Ylen tsuhnat ovat antaneet verovaroistamme jopa venäläisille oman tv-uutisen Novosti Ylen samalla kuin suomalaisten näkökulmaa kertova kansallinen tiedotus on käytännössä nolla. Ylen verkkoon suomalaisin verorahoin kustannetut eri etnisten ryhmien omaehtoiset ohjelmat lähenevät jo maanpetosta. Kyse ei ole muusta kuin vieraan vallan edustajille myönnetystä mahdollisuudesta harjoittaa vapaasti propagandatoimintaa. Mikäli eri etniset ryhmät haluavat harjoittaa kulttuuritoimintaa se tietenkin suotakoon, kunhan maksavat sen omasta lompakostaan. On sitten lähitulevaisuuden asia kuinka kansantuomioistuimet tulevat päättämään näistä Ylen ohjelmista vastanneet suomalaistahot.

Päivän kolumni: Akuliina Saarikoski

Akuliina Saarikoski:

1968 ampui miesvihaaja, kyltymätön feministi Valerie Jean Solanas Andy Warholin. Hän ei osunut tarpeeksi hyvin. ”Teko oli moraalinen” Solanas sanoi myöhemmin. ”Oli moraalitonta etten osunut.”

Siinä se on. Teko, jolla ei oikeastaan ollut merkitystä. Ja teko, jolla on kaikki merkitykset mitä mikään teko voi saada.

Solanas puhuu meille. Hän kirjoittaa SCUM-manifeston vuonna 1967. SCUM tulee sanoista society for cutting up men. Se on metaforinen kirjoitus maailmanhistoriasta. Se on feministinen painajainen. Se on totta.

Miksi Yle palkkaa tuollaisia ihmisiä tekemään radio-ohjelmia?