IDIOOTTIVARMA VEIKKAUS PUNA-YLEN LEHDISTÖTIEDOTTEEN SISÄLLÖSTÄ

Parin viime päivän aikana kansalaisten keskuudessa on kohistu Keniassa kuvatusta Yle-rahoitteista Mannerheim-elokuvasta, joka tulee maailmanlaajuiseen ensi-iltaan 28.9.2012. Ylen toimitusjohtaja Lauri Kivinen lupaa kertoa torstaisessa (15.9.2012) lehdistötilaisuudessa, miksi Mannerheimia näyttelee englantia ja swahilia puhuva musta mies, Saharan eteläpuolinen negroidi eli neekeri.  Me täällä Yle Watchissa emme pidättele hengitystä sen suhteen, miksi ”Ylen salattu yllätys” on valita neekeri esittämään Mannerheimiä. Punavihreä kulttuuriväki ja toimittajakunta voi tietenkin teeskennellä hämmästystä  kuullessaan tulevan lehdistöntiedotteen, mutta suurella osalle kansalaisista sen sisältö on jo nyt varmuudella tiedossa:  tuttua väsynyttä monikultuuripropagandaa, Toiseuden kautta etäännyttämistä, suomalaisuuden ”epädramatisointia” ja (valkoisen) rodun olemassaolon kieltämistä. Sen sijaan itsensä ”eliitiksi” korottanut suomalaisvihamielienen punavihreä lukeneisto varmasti riemuitsee tästä  Ylen ”yllättävästä” ja ”rohkeasta rajoja rikkovasta” elokuvaiteellisesta merkkipaalusta, vaikka samankaltainen kaunainen Mannerheim-pilkka  on roiskaistu Suomen kansan silmille jo moneen kertaan. 

Esimerkkinä punavihreän ennalta arvattavasta reaktiotavasta on toimittaja Kalle Kinnusen Suomen Kuvalehden blogikirjoitus, jossa hän päivittelee valtalehtien lukijoiden vihaisia kommentteja, jotka eivät hänen mukaansa ole sinänsä yllätys. Miksi sitten Mannerheim neekerinä pitäisi olla se Ylen kuuluttama salainen yllätys, jos kerran sen herättämät reaktiot eivät ole yllätys? Vai onko niin, että Ylen provokaatio oli harkittu, jotta itseään edistykselliseksi kutsuvat monikulttuurifundamentalistit saisivat jälleen kerran tekosyyn solvata suomalaisia rasisteiksi? Todella, rasismistahan elokuvaprojektissa on kyse, mutta se kohdistuu pelkästään suomalaisiin, joidenka identiteetti ja oikeus etniseen itsesäilytykseen halutaan mitätöidä.  Elokuvaa edes näkemättä on helppo kuvitella, millaista piiloagendaa se näkyvän propagandan lisäksi ajaa:  aikaisemmin mm. transvestiitin roolissa kunnostautunut kenialaisnäyttelijä Telley Savalas Otienon esittämän ”Mannerheimin" rakkausseikkailuiden kohteet lienevät sopivasti valkoisia naisia.

Toinen suomalaisvihamielinen hyväkäs, toimittaja ja kirjailija Markku Koski, toteaa puolestaan Iltalehdessä, että ”Mannerheim oli mitä suurimmissa määrin ei-suomalainen. Ehkä hänen perimmäinen outoutensa voisi tulla tällaisen castingin (roolituksen) kautta esiin uudella tavalla”. Erikoinen tulkinta, sillä yleensä kulttuurimarxilaiset  näkevät suomalaisuuden puhtaana konstruktiona, joten myöskään mitään ei-suomalaista ei voisi olla olemassa.  Todennäköisesti kyse on vain Kosken koherentin ajattelun puutteesta, mikä on silmiinpistävää punamädättävälle logiikalle, jota ohjaa lähinnä silkka kauna ja tekopyhyys. Koski nimittäin uskottelee meille, että 1600-luvulla Suomeen muuttaneen valkoisen eurooppalaisen Mannerheim-suvun jälkeläinen,  marsalkka Mannerheim, ei olekaan aito suomalainen. Sitä vastoin Kosken kaltaisille älyköille suomalainen identiteetti muuttuukin heti lihaksi ja vereksi kun Somaliasta tullut maahantunkeutuja ylittää maamme passintarkastuksen sanomalla taikasanan ”Asyl!”. Luonnollisesti tällaisen ”suomalaisuuden” kyseenalaistaminen on etnosentristä muukalaiskammoa,  jopa rasismia. 

Viime kädessä tässä Ylen Afrikkaan suuntautuneessa tuotantoprojektissa ei ole kyse muusta kuin vallasta ja mahdollisuudesta käyttää sitä. Valkoiset voittivat Vapaussodan, mutta hävisivät kulttuuritaistelun 1960-luvun jälkeen. Ylen toimittajakuntaan on hakeutunut enimmäkseen kulttuurimarxilaisia "voittajia" ym. punaisia kostajia, jotka tiedostavat erinomaisesti rajattoman mahdollisuuden käyttää propagandistista valtaa poliittisten kaunojensa ja harhaisen multikulti-utopiansa ajamiseen. Ja sen he totta vieköön tekevät. Mannerheim ei ole pelkkä yksittäinen historiallinen hahmo,vaan hänessä ruumillistuu koko voittoisa valkoinen Suomi, jota vastaan kulttuurimarxilaiset hyökkäävät edelleen väsymättä.  Heille vuosi 1918 ja 1960-luku ei ole loppunut vieläkään.

Siksi Mannerheim neekerinä ei ole muuta kuin keskisormen näyttämistä entiselle ja nykyiselle valkoiselle Suomelle – jälkitaistolaiset yleläiset tekevät sen, koska he voivat tehdä sen. Tuossa vallankäytössä ei sinänsä ole mitään pahaa, kunhan he vain tunnustaisivat agendansa rehellisesti ja lopettaisivat tekopyhän lässytyksen siitä, että Yle on puolueeton media, joka heijastelee kansalaisten syvimpiä arvoja ja tuntoja.

Punaiset kostajat saavat hetken tyydytyksensä siitä, että kansanosa joka ei ole vielä uudelleenohjelmoitu, harmistuu. Monikultturismin edistämisen kannalta musta Mannerheim on silti huono veto, sillä se vain polarisoi entisestään kansaa ulkomaalaiskysymyksessä. Näyttää siltä, että itsenäistä suomalaista Suomea vihaavat tahot suorastaan manaisivat ilmoille vuoden 1918 uusintaa. Sen pahempi heille.